Hyvä huomio! Jeesuksen harjoittama "suvaitsevaisuus" tarvitsisi uuden sanan. Iisebelin suvaitsevaisuus ja houkutukset ovat ainakin maailmassa runsaasti edustettuna, haureutta.
Seurakunnista en oikein tiedä, kun en ole (voi olla) oikein missään. Vaikea on nähdä ja arvioida lyhyessä ajassa hengellistä "haureutta", mutta pelkäänpä ja näenkin, että the kirkossamme kyllä on fyysistä ja hengellistä haureutta, jota ei edes pyydetä aina anteeksi ja "körteistä" näkyvä osa sietää liian hyvin molempia lajeja eli luultavasti ovat ainakin ruvenneet suvaitsemaan Iisebelin henkeä sekä mies- että naispapit. Sellaiset eivät saisi opettaa, ovat sitten kumpaa sukupuolta tahansa.
Vastaavasti oikein opettavan tulisi saada rauhassa opettaa oli kumpaa sukupuolta tahansa ja titteli mikä hyvänsä. Yksin Raamattuun meidän tietenkin tulee perustautua, traditio ei ole luotettava, jos se ei perustu Raamattuun ja on väärin ja huonoa (ei hyvää).
Traditiossa naisten asema on ollut karmea, mutta Raamattu esittää ylipääsemättömät ohjeet naisille ja miehille.
Kuitenkin jo alkuseurakunnassa ennen Paavaliakin naiset toimivat aktiivisesti seurakunnan vastuunalaisissa tehtävissä yksin ja yhdessä miesten tai toisten naisten kanssa. Miestenkin pitää osata ottaa oppia naiselta, jos se on enemmän oikein kuin hänen itsensä, eikä naisen luonnollisestikaan tarvitse totella miestänsä, joka opettaa väärin ja on paha. Kristitylle miehellekin on asetettu velvollisuuksia, vaikka molempien ollessa yhtä oikeita, mies on pää järjestyksen vuoksi.
M.O.T. Kaikki naiset eivät opeta Iisebelin hengessä. (Eivätkä toivottavasti kaikki miehetkään)
