Kiitos teille jotka olette muistaneet minua (parin viimeisen viikon aikana ja jo aikaisemminkin). Pääsin tai lähettivät minut tänään iltapäivällä sairaalasta kotiin, kun en tarvitse enää antibiootteja laskimoon tiputettuna ja pärjään pyörätuolissa + kykenen omatoimisesti syömään ja ruoka pysyy sisällä. Jalatkin alkavat pikku hiljaa kantaa muutamia askeleita.
Kerron nyt ongelmasta jonka kohtasin 24.1. kun soitin hätäkeskukseen saadakseni apua. Kerroin, että minulle oli noussut 40 asteen kuume puolessa tunnissa, veren sokeri oli mittaamattomissa (mittari mittaa 32 mmol/l saakka, normaali arvo on 5-6) ja säärestäni, jossa ruusu, vuoti visvaa ja jalkapohjasta mätää. Hätäkeskus neuvoi hakemaan apua naapurista. Kello oli kaksi yöllä. Sairasautoa ei lähetetty ennen kuin kolmannen soittoni jälkeen. Koin itseni niin sairaaksi, että ajattelin kuumehoureissani, että minun elämäni taisi olla nyt tässä... Puheluni hätäkeskukseen on taltioitu (kuten kaikki sinne soitetut puhelut) ja toivonkin, että viranomaiset pohtisivat miksi apua ei tahdottu heti lähettää. En syytä asiassa ketään, mutta toivon asian selvittämistä jotta tällaista ei pääsisi uudelleen tapahtumaan minulle tai muille.