Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.

[Korpima]

Lueskelin jälleen Charltonin tuoretta blogikirjoitusta (https://charltonteaching.blogspot.com/2024/01/real-world-versus-clown-world-is.html), jossa hän kommentoi nk. "klovni/pelle-maailmaa", joka tässä kielenkäytössä "meitä hallitsee".

Tuli mieleen, että onhan maailman analysointi ja koko kuvan muodostaminen aika vaikeaa. Raamatussakaan ei kommentoida kaikkea maailman politiikkaa tai mitä kaikkia kantoja pitäisi muodostaa, vaan keskitytään Jumalan tahdon etsintään ja hyvään moraaliin yksilö- ja kirkkotasolla. Nykymaailman kuvaamiseen tarkoitettu Charltonin termi "globaali totalitaristinen agenda" ei varmaan eroa paljon esimerkiksi Joosefin aikaisen Egyptin tai Rooman valtakunnan "agendoista". Kaikenlaista siis on ja on ollut. Jossakin ympäristössä elämme.

En ainakaan itse oikein osaisi sanoa, miten maailma pitäisi "paremmin järjestää" kaikkinensa. Vähän liikaa vaadittu. Toki Raamatusta varmaan saa neuvoja moniin kysymyksiin ja maailman (ja itsen/kirkon) korruptio on varmasti ongelma, kuten Charlton analysoi, mutta mikä ovat hengellisesti terveitä vastauksia maailman kaikkiin ongelmiin ja avoimiin kysymyksiin? Vähänpä tiedän ja ymmärrän. Maailma pyörii omalla painollaan, eli ei mitenkään erityisen hengellisin tai moraalisesti korkein periaattein.

Niinpä kyllä, johtajistomme ja johtava älyllinen luokkamme ovat kirjaimellisia (ja pahoja) klovneja. Mutta nämä pahat klovnit hallitsevat itsepetollisten, itsesokeutuneiden, valehtelijoiden ja moraalisten pelkurien joukkoa (eli meitä). Tällaiselta ylimielisen orjalliselta massalta ei voi odottaa mitään hyvää; ja jopa jokin (erittäin epätodennäköinen!) "massojen voitto" paljastaisi välittömästi hengellisesti itsensä orjuuttaneen kansan lyhytnäköisen, itsekkään hedonismin. (Suom. DeepL.com.)

Itseen voi yrittää vaikuttaa, mutta eipä siinäkään usein ole hurraamista. Oman tilan näkeminen on vaikeaa, saati muutos parempaan. Jumala voi onneksi vastata rukouksiin ja onhan herätys mahdollinen.

[Korpima]

One Cosmos -blogikirjoituksessa (https://onecosmos.blogspot.com/2024/01/fake-philosophy-and-real-religion.html) tuodaan esille kiehtovalta kuulostava kirja, jossa kerrotaan aiempien uskontojen yhteyksistä Jeesukseen:

Juutalaiset keksivät - tai pikemminkin löysivät - Messias-periaatteen, mutta toisaalta tämä on periaate, johon viitataan lähes kaikissa nimensä veroisissa uskonnoissa. Esimerkiksi luin äskettäin kirjan nimeltä The Christ Connection: How the World Religions Prepared for the Phenomenon of Jesus, ja siinä on monia esimerkkejä näistä ennakoinneista. Esimerkiksi Intiassa

Vedojen alkuperäinen uhri on jumalallinen henkilö nimeltä Purusha Prajapathi, joka uhrasi itsensä saadakseen aikaan kosmoksen..... Hän on sekä uhri että se, jolle uhri uhrataan.

Kirjoittaja siteeraa erilaisia kohtia Vedoista, esimerkiksi,

Hänen kätensä ja jalkansa sidotaan yoopaan [puutolppaan], joka aiheuttaa verenvuodon..... Uhri on kruunattava piikikkäistä viiniköynnöksistä tehdyllä kruunulla..... Hänen luitaan ei saa rikkoa..... Ennen kuolemaa hänelle on annettava juoda somarasa-juomaa [hapanta viiniä, joka on valmistettu somalatha-yrtistä].

Tuo on joko uskomattoman hyvä arvaus tai intuitiivinen näkemys universaalista arkkityypistä, joka on kudottu olemisen kudokseen tai jotain.

On paljon muutakin samansuuntaista sekä Vedoissa että muinaisen Persian, Kiinan, Kreikan, Afrikan jne. uskonnoissa. Tässä on kyse jostain muusta kuin pelkästä sattumasta.

Itselle tulee mieleen tuosta, että kenties Pyhä Henki on antanut aiempaa tietoa Jeesuksesta eli messiaasta muidenkin uskontojen "profeetoille". Muistan myös joskus jonkin tarinan intiaanien yhteydestä, jossa profetiassa tai vastaavassa oli shamaanille (tjsp.) kerrottu kristinuskon ja Raamatun tulevan joskus tulevaisuudessa. Ja nyt kristinusko on saatavilla!

