Puimatanner
Puimatanner => Laki ja evankeliumi => Aiheen aloitti: Paulus - 22.11.15 - klo:18:20
-
Haluaisin herättää keskustelua siitä, miten olette kokeneet evankeliumin vapauden suhteessa lain noudattamiseen. Otetaan vaikkapa lähtökohdaksi kymmenen käskyä. Aika helppoa on noudattaa käskyjä "älä tapa" tai "älä tee huorin", jos pysytään vain pintatasolla. Mutta jos mennään siihen, että jo vihastuminen tai katse on lain rikkomista, niin menee jo vaikeammaksi. Entä mitä käsky "muista pyhittää lepopäivä" uskovalle merkitsee? Onko kukaan joutunut "kiinniotetuksi" käskyjen rikkomisesta?
Minä jouduin tänään kiinni tuosta lepopäivän pyhittämättä jättämisestä. Tuli paha olo.
-
En näe, että pyhäpäivän pyhittäminen olisi Jumalaa varten.
Se on annettu ihmiselle levon ja siunauksen päiväksi.
Mitä sitten pyhittäminen/erottaminen käytännössä tarkoittaa, onkin jo vaikeampi juttu.
Raadanta jonkin kirkon toimintamyllyn pyörittämiseksi on työtä sekin.
-
Eräs Raamatun opettaja sanoi, että laki/luotilanka voi osoittaa, että rakennus on vinossa.
Rakennuksen oikaisemiseen se ei pysty.
-
En näe, että pyhäpäivän pyhittäminen olisi Jumalaa varten.
Se on annettu ihmiselle levon ja siunauksen päiväksi.
Mitä sitten pyhittäminen/erottaminen käytännössä tarkoittaa, onkin jo vaikeampi juttu.
Raadanta jonkin kirkon toimintamyllyn pyörittämiseksi on työtä sekin.
Ajattelin juuri tuota, että se on ihmisen hyvinvointia varten, mutta ehdit sanoa sen ensin. Niin muuten taitaa olla kaikki muutkin käskyt. Mitä tahansa niistä rikotaan, niin ihminen (myös) itse joutuu asiasta kärsimään ennemmin tai myöhemmin.
-
Joka päivä tietää tulevansa "kiinniotetuksi" käskyjen rikkomisesta. Varsinkin sen valossa ajateltuna miten Jeesus niitä selittää esim. vuorisaarnassa. En ole rakastanut Jumalaa yli kaiken enkä lähimmäistä niinkuin itseäni. En yhtenäkään päivänä tai edes hetkenä. Kaukana siitä!
Jos ajatellaan vaikkapa lähimmäisen rakastamiseen kohdistuvaa käskyä eri käskyihin eriteltyinä:"Ältä, tapa, älä varasta, älä sano väärää todistusta, älä himoitse lähimmäisesesi puolisoa tai omaisuutta jne". Emmekö itse odota toisilta noiden käskyjen pitämistä itseämme kohtaan? Kuinka sitten olisimme itse oikeutettuja niitä rikkomaan?
Kaiken kaikkiaan tuo otsikko antaa hyvin mielenkiintoisen ja vaikeankin aiheen pohdittavaksi. Katsotaan miten se lähtenee näistä pintaraapaisuista etenemään.
-
. Emmekö itse odota toisilta noiden käskyjen pitämistä itseämme kohtaan? Kuinka sitten olisimme itse oikeutettuja niitä rikkomaan?
Sallittaneen pieni poikkkeama itse aiheesta. Tuo lihavoitu osoittaa sen, että myös pakana ja ei-kristitty tuntee sisimmässään Jumalan lain. Samalla se on todistus siitä, että Jumala on. Jos ihminen ei olisi kenellekään tilivelvollinen, niin hän voisi toimia miten tahansa ja kaikki olisi oikein (ainakin omasta mielestä).
Jatkan hieman ajatusta. Ammattirikollinenkin tuntee sydämessään lain. Hän tiedostaa, että toimii väärin ja kiinnijoutumisen pelosta harjoittaa ammattiaan salaisesti. Jos hänen omatuntonsa ei puhuisi mitään, ei hänellä olisi mitään syytä salailla tekojaan.
-
. Emmekö itse odota toisilta noiden käskyjen pitämistä itseämme kohtaan? Kuinka sitten olisimme itse oikeutettuja niitä rikkomaan?
Tuo lihavoitu osoittaa sen, että myös pakana ja ei-kristitty tuntee sisimmässään Jumalan lain. Samalla se on todistus siitä, että Jumala on.
Näin on.
Ellei ihmisen sydän ole aivan paatunut, omatunto kertoo hyvin pitkälle miten olisi oikein toimia lähimmäisiä kohtaan. Vääränlainen opetus saattaa kuitenkin muokata omatuntoa. Joko herkistymään sellaisille asioille, mitkä ovat enempi perinnäisääntöihin kuin Jumalan sanaan pohjautuvia. Tai sitten alkaa hyväksyä sellaisia asioita joista Jumalan sana opettaa toisin. Tai sitten voimme alkaa itse 'venyttämään' omaatuntoa jossain asiassa oman mielihalun mukaan. Siksi omatunto ei käytännössä toimikaan aina välttämättä kaikessa absoluuttisena mittarina oikeasta ja väärästä.
Paavali kirjoitaa luonnollisesta lain tuntemisesta:
"Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä - sinä päivänä, jona Jumala on tuomitseva ihmisten salaisuudet Kristuksen Jeesuksen kautta, minun evankeliumini mukaan"
-
Vääränlainen opetus saattaa kuitenkin muokata omatuntoa.
Tästä ehkä nykyajan karkeimpia esimerkkejä ovat islamistiset terrorijärjestöt, joissa uskonnolliset fanaatikot ovat valmiita päättämään elämänsä, kunhan saavat mahdollisimman monta tapetuksi. On ilmeistä, että omaatuntoa ei aina voida täysin vaientaa, jolloin viimehetkellä voi mennä "pupu pöksyyn".
-
Vääränlainen opetus saattaa kuitenkin muokata omatuntoa.
Tästä ehkä nykyajan karkeimpia esimerkkejä ovat islamistiset terrorijärjestöt, joissa uskonnolliset fanaatikot ovat valmiita päättämään elämänsä, kunhan saavat mahdollisimman monta tapetuksi. On ilmeistä, että omaatuntoa ei aina voida täysin vaientaa, jolloin viimehetkellä voi mennä "pupu pöksyyn".
Tekeekö kukaan pahaa pahan vuoksi? Luulisin, että pahaa tehdään siksi, että uskotaan
tekojen tuovan jotakin hyvää itselle tai omalla porukalle (kansalle, suvulle, aatteelle tms) .
Sotaa perustellaan hyvillä päämäärillä, ja islamin marttyyreille luvataan suora pääsy paratiisiin.
Jo kauan on ajateltu, että tarkoitus pyhittää keinot.
-
Mitä tarkoittaa
tai mihin Raamatun ilmoitukseen perustuu
otsikon ilmaisu
vapaus laista
Mehän emme ole enää lain alla, jos Henki johdattaa meitä (Gal 5:18).
Mutta ei se tarkoita sitä,
että olisimme vapaat tekemään laittomuuksia. Päinvastoin.
Vanhassa liitossa laki ohjasi kirjaimena Jumalan kansaa.
Uudessa liitossa laki on kirjoitettu meidän sydämiimme,
kun olemme syntyneet Hengestä.
Paavali jatkaakin tuota kohtaa todeten asiat,
joita lihan vallassa oleva tekee, ja joita meidän ei enää tule tehdä;
ja sitten Paavali toteaa asiat, joita Hengen hedelminä meissä pitäisi ilmetä,
ja joita vastaan ei laki ole.
-
Mitä tarkoittaa
tai mihin Raamatun ilmoitukseen perustuu
otsikon ilmaisu
vapaus laista
Room. 3:19.
-
Mitä tarkoittaa
tai mihin Raamatun ilmoitukseen perustuu
otsikon ilmaisu
vapaus laista
Mehän emme ole enää lain alla, jos Henki johdattaa meitä (Gal 5:18).
Mutta ei se tarkoita sitä,
että olisimme vapaat tekemään laittomuuksia. Päinvastoin.
Vanhassa liitossa laki ohjasi kirjaimena Jumalan kansaa.
Uudessa liitossa laki on kirjoitettu meidän sydämiimme,
kun olemme syntyneet Hengestä.
Paavali jatkaakin tuota kohtaa todeten asiat,
joita lihan vallassa oleva tekee, ja joita meidän ei enää tule tehdä;
ja sitten Paavali toteaa asiat, joita Hengen hedelminä meissä pitäisi ilmetä,
ja joita vastaan ei laki ole.
Minusta tuossa viestissä oikeastaan pitkälti vastattiin tuohon viestin alussa esitettyyn kysymykseen.
-
Paavali sanoo niinkin voimakkaasti:"me olemme irti laista ja kuolleet pois siitä". Ja jatkaa:"me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa"
Onko laki siis kokonaan ollutta ja mennyttä? Jos ollaan "irti" laista jopa "kuolleet" pois siitä, niin mitä tekemistä sillä voisi enää olla? Vastausten kanssa ei kannattaisi hätiköidä.
Ja tapahtuuko kaikki vaellus 'automaattisesti' oikein, koska laki on kirjoitettu uskovien sydämiin?
Miksi sitten Paavali antaa lukemattomia kehoituksia seurakunnille osoittamissaan kirjeissä, kuin olisi oikein elää ja toimia? Muistuttaa käskyistä, opettaa kuinka yksittäiset käskyt sisältyy rakkauden käskyyn jne.
Hän sanoo myös:"Niin, laki on kuitenkin pyhä ja käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä", "laki on hyvä, kun sitä lain mukaisesti käytetään". Ei vain että laki "oli" hyvä, vaan että laki "on" hyvä.
Mitä laista tulisi lopulta ajatella?
-
Mitä laista tulisi lopulta ajatella?
Jos tästä asiasta etsii opetusta edesmenneiltä, niin huomio kiinnittyy siihen, että luterilaistautaisilla henkilöillä ja liikkeillä on ollut tässä asiassa eniten annettavaa. Katolinen katekismus antaa oivan kuvan siitä, missä muualla mennään. Ymmärrän, että monen on tätä vaikea niellä.
-
Paavali sanoo niinkin voimakkaasti:"me olemme irti laista ja kuolleet pois siitä".
Katsotaanpa hiukan tarkemmin, mitä Paavali sanoi:
mutta nyt me olemme irti laista
ja kuolleet pois siitä, mikä meidät piti vankeina,
Paavali jatkaa tästä ja toteaa että synti oli ennen hänen hallitsijansa.
Hän oli myynyt itsensä sille orjaksi.
Ja kohta Paavali puhuu synnin laista ja kuoleman ruumiista.
Tuo yhdistelmä häntä piti vankina.
Ja tästä synnin vankeudesta
Paavali etsii tuossa tekstissään vapautta - ei Jumalan laista.
Ja kaiken tuon loppupäätelmänä on tämä:
Elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa
on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.
-
Paavali jatkaa tästä ja toteaa että synti oli ennen hänen hallitsijansa.
Hän oli myynyt itsensä sille orjaksi.
Ja kohta Paavali puhuu synnin laista ja kuoleman ruumiista.
Tuo yhdistelmä häntä piti vankina.
Ja tästä synnin vankeudesta
Paavali etsii tuossa tekstissään vapautta - ei Jumalan laista.
Ja kaiken tuon loppupäätelmänä on tämä:
Elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa
on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.
Jokin tuossa määritelmässäsi närästää. Jokainen uskova kuitenkin tekee syntiä jopa päivittäin (ajatuksin, sanoin, teoin ja laiminlyönnein). Jos hänellä ei ole vapautta laista, niin sehän vie kenet tahansa epätoivoon.
-
Samoin. Se mistä Paavali puhuu Room. 7. Sen omakin kokemus vahvistaa.
Kiiltokuva kristillisyys ei tätä todellisuutta ole suostunut näkemään.
-
Paavali sanoo niinkin voimakkaasti:"me olemme irti laista ja kuolleet pois siitä".
Katsotaanpa hiukan tarkemmin, mitä Paavali sanoi:
mutta nyt me olemme irti laista
ja kuolleet pois siitä, mikä meidät piti vankeina,
Paavali jatkaa tästä ja toteaa että synti oli ennen hänen hallitsijansa.
Hän oli myynyt itsensä sille orjaksi.
Ja kohta Paavali puhuu synnin laista ja kuoleman ruumiista.
Tuo yhdistelmä häntä piti vankina.
Ja tästä synnin vankeudesta
Paavali etsii tuossa tekstissään vapautta - ei Jumalan laista.
Ja kaiken tuon loppupäätelmänä on tämä:
Elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa
on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.
Itseasiassa Paavali ei sano "myyneensä" itseänsä synnin orjuuteen tai alaisuuteen. Vaan että hänet "on myyty" synnin alaisuuteen (Room.7:14)
Entä "Synnin ja kuoleman laki"? Tarkoitetaanko tuossa, että Paavali tarkoittaakin puhuessaan laista kuolemisesta sanalla laki aivan eri asiaa mitä Jumalan laki johon sisältyy käskyt jne?
Asiaa on todellakin syytä katsoa tarkemmin. Paavali jatkaa seuraavassa jakeessa selitystään, samassa yhteydessä siis: "Mitä siis sanomme? Onko laki syntiä? Pois se! Mutta syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta; sillä en minä olisi tiennyt himosta, ellei laki olisi sanonut: "Älä himoitse."
Olisiko niin, että nyt jatkaessaan selitystä heti seuraavassa jakeessa hän käyttäisikin laista aivan eri merkitystä? Siinä hän viittaa selvästi lakiin jossa on kielto "älä himoitse". Ja viittaa edellä sanomaansa - mitä "siis" sanomme.
Niin, ja jos katsomme vielä "lain kautta kuolemisesta" sanottua edeltäviä ja seuraavia lauseita:"Sillä kun olimme lihan vallassa, niin synnin himot, jotka laki herättää", "en minä olisi tiennyt himosta, ellei laki olisi sanonut: "Älä himoitse." Mutta kun synti otti käskysanasta aiheen, herätti se minussa kaikkinaisia himoja; sillä ilman lakia on synti kuollut." (syytä lukea koko 7 luku tarkkaaan kokonaisuutena)
Jatketaan pohdintaa myöhemmin paremmalla ajalla.
-
Ketjun otsikko pitää sisällään ilmaisun
vapaus laista
Tuo ilmaisu voidaan löytää näistä Paavalin sanoista:
Elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa
on
vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.
-
Ketjun otsikko pitää sisällään ilmaisun
vapaus laista
Tuo ilmaisu voidaan löytää näistä Paavalin sanoista:
Elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa
on
vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.
Vihdoin päästiin asiaan. On siis kaksi lakia, mutta kovin harvoin puhutaan siitä, kuinka eri tavoin ne toimivat. Lisää valaistusta saa tuosta mainitsemastasi Room. 8 luvusta ja 2. Kor. 3. luvusta.
-
Ketjun otsikko pitää sisällään ilmaisun
vapaus laista
Tuo ilmaisu voidaan löytää näistä Paavalin sanoista:
Elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa
on
vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.
Vihdoin päästiin asiaan. On siis kaksi lakia, mutta kovin harvoin puhutaan siitä, kuinka eri tavoin ne toimivat. Lisää valaistusta saa tuosta mainitsemastasi Room. 8 luvusta ja 2. Kor. 3. luvusta.
No hyvä, että päästiin asiaan.
Minä tuolla edellä jo Paavalin kirjoittamia rivejä seuraten
lähestyinkin tuota asian ydintä.
Mutta jokin noissa riveissä närästi sinua.
Jokainen uskova kuitenkin tekee syntiä jopa päivittäin (ajatuksin, sanoin, teoin ja laiminlyönnein). Jos hänellä ei ole vapautta laista, niin sehän vie kenet tahansa epätoivoon.
