Puimatanner
Puimatanner => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Paulus - 28.02.17 - klo:11:30
-
Aihetta on sivuttu useammassakin keskustelussa, mutta en löytänyt keskustelua, jossa olisi keskitytty tähän aineeseen.
Tämä kysymys on askarruttanut jo jonkin aikaa ja erityisesti siihen on vaikuttanut tilanne siskoni kohdalla. Sisko on ollut jo toista kuukautta sairaalassa ja hänen aivotoimintansa on hyvin vähäistä. Hän on ollut kymmeniä vuosia paikallisen helluntaiseurakunnan jäsen ja kaikesta päätellen kunnollinen sellainen. On monenlaista osallistumista, on ollut kummilapsia, on rahoitettu Fidaa jne.
Mutta jotain kummallista alkaa löytyä. Omat asiat eivät ole aikoihin olleet hallinnassa, se tulee ilmi monessa kohtaa.
Hieman tämmöistä alkaa löytyä:
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000005106438.html
ja tällaista:
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000005105219.html
Ei nuo kuvaukset remonttien suhteen ole osuvat, mutta siskollani oli kummallinen keräilyvietti.
Tuli mieleen se määritelmä, että elämän tarkoitus on tarpeettoman tavaran rajaton haaliminen. Onko tämä kenellekään muulle tuttua?
-
Tässä on muutaminen tunnettujen henkilöiden melko lohduttomia ajatuksia elämän tarkoituksesta:
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/mika-on-elaman-tarkoitus-seitseman-vastausta-kaikkein-suurimpaan-kysymykseen/
Lyhyt, mutta mielenkiintoinen lainaus yhdestä yo. kirjoituksesta:
”Kun en ole pappi, minulla ei voi olla oikeutta määritellä kenenkään elämän tarkoitusta. Se olisi valheellista ja kenties moraalitonta, joka tapauksessa ajanhukkaa.
En halua pohtia omankaan elämäni tarkoitusta kovin syvällisesti, sillä pelkään sekoavani ja tulevani uskoon."
Lauri Maijala, 28, Helsinki. Teatteriohjaaja.
Juu. Voihan se olla aiheellinenkin pelko.
-
Ihmisen näkökulmasta uskoon tuleminen onkin varmasti sekoamista. Hullutustahan se on ihmisen mielestä uskon ydinkin, evankeliumi ja sana rististä.
Tota asiaa olen joskus miettinyt siltä kannalta, että kun itse on aina uskonut (siis niin kauan kuin muistia riittää), niin ei ole kokenut pelkoa sekoamisesta. Oma askel oli se, että alkoi julkisesti tunnustamaan uskoaan ja ruokkimaan sitä sanalla. Ehkä tilanne olisi aivan erilainen, jos ei olisi ollut ns. lapsen uskoa läpi elämän.
Elämän tarkoitus lienee saada syntinsä anteeksi ja päästä osalliseksi Jumalan armosta uskon kautta, mutta mysteeriksi jää silti moni asia elämästä. Juuri vaikka se, että miksi se tuntuu joskus vain jatkuvan, vaikka ihminen olisi enää pelkkä sängyssä makaava kuori. Joku syy sillekin on, vaikka en sitä ymmärräkään.
-
Liikelaitos Postikin on ottanut kantaa tähän kysymykseen. Alla ilmoitus liki kolmen vuoden takaa:
-
"Elämän tarkoitus on oppia rakastamaan."
(Tämä oli vastaukseni, kun noin 35 vuotta sitten yksi ystäväni pohti, mikä on elämän tarkoitus.)
-
Apostolien teot 17:26-28 "Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta
asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat,
että he etsisivät Jumalaa,
jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää - hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä;
sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme, niinkuin myös muutamat teidän runoilijoistanne ovat sanoneet:
'Sillä me olemme myös hänen sukuansa'."
Elämän tarkoitus on, että etsisimme Jumalaa joka päivä, mekin jotka ollaan jo uskossa.
* * *
Hykerryttävä ajatus 'Sillä me olemme myös hänen sukuansa'.
Varhaisimpien esivanhempiemme Adamin ja Eevan isä oli Jumala.
-
Olen alkanut pohtia tätä asiaa siitä näkökulmasta, että ikääntyessä monet asiat tippuvat pois elämästä kuin itsestään. Omalla kohdallani olen miettinyt tätä asiaa ja olen tullut siihen tulokseen, että osa tarpeettomista asioista jää pois uskon vuoksi, osa ikääntymisen johdosta.
Koska sydän on kiinni tavarassa päivä päivältä vähemmän, niin mieleen on noussut ajatus siitä, että jotenkin määrätietoisesti olisi syytä pyrkiä yksinkertaisuuteen. Mutta kuinka siinä saavuttaisi konkreettisia tuloksia, kun olisi hyvä hakeutua pienempään ja helppohoitoisempaan asuntoon, johon kaikki tämä koottu tavara ei enää mahdu.
-
Lahjoittaa tavaran sitä tarvitseville tai heittää roskiin jos kukaan ei tarvitse.
