Tarvitseeko Jumala armolahjojamme?

[Mice]

Minusta on kuitenkin tärkeintä se, että ihmiset keskustelevat tosissaan. Jos keskustelu rönsyileekin, niin olkoon se meidän keskeneräisyyttämme. Keskustelun ohjaaminen ei useinkaan johda muuhun kuin keskustelusta keskusteluun.

Ja se on todella tylsää.

[Soltero]

Usko ilman oppia on kuin kaarnalaiva tsunamissa.

Miksi Jumala kutsuisi opettajia jos oppi olisi vähäpätöinen asia? Kukaan meistä ei tule pelkällä opilla autuaaksi, mutta ei tule ilman oppiakaan. Terveeseen uskoon kuuluu oppi ja keskustelu opista. Moni haluaa ohittaa sen turhana tai hankalana. Lopulta kuitenkin jokaisella on oppinsa ja painotuksensa. Onnellinen se, joka ymmärtää erehtymisen mahdollisuuden ja silti uskaltaa elää uskoaan todeksi. Se on kuitenkin varma, että jos perustana on Kristus Jeesus, niin pohja ei petä.

Miksi Raamatussa opetetun Kristuksen opin lisäksi tarvitaan muitakin oppeja?
Tietenkin me omahyväiset ja erehtyvät ihmiset kehittelemme oppeja,
mutta onko niitä aiheellista noudattaa?

[Mice]

Ei mitään. Keskustelu olikin jaettu toiseen ketjuun.

[Mice]

Minusta armolahjat ovat luonnollinen osa yliluonnollista uskoa.
Itse en usko vain tietyissä hetkissä toimiviin lahjoihin, vaan lahja on pysyvä tässä ajassa. Ikuisuudessa niitä ei enää tarvita. Ja lahjan omistaminen ei tee uskovasta parempaa. Sana opettaa meitä lahjojen käytössä. Niissä raameissa tulisi pysyä.

[Taisto]

Usko ilman oppia on kuin kaarnalaiva tsunamissa.

Miksi Jumala kutsuisi opettajia jos oppi olisi vähäpätöinen asia? Kukaan meistä ei tule pelkällä opilla autuaaksi, mutta ei tule ilman oppiakaan. Terveeseen uskoon kuuluu oppi ja keskustelu opista. Moni haluaa ohittaa sen turhana tai hankalana. Lopulta kuitenkin jokaisella on oppinsa ja painotuksensa. Onnellinen se, joka ymmärtää erehtymisen mahdollisuuden ja silti uskaltaa elää uskoaan todeksi. Se on kuitenkin varma, että jos perustana on Kristus Jeesus, niin pohja ei petä.

Miksi Raamatussa opetetun Kristuksen opin lisäksi tarvitaan muitakin oppeja?
Tietenkin me omahyväiset ja erehtyvät ihmiset kehittelemme oppeja,
mutta onko niitä aiheellista noudattaa?

Niin... millähän perusteella jokin käsitys asiasta on sitten "oppi"?
Eikös meillä kaikilla ole joko yhteinen tai sitten pienemmän porukan
käsitys, ellei sitten aivan ikioma käsitys siitä, mitä Sanassa kerrotaan
yhdestä jos toisestakin asiasta? Oppeja on siis maailmassa tuhansittain tai miljoonittain...?

Tuo on mielenkiintoista, miten liität "arvosanoja" mielipiteisiisi:
..."me omahyväiset ja erehtyvät ihmiset kehittelemme oppeja".
Onko jokainen oppi selvä merkki omahyväisyydestä... eikö voi olla niinkin,
että jokin asia on nöyrästi opittu?

[Lydia]

Keskustelu ohjautui oppijuttuihin, katkaisin ketjun omakseen Keskustelua opista.

[tikli]

Usko ilman oppia on kuin kaarnalaiva tsunamissa.

