Kirjoittaja Aihe: Onko uskoni kuollutta?  (Luettu 15195 kertaa)

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Onko uskoni kuollutta?
« Vastaus #30 : 23.05.14 - klo:13:49 »
eli väitän että teillä tahi täällä tahi missään ei ole miestä tahi naista jolla on toimiva usko!

ei vaan todella armosta te eli me pelastumme, ei uskon kautta. vaan historiallisen tosi-asian.

Olet mielestäni oikeassa. Ei ole uskoa edes sinapinsiemenen vertaa. Jos olisi, kaivinkoneita ei tarvittaisi.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Vastavoima

  • Vieras
Vs: Onko uskoni kuollutta?
« Vastaus #31 : 23.05.14 - klo:14:10 »
eli väitän että teillä tahi täällä tahi missään ei ole miestä tahi naista jolla on toimiva usko!

ei vaan todella armosta te eli me pelastumme, ei uskon kautta. vaan historiallisen tosi-asian.

Olet mielestäni oikeassa. Ei ole uskoa edes sinapinsiemenen vertaa. Jos olisi, kaivinkoneita ei tarvittaisi.

Wouh :)
Kiitos Paulus

eli itselläni ei ole sinua vastaan mitään.
jotain käsityksiäsi vastaan on mutta niissä asiat tapelkoon ja keskustelijat ovat rauhassa :)

jossain nuotissa on mietintöä jos olisi yhteinen nuotio hetki :)
Ilolla katson jokaista joka on tahi pyrkkii olemaan Jumalan edessä rehellinen eli avoin sydän ja mieli.

ja kukaan joka on esim tavannut minut ei pelkää minua !
eli en ole missään kohdin pelottava,

Mutta Jos Jumala Sanat eli Kirjoitukset tahi Jumalani teot mitkä ovat ilmoitettu Kirjoituksissa olen kova ja joustamaton.

eli en anna periksi, edes tuuman osaa.

mutta se on oppia eli kiistaa ja sitten keskustelua.

eli olen varma ettei kukaan täällä oleva missään tilanteessa halua iskeä hampaitani sisään ;)
joten hyvä olisi nuotion loisteessa nauttia kalaa eli ravintoa.
jos ei kuha maistu, yäk ja yäk niin tottahan siika on hyvää eli nami namia.

no sama se.
_______________

Joo uskoa on mutta se on usein luulo uskoa.
ei sitä mikä siirtää vuoria, oikeasti.
tahi kuolleita tahi edes yhtä hammasta vastiksen suusta.


Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Onko uskoni kuollutta?
« Vastaus #32 : 23.05.14 - klo:14:53 »
Mielestäni kaikki oma usko on kuollutta uskoa. Jos jollakin on elävää uskoa, se on kokonaan lahjaa, Jumalan Pojan uskoa. Mutta kuollut usko esittelee mieluusti uskoaan elävänä uskona.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Vastavoima

  • Vieras
Vs: Onko uskoni kuollutta?
« Vastaus #33 : 23.05.14 - klo:15:37 »
olen samaa mieltä ,ihmisellä ei ole uskoa, sitä mikä kelpaa taivaassa ellei Jumala, Isä sitä anna.
ja se tulee, osaksi Jumalan Sanasta ja Jumalan Pyhän Hengen vaikutuksesta.

ja nyt lyhyt ja ohittamaton eli ei voida kumota eikä tehdä tyhjäksi.
Uskon lahja !

jos Jumala on antanut uskon lahjan saaja uskoo !
eli se ei todellakaan ole omasta pussista.

usein monet luulevat normaalin uskon olevan sitä oikeaa, ja sitten esimerkit "todistavat" sen.

tyypillinen esimerkki.

et mene kauppaan ellet usko että lompakossa on rahaa !
et mene lentokoneeseen jos et usko sen pysyvän ilmassa.

ei tämä on normaalia uskoa eli mitä lie.

mutta itse tulkitsen uskon seuraavasti, osan siitä.

