Kirjoittaja Aihe: Seurakunnan valinta  (Luettu 16356 kertaa)

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Seurakunnan valinta
« Vastaus #60 : 24.03.14 - klo:13:34 »
Minunkin pitäisi palata ajassa taaksepäin sinne asti kun olin alle kouluikäinen... silloin tulin uskoon ensimmäisen kerran. Toisen kerran sitten noin viidentoista ikäisenä.

Oma kokemukseni vastaa melko hyvin tuota kuvailemaasi. Minulla ei lapsuudessa tosin ollut mitään uskoontulokokemusta, mutta nähdäkseni uskoin koko ajan. Kun ajattelen sitä aikaa, niin enkö olisi ollut kastekelpoinen ollessani silloin otollisimmillani Jumalan edessä? Varsinainen uskoontuloni 16-vuotiaana oli nähdäkseni paluuta takaisin siihen lapsenuskoon.

Jeesuskin teki opetuslapsiensa kanssa opetuslapsia jopa enemmän kuin Johannes kastamalla (Joh. 4:1,2). Se on ainakin raamatullista, miksi niin ei voisi olla edelleen?
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Lydia

  • Vieras
Vs: Seurakunnan valinta
« Vastaus #61 : 24.03.14 - klo:14:06 »
Olen hyvin tyytyväinen seurakuntaan johon kuulun. Otan sen eräänä elämäni siunauksena.

Lydia

  • Vieras
Vs: Seurakunnan valinta
« Vastaus #62 : 24.03.14 - klo:14:12 »
Se miltä seurakunta 'tuntuu' milloinkin saattaa johtua aika tavalla ihmisestä itsestään. Elämä on vaan niin monimuotoinen kokemus ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Joku voi sanoa että olipas siunattu kokous ja Jumalan Henki läsnä, toinen meinaa ettei kuivempaa kokousta olekkaan.

Poissa Tarck Aili J.A.

  • Viestejä: 146
Vs: Seurakunnan valinta
« Vastaus #63 : 24.03.14 - klo:14:13 »
Minunkin pitäisi palata ajassa taaksepäin sinne asti kun olin alle kouluikäinen... silloin tulin uskoon ensimmäisen kerran. Toisen kerran sitten noin viidentoista ikäisenä.

Oma kokemukseni vastaa melko hyvin tuota kuvailemaasi. Minulla ei lapsuudessa tosin ollut mitään uskoontulokokemusta, mutta nähdäkseni uskoin koko ajan. Kun ajattelen sitä aikaa, niin enkö olisi ollut kastekelpoinen ollessani silloin otollisimmillani Jumalan edessä? Varsinainen uskoontuloni 16-vuotiaana oli nähdäkseni paluuta takaisin siihen lapsenuskoon.

En muista aikaa, jolloin en olisi tiennyt Jumalan olemassaolosta mitään. Mutta muistan sen, että menin mielelläni srk:n päiväkerhoon sillä odotin kuulevani siellä opetusta uskonasioista. Aika vähäiseksi se opetus jäi sillä kerhossa oli paljon kaikenlaista muuta touhua kuten askartelua ja jotain leikkejä. Uskonasioita oli silloin vähän vaikea ymmärtää, mutta jotakin ymmärsin ja jossain vaiheessa olin huolissani siitä, olenko oikeasti uskossa. Tein siis sen vuoksi tietoisen uskonratkaisun siinä jossain vaiheessa. En osaa sanoa tarkkaan minkä ikäinen silloin olin, alle kouluikäinen kuitenkin. Kouluikäisenä pääsin pyhäkouluun ja siellä olikin opetusta jo vähän enemmän. Ja kun nuorena tein uudelleen uskonratkaisun, se oli tosiaan tavallaan paluuta takaisin siihen lapsenuskoon.


Poissa Tarck Aili J.A.

  • Viestejä: 146
Vs: Seurakunnan valinta
« Vastaus #64 : 24.03.14 - klo:14:14 »
Minunkin pitäisi palata ajassa taaksepäin sinne asti kun olin alle kouluikäinen... silloin tulin uskoon ensimmäisen kerran. Toisen kerran sitten noin viidentoista ikäisenä.

Oma kokemukseni vastaa melko hyvin tuota kuvailemaasi. Minulla ei lapsuudessa tosin ollut mitään uskoontulokokemusta, mutta nähdäkseni uskoin koko ajan. Kun ajattelen sitä aikaa, niin enkö olisi ollut kastekelpoinen ollessani silloin otollisimmillani Jumalan edessä? Varsinainen uskoontuloni 16-vuotiaana oli nähdäkseni paluuta takaisin siihen lapsenuskoon.

Jeesuskin teki opetuslapsiensa kanssa opetuslapsia jopa enemmän kuin Johannes kastamalla (Joh. 4:1,2). Se on ainakin raamatullista, miksi niin ei voisi olla edelleen?

Noin sen varmaan kuuluisi mennä.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Seurakunnan valinta
« Vastaus #65 : 24.03.14 - klo:15:42 »
Kouluikäisenä pääsin pyhäkouluun ja siellä olikin opetusta jo vähän enemmän.

