Jäin miettimään sitä seurakuntavierailukiertuettani alkuvuosina täällä.
Se meni jotenkin näin.
Taisin ekaksi mennä alueen pikkukaupunkini helluntaiseurakuntaan. Vierailin varmaan 2 kertaa siellä. Ihan okei. Eräs naissaarnaaja puhui siitä että Herra piti kansaansa niin kauan erämaassa jotta heistä lähtisi Egyptin ikävä pois. No sehän kai toteutui siten, että koko se sukupolvi kuoli, tai ainakin suurin osa. Tai jotain.
Mutta tämä nainen veti siitä ajatuksen että meidän sydämestä tulee lähteä "egypti" siis maailma pois….
Ihan hyvä ajatus. Minulta Herra on poistanut puolestaan Suomen ikävää pois. Olinhan tavallaan tehnyt jo kauan sitten sopimuksen Herran kanssa, että se missä asun, ei merkkaa sinänsä mitään, koska joka paikassa on Taivaan Valtakunnan kansalaisia. Tai ei ihan joka paikassa, mutta niin syrjäisille seuduille maailmassa Herra ei sentään ole minua johdattanut.
Seuraavaksi vierailin East Putnam Community seurakunnassa. Se oli myös selvästi uskovien yhteisö. Hyvin konservatiinen tavallaan. En tiedä heidän teologista taustastaan. Pyysin siellä kerran esirukoustukea kun koin että Herra johti siihen.
Seuraava taisi olla Rhode Islandin puolella Cranston Community Church. Se oli upouusi karismaattinen srk. Ei mitään pahaa siinäkään. Paljon uskovia oli sielläkin.
Seuraavaksi vierailin Putnam Baptist seurakunnassa. Se oli baptistien liberaalimpaa haaraa edustava srk.
Minua vähän loukkasi siellä kun eräs vanha herrasmies puhui miten meidän pitää tukea Bushin Desert Storm operaatiota. En ollut vielä niin amerikkalainen että olisin kyennyt sellaista ottamaan vastaan kun minulla oli hengellinen nälkä.
Seuraavaksi vierailinkin Brooklyn Evangelica Lutheran kirkossa. Siellä oli suomalaisyntyisia ja eestiläissyntyisiä ihmisiä. Melko paljon muodollinen, en tullut siellä ravituksi. Kävin varmaan pari kertaa sielläkin.
Seuraavaksi vierailin ns. Alliance seurakunnassa. Samaa jengiä kuin missä Tozer oli vaikuttanut, mutta eri osavaltiossa. Se oli jännä. Paljon nuoria selvästi redneckejä. Ja nuori komea pastori sanoi: tää seurakunta on kuolleistanerättänyt itsensä.
Minua huvitti se ilmaisu. En uskaltanut enää mennä seurakuntaan mikä itse nostaa itsensä.
Seuraava oli toinen ns. Community srk. Itsenäinen uskova seurakunta. Melko iso ja paljon hengellistä toimintaa. Mutta kummastelin sitä että kokouksen jälkeen kukaan ei koskaan puhu mistään hengellisestä asiasta. Mennää kahville ja tuntuu ettei mitään hengellistä tilannettta ei edes ollut. Tuli hyvin yksinäinen olo. Tosin tuo sama ilmiö on lähes kaikissa seurakunnissa missä olen vieraillut. Hengellisistä ei siviilielämässä puhuta.
Seuraava taisi olla ihan lähellä oleva vanha Congreagationaalien Meeting House. Yksi vanhimpia jatkuvasti toimiva kirkkoja tässä osavaltiossa. Kiva pastori, matemaatikko ja säkkipillien soittaja. Mutta se oli tosi jäykkä ja formaali paikka muuten.
Nyt pitää lähteä töihin. Jatkan listaa myöhemmin.