Puimatanner
Puimatanner => Seurakunta => Aiheen aloitti: Letsa - 26.07.21 - klo:19:31
-
Miten koette luterilaisen jumalanpalveluksen?
Mielessä on erityisesti nämä:
1. Saarnan lähtökohta on aina evankeliumeista.
2. Samat rukoukset ja vuorolaulut toistuvat aina samanlaisina. Rukoukset luetaan kirjasta, ei ole koskaan vapaamuotoista rukousta papin suussa.
Taustaltani en ole luterilainen, vaan aikuisiällä kirkkoon liittynyt. Siksi nämä hieman ihmetyttivät ja edelleenkin hämmästelen. Ja saarnakin voisi olla muistakin Raamatun kirjoista. Vapaakristillinen taustani näkyy tässä.
Omalla paikkakunnallani en pidä mahdollisena kuulumista vapaan suunnan seurakuntaan, niissä meno on sen verran "etäännyttävää", sanotaan nyt vaikka noin.
-
Miten koette luterilaisen jumalanpalveluksen?
Mielessä on erityisesti nämä:
1. Saarnan lähtökohta on aina evankeliumeista.
2. Samat rukoukset ja vuorolaulut toistuvat aina samanlaisina. Rukoukset luetaan kirjasta, ei ole koskaan vapaamuotoista rukousta papin suussa.
Taustaltani en ole luterilainen, vaan aikuisiällä kirkkoon liittynyt. Siksi nämä hieman ihmetyttivät ja edelleenkin hämmästelen. Ja saarnakin voisi olla muistakin Raamatun kirjoista. Vapaakristillinen taustani näkyy tässä.
Omalla paikkakunnallani en pidä mahdollisena kuulumista vapaan suunnan seurakuntaan, niissä meno on sen verran "etäännyttävää", sanotaan nyt vaikka noin.
Ymmärrän hyvin, miksi jotkut asiat hämmästyttävät, jos sinulla on vapaakristillinen tausta. Minulla asiat menivät niinpäin, että kun olin täyttänyt 18v niin erosin evlut kirkosta ja liityin helluntaiseurakuntaan. Ja sieltä erosin noin 12v jäsenyyden jälkeen, ja sen jälkeen nimeni ei ole ollut minkään srk:n tai yhdistyksen rekisterissä.
-
Miten koette luterilaisen jumalanpalveluksen?
Mielessä on erityisesti nämä:
1. Saarnan lähtökohta on aina evankeliumeista.
2. Samat rukoukset ja vuorolaulut toistuvat aina samanlaisina. Rukoukset luetaan kirjasta, ei ole koskaan vapaamuotoista rukousta papin suussa.
Taustaltani en ole luterilainen, vaan aikuisiällä kirkkoon liittynyt. Siksi nämä hieman ihmetyttivät ja edelleenkin hämmästelen. Ja saarnakin voisi olla muistakin Raamatun kirjoista. Vapaakristillinen taustani näkyy tässä.
Omalla paikkakunnallani en pidä mahdollisena kuulumista vapaan suunnan seurakuntaan, niissä meno on sen verran "etäännyttävää", sanotaan nyt vaikka noin.
Ymmärrän hyvin, miksi jotkut asiat hämmästyttävät, jos sinulla on vapaakristillinen tausta. Minulla asiat menivät niinpäin, että kun olin täyttänyt 18v niin erosin evlut kirkosta ja liityin helluntaiseurakuntaan. Ja sieltä erosin noin 12v jäsenyyden jälkeen, ja sen jälkeen nimeni ei ole ollut minkään srk:n tai yhdistyksen rekisterissä.
Sama tulevaisuus voi olla lähellä myös omalla kohdallani.
-
Tästä ehkä voisin keskustella runsaasti. Suosittelen aluksi kuuntelemaan klo 13.00 Päivä vieras asian. Se sivuaa tätä kysymääsi. Minä saatan olla jo muutosvastarintainen. Luterilaisena pietistinä olen saanut sakramenteist, Isä Meidän - yhteisestä rukouksesta (on tilaa myös omalle hiljaiselle rukoukselle) tosi paljon ja opetus SRO:ssa on kerrassaan hyvää. Lut. saarnat ovat keskimäärin huonoja tai kuulumattomia, tulee tunne, että papeilla ei ole hlö-kohtaista uskoa. Jatketaan...
https://www.radiot.fi/kanavat/radio-dei
-
Isä meidän-rukous onkin huippuhyvä asia luterilaisessa jumalanpalveluksessa, samoin Herran siunaus. Olen kuullut hyviä saarnoja luterilaisessa messussa, ja pitkiäkin, puolen tunnin mittaisia. Ovat olleet herättäviäkin, synti on sanottu synniksi ja on ravisteltu. Niiden kaikkien lähtötekstit ovat evankeliumeissa, miksi?
-
Tuon voi kysyä papilta! En ole huomannut.
"Ennen kuin ryhdyt valmistamaan saarnaa, sinun täytyy valita, mistä saarnaat. Saarnata voi
ensimmäisestä tai toisesta lukukappaleesta (Vanhan testamentin tekstistä tai ns. epistolatekstistä) tai
evankeliumista. Joinakin kirkkovuoden pyhinä evankeliumikirja tarjoaa myös vaihtoehtoisia saarnatekstejä.
Rukouspäivien saarnatekstit määritellään joka vuosi erikseen." Sini Hulmi
https://courses.helsinki.fi/sites/default/files/course-material/4524848/Saarnan%20valmistamiseen%20ohjeita%20TUM%20412.pdf
-
Tämmöinen on lähes täydellinen LUTERILAINEN saarna!
'MISTÄ TUNTEE EVANKELISEN SAARNAN?
Kalle Jokinen
”Ylennä ristin lippu korkealle, se valkovaate, vereen kastettu, Sä rohkeasti huuda kaikkialle: on kaikkein synnit anteeks annettu, Kun kuoli Golgatalla Karitsa Maailman kaiken syntiuhrina."
EVANKELIUMI on Kristuksen pyhän seurakunnan ydinasia ja ase, aarteitten aarre, kuten siunattu uskomme puhdistaja Luther on ylevästi lausunut teesissään 62: ”Kristuksen kirkon todellinen ja kallein aarre on Jumalan armon ja kunnian kaikkein pyhin evankeliumi.”
Siis, mistä tuntee evankelisen saarnan, kalleimman aarteemme? Ensimmäiseksi nousee tärkeä kysymys, tunnenko minä, joka muille saarnaan, itse tämän ainoan, todellisen, taivaasta annetun evankeliumin? Onko se minun oman sydämeni aarre, autuus ja voima?
Pyhä veljemme Paavali kertoo: ”Sillä minä annoin teille ennen kaikkea tiedoksi sen, minkä itse olin saanut” (1. Kor. 15:3). ”Minkä itse olin saanut” – rovasti K. V. Tamminen valaisee: ”Sun Jeesus, veres armo On lähde pohjaton, Vaikka juon ja muita juotan, Se yhtä täynnä on.” Siis ammentaja juo ensin, juo itsensä uskoon ja sitten hän osaa ja näkee muitakin juottaa. Niin, vakavasti kysyn sinulta puhuvainen Kristuksen käskyläinen, onko meille Jeesus rakas, se ”verinen kuninkaamme”, jota me rakkaudella palvomme ja palvelemme?