[sandia]

Minulle tuli mieleen 2. Mooseksen kirjan kertomukset miten faaraon papit kykenivät tekemään ällistyttävän samannäköisiä ihmeitä.

[Korpima]

Niin, vaikeahan tuota on varmasti tietää, mistä ja miten ja miksi samanlaisuuksia esiintyy. Spekuloida voi.

Onneksi nyt on kuitenkin aito asia - eli uusi uskonto - eli kristinusko levinnyt maailmaan. Vanhat voi unohtaa ja siirtyä uuteen.

[Korpima]

Tässä blogikirjoituksessa (https://meetingthemasters.blogspot.com/2024/02/why-is-christianity-better-than-islam.html), joka käsittelee kristinuskon ja islamin eroja, havainnoidaan minusta oivaltavasti nykymaailmaa:

Islam on vakiintunut uskomuksiinsa eikä pyri mukautumaan maalliseen maailmaan, kuten nykyajan kristinusko yleensä tekee, sillä sen johtajat, jotka näkevät menettävänsä hengellistä voimaa, pyrkivät oikeuttamaan olemassaolonsa mukautumalla yhteiskunnallisiin muutoksiin. Islam ei myöskään ole naisistunut, kuten kristinusko ja koko länsimainen maailma valitettavasti ovat, ja tämä vetoaa nuorempiin miehiin, jotka näkevät feminismissä sivilisaatiota tuhoavan vaikutuksen. Miksi sanon valitettavasti? Koska feminisoitunut uskonto tai kulttuuri asettaa tunteet ja kiltteyden totuuden edelle, sosiaalisen huolen yliluonnollisen todellisuuden edelle, tasa-arvon hierarkian edelle ja pehmeät kalusteet miekan edelle. Toisin sanoen energia, joka hoivaa ja lohduttaa, on tärkeämpää kuin energia, joka rakentaa ja säilyttää. Molempia tarvitaan, mutta toisen on johdettava, ja sen on oltava jälkimmäinen. (Suom. DeepL.com)

Jotenkin näin varmaankin on tilanne. Terävät kulmat on ikään kuin pehmustettu. Kirkkokin sopeutuu, ei johda; nöyrtyy maailman edessä, ei anna parempaa ja toimivampaa vaihtoehtoa.

[sandia]

Minun oli hieman vaikea mieltää tuosta lainauksesta, mistä lähtökohdasta blogikirjoittaja kirjoitti, mutta kun luin koko jutun, oli helpompi ymmärtää mikä hänen teemansa oli. Minusta ei näytä siltä, että kulttuurin "feministyminen" olisi tehnyt kulttuuria "pehmeämmäksi"

Historiallisesti tarkasteltuna ajattelisin, että itse asiassa kristinusko on tuonut  "pehmeyttä" kulttuureihin.

Tämä katkelma (lieneekö 'katkelma' sana ?? Kielikorvani ei vahvista että on) alkoi valoittamaan minulle kirjoittajan ajatuksia.

However, whilst it is true that many Christian churches have succumbed to the world and lost touch with the spiritual, replacing it with the anodyne charms of secular humanism, Islam never had much connection with the spiritual to begin with. It has a fixed view of God based on a primitive conception of the deity and is unable to open itself up to higher dimensions of being*.

[Korpima]

Totta, tuo "pehmis-assosiaatio" oli vain ihan oma mielleyhtymäni. Pehmeyshän on hyväkin tietyissä kohdin, emmekä elä niin kunniakulttuurissa kuin ehkä joskus aiemmin.

Tuli siis mieleeni, että totuudessa tulee olla kova; jos totuus pehmeytyy, niin se mössöytyy. 1+1 ei ole enää kaksi, vaan mitä vain, tullaan kaikki toimeen kivasti?

Lisäys: katkelma sopii minusta tuossa hyvin.

[Korpima]

Sigma Frame -blogissa käsitellään buddhalaisuuden ja kristinuskon eroja ja erityisesti egoa (Repenting from Covert Buddhism, https://sigmaframe.wordpress.com/2024/02/21/repenting-from-covert-buddhism/):

Hän sanoi, että näkemykseni halusta - että halu on hallittava, hillittävä ja eliminoitava, jos mahdollista, jotta saavutetaan sisäinen rauha (toisin sanoen mukavasti tunnoton) - ja käsitykseni tottelevaisuudesta - teen aina epäitsekkäästi oikein - olivat buddhalaisia perususkomuksia.  Kun ymmärsin nämä asiat itsestäni, pystyin käymään läpi egon mukauttamisen ja löytämään syvemmän yhteyden uskooni.

[...]