-
Kun muutin paljon isommasta asunnosta tähän pieneen, osittain kalustettuun kämppään,
minun oli pakko päästä eroon kaikista huonekaluista,
suurimmasta osasta pienemmistä tavaroista, vaatteista yms.
Vaateasia oli helppo, koska en ole talvisin Suomessa, joten en tarvitse talvivaatteita.
Joistain huone- ym. isommista kaluista sain pieniä maksuja,
kun yksi ostaja löytyi netti-ilmoituksen kautta.
Vaatteet annoin Fidaan ym. lähetyskirpputoreille.
Pesukone yms. (melkein uusia useimmat) annoin maksukyvyttömille tarvitseville.
Kaatopaikalle oli vietävä paljon sellaista, jota kukaan ei halunnut.
Esim. valokuvien kehitys- ja suurennuslaitteet monine tykötarpeineen menivät roskiin,
koska kukaan ei vastannut aihetta koskevaan ilmoitukseeni.
Kirjat olivat ainoa, joista en luopunut suosiolla.
Ne ovatkin olleet nyt vuosikausia
isoissa pahvilaatikoissa sukulaisen kylmässä liiterissä.
En tiedä kirjojen kuntoa tällä hetkellä,
mutta laatikot näyttävät ulospäin vielä hyvin säilyneiltä.
Lämpimän varastotilan vuokraaminen olisi tullut maksamaan hirveästi, ja tähän asuntoon kirjat eivät mahdu.
Suurin osa on tieto- ja hengellistä kirjallisuutta.
Olisin maksanut kohtuullisesti kirjojen säilyttämisestä esim. jonkun sukulaisen kuivassa kellarissa, mutta kukaan ei ollut kiinnostunut.
Tavarasta luopuminen oli jonkin verran stressaavaa,
mutta myös helpottavaa ja kasvattavaa.
Tuon suuren rysäyksen jälkeen minun on ollut helppoa luopua monesta tavarasta,
asiasta, ajatuksesta, halusta ja muusta maallisesta,
joita väkisin kulkeutuu elämässä mukaan, ja joihin tulee tarrauduttua.
Irti on hyvä päästää.
-
Lahjoittaa tavaran sitä tarvitseville tai heittää roskiin jos kukaan ei tarvitse.
Harvat ovat oikeasti valmiit jättämään kaiken ja seuraamaan Jeesusta. Tämän todistaa Raamatun kertomukset ja ihmiskunnan historia. Meitä ilmeisesti kasvatetaan matkamme aikana luopumaan kaikesta, mutta se on useimmille tavattoman pitkä ja vaikea tie, sillä "ensin pitää luopua Ismailista ennen kuin voi luopua Iisakista".
Jo tästä ulkoisestikin kertyneestä on vaikea luopua, mutta se on mahdollista.
"Jos palaat Kaikkivaltiaan luo, hän nostaa sinut jälleen. Jos karkotat vääryyden talostasi, jos puhdas kulta on sinulle pelkkää tomua ja Ofirin kulta vain puron kiviä, -- onhan Kaikkivaltias sinun aarteesi, kaikkea kultaa ja hopeaa arvokkaampi -- silloin Kaikkivaltias antaa osaksesi ilon, saat kohottaa kasvosi Jumalaa kohden. Sinä rukoilet häntä, ja hän kuulee sinua, ja sinä saat uhrata hänelle sen minkä olet luvannut. Mihin tahansa ryhdytkin, se onnistuu, valo loistaa sinun teilläsi. Sen, joka kerskuu, hän painaa maahan, mutta nöyrän hän nostaa."
Ei lienee omaisuuden omistamisessa ole mitään väärää -jos emme siihen sydäntämme kiinnitä- ei vaikka se olisi Oofirin puhtainta kultaa, mutta jos Jeesus tulee meidän tosi aarteeksemme niin voimme luopua omaisuudestammekin Hänen tuntemisensa tähden.
-
Kun muutin paljon isommasta asunnosta tähän pieneen, osittain kalustettuun kämppään,
minun oli pakko päästä eroon kaikista huonekaluista,
suurimmasta osasta pienemmistä tavaroista, vaatteista yms.
Vaateasia oli helppo, koska en ole talvisin Suomessa, joten en tarvitse talvivaatteita.
Joistain huone- ym. isommista kaluista sain pieniä maksuja,
kun yksi ostaja löytyi netti-ilmoituksen kautta.
Vaatteet annoin Fidaan ym. lähetyskirpputoreille.
Pesukone yms. (melkein uusia useimmat) annoin maksukyvyttömille tarvitseville.
Kaatopaikalle oli vietävä paljon sellaista, jota kukaan ei halunnut.
Esim. valokuvien kehitys- ja suurennuslaitteet monine tykötarpeineen menivät roskiin,
koska kukaan ei vastannut aihetta koskevaan ilmoitukseeni.
Kirjat olivat ainoa, joista en luopunut suosiolla.
