Sanat minä ja yliminä (ego, superego) ovat alunperin lähtöisin Sigmun Freudin persoonallisuusteoriasta. Ne levisivät psykologiassa laajempaan käyttöön, kun toiset teoreetikot jatkoivat Freudin ajatuksia tai muuttivat hänen teoriaansa tavalla tai toisella. Ja lopulta jopa arkikieleen jossain määrin. Siis varsinkin tuo ego. Siksi ei voi välttämättä tietää mitä kukin sillä tarkoittaa.
Freud kehitti selityksen yleisinhimilliseen kokemukseen, että on omat himot ja halut ja ne vaativat täyttymystä, mutta ikävä kyllä jos ihminen laittaa omat himot, tunteet, halut kaiken muun edelle, siitä tulisi melkoista jälkeä yhteisöissä.
Siksi eri yhteisöt ovat kehittäneet joukon normeja, sääntöjä, lakeja, kieltoja rajoittamaan ihmisen käyttäytymistä.
Freud eli ns. viktoriaalisella aikakaudella, ja ilmeisesti Englannin kuningatar Victoria oli tosi tiukkapipoinen tyyppi tai jotain ja Eurooppaan oli levinnyt hänen vaikutuksestaan hyvin legalistinen kulttuuri, ja Freud tapasi potilaita joille oli kaikenlaisia ahdistukseen liittyviä oireita koska olivat sisäistäneet nää tiukkapipoiset moraalivaatimukset.
Siis syntyi ristiriita ihmisen olemuksen ja kulttuurin vaatimusten välillä ja siis aiheutta sillä tavalla neurooseja, eli ahdistuksee liittyviä erilaisia oireita.
Freudilla oli 3. termi millä kuvasi sitä ihmisen persoonan osaa missä nämä primitiiviset impulssit ovat. Hän antoi sille persoonan osalle termin id. Se on suomeksi muistaakseni SE
Kuvannee hyvin ihmisen eläimellistä osaa, missä on kaksi perusviettiä: seksuaalisuus ja aggressio.
Siis id, ego, superego.
Eli tuosta tulevat ne termin alunperin.
ego= osa ihmisen persoonaan mikä pyrkii olemaan välittäjä tai moderoija primitiivisten impulssien ja yhteisöstä omittujen moraalivaatimusten välillä. Superego, eli yliminä on se sitten missä meidän moraalivaatimuksen ovat.
Eli kun ihmisellä on vahva ego, hän kykenee neuvottelemaan oikealla tavalla idin ja superegon välillä ja ihminen on sitten tämän mukaan melko tasapainoinen. Jos id pääsee liiaksi valtaan, sillä on seuraumuksensa ja jos superego tulee liiaksi valtaan, silläkin on seuraumuksensa.
No, tää on inhimillinen yritys selittää ihmisen persoonaa.
Minusta sinänsä melko ansiokas.
Ajattelen, että Korpiman viittaama blokirjoittaja joka oli ilmeisesti kristitty hoksasi tän superegon olemassaolon omassa itsessään saatuaan tietoa buddhalaisuuden ajattelusta.
Ikävä kyllä hän siten samasti omat sisäiset ristiiridat, buddhalaisuuden ja kristinuskon.
Siinä hänen ajattelunsa siis minun mielestäni meni sivuluisuun.
Hän alkoi puhua sen puolesta että uskovallakin saa olla himoja ja haluja eikä niitä saa täysin kieltää (
Tuon suuntainen ajatus joskus johtaa siihen ajatteluun, että kristinusko on epäinhimillinen kieltäen inhimilliset tarpeet. Se missä hän teki virheen on, että hän näytti samastava oman superegonsa vaatimuksen kristinuskoon.
Siksi neuvoisin häntä lukemaan enemmän Raamattua.