Usko on luottamus HENKILÖÖN ei mitä on näkyvillä tahi havaittavissa, silmillä tahi "hengessä".
Henkilö on se johon meidän tulee luottaa ja jos luotamme, on henkilö takuuna uskostamme.

eli joskus narisin että Abram, Jaakob, Joosef, Daavid, Salomo, Mooses ja Apostoli, ja varsinkin
Mooses ja Apostoli eivät uskoneet !

eli he tiesivät ja olivat nähneet !
eli olivat jopa taivaassa !

mitä uskoa se on ?
no molemmat kuitenkin sitten omassa elämässä olivat joskus epäuskoisia ja Apostoli kurja, itkee pillittää vankilassa ja Mooses lyö Jeesusta sauvalla eli valtikalla !

tikli

  • Vieras
Vs: Onko uskoni kuollutta?
« Vastaus #34 : 23.05.14 - klo:15:42 »
Uskonelämä ei taida olla oman hengellisyyden ympärillä pyörimistä :)

Ei sen pitäisi olla. Mutta pitkäaikaisella (omalla ja muiden) kokemuksella väitän, että hyvin suurelta osalta on. Foorumikeskustelut ovat tätä käsitystä vain vahvistaneet. Jos joku luopuu siitä oravanpyörästä, häneen isketään oitis luopion leima.

Tarkennatko paremmin, miträ tarkoitat tuolla "...oman hengellisyyden ympärillä pyörimisen oravanpyörällä..."?

Funtsailin nimittäin, että olenko minä tavannut sitä paljonkin ja olenko tavannut sitä foorumikeskusteluissa?

Tulin siihen tulokseen, että mielestäni me olemme kaikki samanlaisia, vajavaisia taapertajia, kukin
joskus oman napamme ympärillä pyöriviä enempi ja vähempi, mutta nyt sain Sinun viestistäsi sellaisen kuvan, että juuri Sinä olisit päässyt pois jostain sellaisesta oravanpyörästä, missä suurin osa muista uskovista on, joten kerrotko, mikä ja minkälainen tuo oravanpyörä on??

Vastavoima

  • Vieras
Vs: Onko uskoni kuollutta?
« Vastaus #35 : 23.05.14 - klo:15:49 »
sana vajavainen on samaa kuin osa hyvää osa pahaa eli lasi on puoliksi tyhjä tahi täynnä.

eli Jumala on sitä mieltä että :
suomeksi ilman paikkoja.

täyskakka ilman toivoa, ei mitään mikä olisi edes vajavaista eli osaksi jotain.
eli ihminen on täys paska.
piste.

Jos Jeesuksella ei ollut mitään omasta ja suurinkin eli Mooses ja Samuel olivat heikkoja mitä me ?
eli ei mitään.
________________

eli kaikilla on oma oppi, oma tulkinta ja oma käsitys mitä ja miten.
eli jokaisella on oma korvasyyhy.

« Viimeksi muokattu: 23.05.14 - klo:15:51 kirjoittanut Vastavoima »

tikli

  • Vieras
Vs: Onko uskoni kuollutta?
« Vastaus #36 : 23.05.14 - klo:16:06 »
Niin onkiiiiiiiiiiii.........

Mutta ei väheksytä kuitenkaan sitä, mitä Jumala on monissa ihmisissä saanut aikaan.

Sillä on samalla muistettava, että me ollemme myöskin Jumalan valittuja,
Hänelle rakkaita ja Hänen silmissään arvokkaita ja siki meidän ei tulisi
väheksyä tai vähätellä kenenkään kohdalla sitä uskoa ja rakkautta,
jonka Jumala on ihmiseen vuodattanut Pyhän Henkensä kautta.
 
Aina kun arvostelemme tai väheksymme jonkun uskonelämää,
arvostelemme ja väheksymme sitä työtä, mitä Kristus on tehnyt,
sillä kuten itsekkin olette julistaneet, ihmisellä ei ole mitään osaa,
eikä arpaa siinä asiassa, mutta aivan kuin se unohtuisi saman tien,
kun lähdetään arvostelemaan muiden uskoa esim. kuolleeksi uskoksi.

Minä en uskaltaisi arvostella kenenkään uskoa ja vaellusta, sillä
silloinhan sanoisin, että on se kova paikka, kun Jumala ei pystynyt
tuo ihmisen kohdalla parempaan.  ???

Jos joku pitää itseään suurena uskon sankari, niin siinähän pitää,
eihän se keneltäkään toiselta ole pois.

