Roomalaiskirje 12

[kalamos]

Olipa hyvä ja asiallinen avaus.
Kiitos Letsa!

Muistan elämässäni vaiheen,
jossa tuo luku valtasi minut täysin.

Tuossa luvussa avainsana
- ja tyrmäävä sellainen on -
UHRI.

Vanhan liiton puolella
törmäämme jatkuvasti tuohon Sanaan.

Ja hän laskekoon kätensä polttouhriteuraan pään päälle;
niin se on oleva otollinen ja tuottava hänelle sovituksen.

Hebrealaiskirjeen kirjoittaja rinnastaa Jeesuksen polttouhriksi,
joka oli poltettava ulkopuolella leirin.

Polttouhri heprean kielessä tulee verbistä,
joka tarkoittaa nousemista.

Vanhan liiton aikana
polttouhrin savu nousi ylös.

Mutta Uuden liiton kertakaikkinen uhri
meni itse ylös Jumalan luo.
Nyt meidän ei enää tarvitse
uhrata tullaksemme sovitetuiksi,
vaan vain ottaa vastaan sovitus
- antaa sovittaa itsemme.

Mutta nyt, kun Paavali
on ensin kirjoittanut
kolme lukua pitkän katkelman
Israelin kohtaloista,
hän kehottaa Uuden liiton uskovia
antamaan itsensä
eläväksi, pyhäksi
Jumalalle otolliseksi UHRIKSI.

Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta
kehoitan teitä, veljet,
antamaan ruumiinne
eläväksi, pyhäksi,
Jumalalle otolliseksi uhriksi;
tämä on teidän
järjellinen jumalanpalveluksenne.

Tuo järjellinen (logiken)
on eräässä vanhassa
ruotsinkielisessä käännöksessä
käännetty hengelliseksi jumalanpalvelukseksi.
Se voidaan ehkä ymmärtää esimerkiksi siksi tehtäväksi,
mitä Sanan palvelija tekee (Sana=Logos).

Eli meidän pakanoiden
ei enää tarvitse uhrata
Mooseksen lain mukaisia uhreja,
kun Jeesus on näiden uhrilakienkin täyttymys.

onhan meidän pääsiäislampaamme, Kristus, teurastettu

Eli tuon kertakaikkisen sovituksen
me saamme ottaa vastaan.
Ja mitään sen enempää
emme voi pelastuksemme eteen tehdä.
Se on siinä.

Mutta sitten sen jälkeen,
kun olemme armosta pelastetut,
meillä on etuoikeus antaa itsemme
eläväksi ja pyhäksi,
Jumalalle otolliseksi uhriksi,
mikä siis merkitsee
antautumista Jumalan palvelukseen.
Ja tämä taas voi merkitä ahjoa
- kastetta tulessa.

Johannes Kastaja kastoi ihmisiä
vedessä parannukseen,
mutta puhui tämän lisäksi
paitsi kastamisesta Pyhässä Hengessä,
myös kastamisesta Tulessa
ja kuvaili tuota kastetta tulessa puhdistamiseksi:

Minä kastan teidät vedellä parannukseen,
mutta se, joka minun jäljessäni tulee,
on minua väkevämpi,
jonka kenkiäkään
minä en ole kelvollinen kantamaan;
hän kastaa teidät
Pyhällä Hengellä ja tulella.
Hänellä on viskimensä kädessään,
ja hän puhdistaa puimatanterensa
ja kokoaa nisunsa aittaan,
mutta ruumenet hän polttaa
sammumattomassa tulessa.

Nuo ruumenet ovat
nisunjyvään liittyviä akanoita ja roskia,
joista jyvä irrotetaan puimalla.
Kysymyksessä ei siis ole valhevehnä eli luste.

Meidät upotetaan ahdistuksiin.
Kuonat palavat pois.
Meillä ei enää ole muuta kuin Kristus.
Olemme kuin
Sadrak, Meesak ja Abed-Nego tulisessa pätsissä.

