Vanhan testamentin eksegetiikan professori Timo Veijola, joka kärsi vakavasta masennuksesta, käsittelee kirjoituksessaan Masennuksen maantiede Psalmia 88, jonka hän on otsikoinut sanoilla Masentuneen rukous. Samassa kirjoituksessaan hän käsittelee myös Psalmia 30. Hän esim. sanoo, että niistä "uskoakseni ainakin syvän masennuksen läpikäynyt ihminen pystyy helposti tunnistamaan depressiivisen mielenmaiseman." (Raamattu spiritualiteetin lähteenä. Kokoelma Timo Veijolan artikkeleita. 328, 2009)
Kun itse kärsin pari vuosikymmentä sitten masennuksesta, koin esim. seuraavat Psalmin 88 kohdat omakohtaisesti sopivina:
"Sinun vihasi on raskaana ylläni, sinun aaltosi vyöryvät pääni pääni päällä" (88:8, KR 1992). Veijolan käännös samasta kohdasta: "Vihasi painaa raskaana ylläni, ja kaikilla tyrskyilläsi olet masentanut minut."
"Sinun vihasi vyöryy minun ylitseni, sinun hirmusi hukuttavat minut. Ne saartavat minua kaiken päivää kuin vedet, ne kaikki yhdessä piirittävät minua." (88:17-18, KR 1933) Veijolan käännös samasta kohdasta: "Vihan purkauksesi kulkevat ylitseni, kauhusi tekevät minut hiljaiseksi. Ne saartavat minut kuin vedet kaiken päivää, ympäröivät minut kaikkialta."
Koska eräs luterilainen pastori silloin otti esille usein keskusteluissamme seuraavan Miikan kirjan kohdan, minun ei ollut vaikea olla ajattelematta, että tietyssä mielessä masennukseni oli Jumalan vihaa, vaikka en toki ajatellut ja uskonut (niin kuin ei pastorikaan), että en olisi ollut samalla tai yhtä aikaa armahdettu. Eli olin paradoksaalisesti yhtä aikaa Jumalan vihan ja armon alla.
"Minä tahdon kantaa Herran vihaa, sillä minä olen tehnyt syntiä häntä vastaan, siihen asti että hän minun asiani toimittaa ja hankkii minulle oikeuden. Hän tuo minut valkeuteen, minä saan nähdä hänen vanhurskautensa." (Miik. 7:9)