Puimatanner > Laki ja evankeliumi

Erityisiä opetuksia Raamatusta

(1/70) > >>

Stiina:
Minä laitan näitä luterilaisen opin pohjalta. Uskon, että hyödyttää melkein kaikkia.
Yst. terv. Stiina

Stiina:
Jeesus ja Nikodemos 30 toukokuun, 2010
Posted by jormajaakko in Saarna.
Tags: uudestisyntyminen
trackback
Saarna on pidetty Honkajoen kirkossa 30.5. 2010, Pyhän Kolminaisuuden päivänä. Tekstinä Joh. 3:1-15.

Tänään on Pyhän Kolminaisuuden päivä. Uskomme kolmiyhteiseen Jumalaan. Se on keskeisin asia uskossamme ja pohjana kaikelle kristilliselle opetukselle. Tänään se tulee esille erityisesti luetuissa teksteissä ja veisatuissa virsissä. Se tulee kyllä julki yleensä jokaisessa jumalanpalveluksessa. Kiitosvirsi rakentuu kolminaisuuden varaan, niin kuin tänäänkin. Jokaisessa jumalanpalveluksessa lausumme yhteen ääneen uskontunnustuksen, uskon Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen.

Se on uskon syvin mysteeri eli salaisuus, jota ei voi ymmärtää luonnollisen järjen pohjjalta. Se aukenee kuitenkin Jumalan omasta ilmoituksesta. Se on ymmärrettävää uskolle, ja siihen vastataan ylistyksellä ja kiitoksella.

Vanha Testamentti julistaa yksijumalaisuutta. ”Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi” (5. Moos. 6:4). Vanhassa Testamentissa on kuitenkin viitteitä pyhästä Kolminaisuudesta, esimerkiksi tuo Jesajan kirjan kohta (6:3), jonka kuulimme: ”Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Sebaot. Hänen kirkkautensa täyttää kaiken maan.” Abrahamista sanotaan, että Herra ilmestyi hänelle Mamren tammistossa kolmen miehen hahmossa. Muitakin kohtia voisi mainita.

Uudessa Testamentissa kolminaisuusopin pohjan muodostaa julistus Jumalasta Isänä, Kristuksesta hänen Poikanaan ja heidän lähettämästään Pyhästä Hengestä. Apostolinen siunaus kuuluu: ”Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien teidän kanssanne!” Se viittaa selvästi kolminaisuuteen, ja niin tekee ennen muuta kastekäsky. Meidät on kastettu Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Emme voi ajatella muuta kuin että Isä, Poika ja Henki ovat yhdenvertaiset. Samalla kertaa uskomme, että Jumala on yksi. Tässä ei ole mitään uskolle järjenvastaista, vaikka se ylittääkin luonnollisen järkemme kyvyt.

Päivän evankeliumissa kerrotaan Jeesuksen ja Nikodemoksen yöllisestä keskustelusta. Siinä ei ole suoranaista mainintaa kolminaisuudesta ellei sellaiseksi lueta sitä, että puhutaan Jumalasta, taivaasta tänne tulleesta Ihmisen Pojasta ja Hengestä. Evankeliumissa on kysymys uskon syntymisestä.

Mutta miksi keskustelu käytiin yöllä? On arveltu, että Nikodemos tahtoi tavata Jeesuksen salaa, tuttaviensa tietämättä. Niin voi olla, mutta todennäköisempi syy on se, että yöaikaan saatiin olla paremmin rauhassa. Uskon syvimpiä salaisuuksia ei tuoda turuille ja toreille. Joka sellaista on yrittänyt, on menettänyt jotakin tärkeätä. Asia on samoin tänäkin päivänä. Nykyaikainen media ei ole sopiva väline uskon mysteerien selvittämiseen. Sellaisissa tilanteissa kuin esimerkiksi TV-keskustelussa puhutaan usein pinnallisesti. Muutaman sekunnin pituiset lauseenpätkät eivät valaise syvällisesti mitään  asiaa, saatikka uskon salaisuuksia. Niitä tulee pohtia rukouksessa ja mietiskelyssä. Niistä voi menestyksellä puhua vain luotetussa seurassa, jossa uskaltaa avautua toiselle.

Toinen asia on, että uskon asioista voi puhua myös yksinkertaisesti. Kaikki opetus ja oppiminen alkaa a:sta, mutta syvenee jatkuessaan. Koko elämä on oppimista. Niin myöskin kristityn uskonelämä ja sen ymmärtäminen. Paavali kirjoittaa (1 Kor. 13:11-12): ”Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen, mikä kuuluu lapsuuteen”. Hän tunnustaa, ettei hän vielä varttuneena miehenäkään ymmärrä kaikkea: ”Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin”.

