Ei vielä kauankaan aikaa sitten länsimaissa ja kristittyjen piirissä ole armoa ja kunnioitusta osoitettu itsemurhan tehneille, niille, joiden kohdalla elämän kärsimykset ja kauhut ovat käyneet ylivoimaisiksi. Islaminuskossa itsemurhaa on pidetty jopa vakavampana syntinä kuin toisen ihmisen murhaamista. Tässä alla referoin Kay Redfield Jamisonin kirjaa Night Falls Fast - Understanding Suicide sen sivuilta 14-16, joissa vain osa länsimaiden ja kristittyjen suhtautumistavoista itsemurhan tehneisiin vuosisatojen varrelta. Ei voi kuin todeta, että ankaran julmaa on ollut itsemurhaajiin suhtautuminen.
Referointini: Infernossaan Dante on asettanut itsemurhan tehneille erityisen ankaran kuolemanjälkeisen kohtalon, pahemman kuin muille helvetissä eläville. Itsemurhan tehneiden ruumiiden häpäiseminen oli yleistä. Itsemurhan tehneen ruumis eristettiin kauaksi muista, koska pelättiin sen mahdollisesti vaarallista henkeä. Monissa maissa itsemurhan tehneiden ruumiit haudattiin yöllä tienristeyksiin, koska vilkkaan liikenteen ajateltiin pitävän ruumiit kurissa alhaalla, ja polkujen risteyksien ajateltiin tekevän hengille vaikeammaksi löytää tie kotiin. Massachusettsissa kärrylasteittain kiviä kaadettiin risteyksiin, joissa oli haudattuina itsemurhan tehneitä. Joskus vaarna lyötiin itsemurhan tehneen sydämen läpi.
Suomalaiset uskoivat, että elävien oli mahdotonta tehdä sovintoa tai rauhaa itsemurhan tehneen kanssa, koska itsemurha oli äkillinen, josta johtuen itsemurhaajan sielu oli erityisen levoton ja kaamea. Toisin kuin muita kuolleita, joiden ruumiit pestiin ja puettiin käärinliinoihin kuoleman jälkeen, itsemurhan tehneitä, epileptikkoja ja mielisairaita ei pesty, vaan heidät haudattiin vatsalleen niissä vaatteissa, joissa he kuolivat. Heidät nostettiin hiilihangoilla ruumisarkkuihin, koska paljain käsin nostamisen pelättiin aiheuttavan sairauksia ja kirouksen. 1900-luvun alkuun asti Suomessa itsemurhan tehneet haudattiin ilman mitään hautajaismenoja. Itsemurhan tehneiden haudat sijaitsivat aina hautausmaan aitojen ulkopuolella, joskus jopa kaukana metsässä. Yleisesti uskottiin, että itsemurhan tehneen ruumis oli painava. Tavallisen kansan keskuudessa oli liikkeellä paljon tarinoita siitä, että itsemurhan tehneen ruumisarkku oli ollut liian raskas jopa hevoselle vedettäväksi.
Ranskassa itsemurhan tehneen ruumista raahattiin pää alaspäin kaduilla, jonka jälkeen ruumis laitettiin hirsipuuhun. Ranskalainen rikoslaki 1600-luvun lopussa vaati myös sitä, että ruumis sen jälkeen heitettiin viemäriin tai kaupungin kaatopaikalle. Papisto ei osallistunut itsemurhan tehneen hautaamiseen ja ruumista ei voitu haudata siunattuun maahan. Joissain paikoissa Saksassa itsemurhan tehneen ruumis pistettiin tynnyriin, jonka jälkeen se laitettiin jokeen, jotta se ei voisi palata kotiseudulleen. Jne.
Luther piti itsemurhaa Paholaisen työnä; puritaaniset johtajat pitivät itsemurhaa kammottavana ja halveksittavana tekona ja henkilökohtaisena kuuliaisuutena Saatanalle; John Wesley oli sitä mieltä, että itsemurhan tehneen ruumis pitäisi ripustaa hirsipuuhun ja jättää siihen mätänemään.