1. Erottelukyky ja halu ovat sidoksissa toisiinsa, ja halun erottelukyky tuo kärsimystä.  Kärsimystä voi ehkä välttää luopumalla erottelukyvystä ja halusta, mutta millä hinnalla sielulle?
2. Halu on sidottu egoon ja ilmaistaan sen kautta.
3. Ego on linkki pään ja sydämen välillä.  Egon kautta nämä kaksi ovat yhteydessä toisiinsa ja synkronoituvat.
4. Ihmiset, jotka uskovat päässään asioita, joita he eivät usko sydämessään, ja päinvastoin, ovat ihmisiä, joilla on rikkinäinen, syyllinen tai sopeutumaton ego.
5. Ihmiset, joilla on huono tai sopeutumaton ego, ovat tyypillisesti huonoja, epäkypsiä tai moraalisesti korruptoituneita yksilöitä.
6. Ihmisillä, jotka ovat vahvasti kiinni minkä tahansa tyyppisessä uskonnossa, on tyypillisesti huono omatunto ja/tai huonosti kehittynyt ego.

Keskusteltuani hänen kanssaan, rukoiltuani ja mietiskeltyäni näistä asioista opin, että vahva ego on tärkeä, mutta sen on oltava terve ja hyvin sopeutunut.  Catacomb Resident  ja Ed Hurst ovat ainoat muut tuntemani kristityt, jotka ovat sanoneet tällaisia asioita.  Kaikki muut kristittyjen äänet elämässäni ovat vain varoittaneet minua ylpeän egon sudenkuopista - mainitsematta, että egon hylkääminen EI ole kristillinen vaihtoehto tämän ongelman käsittelemiseksi.

Oivallus, joka sai tämän napsahtamaan minulle, oli sen ymmärtäminen, että edellä oleva kohta 5 on se, mitä ihmiset aistivat minussa, mikä sai heidät päättelemään, että olin paha tyyppi. (Suom. DeepL.com.)

Tässä on mielenkiintoisia juttuja, egosta on vaikea omassa tapauksessani sanoa mitään kovin selkeätä. Itseanalyysi ei ole helppoa. Mistäköhän tietää onko se hyvässä kuosissa vai ei? Enkä kyllä ole ihan varma, onko tuo listan kuutoskohtakaan aina totta tai miten se pitäisi ymmärtää. Saattaa olla, että itsekin olen omaksunut erilaisia ideita muista lähteistä kuin pelkästä kristillisestä opetuksesta. Vaikka Charlton on korostanut, että Jumala on tarkoituksella luonut erilaisia ihmisiä. Tästä voisi päätellä, ettei omaa itseään pitäisi välttämättä minimoida - ainakaan väärällä tavalla.

Lisäys: Erilaiset halut ja tarpeethan ovat osa ihmiselämää, eikä niihin suhtauduta täysin kielteisesti kristinuskossa. Vaikka muistaakseni jossain viitataan, että ne sytyttävät jotain liekkeihin tjsp. Toisessa kirjoituksessa käsitellään tätä halu-aihetta (https://sigmaframe.wordpress.com/2021/09/24/on-the-discernment-of-desire/).

[sandia]

Kyllähän ihminen paljon miettii ja pohtii ja yrittää ymmärtää erilaisia asioita mukaanlukien omaa itseä.
Mietin että minkähänlaisia ratoja pitkin minäkin olen ikäänkuin ihmisenä kasvanut.
Ihan varmasti ajattelussani on ollut psykologia erilaisia käsitteitä ja käyttänyt jäsentämään havaintoja omasta itsestäni.
Kaikki se on inhimillistä ajattelua ja sillä on hyvä puolensa ja rajoittuneisuutensa yms. yms.

Joku ego käsite tietty sitten voi olla yhtenä ideana kuten ylllä olevassa jutussa.
Käsitehän sinänsä on alunperin Sigmund Freudin keksimä.
Varmaan ihmiset antavat sillekin termille toisistaan poikkeavia määritelmiä.

Buddhalaisuudessa on kai keskeistä ajattelu, että mm. tunteet ikäänkuin tyynnytetään ikäänkuin olemattomiksi, joten ne eivät sitten voi viedä ihmistä harhaan tai jotain tuonne päin.

Ymmärtäisin tuon kirjoituksen loppupäätelmän, että ihmisellä on lupa olla ihminen eikä sitä tarvitse ikäänkuin eliminoida.
Kun ihminen on ns. lain alla, ihmisyys on vielä ikäänkuin haussa.

[Korpima]

Niin, ja onhan kilvoittelussakin tekemistä, että ymmärtää sen oikein, eikä jotenkin väärin. Kirjoituksen loppupuolella sanotaan, että hän oli ymmärtänyt seuraavasti väärin:

1. "Kuolema itselleni" = Haluni ja egoni tappaminen ja siten kiusauksen ja synnin välttäminen.
2. Kuuliaisuus Herralle = Altruismi; legalismi; itsevanhurskaus.

Onhan kyllä ymmärtäminen ja toteutus välillä aika haastavaa, jos yrittää liian pitkälle kontrolloida itseään ja kaikkia ajatuksiaan. Tai "itseterapioida" itseään jatkuvasti. Vaikka toisaalta joissain lähteissä tähän kannustetaan. Lisäksi vaikkapa monien suurien kilvoittelijoiden luostariympäristö ja maailmassa eläminen lienee aika erilaista: vaikkapa työelämän valinnat tai parisuhdevalinnat vaativat halua johonkin, jossa on hyödyllistä tuntea itseään.

Esimerkiksi tunsin hieman huonoa omaatuntoa, kun katselin Grand Tour -tv-sarjaa (auto-ohjelma) ja mietin, että onko tämä sopivaa. Viihdettä! Tavallisen telkkariohjelmien katselussa ei tullut tällaista reaktiota, mutta suorotoistopalvelun tarkoituksellisessa käyttämisessä (30 päivän ilmainen testausmahdollisuus) kyllä. Ihmisen ajatuskulkuja nämäkin.

[sandia]

Raamatun perusteella ja oman kokemukseni perusteella myös olen eri mieltä tuon kirjoittajan kanssa.
Kun ihmisellä on Pyhä Henki uskoon tulon seurauksena, asiat näyttäytyvät hieman eri tavalla kuin mitä tuossa on ilmaistu.
Tai kyllä uskovakin voi noin ajatella ja kokea ja kokeekin juuri tuon legalismin suhteen.

Paavali on paljon varoittanut legalismista. Galatalaiskirje on lähes kokonaisuudessaan juuri tuon asian selvittelyä.

[Korpima]

Hänhän ymmärtääkseni on ollut koko ajan uskossa ja on edelleen, eli luulisi että hänellä on Pyhä Henki. Mutta sanoisin että uskovatkin voivat ymmärtää monia asioita hyvin eri tavoilla - tai eivät ymmärrä.  Mutta muutosta ja kehitystä voi tapahtua, kuten tuossa kirjoituksessa on kuvattu.

Lisäys: minustakin legalismi tai lakihenkisyys on hieman vaikeaa mieltää, enkä tiedä miten itse "osaan asian". Helposti menee pieleen. Tavallaanhan mennään armolla eikä lailla, mutta onhan selviä sääntöjä kuitenkin ja helposti tekee omia tulkintojaan ja sääntöjään ja sitten seuraa niitä. Ja sotkee Jumalan tahdon omiin sääntöihinsä esimerkiksi. Ei ole aina selkeää oma ajattelu.

[sandia]

Juu näin on.
Eli hänkin voisi ehkä tarkemmin lukea Raamattua tämän asian selvittelyn tiimoilta. 

Elämäni aikana olen tuntenut monia ihmisiä, jotka alkoivat nähdä kristinuskon legalismina ja omaa egoa vähättelevänä ja he sen takia kääntyivät uskosta pois.

Päällisin puolin he usein kuulostavat ihmisyyttä arvostavina ja toisia ymmärtävinä ihmisinä.

[Korpima]

Hengelliset käsitteet ja ideat eivät kyllä ole aina mitenkään helppoja ymmärtää. Saati sitten toteuttaa käytännössä. Vaikka käyttäisi vuosikausia. Eli en lainkaan ihmettele, jos melkein kaikki menee jotenkin pieleen. Harva on loistava ajattelija tai teologi. Mutta toivottavasti Pyhä Henki voi kuitenkin auttaa ja saada jotain järjestystä "taviksenkin" kaaokseen.

[sandia]

Hengelliset käsitteet ja ideat eivät kyllä ole aina mitenkään helppoja ymmärtää. Saati sitten toteuttaa käytännössä. Vaikka käyttäisi vuosikausia. Eli en lainkaan ihmettele, jos melkein kaikki menee jotenkin pieleen. Harva on loistava ajattelija tai teologi. Mutta toivottavasti Pyhä Henki voi kuitenkin auttaa ja saada jotain järjestystä "taviksenkin" kaaokseen.

Juu siitä on juuri kysymys.  Siis että Pyhä Henki opettaa tavista.

Raamattua on hyvä lukea että Pyhä Henki voi sitten avata ihmisen sydäntä ottamaan sen vastaa mitä Herra haluaa milloin opettaa.

Eli heitän vastapainoksi käsitteen sydän. Raamattussa on käsite sydän. Egoa siellä ei ole, jotenkin on vaikea saada tietoa egosta Raamatun valossa, tietty voi jotain päätellä sen perusteella mitä ihmiset siitä kirjoittavat.

Muuten näillä foorumeillä oli nimimerkki "tavis"