Kaste tulessa liittyy meidän puhdistamiseemme
jaloa käyttöä varten.
Mitä kovemmassa tulessa saviastia on ollut,
sitä jalompaan käyttöön se on valmistettu.

Siis kun tarkastelemme
Roomalaiskirjeen lukua 12,
niin olemme tosi kovan paikan edessä.

Meidän ei ole pakko,
mutta meillä on etuoikeus
antaa itsemme UHRIksi.

[Stiina]

   Komppaan lämpimästi!

...mutta "UHRIksi", jos siis meistä on. (Taas joutuu Armo Kristuksessa meikälle riittämään, muuten olisi epätoivo osanani!)

Kiitos syntien Sovituksesta ja synnintunnosta!  Tiedän, että monista on; kiitos myös siitä.

[Letsa]

Kalamos, hienoa tekstiä. Minä ja jokainen varmasti omalla kohdallaan tietää, mitä kirjoittamasi merkitsee ja on merkinnyt käytännön elämässä. Ajattelen tässä nyt eritoten tuota tulikastetta.

[sandia]

Olipa hyvä ja asiallinen avaus.
Kiitos Letsa!

Muistan elämässäni vaiheen,
jossa tuo luku valtasi minut täysin.

Tuossa luvussa avainsana
- ja tyrmäävä sellainen on -
UHRI.

Vanhan liiton puolella
törmäämme jatkuvasti tuohon Sanaan.

Ja hän laskekoon kätensä polttouhriteuraan pään päälle;
niin se on oleva otollinen ja tuottava hänelle sovituksen.

Hebrealaiskirjeen kirjoittaja rinnastaa Jeesuksen polttouhriksi,
joka oli poltettava ulkopuolella leirin.

Polttouhri heprean kielessä tulee verbistä,
joka tarkoittaa nousemista.

Vanhan liiton aikana
polttouhrin savu nousi ylös.

Mutta Uuden liiton kertakaikkinen uhri
meni itse ylös Jumalan luo.
Nyt meidän ei enää tarvitse
uhrata tullaksemme sovitetuiksi,
vaan vain ottaa vastaan sovitus
- antaa sovittaa itsemme.

Mutta nyt, kun Paavali
on ensin kirjoittanut
kolme lukua pitkän katkelman
Israelin kohtaloista,
hän kehottaa Uuden liiton uskovia
antamaan itsensä
eläväksi, pyhäksi
Jumalalle otolliseksi UHRIKSI.

Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta
kehoitan teitä, veljet,
antamaan ruumiinne
eläväksi, pyhäksi,
Jumalalle otolliseksi uhriksi;
tämä on teidän
järjellinen jumalanpalveluksenne.

Tuo järjellinen (logiken)
on eräässä vanhassa
ruotsinkielisessä käännöksessä
käännetty hengelliseksi jumalanpalvelukseksi.
Se voidaan ehkä ymmärtää esimerkiksi siksi tehtäväksi,
mitä Sanan palvelija tekee (Sana=Logos).

Eli meidän pakanoiden
ei enää tarvitse uhrata
Mooseksen lain mukaisia uhreja,
kun Jeesus on näiden uhrilakienkin täyttymys.

onhan meidän pääsiäislampaamme, Kristus, teurastettu

Eli tuon kertakaikkisen sovituksen
me saamme ottaa vastaan.
Ja mitään sen enempää
emme voi pelastuksemme eteen tehdä.
Se on siinä.

Mutta sitten sen jälkeen,
kun olemme armosta pelastetut,
meillä on etuoikeus antaa itsemme
eläväksi ja pyhäksi,
Jumalalle otolliseksi uhriksi,
mikä siis merkitsee
antautumista Jumalan palvelukseen.
Ja tämä taas voi merkitä ahjoa
- kastetta tulessa.