Ne ovatkin olleet nyt vuosikausia
isoissa pahvilaatikoissa sukulaisen kylmässä liiterissä.
En tiedä kirjojen kuntoa tällä hetkellä,
mutta laatikot näyttävät ulospäin vielä hyvin säilyneiltä.
Lämpimän varastotilan vuokraaminen olisi tullut maksamaan hirveästi, ja tähän asuntoon kirjat eivät mahdu.
Suurin osa on tieto- ja hengellistä kirjallisuutta.
Olisin maksanut kohtuullisesti kirjojen säilyttämisestä esim. jonkun sukulaisen kuivassa kellarissa, mutta kukaan ei ollut kiinnostunut.
Tavarasta luopuminen oli jonkin verran stressaavaa,
mutta myös helpottavaa ja kasvattavaa.
Tuon suuren rysäyksen jälkeen minun on ollut helppoa luopua monesta tavarasta,
asiasta, ajatuksesta, halusta ja muusta maallisesta,
joita väkisin kulkeutuu elämässä mukaan, ja joihin tulee tarrauduttua.
Irti on hyvä päästää.
Kylläpä jälleen kerran kirjoituksesi siunasi, sai oikein sydämeni laulamaan.
-
Itsekään en pidä vääränä sitä että omistaa asioita. Ja luopuminen saattaa kirpaista hetken, mutta se myös helpottaa.
Viime kesänä teimme muuttoa ja anoppini mies antoi hyvän ohjeen tavaroita lajitellessa; jos mietit yli 5 sekuntia, että tarvitsetko tiettyä tavaraa, niin heitä roskikseen. Toimin niin ja olen jälkeenpäin erittäin tyytyväinen siitä ohjeesta.
-
Esim. valokuvien kehitys- ja suurennuslaitteet monine tykötarpeineen menivät roskiin,
koska kukaan ei vastannut aihetta koskevaan ilmoitukseeni.
Kirjat olivat ainoa, joista en luopunut suosiolla.
Ne ovatkin olleet nyt vuosikausia
isoissa pahvilaatikoissa sukulaisen kylmässä liiterissä.
En tiedä kirjojen kuntoa tällä hetkellä,
mutta laatikot näyttävät ulospäin vielä hyvin säilyneiltä.
Lämpimän varastotilan vuokraaminen olisi tullut maksamaan hirveästi, ja tähän asuntoon kirjat eivät mahdu.
Suurin osa on tieto- ja hengellistä kirjallisuutta.
Meillä on ollut pitkälti samanlaiset harrastukset. Minulla oli vanhaan valokuvaustekniikkaan liittyvää kalustoa melkoinen määrä. Mutta en edes muista, mihin suurennuskoneeni ym. sen ajan laitteet olen antanut tai mahdollisesti myynyt.
Tuo kirjajuttu onkin aikamoinen ongelma. Kysyin kerran Fidalta, ottaisivatko kirjoja vastaan. Kyllä ottavat, mutta niiden pitää olla nykymaailmassa kysyttyjä. Siis kaikenlaista "hengellistä" soopaa, jota minulla ei juuri ole ja jos onkin, heitän ne mieluummin paperikeräykseen. Olen tosin kirjoittanut joihinkin kirjoihin, että "varo tätä oppia". Mutta suurempi ongelma harhaoppia sisältävissä kirjoissa on se, että mukana on myös ihan oikeaa, siellä täällä, ja varoitukseni ei ole siltä osin oikea.
Vanhempi hengellinen kirjallisuus on suurelta osin tervettä ja sen soisi jossakin säilyvän. Joskus muistuu jokin kohta mieleen ja se kirja pitäisi silloin löytää.
-
Tuo kirjajuttu onkin aikamoinen ongelma. Kysyin kerran Fidalta, ottaisivatko kirjoja vastaan. Kyllä ottavat, mutta niiden pitää olla nykymaailmassa kysyttyjä. Siis kaikenlaista "hengellistä" soopaa, jota minulla ei juuri ole ja jos onkin, heitän ne mieluummin paperikeräykseen. Olen tosin kirjoittanut joihinkin kirjoihin, että "varo tätä oppia". Mutta suurempi ongelma harhaoppia sisältävissä kirjoissa on se, että mukana on myös ihan oikeaa, siellä täällä, ja varoitukseni ei ole siltä osin oikea.
Siinäpä minunkin mielestä se vaikea ongelma on, kun väärää opetusta / harhaoppeja sisältävissä kirjoitta on mukana myös tervettä ja oikeaa. Joskus paljonkin, mutta sekaan on ujutettu lipeviä lupauksia lukijaa odottavista siunauksista (liittyen usein ajalliseen menestymiseen, rikkauteen, terveyteen, "Jumala tekee sinusta suuren ja voimakkaan aseen", tämä kirja johdattaa sinut sielujen voittajaksi, jne - ja tämä kaikki hivelee alempaa synnin turmelemaa luontoamme).