Olisi järkyttävää olla autuuden tuntoa vailla ja kuitenkin julistaa Kristusta. Olkoon veljet meillä tässä pyhä pelko ja olkoon pyhän Paavalin huokaus meille sydämen asia: ”Etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hyljätyksi” (1. Kor. 9:27).
Meille, veljet, on sangen tarpeellista päästä rannattoman armomeren rannalla pyhän Pietarin tavoin Herramme tenttiin, onko hän, meitä rakastava Herramme, juuri minulle rakas ja kallis, se aarre, josta riemulla julistan ja ylistän? Niin – mistä tunnen evankelisen saarnan? Oi, miten kallis kysymys.
Tätä kysymystä on lähestyttävä vain yhdeltä ainoalta suunnalta, Golgatalta, sen veriseltä ristiltä, tyhjältä kalliohaudalta, sekä pyhältä kastamaljalta, muuta suuntaa ei Raamattu tunne. Eräs vanha armolapsi painoi Raamattuaan rintaansa vasten ja sanoi: ”Tämä kirja on minulle hyvin rakas, sillä se on kalliin Vapahtajani pyhän veren punaama” – oi onnellista vanhusta.
Olemme siis nyt yhtä mieltä siitä, että ensin on tunnettava se evankeliumi, jota muille julistaa. Evankeliumi on suuri salaisuus (Ef. 5:22; 1. Tim. 3:16). Meidän savijärkemme ei evankeliumia voi tuntea eikä tunnistaa. Rakastettu arkkipiispa Svebilius opettaa: ”Jumalan laki on joltisestikin tunnettu ihmisluonnossa, mutta evankeliumi on kaikelta järjeltä ja ymmärrykseltä kätketty salaisuus.” Emme siis etsi järkemme johtopäätelmiä saarnaamme tai puhettamme valmistellessamme, kun tutkimme evankeliumin salaisuutta. On suorastaan turmiollista siinä huokaista: ”Ymmärrys hoi, äly älä jätä.” Kyllä se äly jättää aina orjansa helvetin tielle. On viisautta huokaista K.V. Tammisen lailla, avatun Raamatun äärellä: ”En sen johdatusta ymmärrä, ellet Henkeäsi anna sä.” On nöyrästi tunnustettava virsirunoilijan lausuma totuus: ”Soaistu on järkemme, synninsumu sielun peittää.”
On myöskin, rakkaat julistajaveljet, tarkoin tiedettävä, että oikea Siinain pyhän lain tunteminen on kaikessa sen ankaruudessaan välttämätöntä, koska sen haavoittamille sieluille on ”Jeesuksen veren armo lääke verraton”. Jalo teologian tohtori Walther opettaa meitä: ”Jumalan sanaa ei jaeta oikein, jos ei saarnata Lakia sen kaikessa ankaruudessa, eikä evankeliumia sen täydessä suloisuudessa, vaan sekoitetaan lakiin jotakin evankeliuminomaista ja evankeliumiin jotakin lainomaista” (Laki ja evankeliumi, s. 9).
On järkyttävä lopunajan merkki rakkaassa kirkossamme, että sen julistus on ainakin 80-prosenttisesti tätä lain ja evankeliumin sekoittamista, ja näin leivotaan pyhän Jumalan eteen kokonaisia fariseuksia. Herra meitä armahtakoon!
Evankeliumin tuntee ennen kaikkea sen punaisesta tunnusväristä, tästä meidän tulisi olla samaa mieltä. Kun pyhän lain salamat iskevät minun aina mustiin ja veriruskeisiin synteihini, vaatien minua, lain kiroamaa, suoraan helvettiin, niin enkö sitten julistuksessani ylistäen korostaisi rakkaan armahtajani Kristuksen sydänveren ruusunpunaista väriä? Eräs armahdettu ja armoitettu kirjoittaa Armoa armosta -kirjassa: ”Rakkaat veljet, leiriytykäämme Golgatan ristin vartioon, älkäämme antako muuttaa sen veren väriä, olkoon se jopa kokardina sotalakissammekin.” Jalo rohkaisu!
Kun osaan, jos osaan, erottaa lain evankeliumista, osaan silloin puheessani lain ankaruudella herätellä suruttomia, mutta sitten tarkoin muistaen Waltherin varoituksen: ”Jumalan sanaa ei jaeta oikein, jos julistetaan lakia syntiensä tähden kauhistuneille.” Silloin on Siinain lain ja tuomioiden äänen vaiettava, kun rakas Pyhä Henki ohjaa syntihaavoissaan huokaavan sielun veren evankeliumilla Siinailta Siionille, Golgatalle, kuin ristin ryövärin, ihan Kristuksen ristin viereen, pyhän veren ja pyhien armosanojen luokse. Älkäämme, jalot julistajaveljet, säästäkö ja säädelkö ristin pyhintä sovituksen verta. Vihmokaamme sitä saarnassamme niin kokonaisvaltaisesti, että ”miltei kaikki vihmotaan verellä” (Hepr. 9:22). ”Miltei kaikki”, mutta ei paatuneita pilkkaajia, joiden on ensin jouduttava Siinain kauhuihin.
Ihana ja velvoittava on Herramme käsky hänen saarnaajilleen: ”Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani, sanoo teidän Jumalanne. Puhukaa suloisesti Jerusalemille”, siis Kristuksen kiusatulle ja ahdistetulle seurakunnalle (Jes. 40:1-2). On ääretön määrä lohduttomia, kalliisti lunastettuja sieluja, joille kyynelten polku on täällä tuttua. Siksi tulisi meidän osata heitä lohduttaa ja siihen juuri sijoittuu siunattu veriarmon evankeliumi. Luetaan tarkoin tuo Jes. 40:1-2. Saimme verievankeliumin kutsun armon valtakuntaan jo varhain, pyhässä kasteessa, jonka armon sitten rakas Pyhä Henki uudisti ja lujitti. Miksi emme nyt tottelisi taivaallista näkyämme oikein ylistämällä Karitsan pyhän veren armoa? Muistakaa nyt, miten rakkain Herramme vei oman sydänverensä pyhimpään, jossa se elävänä verenä puhuu lakkaamatta meidän syntisriepujen edestä. Miksi kuitenkin olemme haluttomat, hitaat ja laiskat ottamaan tätä pyhintä verta huulillemme, jolla meidät kirotut ja kadotetut Kristus kalliisti osti? Uskokaa siis te, hitaimmatkin uskomaan, että Karitsan veri on armonevankeliumin punainen väri. Muuta väriä ei Pyhä Henki salli esille tuoda. Jos joku tuo, olkoon vaikka taivaan enkeli, hän olkoon kirottu (Gal. 1:8).
