Puimatanner
Puimatanner => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: sandia - 30.08.18 - klo:18:19
-
Olen yrittänyt käydä Vanhaa Testamenttia läpi ja lukea se sellaisena kuin se kirjoitettu ja ottaa niin kuin kaikki vastaan. Olen 1. Samuelin kirjassa ja lukenut viimeksi Daavidin sotaretkistä. Ja sitä ennen luin lukuja missä kerrottiin miten Samuel jahtasi Daavidia, kun halusi eliminoida tämän. Siellä tapettiin, ryöstettiin, Daavid otti kaksi vaimoa itselleen ja silti kyseltiin Jumalalta mitä tehdä ja Daavidille Jumala aina vastasi.
Olin niinkuin avoin ja ennakkoluuloton ja ennakko-oletukseton ja jotenkin tuo jotenkin meni sielun syövereihin niin, että tuli kummallinen, jopa paha olo.
Ihmettelin, että kuinka tää voi olla. Jumalan laki kieltää murhat ja aviorikoksen ja ilmeisestikin puhuu yksiavioisuudesta.
Kyselin asiaa Herralta, tai yritin kysellä. Ja ainoa minkä sain oli se, että teki mieli ikäänkuin paeta lukemaan evankeliumeja, siis suoraan Jeesuksen elämästä ja hänen opetuksiaan. Hän EI tehnyt mitään tuollaista.
Hän seisoi vankasti sen kannalla mitä Isä on laeissa kirjoittanut. Ja sanoi, että laista ei katoa pienin piirtokaan.
Mutta onko se siis koko juitsukin sitten?? Kaikki muut vs. Jeesus. Lopultakin.
Ilmeisesti.
Jumala toimii syntisessä maailmassa. Se on pakko todeta. No senpä takia minullakin on toivo. Muuten ei olisi.
-
Mulle tuo kokemukseni toi mieleen kokemukseni kun olin jotain 4 tai 5 - vuotias. Keräsin mummon hernepellolla leppäkerttuja. Otin yhden käteeni, ja aina löysin toisen ja sitten toisen. Lopulta totesin että kämmenpohjani kutisee kun ne kaikki taapertavat pitkin ympäri kättäni. Avasin nyrkin missä olin niitä pitänyt katsoin kun kämmen ikään kuin kuhisi leppäkerttuja ja niistä oli jotenkin eriytynyt jotain oranssia nestettä. Ehkä leppäkerttupissaa tai jotain. Se kaikki alkoi inhottaa, ja ravistelin kaikki kädestäni voimaakkaasti ja lähdin juoksemaan pois paikalta. :D
Tuon Raamatun luvun aikana tuli vastaava kokemus. Kaikki se mitä VTn ihmiset tekivät ja mikä oli osa heidän luontaista elämäänsä alkoi kanssa rassaamaan kun ajattelin että täähän on Jumalan sana, miten näin voi olla!! Ja sitten tiedostin, että ainoa ihminen joka EI toiminut noin on Jumalan Poika Jeesus! Pakenin paikalta ja lukemaan Matteuksen evankeliumia.
Tosin totesin että se alkaa Jeesuksen sukuluettelolla, missä taas lueteltiin kaikki noi ihmiset joiden elämää lukiessani alkoi inhoittaa. Osaan siis kehittää itselleni ongelmia aivan yhtä hyvin kuin lapsena. :-\
-
VT osoittaa sen mihin ihminen pystyy tai siis ei pysty.
Ei ollut hyvä lopputulos omantunnon aikakautena.
Ei auttanut laki eikä Jumalan jokapäiväinen näkyvä läsnäolo pilven- ja tulenpatsas eikä jokapäiväinen ihme mannan muodossa.
Ei tullut tuomareistakaan pitkäaikaista apua.
Ei auttanut kuningaskunta eikä olleet profeetatkaan ratkaisu.
Suuri viisauskin (Salomo) ajoi kansan kurjuuteen.
-
Toisaalta VT:ssä on hurjan monta suurta esikuvallista kertomusta.
Jotain on tuolla Raamattupiirissä aloitettu.
Mitä Raamattu haluaa kertoa aivan kuin rinnastamalla Saulin kuningashuoneen ja Daavidin kuningashuoneen?