Mutta Paavali kuitenkin puhuu nimenomaan siitä,
että me olemme vapaat synnistä.
Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut
Eli ei Jeesus kumonnut lakia. Hän täytti sen.
Hän kärsi lain meille säätämän kuolemantuomion.
Laista ei ole kadonnut ainoakaan piirto.
Onhan taivas vielä paikallaan - ja maakin.
-
Paavalin opetus laista on monisäikeistä eikä siitä ole kovin helppo muodostaa kokonaisnäkemystä. Onhan aiheesta kirjoitettu kirjojakin. Ja helposti voidaan sortua liian kevyisiin selityksiin.
Synnin ja kuoleman laki; sitä on syytä pohtia. Onko se todellakin jokin ihan muu laki, kuin mistä Paavali lähtee liikkeelle Room.7?
2:kor.3:"jos jo kuoleman virka, joka oli kirjaimin kaiverrettu kiviin, ilmestyi kirkkaudessa, niin etteivät Israelin lapset kärsineet katsella Mooseksen kasvoja hänen kasvojensa kirkkauden tähden"
Mikä oli kirjaimin kiviin kaivettu kuoleman virka? Mitä muuta se voi taroittaa kuin 10-käskyn lakia, jossa on kerrottu lyhyesti moraalia koskevat ohjeet? "kun Mooses astui alas Siinain vuorelta ja hänellä vuorelta alas astuessaan oli kädessänsä kaksi laintaulua, ei hän tiennyt, että hänen kasvojensa iho oli tullut säteileväksi hänen puhuessaan Herran kanssa" (2.Moos.33)
Ja sitä Paavali sanoo "kuoleman viraksi" (2.kor.3) Paavali puhuu monissa kohdin laista, synnista ja kuolemasta. Ja siitä kuinka ne liittyvät toisiinasa:
"Lain kautta tulee synnin tunto"
"synnin palkka on kuolema"
"Mutta syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta; sillä en minä olisi tiennyt himosta, ellei laki olisi sanonut: "Älä himoitse."
"Sillä kun synti otti käskysanasta aiheen, petti se minut ja kuoletti minut käskysanan kautta"
"käskysana, joka oli oleva minulle elämäksi, olikin minulle kuolemaksi"
Laki ja käskyt siis 'toimittaa' kuoleman virkaa. Vaikka käskysanan piti olla elämäksi, se olikin kuolemaksi.
Niin lakia, Jumalan lakia, voidaan sanoa ja Paavali sanookin "synnin ja kuoleman laiksi". Ei siinä ole kysymys jostain aivan eri laista kesken selityksen. Laissa itsessään ei ole vikaa. Se "on hyvä, vanhurskas ja pyhä". Vaan vika on ihmisessä. "Kukaan teistä ei lakia täytä", sanoi Jeesus. Laki ei siis voi tehdä eläväksi tai vapauttaa synnista ja kuolemasta. Päin vastoin. Siihen tarvitaan evankeliumi, jonka kautta meidät siirretään lain alta armon alle. Muuten emme voisi kestää.
Voiskohan koettaa tiivistää asiaa vaikka näinkin:
Sovittaessaan ja vapauttaessaan ihmisen lain kirkouksesta (Gal.4), Jeesus ei kumonnut lakia, vaan täytti sen.
Kun ihminen tulee osalliseksi evankeliumista ja pelastuksesta, lakia ei kumota tai poisteta, vaan ihminen siirretään pois lain alta armon alle.
Ehkä pohditaan myöhemmin kohtaa "me olemme irti laista ja kuolleet pois siitä, mikä meidät piti vankeina". Että jos on kysymys Jumalan laista, miten se olisi voinut pitää vankina?
-
Kun ihminen tulee osalliseksi evankeliumista ja pelastuksesta, lakia ei kumota tai poisteta, vaan ihminen siirretään pois lain alta armon alle.
Otetaan tähän rinnalle vertaus elävästä elämästä. Olen Suomen lakien alainen, koska asun ja olen Suomessa. Venäjän lait eivät koske minua, ellen matkusta tai muuta Venäjälle. Venäjän lakien näkökulmasta olen kuollut Venäjän laeille niin kauan, kun pysyn Suomessa tai jossain muussa maassa. Venäjän lait ovat minulle yhdentekeviä, koska en ole niiden alainen.
Samoin armon valtakunnan kansalainen ei ole synnin ja kuoleman lain alainen, kun hän pysyttelee armon alaisuudessa. Tietoisesti ja tahallaan syntiin suostumalla hän on vaarassa joutua synnin ja kuoleman lain alaisuuteen. Johannes kirjoittaa, että synti on laittomuus. Ja laittomuushan on lain alaisuutta. En sanoisi kuitenkaan, että rajaloukkauksiksi jäävät teot siirtäisivät minut välittömästi toisen valtakunnan alaisiksi, mutta selvä riski siinä on. Pysytään siis armon valtakunnan kansalaisina.
-
Siis asian ydin löytyy tästä:
Elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa
on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.
Jeesus otti päälleen meidän syntimme ja kuoli meidän kuolemamme.
Laki ei voi enää määrätä meitä kuolemaan, vaikka tekisimmekin syntiä.
Me olemme siis vapaat synnin ja kuoleman laista - siis siitä,
että laki määrää synnistä rangaistukseksi kuoleman.
Mutta mitä sitten tarkoittaa Elämän Hengen laki Jeesuksessa Kristuksessa.
Jopo kysyi aiheellisesti, onko se todellakin jokin ihan muu laki.
Mooseksen laki oli vain kalpea varjo täydellisestä laista.
Tästä olemme jo keskustelleet ketjussa Jeesuksen oppi (http://puimatanner.net/index.php?topic=544.0)
Jeesus ei opettanut kahta oppia.
Hän vain nosti riman oikeaan korkeuteensa siitä,
mihin se oli asetettu Mooseksen lain perusteella.
Mutta silti tavallaan Elämän Hengen laki on uusi laki - tai sanotaan
Uuteen liittoon liittyvä elementti, jota ei vanhassa liitossa ollut.
Helluntaita vietetään juutalaisuudessa lain antamisen juhlana.
Siis helluntaina juhlitaan lain antamista Moosekselle Siinain vuorella
seitsemän viikon kuluttua siitä, kun Israelin kansa lähti pois Egyptistä.
Mutta sitten tuli Uuden liiton helluntai.
Elämän Henki eli Pyhä Henki eli Kristuksen Henki,
jonka Jeesus oli luvannut omilleen, lähetettiin taivaasta maan päälle.
Ja nyt Uudessa liitossa Jumala on
paitsi kirjoittanut täydellisen lakinsa meidän sydämiimme
myös antanut voiman elää tuon lain mukaan.
Siis Elämän Hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa
annettiin meille Uuden liiton helluntaina laiksi ja voimaksi.
Ja niin Paavali sanoo:
vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä
-
Paavalin mukaan Kristukseen uskovat on kuoletettu laista. Ovat irti laista, kuolleet pois siitä. Ovat siirtyneet lain alta armon alle:
"Niin, veljeni, teidätkin on kuoletettu laista Kristuksen ruumiin kautta, tullaksenne toisen omiksi, hänen, joka on kuolleista herätetty"
"nyt me olemme irti laista ja kuolleet pois siitä, mikä meidät piti vankeina"
"minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle"
"emme ole lain alla, vaan armon alla?"
"Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme"
Lain kiroushan on juuri siinä, että se vaatii täydellisyyttä kaikessa:
"Sillä kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia; sillä kirjoitettu on: "Kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa, niin että hän sen tekee."
Kuinka laki voisi tuomita Jeeukseen uskovan, jonka suhde lakiin on tuollainen? Ja jos emme olisi irti laista, pois lain alta - sen Jumalan lain joka vaatii täydellistä rakautta lähimmäisiin ja Jumalaan aina ja joka hetki - armon alle siirretty, millainen tilanteemme olisikaan?
Emmekö joutuisi olemaan ainaisessa pelossa koska emme pysty lakia täyttämään? Ymmärtäisin, että se on juuri sitä miten laki pitää "vankina" lain alaista. Koska laki vaatii koko ajan sellaista mihin ei pysty, ei kykene. Mutta ei anna voimaa sen täyttämiseen. Siihen tarvitaan evankeliumi.
Mikä evankeliumi tuohon Paavalin sanaan laista pois kuolemisesta sisältyykään! Jeesus sanoi jo ensimmäisessä 'ohjelman julistuksessaan', miten Hänet on lähetetty "julistamaan vangituille vapautusta jne."
Ja kun Paavali opettaa niin radikaalisti evankeliumin vapautta ja sitä miten uskova ei ole lain alla - vaan irti laista, jopa kuollut pois siitä - hän ikään kuin kuulee kysymyksen joka luonnolisessa ihmisessä helposti herää:
"Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla?"
Vastaus on lyhyt ja selvä:"Pois se!"
Siinä ollaan aivan ydinkysymysten äärellä. Ja sitä saakin sitten lopun elämäänsä opetella tuntemaan, mitä tuo opetus kokonaisudessaan merkitsee ja miten sitä sovelletaan käytännön elämässä. Milloin ollaan luisumassa lain alle tai vastaavasti laittomuuteen (Esim. Gal. ja Kor. kirjeet).
Emme aina edes toisiamme osaa ymmärtää tässä oikein. Ja meidän selityksemme helposti enemmän vesittävät ja pinnallistavat, kuin selventävät asiaa.
-
Siis Paavali kirjoitti:
me olemme kuolleet pois siitä, mikä meidät piti vankeina
Edellä jo selvitin, mikä Paavalin mukaan oli tuo hallitsija, joka meitä piti vankeina.
Tuo hallitsija oli Paavalin mukaan synti.
Lain avulla synti petti Paavalin. Ja niin Paavali kuoli (hengellisesti).
Mutta otettuaan käskystä aiheen synti petti minut ja tappoi minut sen kautta
Ja nyt tuon tapahtuman myötä Paavali oli myynyt itsensä synnin alaisuuteen,
kuten hän muutaman rivin päästä kirjoittaa:
mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen
Paavali ei suinkaan sano, että joku ulkopuolinen
olisi myynyt hänet synnin alaisuuteen.
Hän viittaa Vanhaan testamenttiin, joka puhuu samasta asiasta:
He myivät itsensä tekemään sitä,
mikä on pahaa Herran silmissä, ja vihoittivat hänet.
Kun synti pettää meidät,
me otamme vaimoksemme Iisebelin.
Ja silloin ihminen on Ahabin lailla myynyt itsensä
tekemään sitä, mikä on pahaa Herran silmissä.
Paavali kertoo, että kuolema vapauttaa tuosta avioliitosta.
Ja edelleen Paavali selittää,
että koska Jeesus kuoli meidän kuolemamme,
me olemme vapaat menemään toiselle.
Ja silloin tuon uuden avioliiton myötä,
synnin ja kuoleman sijaan
hallitsevaksi kuninkaaksi tulee armo ja elämä.
Siis me olemme kuolleet pois siitä,
mikä meitä piti vankeina eli synnistä ja kuolemasta.
Jeesus kuoli meidän kuolemamme. Hänet tehtiin synniksi.
Ja Hän kuoli tuon synnin kera. Hän kertakaikkiaan kuoli synnille.
Ja kun me olemme Hänen kuolemaansa upotetut,
niin mekin olemme Hänessä kuolleet synnille.
Ja siksi me pidämme tosiasiana sitä, että me olemme kuolleet synnille.
Samoin pitäkää tekin itseänne synnille kuolleina
mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.
Ja niin siis synnin ja kuoleman laki ei enää voi meille mitään.
Tuomiomme on jo kärsitty.
Ja meidät on siirretty paholaisen vallasta
Jumalan Rakkaan Pojan Valtakuntaan,
jossa vallitsee Elämän Hengen laki.
-
Jokainen ihminen on myyty synninalaisuuteen. Vaikka miten siitä yrittäisi opillisesti rimpuilla irti ja tehdä uskosta ja synnistä tekoja, niin pieleen menee. Sen näyttää elämä todeksi. Katsomalla sitä silmät auki. Kannattaa aloittaa oman elämän tiirailusta.
-
1) Siis Paavali kirjoitti:
me olemme kuolleet pois siitä, mikä meidät piti vankeina
Edellä jo selvitin, mikä Paavalin mukaan oli tuo hallitsija, joka meitä piti vankeina. Tuo hallitsija oli Paavalin mukaan synti.
Lain avulla synti petti Paavalin. Ja niin Paavali kuoli (hengellisesti).
--
mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen
2) Paavali ei suinkaan sano, että joku ulkopuolinen
olisi myynyt hänet synnin alaisuuteen.
Hän viittaa Vanhaan testamenttiin, joka puhuu samasta asiasta:
He myivät itsensä tekemään sitä,
mikä on pahaa Herran silmissä, ja vihoittivat hänet.
1) On selvää, että syy on syntiturmeluksessa, ei Jumalan laissa. Koska "lhan mieli on vihollisuuus Jumalaa vastaan, eikä se alistu Jumalan lain alle - "eikä se voikaan"! Mutta:"Sisällisen ihmisen puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin", sanoo Paavali. Ei laissa ole vikaa. Se "on pyhä, vanhurskas ja hyvä". Juuri syntiturmeluksemme tähden lailla on "kuoleman virka". Ja me olemme ilman Jeesusta luonnostaan lain kirouksen alla. Koska emme kykene sitä täyttämään. Siitä 'vankilasta', eli lain kirouksesta emme voi päästä vapaiksi muuten kuin Jeesuksen sovitustyön kautta. "Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa, että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä!". Ukoisin, ettei tästä lopultakaan ole suurta asiallista erimielisyyttä. Vaikka lähestymiskulma olisikin hieman erilainen.
2) Monesti sanotaan että Raamattua on hyvä 'selittää Raamatulla'. Noin periaatteena se lienee hyvä. Mutta siinä saatamme myös tehdä pahoja virheitä. Ottamalla satunnainen kohta jossa käytetään samaa sanaa, ja selitetään sen avulla käsillä oleva teksti toisen sisältöiseksi.
Ihminen voi kyllä myöskin myydä itsensä "tekemään" pahaa. Mutta "synnin alaisuus" on eri asia. Siihen Paavali sanoo todellakin olleensa "myyty". Eikä meillä ole oikeutta mennä muuttamaan sen sisältöä toiseksi. Siitä Paavali kertoo seikkaperäisemmin Room.5 luvussa.
-
Tuo kieliopillinen rakenne Paavalin sanoissa
ei todellakaan tarkoita sitä, etteikö hän itse olisi myynyt itseään.
Paavali myös sanoo:
synti petti minut ja minä kuolin
Paavali viittaa nimenomaan VT:n kirjoituksiin
puhuessaan tästä asiasta
Totisesti ei ole ollut ketään,
joka olisi niin myynyt itsensä tekemään sitä,
mikä on pahaa Herran silmissä, kuin Ahab,
kun hänen vaimonsa Iisebel vietteli häntä.
Ja Paavali selittää asiaa avioliiton sitovuuden avulla.
Eli kun olemme Aahabin lailla ottaneet puolisoksemme Iisebelin,
niin me emme pääse tuosta avioliitosta eroon.
Siis avioliittolaki sitoo meidät tuohon pahuuden ja synnin hallintavaltaan.
Vain kuolema vapauttaisi meidät tuosta avioliitosta.
Mutta jos me synnin vallassa kuolemme,
niin silloinhan me olemme ikuisesti synnin ja kuoleman vallan alla.
Mutta sitten Paavali tuo julki evankeliumin ydinsanoman eli sen,
että Jeesus kuoli meidän kuolemamme.
Eli nyt meidät luetaan Jeesuksen tähden kuolleiksi synnille.
Ja tämän tähden me olemme vapaat kihlautumaan toiselle eli Jeesukselle,
joka myös Elää, vaikka olikin kuollut, sillä Hän voitti kuoleman,
joka on Raamatun mukaan henkivalta ja hallitsija,
joka muun muassa ratsastaa hevosella.
