Viihde, viihtyminen ja nautintojen perässä juokseminen taitaa olla lähes epäjumalan asemassa aika monille.
Tietynlainen menestysteologinen suuntaus on ajanut tuota myös seurakuntiin. Viihtyminen sinällään ei ole paha asia, mutta jos seurakunta kokoontuu pääasissa viihtymään, eikä rakentumaan yhdessä hengellisesti, niin kieroon siinä usko kasvaa. Jos uskova ei ollenkaan viihdy raittiissa hengellisessä yhdessä kasvamisessa, niin silloin olisin vähän huolestunut.
Osalle viihtymisestä, ilosta ja hyvästä meiningistä tulee sellainen uskonmittari, että hautajaisissakaan ei saisi surra menetettyä uskovaa läheistä. Silloin alkaa olla hengellinen kieroon kasvaminen saavuttanut jo sellaiset mittasuhteet, että henkinenkin tasapaino on järkkynyt. Sellainen perustuu valheellisuuteen ja tosi asioiden kieltämiseen. Ei se mitään uskoa ole.