En ole varma sainko kiinni Korpiman ajatuksesta viimeisimmässä ketjussa, joten lisään tähän, mitä itse tarkoitin uudella ja vanhalla. Se mitä kirjoitin, saattaa tosin olla itsestäänselvyys.
On hyvinkin mahdollista, että mm. rasismia ilmenee suomalaisessa kulttuurissa ja on ilmennyt menneinä vuosikymmeninä.
Ellei sitä mahdollisuutta ota huomioon, saattaa todella tavalla tai toisella olla polkemassa eisuomalaisten ihmisoikeuksia.
Samoin on melko todennäköistä, että homoja on väärällä tavalla painostettu, syrjitty. Olettaisin niin.
Jos tämä kaikki automaattisesti kielletään, niin en ole varma vastaisiko sellainen ajattelu Raamatun opetuksia.
Tästä tuli mieleeni, että kaikenlaisilla moderneilla ajatuksilla ja ideologilla saattaa olla sekä hyviä että huonoja tulkintoja ja seurauksia. Toisin sanoen niitä voidaan yhteiskunnallisesti ja yksilötasolla tulkita sekä Jumalan (totuus, toimivuus) että Paholaisen (korruptio, tuho) suuntaan.
Meeting The Masters -blogin lukemisesta syntyi idea (
https://meetingthemasters.blogspot.com/2023/07/give-them-your-mind-and-they-will-take.html), että kulloinkin pinnalla olevat käsitteet ja ideologiset ajatukset voivat silti johtaa huonoon, koska niihin keskittyessä ei oteta huomioon koko luomakunnan kokonaisuutta - eli keskitytään tavallaan pikkuasioihin kokonaisuuden kustannuksella.
Fanaattinen yhteiskunnallinen keskittyminen jonkin asian jahtaamiseen (vaikka se olisi rajoitetusti hyväkin idea) ei ole aina vain hyvä asia, vaan sitä voidaan käyttää heikentämiseen ja tuhoamiseen. Nämä edelliset omia tulkintojani blogikirjoituksen sisällöstä.
Näin voitaisiin tehdä, koska todellisen hyvän osatekijät voitaisiin irrottaa asiayhteydestään, niitä voitaisiin mainostaa, liioitella ja käyttää muiden hyvän osatekijöiden kieltämiseen. Jos kiellätte hengellisen ensisijaisuuden, voitte esittää aineellisen hyvän ainoana vaadittavana asiana, ja se, mikä pyrkii hengelliseen hyvään, hylätään joko merkityksettömänä tai jopa pahana, koska se on ristiriidassa aineellisen hyvän kanssa. [...]
Tätä tärkeämpää on kuitenkin ajatusten hallinta. Kesytetty väestö tekee niin kuin sille sanotaan. Siksi 1950-luvulta lähtien on jatkuvasti yritetty heikentää miesten, erityisesti tietyn väristen miesten, ja maskuliinisuuden asemaa. Emaskulaatiota kontrolloimiseksi. Siksi feminismin ja tasa-arvon kaltaisia asioita ajetaan niin hellittämättä, ja vastikään keksityt seksismin ja rasismin synnit ovat pahimpia ajatuksellisia rikoksia, joihin voi syyllistyä.
On tärkeää ymmärtää, että näiden kaltaisilla ideologioilla on Bruce Charltonia lainatakseni "pätevyyden ydinymmärrys", joka on vapaan yksilön arvo, jokaisen yksilön arvo. Niiden sisältämä hyvä on kuitenkin vääristynyt ja muuttunut pahaksi, kun sitä on liioiteltu ja käytetty tukahduttamaan muita totuuden näkökohtia.
Totuus, joka on irrotettu asiayhteydestään ja siitä alueesta, johon se soveltuu, ja jota sitten sovelletaan muihin alueisiin, joihin se ei sovellu tai joihin se ei sovellu samalla tavalla, muuttuu valheeksi. Mutta koska äsken mainittuihin kahteen ideologiaan sisältyy tietty totuus, on vaikea kiistellä niitä vastaan, koska ne esitetään nyt joko tai -periaatteella, mihin väittely yleensä typistyy. Nykyään on mentävä hyvän ja pahan kahtiajaon yläpuolelle löytääksemme totuuden monista asioista, ja siksi meidän on mentävä sekä perinteisen perinteisen että edistyksellisen ajattelun ulkopuolelle päästäksemme mihinkään. (Suom. DeepL.com.)
Yksi juttu vaikkapa rasismiin keskittyessä on se, että sehän ei johda minkäänlaiseen terveeseen kunnioitukseen omia juuria ja "sukupuuta" kohtaan. Tai vaikka siihen, että esim. valkoisillakin ihmisillä olisi arvoa ja hyviä piirteitä. Tai eri ihmisryhmillä (roduilla, kulttuureilla) olisi erilaisia hyviä ja huonoja piirteitä. Kaikki menee vain negatiivisuuden ja kritiikin kautta, ja vain yhtä ryhmää tunnutaan (mediassa) syyttävän kaikesta. Itsekritiikki on hyväkin piirre, mutta se voidaan viedä tuhoavuuteen asti - kunnioitusta ei löydy.
Käytännössä ajattelisin että hengellisessä mielessä tätä voidaan kenties käyttää Jumalan luomien hyvin toimivien kansallisvaltioiden murentamiseen monikulttuurisiksi (ja -etnisiksi) sekametelisopiksi, joissa mikään ei toimi hyvin, eikä luottamusta löydy. Jatkuvaan sisäiseen konfliktiin. Jumalan asettamat valtioiden rajat ja luomakunnan diversiteetti toimii hyvin, ja kansakunnilla on omia luontojaan. Sen sijaan Paholaisen tavoite on tuho ja sotkeminen - miksei myös kansallisvaltioiden.
Toki voi olla, että näin lopun aikoina tämänkin sallitaan edetä "tappiin asti", ja ehkä se on kehityskulun takana. Ehkä siitä voi oppia jotain, jos pitää silmät auki. Hengelliset tulkinnat ovat kuitenkin ainakin minulle vähän vaikeita, enkä tiedä kuinka varma olisin tästäkään tulkinnasta. Ehkä Jumala toivoo nykyisin suurempaa monikulttuurisuutta ja sillä on hyviäkin puolia, kukapa tietää? Tosin menisin kuitenkin itse ennemmin "lopun aikoina kaikki menee huonommin ja väärinpäin" -tulkinnalla.
Mikä on tämän vapauden horjuttamisen ja ajatusten hallitsemisen tavoite? Joidenkin ulkopiiriläisten mielestä se voi olla valta, mutta prosessin todellisten alkuunpanijoiden mielestä se on ihmisen erottaminen Jumalasta. Hengellinen, ei poliittinen. Siksi on niin monia nykyajan liikkeitä, jotka pyrkivät kirjoittamaan uudelleen luomakunnan todellisuuden. Luomakunnan purkaminen hävittää Jumalan jopa suuremmassa määrin kuin pelkkä uskomatta jättäminen häneen. Niin kauan kuin hyväksyt luomakunnan luonnolliset säännöt, säilytät jonkinlaisen yhteyden sen Luojaan, mutta kun et enää noudata edes näitä sääntöjä, olet menettänyt täysin kosketuksen todellisuuteen. Silloin teidät voidaan muovata siihen muotoon, mihin kaiken tämän takana olevat demonit haluavat. Antakaa heille mielenne, ja he ottavat sielunne. (Suom. DeepL.com.)
Tässä hyvin muistutetaan, että hengellisessä mielessä Jumala on tärkeä ja olennainen osa myös todellisuuspohjaista ajattelua. Sanoisin, että ilman uskoa ja Jumalaa ihminen voi alkaa uskoa melkein miten vain ja mihin tahansa, mitä esimerkiksi media tuuttaa ulos. Lammaslaumalle voidaan opettaa melkein mitä tahansa arvoja ja maailmankuvallisia osia, eikä ilman Jumalaa voida löytää mitään kompassia, joka osoittaisi totuuden suuntaan. Tai että sen etsiminen olisi edes tärkeää. Lampaita toki kaikki olemme, mutta kristityt toivottavasti hieman "Raamattu-pohjaisempia lampaita".
Luomakunta on luotu järjestelmä, jolla on sääntöjä ja säännönmukaisuuksia sekä eettisiä/toiminnallisia periaatteita, joiden rikkomisella on huonoja seurauksia - Raamatusta löytyy tähän paljon suuntaviivoja.
