Kirjoittaja Aihe: Suhde läheisiin  (Luettu 987 kertaa)

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Suhde läheisiin
« : 22.09.19 - klo:12:42 »
Olen pohtinut tätä arkaa aihetta, josta monen on vaikeaa puhua. Kuitenkin monilla uskovilla on kokemusta siitä, miten usko vaikuttaa läheissuhteisiin. On kuitenkin tosiasia, että läheiset voivat ottaa etäisyyttä jopa lähimpiin sukulaisiin, jos nämä eivät suostu olemaan hiljaa uskon kysymyksistä. Toinen erottava asia on suhde Israeliin. Tämä vihamielisyys on kuitenkin sanottu meille jo ennakkoon:

Matt 10:32 "Sentähden, jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa.
33 Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minäkin kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa.
34 Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan.
35 Sillä minä olen tullut 'nostamaan pojan riitaan isäänsä vastaan ja tyttären äitiänsä vastaan ja miniän anoppiansa vastaan;
36 ja ihmisen vihamiehiksi tulevat hänen omat perhekuntalaisensa´.
"


Rohkeneeko kukaan kertoa omista kokemuksistaan tässä asiassa?
« Viimeksi muokattu: 22.09.19 - klo:13:35 kirjoittanut Paulus »
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Janne

  • Viestejä: 663
Vs: Suhde läheisiin
« Vastaus #1 : 22.09.19 - klo:21:01 »
Tärkeä aihe.

Riippuu vähän miten laajalti ymmärretään läheiset, mutta ei tietenkään minunkaan kaikki läheiset, sukulaiset tai tutut ole uskossa.

Minulla on kuitenkin siinä mielessä, ehkä hyvä tuuri että käytännössä kukaan ei suhtaudu vihamielisesti kristinuskoon. Edes Israel kysymys ei herätä tunteita.

Ehkä tämä "tasa-arvoinen avioliittolaki" on ainut joka saattaisi joissakin herättää närää jos sitä puitaisiin oikein pitkän kaavan kautta. Eli osa on minua liberaalimpia tämän asian suhteen.


Poissa Janne

  • Viestejä: 663
Vs: Suhde läheisiin
« Vastaus #2 : 23.09.19 - klo:23:05 »
Ehkä tässä voi tietenkin uskovatkin (tai oikeastaan puhun itsestäni katsoa peiliin) sillä kun olin vakavasti sairas niin sitten kerroinkin kaikille, että olen terve ja Jumala paransi minut kun katsoin Andrew Wommackin ohjelmaa. Oikeastihan siis katsoin tuota ohjelmaa ja Andrew käski puhua sairauksille ,nuhdella niitä. Koska meille on annettu tavallaan valta sairauksien yli perinteinen rukous on kuulemma "lällyä" voivottelua.

Niin sitten käskin masennusta ja muita mielenterveyshäiriöitä poistumaan ja olo tuntuikin aluksi että parannuin kunnes taas noin kahden viikon päästä huomasin, että en ollut parantunutkaan.

Oli sitten nolo homma kun piti "perua parantumiseni" sukulaisten ja tuttujen lisäksi olin ehtinyt kertoa parantumisestani mm. lääkärille ja muille virallisille tahoille.

Onneksi "episodi" ei kuitenkaan vahingoittanut mainettani tai ei kai se vahingoittanut myöskään "uskovaisten mainetta".

Parannuin sitten oikeasti myöhemmin kun Jumala paransi minut eikä Andrew Wommackin ohjeet.

No kyllä minä vieläkin pidän Andrew Wommackia veljenäni ja kristittynä. Kävi vain tällä kertaa näin.


Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6331
Vs: Suhde läheisiin
« Vastaus #3 : 24.09.19 - klo:04:20 »
Olen pohtinut tätä arkaa aihetta, josta monen on vaikeaa puhua. Kuitenkin monilla uskovilla on kokemusta siitä, miten usko vaikuttaa läheissuhteisiin. On kuitenkin tosiasia, että läheiset voivat ottaa etäisyyttä jopa lähimpiin sukulaisiin, jos nämä eivät suostu olemaan hiljaa uskon kysymyksistä. Toinen erottava asia on suhde Israeliin. Tämä vihamielisyys on kuitenkin sanottu meille jo ennakkoon:

Matt 10:32 "Sentähden, jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa.
33 Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minäkin kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa.
34 Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan.
35 Sillä minä olen tullut 'nostamaan pojan riitaan isäänsä vastaan ja tyttären äitiänsä vastaan ja miniän anoppiansa vastaan;
36 ja ihmisen vihamiehiksi tulevat hänen omat perhekuntalaisensa´.
"


Rohkeneeko kukaan kertoa omista kokemuksistaan tässä asiassa?

Olen minä jo kertonutkin aiheesta omasta puolestani. Ehkä tosin en täällä. Äitini varoitti minua olemaan tekemisissä uskovien kanssa, varsinkin jos ovat aikuisia, joskus kuulumma he käyttävät nuoria tyttöjä hyväkseen. Äiti myös varoitti että jos ajattelee liian paljon uskonnollisia asioita voi tulla mielisairaaksi. Se oli aika peloittavaa kuulla, koska kun olin herätyksessä, olin todella kovassa ahdistuksessa 16 vuotiaana. En tiennyt silloin mitä ahdistus oli, mutta se ajoi minua olemaan vakavissani siitä, että Herra kutsui minua hyvin selvästi.

Kun olin sitten tullut uskoon, isäni tuli huoneeseeni ja sanoi hyvin tuimasti, että tuo ei hyvin pääty. Ehkä he todella olivat huolissani minusta. Olin ainoa perheessä joka oli uskossa. Isä kertoi jutun lapsuudestaan kun oli ollut adventistien kokouksessa äitinsä kanssa, joku nainen oli noussut kesken kokouksen ja alkanut huutaa suoraa huutoa.

Isä ei ollut koskaan millään tavalla ollut kasvattanut tai ollut tukena kaikkea tuota ennenkään, joten jotenkin tajusin että, en viitti ottaa häntä nytkään vakavasti. Tiedostin, että kyllä mulla on järki tallella ja tiedän, missä menen vaikka olen täynnä ahdistusta ja tuskaa.
Pidin puoleni, ja Herra jopa johti minua pyytämään isältäni anteeksi sitä vihaa mikä oli kertynyt häntä kohtaan. Näin hänet kevytmielisenä ja itsekkäänä joka ei lotkauttanut korviaan minulle, joka oli syntynyt avion ulkopuolella. Isä oli nimittäin vielä naimisissa ensimmäisen vaimonsa kanssa kun synnyin.


Kun tapasin mieheni, hänkin vihasi uskoani. Hänet oltiin kasvatettu hyvin syyllistävällä tavalla ja hän oli hyvin kapinallinen. Hän näki minun uskoni tuon linssin läpi eikä se ollut helppoa minulle. En ole koskaan kertonut kenellekään, miten paljon tuskaa ensimmäisiin avioliittovuosiini mahtui. Enkä kerro nytkään.

Se olisi tuhonnut minut, mutta onneksi hoksasin 7 vuotta naimissa oltuani että olin hengellisessä taistelussa ja se johti minut etsimään Jumalaa tilanteessani. Herra nosti minut ihmeellisesti ja vahvisti minua niin että tein miehelle selväksi että simputus loppuu siihen.

Sen jälkeen Herra on siunannut meitä ja pikkuhiljaa uudelleenrakentanut meitä.

Tuossa taistelussa, kun käännyin täysin Herran puoleen ja rukoilin että hän pelastaisi minut siitä tuskallisesta tilanteesta, koin aika paljon yliluonnollisia juttuja. Sekä hengelliseen sotaan viittaavia että myös Herra ihmeellistä väliintuloa.
« Viimeksi muokattu: 24.09.19 - klo:06:57 kirjoittanut sandia »

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6331
Vs: Suhde läheisiin
« Vastaus #4 : 24.09.19 - klo:07:06 »
Mutta on sanottava, että Herra piti ihmeellisesti huolen myös vanhemmistani ja pelasti ilmaisesti molemmat ennen heidän kuolemaansa.

Poissa Janne

  • Viestejä: 663
Vs: Suhde läheisiin
« Vastaus #5 : 24.09.19 - klo:07:15 »
Kiitos sandia kun jaoit elämäntarinaasi. Moni saa siitä varmasti itselleenkin voimia.

Nykyään on muuten aivan valtavirta palveluissa kuten Viasatilla ja Suomessa mm. ElisaViihteen elokuva arkistoissa uskoon liittyviä elokuvia. Lähes poikkeuksetta ne pohjautuvat tosielämään ja siihen mitä jollekin kristitylle on käynyt.

Sandian elämästäkin saisi elokuvan tai kirjan. Tietenkin se olisi varmasti raskas prosessi, kun on ollut tuskaa elämän varrella.

Poissa Janne

  • Viestejä: 663
Vs: Suhde läheisiin
« Vastaus #6 : 24.09.19 - klo:07:23 »
Minun uskonelämästäni saisi surullisen draamakomedian. Koska olen välillä hurahtanut kaikkiin oljenkorsiin. Kerran söin paperille kirjoitetetun Raamatun jakeen kun muistaakseni nimimerkki Tavallinen kertoi Netmissionissa että joku oli joskus parantunut näin.

Uskon kuitenkin, että ei Jeesus ole minulle vihainen näistä uskonelämään liittyvistä toilailuista. Saattaa jopa lempeästi hymyillä. Ei minusta otetta päästetty kertaakaan irti vaan aina Isä kannatteli minua.

Poissa NanoK

  • Viestejä: 318
Vs: Suhde läheisiin
« Vastaus #7 : 24.09.19 - klo:08:06 »
Itselläni ei niinkään uskonelämän vaikutus sukulaisuussuhteisiin, vaan työssä olen pakotettu kohtaamaan mm. ateismia ja ihmisyyden karuimpia puolia ja olemaan hyvin lähellä ja läheinen, monesti paikalla enemmän kun yksikään lähiomaisista. Se rooli on hiukan erilainen. Ei voi pauhata ja paeta, on pakko ymmärtää ja hoitaa tehtävänsä vaikka joutuisi päivästä toiseen olemaan tunteiden kaatopaikka. Se hyvä siinä on että pääsee päivän päätteeksi kodin rauhaan, mutta hyvin raskasta se voi olla. Joskus olen ihmetellyt että miten juuri minä olen joutunut tähän tilanteeseen, tämän ihmisen kanssa. Eikö joku muu olisi ollut paljon parempi. Se on haasteellista mutta se on antanut näkökulmaa, myös minun oman persoonani suhteen. On tullut syvyyttä.

Nämä lähimmäiset -olivat sitten sukulaisia tai muita läheisiä- laittavat uskonelämän koetukselle jossa punnitaan omaa uskoa ja kärsivällisyyttä. Mutta se koetus on tarpeellinen, oli tulos mikä tahansa.
« Viimeksi muokattu: 24.09.19 - klo:08:13 kirjoittanut NanoK »

Poissa Janne

  • Viestejä: 663
Vs: Suhde läheisiin
« Vastaus #8 : 24.09.19 - klo:08:13 »
Totta, että työpaikoilla ei saa evankelioida. Äänettömästi pään sisällä saa kuitenkin rukoilla työelämään sidoksissa olevien kanssaihmisten puolesta ovat ne sitten asiakkaita, potilaita, työkavereita tai mitä kulloinkin ovatkaan.

Äänettömälle rukouksella ei tarvitse pyytää edes lupaa. Useinhan kysytään: "Saanko rukoilla puolestasi?"
 
Ei sitä mielestäni tarvitse kysyä, jos äänettömästi rukoilee.
 

Poissa NanoK

  • Viestejä: 318
Vs: Suhde läheisiin
« Vastaus #9 : 24.09.19 - klo:08:18 »
Niin olen myös tehnyt, rukoillut mielessäni. Ja joskus harvoin saattaa tapahtua jotain pientä kuten kerran Raamatun ilmestyminen hyllylle- tosin se hylly tyhjeni sitten jossain vaiheessa. Se oli itselleni ihme ja vastaus siihen päänsisäiseen rukoukseen. Tai pyyntö lausua ulkomuistista joku Raamatunlause: mieleen tuli Joh.3:16 -ja lausuin sen. Hänellä silmät pyörähtivät jotenkin yllättyneen näköisesti, en tiedä mitä ajatteli.

Poissa Janne

  • Viestejä: 663
Vs: Suhde läheisiin
« Vastaus #10 : 24.09.19 - klo:08:24 »
Outoa muuten miksi Raamattuja ei saa pitää esillä sairaaloissa?

On kaiken maailman naisten lehtiä ja 7Päivää lehtiä.

Raamatun kyllä saa jos vaatii sitä, mutta ne ovat piilossa kun joku voi repiä ne. Onkohan tuollainen Raamatun repiminen yleistäkin?

Osasta hotelleista löytynee vieläkin Gideoneitten Raamattujen. Ei enää kaikista hotelleista.

Poissa Janne

  • Viestejä: 663
Vs: Suhde läheisiin
« Vastaus #11 : 24.09.19 - klo:10:06 »
Raamatun repiminen on outoa, mikäli se kohdistuu pelkästään Raamattuun ja muut kirjat ja lehdet saavat olla rauhassa.

En tiedä syytä siihen, mutta minulla on kaksi oletusta.

1. Repijä on demonin vallassa

2. Repijä on kokenut uskovien taholta kärsimistä. Esim. tiukka lahkohenkisyyys tai seksuaalinen hyväksikäyttö. Tällöin repijä kohdistaa vihansa Raamattuun. Raamattu joutuu sikaiskärsijäksi vaikka syylliset ovat vääryyttä tehneet "uskovat".

Voi olla myös muitakin syitä Raamatun repimiseen, mutta en keksi. Outo ja valitettava ilmiö.

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6331
Vs: Suhde läheisiin
« Vastaus #12 : 24.09.19 - klo:18:22 »
Raamatun repinen on itse asiassa melko hassua. Eihän se mitenkään vesitä Raamatun totuutta.

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6331
Vs: Suhde läheisiin
« Vastaus #13 : 24.09.19 - klo:18:39 »
Kiitos sandia kun jaoit elämäntarinaasi. Moni saa siitä varmasti itselleenkin voimia.

Nykyään on muuten aivan valtavirta palveluissa kuten Viasatilla ja Suomessa mm. ElisaViihteen elokuva arkistoissa uskoon liittyviä elokuvia. Lähes poikkeuksetta ne pohjautuvat tosielämään ja siihen mitä jollekin kristitylle on käynyt.

Sandian elämästäkin saisi elokuvan tai kirjan. Tietenkin se olisi varmasti raskas prosessi, kun on ollut tuskaa elämän varrella.

Janne, kiitos että jaksoit lukea sepustukseni.

Mietin omaa elämääni eilen illalla töistä tullessa. Mun oli tunteet mennä sinne, että voi Herra kiitos, että pelastit minut niistä vaikeista tilanteista! Mutta jotenkin kun ajatukset olivat mennä tuollaiseen sentimentaaliseen lievästi itsesäälin sekaiseen tilaan, jostain tuli ikään kuin kirkas ajatus mieleen siitä, että tietty ihmiselämä, omakin on arvokas ja tärkeä, mutta ei ikään kuin Herrasta irrallisena. Meillä ei ole ikään kuin itseisarvoa irrallisena Jumalasta. Ja ilman Jumalaa se tulee tuhoutumaan. Jumalalla on itseisarvo itsessään, meillä arvomme liittyy siihen että olemme yhteydessä Häneen.


Tuli mieleen, mulla on ikään kuin velvollisuus antaa Herran pelastaa minut, sillä ihmiselämä on tavallaan niin tärkeällä tavalla kiinni Jumalan olemassaolossa, ja juuri siinä on tarkoituksemme. Meidät on tarkoitettu elämään, missä Jumalan hyvyys näkyy Hänen kunniakseen.

Vähän vaikea pukea sanoiksi sitä mitä tiedostin. Mutta se tuli hyvin henkilökohtaisella tasolla ikään kuin palautteena minulle Herralta. Raamattu on täynnä opetusta tuosta aiheesta. Eka mikä tuli mieleen on jae, että "olisimme hänen kirkkautensa kiitokseksi". Tuossa se on niinkuin pähkinankuoressa. Ja se juuri, että koko homma ylettyy iankaikkisuuteen, eikä vain tähän elämään.
« Viimeksi muokattu: 24.09.19 - klo:19:02 kirjoittanut sandia »

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6331
Vs: Suhde läheisiin
« Vastaus #14 : 24.09.19 - klo:18:49 »
Toinen Raamatun kohta mikä viittaa tuohon on Jeesuksen vertaus viinipuusta. Jos oksa ei ole kiinni puussa, se kuolee.