Oma äitini tapasi aina sanoa, että Jumala on aina omat kukkonsa ja
kanansa kyninyt ja niistänyt, ei sitä tarvitse meidän ihmisten tehdä.  ;D
« Viimeksi muokattu: 23.05.14 - klo:16:08 kirjoittanut tikli »

Poissa Soltero

  • Viestejä: 2462
Vs: Onko uskoni kuollutta?
« Vastaus #37 : 23.05.14 - klo:16:12 »
Olen aina viihtynyt syntisten parissa, ovat he sitten uskovia tai uskosta osattomia.

Erittäin hurskaat ja pitkälle pyhittyneet, vaikka olisivat sitä aivan oikeasti,
ovat ahdistavia, joskus jopa pelottavia.

tikli

  • Vieras
Vs: Onko uskoni kuollutta?
« Vastaus #38 : 23.05.14 - klo:16:19 »
Olen aina viihtynyt syntisten parissa, ovat he sitten uskovia tai uskosta osattomia.

Erittäin hurskaat ja pitkälle pyhittyneet, vaikka olisivat sitä aivan oikeasti,
ovat ahdistavia, joskus jopa pelottavia.

Ihanko totta?  ;D

Entäs jos sanon, että pidän Sinua hurskaana ja pitkälle pyhittyneenä?  ::)

Eli mitä meille itse kullekin tarkoittaa pitkälle pyhittynyt ja hurskas?

Onko se jotain ulkoista hapitusta tms., eli voiko esimerkiksi meikattu,
tyylikkäästi pukeutunut, vähän hiuslisäkkeillä kuontaloaan lisännyt
naisimmeinen olla hurskas ja pitkälle pyhittynyt??  ;D

Poissa Soltero

  • Viestejä: 2462
Vs: Onko uskoni kuollutta?
« Vastaus #39 : 23.05.14 - klo:16:33 »
Olen aina viihtynyt syntisten parissa, ovat he sitten uskovia tai uskosta osattomia.

Erittäin hurskaat ja pitkälle pyhittyneet, vaikka olisivat sitä aivan oikeasti,
ovat ahdistavia, joskus jopa pelottavia.

Ihanko totta?  ;D

Entäs jos sanon, että pidän Sinua hurskaana ja pitkälle pyhittyneenä?  ::)

Eli mitä meille itse kullekin tarkoittaa pitkälle pyhittynyt ja hurskas?

Onko se jotain ulkoista hapitusta tms., eli voiko esimerkiksi meikattu,
tyylikkäästi pukeutunut, vähän hiuslisäkkeillä kuontaloaan lisännyt
naisimmeinen olla hurskas ja pitkälle pyhittynyt??  ;D
Ulkonaisilla tekijöillä ei ole väliä.
Mutta koen turvallisemmiksi minun kaltaiseni, joiden on oikeasti riiputtava kiinni Jeesuksessa ja aivan todella huudettava: Herra, armahda minua syntistä.

Kun joku toinenkin joutuu tosissaan pyytämään "Älä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi, päästä minut pahasta, estä minua joutumasta tielle, joka johtaa vaivaan ja kuolemaan", sellainen ihminen on tuttu ja läheinen.

Mutta jos toinen uskova on hyvin kasvanut uskossaan, jo lähes Jeesuksen kaltaiseksi muuttunut ja imee posket pullollaan sanan väärentämätöntä maitoa, silloin meikäläinen, syntinen, väistyy hämärille kujille.

Lydia

  • Vieras
Vs: Onko uskoni kuollutta?
« Vastaus #40 : 23.05.14 - klo:16:57 »
Mulla on samanlaiset ajatukset kuin Solterolla. :) Jeesus Kristus Daavidin poika armahda minua syntistä.

Jos mietin ajattelevatko kaikki uskovat samoin ja rukoilevatko he tuollaisia rukouksia useinkin..

Helena

  • Vieras
Vs: Onko uskoni kuollutta?
« Vastaus #41 : 23.05.14 - klo:17:06 »
Mutta kun puhuimme aiemmin täällä, miten tärkeää on Jumalan Sanan tutkiminen ja rukous, siinäkin olit Paulus eri mieltä ja pelkäsit siitä muodostuvan pakon, joten esitän Sinulle nyt ketkjun aloittajalle kysymyksen, mikä on omalla kohdallasi se "toimenpide", millä sinä tutkit itseäsi ja tiedät, että olet Jumalan lapsi ja tekosi ovat Jumalan Hengestä lähtöisin??