Entäpä Daavidin suvun kuninkuus ja Omrin dynastian toiminta?
Miksi kuningasten kirjoissa kirjoitetaan paljon Israelin kuninkaista? Siis valtakunnan jakautumisen jälkeen. Hehän eivät koskaan palanneet takaisin.
Tilannehan olisi lähes sama kuin, että jos Suomen historian merkittävimmissä teoksissa keskityttäisiin kirjoittamaan mitä Neuvostoliitossa/Venäjällä tapahtui.
Mielestäni tuollaista epäloogisuutta ei selitä mikään muu kuin se, että Jumala halusi kirjoittaa kansojen historiaan muuttumattomia totuuksia ja opetuksia.
Ne ovat tavallaan näkyvissä piilossa.
Esimerkiksi juutalaisuus tai roomalaiskatolinen kirkko ei osannut väärentää sellaista, mitä se ei ymmärtänyt. Kertomukset säilyvät väärentämättöminä historian kerrontana.
Niiden kautta välittyy edelleen aito sanoma.
Myös uuskarismaattisuus yrittää sotkea totuuksia.
Sielläkään harva pastori ymmärtää yhtään mitään esimerkiksi Ilmestysmajaan ja uhreihin liittyvästä toiminnoista.
Kun nämä hämmentäjät yrittävät sotkea totuuksia, joillakin yhden jakeen opeillaan, voi katsoa laajoista toiminnan kuvauksista VT:stä miten asia todella on.
VT oli alkuseurakunnan Raamattu.
-
Raamatussa sanotaankin tästä:
"Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan,
ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa;
kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään."
(Room. 3: 10-12)
Kaikki ovat siis ymmärtämättömiä ja kelvottomia, myös Aabraham, Nooa, Samuel, Daavid, Johannes Kastaja, Pietari jne.
Siksi Paavali jatkaa:
"Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia,
se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta.
Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan,
koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit
jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen."
(Room. 3: 21-26)
-
Hyvät yhteenvedot Natanaelilla ja Solterolla. Ilmeisestikaan huomioni ei tullut yllätyksenä.
Jeesuksen olemus tulee niin kirkkaasti esille kun vertaan sitä kaikkeen muuhun mitä ihmiset tekivät ja olivat Raamatussa.
Jännä että Jeesusta vihattiin sitten niin paljon.
-
Ihmettelin, että kuinka tää voi olla. Jumalan laki kieltää murhat ja aviorikoksen ja ilmeisestikin puhuu yksiavioisuudesta.
Kyselin asiaa Herralta, tai yritin kysellä. Ja ainoa minkä sain oli se, että teki mieli ikäänkuin paeta lukemaan evankeliumeja, siis suoraan Jeesuksen elämästä ja hänen opetuksiaan. Hän EI tehnyt mitään tuollaista.
Asiat eivät välttämättä ole aivan niinkuin nykyiset kristityt, ehkä varsinkin länsimaiset, luulevat.
VT:n aikoina moniavioisuus oli aika tavallinen asia.
Tappaminen ja murhaaminen ovat aivan eri asioita, niillä on eri sanat myös hepreankielessä. Raamattua tuntevat juutalaiset tekevät selvän eron näiden asioiden välillä, mutta kristityille yleisemmin tämä saattaa olla epäselvää. Kuolemantuomiotakin pidetään "sivistyneessä lännessä" vääränä asiana, vaikka ihmiseen on sisäänrakennettuna halu kuolla täältä pois jos tekee tietynlaisia tekoja.
Esimerkiksi perheensä surmaava mies: tyypillisesti hän tappaa vaimon ja lapset, ja viimeisenä itsensä. Jos hän ei onnistu itsensä tappamisessa, esim. jos virkavalta ehtii väliin ja pidättää hänet, niin sitten käy niin että yhteiskunta ei salli hänelle kuolemaa - vaikka hän todella on kuolemantuomion ansainnut ja kuoleminen olisi oikein. Murhaaminen on rikos, tappaminen on joskus oikeus tai suorastaan velvollisuus.
Jeesus ei ollut aivan niin pasifistinen kuin yleensä ajatellaan. Esim Luuk 22:35-36:
"Ja hän sanoi heille: "Kun minä lähetin teidät ilman rahakukkaroa ja laukkua ja kenkiä, puuttuiko teiltä mitään?" He vastasivat: "Ei mitään."
