Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.

[sandia]

Uusi tie -lehdessä (41/2023, s. 11) oli ajatuksia herättävä kohta jutussa "Mitä eheytyshoitojen kieltämisestä seuraisi?" Liittyy seksuaalisuuden muutokseen mahdollisuuteen homosta heteroksi, haastattelussa Ari Puonti.

[...] Me tiesimme, että yritys muuttaa itseä ei toimi. Rukoile tarpeeksi - ei toimi. Ajattele, että olet uusi luomus Jeesuksessa ja vanha on kadonnut - ei toiminut. Kiellä tunteesi - ei toiminut.

Joku pakottautui heteroseksuaaliseen avioliittoon tai seurusteluun. Sekään ei toiminut.

- Mikä alkoi toimia, oli menneisyyden traumojen kohtaaminen. Se alkoi tuoda spontaaneja muutoksia.

Joskus olen kuullut kommentteja, ettei uskovilla suurin piirtein pitäisi olla mitään psykologisia tai muita tällaisia ongelmia (taisi olla Mattilan jollakin videolla). Tämä on minusta aika mutkia suoristavaa.

Tässä Uuden tien lainauksessa tulee mielestä hyvin esiin, etteivät hengelliset menetelmät välttämättä pure kaikkiin ongelmiin. Toki varmasti Jumala voisi parantaa ja muuttaa rukouksella - mutta selvästi terapiallakin ja sielunhoidolla on tilansa ja arvonsa. Samoin kuin esimerkiksi lääkäreillä sairauksiin. Ne voivat auttaa.

Viitattu jutussa myös tekstiin https://www.seurakuntalainen.fi/blogit/eheyttajille-sakkoja-vaiko-vankilatuomio/ jossa kaikenlaista aihepiiriä avaavaa.

Minusta eheytymisjutut ovat pöhköjä.
Jos ihminen on ajatuksissaan, sisimmissään mennyt mihinkä suuntaan tahansa ei sitä mikään ihmisen ulkopuolinen juttu muuta sitä mihinkään suuntaan.

Ja onhan siinä se maku, että ihmistä painostetaan toisten taholta muuttumaan.
Kukin tietää omasta itsestään miten hyvin se toimii.

Kun ottaa lähtökohdaksi sen että homoseksuaalisuus on syntisen ihmisluonnon yksi miljoonista ilmentymisistä, niin sekin osoittaa mitä tarvitaan elämän "eheyttämiseen" ja kuinka "helppoa" on taistella omaa luontoaan vastaan.

Mattilan kirjoituksista alkaa loistaa hieman liiallinen omien juttujen ihannoiminen.
En jaksa enää seurata.
Kai se tapahtuu aina kun liikaa ilmaisee itseään ja sitten saa valtavan määrän tykkäyksiä somessa.

[Korpima]

Tuossa Uuden tien jutussa siis erotetaan toisistaan sanat "eheytyminen" ja "eheyttäminen". Ensimmäinen on vapaaehtoista muutosta ja esim. traumojen käsittelyä tai pohdintaa, jolla voi olla hyviä tuloksia. Jälkimmäiseen termiin liittyy näitä painostamisia sun muita. Aika lähellä olevat sanat kyllä, voisi harkita jotain muuta termiä.

Mattilalla on mielestäni ihan hyviä juttuja ja analyysejä, mutta välillä tulee vastaan juttuja, joista en ole samoilla linjoilla. Mielenterveyskysymykset ovat yksi näistä, jotka ovat "pompanneet" kun olen kuunnellut. Olen siis itse vain kuunnellut hänen videoitaan, en lueskellut tekstejä (en edes tiedä mistä näitä löytää, en ole aktiivinen Facebook-käyttäjä).

[sandia]

Juu videoita Mattila laittaa Facebook'iinkin.

Niin kaikki olemme tavalla tai toisella "eheytymisen" tarpeessa ja lopultakin syynä siihen on synti, sekä oma että toisten synnit.
Mielenterveyden ammattilaisenakin sanoisin, että "eheytymistä" ei tapahdu ennenkuin ihminen ottaa vastuun itsestään, siis omista teoistaan ja ajatuksistaan.

Eli vähän vaikea lähteä toisia neuvomaan eheytymään. Tulee mieleen, kun Jeesus puhui tikusta ja tukista silmässä.
Hassu: "tikku" ja "tukki" Hauska sanapari. 

Vankilan toimiston seinallä oli plakaatti missä oli lause: "trauma ei ole sinun syytäsi, mutta traumaoireista selviäminen on sinun vastuusi".

Mutta en tiedä voiko tehdä syy-seuraus -oletusta homoseksuaalisuuden syystä. Siis että trauma aiheuttaisi sen
" Trauma is not you fault, but recovery is your responsibility" Kuulostaa sujuvammalta englanniksi.

Traumaterapeuttina olen samaa mieltä.

Eli tulee taas mieleen Räsäsen puheet aiheesta mm. telkkarissa ja muuallakin mediassa.
Tosi vaikea lähteä ottamaan yhtä syntiä ja ilmaista julkisesti että se on synti ilman, että tulee nähdyksi tekopyhänä.
Vaikka sen jälkeen toteaakin, että kaikkihan me olemme syntisiä.

[HelenaM]

Korpiman viestiin 703 liittyen nousi ajatus tuohon homosta heteroksi muuttumisesta. Onko tällaisia ihmisten kertomuksia olemassa?

Koen ettei tämä aihepiiri ole helppo. Seurakunnissa olisi oltava taito kohdata homot ja trans-ihmiset, alkaen lapsista, jotka kokevat kuuluvansa näihin ihmisryhmiin.

[Korpima]

Tuossa Uuden tien jutussa mainittiin jotain tämänsuuntaista. En ole nyt lehden äärellä. Linkissä https://www.seurakuntalainen.fi/blogit/eheyttajille-sakkoja-vaiko-vankilatuomio/ on yhdistyksen nimi, jonka kautta saattaa löytyä jotain lisätietoa.

Suomen Elävät Vedet ry (entinen Aslan ry), https://elavatvedet.fi/

[HelenaM]

Kiitos paljon linkeistä. Luin Ari Puonnin kirjoituksen ja niin kuin monesti näissä käy, jutussa mainitut tahot leimaavat ja määrittelevät asioita ja tässä tapauksessa Elävät vedet-järjestön toimintaa omista, jo valmiiksi negatiivisista lähtökohdistaan. Ominaista tässä(kin) on "olkiukkojen" luominen kritiikin kohteesta.

Täytyykin katsoa kirjastosta mainittuja kirjoja.

[Korpima]

Parisuhdeasioihin liittyy tämä Kotimaan elokuva-arvio polyamoriaa käsittevästä filmistä "Neljä pientä aikuista" (https://www.kotimaa.fi/elokuva-arvio-nelja-pienta-ihmista-on-herkka-ja-lammin-elokuva-kirkkoherran-koville-joutuvasta-avioliitosta-ja-polyamoriasta/).

Tämä kohta pisti silmään:

Erityisesti kirkon työntekijöiltä on totuttu odottamaan korkeaa parisuhdemoraalia – ollaanhan kirkossa usein oltu hanakoita neuvomaan muita siinä, miten parisuhdeasiat tulisi järjestää.

Eikö nähdäkseni kirkon tulisi noudattaa nimenomaan Jumalan säädöksiä siitä, mitä hyvä parisuhdemoraali on? Ja ohjata ihmisiä samaan suuntaan? Kirkonhan pitäisi olla Jumalan totuutta ja moraalia edustava toimija maan päällä, ei vain "minusta niinku tuntuu itte vähän siltä"? Vähän outoa, jos kirkon viesti olisi tyyliin "eläkää ihan miten itse haluatte, ei väliä?"

Varmaan sitten käytännön ohjeita ja ajattelua ja teologiaa löytää tästäkin moneen suuntaan.

[sandia]

Keskustelin kerran nuoren miehen kanssa, joka oli tuollaisessa polyamoriasuhteessa.
Se oli todella surullista. Mies tavallaan toisti siinä dynamiikassa samat tuskalliset kuviot missä hän oli lapsena kasvanut.
Epävarmuus, ahdistus ja epätoivoinen rakkaus olivat hallitsevia tunteita.
Hän ei nähnyt minkäänlaista ulospääsyä tilanteessa, koska kaikki vaihtoehdot olisivat johtaneet tämän rakastetun täydelliseen menettämiseen.

[pax]

  Tässä jaetaan kokemuksia.
https://youtu.be/14h4Xq9K86w?si=CZXUJcA6UIzazqmv



https://youtu.be/QK51aPpGgW8?si=VNkZjXd2kbPNh9w8

[sandia]

Kuuntelin tuon ensimmäisen videon. Siinä tuli hyvin esille, miten asia on ensisijaisesti hengellinen ja Jumalan Sana ja Pyhä Henki kohtasi tätä henkilöä totuudellaan.

Hyvät haastattelut.

[pax]

Joo, hän ei puolustellut mitenkään homouttaan vaan Jumslan sana tuomitsi sen synniksi.
Oli rohkea avaus omasta elämästään.

[Korpima]

Tuli vastaan vanhassa Orthosphere-kirjoituksessa (https://orthosphere.wordpress.com/2019/11/01/does-quantum-mechanics-have-any-connection-to-religion/) seuraava näkemys uskon ja tieteen suhteesta:

Teosofian kaltaiset liikkeet ovat virheitä. Ne ottavat uskonnollisia aiheita ja tutkivat niitä tieteen kaltaisella tavalla, jossa yliluonnollinen on luonnollisen päällä. Taivas on vain yksi objektiivisen todellisuuden ulottuvuus. Mutta hengellistä todellisuutta ei lisätä fyysisen todellisuuden päälle. Post-rationaalinen tietoisuus ei ole rationaalisen tietoisuuden päällä. Hengellinen on salaperäistä ja sisäistä. Ihminen voi hukkua esineiden maailmaan ja menettää uskonsa kaikkeen muuhun. Uskonnolliset liikkeet, jotka pyrkivät kuvaamaan hengellistä todellisuutta objektiivisesti, vain edistävät ihmisen vieraantumista hengellisestä luonteestaan.

Kaikki älylliset todisteet Jumalan olemassaolosta epäonnistuvat. Platon tunnusti jo tuhansia vuosia sitten, että olemme paljon enemmän kuin ohutta rationaalisuutta. Kysymys Jumalan olemassaolosta on eksistentiaalinen asia, johon liittyy usko ja toivo sekä sydän. Olisi yllättävää, jos joku ylipäätään päätyisi uskomaan Jumalaan puhtaasti älyllisten argumenttien perusteella. Ja vaikka näin tapahtuisi, tuloksena oleva usko olisi ohut, aneeminen ja arvoton. Se olisi pään eikä rinnan vakaumus. (Suom. DeepL.com.)

Tavallaan mielenkiintoista, miten hengellisiä termejä ja vaikkapa paikkoja/kuvauksia tai vastaavia ihmiset voivat mieltää eri tavoin. Uskonnollinen kielihän on usein hyvin symbolista ja jättää tilaa tulkinnoille. Symboliikkaa taas ei ole välttämättä helppo tajuta.

Siihen päälle sitten vaikuttaa kulttuuri ja sen vaikutteet. Michael Heiserilla oli tavoite saada lukijoilleen muodostettua pään sisälle "pieni israelilainen", joka tulkitsisi Raamattua kuin sen kirjoittajat ja aikalaiset, mutta aika vaikealta vaikutti.

Ja länsimaalaisen nykyihmisen näkemykset ovat juuri helposti tuollaisia "tieteellisen palikkamaisia", vaikka varmaan lopulta harva tajuaa tiedettäkään kovin syvällisesti (en ainakaan minä). Siihen ja tietynlaiseen determinismiin ja insinööritieteisiin vain luotetaan - ja uskotaan. Hengellisiä aiheita ja termejä voidaan sitten varmaankin helposti tulkita tällaisen maailmankuvan läpi. Toisaalta varmaan hyvä, jos hengellisiä asioita yritetään ymmärtää edes jollain tavalla. Ehkä näkemykset korjautuvat pikkuhiljaa rukouksen ja opetuksen äärellä? Mysteerit ovat kuitenkin suuria.

[Korpima]

Tämä (https://younggospelminister.blogspot.com/2024/01/out-of-date.html) oli minusta tarkkanäköinen huomautus Raamatun arvojen pysyvyyteen ja Jumalan tahtoa edustavuuteen (korostus omani):

Yksi suurimmista puutteista nykyaikaisessa evankelisessa raamatuntulkinnassa on virhe olettaa, että koska Raamattu on tietyn aikakauden tai ajan tuote, se kuuluu kyseiseen aikakauteen tai aikaan.

Mikään apostolien julistama kristillinen moraali ei ollut yhdenmukainen roomalaisten omaksuman moraalin kanssa, eikä heidän käsityksensä sukupuolirooleista. Roomalaisilla ja kreikkalaisilla oli temppeleissään naispuolisia palvelijoita ja pappeja, ja oli jopa mysteerikultteja, jotka opettivat ihmisiä välttämään avioliittoa ja harjoittamaan tiettyjä uskonnollisia tai maallisia harrastuksia. Kaiken tämän keskellä Uusi testamentti pysyi kuitenkin johdonmukaisena opetuksessaan, ja vasta modernin feminismin myötä se todella kyseenalaistettiin.

Sitä ennen niiden antamaa opetusta pidettiin elintärkeänä ja välttämättömänä kirkon säilyttämiseksi. (Suom. DeepL.com.)

Eli kristityn on luonnollista mennä vastavirtaan suhteessa vallitsevaan yhteiskuntaan, nykyisinkin.

[sandia]

Tosi hyvä ja järkeenkäypä huomio.
Eli vastavirtaan meno ei pitäisi tulla yllätyksenä.

[sandia]

Tuli vastaan vanhassa Orthosphere-kirjoituksessa (https://orthosphere.wordpress.com/2019/11/01/does-quantum-mechanics-have-any-connection-to-religion/) seuraava näkemys uskon ja tieteen suhteesta:

Teosofian kaltaiset liikkeet ovat virheitä. Ne ottavat uskonnollisia aiheita ja tutkivat niitä tieteen kaltaisella tavalla, jossa yliluonnollinen on luonnollisen päällä. Taivas on vain yksi objektiivisen todellisuuden ulottuvuus. Mutta hengellistä todellisuutta ei lisätä fyysisen todellisuuden päälle. Post-rationaalinen tietoisuus ei ole rationaalisen tietoisuuden päällä. Hengellinen on salaperäistä ja sisäistä. Ihminen voi hukkua esineiden maailmaan ja menettää uskonsa kaikkeen muuhun. Uskonnolliset liikkeet, jotka pyrkivät kuvaamaan hengellistä todellisuutta objektiivisesti, vain edistävät ihmisen vieraantumista hengellisestä luonteestaan.

Kaikki älylliset todisteet Jumalan olemassaolosta epäonnistuvat. Platon tunnusti jo tuhansia vuosia sitten, että olemme paljon enemmän kuin ohutta rationaalisuutta. Kysymys Jumalan olemassaolosta on eksistentiaalinen asia, johon liittyy usko ja toivo sekä sydän. Olisi yllättävää, jos joku ylipäätään päätyisi uskomaan Jumalaan puhtaasti älyllisten argumenttien perusteella. Ja vaikka näin tapahtuisi, tuloksena oleva usko olisi ohut, aneeminen ja arvoton. Se olisi pään eikä rinnan vakaumus. (Suom. DeepL.com.)

Tavallaan mielenkiintoista, miten hengellisiä termejä ja vaikkapa paikkoja/kuvauksia tai vastaavia ihmiset voivat mieltää eri tavoin. Uskonnollinen kielihän on usein hyvin symbolista ja jättää tilaa tulkinnoille. Symboliikkaa taas ei ole välttämättä helppo tajuta.

Siihen päälle sitten vaikuttaa kulttuuri ja sen vaikutteet. Michael Heiserilla oli tavoite saada lukijoilleen muodostettua pään sisälle "pieni israelilainen", joka tulkitsisi Raamattua kuin sen kirjoittajat ja aikalaiset, mutta aika vaikealta vaikutti.

Ja länsimaalaisen nykyihmisen näkemykset ovat juuri helposti tuollaisia "tieteellisen palikkamaisia", vaikka varmaan lopulta harva tajuaa tiedettäkään kovin syvällisesti (en ainakaan minä). Siihen ja tietynlaiseen determinismiin ja insinööritieteisiin vain luotetaan - ja uskotaan. Hengellisiä aiheita ja termejä voidaan sitten varmaankin helposti tulkita tällaisen maailmankuvan läpi. Toisaalta varmaan hyvä, jos hengellisiä asioita yritetään ymmärtää edes jollain tavalla. Ehkä näkemykset korjautuvat pikkuhiljaa rukouksen ja opetuksen äärellä? Mysteerit ovat kuitenkin suuria.

Juu, tuota yritin tuoda aikaisempina vuosina esille ateistien kanssa viestejä vaihdellessa, mutta kukaan ei koskaan ottanut mitään kantaa kun yritin nostaa puheenaiheeksi.

Ns. empiriset tieteet nähdään ihanteena ja se mielletään kaiken totuuden mittariksi.
Ei ole nyt enemmän aikaa kirjoittaa, joten tää jää näin lyhyeksi.