Jos vastaan tuohon lyhyesti, niin kohdallani ainoa tulosta tuottava "toimenpide" on se, että pidättäydyn kaikenlaisista toimenpiteistä. Ja pilallemenneenä luotan siihen, että Jumalan armo riittää minullekin. Käytännössä se on merkinnyt sitä, että olen lopettanut hengellisyyteni ympärillä pyörimisen ja lakannut etsimästä siitä jotain Jumalalle kelpaavaa. Jo vuosia on mennyt näin ja jonkun mielestä olen luopunut uskostani kokonaan.

Ei kai ihmisen tarvitse etsiä itsestään rakkautta ja rakkauden tekoja silloin, jos itse Rakkaus asuu sydämessämme, vaan tuo rakkaus on silloin ihan yhtä itsestään selvää, kuin on hengittäminenkin.

Eikä se ole meistä itsestämme lähtevää tai meidän tekojamme, vaan on kysymys siitä, että Jumala on Pyhän Hengen kautta vuodattanut meihin rakkauden, joka on omaehtoinen toimija meissä, jos vain annamme Hänelle tilaa toimia, mutta jos pyrimme "pidättäytymään" Pyhän Hengen rakkaudentyöstä, on suuri vaara, että joudumme asumaan hyvin kuivassa maassa, sillä me lakkaamme näkemästä Jumalan toimenpitetitä ja silloin meiltä usein sammuu myöskin  kiitosmieli ja ilon ja rauhan tilalle tule kaikenlaisia pelkoja.

Pelkäämme että eksymme, pelkämme toimivamme omavanhurskaudessa tai  lainalaisuutta, yms. ja viimein "....rangaistuksen pelko kasvaa kuolemanpeloksi..."

Tämä on mielestäni hyvä "runo" tuosta aiheesta: "Joku keksi epäitsekkyyden, itsensä kieltämisen, korkaimmaksi hyveeksi.....ja.......kuihtui rakkaus.."

************
Miten kaikki vääristyy, näissä käsissä savisissa...

Joku keksi epäitsekkyyden, itsensä kieltämisen
korkeimmaksi hyveeksi..
ja itseä vihatessa kuihtui kaikki Rakkaus...

Joku sitoi ylivomaisen taakan
.........käskyistä ja selityksistä
ja Isän lapsista tuli tuhlaajalapsia,
jotka pakomatkallaan unohtivat Rakkauden
ja oppivat pelon.

"Sillä pelkoa ei Rakkaudessa ole!"

Ja rangaistuksen pelko kasvoi kuoleman peloksi....
Ja kuoleman pelko muuttui elämän peloksi....
Ja itsensä kieltäminen elämän kieltämiseksi.....

JA UNOHTUI ALKUPERÄINEN.....
SE SUURIN KAIKISTA.....
NIIN SELKEÄ.....NIIN VAPAUTTAVA....
......ÄLKÄÄ PELÄTKÖ!!
..........RAKASTAKAA!!
-M.Leinonen-
**********
Tiklillä tosia ja hyviä ajatuksia.

Ja runo on mitä parhain! On niin totta tämä: "Miten kaikki vääristyy, näissä käsissä savisissa". Onneksi Jumalan Henki ei jätä ketään omiin epätoivoisiinkin luuloihin, vaan nostaa ylös ja vie ahdistuksesta avaralle. Jokaisella meillä on omat rasitteemme menneisyydessä ja jos niiden armoille joutuisimme jäämään, elämä jäisi monelta osin vääristyneeksi ja pettymysten sanelemaksi todellisuudeksi.

Jumalan rakkauden aito kohtaaminen siinä tragediassa, jota ehkä häpeän, itken ja tuskana tunnen, tuokin ulottuville suuren Jumalan suuret mahdollisuudet ja Hänen kouriintuntuvan apunsa. Se vapauttaa elämään ja rakastamaan.

Vastavoima

  • Vieras
Vs: Onko uskoni kuollutta?
« Vastaus #42 : 23.05.14 - klo:17:34 »
Niin onkiiiiiiiiiiii.........

Mutta ei väheksytä kuitenkaan sitä, mitä Jumala on monissa ihmisissä saanut aikaan.

Sillä on samalla muistettava, että me ollemme myöskin Jumalan valittuja,
Hänelle rakkaita ja Hänen silmissään arvokkaita ja siki meidän ei tulisi
väheksyä tai vähätellä kenenkään kohdalla sitä uskoa ja rakkautta,
jonka Jumala on ihmiseen vuodattanut Pyhän Henkensä kautta.
 
