Eevan katkeruudesta Raamattu ei puhu mitään. Ei vihastumisesta tai synkistymisestä, kuten Kainin kohdalla.
Toki synti ja lankemukset lähtee aina liikkeelle sisimmästä. Siellä on lankeemuksen juuri. Ajatuksista seuraa teko. Ensin sisimmässä suostutaan ja sitten toimitaan sen mukaan.
Kyllä Raamatun ilmoitus paljastaa aivan selvästi,
että sekä Kain että myös Aadam ja Eeva olivat tulleet siihen johtopäätökseen,
että Jumala pihtaa heiltä jotakin heille kuuluvaa.
Katsotaanpa tarkemmin Aadamin ja Eevan tilannetta:
Eräänä päivänä Paratiisin yhden ja ainoan kielletyn puun kätköissä
liikkuu jokin hyvin hohdokas olento
kuin elävänä todisteena siitä, ettei tämä puu tapa.
Tuo häikäisevä olento hyvän- ja pahantiedonpuun katveessa
saa Eevan pysähtymään.
Käärme – ensimmäinen teologi maan päällä -
avaa keskustelun Eevan kanssa siitä, mitä Jumala on sanonut.
Käärme, joka tietää asioista selvästi enemmän kuin Eeva,
antaa ymmärtää, että tässä on nyt tullut jokin väärinkäsitys.
”Onko Jumala todellakin sanonut:
’Älkää syökö kaikista paratiisin puista’?”
Niin vaimo vastasi käärmeelle:
”Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa,
mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä paratiisia,
on Jumala sanonut:
’Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi.’”
Niin käärme sanoi vaimolle:
"Ette suinkaan kuole;
vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte,
aukenevat teidän silmänne,
ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan."
Käärme sai Jumalan tarkoittaman tapahtuman seuraukset
kuulostamaan ihanalta asialta.
Kaikelta muulta kuin kuolemalta.
Silmien aukeamiselta. Jumalan kaltaiseksi tulemiselta.
Aadam oli saanut kokea Jumalan ihmeellistä hyvyyttä.
Nähdä ympärillään Jumalan lahjoittaman ihmeellisen luomakunnan
virtoineen, viheriöineen, puineen ja eläimineen.
Kaiken kruunasi hetki, jolloin Jumala toi vielä Eevan Aadamin rinnalle.
Kaikki oli hyvin. Paremmin ei voisi olla.
Ja nyt yhtäkkiä ilmestyy olento, joka vihjaa,
että ihmisen ei pitäisi tyytyä nykytilaan,
vaan hankkia aivan erityislaatuista
suorastaan jumalallista tietoa ja näkökykyä.
Ja kun Eeva oli jo syönyt hyvän- ja pahantiedon puun hedelmästä,
ei mitään erityistä ollut tapahtunut.
Ei ainakaan mitään kuolemaan viittaavaa.
Hehkeämpänä kuin koskaan Eeva nyt pitää käsissään
hyvän- ja pahantiedon puun hedelmää.
Ja ojentaa sitä Aadamille.
Suorastaan vaatimalla vaatii, että syö tästä.
Sillä käärme, joka tiesi, ettemme suinkaan kuole,
sanoi, että sinä päivänä, jona
te siitä syötte,
tapahtuu ihmeellisiä asioita.
'Aadam. Et voi jättää minua nyt pulaan. Sinunkin täytyy syödä.
Heti kun sinä siitä syöt, tapahtuu se,
mitä tuo kaiken tietävä käärme sanoi.'
Ja vaimo näki,
että siitä puusta oli hyvä syödä
ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä;
ja hän otti sen hedelmästä ja söi ja antoi myös miehellensä,
joka oli hänen kanssansa, ja hänkin söi.
Silloin aukenivat heidän molempain silmät,
ja he huomasivat olevansa alasti
Mekin olemme jo kerran tehneet valinnan – väärän sellaisen.
Mutta Jeesuksen tähden meillä on edessämme uusi
Valinta