On erinomainen kunnia tulla täällä kutsutuksi ”veriteologiksi”. Minäkin olen sen nimen saanut. Se on kuitenkin ainoa saarna ja vihmonta, johon saatana, maailma ja oma järkemme suuttuu, mutta josta niin moni synnin ja helvetin tien kulkija muuttuu taivaan ikivanhan armon tien vaeltajaksi.
Otetaan oikein tunnussanaksemme Lutherin verraton lauselma: ” Kristuksen pyhä evankeliumi on sisältöönsä nähden ristin saarna ja vaikutukseensa nähden uskon saarna.”
Toinen varma ja ihana evankelisen saarnan tuntomerkki on pyhän kasteen sakramentti. On murheellinen aikamme merkki se, että kasteen raamatullinen ja taivaallinen todistus on pelottavasti kadoksissa. Pyhä Johannes kirjoittaa: ”Sillä kolme on, jotka todistavat: Henki ja vesi ja veri, ja ne kolme pitävät yhtä” (1. Joh. 5:7-8). Oletko oikein unohtamalla unohtanut tämän pyhän todistajan ja kuitenkin myönnät, että siinä, juuri siinä, Pyhä Henki sinut synnytti Jumalan lapseksi ja taivaan aarteitten perilliseksi. Ehkä sinunkin hyllylläsi on kirja, jonka nimi on ihan oikeutetusti Kasteen evankeliumi. Ilman pahansuopaisuutta kysyn, olitpa sitten pappi tai oto-saarnaaja, onko sinun opetuksesi juuri siksi niin kapea-alaista, koska kerran toisensa jälkeen jätät pois tämän pyhän kasteen todistuksen? Pyhä Henki meille hyvän alun antaa, kun saamme lukea: ”Sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta” (Hepr. 3:14). Ei sano pyhä Präetorius Aarreaitassaan kastetta suotta ”uuden liiton ensimmäiseksi sakramentiksi”, sillä siitähän lähtee armahdetun ja verilunnain lunastetun sielun taivaallinen kirkkotie. Aikanaan neuvoi minua hyvä ystäväni ja armoitettu runoilija A. V. Jaakkola: ”Älä veli lue mitään outoja oppikirjoja. Älä käytä vieraita lähteitä. Lue runsaasti Lutheria, Hedbergiä, Präetoriusta ja muita raamatullisia kirjoja. Niistä Kristuksen veren ja kasteen armon kirkkaus virtaa.” Olin hyvin iloinen näistä eväistä, ja olen yrittänyt toteuttaa hänen neuvojaan.
Aletaan juuri tästä. Pidä esimerkiksi Svebiliuksen ihanaa katekismusta taskussasi, siitä se armoitetun ”katekeetan” tie aukenee.
Kun oikein rukoillen harjaannut viipymään näiden armoitettujen isien kirjojen äärellä ja harjaannut opiskelemaan pyhästä kasteesta opettamista, saat silloin julistuksessasi ammentaa kokonaisvaltaista evankeliumia ja saat palkkioksi nähdä väsyneiden ja kiusattujen kuulijoittesi silmissä ilon ja onnen hymyä."
Sanansaattaja 1992 (Kalliopohja 2/92). Toimituksen muokkaama.'
(Minulle on kova pala, että vapaasuuntaiset saavat mennä ehtoolliselle Ev.lut.kirkossa. Käsitys on niin erilainen ja syvä, että hui. Kunnioitan niitä, jotka eivät mene. Parempi on liittyä sitten ONEWAYMISSION -kaltaisiin yhteiskristillisiin, opetusta voi kuunnella yms., mutta sakramentit ei.)
-
Noin umpiluterilaista saarnaa en haluaisi täällä joutua sana sanalta lukemaan. Mieluummin keskustelisin foorumilla (koska se on foorumin tarkoitus) kuin joutuisin olemaan "muilta lainattujen miekkojen pistojen kohteena".
-
Hyvin paljon messuissakin korostetaan kastetta, niinkuin on tuossa Stiinan laittamassa saarnassa. Se on omalla kohdalla pitänyt vaan ohittaa, kun minua ei ole vauvana kastettu. Kirkon jäsenyyden este se ei kuitenkaan ollut. Joidenkin pappien saarnoissa korostuu voimakkaana luterilainen oppi, toiset taas puhuvat enemmän käytännön elämästä käsin.
Stiina mainitsi vapaasuuntalaisten ehtoollisella käymisestä lut. kirkossa. Voi olla, että moni nimenomaisesti haluaakin tulla, koska kokee sen paremmin omakseen. Tuota en ole tiennyt, että vapaaseen suuntaan kuuluva voi tulla luterilaisen kirkon ehtoolliselle. Itse koen sen hyvänä ja ilahduttavana, myös yhteyttä luovana asiana. Ehtoollisella ollaan kahden Jeesuksen kanssa, ja silti koetaan vahvaa Hengen yhteyttä toisten kanssa.
-
Noin umpiluterilaista saarnaa en haluaisi täällä joutua sana sanalta lukemaan. Mieluummin keskustelisin foorumilla (koska se on foorumin tarkoitus) kuin joutuisin olemaan "muilta lainattujen miekkojen pistojen kohteena".
Joo. Laitan modehatun päähän ja pyydän tästä eteenpäin laittamaan ajatuksia keskusteluystävällisemmässä muodossa.
Aiheesta riippumatta. Siis tää ei liity pitkän viestin sisältöön vaan muotoon. Kiitos, että jatkossa laitetaan lyhyempia viestejä, missä on ilmaistu suurimmalta osaltaan kirjoittajan omia ajatuksia. Kiitos.
-
:o Olipas Taistolta voimakas reaktio! Sandia voi poistaa puolestani ko.saarnan, joka mielestäni on opillisesti oikein, mutta vanhanaikainen. Olisikohan peräti monen kymmenen vuoden takaa! Taistolla lienee henkilökohtaiset syynsä. ::)
Kaste ja ehtoollinen ovat luterilaiselle elintärkeät, mutta eivät välttämättömät pelastukseen.
Ehtoollisen voi nauttia myös turmiokseen (Vähä Katekismus), samoin kasteen armon voi hylätä ja turhentaa. Ev.lut kirkko hyväksyy helluntailaisen ja vapaakirkon kasteen, mutta he eivät lapsikastetta, mikä on mielestäni meillä hyvin perusteltu.
Letsan mainitseman syyn takia kirkkomme on päästänyt jo ainakin 35 vuotta vapaasuuntaiset ehtoolliselle, vaikka ero on suurempi kuin ortodoksien ja katolilaisten kanssa. Minua se häiritsee, koska olen sisäistänyt ev.lut. ehtoollisen jo 60-luvulla monitahoisesti. Letsan mainitsemat syyt sisältyvät myös lut. ehtoolliseen, mutta epäilen eroja, jos niitä ei ole, en tietenkään kiusaannu.
Aina ovat myös alkuperäiset lut. kastetut menneet väärin perustein ehtoolliselle ja se todella on muuttunut yhteiskristilliseksi käytännöksi kansankirkossa. Vaikka tietyllä tavalla pidän ja hyväksyn Suonnon, niin en pystyisi menemään ehtoolliselle. Ehkä en pääsisi Luther-säätiön ehtoolliselle. Mietitty naispappeus asia, eroaa heidän omituisesta. Minulle lehtorin virka ja uusi psykologin virka olisi vallan hyvin riittänyt tasa-arvoksi ja tarpeeksi.