Olen yrittänyt pitää erästä ohjetta mielessäni kirjoja lukiessani:
Kirja missä luvataan suuria, mutta ohitetaan Jeesuksen ristintyö, ovat opetusta joka rakennetaan perustalle, joka ei tule kestämään. Kyllä niissäkin Jeesus ja risti ja veri voidaan mainita, mutta ne kirjaa eteenpäin lukiessa jäävät yhä kauemmas taka-alalle.
Kun Raamattu kehottaa arvioimaan ja koettelemaan kaiken ja "pitämään sen mikä hyvää on" niin silloin sen hyvän jonka otamme vastaan ja pidämme, pitää rakentua oikealle perustukselle ja "muuta perustusta ei kukaan voi panna kuin mikä pantu on ja se on Jeesus Kristus".
Onkohan niin, että ajassamme luetaan mielummin sankaritarinoita, joissa nettisivuillaan saarnaajat kertovat satojentuhansien ihmisten täyttäneen yhä uudelleen stadionit ja heidän voittaneen miljoonia ihmisiä taivaaseen, kuin että lukisimme Raamattuamme, joka paljastaa eksyttäjiä ja harhaoppeja. Jeesus on meitä varoittanut: "Te eksytte, koska ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa."
Nousi pari asiaa mieleeni:
1.Harhaoppeja sisältävät kirjat voivat olla vaarallisempia kuin harhaoppia levittävä puhuja. Eräistä Raamatun pyhistä todetaan että "he vielä kuoltuaankin puhuvat" ja näin on myös eksyttävien kirjojen kanssa. Niiden tekijät ovat jo multien alla, mutta kirjoissaan he yhä eksyttävät ja synnyttävät lukijoiden mielissä hämmennystä.
2.Tuo Jeesuksen käyttämä ilmaisu "Te eksytte koska ette tunne...Jumalan voimaa" on mielestäni ymmärretty väärin, jos ajatellaan sen merkitsevän vain Pyhän Hengen tuntemista. Pyhää Henkeä emme saa erottaa Jumalasta joksikin erilliseksi jota kutsumme voimaksi ja jota nykyisin rukoillaan ja palvotaan. Jumalan voima on evankeliumi ristiinnaulitusta Kristuksesta, josta kristikunta on etääntymässä. 1.Kor. 1:18 opettaa, että evankeliumin voima kätkeytyy julistettuun sanaan rististä. "Sana rististä... on meille. jotka pelastumme, Jumalan voima".
(PS. Olkaa pitkämielisiä kun kirjoitan pitkästi. Toivon oppivani sanomaan sanottavani lyhyemmin ja ytimekkäämmin).
-
Tämä saattaa tuntua kerskaukselta ja itseni korottamiselta, mutta kerron kuitenkin ja väitän, että minulle(kin) on annettu jonkinlainen erottamisen lahja. Vaikka toisaalta se on mielestäni annettu kaikille muillekin uskoville, mutta sitä lahjaa ei käytetä eikä haluta käyttää.
Kerron erään tapauksen. Se oli sitä aikaa, kun NokiaMissio oli kovassa suosiossa ja Markku Koivisto oli vauhdissa. Jokin sisälläni sanoi, ettei siinä ole kaikki kohdallaan. Mutta aloin epäillä, että vika on vain minussa ja jotenkin olin tästä sisäisesti ahdistunut. Selvittääkseni tätä edes itselleni päätin tutkia asiaa perusteellisesti. Minulla oli eräs Koiviston kirja - en enää muista mikä kirja se oli, mutta päätin, että luen sen, kaiketi siitä jotain selviää.
Aloitin kirjan alusta ja tietoisesti otin asenteen, että voin hyvin itsekin olla hakoteillä. Luin kirjan lähes loppuun ja totesin, että yhdyn hengessäni kaikkeen siihen, mitä hän kirjoitti. Sanoma oli kirkas. Mutta - sitten tuli iso mutta. Vähän ennen kirjan loppua oli jotain sellaista, jonka uskoakseni kuka tahansa uskova olisi tunnistanut harhaopiksi.
Sittemmin on paljastunut paljon outoja asioita Koivistoon liittyen. Olen puhunut ensivaikutelman säännöstä, mikä perustuu siihen, että jokaiselle uskovalle on annettu Pyhä Henki sisimpään ja Hänen työtään on se, että uskovan valtaa levottomuus tällaisessa tilanteessa.
-
Hengellisten tekstien (artikkelit, kirjat, runot yms.) kirjoittajat ovat aina opettajan asemassa lukijaan nähden,
vaikka kirjoittaja ei pitäisikään itseään minkäänlaisena opettajana.
Osa lukijoista pystyy hengellisin silmin erottamaan, onko teksti kokonaan Raamatun mukaista, ja hylkää harhaopetuksen.
Mutta monet uskovat kaiken, mitä on painettu, tai jos eivät suorastaan usko,
luettu teksti jää silti vaikuttamaan heidän mielessään.
Jokin kirjoittajan syvälliseltä tuntuva ajatus, mielipide, selitys
tai uskomus voi tulla jopa Raamattua tärkeämmksi,
jos lukija ei ole perehtynyt Sanaan tai ei edes ole uskossa.