Niin hän sanoi heille: "Mutta nyt, jolla on kukkaro, ottakoon sen mukaansa; niin myös laukun. Ja jolla ei ole, myyköön vaippansa ja ostakoon miekan."
Tämän voisi suomentaa vaikka niin, että Jeesus käski opetuslasten ottaa mukaansa pankkikortin ja kiväärin. Kovin moni saarnaaja ei taida nykyisin tällaista saarnata...
Ja tulevaisuudessa, tämän aikakautemme päättyessä, Jeesus tulee kuninkaana joka ottaa vallan käsiinsä - ja tappaa enemmän ihmisiä kuin kukaan on tätä ennen tappanut.
Ehkä on hyvä tehdä niinkuin sinä: lukea VT:tä - ja myös UT:ta - avoimin mielin. Vaikka se järkyttäisikin.
-
Ihmettelin, että kuinka tää voi olla. Jumalan laki kieltää murhat ja aviorikoksen ja ilmeisestikin puhuu yksiavioisuudesta.
Kyselin asiaa Herralta, tai yritin kysellä. Ja ainoa minkä sain oli se, että teki mieli ikäänkuin paeta lukemaan evankeliumeja, siis suoraan Jeesuksen elämästä ja hänen opetuksiaan. Hän EI tehnyt mitään tuollaista.
Asiat eivät välttämättä ole aivan niinkuin nykyiset kristityt, ehkä varsinkin länsimaiset, luulevat.
VT:n aikoina moniavioisuus oli aika tavallinen asia.
Tappaminen ja murhaaminen ovat aivan eri asioita, niillä on eri sanat myös hepreankielessä. Raamattua tuntevat juutalaiset tekevät selvän eron näiden asioiden välillä, mutta kristityille yleisemmin tämä saattaa olla epäselvää. Kuolemantuomiotakin pidetään "sivistyneessä lännessä" vääränä asiana, vaikka ihmiseen on sisäänrakennettuna halu kuolla täältä pois jos tekee tietynlaisia tekoja.
Esimerkiksi perheensä surmaava mies: tyypillisesti hän tappaa vaimon ja lapset, ja viimeisenä itsensä. Jos hän ei onnistu itsensä tappamisessa, esim. jos virkavalta ehtii väliin ja pidättää hänet, niin sitten käy niin että yhteiskunta ei salli hänelle kuolemaa - vaikka hän todella on kuolemantuomion ansainnut ja kuoleminen olisi oikein. Murhaaminen on rikos, tappaminen on joskus oikeus tai suorastaan velvollisuus.
Jeesus ei ollut aivan niin pasifistinen kuin yleensä ajatellaan. Esim Luuk 22:35-36:
"Ja hän sanoi heille: "Kun minä lähetin teidät ilman rahakukkaroa ja laukkua ja kenkiä, puuttuiko teiltä mitään?" He vastasivat: "Ei mitään."
Niin hän sanoi heille: "Mutta nyt, jolla on kukkaro, ottakoon sen mukaansa; niin myös laukun. Ja jolla ei ole, myyköön vaippansa ja ostakoon miekan."
Tämän voisi suomentaa vaikka niin, että Jeesus käski opetuslasten ottaa mukaansa pankkikortin ja kiväärin. Kovin moni saarnaaja ei taida nykyisin tällaista saarnata...
Ja tulevaisuudessa, tämän aikakautemme päättyessä, Jeesus tulee kuninkaana joka ottaa vallan käsiinsä - ja tappaa enemmän ihmisiä kuin kukaan on tätä ennen tappanut.
Ehkä on hyvä tehdä niinkuin sinä: lukea VT:tä - ja myös UT:ta - avoimin mielin. Vaikka se järkyttäisikin.
Mooseksen saamassa käskyssä sanotaan "Älä tapa."
Se kai kuuluisi oikeasti kääntää "Älä murhaa."
Kieltääköhän tuo käsky siis vain murhaamisen,
mutta ei tappamista?
-
Ihmettelin, että kuinka tää voi olla. Jumalan laki kieltää murhat ja aviorikoksen ja ilmeisestikin puhuu yksiavioisuudesta.