Aika on todella kummallinen ja sekava, siksi tykkään lukea hartaasti ja oppienkin vanhoja kirjoja, kuten Rosenius, Willcox, Valen-Sendstad, Tuomenoksa.
Ko. teksti oli minusta rakentava ja evankeelinen eikä lakihenkinen niin kuin vapaasuuntaisilla aina on. :)
-
Tarkoitatko Stiina mainitsemaani Hengen yhteyttä perusteena sille, että vapaasuuntalaiset voivat osallistua ev.lut. kirkon ehtoolliselle?
Joskus aikoinaan ajattelin myös, etten voi osallistua ev.lut. kirkossa ehtoolliselle erilaisen opetuksen takia. Nykyisin tällaiset syyt ovat haihtuneet ja keskityn vain olemaan Herran edessä ja kanssa siinä hetkessä, ihmisopeista välittämättä.
-
Ketjun otsikko on "Luterilainen jumalanpalvelus" ja sit esimerkki luterilaisesta saarnasta koetaan liian umpiluterilaiseksi :D
Melkoinen dilemma. Olen liian umpiluterilainen varmasti tajuamaan taas tätä kokonaisuutta. Ei haittaa. Pysyn tämmöisenä. Jatkakaa vapaudessanne.
-
:o Olipas Taistolta voimakas reaktio!
Kyllä vain. Reagoin vahvasti sen takia, että pitkä tekstisi oli jonkun muun teksti jonka olit kopioinut, eikä sinun oma perusteltu mielipiteesi niistä asioista. Se ei oikein kuulostaa keskustelulta, jos vaikkapa me kaksi vuorotellen kopioisimme tänne saarnoja jotka edustavat vastakkaisia mielipiteitä jostakin asiasta. Eli: laittaisimme kaksi foorumin ulkopuolista henkilöä väittelemään asiasta. Jossakin tieteellisessä aikakauslehdessä voisimme tehdä niin, tietysti lisättynä omilla kommenteillamme, mutta emme taida nyt olla akateemisessa foorumissa. :)
Toivoisin, että kertoisit oman mielipiteesi, yksi pieni asia kerrallaan, ja perustelisit mielipiteesi Raamatulla. Silloin voisi syntyä aitoa keskustelua. Välimiehiä meidän ja Raamatun välillä ei mielestäni tarvita, siis mielestäni se ei ole keskustelua jos vetoamme siihen että se ja se teologi tai muu oppinut on sanonut niin ja se se toinen taas sanoi näin.
-
Ketjun otsikko on "Luterilainen jumalanpalvelus" ja sit esimerkki luterilaisesta saarnasta koetaan liian umpiluterilaiseksi :D
Melkoinen dilemma. Olen liian umpiluterilainen varmasti tajuamaan taas tätä kokonaisuutta. Ei haittaa. Pysyn tämmöisenä. Jatkakaa vapaudessanne.
Joo, ehkä minun pitäisi tarkistaa mikä on ketjun otsikko. ;)
-
:) Voi hyvä Taisto!
Enpä nyt yhtään ymmärrä, miksi vaadit minua olemaan teologi ja Raamatun opettaja, kun en ole ja vielä muutkin viat ja sairaudet riesana. Tottakai minä käytän valmiita opetuksia ja saarnoja yms. joita pidän raamatullisina, oikeina ja hyvinä. Eivät ne laittamani Raamatun lauseetkaan saatesanoineni avaudu kaikille heti. Saa kysyä ja olla erimieltä.
En tosin koskaan luovu (toivottavasti) luterilaisuudestani, vaikka eivät kaikki luterilaiset opeta aina oikein enkä minäkään.
On luonnollinen sääntö, että kuka on minkin sisäistänyt, on mielestään oikeassa. Sitä keskustelupalstoilla yritetään mahdollisimman sovussa ratkoa, että miksi kaikki ajattelevat niin erilailla ja moni ei osaa ilmaista mitä ajattelee niin yhtään.
Kaikilla on oma persoonansa ja Jeesus rakastaa kaikkia. Raamatun mukaan kaikki eivät kuitenkaan pelastune, joten uskonsa tarkistaminen on mielestäni kaikille tarpeen. Saanko nyt laittaa 11 min. puheen Vähäsarjalta viikon sanaksi (sielunhoidollinen)? :-\
-
Stiina, enhän minä toki vaadi sinua olemaan teologi tai opettaja. Oletan vain, että olisit valmis perustelemaan miksi opetukset tai saarnat ovat hyviä tai miksi eivät ole - kun niitä verrataan siihen mitä Jeesus tai Paavali tai joku muu Raamatun henkilö on asiasta opettanut. Ilmeisesti sinä kuitenkin pidät tänne tuomiasi saarnoja ehdottomasti oikessa olevina. Mutta meillä taitaa olla näissä asioissa niin kovin eri näkökulma, että emme pääse yhteisymmärrykseen. Kyllähän maailmaan vastakkaisiakin näkemyksiä joistakin asioista mahtuu, olkoon niin.
-
8) Näin on! Minulle luterilainen oppi on oikea oppi ydinasiassa, siihen en anna kenenkään puuttua. Kehällisistä asioista voi kinata, jos osaa. Vielä vahvemmin, jos ei ole pääasiassa samaa mieltä Lutherin/Melanchtonin kanssa ei voi olla enää kristitty. Aaamen! :)
Laitan tähän Letsalle: jos tämän uskot näin, en yhtään tuomitse, päinvastoin. (Harva kirkossamme enää uskoo, luulen ma.)
Mikä on alttarin sakramentti? Vastaus:
Se on leipään ja viiniin sisältyvä Herramme Jeesuksen Kristuksen todellinen ruumis ja veri. Hän on sen itse asettanut meidän, kristittyjen, syötäväksi ja juotavaksi.
Missä se on kirjoitettuna? Vastaus:
Pyhät evankeliumin kirjoittajat Matteus, Markus ja Luukas sekä pyhä Paavali sanovat näin:
"Herramme Jeesus Kristus, sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti, mursi ja antoi opetuslapsilleen ja sanoi: Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Tehkää se minun muistokseni. Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen, kiitti ja antoi opetuslapsilleen ja sanoi: Ottakaa ja juokaa tästä kaikki; tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. Niin usein kuin te siitä juotte, tehkää se minun muistokseni."
Mitä tällainen syöminen ja juominen hyödyttää? Vastaus:
Se käy ilmi sanoista "teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi". Meille annetaan näillä sanoilla tässä sakramentissa synnit anteeksi, elämä ja autuus, sillä missä on syntien anteeksianto, siinä on myös elämä ja autuus.
Miten ruumiillinen syöminen ja juominen voi saada aikaan jotain näin suurta? Vastaus:
Syöminen ja juominen eivät sitä saakaan aikaan, vaan tässä olevat sanat "teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi". Nämä sanat yhdessä ruumiillisen syömisen ja juomisen kanssa ovat sakramentin keskeinen kohta. Se joka nämä sanat uskoo, omistaa sen mitä ne sisältävät ja lausuvat, nimittäin "syntien anteeksiannon".