Silläkin on merkitystä, haluaako ihminen ymmärtää uskon kysymyksiä. Nikodemos ilmeisesti halusi. Tuskin hän muuten olisi tullut Jeesuksen luo. Pääsikö hän ymmärtämään asiaa, ei selviä tästä tekstistä. Nikodemos aivan kuin katoaa näköpiiristä muutaman lauseen jälkeen. Evankelista Johannes kertoo, että Nikodemos puolusti Jeesusta myöhemmin ylipappien ja fariseusten edessä. Hän oli läsnä myös Jeesuksen hautaamisessa ja toi mukanaan noin 30 kiloa mirhan ja aaloen seosta hautaamista varten. Siitä voi ehkä päätellä, ettei kohtaaminen Jeesuksen kanssa jäänyt vaille vaikutusta.

Katsotaanpa hetken tuota kohtaamista. Nikodemos aloittaa tunnustamalla  Jeesuksen Jumalan lähettämäksi opettajaksi. Jeesuksen tekemät tunnusteot osoittivat sen. Mutta mikä oli Nikodemoksen asiana? Todennäköisesti se, mikä eräällä toisellakin: ”Mitä minun pitää tehdä, jotta saisin iankaikkisen elämän?” Nikodemos ei ehdi tehdä kysymystä, sillä Jeesus tietää sen sanomattakin ja vastaa siihen. ”Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa”. Nikodemos oli juutalainen ja fariseus. Hänen mielestään Jumalan valtakuntaan pääsemiseen riitti lain täyttäminen. Mutta hän oli silti epävarma. Millä tavalla, mihin asti lakia oli noudatettava? Riittikö se, että koetti tehdä parhaansa? Tällaisia kysymyksiä hänellä varmaan oli.

Jeesuksen vastaus merkitsi. Lain noudattaminen ei riitä. Ihmisen tulee syntyä kokonaan uudeksi. Vanhan paranteleminen ei ole kyllin. Tulee syntyä uusi ihminen. Tämä Jeesuksen vastaus pätee nytkin ja meihinkin. Emme pääse Jumalan valtakuntaan koettamalla noudattaa Jumalan käskyjä, sillä kukaan ei kykene pitämään niitä täydellisesti. Tarvitaan toinen pelastuksen tie: uusi syntyminen.

Nikodemos ei ymmärtänyt. Hän ajatteli luonnollista syntymää. Sellaista ei tule ihmiselle toista. On vain yksi ajallinen elämä. Jeesus on samaa mieltä: ”Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa”. Mutta Hengestä syntyminen onkin toinen asia. Se on ylhäältä syntymistä. Jumala itse tekee sen mahdolliseksi. Hengestä syntynyt on Jumalan teon kohde. Ihminen itse ei saa sitä aikaan. Eihän ihminen voi vaikuttaa itse omaan ajalliseenkaan syntymiseensä. Ihminen ei itse synnytä itseään. Jumalan luomisteosta on sinäkin kysymys.

Hengestä syntyminen, uudestisyntyminen, ylhäältä syntyminen on Jumalan teko. Tai toisin sanoin: uskon syntyminen on Jumalan työ ihmisessä. Niin kuin tuulen teitä ei tiedä, mutta tuulen vaikutuksen tuntee kasvoillaan, niin on Hengen työnkin laita. Se on salattua Jumalan työtä, mutta se on silti todellista ja vaikuttavaa ihmisen elämässä. Pyhä Henki käyttää välineenään sanaa ja sakramentteja. Kasteessa synnymme uudestaan. Kastetta tarkoittaa Paavali kirjeessään Titukselle (3:5): ”Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät”. Me kuulemme Jumalan sanan, kun siitä meille todistetaan. Ymmärrämme sen, ja silloin on kysymys siitä, otammako todistuksen vastaan.

Jeesus sanoi: Totisesti totisesti: me puhumme ja todistamme siitä, mitä olemme nähneet, mutta te ette ota vastaan meidän todistustamme”.  ”Me puhumme, me todistamme”, Jeesus sanoo.  Ketkä me, tekee mielemme kysyä? Kun evankelista Johannes kirjoitti näitä sanoja, hän tarkoitti paitsi Jeesusta myös itseään ja koko kristillistä seurakuntaa. Jeesus, Jumalan Poika on tullut Isän tyköä. Hän on nähnyt ja hän ilmoittaa taivaallisia asioita. Myös Johannes puhuu näkemästään. Hän oli nähnyt Jeesuksen alusta asti, siitä kun Jeesus alkoi julkisen toimintansa. Hän oli nähnyt Jeesuksen ristillä ja ylösnousseena ja taivaaseen astuvana korotettuna Herrana. Koko kristillinen seurakunta samoin todistaa kokemastaan, sillä Pyhä Henki on seurakunnassa ja vaikuttaa siinä uskon ja uskossa kasvamisen.