Kyselin asiaa Herralta, tai yritin kysellä. Ja ainoa minkä sain oli se, että teki mieli ikäänkuin paeta lukemaan evankeliumeja, siis suoraan Jeesuksen elämästä ja hänen opetuksiaan. Hän EI tehnyt mitään tuollaista.
Asiat eivät välttämättä ole aivan niinkuin nykyiset kristityt, ehkä varsinkin länsimaiset, luulevat.
VT:n aikoina moniavioisuus oli aika tavallinen asia.
Tappaminen ja murhaaminen ovat aivan eri asioita, niillä on eri sanat myös hepreankielessä. Raamattua tuntevat juutalaiset tekevät selvän eron näiden asioiden välillä, mutta kristityille yleisemmin tämä saattaa olla epäselvää. Kuolemantuomiotakin pidetään "sivistyneessä lännessä" vääränä asiana, vaikka ihmiseen on sisäänrakennettuna halu kuolla täältä pois jos tekee tietynlaisia tekoja.
Esimerkiksi perheensä surmaava mies: tyypillisesti hän tappaa vaimon ja lapset, ja viimeisenä itsensä. Jos hän ei onnistu itsensä tappamisessa, esim. jos virkavalta ehtii väliin ja pidättää hänet, niin sitten käy niin että yhteiskunta ei salli hänelle kuolemaa - vaikka hän todella on kuolemantuomion ansainnut ja kuoleminen olisi oikein. Murhaaminen on rikos, tappaminen on joskus oikeus tai suorastaan velvollisuus.
Jeesus ei ollut aivan niin pasifistinen kuin yleensä ajatellaan. Esim Luuk 22:35-36:
"Ja hän sanoi heille: "Kun minä lähetin teidät ilman rahakukkaroa ja laukkua ja kenkiä, puuttuiko teiltä mitään?" He vastasivat: "Ei mitään."
Niin hän sanoi heille: "Mutta nyt, jolla on kukkaro, ottakoon sen mukaansa; niin myös laukun. Ja jolla ei ole, myyköön vaippansa ja ostakoon miekan."
Tämän voisi suomentaa vaikka niin, että Jeesus käski opetuslasten ottaa mukaansa pankkikortin ja kiväärin. Kovin moni saarnaaja ei taida nykyisin tällaista saarnata...
Ja tulevaisuudessa, tämän aikakautemme päättyessä, Jeesus tulee kuninkaana joka ottaa vallan käsiinsä - ja tappaa enemmän ihmisiä kuin kukaan on tätä ennen tappanut.
Ehkä on hyvä tehdä niinkuin sinä: lukea VT:tä - ja myös UT:ta - avoimin mielin. Vaikka se järkyttäisikin.
Mua huvitti tuo viimeinen lauseesi ! :D
Ehkä en ajattele noista asioista ihan niin kuin esitit. Itse ehkä otan kannan, että Jumala TODELLA toimii meidän syntisten ihmisen maailmassa ja kyllä näkee kaiken vääryden. Jos hän ei suostuisi armossaan meidän tasolle, meillä ei olisi mitään toivoa.
Mutta hänen tuomionsa ja samalla armonsa näkyy meille ehdottomana Jeesuksen elämässä ja kuolemassa. Ja ylösnnousemisessa. Ja taivaaseen astumisessa. Ja takaisin tulossa.
-
Mua huvitti tuo viimeinen lauseesi ! :D
Ehkä en ajattele noista asioista ihan niin kuin esitit. Itse ehkä otan kannan, että Jumala TODELLA toimii meidän syntisten ihmisen maailmassa ja kyllä näkee kaiken vääryden. Jos hän ei suostuisi armossaan meidän tasolle, meillä ei olisi mitään toivoa.
Mutta hänen tuomionsa ja samalla armonsa näkyy meille ehdottomana Jeesuksen elämässä ja kuolemassa. Ja ylösnnousemisessa. Ja taivaaseen astumisessa. Ja takaisin tulossa.
No, tarkoituksella kirjoitin hieman provokatiivisesti - siksi että monet uskovat taitavat olla liian pasifistisia eivät noteeraa Raamatusta asian kaikkia puolia.