Kuka sitten vastaanottaa tämän sakramentin kelvollisesti? Vastaus:
Paastoaminen ja ruumiillinen valmistautuminen ovat kyllä hyvää ulkonaista kurinalaisuutta, mutta todella kelvollinen ja hyvin valmistautunut on se, joka uskoo nämä sanat: "teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi". Kelvoton ja valmistautumaton on taas se, joka ei näitä sanoja usko tai joka epäilee niitä, sillä sana "teidän edestänne" ei vaadi muuta kuin uskovaa sydäntä.
http://tunnustuskirjat.fi/vahakatekismus.html
-
Joku kirjoitti jotenkin niin, että on huono luterilainen. En nyt löydä sitä. Omalta kohdalta sanoisin, että luterilaisuutta ei ole minussa lainkaan. Seurakunnassa keskityn hengelliseen puoleen, onhan Jeesus antanut lupauksen olla läsnä siellä, missä hänen nimessään kokoonnutaan. Jumalan puhe välittyy virsien ja saarnan kautta, myös Raamatun sanan kautta suoraan. Luterilaisessa kirkossa olen löytänyt paikan ja tilan hiljentyä Herran edessä.
En lue tunnustuskirjoja, en teologisia selityksiä. Koko kasteteologia menee minulta muutenkin ohi, koska se keskittyy lapsena kastettuihin. Ja tuo ehtoollisselityskin saa jäädä sinne tunnustuskirjoihin, luen mieluummin Raamatusta ne kohdat ja kiitän Herraa anteeksiantamuksen ihmeestä.
-
8) Pitäisi osata olla jo hiljaa minunkin!
Ensimmäinen kappaleesi on oikein ja hyväksyttävää.
Toinen kappaleesi on väärin: Kyseessä on Raamatussa oleva Jeesuksen pyyntö. Moni tulkitsee sen Jeesuksen kristittyjä velvoittavaksi käskyksi. Käy mieluummin Kristityn Foorumin tai OneWayMissionin ehtoollisella, please.
Missä se on kirjoitettuna? Vastaus:
Pyhät evankeliumin kirjoittajat Matteus, Markus ja Luukas sekä pyhä Paavali sanovat näin:
"Herramme Jeesus Kristus, sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti, mursi ja antoi opetuslapsilleen ja sanoi: Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Tehkää se minun muistokseni. Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen, kiitti ja antoi opetuslapsilleen ja sanoi: Ottakaa ja juokaa tästä kaikki; tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. Niin usein kuin te siitä juotte, tehkää se minun muistokseni."
(Matt 26:26-29, Mark 14:22-25, Luuk 22:14-20, 1.Kor 11:23-25 )
-
Stiina, mikä on väärin? Ja mitä tarkoitat, että se on Jeesuksen pyyntö? Lainaat Raamattua ja se on kaikki oikein.
-
Ymmärrän tietysti, että on Jeesuksen pyyntö. Ei täällä ole missään kai sanottukaan, että olisi velvoittava käsky. Stiina, menen ehtoolliselle sydämessäni Jumalan rauha, joka varjelee minutkin Kristuksessa Jeesuksessa ja Jumalan Pojan uskossa.
-
:) En mielellään jatka tästä aiheesta. En ole toisten omantunnon vartija enkä saakaan olla.
Ottakaa ja syökää... ja ottakaa ja juokaa... Koskee kaikkia opetuslapsia eikä vain silloin Yläsalissa pääsiäisenä olevia. (En ole korona-aikana käynyt muuta kuin virtuaalisesti HPE.)
Lapsenlapseni pääsee ripille syyskuussa, katsotaan sitten.
-
Stiina, eihän sinua mikään velvoita. Kirjoitit voimakkaita sanoja ja luonnollisesti kiinnostuin, mihin ne perustuvat.
-
Miten koette luterilaisen jumalanpalveluksen?
Mielessä on erityisesti nämä:
1. Saarnan lähtökohta on aina evankeliumeista.
2. Samat rukoukset ja vuorolaulut toistuvat aina samanlaisina. Rukoukset luetaan kirjasta, ei ole koskaan vapaamuotoista rukousta papin suussa.
Onko ajatuksia, kaivataanko saarnan aiheiksi kaikkialta Raamatusta nousevia tekstejä? Entä valmiit, samat, toistuvat kohdat, miten koette ne?
-
::) +++
En nyt puolestani minä yhtään ymmärrä, en. Toivottavasti saat vastausta muilta! Yst.
-
::) +++
En nyt puolestani minä yhtään ymmärrä, en. Toivottavasti saat vastausta muilta! Yst.
Ei se mitään. Otan esimerkin tuohon toistuvuuteen liittyvänä. Messussa pappi laulaa "Herra olkoon teidän kanssanne" ja seurakunta vastaa "Niin myös sinun henkesi kanssa." Mitäpä jos esim. tämä korvattaisiinkin vapaamuotoisella rukouksella? Kiitettäisiin Herraa, että hän on keskellämme ja muutenkin rukoiltaisiin lyhyt, siinä hetkessä sydämestä nouseva rukous.
Otetaan nyt vain tämä yksi asia tähän esille.
-
Luulin jo että minut on torpedoitu jo täältäkin, mutta minulla olikin caps lock päällä ???
------
Hyvä Letsa,
luterilaisena minä en ole ollenkaan kiinnostunut tuosta, kun maallikot vain vaikeasti voivat / jos ollenkaan, vaikuttaa edes vähän liturgiaan. Ainoastaan, jos pappi = virka kysyy juuri sinulta tai olet hallintoelimissä. Silloinkin liikkumavaraa ei kauheasti ole.
Olen oppinut tyytymään, jos on rippi ja synninpäästö, Isä Meidän -rukous, HPE oikein asetettuna. Iloitsen, jos on evankeelinen saarna, tutut virret ja ystävällinen seurakunta.
Kirkkomme oppi käytännössä on nykyisin sekava, synkretistinen, maallistunut ja laitonkin. (Asun Helsingissä.) Ilman herätysliikkeiden panosta, tuskin saisin täällä ev.lutista mitään enää, vaikka se on minulle silti rakas vanhoine virheineenkin. En yhtään tiedä mitä pitäisi tehdä nyt, vain odotan ja tyydyn, joskus jaksan vielä tosissani tän asian puolesta huokaista ylöspäin. Näen että jakautumisen/pirstoutumisen vaara on ilmeinen ja kirkko tällaisena häviää. En toivo sitä.
Yst. toivon myös, että vapaasuuntaiset eivät toisi omaa hapatustaan kirkkoomme, jos ei ole jotain todella hyvää antaa. Yst. terv.
-
Stiina muuttamisesta en puhunutkaan, ihan vaan ajatuksia tuohon toistuvuuteen liittyvänä. Niinkuin aloituksessa kirjoitan, tällaiset saman toistamiset ihmetyttävät. Jonkun mielestä ne ovat olleet oikein hyviä ideoita ja ovat sitä edelleen. Ja sitten vaan mainitsen, mikä esimerkiksi minusta olisi omalle kohdalle toimivampaa. Olen käynyt SLEY:n ja Kansanlähetyksen tilaisuuksissa ja varsinkin viimeksimainitun tilaisuudet ovat samanlaisia kuin aikoinaan entisessä seurakunnassani.
Luterilaisuudessa onkin kahdenlaisia kokoontumisia. On messut ja sitten vapaamuotoisemmat tilaisuudet. Olen tietysti kuin kala vedessä näissä vapaamuotoisissa. Niitäkin on n. kerran kuussa paikkakunnallani kirkossa, joskus useamminkin. Paitsi nyt korona-aikana.
Olen kyllä huomannut, että sinulla ei ole ystävällistä sanottavaa vapaakristillisyydestä eikä siinä mukana olevista ihmisistä. :D
-
Mina kayn ihan kaikenlaisissa uskovissa seurakunnissa. Ja taalla niita loytyy. Heratyskristillista luterilaista suuntausta ei tietaakseni ole.
Rakkain hengellinen yhteiso taalla on karismaattinen katolinen rukouspiiri. Hyvin samanlaista kuin heratyskristilliset lut. kokoontumiset Suomessa. Paitsi kylla he yha nakevat itsensa katolisina. Pystyn katsomaan sen ohi koska ovat selvasti uudestisyntyneita uskovia.
-
Luoteeni puolesta pidän vapaudesta ja koen tiukan kaavamaisuuden yleisesti ottaen hieman vapautta rajoittavana. Luterilaisessa kirkossa sillä varmaan on haluttu tavoitella järjestystä, että ne tärkeimmiksi koetut asiat tulisivat kerrottua. Vapauden rakkauden lisäksi pidän kuitenkin myös järjestyksestä kovasti. Vaikka saarnan aihe pitäisi koskea päivän evankeliumia, monesti se koskee jotain ihan muuta. Saarnan rakentaminen näyttää olevan melko vapaata. Ikävä kyllä liian monesti ne ovat melko hengettömiä. (sanon näin luterilaisena itsekin) Järviradiosta netin kautta on tullut enimmäkseen Jumalanpalveluksia sellaisista kirkoista joissa saarnaa herätysliikkeiden edustajia, (monesti lestadiolainen) niitä olen mielelläni kuunnellut. Samoin SLEY:llä on usein hyviä saarnoja youtubessa ja varmasti myös SRO:lla jota ennen kuuntelin.
Kun aloin käymään 'herättyäni' Jumalanpalveluksissa, halusin ajatella tarkasti jokaista kohtaa mitä messussa tapahtui. Jos jokin kohta tuntui turhalta tai teennäiseltä, en lausunut/laulanut sitä mukana. Siinä on se vapaus omalla kohdallani. En pidä kaikista uusista virsistäkään joten en koe pakotusta laulaa mukana.
Pidän yhteisiä esirukouksia hyvänä, mutta vapaamuotoisuutta ja spontaanisuutta niihin voisi lisätä- toki luterilaisessa kirkossa on se vaara että jos papeissa ei ole heränneitä niin vapaista rukouksistakin saattaisi tulla ihan mitä vaan. Joten ehkä näillä kaavoilla ja säännöillä on se hyvä puoli että vaikka kaikki papit olisivat hengettömiä, niin silti ainakin evankeliumi tulee kerrottua ja muistutettua ihmisiä uskon perusasioista. Aika raadolliseltahan tuo kuulostaa.
-
:) Ymmärrän ja komppaan!
-
Minusta erittäin ongelmallista on se, jos ehtoollisviiniä ei pidetä Herran maljana vaan jonkin kirkkokunnan maljana. Eikö meillä kaikilla ole sama Herra? Sen tähden minun on vaikea käsittää ehtoollisyhteyden puuttumista. Käytännössä ja opillisessakin mielessä se nimittäin tarkoittaa, että niitä toisia ei hyväksytä kristityiksi lainkaan: meillä ei ole sama Herra. Tai sitten ehtoollinen on typistetty tarkoittamaan vain tietyn kirkkokunnan jäsenien yhteenkuuluvutta.
Minun tietääkseni luterilaiseen ehtoolliseen eivät esimerkiksi vapaiden suuntien kristityt saisi osallistua.
Sen sijaan (ainakin monien) vapaiden suuntien seurakuntien ehtolliselle saavat mennä kaikkien muidenkin uskonsuuntien uskovat, mutta monissa niissä edellytetään, että on käynyt uskovien kasteella uskoontulon jälkeen.
Mielestäni eri kirkkokuntien teologit ovat aika solmussa noiden asioiden kanssa. :)
-
Minulta evättiin pääsy ehtoolliselle Saalemissa 80 luvulla.
En tiedä miten nyt.
Olen siis luterilainen.
Kun taas viime viikolla minulta ja lapsiltani evättiin pääse ehtoolliselle miehen isän hautajaisissa katolisessa kirkossa. Mies meni sitten yksin.
Kaikkeen tottuu.
-
:'( Juu se on tosi surullista ja kauheaakin!
Itse olen sisäistänyt pian rippikoulun jälkeen syvästi luterilaisen ehtoollisen ja sitten kauhistunut, että niin erilailla ajattelevat "hellarit" menevät muina miehinä luterilaiselle ehtoolliselle. Ei alunperin hereetikot missään tapauksessa saisi tulla, vaikka muut syntiset kyllä nykyisin saavat olla tervetulleita, koska HPE on vain syntisille tarvitseville, jotka ymmärtävät tämän.
Paremmin kestän ortodoksien ja katolilaisten, mutta yleensä eivät tule. Voisin mennä katoliseen tai ortodoksiseen, jos luterilaista ei ole oikein tarjolla, mutta niihin ei pääse eikä osaisi "käyttäytyä", jos ei perehdy. Sellaiseen katoliseen, missä pelkkä leipä jaetaan en mielellään menisi.
-------------------
(Mielestäni ainakin Sandia luterilaisista voisi kuunnella Kansanlähetyksen Avaimia Raamattuun tältä viikolta, Vihriälä. Kuulin tämän päivän juuri äsken; olipa hyvä! Sinunhan ei tarvitse katkaista tänä päivänä yhteyksiäsi opetukseen ko. taholta, mikä on omasi. Ehtoollisella voit käydä sopimassasi seurakunnassa. Olen joskus kuullut, että luterilainen uskova on perheenjäsenenä saattanut päästä katoliselle siihen perehdyttyään ja keskusteltuaan, vaikka meillä ei varsinaista ehtoollisyhteyttä ole.)
-
Se millä tavalla evankeliumi kirkastui meille vaikuttaa varmaan pitkälle sen mistä opetuksen myöhemminkin haemme. Minä tulin uskoon luterilaisen kirkon sisällä vaikuttaneen nuorisoherätyksen kautta. Uskoon tulleet nuoret todistivat minulle uskostaan. Kirkkoon menimme ikäänkuin "kunnioituksesta', mutta hengellisen ravinnon saimme muista tilanteista.