Tämä persoona ei voinut pidättää Jeesusta vallassaan.
Ja niin Jeesus voitti kuoleman vallan.
Ja nyt synnin ja kuoleman laki on voimaton. Jeesus täytti tämänkin lain.
Hän kärsi synnin ja kuoleman lain meille säätämän tuomion.
Mutta synnittömänä joskin synniksi tehtynä Jeesus siis voitti kuoleman vallan.
Ja me Jeesuksen kuolemaan upotetut olemme Hänen kanssaan
nousseet kuolleista uuteen elämään,
jossa meitä ohjaa meidän sydämiimme kirjoitettu Elämän Hengen laki.
Meitä, jotka olimme kuolleet synteihimme,
ei siis enää hallitsekan synti ja kuolema
vaan Armo ja Elämä.
Emme enää elä häpeän alastomuudessa
vaan Kristukseen puettuina Vanhurskaudessa.
Sillä Kristus on lain täyttymys/päämäärä,
vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo.
-
Tuossa kohtaa sanat ovat selvät mielestäni hyvin selvät:
"Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen"
On niitä Raamatussa paljon muitakin kohtia joita ihmisen voi olla vaikea ottaa vastaan sellaisenaan. Paavali kirjoittaa:
"Sillä Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen, että hän kaikkia armahtaisi"
Olisi hyvä jos osaisimme varoa laittamasta omaa 'selitysmyllyä' pyörimään saadakasemme tekstejä sopivammaksi omaan opinkäsitykseemme. Sellainen vaara meillä kaikillla on. Parempi olisi pysyä siinä mitä on kirjoitettu. Helppoa se ei suinkaan aina ole - vaikka saatamme siitäkin sortua kerskaamaan. Paavalin tunnusti Jumalan ylivertaisen viisauden näissä asioissa. Ja oma vajavaisen ymmärryksensä Jumalan teistä. Olisko meidän hyvä ottaa siitä mallia.
"Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä!"
-
Länsimaalaisen ihmisen ja uskovan suurimpia ongelmia tuntuu olevan uskon mysteerin ja armonvaraisuuden hyväksyminen.
Olemme liian tee-se-itse -henkistä väkeä. Kiikaroimme uskoa, sen syntymistä, siinä elämistä ja sen vaikutuksia omien länsimaisien "demokratiakäsityksiemme" läpi. Mielestämme Jumalakin toimii siten kuten olisi meille mieluista ja tuttua. Olemme unohtaneet sen, että Jumala ei ole rajoittunut käsityskykymme ja muka-loogisiuksiemme viidakkoon.
Vaikka olenkin aika evankeliumikeskeinen näkemyksissäni, niin peräänkuuluttaisin myös mysteerin hyväksymistä. Hyväksy, älä selitä.
-
Tuossa kohtaa sanat ovat selvät mielestäni hyvin selvät:
"Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen"
Siis minut on myyty synnin alaisuuteen.
Mutta ei se vielä kerro, kuka kävi kauppaa synnin kanssa.
Mutta kun jatkan Paavalia lainaten, että
synti petti minut, niin asia on päivän selvä.
-
Kyllä menee selittämiseksi ja oman opin perusteella viilaamiseksi. Mikään ei tarkoitaan sitä mitä siinä lukee.
Sinut on myyty. Myynti tapahtui syntiinlankeemuksessa. Ei silloin kun teit syntiä tai tajusit mitä synti on.
Mutta tämä on melko turhaa keskustelua, koska "ihmisen valintojen bunkkeri" on väkevä muuri. Siinä bunkkerissa kyhjöttävillä on mielestäni hyvin alkeellinen ja pinnallinen käsitys synnistä.
En silti kiellä keskustelua. Tietyltä osin itse jätän sen väliin.
Sen lisään vielä, että syntiset teot, ajatukset ja asenteet ovat sen myynnin seurausta, eivät syy.
-
Mice on oikeassa. Synti on kuin emakko, joka porsii poikasia.
Poikasia listimällä luulemme voittavamme synnin, ja sokeudesamme emme näe isoa emakkoa, joka niitä tekee.
Me olemme syntisiä, ja teemme siksi syntiä. Emme ole syntisiä, koska teemme syntiä.
Meissä asuu synti. Kaikki ajatuksemme, motiivimme, monet asiat joita emme edes näe lähtee synnin alku juuresta.
Pinnalliseen synti käsitykseen kuuluu syntiluettelot, joista sitten tehdään parannusta.
Tämän luullaan kelpaavan Jumalallekin.
Vasta Pyhän Hengen koulussa ihminen opii tuntemaan oman itsensä., kun verhot ihmisen sielunmailman edestä siirretään syrjään.
Verhot jotka tavallisesti pitävät syrjässä ihmisen sisältä nousevan hulluuden, epäilykset, himot, unet, järjestystä järkyttävät tuhoisat voimat.
Jos teidän valonne on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys ? kysyi Jeesus.
Kun joutuu katsomaan myös omaan sisäiseen pimeyteensä ja vasta siellä seisoessaan voi havaita havaita Valon olevan pimeyttä voimakkaampaa.
Kun on joutunut kohtaamaan oman pimeytensä (=synnin) , näkee vasta Jumalan valon voittavan pimeyden. Käsittää Jumalan armon syvyyden, Kristuksen sovitustyö saa edes hetkisen välähtää kirkkaana edessä.
Syntiinlankeemuksessa meidät myytiin synnille. Koko maa tuli kirouksen alaiseksi, ja meidät ajettiin pois Jumalan kasvojen edestä.
Syntisenä synnymme, ja syntisinä kuolemme. Kuitenkin Kristuksen sovitustyön tähden meissä on Pyhän Hengen sinetti. Uuden elämän siemen. Sen kanssa elämme pyhinä ja pahoina.
Toivossa odotamme luvattua maata, jossa syntiä ei enää ole, eikä kuolemaa. Ja kaikki kyyneleemme pyyhitän kerran pois.
-
Tuossa kohtaa sanat ovat selvät mielestäni hyvin selvät:
"Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen"
Siis minut on myyty synnin alaisuuteen.
Mutta ei se vielä kerro, kuka kävi kauppaa synnin kanssa.
Mutta kun jatkan Paavalia lainaten, että
synti petti minut, niin asia on päivän selvä.
Mice ja Pökkelö tuolla jo vastasivatkin miten meidät on myyty synnin alaisuuteen. Noihin perusteluihin on helppo yhtyä.
Paavali sanoo synnin pettäneen "hänet". Siinäkö Paavali olisi siis "myynyt" itsenä synnin alaisuuteen?
Aikamoinen vaikuttaja tuo synti. Ja minkälaisessa vuorovaikutuksessa se on lain kanssa. "synnin himot, jotka laki herättää, vaikuttivat meidän jäsenissämme - - kun synti otti käskysanasta aiheen, herätti se minussa kaikkinaisia himoja - - kun synti otti käskysanasta aiheen, petti se minut ja kuoletti minut käskysanan kautta"
Mistä se synti tuli joka petti Paavalin?
-
Myynti tapahtui syntiinlankeemuksessa.
Kyllä, juuri näin.
Kun tein syntiä, minä kuolin.
Ja Raamattu sanoo, että minä olen
tehnyt syntiä nuoruudesta asti.
Ensin minä olin elävä.
Sitten synti petti minut ja tappoi (Room 7:11 AS).
Kun Aadamin lailla nielaisin synnin hedelmän,
synti tuli minun sisimpääni.
kuten yhden ihmisen kautta synti tuli mailmaan
ja synnin kautta kuolema,
siten kuolema on tullut kaikkiin ihmisiin,
koska kaikki ovat syntiä tehneet. (Room 5:12)
-
"Kun Aadamin lailla nielaisin synnin hedelmän, synti tuli minun sisimpääni"
Jos jatketaan tuosta, niin osaatko sanoa miksi, miten, milloin se tapahtui omalla kohdallasi?
Ja miksi kaikki, aivan kaikki, nielaisevat? Miksi yksikään ei onnistu sitä välttämään, vaikka olisi niin paljon varoituksia ja varoittavia esimerkkejä?
-
En tiedä kannataako tuosta kauhean paljon pidemmälle jatkaakaan. Vai olisko parempi vain todeta ja tunnustaa erimielisyys tuossa niin perustavan laatuisessa asiassa. Muutama sana vielä tuosta.
Olemmekohan ymmärtäneet Paavalia oikein, jos ajattelemme tulevamme tai tulleemme syntisiksi vasta sitten kun teemme syntiä kuten Aadam?
"Yhden ihmisen rikkomuksen tähden monet ovat tosin kuolleet"
"yhden ihmisen rikkomus on koitunut kaikille ihmisille kadotustuomioksi"
"yhden ihmisen tottelemattomuuden vuoksi monet ovat tulleet syntisiksi"
"Me tiedämme, että laki on hengellinen mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaiseksi"
Meidän luonnollinen ymmärryksemme haraa helposti vastaan. Ja on valmis sanomaan:"Sehän on epäreilua!" Ehkä Jumala kuitenkin tietää meitä paremmin. Mikä on oikeudenmukaista, reilua. Mikä sopii Jumalan suunnitelmaan.
Eihän sekään ole luonnollisen oikeudentajun mukaan reilua, että Jeesus kärsii meidän syntimme tähden. Sana rististä on Paavalin mukaan "hullutusta" luonnollisen järjen kannalta. Eikä sitä voi luonnostaan edes ymmärtää. Sillä tavalla Jumala on kuitenkin ilmoittanut järjestäneensä pelastuksen.
Yhden lankeemus ja Yhden kuuliaisuus. Siinä on pelastuksen suuret linjat.
"Jumala on näet sulkenut kaikki tottelemattomuuteen, että hän kaikkia armahtaisi"
-
Myynti tapahtui syntiinlankeemuksessa.
Kyllä, juuri näin.
Kun tein syntiä, minä kuolin.
Ja Raamattu sanoo, että minä olen
tehnyt syntiä nuoruudesta asti.
Ensin minä olin elävä.
Sitten synti petti minut ja tappoi (Room 7:11 AS).
Olet siis jossain vaiheessa ollut synnitön?
-
Minä synnyin tähän maailmaan elävänä sieluna.
Ja sitten aikanaan synnin pettämänä minä kuolin.
Mutta sitten minä synteihini kuollut
synnyin uudesti ylhäältä Hengestä.
Kysymykseen siitä, milloin minä nielaisin synnin hedelmän,
en nyt varmuudella osaa sanoa.
Mutta mielessäni on yksi tilanne,
jossa jo aivan varmasti tiesin tehneeni väärin.
Olin kansakoulun ... ehkä toisella luokalla,
kun minä eräässä tilanteessa nolasin itseni,
ja pelastaakseni kasvoni kerroin opettajalle valkoisen valheen.
Puhuin totta - ja kuitenkin valhetta.
-
Minä synnyin tähän maailmaan elävänä sieluna.
Ja sitten aikanaan synnin pettämänä minä kuolin.
Mutta sitten minä synteihini kuollut
synnyin uudesti ylhäältä Hengestä.
Kysymykseen siitä, milloin minä nielaisin synnin hedelmän,
en nyt varmuudella osaa sanoa.
Mutta mielessäni on yksi tilanne,
jossa jo aivan varmasti tiesin tehneeni väärin.
Olin kansakoulun ... ehkä toisella luokalla,
kun minä eräässä tilanteessa nolasin itseni,
ja pelastaakseni kasvoni kerroin opettajalle valkoisen valheen.
Puhuin totta - ja kuitenkin valhetta.
Olen seurannut omien ja lastenlasten elämää ja selvästi olen havainnut sen, että lapsi on syntinen jo luonnostaan, sitä taitoa ei tarvitse oppia eikä opetella. Syntisyys tulee esille siinä vaiheessa, kun oma tahtokin. Kaikkein hankalimpana olen kokenut tämän syntisyyden erään perheen sisarusten kohdalla, kun toinen oli n. 2-vuotias ja toinen siinä 3-4. Siinä sai olla koko ajan "sydän syrjällään" ja vahtia, ettei se vanhempi tönäise nuorempaa rappuja alas.
Lestadiolaiset ovat sitä mieltä, että jokainen lapsi syntyy maailmaan Jumalan lapsena. Olen heidän kanssaan samaa mieltä ja lisäisin vielä sen, että kastamattomanakin. Ja Jeesus sanoo, että meidän tulisi tulla olla lasten kaltaisia. Onko jokin ristiriita siinä, että lapsi on syntinen ja kuitenkin samalla Jumalalle otollinen? Mielestäni ei ja perustelen sen sillä, että lapselle ei lueta hänen syntiään syyksi. Hän on siis samassa asemassa kuin kuka tahansa uskova.
-
Kun nyt keskustelemme ketjun otsikon mukaan lain noudattamisesta,
niin on selvää, ettei sikiö,
vastasyntynyt vauva tai pienokainen tiedä mitään laista.
Lakia voi rikkoa vasta, kun on tullut tietoiseksi siitä.
Esimerkiksi Psalmin 51 aiheena on Daavidin syntiinlankeemus.
Tuo psalmi kertoo siitä, kuinka Daavid tuli synnin pettämäksi
ja teki aviorikoksen Batseban kanssa.
Siis Daavid siitti synnissä
eli teki syntiä, kun siitti lapsen toisen miehen vaimolle.
Tästä synnistä Daavid on tuon psalmin kirjoittanut.
Siitä kuinka hän teki synnin - aviorikoksen - Batseban kanssa.
Ja sitten hän toteaa,
että hän itsekin on saanut alkunsa siittämistilanteessa,
johon liittyi synti [avon = tahallinen Jumalan lain rikkominen].
Kalamoskin on synnissä siitetty.
Nimittäin minun isäni ja äitini eivät olleet vielä mies ja vaimo,
kun minut siitettiin.
Ja tuon synnin - Jumalan lain rikkomisen tähden -
heidät erotettiin seurakunnasta määräajaksi, joka venyi hirvittävän pitkäksi.
Mutta ei minuun syntiä ole siirretty siittämistilanteessa.
Sitä tuo ilmaisu Psalmissa 51 ei tarkoita.
Minä olin viaton äidin kohdussa ja vielä syntymisen jälkeenkin,
ja olin siis elävä sielu siihen asti, että tein väärän valinnan, kun
synti petti minut, ja minä kuolin.
-
Ei ihminen ole syntinen siksi, että tekee syntiä, vaan hän tekee syntiä siksi, että on syntinen.
-
Kuulehan Kalamos !
Nyt on kyllä synti käsitys melkolailla hukassa.
Tuo mitä kirjoitat on luonnollisen ihmisen päättelyä omista lähtökohdista.
Sana opettaa aivan toisin.
Jo alku lehdillä kuvataan, kuinka Käärme petti Adamin ja Eevan. Ja näin synti petti heidät. Tuon lankeemuksen kautta synti tuli maailmaan. Koko maa joutui synnin turmelemaksi ja kirouksen alaiseksi, Maa kasvaa orjan tappuroita ja ohraketta, vaikka sitä ei synti "petä". Eläimet tappavat toisaan ravinnokseen, ja meidän nykyiset kotilemmikkimme kissat, jopa tappamisen ilosta. Näin ei ollut ennen syntiinlankeemusta.
Me olimme jokainen ihminen ensimmäisen Aadamin kupeissa, kun synti petti hänet. Tästä jo Jopo mainitsikin Paavalin opetuksesta aiemmassa viestissään.
En tiedä kannataako tuosta kauhean paljon pidemmälle jatkaakaan. Vai olisko parempi vain todeta ja tunnustaa erimielisyys tuossa niin perustavan laatuisessa asiassa. Muutama sana vielä tuosta.
Olemmekohan ymmärtäneet Paavalia oikein, jos ajattelemme tulevamme tai tulleemme syntisiksi vasta sitten kun teemme syntiä kuten Aadam?