Siksi Raamattu varoittaakin:
"Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion.
Sillä monessa kohden me kaikki hairahdumme."
(Jaak. 3: 1-2)
-
Aika vähän on tullut kirjoituksia tästä aiheesta, vaikka se on ehkä elämämme merkityksellisin asia. Nyt kun itselläni on yhdeksäs vuosikymmen jo hyvällä alulla, niin on haasteellista ajatella sitä, miten elämän tarkoitus on omassa elämässäni toteutunut. Ja sekin on pohtimisen arvoinen asia, että onko minulla ylipäätään ollut jotain, jonka voisin sanoa olleen elämäntehtäväni.
Olen jo pitkään pannut merkille, että elämässäni on ollut paljon pieniä asioita, joita voisin sanoa vaikkapa kutsumukseksi. En halua niitä luetella tässä, vaikka niistä pitkähkö lista tulisikin.
Kyllä suuria ja yhteiskunnallisestikin merkittäviä asioita on ollut jo vuosikausia mielessä ikäänkuin ykköstilalla, mutta jostain syystä ne eivät ole päässeet toteutumaan ja näyttää siltä, etteivät ne ehdi toteutua, vaikka niistä paljon hyötyä olisikin.
-
Hyvä aihe, toivon osallistujia, vaikka juuri nyt ei muistu minulta. :)
-
Aloituksen otsikkoon, Elämän tarkoitus, voisi varmasti vastata monella eri tavalla, mutta laitan nyt vain sen joka ensimmäisenä tuli Raamatussa vastaan...
1.Moos.1:28 " Ja Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet".
-
Kun muutin paljon isommasta asunnosta tähän pieneen, osittain kalustettuun kämppään,
minun oli pakko päästä eroon kaikista huonekaluista...
Kirjat olivat ainoa, joista en luopunut suosiolla.
Tuon suuren rysäyksen jälkeen minun on ollut helppoa luopua monesta tavarasta,
asiasta, ajatuksesta, halusta ja muusta maallisesta,
Noin kymmenisen vuotta sitten keräsin kaksi pahvilaatikollista hyväkuntoisia, monet uuden veroisia, hengellisiä kirjoja. Eikä ole kaduttanut jälkeen päin.
Annoin ne eräälle uskovalle tuolloiselle tuttavalleni. Säästin itselleni vain ne kirjat, joita pidin poikkeuksellisen hyvinä, tai vaikeasti myöhemmin uudelleen hankittavina.
Minulla on joitakin kristillisiä/hengellisiä kirjoja, joita olen lukenut useamman kerran, mutta yleensä mitä tahansa hankittua kirjaa ei tule luettua kuin yhden kerran.
-
Siis kaikenlaista "hengellistä" soopaa, jota minulla ei juuri ole ja jos onkin, heitän ne mieluummin paperikeräykseen. Olen tosin kirjoittanut joihinkin kirjoihin, että "varo tätä oppia". Mutta suurempi ongelma harhaoppia sisältävissä kirjoissa on se, että mukana on myös ihan oikeaa, siellä täällä, ja varoitukseni ei ole siltä osin oikea.
Jos huomaan jonkin hengellisen kirjan olevan kristilliseltä näkökannalta pahasti harhassa, laitan sen joko roskiin tai paperinkeräykseen, sotkettua sitä ensin esim. tussilla tai kuivamustekynällä. Onneksi en vuosien varrella ole montaa kertaa törmännyt näihin.
-
Aloitin kirjan alusta ja tietoisesti otin asenteen, että voin hyvin itsekin olla hakoteillä. Luin kirjan lähes loppuun ja totesin, että yhdyn hengessäni kaikkeen siihen, mitä hän kirjoitti. Sanoma oli kirkas. Mutta - sitten tuli iso mutta. Vähän ennen kirjan loppua oli jotain sellaista, jonka uskoakseni kuka tahansa uskova olisi tunnistanut harhaopiksi.
Sittemmin on paljastunut paljon outoja asioita Koivistoon liittyen. Olen puhunut ensivaikutelman säännöstä, mikä perustuu siihen, että jokaiselle uskovalle on annettu Pyhä Henki sisimpään ja Hänen työtään on se, että uskovan valtaa levottomuus tällaisessa tilanteessa.
Itseäni eniten vaivasi tuolla Nokia Missionin tilaisuuksissa todella kovalla volyymillä soitettu musiikki, ja menin aina kauemmaksi äänentoistosta että korvat säästyisivät.
Mitä tulee tuohon mainitsemaasi "ensivaikutelmaan", niin olen samaa mieltä kanssasi. Tosin tunnustan että uskovana sitä "arvostelee/arvioi itseään että onko omat ajatukset "oikein" Jumalan näkökulmasta, jos vaikka tunnen vastenmielisyyttä jotakin tapaamaani tai näkemääni henkilö kohtaan.
Mutta, ikää ja kokemusten kautta sitä uskaltaa toimia rohkeammin näissä tilanteissa.
Esim. viimeisessä pitämässäni Raamattupiirissä tuli paikalle uusi tuntematon henkilö, josta koin heti nähtyäni, vaikka hänellä oli maski kasvoilla, että "minkälainenhan tyyppi tämä oikein on ? "
Ei mennyt kauaa kun jo heitin henkilön pihalle tilaisuutemme alussa olevasta kahvihetkestä, sillä niin outoa juttuja tuli "matamin" suusta. Vähän myöhemmin eräs paikalla ollut vakikävijä kertoi tuntevansa kyseisen henkilön, ja että tuota naista oli kielletty puhumasta eräässä toisessa seurakunnassa, vaikka hänen mukana olonsa siellä sallittiinkin.
-
Elämän suurin tarkoitus on löytää Vapahtaja ja sitten tietysti iloita kaikesta ihanasta luomistyöstä, ja elää normaalia elämää ja kaikkea mitä siihen kuuluu.
-
:) peukutan!
-
Kokemuksellisesti minulle on tärkeintä elämässä ja mikä antaa minulle tarkoituksen, on se, että kohtasin Jumalan, Raamattu alkoi avautua minulle henkilökohtaisesti, sieltä opin, että olen olemassa Jumalan tahdosta(Ilm.4:11), ja että olen Herran silmissä kallisarvoinen , rakastettu (Jesajan kirjassa, en löydä kohtaa uudesta alleviivaamattomasta Raamatustani) Ja minun tarkoituksekseni on elää tuossa totuudessa ja antaa Hänen sanansa uudistaa minua.
Ja että elämäni loppu on myös Hänen käsissään ja pääsen lopulta "kotiin Herran luo" (2 Kor. 5:8).
-
:) Entä Jeesus? Mitä Raamatun Jeesus K. merkitsee sinulle?
-
"Jeesus sä ainoa, heikkojen auttaja".Elän juuri nyt sellaista elämän vaihetta, ettei muuta nouse mieleen.Olen niin väsynyt sairauksiini ja mieli matalalla.
-
:) Hyvä!
Lainaan myös Eino Sormusen Kristinopin mukaan: ”Elämämme kallein asia on Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen”. Siis tunteminen ja pääseminen.
-
"Jeesus sä ainoa, heikkojen auttaja".Elän juuri nyt sellaista elämän vaihetta, ettei muuta nouse mieleen.Olen niin väsynyt sairauksiini ja mieli matalalla.
Voimia ja Jumalan apua kaikkeen. 🙏❤️
-
Anteeksi Ullamaija! Ajattelin ihan muuta, kuin mitä elämänvaiheestasi kirjoitit. Olen pahoillani ja osaaottavainen. Muistan Sinua edelleen iltarukouksessani. On niin paljon huolta ja murhetta, että en hoksannut heti mitä tuli kirjoitettua. 🙏❤️ (Paxille kiitos tahdikkuudestasi!)
-
:) Entä Jeesus? Mitä Raamatun Jeesus K. merkitsee sinulle?
Tunnen itseni väärinymmärryksi.
Jatkan tästä, kun olen ensin käsitellyt tuon tunteen.
Nyt, aamukahvin jälkeen, jo kykenen hymyilemään :) Ihan vilpittömästi.
-
:) Entä Jeesus? Mitä Raamatun Jeesus K. merkitsee sinulle?
Olen selostanut sinulle uskoni perusteita usean kerran kyseinalaistettuasi ne. Minusta olen tehnyt itseni tarpeeksi selväksi aiemmissa kyselyissäsi uskoni perusteista. Minusta olen antanut sinulle riittävän selostuksen aikaisemmin useammin kuin kerran, ja silloin taisin jo ilmaista, että se riittää.
En usko, että nyt osaisin sen paremmin, joten en ryhdy toistamaan itseäni tässä.
Elämäni tarkoitus EI ole selittää itseäni lukemattomia kertoja. 8) Palatakseni ketjun aiheeseen.
-
Jumala halusi luoda ihmisen omaksi kuvakseen, elämään yhteydessään. Ilmestyskirja puhuu nimistä, jotka on kirjoitettu teurastetun Karitsan elämänkirjaan maailman perustamisesta asti. Ja Johannes evankeliumissaan, että kaikki luotiin Jeesuksessa, hänen kauttaan. Jeesus on myös Elämä itse, hänessä "on elämä itsessään", joka pelkästään sanan voimalla saa asiat tapahtumaan. Hän on myös eläväksi tekevä Henki synnin takia Jumalasta eroon joutuneelle ihmissuvulle.
Tuo edellä oleva tuli mieleen, kun ajattelen elämää yleensä. Jeesuksen ristinkuolema julistaa ihmisymmärryksen yli menevästä rakkaudesta ja ilmentää Isän sydämen mielenlaatua. Siten Jumalan puolelta katsottuna ihminen luotiin suhteeseen Luojansa kanssa. Jos ja kun tämä yhteys uskon kautta syntyy Jeesukseen, Jumalan sana ja Henki voi alkaa tehdä muuttavaa työtään jokaisen elämässä, niinkuin sandia hyvin kirjoitti.