-
Mooseksen saamassa käskyssä sanotaan "Älä tapa."
Se kai kuuluisi oikeasti kääntää "Älä murhaa."
Kieltääköhän tuo käsky siis vain murhaamisen,
mutta ei tappamista?
Juuri niin se taitaa olla.
Muistan kun koulussa uskonnon tunnilla pohdittiin juuri tätä kysymystä: mikä kaikki tappaminen on kiellettyä. Jotenkin asia jäi epäselväksi. Ehkä silloin pohdittiin vain sitä, koskeeko kielto myös eläinten tappamista.
Ehkä silloin ei ymmärretty, mikä ero on murhaamisella ja tappamisella.
-
No, tarkoituksella kirjoitin hieman provokatiivisesti - siksi että monet uskovat taitavat olla liian pasifistisia eivät noteeraa Raamatusta asian kaikkia puolia.
Uskovien oletettu pasifismi johtuu kai Jeesuksen opetuksesta, että jos joku lyö minua poskelle, pahuutta ei pidä vastustaa, vaan on käännettävä toinenkin poski lyötäväksi.
Kuitenkin esivaltaa on toteltava, koska se tulee Jumalalta.
Siksi minun on pudotettava pommi tai heitettävä kranaatti, joka murskaa paitsi
vihollisen sotilaita, myös mahdollisesti lapsia ja raskaana olevia naisia.
Tätä ristiriitaahan on selitetty monella tavalla.
Jokaisen on uskottava johonkin selitykseen, jos joutuu tositilanteen eteen.
-
No, tarkoituksella kirjoitin hieman provokatiivisesti - siksi että monet uskovat taitavat olla liian pasifistisia eivät noteeraa Raamatusta asian kaikkia puolia.
Uskovien oletettu pasifismi johtuu kai Jeesuksen opetuksesta, että jos joku lyö minua poskelle, pahuutta ei pidä vastustaa, vaan on käännettävä toinenkin poski lyötäväksi.
Kuitenkin esivaltaa on toteltava, koska se tulee Jumalalta.
Siksi minun on pudotettava pommi tai heitettävä kranaatti, joka murskaa paitsi
vihollisen sotilaita, myös mahdollisesti lapsia ja raskaana olevia naisia.
Tätä ristiriitaahan on selitetty monella tavalla.
Jokaisen on uskottava johonkin selitykseen, jos joutuu tositilanteen eteen.
En näe Jeesusta pasifistina. Hän ei vaan kuulu tähän maailmaan. Ja se mistä hän tulee, siellä ei tarvitse esivaltaa rankaisemaan syntisiä.
-
Yritykseni oli ilmaista se, että vaikkapa se yhteiskunta missä Daavid eli oli jumalaton yhteiskunta. Koska kaikki ihmiset ovat syntiä tehneen. Eli kukaan ihminen ei kykene täysin irroittautumaan synnistä ja siksi synti nivoutuu tässä maailmassa ihan kaikkeen eikä ole mitään syntivapaata vyöhykettä. Sehän tulee esille selvästi nykyäänkin. Jopa uskovien käsitykset moraalista näyttävät muuuttuvan eri aikoina. Olemme niin paljon oman aikamme lapsia
Daavidilla oli vähintää kaksi vaimoa. Jos minulla olisi kaksi miestä, rikkoisin jopa yhteiskuntani lakia.
Totesin juuri Matteuksen kirjan ekan luvun sukuluettelosta tämän jakeen..taas on kaksoispiste hukassa minulta en löydä sitä.."
"Daavidille syntyi Salomo, jonka äiti oli Urian vaimo" Matteus 1 jae 6.
Mutta todellisesti kumma juttu on se, että kaikki nuo vaiheet mistä VTssä kerrotaan itse asiassa muodostaa Jeesuksen sukuluettelon!!!!
-
Kyllä se Älä murhaa kuvastaisi sitä asiaa,koska murha on henkilökohtainen ja tosiaan Israelilaiset joutuivat tappamaan lain nimessä ja sodassa.
-
Jumala salli useasti pakanakansojen vallata Israelin ja vangita israelilaiset kurittaakseen kansaansa. Siis jumalaton syntinen väkivalta oli silloin Herran käytössä. Tosin ajallaan Herra aina tuomitsi sen kansan väkivaltaisuuden ja uhmakkuuden.