"Yhden ihmisen rikkomuksen tähden monet ovat tosin kuolleet"
"yhden ihmisen rikkomus on koitunut kaikille ihmisille kadotustuomioksi"
"yhden ihmisen tottelemattomuuden vuoksi monet ovat tulleet syntisiksi"
"Me tiedämme, että laki on hengellinen mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaiseksi"
Meidän luonnollinen ymmärryksemme haraa helposti vastaan. Ja on valmis sanomaan:"Sehän on epäreilua!" Ehkä Jumala kuitenkin tietää meitä paremmin. Mikä on oikeudenmukaista, reilua. Mikä sopii Jumalan suunnitelmaan.
Eihän sekään ole luonnollisen oikeudentajun mukaan reilua, että Jeesus kärsii meidän syntimme tähden. Sana rististä on Paavalin mukaan "hullutusta" luonnollisen järjen kannalta. Eikä sitä voi luonnostaan edes ymmärtää. Sillä tavalla Jumala on kuitenkin ilmoittanut järjestäneensä pelastuksen.
Yhden lankeemus ja Yhden kuuliaisuus. Siinä on pelastuksen suuret linjat.
"Jumala on näet sulkenut kaikki tottelemattomuuteen, että hän kaikkia armahtaisi"
Jokainen meistä on lähtenyt Aadamin kupeista ja näin jokainen on osallinen synnistä. Synti tuli ennen lakia, joka lisättiin vasta jäljestäpäin, kuten Sana opettaa.
Lain tehtävä on tukkia meidän jokaisen suu Jumalan pyhyyden edessä, ja näyttää meidät syntiseksi.
Laki näyttää syntimme todeksi ja ajaa meidät Jeesuksen Kristuksen luo armo lähteelle.
Toisen Aadamin luo, joka pelasti meidät ensimmäisen Aadamin rikomuksesta.
Jokainen lapsi syntyy synnissä siitettynä Aadamin jälkeläisenä. Ja tuo synti alkaa näyttää itseään heti kun oma tahto alkaa nostaa päätään.
Synnin siemenet on jo meidän sisällämme. Lapsi ei ole vain vastuussa teoistaan Jumalan edessä. Sikäli hän on "viaton".
David lankesi kyllä haureuteen, mutta missä sanotaan Davidin syntyneen "syrjähypyn" tuotoksena ?
Sanoessaan, että hänet on synnissä siitetty. David tarkoittaa nimenomaan ymmärtävänsä Raamatun mukaisen opetuksen.
Hän on syntynyt syntiseen sukuun ? Aadamin siemenestä osallinen.
Daavid ymmärsi Jumalan Pyhän Hengen valaisemana oman syvän syntisyytensä. Koko sen olemuksen. Ei vain sen lankeamisen. Ensin haureuteen ja sitten murhaan.
Vaan koko olemuksensa turmeluksen, synnin tähden. Siksi Hän tarvitsi Jumalaa armahtajakseen.
Ja tämän takia, Jumala sanoi Davidin sydämen olevan hänelle mieleinen. Koko syvän syntisyytensä tunnustavana ja Jumalan Armoon turvaavana.
Huomaa Kalamos !
Farsieukset, jotka tekivät täyttä totta Jumalan lain täyttääkseen. He elivät Jumalalle koko sydämestään.
Silti he saivat kovimmat sanat Jeesukselta, eikä suinkaan julkisyntiset.
Julkisyntiset näkivät syntisyytensä. Fariseukset luulivat kelpaavansa oman kilvoittelunsa kautta Jumalalle.
He eivät tarvinneet Jumalaa eikä Armoa, koska olivat omasta mielestään synnistä vapaita.
Ohut opetus synnistä, ja sen koko turmiovallasta näkyy aikamme kristityissä. He luulevat ihmisen pystyvän elämään ja pyhittymään Jumalalle kelpaavaksi.
Ja näin he katselevat omia töitään tehdessään "parannusta"
Oikea parannus on maailman vaikein asia ihmiselle. Turvata yksin Jeesukseen Kristukseen oman itsensä katselemisen sijasta.
-
Jo alku lehdillä kuvataan, kuinka Käärme petti Adamin ja Eevan. Ja näin synti petti heidät. Tuon lankeemuksen kautta synti tuli maailmaan.
Kyllä. Käärme petti Aadamin ja Eevan.
Ja aivan samoin synti petti aikanaan Paavalin,
ja tämä kuoli hengellisesti aivan samoinkuin Aadam
sinä päivänä, jona Aadam nielaisi synnin hedelmän.
Ja näin kävi myös Aadamin ensimmäiselle jälkeläiselle.
Vaikka synti jo oli maailmassa,
ei se vielä ollut päässyt Kainin sisimpään hallitsijaksi,
kun Jumala varoitti Kainia siitä, että sen halu on päästä Kainiin.
Katsotaanpa tarkemmin Kainin tilanne:
Jumala ei ollut ottanut vastaan Kainin uhrilahjaa Herralle.
Aadam oli kertonut Kainille, millainen on sovelias uhrilahja Herralle.
Aabel uskoi sen ja toi soveliaan uhrin Herralle,
mutta Kain oli tuonut sen, mitä itse piti soveliaana.
Ja nyt Kain oli katkera.
Aivan samoin kuin Eevakin,
kun ymmärsi käärmeen puheesta,
että Jumala tahallaan pihtaa
jotakin erityislaatuista tietoa ja asemaa heiltä.
Ja nyt Jumala tuli henkilökohtaisesti varottamaan Kainia siitä,
että synti haluaa päästä Kainiin sisälle,
synti oli jo kainin sydämen ovella kolkuttamassa:
Eikö niin: jos teet hyvin, voit kohottaa katseesi;
mutta jos et hyvin tee, niin väijyy synti ovella,
ja sen halu on sinuun, mutta hallitse sinä sitä!
Siis synti ei ollut vielä päässyt Kainiin sisälle,
vaikka se oli jo maailmassa, jonne se pääsi Aadamin kautta.
Vasta syntiteko avasi oven synnille päästä sisälle Kainiin.
Kain oli nyt aivan saman valinnan edessä
kuin Eeva ja Aadamkin oli ollut.
Totellako Jumalan Sanaa vai ollako tottelematta.
Ja kun Aadam tappoi veljensä,
niin tuon teon myötä synti pääsi Kainiin sisälle.
Ja kun tämä oli tapahtunut,
että synti oli päässyt Kainin sydämen ovesta sisälle,
niin se myös tuntui Kainissa. Kain sanoi:
Syyllisyyteni on suurempi, kuin että sen kantaa voisin.
Tuo syyllisyys ilmaistaan alkutekstin sanalla avon,
joka tarkoittaa tahallista syntiä, tahallista Jumalan lain rikkomista.
Se on siis syntikäsitteistä kaikkein kauheimpia ellei kauhein.
Esimerkiksi kerran ilmestyy maan päälle tuo "laiton".
Tiedät, kuka hän on. Hän on synnin ruumiillistuma.
Synti on hallitsija, ja nyt Kain oli teollaan
avannut sydämensä oven tuolle hallitsijalle.
Ja kain sanoo, että tämä oli liian raskas kantaa.
-
Jumala ei ollut ottanut vastaan Kainin uhrilahjaa Herralle.
Aadam oli kertonut Kainille, millainen on sovelias uhrilahja Herralle.
Aabel uskoi sen ja toi soveliaan uhrin Herralle,
mutta Kain oli tuonut sen, mitä itse piti soveliaana.
Siis synti ei ollut vielä päässyt Kainiin sisälle,
vaikka se oli jo maailmassa, jonne se pääsi Aadamin kautta.
Ja kun Aadam tappoi veljensä,niin tuon teon myötä synti pääsi Kainiin sisälle.
Miksi heidän piti uhrata elänuhri Herralle, jos he eivät oleet syntisiä?
Vasta veljen murhan jälkeen synti tuli "sisälle Kainiin"?
"Ja Herra katsoi Aabelin ja hänen uhrilahjansa puoleen; mutta Kainin ja hänen uhrilahjansa puoleen hän ei katsonut. Silloin Kain vihastui kovin, ja hänen hahmonsa synkistyi"
Eihän Aabel ollut tehnyt vääryyttä veljeä kohtaan joka olisi aiheuttanut oikeutettua vihastumista Kainissa? Eikö kateus, joka vihastuttaa kovin ja vetää kasvot synkiksi veljeä kohtaan, ole merkki syntiturmeluksen vaikutuksesta? Ja se, ettei uskottu Jumalaa millainen uhrilahjan tulee olla?
Jeesus sanoi: "jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion" (Matt.5)
-
Ei ihminen ole syntinen siksi, että tekee syntiä, vaan hän tekee syntiä siksi, että on syntinen.
Ei kai Aadam ollut syntinen ihminen ennen kuin rikkoi Jumalan käskyn.
Aadam ei siis tehnyt syntiä siksi, että oli syntinen.
-
Vielä, käsitystä ihmisen luonnollisesta synnittömyydestä on tuolla perusteltu Paavalin kirjeen kohdalla:
"Minä elin ennen ilman lakia, mutta kun lain käsky tuli, synti virkosi eloon ja minä kuolin"
Niin, mitä tuohon sanotaan?
Ennenkuin kerron omaa näkemystä, kuulisin mielellään ajatuksia tuohon liittyen. Tarkoittaako Paavali tuossa kohtaa, että hän tuli siinä vaiheessa vasta syntiseksi?
-
Eihän Aabel ollut tehnyt vääryyttä veljeä kohtaan joka olisi aiheuttanut oikeutettua vihastumista Kainissa? Eikö kateus, joka vihastuttaa kovin ja vetää kasvot synkiksi veljeä kohtaan, ole merkki syntiturmeluksen vaikutuksesta? Ja se, ettei uskottu Jumalaa millainen uhrilahjan tulee olla?
Jeesus sanoi: "jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion" (Matt.5)
Kuten jo edellä totesin Kain oli katkera.
Aivan samoin kuin Eevakin,
kun ymmärsi käärmeen puheesta, että Jumala tahallaan pihtaa
jotakin erityislaatuista tietoa ja asemaa heiltä.
Ja kumpikin - Eeva ja sittemmin Kain - tekivät synnin samasta syystä.
Mutta ei Eeva silti ollut syntinen katkeruudessaan.
Synti edellyttää Jumalan antaman käskyn rikkomista.
Vasta kun Jumala oli puhunut Kainille vihastumisesta,
oli Kainilla ratkaisun paikka edessään.
-
Ei ihminen ole syntinen siksi, että tekee syntiä, vaan hän tekee syntiä siksi, että on syntinen.
Ei kai Aadam ollut syntinen ihminen ennen kuin rikkoi Jumalan käskyn.
Aadam ei siis tehnyt syntiä siksi, että oli syntinen.
Adam (ja Eeva) onkin ainoa joka oli alunperin synnitön ja syntiin lankeemuksessa turmeltui. Siinä suhteessa hän on ainutlaatuinen. Muiden synti ja rikkomukset ei ole "samankaltaista" kuin Aadamin syntiinlankeemuksessa.
"kuolema hallitsi Aadamista Moosekseen asti niitäkin, jotka eivät olleet syntiä tehneet samankaltaisella rikkomuksella kuin Aadam, joka on sen esikuva, joka oli tuleva"
-
Vielä, käsitystä ihmisen luonnollisesta synnittömyydestä on tuolla perusteltu Paavalin kirjeen kohdalla:
"Minä elin ennen ilman lakia, mutta kun lain käsky tuli, synti virkosi eloon ja minä kuolin"
Niin, mitä tuohon sanotaan?
Ennenkuin kerron omaa näkemystä, kuulisin mielellään ajatuksia tuohon liittyen. Tarkoittaako Paavali tuossa kohtaa, että hän tuli siinä vaiheessa vasta syntiseksi?
Nyt joudun toistamaan itseäni:
Kun tein syntiä, minä kuolin.
Ja Raamattu sanoo, että minä olen
tehnyt syntiä nuoruudesta asti.
Ensin minä olin elävä.
Sitten synti petti minut ja tappoi (Room 7:11 AS).
Kun Aadamin lailla nielaisin synnin hedelmän,
synti tuli minun sisimpääni.
kuten yhden ihmisen kautta synti tuli mailmaan
ja synnin kautta kuolema,
siten kuolema on tullut kaikkiin ihmisiin,
koska kaikki ovat syntiä tehneet.
-
Adam (ja Eeva) onkin ainoa joka oli alunperin synnitön ja syntiin lankeemuksessa turmeltui. Siinä suhteessa hän on ainutlaatuinen. Muiden synti ja rikkomukset ei ole "samankaltaista" kuin Aadamin syntiinlankeemuksessa.
Tarkoitatko, että se on jotekin Aadamista johtuvaa, että sinä olet tehnyt syntiä.
-
Eevan katkeruudesta Raamattu ei puhu mitään. Ei vihastumisesta tai synkistymisestä, kuten Kainin kohdalla.
Toki synti ja lankemukset lähtee aina liikkeelle sisimmästä. Siellä on lankeemuksen juuri. Ajatuksista seuraa teko. Ensin sisimmässä suostutaan ja sitten toimitaan sen mukaan.
-
Eevan katkeruudesta Raamattu ei puhu mitään. Ei vihastumisesta tai synkistymisestä, kuten Kainin kohdalla.
Toki synti ja lankemukset lähtee aina liikkeelle sisimmästä. Siellä on lankeemuksen juuri. Ajatuksista seuraa teko. Ensin sisimmässä suostutaan ja sitten toimitaan sen mukaan.
Kyllä Raamatun ilmoitus paljastaa aivan selvästi,
että sekä Kain että myös Aadam ja Eeva olivat tulleet siihen johtopäätökseen,
että Jumala pihtaa heiltä jotakin heille kuuluvaa.
Katsotaanpa tarkemmin Aadamin ja Eevan tilannetta:
Eräänä päivänä Paratiisin yhden ja ainoan kielletyn puun kätköissä
liikkuu jokin hyvin hohdokas olento
kuin elävänä todisteena siitä, ettei tämä puu tapa.
Tuo häikäisevä olento hyvän- ja pahantiedonpuun katveessa
saa Eevan pysähtymään.
Käärme – ensimmäinen teologi maan päällä -
avaa keskustelun Eevan kanssa siitä, mitä Jumala on sanonut.
Käärme, joka tietää asioista selvästi enemmän kuin Eeva,
antaa ymmärtää, että tässä on nyt tullut jokin väärinkäsitys.
”Onko Jumala todellakin sanonut:
’Älkää syökö kaikista paratiisin puista’?”
Niin vaimo vastasi käärmeelle:
”Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa,
mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä paratiisia,
on Jumala sanonut:
’Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi.’”
Niin käärme sanoi vaimolle:
"Ette suinkaan kuole;
vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte,
aukenevat teidän silmänne,
ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan."
Käärme sai Jumalan tarkoittaman tapahtuman seuraukset
kuulostamaan ihanalta asialta.
Kaikelta muulta kuin kuolemalta.
Silmien aukeamiselta. Jumalan kaltaiseksi tulemiselta.
Aadam oli saanut kokea Jumalan ihmeellistä hyvyyttä.
Nähdä ympärillään Jumalan lahjoittaman ihmeellisen luomakunnan
virtoineen, viheriöineen, puineen ja eläimineen.
Kaiken kruunasi hetki, jolloin Jumala toi vielä Eevan Aadamin rinnalle.
Kaikki oli hyvin. Paremmin ei voisi olla.
Ja nyt yhtäkkiä ilmestyy olento, joka vihjaa,
että ihmisen ei pitäisi tyytyä nykytilaan,
vaan hankkia aivan erityislaatuista
suorastaan jumalallista tietoa ja näkökykyä.
Ja kun Eeva oli jo syönyt hyvän- ja pahantiedon puun hedelmästä,
ei mitään erityistä ollut tapahtunut.
Ei ainakaan mitään kuolemaan viittaavaa.
Hehkeämpänä kuin koskaan Eeva nyt pitää käsissään
hyvän- ja pahantiedon puun hedelmää.
Ja ojentaa sitä Aadamille.
Suorastaan vaatimalla vaatii, että syö tästä.
Sillä käärme, joka tiesi, ettemme suinkaan kuole,
sanoi, että sinä päivänä, jona te siitä syötte,
tapahtuu ihmeellisiä asioita.
'Aadam. Et voi jättää minua nyt pulaan. Sinunkin täytyy syödä.
Heti kun sinä siitä syöt, tapahtuu se,
mitä tuo kaiken tietävä käärme sanoi.'
Ja vaimo näki,
että siitä puusta oli hyvä syödä
ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä;
ja hän otti sen hedelmästä ja söi ja antoi myös miehellensä,
joka oli hänen kanssansa, ja hänkin söi.
Silloin aukenivat heidän molempain silmät,
ja he huomasivat olevansa alasti
Mekin olemme jo kerran tehneet valinnan – väärän sellaisen.
Mutta Jeesuksen tähden meillä on edessämme uusi Valinta (http://puimatanner.net/index.php?topic=582.0)
-
Adam (ja Eeva) onkin ainoa joka oli alunperin synnitön ja syntiin lankeemuksessa turmeltui. Siinä suhteessa hän on ainutlaatuinen. Muiden synti ja rikkomukset ei ole "samankaltaista" kuin Aadamin syntiinlankeemuksessa.
Tarkoitatko, että se on jotekin Aadamista johtuvaa, että sinä olet tehnyt syntiä.
Kyllä se synti, turmelus ja taipumus syntiin on ollut alusta asti. Vaikka en voi puolustella omia syntejä ja vääryyksiä. Koska itse sitä syntiä teen. "paha riippuu minussa kiinni" kirjoitti Paavali. Oma tilanteeni ei luonnostaan ole tuon parempi.
Toivotavasti se saa myös huutamaan Paavalin tavoin:"Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?" Ja että sisimmässä voisi vasta myös samoin:"Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta!"
On luonnollista, että kysymys vastuusta nousee esille noita asioita pohtiessa. Siitä edellä lyhyesti. Joka tapauksessa, tosiasiana kuitenkin pysyy:
"Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen, että hän kaikkia armahtaisi"
(nyt tauko)
-
"Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen, että hän kaikkia armahtaisi"
Siis onko Jumala sulkenut myös Aadamin tottelemattomuuteen?
Toisaalta tuntuu siltä, että mielestäsi
Aadam ei langennut syntiin sen tähden,
että olisi ollut taipuvainen siihen, vaan ihan omaa syytään,
mutta sinä sen sijaan
olet langennut syntiin tuon Aadamilta perimäsi taipumuksen tähden?
-
Vielä lyhyesti sen verran:
Aadam on Paavalin mukaan esikuva Jeesuksesta, ei meistä. Aadam valitsi väärin ja rikkoi Jumalan tahtoa vastaan. Jeesus oli kuuliainen kuolemaan asti. Vain Hänen valintoihinsa ja kuuliaisuuteensa voi elämänsä perustaa. Omat päätökset, valinnat ja kuuliaisuus kun jää niin pahasti vajaaksi.
"sillä niinkuin yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet ovat joutuneet syntisiksi, niin myös yhden kuuliaisuuden kautta monet tulevat vanhurskaiksi."
-
"Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen, että hän kaikkia armahtaisi"
1) Siis onko Jumala sulkenut myös Aadamin tottelemattomuuteen?
2) Toisaalta tuntuu siltä, että mielestäsi
Aadam ei langennut syntiin sen tähden,
että olisi ollut taipuvainen siihen, vaan ihan omaa syytään,
mutta sinä sen sijaan
olet langennut syntiin tuon Aadamilta perimäsi taipumuksen tähden?
1) Ei Aadamia, vaan Aadamin lankeemuksen seurauksena kaikki.
2) Osittain oikein. Sekä luonnollisen taipumuksen, että tottelemattomuuden tähden teen syntiä. On hyvä yhtyä Raamatun miesten tunnustuksiin: "Syntinen olin jo syntyessäni - - sinua, sinua vastaan olen syntiä tehnyt - - paha riippuu minussa kiinni - synti joka minussa asuu". Jeesus on ainoa toivo. Sekä luonnolliseen syntiturmelukseeni, että pahoihin tekoihini.
"Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa"
-
"Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen, että hän kaikkia armahtaisi"
1) Siis onko Jumala sulkenut myös Aadamin tottelemattomuuteen?
2) Toisaalta tuntuu siltä, että mielestäsi
Aadam ei langennut syntiin sen tähden,
että olisi ollut taipuvainen siihen, vaan ihan omaa syytään,
mutta sinä sen sijaan
olet langennut syntiin tuon Aadamilta perimäsi taipumuksen tähden?
1) Ei Aadamia, vaan Aadamin lankeemuksen seurauksena kaikki.
2) Osittain oikein. Sekä luonnollisen taipumuksen, että tottelemattomuuden tähden teen syntiä. On hyvä yhtyä Raamatun miesten tunnustuksiin: "Syntinen olin jo syntyessäni - - sinua, sinua vastaan olen syntiä tehnyt - - paha riippuu minussa kiinni - synti joka minussa asuu". Jeesus on ainoa toivo. Sekä luonnolliseen syntiturmelukseeni, että pahoihin tekoihini.
"Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa"
Raamattu - ja siis Daavid - ei suinkaan sano, että
"syntinen olin jo syntyessäni".
Tämän olen perusteellisesti selvittänyt tässä ketjussa aikaisemmin.
Kun Paavali sanoo,
että Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen,
niin tuo kaikki tarkoittaa Israel ja pakanat.
Paavali nimenomaan selvittää tuossa kohden
nyt paatuneena olevan Israelin kohtaloa.
Siis ei Jumala ole laittanut
Aadamia eikä ketään muutakaan tekemään syntiä.
Minä olen tehnyt syntiä
omasta syystäni, omasta syystäni, omasta suuresta syystäni.
Jokainen ihminen on syntynyt tähän maailmaan elävänä sieluna.
Mutta sitten niin Paavali kuin minäkin tulin tilanteeseen,
jossa synti petti minut niinkuin käärme petti Eevan kautta Aadamin.
Ja silloin minä kuolin.
Raamattu ei siis sano, että Aadam olisi tehnyt syntiä
erilaisella rikkomuksella kuin minä tai sinä.
kuitenkin kuolema hallitsi Aadamista Moosekseen asti
niitäkin, jotka eivät olleet syntiä tehneet
samankaltaisella rikkomuksella kuin Aadam,
joka on sen esikuva, joka oli tuleva.
Tuossa siis puhutaan aikajaksosta, joka
alkaa Aadamista ja päättyy Moosekseen.
Kun Mooseksen kautta jälleen tuli Jumalan kansalle laki,
niin siitä alkaen ihmiset taas tekivät syntiä samanlaisella
rikkomuksella kuin Aadam.
Ja tuosta lain antamisesta lähtien,
kuten voimme lukea Mooseksen kirjoista,
aivan konkreettisesti kuolema tuli rangaistuksena
Jumalan kansan keskuuteen.
Kuolema iski monesti välittömästi, kun joku rikkoi Jumalan lakia.
Ennen lain antamista Israel teki vastaavia rikkomuksia,
mutta Jumala ei rangaissut kuolemalla.
-
Lakia voi rikkoa vasta, kun on tullut tietoiseksi siitä.
Menepä vaikka Venäjälle ja elä siellä Suomen lakien mukaan. Jossain vaiheessa rikot tietämättäsi Venäjän lakia ja joudut syytettyjen penkille. Tunnet pian nahoissasi, että tuollaiset väitteet ovat kestämättömiä.
-
Lakia voi rikkoa vasta, kun on tullut tietoiseksi siitä.
Menepä vaikka Venäjälle ja elä siellä Suomen lakien mukaan. Jossain vaiheessa rikot tietämättäsi Venäjän lakia ja joudut syytettyjen penkille. Tunnet pian nahoissasi, että tuollaiset väitteet ovat kestämättömiä.
Mitähän Jeesus sitten tarkoitti, kun sanoi: "Jos minä en olisi tullut ja puhunut heille, ei heillä olisi syntiä;
mutta nyt heillä ei ole, millä syntiänsä puolustaisivat." Joh 15:22
-
Lakia voi rikkoa vasta, kun on tullut tietoiseksi siitä.
Menepä vaikka Venäjälle ja elä siellä Suomen lakien mukaan. Jossain vaiheessa rikot tietämättäsi Venäjän lakia ja joudut syytettyjen penkille. Tunnet pian nahoissasi, että tuollaiset väitteet ovat kestämättömiä.
Mitähän Jeesus sitten tarkoitti, kun sanoi: "Jos minä en olisi tullut ja puhunut heille, ei heillä olisi syntiä;
mutta nyt heillä ei ole, millä syntiänsä puolustaisivat." Joh 15:22
En tiedä. Mutta tuskin ainakaan sitä, että ihmiset olisivat ennen olleet synnittömiä.
-
"Jos minä en olisi tullut ja puhunut heille, ei heillä olisi syntiä;
mutta nyt heillä ei ole, millä syntiänsä puolustaisivat." Joh 15:22
Liittäisin tuon ihan vaan synnintuntoon. Syntinen ihminen on ennen tuota erityistä tuntoa, mutta Jeesuksen sanat herättivät elävän tunnon synnistä. Eikös Raamatussa puhuta pakanoista joille tuomio on eri kuin niille jotka ovat kuulleet evankeliumin?
-
"Jos minä en olisi tullut ja puhunut heille, ei heillä olisi syntiä;
mutta nyt heillä ei ole, millä syntiänsä puolustaisivat." Joh 15:22
Liittäisin tuon ihan vaan synnintuntoon. Syntinen ihminen on ennen tuota erityistä tuntoa, mutta Jeesuksen sanat herättivät elävän tunnon synnistä. Eikös Raamatussa puhuta pakanoista joille tuomio on eri kuin niille jotka ovat kuulleet evankeliumin?
Ajattelen samoin. Eräs Raamatun ymmärtämisen perusperiaate on se, että tulee huomioida asiayhteys ja tässä sen voidaan katsoa alkavan jakeesta 18 ja päättyvän jakeeseen 25. Nähdäkseni Jeesus viittaa erilliseen syntiin (Jumala-viha), ei suinkaan synnittömyyteen.
-
Palattaisiinko ketjun varsinaiseen aiheeseen:
Lain noudattaminen ja vapaus laista.
Minä kirjoitin tuolla alkupuolella yhden kohdan Raamatusta,
jossa esiintyy tuo ilmaisu vapaus laista.
Elämän hengen laki
Kristuksessa Jeesuksessa
on
vapauttanut sinut
synnin ja kuoleman laista.
Ja tämä Jumalan Sanan kohta sitten tuntuikin olevan se,
josta meidän tässä ketjussa pitäisi keskustella.
Vihdoin päästiin asiaan. On siis kaksi lakia, mutta kovin harvoin puhutaan siitä, kuinka eri tavoin ne toimivat. Lisää valaistusta saa tuosta mainitsemastasi Room. 8 luvusta ja 2. Kor. 3. luvusta.
Minä sitten jo aika paljon olen tuonut esiin sitä,
mitä nuo lait minun mielestäni ovat,
ja miten Raamatun ilmoituksen mukaan
Elämän Hengen laki on vapauttanut meidät synnin ja kuoleman laista.
Kertoisitko sinä nyt oman näkemyksesi asiasta!
Mitä Raamattu tarkoittaa Elämän Hengen lailla
ja toisaalta synnin ja kuoleman lailla,
ja miten tuo ensin mainittu laki
on vapauttanut meidät jälkimmäisenä mainitusta.
-
Aiemmin tuolla oltiin sitä mieltä, että silloin kun ihminen ensi kertaa VALITSEE synnin, niin vasta silloin synti tulee ihmiseen. Nyt mennään vielä paljon pidemmälle, JOS ymmärretään tuo Jeesuksen sana niin, että fariseukset olisivat olleet synnittömiä ennen Jeesuksen tuloa, puheita ja ihmetekoja. Ja olihan heillä, lain tuntijoilla, myös tiedossa laki!
"Tämän kaiken he tekevät teille minun nimeni tähden, koska eivät tunne häntä, joka on minut lähettänyt.
Ellen minä olisi tullut ja puhunut heille, ei heillä olisi syntiä. Mutta nyt he eivät voi mitenkään puolustella syntiään.
Joka vihaa minua, vihaa myös minun Isääni.
Ellen olisi tehnyt heidän keskuudessaan sellaisia tekoja, joita kukaan muu ei ole tehnyt, ei heillä olisi syntiä. Nyt he ovat nähneet minun tekoni ja kuitenkin vihaavat sekä minua että minun Isääni"
Edellä mainittu johtopäätös ei mitenkään voi olla oikea - maailma ja ihmiset ovat olleet syntiä täynnä kaiket ajat. Jopa aivan karkeimpia syntejä.
Mitä Jeesus sitten tarkoittaa?
Vastauksen suhteen joutuu olemaan varovainen. Tuossa yhteydessä kuitenkin viitataan kahteenkin kertaan Jeesuksen, ja samalla Jumalan "vihaamiseen".
Vaikka kuultiin Jeesuksen puheet ja todistelut, Hänen ihmeelliset, suorastaan vastaansanomattomat ihmetekonsa, joissa täyttyi VT:n messiasennustukset, Jeesusta ei silti uskottu, vaan suorastaan vihattiin. Sitä syntiä he eivät voineet mitenkään puolustella, olihan todisteet silmiensä edessä.
-
Siis fariseukset olivat kyllä kuulleet Moosesta,
ja toimivat niin hyvin kuin taisivat Mooseksen lain mukaan.
Mutta nyt tuon synnin ja kuoleman lain sijaan tuli toinen laki,
joka toi tarjolle armon ja elämän. Siis Elämän Hengen laki
ja vanhurskauden laki.
Ja tämän Jeesuksessa tarjolla olleen Elämän he hylkäsivät.
Ja näin hyljätessään Jumalan Valtakunnan Kuninkaan,
he hylkäsivät Jumalan Valtakunnan.
PS
Tässä ketjussa mennään nyt kiusallisesti koko ajan
ketjun aiheen ulkopuolelle.
Mutta totean silti tämän,
että aiemmin esille ottamasi kohta siitä,
kuinka kaikki ihmiset kuolevat Aadamissa
ja tehdääm eläviksi Kristuksessa,
tarkoittaa yksinkertaisesti sitä,
että jokainen ihminen tulee kokemaan ruumiillisen kuoleman.
Siis me synnymme tähän maailmaan kuolevaisessa ruumiissa.
Ja kerran jokainen tulee kokemaan myöskin ruumiin ylösnousemisen.
Ja tämä, että me synnymme tähän maailmaan kuolevaisessa ruumiissa,
ei ole suinkaan meille rangaistus vaan pelastus.
-
Aivan samaa mietin, että poikettiin hieman aiheesta. Tuohon on kyllä jo vastattukin.
Nyt omasta puolesta vaikkapa näin: Jumalan ikuisesti pysyvä laki, joka on tiivistettynä rakkaus Jumalaan ja lähimmäisiin, vaatii ehdotonta täyttämistä. Jos rikotaan yhdessäkin kohdassa ollaan syypäitä kaikkien käskyjen rikkomiseen (Jaak.) - koska silloin ei ole täytetty tuota rakkauden kaksoiskäskyä.
Synnin, eli lain rikkomisen, palkka on kuolema. On kysymys synnin ja kuoleman laista. Se on samalla tuon itsessään hyvän lain tuoma kirous syntiturmeluksen alaiselle ihmiselle. Koska kukaan ei pysty tuota lakia täyttämään. "Kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa, niin että hän sen tekee."
Tuon lain ja lain kirouksen alta Jeesus on lunastanut meidät vapaiksi. Täyttämällä lain ja kärsimällä lain vaatiman rangaistuksen puolestamme. Laki jää voimaan, mutta Jeesukseen uskova on siirretty pois sen alta. "Emme ole lain alla, vaan armon alla". Paavali käyttää jopa niin voimakasta sanaa, että hän on "kuollut pois laista", "lain kautta kuollut pois laista"(Gal.2). Näin laki ei häntä tuomitse koska Hän on Kristuksessa, kadotustuomio ei häntä kohtaa (Room8)
Tuota ilmoitusta, voisi sanoa evankeliumia, Jeesuksen sovitustyöstä, sen merkityksestä ja vaikutuksesta, käsittääkseni Paavali kutsuu "elämän Hengen laiksi". Huomattava sanat "elämän Hengen" laki. Sehän ei ole lakia siinä mielessä, että se vaatisi jotakin suorittamista. Vaan se on "vapauden laki" joka vapauttaa lain tuomion alta. Koska siinä ilmoitetaan meille miten me voimme saada syntimme anteeksi, vanhurskauden ja iankaikkisen elämän.
Hieman vaikeaksi tuon asia tekee se, kun Paavali käyttää sanaa "laki" niin moninaisilla ilmauksilla erilaisissa asiayhteyksissä.
-
Kertoisitko sinä nyt oman näkemyksesi asiasta!
Mitä Raamattu tarkoittaa Elämän Hengen lailla
ja toisaalta synnin ja kuoleman lailla,
ja miten tuo ensin mainittu laki
on vapauttanut meidät jälkimmäisenä mainitusta.
Oikeastaan kristityn uskon kilvoitus on kamppailua siitä, kumpi laki on elämässä voitolla. Onko se synnin ja kuoleman laki vai Elämän Hengen laki. Viimeksimainitusta käytetään muitakin nimityksiä: Kristuksen laki, Uskon laki, Vapauden laki ja Kuninkaallinen laki.
Paavali kirjoittaa näistä kahdesta laista hyvin selventävästi 2. Kor. 3. luvussa, johon äsken viitattiin. Tästä puhuessaan hän viittaa kivitauluihin, jotka Mooses sai Siinailla; niissä oli ne kymmenen käskyä, joissa sanottiin "älä tee" ja "tee". Tämä laki on kuin luotilanka, joka näyttää rakennuksen vinouden, mutta jolla ei ole voimaa korjata asiaa. Paavali sanoo tästä laista, että sillä oli kadotustuomion virka, mutta että jo sekin edusti kirkkautta (2. Kor. 3:9), mutta että vanhurskauden virka (Elämän Hengen laki) edustaa ylenpalttista kirkkautta siinä määrin, että kuoleman virka on sen rinnalla kirkkautta vailla.
Jopa ns. kristitytkin kuuluvat jompaan kumpaan joukkoon suhteessa näihin kahteen lakiin. Tästä jaosta riippuu kuitenkin ihmisen iankaikkinen kohtalo. Toiset koettavat pelastaa itse itsensä elämällä "kunnollisesti ja lainkuuliaisesti", toiset ovat menettäneet itseluottamuksensa ja turvaavat Kristukseen.
"…mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi" (Room. 4:5).
Jotkut näkevät tämän vääränä oppina, joka johtaa laittomuuteen. He eivät luota armon kasvattavaan vaikutukseen, joka tosiasiassa on ainoa, mikä varjelee jumalattomuudelta (Tiit. 2:11-14).
-
Oiskohan tuolla ymmärrettävästi selitetty..? https://www.youtube.com/watch?v=tdocQ_0f2a0&list=PLoe6G8Xn-9g8i4KAjv0zUkSMsZY80r6Ck
-
Jos katselemme sielumme silmin ylös Jumalaan ja Hänen valtakuntaansa pääsemistä, ja näemme siellä 'yläpuolellamme' jotain, minkä tahansa lain vaatimuksia - vaikkapa käskyt "rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niinkuin itseämme" - niin, miten voisimme kestää? Missä olisi toivomme iankaikkisesta elämästä?
Mutta, jos näemme sielumme silmin yksin Jeesuksen ja Hänen ristinsä ja verensä, jonka kautta meille on hankittu syntien anteeksiantamus ja vanhurskaus, niin eikö tilanne ole kokonaan toinen?
Pelastumisen toivossamme, vanhurskauttamisasiassa emme voi samaan aikaan katsoa noihin kahteen; lakiin ja armoon. Olemme joko lain alla tai armon alla. Joko lain kirouksen alla, tai irti laista Kristuksessa. Joka on lain täyttänyt ja lunastanut meidät lain kirouksesta.
Lain alla, mihin tahansa lakiin katsomalla, joka esittää meille vaatimuksia, joudumme väistämättä epätoivoon: milloin voisimme olla varmoja, että olisimme lain vaatimat ehdot täyttänet? Lain vaatimukset kääntäisivät katseemme itseemme ja omaan yrittämiseemme. Peittäisivät iankaikkisen elämän toivon ja Jumalan näkyvistä.
Mutta jos katsomme yksin Jeesukseen, Hänen ristiinsä ja vereensä, siinä meillä on anteeksiantamus, Jumalan edessä kestävä vanhurskaus, iankaikkisen elämän toivo. Tie auki Jumalan yhteyteen ja Hänen valtakuntaansa. Vain siinä.
"Laki ja profeetat" kyllä todistavat Jeesuksesta. "Jos te Moosesta uskoisitte, te uskoisitte minua", sanoi Jeesus. Koska "minusta hän on kirjoittanut". Mutta Jeesus itse ei ole 'laki', vaan elävä Jumalan Poika, syntisten Vapahtaja. Ei mikään laki, vaan Jeesus itse "on tie totuus ja elämä".
"Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia. Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen kaikille, jotka uskovat"
"Kristus on näet lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo"
-
Lain alla, mihin tahansa lakiin katsomalla, joka esittää meille vaatimuksia, joudumme väistämättä epätoivoon: milloin voisimme olla varmoja, että olisimme lain vaatimat ehdot täyttänet? Lain vaatimukset kääntäisivät katseemme itseemme ja omaan yrittämiseemme. Peittäisivät iankaikkisen elämän toivon ja Jumalan näkyvistä.
Mutta jos katsomme yksin Jeesukseen, Hänen ristiinsä ja vereensä, siinä meillä on anteeksiantamus, Jumalan edessä kestävä vanhurskaus, iankaikkisen elämän toivo. Tie auki Jumalan yhteyteen ja Hänen valtakuntaansa. Vain siinä.
"Laki ja profeetat" kyllä todistavat Jeesuksesta. "Jos te Moosesta uskoisitte, te uskoisitte minua", sanoi Jeesus. Koska "minusta hän on kirjoittanut". Mutta Jeesus itse ei ole 'laki', vaan elävä Jumalan Poika, syntisten Vapahtaja. Ei mikään laki, vaan Jeesus itse "on tie totuus ja elämä".
"Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia. Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen kaikille, jotka uskovat"
"Kristus on näet lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo"
Edellä oli asia selvitetty mielestäni niin tyhjentävästi, ettei asiaa voi juuri paremmin ilmaista. Halusin vielä korostaa sinisellä tuota vanhurskaudeksi -sanaa, sillä se jää usein ikäänkuin tuon lain lopun "varjoon". Mutta se kattaa kuitenkin myös pyhityksen, jonka puuttumisesta niin monet huolta kantavat, kun ajattelevat, että noin "löysä" oppi johtaa laittomuuteen.
-
"Kristus on näet lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo"
Ei laista ole kadonnut ainoakaan kirjain
eikä ainoakaan piirto (kahden kirjaimen välissä oleva pieni prikku)
eikä tule katoamaankaan ennenkuin taivas ja maa ovat kadonneet.
Ei Kristus siis suinkaan ole lain loppu. Vaan
Kristus on lain täyttymys/päämäärä,
vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo.
Synnin ja kuoleman laki on voimaton,
koska Jeesus täytti tämänkin lain. Ei suinkaan kumonnut sitä.
Hän kärsi synnin ja kuoleman lain meille säätämän tuomion.
Ja me Jeesuksen kuolemaan upotetut olemme Hänen kanssaan
nousseet kuolleista uuteen elämään,
jossa meitä ohjaa meidän sydämiimme kirjoitettu Elämän Hengen laki.
-
"Kristus on näet lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo"
Ei laista ole kadonnut ainoakaan kirjain
eikä ainoakaan piirto (kahden kirjaimen välissä oleva pieni prikku)
eikä tule katoamaankaan ennenkuin taivas ja maa ovat kadonneet.
Ei Kristus siis suinkaan ole lain loppu. Vaan
Kristus on lain täyttymys/päämäärä,
vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo.
Kyllä se "loppu" on ihan oikea sana ja sitä käytetään lähes kaikissa käännöksissä. Raamattu kansalle -käännöksen alaviitteessä mainitaan nuo sanat täyttymys/päämäärä.
Mutta lain loppu ei tässä yhteydessä suinkaan tarkoita sitä, että loppu koskisi kaikkia. Uskoville Kristus on lain loppu, sillä Paavali kirjoittaa Room. 3:19: "Mutta me tiedämme, että kaiken minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille…".
"Ovatko Jumalan lapset vapaita lain kirouksesta? - Tämänhän tosin kaikki tunnustavat. - Mutta ovatko he myös vapaita lain vaatimuksista, sen käskyistä ja kielloista? Paavali väitti näin olevan, mutta tässä hän kohtasi monia vastustajia, jotka esittivät sen näkökohdan, että jos julistetaan, että kristityt ovat vapaita lain siveyskäskyistä, heidät johdetaan suoranaiseen syntiin ja kevytmielisyyteen. Heille on opetettava, että heidät on tosin vapautettu lain kirouksesta, mutta lain käskyt ovat edelleen voimassa, sillä ilman niitä ei ole mitään turvaa syntiä ja maailmaa vastaan.
Tämä on ongelma, jonka jokainen sukupolvi kohtaa. Velvoittaako laki Jumalan lapsia vai ei? Paavali vastaa, että jos jätämme lain voimaan kristittyä koskevana, se ei varjele häntä synnistä, vaan vaikuttaa päinvastoin niin, että synti herää hänessä. Laki toisin sanoen johtaa siihen, minkä se kieltää. Synnin voima on laki (1. Kor. 15:56). Ne opettajat, jotka haluavat suojella Jumalan kansaa kevytmielisyydeltä johtamalla heidät lain alle, päätyvät siis päinvastaiseen tulokseen."
Poul Madsen, Hengen vapauteen, Uusi tie
-
Uskoville Kristus on lain loppu, sillä Paavali kirjoittaa Room. 3:19: "Mutta me tiedämme, että kaiken minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille…".
Minulle Kristus on lain täyttymys,
kuten olen jo aiemmin kertonut:
Helluntaita vietetään juutalaisuudessa lain antamisen juhlana.
Siis helluntaina juhlitaan lain antamista Moosekselle Siinain vuorella
seitsemän viikon kuluttua siitä, kun Israelin kansa lähti pois Egyptistä.
Mutta sitten tuli Uuden liiton helluntai.
Elämän Henki eli Pyhä Henki eli Kristuksen Henki,
jonka Jeesus oli luvannut omilleen, annettiin meille.
Ja nyt Uudessa liitossa Jumala on - siten kuin oli VT:ssa luvannut -
kirjoittanut täydellisen lakinsa meidän sydämiimme.
Ja niin meissä vaikuttaa nyt Elämän Hengen laki.
Jos emme ole Kristuksessa, niin tuo laki ei vaikuta meissä,
ja silloin me olemme edelleen synnin ja kuoleman lain alaisia.
Siis laki ei ole millään tavoin loppu.
Se on täytetty,
jos Kristus lain täyttäjänä asuu Henkensä kautta meissä.
-
Siis laki ei ole millään tavoin loppu.
Se on täytetty,
jos Kristus lain täyttäjänä asuu Henkensä kautta meissä.
Ei laki sinänsä ole loppu, eikä häviä mihinkään. Ei siitä olekaan kysymys.
Vaan: "Kristus on näet lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo"
eli Kristus on lain loppu meille, siis meidän ei tarvitse lain noudattamisella
tavoitella vanhusrskautta. Se tie on loppu, vanha liitto on loppu.
"Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa..." Room 8:3
-
Siis laki ei ole millään tavoin loppu.
Se on täytetty,
jos Kristus lain täyttäjänä asuu Henkensä kautta meissä.
Ei laki sinänsä ole loppu, eikä häviä mihinkään. Ei siitä olekaan kysymys.
Vaan: "Kristus on näet lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo"
eli Kristus on lain loppu meille, siis meidän ei tarvitse lain noudattamisella
tavoitella vanhurskautta. Se tie on loppu, vanha liitto on loppu.
"Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa..." Room 8:3
Tässä on mielestäni tähänastisen keskustelun ehkä selkein ajatus. Silti korostin sanaa vanhurskaudeksi, joka antaa asiaan ulottuvuuden, joka liian usein unohtuu, mutta joka on keskeistä asiassa.
-
Tiedän. Menee vähän off topic. Eli palaan vielä syntiinlankeemukseen.
Jos lähtee jo sieltä asian ymmärtäminen vinoon, niin ei tarvitse ihmetellä, jos koko rakennus on vinossa.
Kalamos tuolla aiemmin teki kysymyksiä asiansuhteen, enkä ole ehtinyt kirjoitella. Onneksi täällä on monia, jotka ovat tuoneet ansiokkaasti Raamatun opetusta selkeästi esiin.
Aadam luotiin Jumalan kuvaksi. Aadam oli synnitön, ja paratiisi täydellinen: turmeltumaton.
Jumala salli kuitenkin Aadamia koeteltavan. Rakastaako tämä häntä vapaasti ?
Saatana houkutteli ihmisen syntiin valehtelemalle tälle. "Onko Jumala todella sanonut ?" "Ette suinkaan kuole.." "Tulette, tietämään niinkuin jumalat..."
Sillä samalla, mihin itse ylpeydellä lankesi. tulla Jumalan kaltaiseksi.
Viettelys oli kaksinkertainen. Jumalan tahdon epäillyksi saattaminen ja itsekoroitus.
Näin Adam kääntyi Saatanan puoleen. Pois Jumalasta jumalattomuuteen syyllistyen majesteettirikokseen saatanalliseen kapinaan Jumalaa vastaan.
Synti on Jumalasta poispäin kääntymistä. Saatanan puoleen kääntymistä.
Ihminen oli portti, josta pahan hengen vaikutus tunki sisään näkyvään maailmaan. Synti on siis myös henkivalta.
Usein pidämme synteinä vain tekosyntejä pinnallisuutemme tähden. Synti synnyttää pahan himon, joka taas saa aikaan tekoja.
Lankeemus särki ihmisen sisäisen viattomuuden. Ihminen saastui / turmeltui.
Jumala yhteyden sijaan tuli molemmin puolinen vihollisuus (Joh. 3:36 , room. 8:7).
Jumala teki jo lankeemuksen yhteydessä aloitteen asian korjaamiseksi.
Hän antoi profetian Jeesuksesta. Vaimon siemenestä, joka on polkeva rikki käärmeen pään.
Jumala puki Aadamin ja Eevan nahkapukuihin. Tässä tapahtui ensimmäinen vedenvuodatus, joka oli myös ensimmäiselle ihmisparille opetus.
Ilman veriuhria ei ole sovitusta.
Tämä pukeminen oli myös esikuva myöhemmin tapahtuvassa pukemisesta. Siinä Herra Jeesus Kristus pukee meidät; morsiammensa puhtaaseen vanhurskauden liinavaatteeseen. Myös tätä pukemista edelsi veriuhri Golgatan kummulla.
-
Gal. 3. luku:
23 Mutta ennenkuin usko tuli, vartioitiin meitä lain alle suljettuina uskoa varten, joka oli vastedes ilmestyvä.
24 Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme.
24 Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan alaisia.
Edellisestä käy hyvin esille se, että uskovat ovat vapaita laista, koska he eivät ole lain alaisia. Jos kuitenkin joku lähtee määrätietoisesti harjoittamaan syntiä, hän joutuu takaisin lain alaisuuteen. Johannes kirjoittaa, että synti on laittomuus. Laittomuushan on lain alaisuutta.