-
:) Niin minun tulisi ilmeisesti lakata haluamasta ymmärtää todella, vaikka en ymmärrä. Osaisinpa tyytyä ymmärtämättömyyteeni ja erilailla ajatteluuni, vaikka epäilenkin, että ei ole mitään erilailla ajattelua, on vain eri vaihe ja tapa kertoa.
Nyt voisin taas takertua HelenaM:n viimeiseen lauseeseen. En ymmärrä, joten olkoon, koska vaikka alkaisin vääntämään, niin ei päästäisi yhteisymmärrykseen. Olkoon, yritän antaa olla :). Sellaistahan tämä elämä on kaikkien kanssa välillä. Kiitos Jumalalle, että minullakin on muutama ihminen Suomessa, jota melkein aina ymmärrän. Itseänikään en ihan aina ymmärrä, Jumalaakaan en paljon koskaan ymmärrä. En näe useinkaan mitään muutosta ihmisissä, vaikka uskovia. Ei Jumala ole luvannut eikä tee "lihanjalostamista" on yksi fakta näissä kehällisissä asioissa jne. ❤️
-
:) Niin minun tulisi ilmeisesti lakata haluamasta ymmärtää todella, vaikka en ymmärrä. Osaisinpa tyytyä ymmärtämättömyyteeni ja erilailla ajatteluuni, vaikka epäilenkin, että ei ole mitään erilailla ajattelua, on vain eri vaihe ja tapa kertoa.
Nyt voisin taas takertua HelenaM:n viimeiseen lauseeseen. En ymmärrä, joten olkoon, koska vaikka alkaisin vääntämään, niin ei päästäisi yhteisymmärrykseen. Olkoon, yritän antaa olla :). Sellaistahan tämä elämä on kaikkien kanssa välillä. Kiitos Jumalalle, että minullakin on muutama ihminen Suomessa, jota melkein aina ymmärrän. Itseänikään en ihan aina ymmärrä, Jumalaakaan en paljon koskaan ymmärrä. En näe useinkaan mitään muutosta ihmisissä, vaikka uskovia. Ei Jumala ole luvannut eikä tee "lihanjalostamista" on yksi fakta näissä kehällisissä asioissa jne. ❤️
En tiedä selventääkö. Oman kokemuksen satoa seuraava. Jumalan väkevän käden alle nöyrtyminen, lihan tekojen kuolettaminen, ajatusten vangitseminen kuuliaisiksi Kristukselle, nisunjyvän kuoleminen, maallisten jäsenten kuolettaminen, muuttuminen mielen uudistuksen kautta...Tämä kaikki on muuttumista, pyhittymistä, kasvua Kristuksessa, jonka vaikuttaa Jumalan armon kasvattava vaikutus.
Käutännössä se ilmenee esim siten, että Pyhä Henki tulee jostakin murheelliseksi ja osoittaa sanan kautta synnin. Ja kutsuu nöyrtymään parannukseen. Ja ohjaa oikeaan moninaisissa eri asioissa ja tilanteissa, antaa ymmärrystä ja ihmeellistä johdatusta. Tämä kaikki johtaa Jeesuksen lupaamaan yltäkylläiseen elämään, sen enentymiseen.
-
OK! Tavallaan selvensi. ❤️
-
Jumala halusi luoda ihmisen omaksi kuvakseen, elämään yhteydessään. Ilmestyskirja puhuu nimistä, jotka on kirjoitettu teurastetun Karitsan elämänkirjaan maailman perustamisesta asti. Ja Johannes evankeliumissaan, että kaikki luotiin Jeesuksessa, hänen kauttaan. Jeesus on myös Elämä itse, hänessä "on elämä itsessään", joka pelkästään sanan voimalla saa asiat tapahtumaan. Hän on myös eläväksi tekevä Henki synnin takia Jumalasta eroon joutuneelle ihmissuvulle.
Tuo edellä oleva tuli mieleen, kun ajattelen elämää yleensä. Jeesuksen ristinkuolema julistaa ihmisymmärryksen yli menevästä rakkaudesta ja ilmentää Isän sydämen mielenlaatua. Siten Jumalan puolelta katsottuna ihminen luotiin suhteeseen Luojansa kanssa. Jos ja kun tämä yhteys uskon kautta syntyy Jeesukseen, Jumalan sana ja Henki voi alkaa tehdä muuttavaa työtään jokaisen elämässä, niinkuin sandia hyvin kirjoitti.
Eilen srkssa puhuja puhui juuri näin elämän tarkoituksesta!
-
Jumala halusi luoda ihmisen omaksi kuvakseen, elämään yhteydessään. Ilmestyskirja puhuu nimistä, jotka on kirjoitettu teurastetun Karitsan elämänkirjaan maailman perustamisesta asti. Ja Johannes evankeliumissaan, että kaikki luotiin Jeesuksessa, hänen kauttaan. Jeesus on myös Elämä itse, hänessä "on elämä itsessään", joka pelkästään sanan voimalla saa asiat tapahtumaan. Hän on myös eläväksi tekevä Henki synnin takia Jumalasta eroon joutuneelle ihmissuvulle.