-
Jumala salli useasti pakanakansojen vallata Israelin ja vangita israelilaiset kurittaakseen kansaansa. Siis jumalaton syntinen väkivalta oli silloin Herran käytössä. Tosin ajallaan Herra aina tuomitsi sen kansan väkivaltaisuuden ja uhmakkuuden.
Tuohan oli merkkinä Israelin jumalattomuudesta,kun pakanakansat pääsivät niskan päälle.
Israel menestyisi jos pysyisi Herrassa.
-
VT oli alkuseurakunnan Raamattu.
Noinhan se oli, mutta kuulin erään kirkkoherran suusta jokin aika sitten, että Vanhan Testamentin kirjoitukset ovat käyneet turhiksi. Tosiasia on, ettei alkuseurakunnalla ollut vielä Uutta Testamenttia vaan uskovat käyttivät Vanhan Liiton pyhiä Kirjoituksia. Sen teksteistä löytyi Jeesus Messias ja niihin juuri apostolit vetosivat todistuksissaan.
"Sillä hän [Paavali] kumosi suurella voimalla julkisesti juutalaisten väitteet ja näytti kirjoituksista toteen, että Jeesus on Kristus" (Apt. 18:28). Apostolien teoissa VT:n kirjoituksiin vedottiin ainakin 12 kertaa.
"Sillä kaikki, mikä ennen on kirjoitettu, on kirjoitettu meille opiksi, että meillä kärsivällisyyden ja Raamatun lohdutuksen kautta olisi toivo" (Room. 15:4).
Muuten, raamattuhaulla löytyi Paavalin kirjeistä 37 kohtaa, joissa hän vetosi VT:n kirjoituksiin. Hebrealaiskirjeessa VT:n tekstejä lainataan peräti 52 kertaa (pikaisesti laskien). Ei voi kuin ihmetellä, kun jotkut teologit ja supersaarnaajat pyrkivät turhentamaan pyhien Kirjoitusten "ensimmäisen osan", joiden arvoa ja merkitystä apostolit korostivat.
-
Hei, olen muinaisella nimimerkillänin jos joku sattuu minut muistamaan sieltä missiofoorumilta.
Tässä ketjussa ajattelena paljon samalla tavalla kuin Soltero. Luen VT:tä yleensä siitä näkökulmasta että mitä Jumala teki ja sanoi ihmisille eri tilanteissa. Se että Jumala "kurittaa" tarkoittaa yleensä vakavaa sairautta tai murhia kuten filistealaisten ryöstöretkiä. Meille länsimaalaisille sivistyneille on ominaista käyttää kauniita sanoja jotka peittää tekojen julmuuden. Sitä miettiessä ajattelee myös tämän ajan kurituksia. Miksi esim Jumala toi terroristit eurooppaan ja miksi hallituksemme tykkää heistä enemmän kuin suomalaisista köyhistä.
Jo silloin kun nykyinen pääministeri tuli valtaan sain mieleeni Raamatun paikan Rehabeamista :"minun pikkusormeni on paksumpi kuin isäni lantiö". Se oli politiikan uusi suunta. Kansa oli pyytänyt Salomon työurakan jälkeen armahdusta raatamisesta mutta Salomon poika ei kuunnellut vanhoja neuvonantajia vaan nuoria. ja kansa jakaantui.
Samoin on Suomesssa nyt käynyt , uusi diktaattorimme ei kuuntele järkipuheita köyhien armahtamisesta vaan lisää orjia ja kurjuutta. ja kansamme on jakaantunut.
siis tuo siitä kurittamisesta jota ihmettelee miksi Jumala sallii kaiken pahuuden. Terroristit ovat tullee eurooppaan teurastamaan saksalaisiakin mutta heidän johtajansa vain sanoo että sen vastustajat ovat kauheita rasisteja.
