Ainakin siinä mielessä se tekee sitä, että lauluissa on harhaoppisia sanoituksia. Näissä uusissa ylistyslauluissa ennemmän, mutta löytyy niitä vanhoistakin.
Olin juuri puuttumassa tähän ja olen samaa mieltä. Kaunis hengellinen laulu on kaikkein vaarallisin, jos siinä on väärä sanoma. Meluisaa musiikkia osaa karttaa eikä sen sanomakaan tartu, kun sanoista ei saa selvää.
Mielestäni seurakunnassa pitäisi laulaa vain hengellisiä lauluja ja soittaa vain hengellistä musiikkia. Mutta sitten tullaan siihen, että mikä on hengellistä musiikkia? Uskovat eivät sitä enää useastikaan tiedä, siksi asiaa on kysyttävä ei-uskovilta. Hengellisen laulun tulee herättää synnintuntoa, ikävää puhtauteen ja pyhyyteen ja myös taivaskaipuuta.
Omat subjektiiviset kokemukseni hengellisestä musiikista ovat saaneet alkunsa jo varhaislapsuudessa, eikä siinä suhteessa ole juuri muutosta tapahtunut. Kaikenlaista kunkin ajan tanssimusiikkia olen vieroksunut, samoin iskelmämusiikkia. Olen ollut aktiivikuorolainen lähes 40 vuoden ajan. Siihen liittyy monenlaista kokemusta, mutta minulla on ollut se onni, että kaikki pitempiaikaiset kuoronjohtajani olivat hyviä ja tehtäviensä tasalla.
Michael Howard kiteytti kuoroasian siten, että
vain uskonnolliset piruparat laulavat kuorossa. No, minä kuuluin niihin piruparkoihin.
90-luvun puolivälissä alkoin kuorojen alasajo, mikä näkyi jo ohjelmistovalinnassa ja kuorotyön halveksuntana, koska oli löydetty "hengellisempi" ylistysmusiikki. Nuori sukupolvi ei taida tietää mitään siitä lauluaarteistosta, joka menetettiin.
Onko Raamatussa mainintaa siitä, että alkuseurakunta olisi vienyt evankeliumi pakanoille musiikin avulla? Olisikohan siinäkin asiassa palattava juurille?