Tuo edellä oleva tuli mieleen, kun ajattelen elämää yleensä. Jeesuksen ristinkuolema julistaa ihmisymmärryksen yli menevästä rakkaudesta ja ilmentää Isän sydämen mielenlaatua. Siten Jumalan puolelta katsottuna ihminen luotiin suhteeseen Luojansa kanssa. Jos ja kun tämä yhteys uskon kautta syntyy Jeesukseen, Jumalan sana ja Henki voi alkaa tehdä muuttavaa työtään jokaisen elämässä, niinkuin sandia hyvin kirjoitti.
Kiitos Helena. Viestisi toi mieleen tämän seikan, mistä Jeesus tässä puhui:
"rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle."
Se ilmaisee hyvin läheistä suhdetta Jeesuksen ja uskovan välillä. Täysin ihmeellinen ja mykistyttävä tosiasia.
-
Ihminen on pahasti eksynyt siitä kun Jumala toi hänet omaksi kuvakseen, onneksi on Vapahtaja. Meidän rikkinäisyytemme korjataan hänessä ja olemme taivaan perillisiä.
-
Jumala halusi luoda ihmisen omaksi kuvakseen, elämään yhteydessään. Ilmestyskirja puhuu nimistä, jotka on kirjoitettu teurastetun Karitsan elämänkirjaan maailman perustamisesta asti. Ja Johannes evankeliumissaan, että kaikki luotiin Jeesuksessa, hänen kauttaan. Jeesus on myös Elämä itse, hänessä "on elämä itsessään", joka pelkästään sanan voimalla saa asiat tapahtumaan. Hän on myös eläväksi tekevä Henki synnin takia Jumalasta eroon joutuneelle ihmissuvulle.
Tuo edellä oleva tuli mieleen, kun ajattelen elämää yleensä. Jeesuksen ristinkuolema julistaa ihmisymmärryksen yli menevästä rakkaudesta ja ilmentää Isän sydämen mielenlaatua. Siten Jumalan puolelta katsottuna ihminen luotiin suhteeseen Luojansa kanssa. Jos ja kun tämä yhteys uskon kautta syntyy Jeesukseen, Jumalan sana ja Henki voi alkaa tehdä muuttavaa työtään jokaisen elämässä, niinkuin sandia hyvin kirjoitti.
Kiitos Helena. Viestisi toi mieleen tämän seikan, mistä Jeesus tässä puhui:
"rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle."
Se ilmaisee hyvin läheistä suhdetta Jeesuksen ja uskovan välillä. Täysin ihmeellinen ja mykistyttävä tosiasia.
Jotain huikeeta. Vaikka elämä voi olla ja on hyvinkin vaikeaa, Hän pitää sanansa.
-
Jumala halusi luoda ihmisen omaksi kuvakseen, elämään yhteydessään. Ilmestyskirja puhuu nimistä, jotka on kirjoitettu teurastetun Karitsan elämänkirjaan maailman perustamisesta asti. Ja Johannes evankeliumissaan, että kaikki luotiin Jeesuksessa, hänen kauttaan. Jeesus on myös Elämä itse, hänessä "on elämä itsessään", joka pelkästään sanan voimalla saa asiat tapahtumaan. Hän on myös eläväksi tekevä Henki synnin takia Jumalasta eroon joutuneelle ihmissuvulle.
Tuo edellä oleva tuli mieleen, kun ajattelen elämää yleensä. Jeesuksen ristinkuolema julistaa ihmisymmärryksen yli menevästä rakkaudesta ja ilmentää Isän sydämen mielenlaatua. Siten Jumalan puolelta katsottuna ihminen luotiin suhteeseen Luojansa kanssa. Jos ja kun tämä yhteys uskon kautta syntyy Jeesukseen, Jumalan sana ja Henki voi alkaa tehdä muuttavaa työtään jokaisen elämässä, niinkuin sandia hyvin kirjoitti.
Eilen srkssa puhuja puhui juuri näin elämän tarkoituksesta!
Ihmeellistä jotenkin tuokin.
-
Jep. Vastaava kokemus mistä kerroin eilen Mitä teit tänään -ketjussa.
Täällä ystäväni viittaavat tuohon sanalla God-incident vrt. coincident (yhteensattuma)
-
Joo, aika erikoinen se oli eilen kun puhuja kysyi alkajaisiksi mikä on elämän tarkoitus ja kuinka sitä voi pohtia, sanoi sitten että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen ja siitä vei asiaa eteenpäin. Kyllä yllätyin kun luin Helenan viestin.👏
-
Nostan tämän keskustelun pintaan siksi, että tapaan ehkä tällä viikolla pitkäaikaisen ystäväni vuosikymmenten takaa. Tässä ketjussa on liittymäkohtia asioihin, joita todennäköisesti tulemme käsittelemään.