Miksi Jumala kutsuisi opettajia jos oppi olisi vähäpätöinen asia? Kukaan meistä ei tule pelkällä opilla autuaaksi, mutta ei tule ilman oppiakaan. Terveeseen uskoon kuuluu oppi ja keskustelu opista. Moni haluaa ohittaa sen turhana tai hankalana. Lopulta kuitenkin jokaisella on oppinsa ja painotuksensa. Onnellinen se, joka ymmärtää erehtymisen mahdollisuuden ja silti uskaltaa elää uskoaan todeksi. Se on kuitenkin varma, että jos perustana on Kristus Jeesus, niin pohja ei petä.

Miksi Raamatussa opetetun Kristuksen opin lisäksi tarvitaan muitakin oppeja?
Tietenkin me omahyväiset ja erehtyvät ihmiset kehittelemme oppeja,
mutta onko niitä aiheellista noudattaa?

Minusta tämä Solteron teksti on ihan Raamatun
mukainen, sillä sanotaanhan Tim. kirjeessä näin:

1 Tim. 6
3. Jos joku muuta oppia opettaa eikä pitäydy meidän
Herramme Jeesuksen Kristuksen terveisiin sanoihin eikä
siihen oppiin, joka on jumalisuuden mukainen,
4. niin hän on paisunut eikä ymmärrä mitään,
vaan on riitakysymyksien ja sanakiistojen kipeä,
joista syntyy kateutta, riitaa, herjauksia, pahoja
epäluuloja,
5. alituisia kinastuksia niiden ihmisten kesken, jotka
ovat turmeltuneet mieleltään ja totuuden menettäneet
ja jotka pitävät jumalisuutta keinona voiton saamiseen.

[Paulus]

Siirretty

[Mice]

Usko ilman oppia on kuin kaarnalaiva tsunamissa.

Miksi Jumala kutsuisi opettajia jos oppi olisi vähäpätöinen asia? Kukaan meistä ei tule pelkällä opilla autuaaksi, mutta ei tule ilman oppiakaan. Terveeseen uskoon kuuluu oppi ja keskustelu opista. Moni haluaa ohittaa sen turhana tai hankalana. Lopulta kuitenkin jokaisella on oppinsa ja painotuksensa. Onnellinen se, joka ymmärtää erehtymisen mahdollisuuden ja silti uskaltaa elää uskoaan todeksi. Se on kuitenkin varma, että jos perustana on Kristus Jeesus, niin pohja ei petä.

Miksi Raamatussa opetetun Kristuksen opin lisäksi tarvitaan muitakin oppeja?
Tietenkin me omahyväiset ja erehtyvät ihmiset kehittelemme oppeja,
mutta onko niitä aiheellista noudattaa?

Minusta tämä Solteron teksti on ihan Raamatun
mukainen, sillä sanotaanhan Tim. kirjeessä näin:

1 Tim. 6
3. Jos joku muuta oppia opettaa eikä pitäydy meidän
Herramme Jeesuksen Kristuksen terveisiin sanoihin eikä
siihen oppiin, joka on jumalisuuden mukainen,
4. niin hän on paisunut eikä ymmärrä mitään,
vaan on riitakysymyksien ja sanakiistojen kipeä,
joista syntyy kateutta, riitaa, herjauksia, pahoja
epäluuloja,
5. alituisia kinastuksia niiden ihmisten kesken, jotka
ovat turmeltuneet mieleltään ja totuuden menettäneet
ja jotka pitävät jumalisuutta keinona voiton saamiseen.

Kysymys on aiheellinen, mutta tarkoittaako se sitä, ettei itse olisi osallisena moiseen?
En usko Solteron sitäkään tarkoittaneen.

Ja mehän käymme keskustelua juuri siitä Kristuksen opista. Jokainen meistä varmasti haluaa sitä oppia tuntemaan enemmän ja enemmän.

[Mice]

Sama keskustelu käy taas kahdessa ketjussa. Tämä on ongelmana ketjujen jakamisessa.

[Lydia]

Yritetään pitää aiheet kuosissa siksi jaetaan, muuten mennään ihan pöpelikköön.
Nyt pitää vaan katsoa missä ketjussa mikäkin aihe on menossa.

[Soltero]

Usko ilman oppia on kuin kaarnalaiva tsunamissa.

Miksi Jumala kutsuisi opettajia jos oppi olisi vähäpätöinen asia? Kukaan meistä ei tule pelkällä opilla autuaaksi, mutta ei tule ilman oppiakaan. Terveeseen uskoon kuuluu oppi ja keskustelu opista. Moni haluaa ohittaa sen turhana tai hankalana. Lopulta kuitenkin jokaisella on oppinsa ja painotuksensa. Onnellinen se, joka ymmärtää erehtymisen mahdollisuuden ja silti uskaltaa elää uskoaan todeksi. Se on kuitenkin varma, että jos perustana on Kristus Jeesus, niin pohja ei petä.

Miksi Raamatussa opetetun Kristuksen opin lisäksi tarvitaan muitakin oppeja?
Tietenkin me omahyväiset ja erehtyvät ihmiset kehittelemme oppeja,
mutta onko niitä aiheellista noudattaa?

Niin... millähän perusteella jokin käsitys asiasta on sitten "oppi"?
Eikös meillä kaikilla ole joko yhteinen tai sitten pienemmän porukan
käsitys, ellei sitten aivan ikioma käsitys siitä, mitä Sanassa kerrotaan
yhdestä jos toisestakin asiasta? Oppeja on siis maailmassa tuhansittain tai miljoonittain...?

Tuo on mielenkiintoista, miten liität "arvosanoja" mielipiteisiisi:
..."me omahyväiset ja erehtyvät ihmiset kehittelemme oppeja".
Onko jokainen oppi selvä merkki omahyväisyydestä... eikö voi olla niinkin,
että jokin asia on nöyrästi opittu?

Ai tämä jatkuukin oppikeskusteluna.

Kun kirjoitin "me omahyväiset ja erehtyvät ihmiset", tarkoitin, että meillä ihmisillä on usein taipumusta omahyväisyyteen ja erehtymiseen.
Kun Raamatussa esitetyn Kristuksen opin päälle rakennetaan omia oppeja, ei voi kysymys olla nöyrästä oppimisesta, vaan omahyväisestä tai ainakin ihmiskeskeisestä toiminnasta, jolloin usein erehdytään.

Eri asia on tietenkin hengellinen opetus, jota antavat siihen Jumalan kustumat miehet.
Eiväthän he luo oppeja, vaan opettavat seurakuntalaisille Jumalan Sanaa.

Laitoin tämän vielä tähän kommentina, vaikka se ei oikein liity ketjun aiheeseen.

[Taisto]

Usko ilman oppia on kuin kaarnalaiva tsunamissa.

Miksi Jumala kutsuisi opettajia jos oppi olisi vähäpätöinen asia? Kukaan meistä ei tule pelkällä opilla autuaaksi, mutta ei tule ilman oppiakaan. Terveeseen uskoon kuuluu oppi ja keskustelu opista. Moni haluaa ohittaa sen turhana tai hankalana. Lopulta kuitenkin jokaisella on oppinsa ja painotuksensa. Onnellinen se, joka ymmärtää erehtymisen mahdollisuuden ja silti uskaltaa elää uskoaan todeksi. Se on kuitenkin varma, että jos perustana on Kristus Jeesus, niin pohja ei petä.

Miksi Raamatussa opetetun Kristuksen opin lisäksi tarvitaan muitakin oppeja?
Tietenkin me omahyväiset ja erehtyvät ihmiset kehittelemme oppeja,
mutta onko niitä aiheellista noudattaa?

Niin... millähän perusteella jokin käsitys asiasta on sitten "oppi"?
Eikös meillä kaikilla ole joko yhteinen tai sitten pienemmän porukan
käsitys, ellei sitten aivan ikioma käsitys siitä, mitä Sanassa kerrotaan
yhdestä jos toisestakin asiasta? Oppeja on siis maailmassa tuhansittain tai miljoonittain...?

Tuo on mielenkiintoista, miten liität "arvosanoja" mielipiteisiisi:
..."me omahyväiset ja erehtyvät ihmiset kehittelemme oppeja".
Onko jokainen oppi selvä merkki omahyväisyydestä... eikö voi olla niinkin,
että jokin asia on nöyrästi opittu?

Ai tämä jatkuukin oppikeskusteluna.

Kun kirjoitin "me omahyväiset ja erehtyvät ihmiset", tarkoitin, että meillä ihmisillä on usein taipumusta omahyväisyyteen ja erehtymiseen.
Kun Raamatussa esitetyn Kristuksen opin päälle rakennetaan omia oppeja, ei voi kysymys olla nöyrästä oppimisesta, vaan omahyväisestä tai ainakin ihmiskeskeisestä toiminnasta, jolloin usein erehdytään.

Eri asia on tietenkin hengellinen opetus, jota antavat siihen Jumalan kustumat miehet.
Eiväthän he luo oppeja, vaan opettavat seurakuntalaisille Jumalan Sanaa.

Laitoin tämän vielä tähän kommentina, vaikka se ei oikein liity ketjun aiheeseen.

No joo, tämä meinaa karata harhapoluille... meillä taitaa olla eri näkemys siitä,
mitä tällä kertaa tarkoitetaan opilla tai opin kehittelemisellä. Jospa jätetään
tämä tähän, rauha maasssa 

[tikli]

Tätä armolahja asiaa pohtiessani tuli mieleeni,
että usein määrättyillä armolahjoilla muita palvelevat
saattavat joutua kärsimään hyvinkin paljon, eli eivät
nämä ns. Pyhän Hengen virat ole mitään karehdittavia
"tehtäviä", vaikka sellaistakin asennetta joskus tapaa
ja oletettaan armolahjojen omistajien pitävän itseään
jopa parempina uskovaisina.

Uskonkin, että tuollaiset ajatukset ja oletukset siitä,
että kyseiset henkilöt pitäisivät itseään parempina
uskovina, ovatkin niiden omassa mielessä, jotka
tuollaista kuvittelevat, sillä kyllä Jumala "vaatii"
ensisijassa näyryyttä niiltä, joille armolahjojaan antaa
ja jakaa.

Ei palvelutehtäviin tarkoitettuja armolahjoja annetta
saastaiseen ja ylpeään sydämeen ja käsiin, vaan niihin
sydämiin ja käsiin, jotka ovat niin tyhjät, että niissä on
tilaa, mihin Herra voi Henkeään vuodattaa.

Apt. puhuvat eräästä tällaisen vainon kohteeksi joutuneesta
profeetasta, joka "joutui" puhumaan siitä, mikä ei ollut
kuulijoilleen mieleen ja vielä tänäkin päivänä Jumalan
profeetat joutuvat tällaisiin tilanteisiin.

Apt. 7
51. Te niskurit ja ympärileikkaamattomat sydämeltä
ja korvilta, aina te vastustatte Pyhää Henkeä
- niinkuin teidän isänne, niin tekin.
52. Ketä profeetoista eivät teidän isänne vainonneet?
He tappoivat ne, jotka ennustivat sen Vanhurskaan
tulemista, jonka kavaltajiksi ja murhaajiksi te nyt
olette tulleet,
53. te, jotka enkelien toimen kautta saitte lain, mutta
ette sitä pitäneet."
54. Mutta kun he tämän kuulivat, viilsi se heidän
sydäntänsä, ja he kiristelivät hänelle hampaitansa.
55. Mutta täynnä Pyhää Henkeä hän loi katseensa
taivaaseen päin ja näki Jumalan kirkkauden ja
Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla puolella
56. ja sanoi: "Katso, minä näen taivaat auenneina
ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikealla puolella".
57. Niin he huusivat suurella äänellä ja tukkivat
korvansa ja karkasivat kaikki yhdessä hänen päällensä
58. ja ajoivat hänet ulos kaupungista ja kivittivät.
Ja todistajat riisuivat vaippansa Saulus nimisen
nuorukaisen jalkojen juureen.
59. Ja niin he kivittivät Stefanuksen, joka rukoili ja
sanoi: "Herra Jeesus, ota minun henkeni!"
60. Ja hän laskeutui polvilleen ja huusi suurella
äänellä: "Herra, älä lue heille syyksi tätä syntiä!"
Ja sen sanottuaan hän nukkui pois.

[Helena]

Ajattelen samoin armolahjojen antamisesta. Armolahjat ovat pyhiä työkaluja ja uskon, että lahjan haltija kasvaa niitä käyttäessään.