Jos on oikeasti uudestisyntynyt ja saanut Pyhän Hengen johtamaan elämäänsä, ei mikään harhaopetus voi ottaa ihmiseltä uskoa pois.
Jeesus ei taatusti luovuta kenellekään sellaista lastaan, jota Hän on kutsunut, ja joka on vastannut kutsuun myöntävästi.
"Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat,
ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." (Room. 8: 38-39)
Lueskelin tätä vanhaa keskustelua. Tällaista opetusta on olemassa ja hyllyssänikin on kirja nimeltään "He eivät ikinä huku". Siis "kerran pelastettu, aina pelastettu -oppi" voi vieläkin hyvin. Jos tämä oppi on totta, niin toisaalla tulee vastaan iso ongelma. Miksi Jeesus varoittaa eksymästä, miksi Raamattu kertoo monin paikoin luopumuksesta? Eihän sellaisesta voi luopua, mitä ei ole omistanutkaan.
En tiedä, ymmärränkö väärin, mutta minusta tuntuu, että nuo vallat eivät voi mitään uskovalle, joka pysyy Kristuksessa. Hänessähän ei ole pakko pysyä ja on ihmisiä, jotka ovat jättäneet Kristuksen. Minäkin tunnen heitä. Eli pysymisessä pätee sama asia kuin pelastumisessakin. Pelastus on varma ja jo tapahtunut asia (2000 v. sitten). Pelastuminen on henkilökohtainen ja varma (vain) Kristuksessa.
Ne jotka sanovat, ettei ihminen voi luopua uskosta, joutuvat 'repimään' sivuja Raamatusta pois, sillä niin runsaasti siellä on asiasta varoituksia. Jeesuksen ensisijäinen huoli omistaan koski juuri luopumusta. Oikeinhan Sinä Paulus sanot, että ihminen ei voi luopua sellaisesta, mitä hän ei omista. Raamatun varoitukset eivät siis voi tarkoittaa uskosta osattomia, koska heillä ei ole mitään, mistä voisivat luopua.
Reunahuomautus väliin:
Yritin googlettamalla löytää vastausta milloin tuo (omasta mielestäni) harhaoppi "kerran pelastettu-aina pelastettu" on syntynyt, mutta en löytänyt vastausta. Luin Leo Mellerin blogikirjoitustakin asiasta (ja pää meni ihan pyörälle enkä tiedä mikä hänen lopullinen mielipiteensä oli -jos sellaista hän kertoikaan sanaisen arkkunsa avattuaan), mutta ehkä blogin lopussa tarjotut 2 cd:tä kertoo jotain (nimensä perusteella): Tilaan kahden cd:n sarjan KERRAN PELASTETTU - EI KOSKAAN KADOTETTU? 10 € + postikulut.Tässä pelastuksen asiassa on kaksi puolta, kuten Pauluskin toi esille kirjoituksessaan [Pelastus on varma ja jo tapahtunut asia (2000 v. sitten). Pelastuminen on henkilökohtainen ja varma (vain) Kristuksessa]. Noita sanoja ei tosin käytetä aivan johdonmukaisesti tuolla tavalla UT:n teksteissä, mutta ajatus on oikea. Tehtävämme on julistaa kaikille Kristuksen evankeliumia, että
1Jumala sovitti Poikansa kuoleman kautta itsensä kanssa koko ihmissuvun, kaiken maan päällä ja taivaissa (Kol. 1:19-20). Mitään ei jätetty tämän sovituksen ulkopuolelle.
2Tämä sovitus omistetaan uskomalla se (Kol. 1:21-23).
Se seikka, että sovituksella on kahdenlainen ulottuvuus, käy hyvin ilmi esimerkiksi 2.Kor. 5:18-20. Sana 'sovittaa' perusmuoto on kreikaksi 'katallasso'. "Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut (katallasso) meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen (katallage sanasta katallasso) viran. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti (katallasso) maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen (katallasso) sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa (katallasso) itsenne Jumalan kanssa." Sanalla pelastus (subs. soteria) ja pelastua (verb. sodzo) on samoin nämä kaksi 'päämerkitystä'. Näin nyt lyhyesti tähän nämä sanat vain tälläsin. Kreikankielen sanakirjoista löytyy sivukaupalla sanoille selitystä. Termit pelastus, sovitus ja lunastus ovat samaan kokonaisuuteen liittyviä, asiaa eri puolilta vain lähestyen.
Pelastus on varma ja horjumaton asia, johon ihmisellä ei ollut osuutta. Se oli Jumalan ja Hänen Poikansa välillä tapahtunut pelastusteko. Se ei kuitenkaan ole mikään epäselvä tai sekainen juttu, vaan "siellä he ristiinnaulitsivat Hänet" (Luuk. 23:33). Tapahtumalla on määrätty paikka ja aika ihmiskunnan historiassa; Golgata Jerusalemin muurien ulkopuolella Israelissa noin 1985 vuotta sitten. Uskommepa sitten tämän tapahtuman tai emme, niin se ei muuta tosiasiaa miksikään. Oman historiamme se muuttaa ikuisuuteen asti, jos uskomme ja vastaanotamme tämän ilmoituksen, jota kutsutaan evankeliumiksi.
Jeesus sanoi, että kukaan ei voi ryöstää meitä Häneltä (Joh. 10:28). Kuitenkin Hän joutui näkemään, kuinka monet opetuslapsista vetäytyivät pois Hänen luotaan. Jeesus kysyi niiltä opetuslapsiltaan, jotka jäivät vielä Hänen ympärilleen: "Tahdotteko tekin mennä pois?" Kaikilla on mahdollisuus lähteä pois Jeesuksen luota -myös uudestisyntyneillä ihmisillä. Tämä on tavattoman surullista heitä ajatellen ja varsinkin Herraamme, joka rakasti heitä (ja meitä kaikkia) kuolemaan saakka. Jeesus sanoi omilleen ja sanoo meille: "Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä" ja "Niinkuin Isä on minua rakastanut, niin minäkin olen rakastanut teitä; pysykää minun rakkaudessani." (Joh. 15:4, 9). Tässä ei ole kysymys ponnisteluista ja omasta yrittämisestä. Olen kokenut tämän ja monet toisetkin. Minut on sidottu rakkauden sitein Herraan, mutta kyllähän minä voisin lähteä Hänen luotaan pois. Mutta kenen luokse minä menisin? Hänellä on iankaikkisen elämän sanat ja Hän on lahjoittanut minulle uskon. Niinpä minkä minä nyt vielä elän täällä ajassa, "sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni."