Uskossa ei ole kysymys ihmisen teoista. Usko ei ole tekemistä. Se on pikemminkin katsomista ja sillä tavoin pelastumista. Mooseksen esimerkki valaisee asiaa. Mooses nosti autiomaassa vaskikäärmeen tangon päähän. Joka siihen katsoi, jäi eloon käärmeen puremasta. Jeesukseen katsova, ristiinnaulittuun, ylösnousseeseen ja taivaaseen korotettuun Kristukseen turvautuva saa elämän, uuden elämän jo täällä ajassa ja kerran ikuisen elämän taivaassa. Se on kokonaan Jumalan pelastusteko Kristuksessa.

Stiina:
Jumalan sana on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet, se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme. Hepr. 4:12.

Tämän päivän lapset opetetaan jo varhain seuraamaan sydämensä ääntä ja luottamaan siihen. Tärkeää on silloin se, miltä tuntuu. Todellisuus muuttuu kokemiseksi. Kuten koen, siten on. Itsensä toteuttamisen kautta etsitään myönteisiä tunteita ja mielihyvää. Mielihyvä toimii niin kuin huume. Kokeakseen saman on saatava enemmän. Kokemuksiin turrutaan, tunteet haalenevat nopeasti. Tämä heijastuu yhä enemmän myös kristilliseen elämään. Kun koetaan jotakin sävähdyttävää, vakuututaan armosta. Kun saadaan näkyviä merkkejä, vakuututaan Jumalan läsnäolosta. Jos ei koeta, on jotakin vialla, Jumala poissa ja usko hukassa. Kyky kokea on Jumalan lahja, mutta kokemus on tulen tavoin huono isäntä. Uskon kriteerinä jopa vaarallinen. Lankeemuksessa vääristynyttä näkökykyä on peilattava vain Jumalan sanaan. Sanan terä erottaa sielullisen ja hengellisen toisistaan. Jos kokemus sotii sanaa vastaan, on kokemus varmasti väärä.

Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä lapsen lailla.
© Juha Vähäsarja & Perussanoma Oy

Taisto:

--- Lainaus käyttäjältä: Stiina - 02.06.21 - klo:11:52 ---"Emme voi ajatella muuta kuin että Isä, Poika ja Henki ovat yhdenvertaiset."

--- Lainaus päättyy ---
Oletko tästä samaa mieltä? Siis esim. että Isä ei ole Pojan yläpuolella, emmekä voi saada selkoa kummankaan todellisesta olemuksesta vaan asia jää mysteeriksi. Minä en koe asiaa niin, koska Jeesus todella oli lihaa ja verta ja Hänet tapettiin ihmisenä.

Stiina:
Kiitos kysymästä!

Koska olen se "möttönen", en osaa hyvin vastata tähän kysymykseen. Nojaan aina oppineimpiin. En muista kauaa hyvääkään selitystä.

Raamatun mukaan ymmärrän, että Isä ja Poika ovat yhtä (ei vain samaa mieltä, vaan olemusta). Jeesus syntyessään Neitsyt Mariasta oli sekä täysi (täydellinen, synnitön) Ihminen että täysi Jumala yht.aikaa. Sitten alkaakin vaikeampaa mysteeriota. Pyhä Henki lähtee Isästä ja Pojasta sekä on siis Heidän Henkensä, mutta myös Persoona. On siis raamatullisesti todellakin Pyhä Kolmiyhteinen Jumala, joka on samalla yksi Jumala. Sanat eivät riitä kertomaan eikä ymmärrys tavoita.
Jeesus Kristus ei myöskään jäänyt hautaan eikä tuonelaan, vaan nousi esikoisena ruumiillisesti ylös haudasta. On nyt haavoineen Taivaassa ja on sieltä vielä kerran tuleva. Hänen valtaansa on asetettu kaikki ja näkyväksi se tulee sitten kerran. Nyt vaellamme uskossa ja joudumme tyytymään Salattuun Jumalaan toistaiseksi. Kerran kaikki tulee ilmi, ihan kaikki.
Muuta pelastusta ja tietä ei meille ole luvattu eikä annettu kuin yksin Jeesus Kristus. (Ihminen Jeesus Kristuksella oli kuitenkin Isä Taivaassa, vaikka Jumala tuli ihmiseksi ja sovitti meidät Jumalan kanssa.) Nyt Pyhä Henki (Puolustaja) toimii maan päällä ja Hänet erottaa muista hengistä siitä, että korottaa aina Jeesusta Kristusta (ei itseään eikä ihmistä). Veden kolme olomuotoa vähän auttaa hahmottamisessa.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu