Mutta tämä kaikki on armon ja uskon seurausta, ei ehto eikä edellytys.
Pidit hyvän puheen, Soltero! Olen hyvin pitkälti samaa mieltä kanssasi.
Se, että puhun teoista, elämässä näkyvästä vanhurskaudesta jne., ei tarkoita
sitä että pitäisin tekoja pelastuksen lähtäkohtana. Kyllä se niin on, että
"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut".
Teot syntyvät sitten uskon pohjalta, Elämä isolla E:llä kasvaa meissä ja saa
aikaan
halun tehdä jotakin.
Elämä ja Hengen hedelmät kyllä sitten kertovat ja paljastavat, että tuo ihminenhän
taitaa olla uskossa... vaikkei kovin paljon saarnaisikaan.
Jos asia on toisinpäin, eli jos uskovassa ei näy Elämää, ei Hengen hedelmiä, niin
siitäkin toiset (uskovat tai ei-uskovat) tekevät kyllä johtopäätöksiä. Ei niin,
että teot tekisivät ihmisestä uskovan, mutta kyllä ne kertovat jotakin ihmisen sydämestä.
Taas tullaan siihen, että näitä asioita ei voi jakaa kahtia, ei voi erottaa toisistaan.
Jos olemme oksia hyvässä puussa (Jeesuksessa), niin tuotamme hyvää hedelmää.
Jos emme ole oksastettuja hyvään puuhun, emme tee hyvää hedelmää.
Jeesus oli tästä esimerkki: "Isä, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat hänen."
Onkohan kuitenkin niin, että Suomessa on voimisssaan hengellisen ajattelun suuntaus,
joka kertakaikkiaan vierastaa teoista puhumista?