Olemme kumpikin olleet siinä etuoikeutetussa asemassa, että olemme saaneet käydä pyhäkoulua. En muista, olinko pyhäkoulussa jo ennen alakouluikää vai sen jälkeen. Käsitykseni mukaan siellä opetus oli vielä raitista ja puhdasta. Naapurissa muistan olleeni kokouksessa, josta sain kauhun huutoon ja melskaamiseen. Siellä ei ollut tietoakaan siitä rauhasta ja pyhyydestä, jota pyhäkoulussa sain kokea.
« Viimeksi muokattu: 28.03.14 - klo:21:24 kirjoittanut Paulus »
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Kurjenmiekka

  • Vieras
Vs: Seurakunnan valinta
« Vastaus #66 : 24.03.14 - klo:19:48 »
Tämä Tarck Aili J.A.:n kommentti on niin oiva ja totta, että lainaan sen tähän:


Lainaus
Nimimerkki Kurjenmiekka tuolla edellä jossakin viestissään kaipaili uskovien keskinäistä rakkautta ja sellaista uskovien perheyhteyttä, jotain sinnepäin. Toisella foorumilla jo olen aiemmin tähän vastannutkin, mutta vastaanpa jälleen.

Minun vastaukseni tähän on aika kyyninen. Olen sitä mieltä, ettei välttämättä koskaan tämän maallisen elämän aikana tule mitään niin kovin erikoista yhteyttä uskovien välille. Mutta jos jollain lailla pystyy joukkoon sopeutumaan, niin siinä on jo ihan riittävästi. Uskovien väliset ihmissuhteet toimii samoin kuin kaikkien muidenkin ihmisten väliset suhteet. Pitää olla luonteeltaan sellaiset ihmiset, jotka viihtyy toistensa seurassa ja vielä mielellään samat mielenkiinnon kohteet. Uskovien joukossa yhdistävä tekijä on kiinnostus uskonasioihin. Oikeastaan muuta yhdistävää ei välttämättä olekaan.

Tuolta sekalaiselta jouk(ki)olta ei pidä odottaa liikoja.
Ei sellaista lämpöä ja huomiota, mitä olisi kunkin kuulunut saada aikanaan osakseen omassa lapsuudenkodissaan. Ei sellaista läheisyyttä mitä voi olla vain hyvässa avioliitossa ja omassa perheessä. Ei srk korvaa puolisoa, perhettä ja syvää ystävyyttä, jos niitä ei ole.  Srk ei korvaa sukulaisia, joihin on pitkäaikainen, yhteiseen taustaan ja paljolti samuuteen perustuva yhteydentunne, vaikka nämä eivät olisi uskoviakaan. S-suhteita kannattaa vaalia, jos suinkin siihen on molemminpuolista halukkuutta.

Perheenäidit ovat usein väsyneitä, joiden kristill. `velvollisuus` täyttyy siinä, kun saavat katraansa ajoissa jumikseen ja pyhäkouluun.
Joukossa on huonokuuloisia vanhuksia, joiden kanssa hälisevässä tilassa on melko mahdoton keskustella.
Joukossa on sellaisia, joista voi päälle päin päätellä,
että eivät ole kasvaneet herätysliikekodissa tai muussa ns. erittäin kunnollisessa perheessä. Näiden kanssa ei luonnollisesti olisi mitään yhteistä, mutta he tarvitsisivat myönteistä huomioita meiltä muilta. (On ollut ilo havaita muutamien tällaisten pysymistä joukossa sunnuntai toisensa jälkeen, ja kasvua kaikin puolin edukseen).
Teinit ja nuoret aikuiset saattavat olla niin `cool`. Toiset ovat niin arkisia ja ylipainoisia, muutamat taas virallisia pukuherroja ja -rouvia.

On hyvin asiat, jos kirkkokahveilla on muutamakin, joiden kanssa on syntynyt luonteva kuulumistenvaihto -yhteys. Kaikki siitä enempi on ylimääräistä plussaa.
Ehkä auttaisi tarkempi erittely, mihin tarpeeseen odottaa seurakunnan, tuon epämääräisen kollektiivin, vastaavan.

Kurjenmiekan kalseat kokemukset ovat totta, on niistä itsellänikin havaintoa. Lämpö-avoimuus - aste pitäisi olla havaittavissa kuitenkin nopeasti, muutaman käynnin jälkeen.