Kristus on siis lain loppu ainoastaan niille, jotka ovat armossa. Minusta tuntuu vähintääkin oudolta, että uskoville tulee saarnata lakia. Itse olen ollut seurakunnassa, jossa ei juuri muuta saarnattukaan kuin lakia ja se jätti jälkensä. Vieläkin on oltava tarkkana, ettei ala uskoa lakipitoiseen näennäisevankeliumiin.
-
Pökkelö kirjoitti viimeisessä viestissään erittäin hyvin Aadamin lankeemuksesta.
Paavali viittaa juuri tuohon, ja sanoo,
että siten eli samalla tavalla kuolema on tullut meihinkin.
Mutta hyvät ystävät. Ei laki ole loppunut. Päinvastoin.
Jos olemme vapaat synnin ja kuoleman laista,
niin se johtuu siitä, että meitä hallitsee nyt Elämän Hengen laki.
Tuo Elämän Hengen laki ei anna meille vapautta tehdä laittomuuksia.
Me emme edelleenkään tapa, varasta, tee huorin jne.
Mutta me emme enää esimerkiksi suorita lihan ympärileikkausta,
koska meissä on tapahtunut uudestisyntymisen ihmeen myötä
tuon lain täyttymys eli sydämen ympärileikkaus.
Siis ei lakia ympärileikkauksesta ole kumottu.
Se on täytetty meissä, jotka olemme Hengen uudessa olotilassa
emmekä kirjaimen vanhassa.
-
Kyllä tästä(kin) asiasta näyttää olevan vaikea puhua ilman väärinymmärtämistä. Onhan aihe laaja ja siksi ei kaikkia puolia voi käsitellä yhdessä viestissä. Ei kai kukaan ole täällä sanonut, että laki olisi "loppunut"? Tai että olisi vapaus tehdä syntiä, varastaa, valehdella, tehdä huorin jne.?
Armon evankeliumin puolustajia on Paavalista alkaen syytetty tuollaisen opettamisesta. "Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla?". Niin perusteellisesti sitä on ymmärrety väärin. Ja niin tapahtuu yhä edelleen. Vastaus sellaiseen on edelleen sama:"Pois se!"
"Laki ON hyvä, JOS sitä lain mukaisesti käytetään"
Syntisen luontomme tähden laki, joka kehoittaa rakkauteen, "saa aikaan vihaa". Kun sen pitäisi olla elämäksi, se onkin "kuolemaksi". Laki ja käskyt ei anna voimaa vapautua synnistä, vaan "synnin voima on laki". Kuinka laki voisi auttaa meitä Jumalan edessä vanhurskaaksi tulemisessa?
Paavalin keskeinen asia Gal. kirjeessa on lain ja evankeliumin suhteen käsittely. Siitä yksi yhtenäinen kohta, johon numerolla eroteltu monta syvällistä lausetta aiheesta:
1) "Sillä jos olisi annettu laki, joka voisi eläväksi tehdä, niin vanhurskaus todella tulisi laista.
2) Mutta Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että se, mikä luvattu oli, annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen niille, jotka uskovat.
3) Mutta ennenkuin usko tuli, vartioitiin meitä lain alle suljettuina uskoa varten, joka oli vastedes ilmestyvä.
4) Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme.
5) Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan alaisia"
Paavali opettaa voimallisesti vanhurskauttamista uskon kautta, armosta, Kristuksen tähden, ilman lakia, ilman tekoja
jne. Kuinka hän on "lain kautta kuollut pois laista elääkseen Jumalalle".
Samalla hän kertoo miten hän uuden luomuksensa puolesta suhtautuu Jumalan lakiin:"sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin".
-
Mutta hyvät ystävät. Ei laki ole loppunut. Päinvastoin.
Jos olemme vapaat synnin ja kuoleman laista,
niin se johtuu siitä, että meitä hallitsee nyt Elämän Hengen laki.
Tuo Elämän Hengen laki ei anna meille vapautta tehdä laittomuuksia.
Me emme edelleenkään tapa, varasta, tee huorin jne.
Itseni tuntien vierastan jotain tuollaisessa ajattelussa. Vaikka meitä hallitseekin Elämän hengen laki, niin siitä huolimatta tiedostan rikkovani lakia päivittäin ja hetkittäin niin, etten rakasta lähimmäistäni niinkuin itseäni, puhumattakaan muista laiminlyönneistäni. Ei Elämän hengen lakikaan minua ole niistä vapauttanut. Mutta tiedostaessani, että en ole enää sen (synnin ja kuoleman) lain alainen, voin elää vapaana ahdistuksesta luottaen uskonvanhurskauteen ts. siihen, etten ole lain alainen ja että syntejäni ei lueta minulle syyksi. Käytännössä Kristus on kohdallani lain loppu. Tai niinkuin romaniveli asian ilmaisi: "Hai, ei koske minnuu."
-
Jopo ja Paulus ovat asian ytimessä.
Palataan vielä Kainiin Ja Aabeliin.
Kain ja Aabel olivat syntiilangenneen Aadamin ja Eevan pojat.
Koskapa Isä on langennut, ovat pojatkin langenneita. Sellainen kuin synnyttäjä on, sellaiset ovat hänestä syntyneet.
He perivät ehdottomasti sen luonnon josta he polveutuivat. Olemme luonnostamme vihan lapsia ( Ef. 2:3), sillä me kaikki olimme Aadamin kupeissa hänen langetessaan.
Miksipä pojat uhrasivat Jumalalle ? Vanhemmat olivat kertoneet pojilleen mitä heille oli tapahtunut. Kertoneet miten Jumala oli vuodattanut verta pukiessaan heidät nahkapukuihin. Näin he olivat opettaneet poikiaankin lähestymään Jumalaa veriuhrin kautta.
Aabel uhrasi veriuhrin, mutta Kain toi kaikkein parastaan. Hän toi omalla kättensä työllä ja vaivalla otsansa hiessä tuottamaa maan hedelmää.
Inhimillisesti katsoen se oli paljon parempi kuin Aabelin veriuhri. Jumala katsoi hyväksyvästi Aabelin uhrin puoleen, mutta ei Kainin uhriin.
Tästä Kain vihastui. Ensin syttyi kateus, ja viha. Se synnytti murhan hengen ja tuotti surmatyön.
Jo kateus ja viha, kuten murhan henkikin oli jo syntiä, eikä vasta itse teko, joka oli näiden hedelmä.
Kumpikin uhraaja oli samnaarvoinen Jumalan silmissä. Vain uhreissa oli ero. Syntien sovitus vaatii aina veriuhrin.
Aabel uhrasi uskossa veri uhrin, joka miellytti Jumalaa, kuten vanhemmat olivat hänelle opettaneet.
Kysymys oli siitä miten ihminen voi lähestyä Jumalaa.
Kain katsoi tuon veriuhrin ylen tuoden omaansa. Hän tarjosi oman ymmärryksensä mukaan parempaa ja kauniimpaa oman tekonsa tuotetta.
Tämä on luonnollisen ihmisen ymmärryksen tie. Kainin tie.
Ihmislähtöiset uskonnolliset teot. Itsevalittu, itsesäädetty ja itsemitoitettu Jumalan palveleminen.
Ja ihminen tekee sen tosissaan luullen näin palvelevansa ja miellyttäen Jumalaa omilla teoillaan.
Tekee hän sen lakia täyttäen, vanhurskauttaan lisäten, kilvoitellakseen, pyhittyäkseen tai verhoten sen palkan tavoitteluun. Yhtä kaikki. Se on oman uhrin tuomista Jumalan veri uhrin rinnalle.
Kainin tie on tänään evankeliumin hylkäämistä. Se näyttää hyvältä, mutta on kirouksen tie.
Meille Jumala on valmistanut yhden kertakaikkisen uhrin, jonka rinnalle emme saa tuoda mitään omaa uskonnollista pyhyyden tavoitteluamme. Vaikka meillä siihen onkin vimmainen halu. Haluamme kelvata omilla töillämme Jumalalle ja olla "jotain" hurskasta myös muiden kanssa vaeltajien silmissä.
Se on kuitenkin oman itsemme koroittamista Jumalan rinnalle, ja siihen Hän ei katso.
Meille riittää uskon kilvoitus pysyä Jumalan valmiissa työssä lisäämättä siihen mitään.
Aabelin veri huusi kostoa. mutta Jeesuksen Kristuksen veri huutaa sovintoa. Siitä saamme elää ja julistaa muillekin.
Kaikki on täytetty !
-
Meille Jumala on valmistanut yhden kertakaikkisen uhrin, jonka rinnalle emme saa tuoda mitään omaa uskonnollista pyhyyden tavoitteluamme. Vaikka meillä siihen onkin vimmainen halu. Haluamme kelvata omilla töillämme Jumalalle ja olla "jotain" hurskasta myös muiden kanssa vaeltajien silmissä. Se on kuitenkin oman itsemme koroittamista Jumalan rinnalle, ja siihen Hän ei katso.
Tästä tulee mieleen, että aika monilla uskovilla on hyllyssään Osvald Chambersin kirja "Parhaani hänelle". Vaikka nämä asiat eivät ole tällä tavalla olleetkaan minulle selviä, niin olen aina jotenkin vierastanut tuon kirjan nimeä. En ole sitä edes itse ymmärtänyt, mikä siinä kaihertaa. Mutta Pökkelön kirjoituksen myötä tämäkin asia selvisi. En kuitenkaan voi nyt tarkemmin ottaa kantaa itse kirjaan, siinähän voi olla hyviäkin ajatuksia. Kirja on ollut ehkä vuosikymmeniä minunkin hyllyssäni ja olen havainnut, että monet hengen miehet ovat kirjaa siteeranneet eri yhteyksissä.
-
Harmikseni huomasin, että olen antanut tuon Chambersin kirjan pois lukematta sitä. Se on virhe, koska vain hyviä kirjoja tulisi antaa eteenpäin ja tuosta kirjasta en oikeastaan voi sanoa mitään, koska en sitä ole lukenut. Jos sisätö on kelvoton, sellainen kirja tulisi hävittää eikä suinkaan laittaa kiertoon. Jos jollakin on tuo kirja, niin kehotan tutustumaan siihen ja vaikkapa kommentoimaan täällä.
Lyhyellä nettihaulla totesin, että kirja on hyvin suosittu maailmalla ja siihen täytyy olla jokin syy. Löysin semmoisenkin tiedon, että kirjoittaja kuoli varsin nuorena, vai 43-vuotiaana.
-
Vaikka meitä hallitseekin Elämän hengen laki, niin siitä huolimatta tiedostan rikkovani lakia päivittäin ja hetkittäin niin, etten rakasta lähimmäistäni niinkuin itseäni, puhumattakaan muista laiminlyönneistäni. Ei Elämän hengen lakikaan minua ole niistä vapauttanut. Mutta tiedostaessani, että en ole enää sen (synnin ja kuoleman) lain alainen, voin elää vapaana ahdistuksesta luottaen uskonvanhurskauteen ts. siihen, etten ole lain alainen ja että syntejäni ei lueta minulle syyksi. Käytännössä Kristus on kohdallani lain loppu. Tai niinkuin romaniveli asian ilmaisi: "Hai, ei koske minnuu."
Tarkennetaan hiukan.
Sinä et enää ole synnin ja kuoleman lain alainen,
koska Jeesus on tuon lain täyttymys kohdallasi.
Hän kärsi synneistäsi seuraavan kuoleman rangaistuksen.
Siis ei tuo synnin ja kuoleman laki ole loppu vaan täytetty
Jeesuksessa Kristuksessa.
Se, että sinä koet päivittäin rikkovasi lakia,
osoittaa juuri sen lupauksen täyttyneen,
jonka mukaan Uuden liiton uskovien sydämeen on kirjoitettu Jumalan laki.
Laki ei enää vaikuta meihin ulkoapäin kirjaimena niinkuin Vanhassa liitossa,
vaan se elää ja vaikuttaa meissä sisäisesti Elämän Hengen lakina.
-
Harmikseni huomasin, että olen antanut tuon Chambersin kirjan pois lukematta sitä. Se on virhe, koska vain hyviä kirjoja tulisi antaa eteenpäin ja tuosta kirjasta en oikeastaan voi sanoa mitään, koska en sitä ole lukenut. Jos sisätö on kelvoton, sellainen kirja tulisi hävittää eikä suinkaan laittaa kiertoon. Jos jollakin on tuo kirja, niin kehotan tutustumaan siihen ja vaikkapa kommentoimaan täällä.
Lyhyellä nettihaulla totesin, että kirja on hyvin suosittu maailmalla ja siihen täytyy olla jokin syy. Löysin semmoisenkin tiedon, että kirjoittaja kuoli varsin nuorena, vai 43-vuotiaana.
Hupsista, siinä taisit tehdä taitamattomasti. Kirjaa alkuperäiskäännöksenä on vaikeahko löytää muualta kuin jonkun divarin kätköistä. Uudemmat painokset eivät ole kovinkaan uskollisia sen ylevälle alkutekstille. Parhaani Hänelle (My utmost for His Highnest - Minun äärimmäiseni Hänen Korkeimpaansa - käännös Oloneuvoksen mukaan) syntyi Chambersin saarnoista, jotka hänen vaimonsa pikakirjoitti muistiin. Kirja julkaistiin noin 10 vuotta Champersin kuoleman jälkeen. Se koostuu lähetyskoulussa pitämistään saarnoista, lyhennettyinä.
Kun ensimmäisen kerran vuosikymmeniä sitten sain kirjan ystävältäni ja luettuani siitä muutaman sivun koin sen olevan harhaoppisen tekele. Laitoin sivuun, mutta kuukausien kuluttua kirja muistui mieleeni ja tahdoin vilkaista sitä uudelleen. Silloin kirja alkoikin puhuttelemaan ja opettamaan minulle uusia asioita ja näkökulmia, joita en ennen ollut ajatellutkaan.
Suosittelen kaikille, jotka haluavat luovuttaa äärimmäisensäkin Lunastajamme Jeesuksen käyttöön. Ehdot ovat ankarat, mutta ihanat. "Maailman ääristä minä kuulen tämän ylistyslaulun: ihana on vanhurskasten osa".
-
Kun ensimmäisen kerran vuosikymmeniä sitten sain kirjan ystävältäni ja luettuani siitä muutaman sivun koin sen olevan harhaoppisen tekele. Laitoin sivuun, mutta kuukausien kuluttua kirja muistui mieleeni ja tahdoin vilkaista sitä uudelleen. Silloin kirja alkoikin puhuttelemaan ja opettamaan minulle uusia asioita ja näkökulmia, joita en ennen ollut ajatellutkaan.
Tervetuloa, Oloneuvos, mukaan. Toivon, että jaksat kirjoitella ja tuoda panoksesi foorumille. Tässä me yökyöpelit oloneuvokset istuskelemme tietokoneen ääressä, kun meistä ilmeisesti ei kummankaan tarvitse herätä aikaisin.
Tosiaan koin kirjan sisällön arveluttavaksi liian vähäisellä tutustumisella. Kirjan suomenkielinen nimi herätti pahennusta, minun parhaanikin on ainoastaan sutta ja sekundaa. Toinen arveluttava seikka on se, että evankeliumia on erittäin vaikea kaupallistaa, raitis evankeliumi ei saa aikaan merkittäviä kassavirtoja. Minulla soi hälytyskellot jo siinä vaiheessa, kun kirjat tulevat maailmalla suosituksi. Kts. toisaalla keskustelua kirjasta "Jumala puhuu" (http://puimatanner.net/index.php?topic=361.msg26434#msg26434).
-
Kun ensimmäisen kerran vuosikymmeniä sitten sain kirjan ystävältäni ja luettuani siitä muutaman sivun koin sen olevan harhaoppisen tekele. Laitoin sivuun, mutta kuukausien kuluttua kirja muistui mieleeni ja tahdoin vilkaista sitä uudelleen. Silloin kirja alkoikin puhuttelemaan ja opettamaan minulle uusia asioita ja näkökulmia, joita en ennen ollut ajatellutkaan.