Aina kun arvostelemme tai väheksymme jonkun uskonelämää,
arvostelemme ja väheksymme sitä työtä, mitä Kristus on tehnyt,
sillä kuten itsekkin olette julistaneet, ihmisellä ei ole mitään osaa,
eikä arpaa siinä asiassa, mutta aivan kuin se unohtuisi saman tien,
kun lähdetään arvostelemaan muiden uskoa esim. kuolleeksi uskoksi.

Minä en uskaltaisi arvostella kenenkään uskoa ja vaellusta, sillä
silloinhan sanoisin, että on se kova paikka, kun Jumala ei pystynyt
tuo ihmisen kohdalla parempaan.  ???

Jos joku pitää itseään suurena uskon sankari, niin siinähän pitää,
eihän se keneltäkään toiselta ole pois.

Oma äitini tapasi aina sanoa, että Jumala on aina omat kukkonsa ja
kanansa kyninyt ja niistänyt, ei sitä tarvitse meidän ihmisten tehdä.  ;D

joo.
Kuitenkin tulee pitää mielessä että jos Jumala määrittelee ihmisen olemuksen, tilan tahi muuta, olen sitten samaa mieltä.
no Jumala haluaa asua pimeässä !
joten se on Jumala halu.
ei minun, jos Jumala sitten vastoin tahtoani pakotta elämään pimeässä, mitä voin tehdä.
tästä saattaa tulla jälkipuintia.....

tikli

  • Vieras
Vs: Onko uskoni kuollutta?
« Vastaus #43 : 23.05.14 - klo:17:38 »
Helena kirjoittaa:
Lainaus
Jumalan rakkauden aito kohtaaminen siinä tragediassa, jota ehkä häpeän, itken ja tuskana tunnen, tuokin ulottuville suuren Jumalan suuret mahdollisuudet ja Hänen kouriintuntuvan apunsa. Se vapauttaa elämään ja rakastamaan.

AAMEN!!

Meillä on suuri Jumala ja Hänen suuret mahdollisuutensa, joka antoi ainoan Poikansa,
ettei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

Jeesus teki ristillä täydellisen työn puolestamme, joka ei ole miltään osin vajaa tai
puutteellinen ja siksi mekin saamme olla Hänen pyhiään ja Hänessä vanhurskauttamiaan.

https://www.youtube.com/watch?v=0GowdyztUJw

Nina Åström / Hilja Aaltonen
Se on täytetty...

« Viimeksi muokattu: 23.05.14 - klo:17:40 kirjoittanut tikli »

Vastavoima

  • Vieras
Vs: Onko uskoni kuollutta?
« Vastaus #44 : 23.05.14 - klo:17:48 »
Mutta kun puhuimme aiemmin täällä, miten tärkeää on Jumalan Sanan tutkiminen ja rukous, siinäkin olit Paulus eri mieltä ja pelkäsit siitä muodostuvan pakon, joten esitän Sinulle nyt ketkjun aloittajalle kysymyksen, mikä on omalla kohdallasi se "toimenpide", millä sinä tutkit itseäsi ja tiedät, että olet Jumalan lapsi ja tekosi ovat Jumalan Hengestä lähtöisin??

Jos vastaan tuohon lyhyesti, niin kohdallani ainoa tulosta tuottava "toimenpide" on se, että pidättäydyn kaikenlaisista toimenpiteistä. Ja pilallemenneenä luotan siihen, että Jumalan armo riittää minullekin. Käytännössä se on merkinnyt sitä, että olen lopettanut hengellisyyteni ympärillä pyörimisen ja lakannut etsimästä siitä jotain Jumalalle kelpaavaa. Jo vuosia on mennyt näin ja jonkun mielestä olen luopunut uskostani kokonaan.

Ei kai ihmisen tarvitse etsiä itsestään rakkautta ja rakkauden tekoja silloin, jos itse Rakkaus asuu sydämessämme, vaan tuo rakkaus on silloin ihan yhtä itsestään selvää, kuin on hengittäminenkin.