Johannes Kastaja kastoi ihmisiä
vedessä parannukseen,
mutta puhui tämän lisäksi
paitsi kastamisesta Pyhässä Hengessä,
myös kastamisesta Tulessa
ja kuvaili tuota kastetta tulessa puhdistamiseksi:

Minä kastan teidät vedellä parannukseen,
mutta se, joka minun jäljessäni tulee,
on minua väkevämpi,
jonka kenkiäkään
minä en ole kelvollinen kantamaan;
hän kastaa teidät
Pyhällä Hengellä ja tulella.
Hänellä on viskimensä kädessään,
ja hän puhdistaa puimatanterensa
ja kokoaa nisunsa aittaan,
mutta ruumenet hän polttaa
sammumattomassa tulessa.

Nuo ruumenet ovat
nisunjyvään liittyviä akanoita ja roskia,
joista jyvä irrotetaan puimalla.
Kysymyksessä ei siis ole valhevehnä eli luste.

Meidät upotetaan ahdistuksiin.
Kuonat palavat pois.
Meillä ei enää ole muuta kuin Kristus.
Olemme kuin
Sadrak, Meesak ja Abed-Nego tulisessa pätsissä.

Kaste tulessa liittyy meidän puhdistamiseemme
jaloa käyttöä varten.
Mitä kovemmassa tulessa saviastia on ollut,
sitä jalompaan käyttöön se on valmistettu.

Siis kun tarkastelemme
Roomalaiskirjeen lukua 12, ll'
niin olemme tosi kovan paikan edessä.

Meidän ei ole pakko,
mutta meillä on etuoikeus
antaa itsemme UHRIksi.

Mitä mielestäsi on käytännössä että antaa itsensä UHRIksi?

Kuinka ymmärrät käyttämäsi termit "pakko", "etuoikeus"?
Ja mihin Raamatun kohtaan perustat ajattelusi " meidän ei ole pakko mutta meillä on etuoikeus antaa itsemme UHRIksi"?

[Stiina]

Tästä saanee oikeaa ohjausta asian käsittelyyn. Hankalia kysymyksiä, johon eri kirkkokunnat vastaavat eri lailla. Kirjaimellinen lukutapa asiasta on tietysti yksinkertaisesti se miten Paavali ja Opetuslapset mm. vietiin uhraamaan itsensä Valtakunnan työhön ja kuitenkaan kaikkia pelastuviakaan ei kutsuta selvään Jumalan käyttöön, vaan tässä täytyy olla joku vielä aukeamaton syvällisempi merkitys myös:

"UHRAUTUVA RAKKAUDEN TIE
Vallanhimon tie on vastakohta kristinuskon uhrautuvan rakkauden tielle. Elävä usko johtaa meitä antautumaan Jumalalle, muuttumaan otollisiksi astioiksi hänen käyttöönsä ja kieltäytymään käyttämästä valtaa suhteessa muihin ihmisiin. Kristuksen kutsu palvelemiseen ja nöyryyteen tekee valtapelit mahdottomiksi.
Kristus pyytää seuraajiaan elämään Pyhän Hengen voiman avulla elämää, joka on ”sodassa” kaikkea Saatanan vaikutusta ja houkutusta vastaan. Kristillisen sanoman ydin on Jumala, joka panee vallan syrjään osoittaakseen rakkauttaan koko täyteydessään Golgatan ristillä. Usko voi vapauttaa meidät vallanhimosta. Meistä voi tulla ihmisiä, jotka Kristuksen tavoin ovat valmiita luopumaan vallasta ja elämään rakkauden viitoittamaa elämää.
Raamatun ilmoittama Jumalan uhrautuvan rakkauden tie on maailman hengelle sietämätön ja
mahdoton valinta. Maailman ruhtinas, Saatana, on tottelemattomuuden perikuva ja tuon hengen hän tahtoo juurruttaa kaikkiin ihmisiin. Perisynnin turmelema ihminen on syntymästään saakka valmiina seuraamaan Saatanan houkutuksia ja elämään vihollisuudessa Jumalaa kohtaan.
Raamattumme todistaa, että
”Lihan mieli on vihollisuus Jumalaa kohtaan” (Room. 8:7)"   

(kir. Reijo Telaranta)
http://www.reijotelaranta.fi/data/liitteet/tapani_talikainen_jumalan_valtakunnan_strategia_.pdf

[Letsa]

  Komppaan lämpimästi!

...mutta "UHRIksi", jos siis meistä on. (Taas joutuu Armo Kristuksessa meikälle riittämään, muuten olisi epätoivo osanani!)

Kiitos syntien Sovituksesta ja synnintunnosta!  Tiedän, että monista on; kiitos myös siitä.

Jos ajattelee laajemmin Uuden testamentin kehotuksia, pelkästään vaikka opetuskirjeissä olevia, niitä on hyvin paljon. Olenkin lähestynyt niitä siitä lähtökohdasta, että Jumala itse toteuttaa omissaan sen, johon sanassaan kehottaa. Vaikuttaa siis tahtomista ja tekemistä, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi. Me ollaan niitä saviastioita, joita muovataan, tahtoelämänkin osalta.

[sandia]

Itse ajattelen, että Paavali itse asiassa määrittelee sen mitä hän tarkoitti termillä" antaa ruumis eläväksi pyhäksi , Jumalalle otolliselle uhriksi"
Se on siinä heti seuraavassa jakeessa.

Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.

Ihmisen mieli, ajattelu muuttuu lähemmäs sitä mitä Jumala tahtoo ja ajattelee.
Eli ihminen suostuu mielenmuutokseen.

[Stiina]

   Good!  (Molemmat edelliset Letsa ja Sandia)

[kalamos]

Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta
kehoitan teitä, veljet,
antamaan ruumiinne
eläväksi, pyhäksi,
Jumalalle otolliseksi uhriksi;
tämä on teidän
järjellinen jumalanpalveluksenne.

Tuosta ensimmäisestä jakeesta
avasin hiukan avainsanaa UHRI.

Ja totesin lopuksi, että
meidän ei ole pakko,
mutta meillä on etuoikeus
antaa itsemme UHRIksi.

Tämä ja vain tämä
aiheutti pari kysymystä.

Roomalaiskirje
on osoitettu ...

kaikille Roomassa oleville
Jumalan rakkaille,
kutsutuille pyhille

... siis pyhille.

Tämä pyhyys perustuu
Jumalan täytettyyn työhön.

me olemme pyhitetyt
Jeesuksen Kristuksen
ruumiin uhrilla
kerta kaikkiaan

Eli meidän ei ole pakko tehdä
uskoviksi tultuamme
yhtään mitään erityistä.

Mutta nyt Paavali
Raamattupiiriaiheessamme
kehottaa meitä
antamaan ruumiimme 
Jumalan palvelemiseen.

Eli Jeesuksen
kertakaikkisen UHRIn tähden
me olemme pelastetut.

Siis Jumalan Karitsan veri
puhdistaa meidät jatkuvasti.
Tätä symboloi Vanhan liiton eläinuhrit.

Mutta toinen asia on se,
että me voimme erottaa itsemme
Hänen palvelukseensa.

Joskus nämä kaksi asiaa
sotketaan keskenään
todella pahasti.
Ja silloin menevät
villat ja pellavat sekaisin.

Nimittäin jotkut uskovatkin luulevat,
että meidän kutsumustehtävämme
on taistella koko elämämme
syntiä vastaan.

Mutta ei meitä ole kutsuttu
kilparadalle ollenkaan sitä varten.
Syntiongelma hoidettiin Golgatalla.

Meidät on kutsuttu erottautumaan
Herran palvelemiseen siinä tehtävässä,
jonka Hän itsekullekin antaa.
Ja uskollisuus tässä tehtävässä palkitaan.

Meitä ei palkita siitä tehtävästä,
minkä Jeesus on jo tehnyt Golgatalla.
Me olemme Hänen voittopalkintonsa.

Mutta mekin voimme
Nisunjyvän tiellä
saada voittopalkinnon.

Ja silloin me emme jää yksin.
Meitä vastassa on taivaassa
iso joukko ihmisiä,
jotka tulevat ja sanovat,
että Sinä olit palvelemassa siellä,
missä minä löysin Pelastuksen.

Siis kysymys antautumisesta
Jumalan palvelukseen.

Biblia puhuu
toimellisesta jumalanpalveluksesta:

Niin neuvon minä teitä,
rakkaat veljet,
Jumalan sydämellisen laupiuden kautta,
että te antaisitte
teidän ruumiinne
eläväksi, pyhäksi
ja Jumalalle otolliseksi uhriksi,
joka on teidän toimellinen jumalanpalveluksenne

Siis Paavali neuvoo näin toimimaan.

[Letsa]

Mielen uudistuminen ja puhdistautuminen yms. on varmastikin edellytys palvelutyöhön Jumalan valtakunnassa. Sanotaanhan niin, että joka puhdistaa itsensä mielen ja hengen saastutuksista, hänestä tulee käyttökelpoinen astia, isännälleen hyödyllinen ja kaikkiin hyviin tekoihin valmis. Näin se kohta muistaakseni meni.

Kaikki on vapaaehtoista ilmanmuuta, alkaen Jumalan pelastuskutsuun vastaanottamisesta, ja jatkuen Herran seuraamisen tiellä. Jeesus uhrasi itsensä, siis antoi henkensä edestämme. Meitä uskovia kehotetaan uhraamaan elämämme Hänelle, ettemme eläisi itsellemme, "vaan hänelle, joka on puolestamme kuollut ja ylösnoussut." Sorry, jos muistan väärin näitä Raamatun sanoja.

[kalamos]

Aamen Letsa!
Todella hyvin kiteytit.

Paavali neuvoo meitä
Jumalan armahtavan/sydämellisen 
laupeuden kautta.
Tuo alkutekstin sana
viittaa Jumalan säälivään luonteeseen.

Tuon herkemmin
ei Pyhä Henki olisi enää
voinut Paavalia johdattaa
lähestymään asiaa.

Kirjaim

Neuvon siis teitä veljet
kautta säälivän Jumalan ...

Yksin armosta me
tulimme Jumalan tykö,
kun Hänen Rakkautensa
veti meitä luokseen
sellaisella lämmöllä,
ettemme voineet vastustaa.

Ja nyt tuo sama
ja yhä yhtä Rakastava Jumala
kutsuu lastaan palvelustehtävään.

Ja siinä vaiheessa
meidän sisimmässämme
syntyy etsintä.
Kaipaus juuri siihen
löytämiseen,
jonka Paavali tuo esiin.

Älkääkä mukautuko
tämän maailmanajan mukaan,
vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta,
tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto,
mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.

Tässä vaiheessa
voi pallo pompata korkealle.
Ja niin Paavali jatkaa:

Sillä sen armon kautta,
mikä minulle on annettu,
minä sanon teille jokaiselle,
ettei tule ajatella itsestänsä enempää,
kuin ajatella sopii,
vaan ajatella kohtuullisesti,
sen uskonmäärän mukaan,
minkä Jumala on kullekin suonut.

Jumala haluaa johdattaa
meidät itse kunkin
juuri siihen tehtävään,
joka on meitä varten.

Sillä niinkuin meillä yhdessä ruumiissa
on monta jäsentä,
mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä

[sandia]

Itse ajattelen, että se mihin Paavali neuvoo uskovia kirjeissään että luopuu ihmiskeskeisistä ajattelutavoista ja periaatteista ja SYDÄN oppii mikä Herran mieli on. Ajattelen, että se on se uhri.  Se on sydämen tasolla tapahtuva oppiminen ja ainoastaan Pyhä Henki voi saada sen aikaan.
Sen seurauksena ihmisen "käyttöjärjestelmä" muuttuu.
Tosin se vanha käyttöjärjestelmä ikävä kyllä sekin on vielä ihmisessä, mutta ehkä jonkin verran Herran antama uusi käyttöjärjestelmäkin saa jonkin verran toiminta-alaa.

Paavalin listaamat hengen hedelmät ja lihan teot ovat hyvä esimerkki kummankin käyttöjärjestelmän ohjelmista.
Jos ihminen ei kykene ajattelemaan ja näkemään asioita Jumalan mielen lähtökohdista, ei hän kykene mihinkään suurempiaan "uhrauksiin".

Eli se mielestäni palautuu aivan arkitasolle.

Oletan että tämä tapahtuu vain kun Herran ensin sotkee omat konseptimme tavalla tai toisella. Muuten meillä ei ole mitään motiivia oppia uutta. Ihminen ei pidä muutoksesta.

[Letsa]

Muutoin samat ajatukset kuin Sandialla viestissä 56, paitsi sen osalta, mitä luvussa tarkoitetaan uhrilla.

Sandian ajatus, joka hänestä on luvun tarkoittama uhri, olisi mielestäni uskovan jokapäiväistä Jeesuksen seuraamiseen liittyvää "lihan kuolettamista". Siis jokapäiväistä arkea. Samaa, josta Kalamos mainitsi nisunjyvän kuolemisen tienä. Tämä sama asia voidaan ilmaista monin eri tavoin. Ja kun Hengellä kuoletetaan jotakin, silloin Jumalan pyhittävän armotyön tuloksena myös jotain uutta puhkeaa tilalle, Sandian kielikuvin uuden käyttöjärjestelmän hedelmänä. Eli: muuttuminen kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki. Ei se tuskatta eikä kivutta tapahdu tietenkään, kenelläkään. Kalamos viittasi tulikasteeseen, Sandia puhui konseptien sekaisin menosta. Paavali puhui kivulla synnyttämisestä, että Herra saisi muotoa kirjeen saajissa.

Tulee nyt mieleen...Meille uskoville jopa sanotaan kehotuksen sana: olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli...ja tämä Fil. 2 luku jatkuu, miten Hän tyhjensi itsensä, tuli ihmiseksi, otti orjan muodon, oli kuuliainen ristinkuolemaan asti. Tämä mieli pitäisi meilläkin olla, muuttua peittämättömin kasvoin Häntä katselemalla, että meissä oleva synnin ruumis kukistuisi ja Herran Jeesuksen mielenlaatu voisi saada sijaa.

Nyt ja tässä, kotona, töissä, kaupungilla...missä ikinä liikutaankaan. Varmasti itsekukin rukoillen kulkien hetkestä hetkeen.

Uhriksi antaminen, se oli se, joka minua mietitytti. Miten se tapahtuu, kun en osaa sellaista. Mutta olen tullut ajatukseen, jonka jo täälläkin ilmaissut, Herra itse vaikuttaa kaiken tarpeellisen, tahtomisesta alkaen ja opettaa, muuttaa ja muovaa. Ja kun mieli (=sydän) muuttuu, tämän kanssa rinnatusten sydämen ymmärrys syvenee ja tullaan kykeneviksi olemaan Uuden liiton palvelijoita Kristuksen orjina, yhä enemmän.

[kalamos]

Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta
kehoitan teitä, veljet,
antamaan ruumiinne
eläväksi, pyhäksi,
Jumalalle otolliseksi uhriksi;
tämä on teidän
järjellinen jumalanpalveluksenne.

Uhri on siis meidän
toimellinen Jumalanpalveluksemme.

Toinen vaihtoehto on,
että emme anna
itseämme uhriksi,
vaan mukaudumme
tämän maailmanajan mukaan.

Siis sopeudumme siihen,
miten elämä yleensä järjestetään.

Hankimme hyvän koulutuksen.
Ahkeroiden etenemme työuralla.
Perustamme perheen.
Rakennamme omakotitalon.
Istutamme ison puutarhan.
Hankimme perheelle vapaa-ajan asunnon.
Harrastamme hienoja ja terveellisiä asioita.
Huolehdimme asioista vanhuuden varalle.

Toinen vaihtoehto on,
että mukaudumme eli sopeudumme
johonkin ihan muuhun.

Emme pelastakaan tätä elämäämme
eli emme uhraakaan
kättemme työtä
hyvän elämän eteen
vaan Jumalan palvelemiseen.

Jeesus kutsui suuren
kansan keskeltä
tusinan verran miehiä
seuraamaan itseään eli miestä, 
jolla ei ollut mihin päänsä kallistaisi.

Ja niin tuo tusina
jätti kaiken ja lähti seuraamaan Jeesusta.
Ja yksi suurisuu kerran kysyikin sitten:

Katso,
me olemme luopuneet kaikesta
ja seuranneet sinua;
mitä me siitä saamme?

Ja Jeesus vastasi:

jokainen,
joka on luopunut taloista
tai veljistä tai sisarista
tai isästä tai äidistä
tai lapsista
tai pelloista
minun nimeni tähden,
on saava monin verroin takaisin
ja perivä iankaikkisen elämän

Uhri on siis hyvä elämä,
jonka voisimme pelastaa,
mutta jonka Jeesuksen tähden kadotamme.   

[Stiina]

   Olisikohan tämmöiset kehotukset ja kyky myös määrätylle porukalle vain tarkoitettu? Eksyisimme siihen samaan kuin Jerusalemin alkuseurakunta. Ei kristillisyys kuitenkaan mikään aate pohjimmaltaan ole eikä missään tapauksessa ole kyse pelastuskysymyksestä (olisi eksytystä, vaikka raamatullista, mutta väärin ymmärretty).
Kyllä Evankeliumi yksinkertaisena on koko maailmalle tarkoitettu ja Jeesuksen työ aivan riittävä ja täydellinen. Me olemme aina syntiset Jumalan edessä itsessämme, vaikka miten olisimme onnistuneita aatteellisesti ja kykyinemme.
Paljon on ihmisiä ja lapsia, jotka eivät missään tapauksessa kykenisi. Kuka kaikki elättäisi? Käytännössähän tuo olisi ties mitä ja turhentaisi myös Jumalan suunnitelman, koska emme asu paratiisissa ja maailmassa meidän on oltava kunnes kuolemme. Otsamme hiessä meidän on leipämme tienattava ja kivulla lapset synnytettävä. Erikoistehtäviin voi erottaa vain muutamia ja heillekin se voi maksaa tässä maailmassa hengen usein. Ei Jumala muuta "lihaa". Mielen muutos on eri asia. Pelastus on lahja loppuun saakka. Kaikessa hyvässä tulee kilvoitella ja syntiä välttää. Ikävä kyllä mahdollisuudet ovat erilaiset ja Kristus olisi turhaan kuollut, jos pystyisimme.
Minäkään en jaksa vikoineni hyvin ja johdonmukaisesti kirjoittaa, koska se ei ole minulle ominaista enkä pyydä, että minut muutettaisiin, koska se ei ole olennaista yms. Jokainen joutuu kärsimään sen osan minkä joutuu, muutokset ovat lyhytaikaisia, epätäydellisiä eikä oikeastaan sitä juurikaan tapahdu, koska se ei ole mielestäni edes Jumalan tahto tässä maailmassa. Itseään tulee tietenkin kehittää ja kasvattaa mahdollisuuksien mukaan ja synti tulee aina laittaa pois ja kuolettaa, mutta jos luulemme täydellisiä tai edes melkein olevamme, olemme fariseuksia eikä Kristus saa meissä sijaa. Luulemme vain täyttävämme lain riittävästi, mutta ei riitä koskaan. Jeesus oli ja on syntisten ystävä. Tämmöisellä on suuret luulot ihmisen mahdollisuuksista; en voi ymmärtää, jos katsoo maailmaamme, jossa elämme.  Armo riittää tai olemme kaikki hukassa ikuisesti. Kaikille tulisi se kertoa.