"ylipainoiset" toivat humoristisen näkökulman tähän ongelmaan  ;D

- tuo kuulumisten vaihto olisi ihan kivaa, mutta se tosiaan edellyttäisi että olisi aidosti kiinnostunut toisesta ihmisestä, itse en sitä ole  :-\
siispä osasyy on itsessäni

- se mihin tarpeeseen haluaisin tuon "epämääräisen kollektiivin" vastaavan on itse asiassa itsellänikin hukassa. en siksi osaa asiaa edes rukoille, en tiedä mitä Herralta edes pyytäisin  :-[

- suuri asia olisi kuitenkin jos sen "hengen yhteyden ja rakkauden" edes jotenkin vaistoisi. Raamatun mukaanhan sen pitäisi siellä olla olemassa  :-\
joskus olen sen hyvin vahvasti kokenut ja sitten kuitenkin tilaisuuden loputtua ihmiset puhuu pahaa ja katsoo ohitse niinkuin toinen ei olisi olemassa.
he eivät ehkä mitään kokeneet ?? kuitenkin kontrasti siinä hetkessä on liian suuri minun kestää  :(

Poissa Hilema

  • Viestejä: 269
Vs: Seurakunnan valintaMitä
« Vastaus #67 : 24.03.14 - klo:20:41 »
Yritys oli kuvailla että kaikenlaisia ja -näköisiä srk:ssa on, täytyy venyttää sietokykyään ja koettaa sopeutua jotenkin joukkoon. Mitähän minustakin saatetaan ajatella.

Tärkeintä on hyvä Sanan opetus josta saa rakennusaineita, että on  mielekästä osallistua johonkin. Sen ympärille se sekalainen joukko on kokoontunut. Sen lisäksi täytyy tietenkin tuntea olevansa hyväksytty ja tervetullut joukkoon siinä missä ne kaikki muutkin. 

Vaikeaksi menee, jos ei ole itse yhtään kiinnostunut muista.

Lydia

  • Vieras
Vs: Seurakunnan valinta
« Vastaus #68 : 28.03.14 - klo:18:46 »
Millaisia olivat uskovien seurakunnat n.500-1500- luvuilla?

Poissa Soltero

  • Viestejä: 2461
Vs: Seurakunnan valinta
« Vastaus #69 : 28.03.14 - klo:18:59 »
Millaisia olivat uskovien seurakunnat n.500-1500- luvuilla?
Erittäin mielenkiintoinen kysymys.

Täällä Espanjassa katolinen kirkko oli suunnilleen tuon ajan osittain syrjäytetty,
koska valta kuului muslimeille (700-luvulta alkaen).
Silti kristill. kirkko säilyi hyvin elinkelpoisena ja muutettiin taas ainoaksi sallituksi uskonnoksi n. v. 1500.
Paikallisia vainojakin oli islamin vallan aikana.

Oikeasti uskovia kristittyjä ja heidän seurakuntiaan (ainakin epämuodollisia) täytyi olla siihen aikaan täälläkin, samoin kuin maissa, joissa kristinuskoa sai harjoittaa vapaasti.

Kirjallisuudessa puhutaan vain paavin vallan ja kirkollisen toiminnan palauttamisesta, mutta on mahdoton kuvitella, että kaikki "kristityt" olisivat rukoilleet Neitsyt Maríaa, palvoneet paavia ja tehneet taikojaan pyhimysten edessä.
Luulisi olevan joitakin muistiinpanoja noiden aikojen Jeesusta seuraavien seurakuntien
elämästä.

Lydia

  • Vieras
Vs: Seurakunnan valinta
« Vastaus #70 : 28.03.14 - klo:19:42 »
Mielenkiintoista olisi siirtyä aikakoneelle sinne sen ajan jumalanpalveluksiin. Mitä he korostivat, sen uskon että Jumalan pelkoa varmaan oli enemmän mitä tällä vuosituhannella. Ei tarvitse kuin lukea vanhoja virsiä, siellä on erilaiset suhtautumiset Jumalaan ja sanaan.
« Viimeksi muokattu: 28.03.14 - klo:19:50 kirjoittanut Lydia »

Poissa Soltero

  • Viestejä: 2461
Vs: Seurakunnan valinta
« Vastaus #71 : 28.03.14 - klo:20:10 »
Mainitsemanasi aikana, vv. 500-1500, ei ollut muita virallisia kirkkoja kuin roomalais-katolilaiset ja ortodoksit.
Mahtoikohan kirkon sisällä olla tuohonkin aikaan uudestisyntyneiden uskovien epävirallisia ryhmiä-
tai kirkon ulkopuolella?

Puhutaan karismaattisista seurakunnista tms. ryhmittymistä , joita olisi ollut koko kristinuskon olemassaolon ajan. 
Jotkut kirkkoisät olivt karismaatikkoja jne.
Pitää hiukan selvittää asiaa enemmän.

Poissa Soltero

  • Viestejä: 2461
Vs: Seurakunnan valinta
« Vastaus #72 : 28.03.14 - klo:20:21 »
Ai juu, olivathan ainakin valdolaiset, jotka keskiajalla vastustivat kirkkoa ja muodostivat omia seurakuntiaan.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Valdesilaiset

Lydia

  • Vieras
Vs: Seurakunnan valinta
« Vastaus #73 : 28.03.14 - klo:20:59 »
Valdolaiset olivatkin ihan raamatullinen ja tervehenkinen porukka.

Poissa Soltero

  • Viestejä: 2461
Vs: Seurakunnan valinta
« Vastaus #74 : 28.03.14 - klo:21:53 »
Montanolaisuus on vielä paljon vanhempi liike, joka pyrki lähemmäksi alkuseurakuntaa
kuin mihin järjestäytynyt kirkko oli ajautunut.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Montanolaisuus