Jako uudestisyntyneisiin uskoviin ja jumalattomiin on jyrkkä,
vaikkakaan kukaan ihminen voi tehdä tuollaista jaottelua muiden
kuin itsensä suhteen.
Jumala on antanut Sanassaan ja Pyhän Hengen kautta selvät ohjeet siitä,
miten Hänen yhteydessään eletään.
Jumalan mielen mukaista toimintaa ei tietenkään voi edellyttää ihmisiltä,
jotka eivät edes usko Hänen olemassaoloonsa.
Jumala on antanut jokaiselle evankeliumin kuulleelle mahdollisuuden valita
elämän tai kuoleman välillä.
Hän ei pakota ketään mhinkään, mitä ihminen ei halua.
Siksi uskovat lukevat Raamattua, rukoilevat ja täyttyvät Pyhällä Hengellä,
jotta oppisivat tahtomaan ja elämään Jumalan mielen mukaan.
Jumalan torjuvat ihmiset elävät tietysti täysin omien viettiensä, halujensa,
järkeilyidensä ja ihanteidensa mukaan.
Heillä ei ole raamatullista moraalia, joten he voivat olla esim. väkivaltaisia,
varkaita, raiskaajia, lapsentappajia yms.
Jumala ei estä heidän pahoja tekojaan, koska he itse ovat valinneet elämänmuodon,
johon Jumalan tahdon noudattaminen ei kuulu.
Uskovatkin tekevät pahaa, mutta he tietävät tekojensa vääryyden ja seuraukset.
Heidän vastuunsa ja asemansa Jumalan edessä armoa anovina syntisinä on aivan toisenlainen kuin Jumalan kieltävillä.
Ilman Jumalan läsnäoloa elävillä on myös mahdollisuus armoon ja uskoon,
jos he sitä haluavat, ja elleivät he ole jo käyttäneet kaikkia etsikkoaikojaan.
Heistä ei tule Jumalan lapsia sillä perusteella, että he lopettaisivat pahat teot,
vaan ottamalla pelastava armo vastaan.
Uskoontulon jälkeen elävä uskova ei enää halua tehdä pahaa,
vaikka sellaiseen ajoittain lankeaisikin.
Uskova on Pyhän Hengen varjeluksessa Jeesuksen veren lunastamana.