Eikä se ole meistä itsestämme lähtevää tai meidän tekojamme, vaan on kysymys siitä, että Jumala on Pyhän Hengen kautta vuodattanut meihin rakkauden, joka on omaehtoinen toimija meissä, jos vain annamme Hänelle tilaa toimia, mutta jos pyrimme "pidättäytymään" Pyhän Hengen rakkaudentyöstä, on suuri vaara, että joudumme asumaan hyvin kuivassa maassa, sillä me lakkaamme näkemästä Jumalan toimenpitetitä ja silloin meiltä usein sammuu myöskin  kiitosmieli ja ilon ja rauhan tilalle tule kaikenlaisia pelkoja.

Pelkäämme että eksymme, pelkämme toimivamme omavanhurskaudessa tai  lainalaisuutta, yms. ja viimein "....rangaistuksen pelko kasvaa kuolemanpeloksi..."

Tämä on mielestäni hyvä "runo" tuosta aiheesta: "Joku keksi epäitsekkyyden, itsensä kieltämisen, korkaimmaksi hyveeksi.....ja.......kuihtui rakkaus.."

************
Miten kaikki vääristyy, näissä käsissä savisissa...

Joku keksi epäitsekkyyden, itsensä kieltämisen
korkeimmaksi hyveeksi..
ja itseä vihatessa kuihtui kaikki Rakkaus...

Joku sitoi ylivomaisen taakan
.........käskyistä ja selityksistä
ja Isän lapsista tuli tuhlaajalapsia,
jotka pakomatkallaan unohtivat Rakkauden
ja oppivat pelon.

"Sillä pelkoa ei Rakkaudessa ole!"

Ja rangaistuksen pelko kasvoi kuoleman peloksi....
Ja kuoleman pelko muuttui elämän peloksi....
Ja itsensä kieltäminen elämän kieltämiseksi.....

JA UNOHTUI ALKUPERÄINEN.....
SE SUURIN KAIKISTA.....
NIIN SELKEÄ.....NIIN VAPAUTTAVA....
......ÄLKÄÄ PELÄTKÖ!!
..........RAKASTAKAA!!
-M.Leinonen-
**********

Ei kai ihmisen tarvitse etsiä itsestään rakkautta ja rakkauden tekoja silloin, jos itse Rakkaus asuu sydämessämme, vaan tuo rakkaus on silloin ihan yhtä itsestään selvää, kuin on hengittäminenkin.

Niin. kenties muut osat saavat lisää pohtimista.
Jos se että rakkaus on sydämessä saa sitten aikaa sen että rakkaus on itsestään selvää.
teoriassa. kyllä-
ja sitten se pieni lisä.
rakkaus on pitkämielinen ....
kaikki se kärsii.
koko paketti on 1 Kor 13.

eli saattaa olla että kaikki ne joilla on rakkaus eli Jumala sydämessä ei ole samaa mitä rakkaus on? eli Jumala.
rakkaus on lempeä
rakkaus ei kadehdi
ei kerskaa
ei pöyhkeile

eli saattaa olla että joku uskova saattaa olla ei lempeä.
kenties joku kadehtii.....
melko varmaa on että kerskaa....
joku on jopa pöyhkeä, mitä lie tarkoittaa...
eli viki appuva.
Lainaus
Pöyhkeä käytös. Käveli pöyhkeänä uudessa turkissaan.. korskea, ylimielinen, kopea, itsetietoinen, koppava, väheksyvä, ylenkatseellinen, ylpeä, pöyhkeä, ...

hhmmm
no sama se.
eli vaikka Jumala tahi Jumalan Rakkaus olisi sydämessä, niin ei kuitenkaan ole sen vaikutukset esillä ?

Lainaus
Eikä se ole meistä itsestämme lähtevää tai meidän tekojamme, vaan on kysymys siitä, että Jumala on Pyhän Hengen kautta vuodattanut meihin rakkauden, joka on omaehtoinen toimija meissä, jos vain annamme Hänelle tilaa toimia,

eli teoria on oikea mutta ei käytäntö.

eni wei, viimeinen lause tahi virke tahi virhe on totta:
jos vain annamme Hänelle tilaa toimia

jos emme anna, ei vaikutusta. jos annamme saamme kivisateen :)
ja sitten kuva vapaa ehtoisesti, halua mennä minne Pyhä Henki vie ?

huutoäänestys :)
eli käsi pystyy joka hallelujaa huutaen menee minne Herra vie vastoin ihmisen tahtoa.....

tästä tulee mahdollisesti jälkipuintia.....
Jeesus ainakin itki......