Siitä lienee jäänyt minulle ajattelu, että en katso niinkään kenenkään uudestisyntyneen uskovan opinkäsitykseen kasteesta, vaan rajoitun siihen, että tämä henkilö tuntee Jeesuksen ja SIKSI menee ehtoolliselle.
Tämä oli ensimmäinen kerta, että pappi laittoi selvän porttikiellon eikatolisille ukrainalaiskatolisessa kirkossa.
Kunnioitin sitä enkä mennyt. Nuorena haavoituin Saalemissa, tulin hyvin surulliseksi ja vähän kauhistuneeksi. Mutta sen jälkeen en yrittänytkään mennä sinne ehtoolliselle.
Pyhä Henki tosin käytti Saalemin uskovia profetoimaan minulle ja rukoilemaan puolestani. Olin hyvin rankassa tilanteessa silloin hengellisesti ja Herra vahvisti minua paljon Saalemissa. Mutta he eivät tienneet etten ollut helluntailainen. ;D
Kun he kysyivät, olenko täyttynyt Hengellä, vastasin että joo olen. En käynyt tiedustelemaan heiltä miten he juuri sen ymmärsivät. Minusta se on sivuseikka. Saattaa olla, että he ajattelivat toisin.
Olin samalla tavalla kuin kala vedessä katolisessa karismaattisesssa (lue: evankelisessa) rukouspiirissä.
Pyhä Henki oli selvästi opettanut sekä heitä ja minua samalla tavalla ja yhdessä hengessä rukoilimme ja ylistimme Herraa. He tosin tiesivät että en ollut yksi heitä, koska olin heidän yhteydessään yli 12 vuotta säännöllisesti.
Joskus kun tuli joku katolinen kummallisuus vastaan, sanoin kunnioittavasti mutta selkeästi, että en hyväksy sitä koska en ole löytänyt sitä Raamatusta. Ei niitä tilanteita tullut kuin yksi itse asiassa.
Ja sitten toisella kerralla Herra selvästi kielsi minua menemästä sinne. Kysyin kummastuneena myöhemmin, että mitä siellä oli tapahtunut, kun Herra selvästi kielsi minua menemästä.
Tää henkilö oli hieman hämillään ja sanoi että nyt on Maria kuukausi ja he olivat kunnioittaneet Mariaa.
-
Itse olen sisäistänyt pian rippikoulun jälkeen syvästi luterilaisen ehtoollisen ja sitten kauhistunut, että niin erilailla ajattelevat "hellarit" menevät muina miehinä luterilaiselle ehtoolliselle. Ei alunperin hereetikot missään tapauksessa saisi tulla...
Niin, hellareiden ei pitäisi mennä luterilaiselle ehtoolliselle, mikäli eivät kuulu myös kirkkoon. Tämä siksi, että kirkon säännöt kieltävät sen. Mutta hellarit käsittävät ehtoollisviinin Herran maljaksi eikä tietyn kirkkokunnan yhteyden maljaksi, ja sen pohjalta on ymmärrettävää, että he joskus siihen erehtyvät osallistumaan.
Oma näkemykseni on se, että ehtoolliselle osallistuminen pitäisi suoda aina kaikille kristityille uskonsuunnasta ja opillisista näkemyseroista riippumatta, koska on vain yksi Kristus. Minusta ehtoollisviini on kaikkien kristittyjen yhteyden malja. Jos torjun ehtoollisyhteyden, asetun kieltämään toiseen uskonsuuntaan kuuluvan uskovan olevan Kristuksesta osallinen ja näin käytännössä torjun hänen koko kristillisyytensä.
Helluntailaisilla ja muilla vapailla suunnilla on monia hassuja tapoja ja käytäntöjä ja opinkäsityksiä, mutta en voi heitä hereetikkoina pitää, sillä hekin uskovat Jeesukseen Kristukseen omana vapahtajanaan. Hekin ovat minun sisariani ja veljiäni Jeesuksessa Kristuksessa.
-
Ymmärrän ja teoreettisesti hyväksyn, mutta näin ei ole käytännössä.
Myös luterilaisissa on ajatukseltaan hereetikkoja (ei viralliseti), mutta monia vääriä ajatuksia, eivätkä usko Kolmiyhteiseen Jumalaan eivätkä syntien anteeksisaamiseen (ansiottomaan Armoon Kristuksessa).
Vaikea on nykyisin kaikkien uskoa penkoa, joten se jää omalle vastuulle, mutta pitäisi yleisesti opettaa kuitenkin mitä HPE on.
Todellakin sen voi nauttia myös turmiokseen. Se on raamatullinen käsitys eikä vain ev.lut. oppi.
Kaikissa kolmessa vanhassa kirkossa ennen edellytettiin rippiä ja nykyisinkin on yhteinen rippi, mikä kuuluu ottaa tosissaan, eikä ajatella, että minulla ei mitään syntiä ole ja menen ehtoolliselle puhtaana saadakseni Jumalan siunauksen puhtaudelleni tehdessäni tämän suorituksen tai teon, nykyisin on tällaista paljon. Mielestäni syövät ja juovat silloin turmiokseen.
Ennen oli ongelmana kirkossamme, että tavalliset ihmiset eivät uskaltaneet mennä Ehtoolliselle, koska taas luulivat olevansa liian syntisiä, vaikka vaan katumattomat, uskomattomat eivät saaneet mennä.
-
:) Kun tuolla entisessä osiossani on muuta menossa niin laitan tähän: Lämpimästi suosittelen SRO:n ja Kansanlähetyksen Jumalanpalveluksia/Messua tänään. ovat varmaan toistettavissa koko päivän striimattuna ja sitten myöhemmin saarnat tallennettuna, olivat meinaan koskettavia ainakin minulle ja sain eläytyä ehtoollisen viettoonkin SRO, kun viime sunnuntaina olin oikasti läsnä olevana ruotsinkielisessä messussa ja en ymmärtänyt mitään ja mokasin vähän hölmöyttäni, mikä häiritsi keskittymistä ja huvitti sukulaisiani. (En kuunnellut käytännön ohjeita.)
------------------------------------
Tämä nuorisolaulu puhuttelee myös:
https://virsikirja.fi/virsi-509-herra-elamaani/
----------------------------------------
PÄIVÄN SANA
On selvää, ettei kukaan tule Jumalan silmissä vanhurskaaksi lakia noudattamalla, sillä ”uskosta vanhurskas saa elää”. Gal. 3:11.
Kristitty on Jeesukseen uskova siksi, että Jeesus itse on hänet valinnut, kutsunut omakseen ja lahjoittanut uskon. Ylpeilyyn ei siis ole ensimmäistäkään syytä. Syytä on vain kiitokseen anteeksiantamuksesta, jonka saamme jostain käsittämättömästä syystä omistaa itsellemme. Vertaileva ylpeys on aina vaarallista, se on kristityn sielun myrkky. Toisen yläpuolelle asettuva uskova pitää itseään parempana. Hän kuvittelee täyttävänsä lain vaatimukset, joita toinen ei kykene täyttämään. Lain tietä kulkevan on muistettava, että pelastuakseen hänen on täytettävä koko laki, lipsua ei sovi missään kohdin. Tällainen yritys hukuttaa kristityn loppumattomiin vaatimuksiin tai pakottaa hänet valehtelemaan itselleen. Lain alta löytyy onneksi edelleen tie armon vapaisiin tuuliin.
Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä lapsen lailla.
© Juha Vähäsarja & Perussanoma Oy
-
Täällä päin on tämmöistä ohjelmaa pääsiäisviikolla ev.lut. tapahtumissa. Jostain syystä ei juuri kiinnosta.
-
No jo on! Enpä ole huomannut edees Hgissä moista! :'(
-
Mina kayn ihan kaikenlaisissa uskovissa seurakunnissa. Ja taalla niita loytyy. Heratyskristillista luterilaista suuntausta ei tietaakseni ole.
Rakkain hengellinen yhteiso taalla on karismaattinen katolinen rukouspiiri. Hyvin samanlaista kuin heratyskristilliset lut. kokoontumiset Suomessa. Paitsi kylla he yha nakevat itsensa katolisina. Pystyn katsomaan sen ohi koska ovat selvasti uudestisyntyneita uskovia.
Mielenkiintoista.
Kuinka nuo armolahjat toimivat tuolla katolisessa kirkossa ? Vai, toimivatko ?
-
En muista elokuvan nimeä, mutta lopputeksteissä viitattiin todellisiin ihmisiin, joiden pohjalta elokuva oli tehty.
Elokuva kertoi New Yorkilaisesta poliisista, en nyt muista oliko hänelle päihdeongelma ,voi olla että muista väärin.
Tämä poliisi näki ilmestyksiä valveilla ollessaan, ja näki olentoja joita muut eivät nähneet, muistaakseni näin. Hän teki yhteistyötä jonkin jutun parissa papin kanssa, ja tätä kautta päätyi uudelle uralle.
Hänestä tuli "manaaja", eli karkoitti riivaajia ihmisistä. Elokuva oli hyvä, sillä minä pidän tällaisista, ei-niin-normaaleista jutuista, ja varsinkin kun paha saa turpiinsa 10-0......
Sandia. Onko sinun näissä katolilaisissa ystävissäsi ketään tällaisen "homman" omaavaa, tai tunnetko tällaisissa tehtävissä olevi kristittyjä Yhdysvalloissa ?
-
Mina kayn ihan kaikenlaisissa uskovissa seurakunnissa. Ja taalla niita loytyy. Heratyskristillista luterilaista suuntausta ei tietaakseni ole.
Rakkain hengellinen yhteiso taalla on karismaattinen katolinen rukouspiiri. Hyvin samanlaista kuin heratyskristilliset lut. kokoontumiset Suomessa. Paitsi kylla he yha nakevat itsensa katolisina. Pystyn katsomaan sen ohi koska ovat selvasti uudestisyntyneita uskovia.
Mielenkiintoista.
Kuinka nuo armolahjat toimivat tuolla katolisessa kirkossa ? Vai, toimivatko ?
Juu toimivat. Ja ihan hyvin. :)
Kielillä puhumisen, kielten selittämisen, profetian ja ikäänkuin ilmestyksen lahjat. Ja tiedon ja viisauden sanat.
Herra piti minusta oikein hyvää huolta näiden ihmisten kautta.
En ole ikinä ollut niin armollisessa ja Kristus-keskeisessä uskovien ryhmässä. Ja uskaltaisin sanoa terveeksi tekemisen lahjan.
Mutta se kaikkihan oli Herran toimintaa omiensa keskuudessa.
Minulla oli tosi vaikeat niskakivut kolmannen lapsen jälkeen, koska hän oli painava vauva.
Käsivarret sormenpäihin asti turtana, siis erilaisia säteilykipuja, puutuneisuutta. Eikä mikään näyttänyt auttavan.
Sitä kesti kuukausia.
Sitten pyysin rukousta asian puolesta ja he rukoilivat puolestani. Katolisen kirkon diakoni, josta todella Kristuksen luonne heijastuu, sanoi minulle rukouksen jälkeen hymyillen:' Sandia, sait varmaan upouuden niskan. :) "
Katsoin häntä ja hymyilin ja ajattelin itsekseni, että onpas hän taas pehmoaivo. ;D ;D
No, sen jälkeen kaikki niskakivut oli pois eikä ikinä tullut takaisin.
-
Toi on mahtavaa!
-
Hyvä ja uskottava todistus Sandia!
-
Vieläkö sandian rukouspiiri on toiminnassa ja voit osallistua siihen? Aarteita tuollaiset uskovien yhteydet.
-
Ikävä kyllä en pääse sinne työn takia.
Ja covid'in jälkeen se ja jäi täysin pois.
Henkilö joka oli pitkälti siellä vetäjä muutti toiseen osavaltioon ja toinen on jo varmaan melko vanha. Mutta hän on todella uskollinen joten en tiedä onko hän yhä siellä.
-
Ovat antoisia tuonkaltaiset rukousryhmät. Kävin myös yhdessä, mutta sen kohdalla kävi niin, että yksi vastuullinen muutti toiselle paikkakunnalle ja muutenkin moni jäi pois kuka mistäkin syystä. Lopullinen loppu tuli, kun luottamuksellisuus ei enää pitänyt jonkun kohdalla. Harmi kun tämän foorumin aktiiviväki on sen verran vähälukuinen ja varmaan toisistaan etäällä, ei voida sopia rukousryhmän perustamisesta.
-
Kuitenkin foorumilla jonkin verran rukoilemme toistemme puolesta ja eri asioiden puolesta.
-
Mulla oli myös entisessä elämässä monta vuotta pieni rukouspiiri jossa saimme kokea Jumalan Hengen läsnäoloa ja apua.
-
Kuitenkin foorumilla jonkin verran rukoilemme toistemme puolesta ja eri asioiden puolesta.
Tottakai. On niin paljon tätä etäjuttua joka asiassa ollut, ei se huono asia ole tietenkään.
-
Mulla oli myös entisessä elämässä monta vuotta pieni rukouspiiri jossa saimme kokea Jumalan Hengen läsnäoloa ja apua.
Kiva kuulla, että toisillakin on ollut samalla tavalla siunattu hengellinen yhteys jossakin.
-
Taitaa Pax olla meilläkin liikaa välimatkaa rukousryhmää ajatellen. Olen yrittänyt katsella seurakuntien ilmoittelustakin, olisko rukousiltoja tms., mutta jostain syystä en ole nähnyt.
-
Olen yhdessä Raamattu-rukouspiirissä, sekä yhdessä aamurukousryhmässä. Nyt molemmat ovat kesätauolla ja alkavat taas elokuun alussa.
-
Taitaa Pax olla meilläkin liikaa välimatkaa rukousryhmää ajatellen. Olen yrittänyt katsella seurakuntien ilmoittelustakin, olisko rukousiltoja tms., mutta jostain syystä en ole nähnyt.
Juu, on vähän pitkästi.