Tervetuloa, Oloneuvos, mukaan. Toivon, että jaksat kirjoitella ja tuoda panoksesi foorumille. Tässä me yökyöpelit oloneuvokset istuskelemme tietokoneen ääressä, kun meistä ilmeisesti ei kummankaan tarvitse herätä aikaisin.
Lämmin kiitos tervetulotoivotuksestasi. Oletko foorumilla valvoja, ylläpitäjä tms.? Viestejä olet ainakin kirjoittanut runsaasti. Muutamia olen ehtinyt lukemaan ja niistä päätellyt, että olet saanut matkata Herran kanssa jo pidemmän aikaa.
Minut pyysi (houkutteli) foorumille nm Pökkelö jonka kanssa olen saanut ihmeellisen johdatuksen kautta ystävystyä mennä vuonna. Hyvä veli. "Häviökseen mies on monien ystävä, mutta on ystäviä, veljiäkin uskollisempia".
Toivon, että jaksan osallistua kirjoitteluun palstalla elämääni rajoittavista sairauksista huolimatta. Elän jo nyt "jatkoajalla", mutta elän kuitenkin, Jumalan armosta.
-
Kun ensimmäisen kerran vuosikymmeniä sitten sain kirjan ystävältäni ja luettuani siitä muutaman sivun koin sen olevan harhaoppisen tekele. Laitoin sivuun, mutta kuukausien kuluttua kirja muistui mieleeni ja tahdoin vilkaista sitä uudelleen. Silloin kirja alkoikin puhuttelemaan ja opettamaan minulle uusia asioita ja näkökulmia, joita en ennen ollut ajatellutkaan.
Tervetuloa, Oloneuvos, mukaan. Toivon, että jaksat kirjoitella ja tuoda panoksesi foorumille. Tässä me yökyöpelit oloneuvokset istuskelemme tietokoneen ääressä, kun meistä ilmeisesti ei kummankaan tarvitse herätä aikaisin.
Lämmin kiitos tervetulotoivotuksestasi. Oletko foorumilla valvoja, ylläpitäjä tms.? Viestejä olet ainakin kirjoittanut runsaasti. Muutamia olen ehtinyt lukemaan ja niistä päätellyt, että olet saanut matkata Herran kanssa jo pidemmän aikaa.
Minut pyysi (houkutteli) foorumille nm Pökkelö jonka kanssa olen saanut ihmeellisen johdatuksen kautta ystävystyä mennä vuonna. Hyvä veli. "Häviökseen mies on monien ystävä, mutta on ystäviä, veljiäkin uskollisempia".
Toivon, että jaksan osallistua kirjoitteluun palstalla elämääni rajoittavista sairauksista huolimatta. Elän jo nyt "jatkoajalla", mutta elän kuitenkin, Jumalan armosta.
Ei minulla ole täällä mitään "asemaa", kuten ei enää missään muuallakaan. Minulla on vain mielipiteitä, joista osa on varmaankin vääriä. Silti tykkään kirjoitella foorumeilla - tämä ei suinkaan ole ensimmäinen, vaikka nykyisin miltei ainoa. On tämä nettiaikakausi siitä hyvä, että elämänpiirin kaventuessa, saa seurustella toisten uskovien kanssa luultavasti enemmän kuin ennen meitä eläneet. Uskossa olen ollut lähes koko elämäni, ensin lapsenuskossa n. 10 vuotta. Sen jälkeen tuli muutaman vuoden jakso, jolloin tarkoituksena oli "ottaa ilo irti elämästä". Kuinka osuva tuo ilmaisu onkaan! Täytettyäni 16 v. tulla pätkähdin uskoon. Olen joutunut sanomaan, että melkein kaikki synnit on tullut tehtyä uskossaoloaikana.
Täällä sivusin aiemmin kokemuksiani: http://puimatanner.net/index.php?topic=608.msg25590#msg25590
Tuo, mitä kerroit itsestäsi, sopii lähes täydellisesti minuunkin. Olen hyvin tietoinen siitä, että matka ei ole enää pitkä, loppu sinänsä ei pelota, kuolemaa pahempi on pitkäaikainen kituminen. Sekin on Suuremmassa kädessä.
-
Tervetuloa Oloneuvokselle minunkin puolestani. Ja kiitos kauniista sanoista. Toivottavasti saamme nauttia kirjoituksistasi useasti täällä.
Ja minut foorumille houkutteli Paulus veli. Kiitokset hänellekin. Täällä on ollut antoisaa vaihtaa ajatuksia.
-
Tervetuloa Oloneuvokselle minunkin puolestani. Ja kiitos kauniista sanoista. Toivottavasti saamme nauttia kirjoituksistasi useasti täällä.
Ja minut foorumille houkutteli Paulus veli. Kiitokset hänellekin. Täällä on ollut antoisaa vaihtaa ajatuksia.
Kiitos Pökkelö. Nähtäväksi jää saanko minäkin houkuteltua jonkun tälle foorumille? Tämän foorumin käyttämä 'tekninen puoli' on minulta vielä aivan hakusessa. Minkäs teet, kun olet antiikkia. Siihen aikaan viime vuosituhannella, kun sain ajokortin, tieliikennelaki tunsi tapauksia, joita nimitti 'säälittäväksi tapaukseksi' ja sitten niitä, joita nimitti 'surkean säälittäväsi tapaukseksi'. Tunnustan kuuluvani tuohon viimeksi mainittuun ryhmään -enkä ainoastaan näissä tietokonejutuissa.
Varsinaiseen otsikkoasiaan laista ei minulla ole juuri lausuttavaa. Pitänee ensin vilkaista mitä jo on kirjoitettu. En kuitenkaan malta olla kertomatta hauskaa muistoa raamattukoulun ajalta (se oli sellainen 5 viikon mittainen kurssi Kiponniemessä). Kurssilla oli kaikenikäisiä ihmisiä, joista unohtumattomasti jäi mieleen pyylevä täti-ihminen, joka armosta ja vapaudesta puhuttaessa heilutti nyrkkiään korkealla päänsä päällä ja tiuskaisi: "Laki pysyy!" Kerran luennon alkaessa huomasimme, että täti vielä puuttui joukosta ja jäimme odottamaan häntä. Kun hän purjehti sisälle kuulutin muille opiskelijoille: "Sieltä se Mooseksen laki vihdoin tulee!" Vastaus jyrähti heti kovalla äänellä (nyrkin heilutuksen kera): "Laki pysyy!"
No jos tähän jotain lyhyesti aikaisempia tekstejä lukematta toteaisin laista, niin se on tämä: voidaksemme elää täysipainoista kristityn elämää meidän tulee vapautua kolmesta asiasta - synnistä, omasta minästä ja laista. Me emme voi täysipainoisesti täyttää Jumalan elämällemme tarkoittamaa tehtävää ennen kuin olemme "lain kautta kuolleet pois laista elääksemme Jumalalle". Laille kuoleminen ei siis johda syntielämään vaan aivan päinvastaiseen, elämään Jumalalle.
-
No jos tähän jotain lyhyesti aikaisempia tekstejä lukematta toteaisin laista, niin se on tämä: voidaksemme elää täysipainoista kristityn elämää meidän tulee vapautua kolmesta asiasta - synnistä, omasta minästä ja laista. Me emme voi täysipainoisesti täyttää Jumalan elämällemme tarkoittamaa tehtävää ennen kuin olemme "lain kautta kuolleet pois laista elääksemme Jumalalle". Laille kuoleminen ei siis johda syntielämään vaan aivan päinvastaiseen, elämään Jumalalle.
''
Tätä on varmaan sivuttu täällä jo usein, mutta menköön kertaukseksi. Seuraavassa kolme väitettä aiheesta:
1. Ymmärtääksemme armon oikein, meidän tulee ymmärtää synti oikein.
2. Ymmärtääksemme synnin oikein, meidän tulee ymmärtää laki oikein.
3. Ymmärtääksemme lain oikein, emme saa selittää lakia pois.
-
No jos tähän jotain lyhyesti aikaisempia tekstejä lukematta toteaisin laista, niin se on tämä: voidaksemme elää täysipainoista kristityn elämää meidän tulee vapautua kolmesta asiasta - synnistä, omasta minästä ja laista. Me emme voi täysipainoisesti täyttää Jumalan elämällemme tarkoittamaa tehtävää ennen kuin olemme "lain kautta kuolleet pois laista elääksemme Jumalalle". Laille kuoleminen ei siis johda syntielämään vaan aivan päinvastaiseen, elämään Jumalalle.
''
Tätä on varmaan sivuttu täällä jo usein, mutta menköön kertaukseksi. Seuraavassa kolme väitettä aiheesta:
1. Ymmärtääksemme armon oikein, meidän tulee ymmärtää synti oikein.
2. Ymmärtääksemme synnin oikein, meidän tulee ymmärtää laki oikein.
3. Ymmärtääksemme lain oikein, emme saa selittää lakia pois.
Kyllä nyt 'ahdistaa'. Kirjoitin viime yönä vastauksen Sinulle, mutta se on näemmä kadonnnut jonnekin bittiavaruuteen :'( Minusta se oli oikein hyvä kirjoitus. En yritä uudelleen, kun aihetta on näemmä syvällisesti jo foorumilla käsitelty. Tähän päätökseen tulimme tänään, kun illan edellä järjästin pienet teekutsut kodissani (viittaan nyt tekstini kohtaan "omasta minästä").
Niin, ne olivat ihan vaatimattomat teekutsut. Paikalle olivat saapuneet vain "oma minä, vanha minä ja minä itse". Mutta meillä oli oikein hauskaa ja olimme sangen yksimielisiä mm siitä, että tuskin olisitte ansainneetkaan niin hyvää kirjoitusta lain merkityksestä ja että nykyajan tietokoneet ovat mitä epäkuotettavimpia härveleitä ja että talonmies hutiloi pihan hiekotuksesta varsinkin meidän rappumme kohdalla. Yksimielisyys on voimaa ja päätimmekin kokoontua pian uudelleen ;)
No joo, jatketaan muista aiheista. Tällä hetkellä yritän muodostaa kokonaiskuvaa eräästä 'uudehkosta seurakunnasta', josta on pyydetty arviointia (ei tietenkään yksin minulta). On hyvä, että arvioimme kaiken uuden Jumalan Sanan perustuksella (varsinkin tässä ajassamme, jossa eräät julistajista pyrkivät tuomaan puheissaan esille "Jumalalta saamaansa uutta ilmestystietoutta" ja kertovat värikkäistä enkeli-ilmestyksistään).
Nyt hyvää ehtoon jatkoa itse kullekin ja teille, jotka pian menette levolle, tahdon toivottaa tapani mukaisesti "hyvää yötä, Jeesus myötä". Jumala olkoon meille ja kansallemme armollinen.
-
Olipa oikein hyvää itseironiaa tuo kertomus teekutsuista. Suorastaan herkkua.
Olenkin jo pitkään ollut sitä mieltä, että suorastaalla on hyvä tyylitaju.
-
Olipa oikein hyvää itseironiaa tuo kertomus teekutsuista. Suorastaan herkkua.
Olenkin jo pitkään ollut sitä mieltä, että suorastaalla on hyvä tyylitaju.
Olihan sillä, mutta viisas se ei ollut, kun se ei osannut varoa kaivosaukkoa.
-
Niin, ne olivat ihan vaatimattomat teekutsut. Paikalle olivat saapuneet vain "oma minä, vanha minä ja minä itse". Mutta meillä oli oikein hauskaa ja olimme sangen yksimielisiä…
Hienoa saada joukkoon sukulaissielu. Meillä tällaiset visiitit ovat muodostuneet jo jokapäiväisiksi.
-
Olipa oikein hyvää itseironiaa tuo kertomus teekutsuista. Suorastaan herkkua.
Olenkin jo pitkään ollut sitä mieltä, että suorastaalla on hyvä tyylitaju.
Olihan sillä, mutta viisas se ei ollut, kun se ei osannut varoa kaivosaukkoa.
-
Erittäin syvällistä keskustelua! Hämmästelen ja ihailen, miten kiihkottomasti ja asiallisesti kykenette keskustelemaan. Ilo lukea tällaista.
-
Erittäin syvällistä keskustelua! Hämmästelen ja ihailen, miten kiihkottomasti ja asiallisesti kykenette keskustelemaan. Ilo lukea tällaista.
Ilo taitaa olla kokonaan meidän puolella. Siis siitä, että olet jälleen mukana. Olet lämpimästi tervetullut!
-
Innostuin jälleen lukemaan vanhoja tekstejä (vaikka on lupauksistani huolimatta vastaamatta vielä tuonne aloituksen "Itsehillinta" kohtaan).
Laitan tähän linkin kotisivulleni ja kirjoitukseeni, joka sivuaa tuota lain noudattamista. Kirjoitukseni on ehkä vähän haparoiva, mutta kertoo jotain "kilvoittelustani" lain viidakossa ja sen työstä minussa.
http://www.jukkavirtanen.com/427292330
PS. Jos minua ei näy muutamaan päivään palstalla niin se johtuu pääasiassa siitä, että yritän saada kotisivuni kuntoon. Harmittaa tämä vetelyys (=luontainen laiskuus), kun monet asiat ovat rästissä.
Ja sitten vielä -huokaus :o mitenkähän te tulette toimeen muutaman päivän ilman minua? (Äitini jo nuorena kehui minua "niin vaatimattomaksi", mitä sitten sillä tarkoittikaan?)
Lisäys klo 10:08
Tuo palstani on sekaisin kuten seinäkellomme. Linkki johtaa Kristuspäivä-ilmoitukseen, mutta sen alla on tarkoittamani kirjoitus laista.
-
Ja sitten vielä -huokaus :o mitenkähän te tulette toimeen muutaman päivän ilman minua?
Onhan se lepo meillekin hyväksi. ;D
-
Ja sitten vielä -huokaus :o mitenkähän te tulette toimeen muutaman päivän ilman minua?
Onhan se lepo meillekin hyväksi. ;D
Kyllä lepoa toisinaan tarvitsee, myös sellaista lepoa, että ottaa joskus hetkiseksi etäisyyttä tavaksi tulleisiin (ei välttämättömiin) rutineihin.
Kun nyt tulin tuota aikaisempaa tekstiäni vähän korjaamaan (selitystä linkkiin antamaan), niin todetaan tässä sellainenkin asia, että olen kokenut tämän foorumin hyvin rakentavaksi paikaksi. Ehkä jopa vähän oppinut "antamaan periksi" omista näkemyksistäni noissa ns "kehällisissä oppiasioissa". Toisaalta on ollut haastavaa herätä tutkimaan Raamatusta sisarien ja veljien esittämiä näkemyksiä opista ja elämästä. Sinunkin esittämät ajatuksesi Paulus ovat toimineet indikaattorina syvällisempään Raamatun tutkisteluun ja pohdintoihin Jumalan edessä. Siis jotkut ajatuksesi, eivät sentään kaikki (tämä tarkennukseksi, jotta et nyt vallan liikoja ala itsestäsi kuvittelemaan).
Tämän laulun hengessä siis yhdessä eteenpäin:
Olen mielummin pieni ja kiipeän
kuin suuri ja putoan.
Olen mielummin pieni ja hymyilen
kuin suuri ja murjotan.
Olen mielummin pieni ja ristini kannan
kuin suuri ja kruunutta jään.
Olen mielummin pieni ja pystyssä
kuin suuri ja syrjällään.
-
Sinunkin esittämät ajatuksesi Paulus ovat toimineet indikaattorina syvällisempään Raamatun tutkisteluun ja pohdintoihin Jumalan edessä. Siis jotkut ajatuksesi, eivät sentään kaikki (tämä tarkennukseksi, jotta et nyt vallan liikoja ala itsestäsi kuvittelemaan).
Ei siis minussakaan diktaattoriainesta. Huoh… :o