Se mitä Soltero kirjoitti ett'ä Jeesus tulee tappamaan enemmän ihmisiö kuin koskaan historiassa on tapettu, ei mielestäni ole hauska asia. Koska se on totta. Mutta sivistynyt uskaisjoukko ei sellaista ota todesta koska sen mielestä VT ei enää ole voimassa eikä oikeaa Jumalan Sanaa. Mutta sitten ihmettelen miksi Paavalin kirjeet ovat "Jumalan Sanaa"?. Jo sjoku nykyjohtaja uskovien seurakunnista kirjoittelisi kirjeitä Suomen seurakuntiin ei kukaan pitäisi niitä Jumalan Sanana. Eikä pitänyt moni Paavalin aikanakaan.
Siispä kysyn miksi nykyään tykätään pitää Paavalia Jumalan Sanan kirjoittajana? Johtuuko se siitä samasta mitä maalliset johtajat tkee eli vallasta? Paavalihan kirjoittaa paljon toiminta ohjeita joita on toteltava. Usein hänen kirjoituksistaan ei saa edes selvää kuka on pelastunut. Tai kuka voi menettää pelastuksen. Toki hän yhdessä kohtaa sanoo ettei ole mitään kadotustuomiota niille jotka Jeesuksessa ovat. Mutta kymmeniä kertoja sanoo päinvastoin että jos teet sitä tai tätä niin et ole pelastunut. Sellaisista uhkauksista tykkää varsinkin seurakuntien johto joka haluaa määrätä alaisiaan.
En sano tätä pahalla mielellä koska olen itse päässyt tästä ylitse. Minua ei enää kiinnosta mitä vallanhimoiset määräilee.
Mietin asiaa lähinnä Paavalin sanojen kautta. Miten edes lukea UTtä kun ei tiedä haukkuuko hän uskovia vai uskottomia.
Eikös siellä jossain sanota jotain "sinä kurja syntinen joka murhaat" ja kirje on seurakunnalle???
no, tässä näitä ajatuksia aluksi, täytyy välillä kerrata mitä ketjussa muut sanoivatkaan. :)
-
Tässä tämän aamuista jatkoa tälle aloitukselleni.
Taas kerran olin ikään kuin tyrmissäni lukemastani. En ole ilmeisesti lukenut kovin huolellisesti kaikkea Vanhasta Testamentistä, koskapa näitä yllätyksiä tulee vastaan, kun taas luen Vanhaa Testamenttiä. Yritän lukea sitä niin avoimena kuin voin.
Olen lukenut 2.Samuelin kirjaa ja jäin miettimään niitä seurauksia mitä Jumala salli Daavidin elämään sen jälkeen kun Daavid oli tappanut Urian ja ottanut tämän vaimon vaimokseen. Daavid kyllä katui syntiään, mutta sillä oli silti pitkävaikutteisia ja draamaattisia seurauksia hänen elämässään.
2. Sam 12: 9-11 kertoo mitä Herra puhui hänelle.
Herra salli hänen jatkaa elämäänsä ja pysyä kuninkaana, mutta seuraavat 2. Samuelin kirjat luvut kertovat miten samantapaiset synnit toistuivat Daavidin lasten elämässä kuin mitä hän oli tehnyt: haureus ja murhat...
Tässä taas yksi hyvin painava juttu mitä ainakin minun on sulateltava...
Ja taas kerran totean, että Herra toimii meidän syntisten ihmisten elämässä. Onneksi. Muuten olisimme tuomitut.
-
Olen lueskellut Lemmikin viestiä. Ehkä vastaan kun saan siitä paremmin kuvan. Siinä on kai niin paljon ajatusta, että pitää pohtia huolellisesti.
-
Olen lueskellut Lemmikin viestiä. Ehkä vastaan kun saan siitä paremmin kuvan. Siinä on kai niin paljon ajatusta, että pitää pohtia huolellisesti.
Mielestäni tuo nimimerkki Lemmikin viesti on niin sekava, ettei siitä pääse perille, en ainakaan minä. En ota nyt kantaa Lemmikin kirjoituksen alkuosaan, mutta sanon jotain tuosta loppuosasta, jossa hän arvioi apostoli Paavalia.
Siispä kysyn miksi nykyään tykätään pitää Paavalia Jumalan Sanan kirjoittajana? Johtuuko se siitä samasta mitä maalliset johtajat tkee eli vallasta? Paavalihan kirjoittaa paljon toiminta ohjeita joita on toteltava. Usein hänen kirjoituksistaan ei saa edes selvää kuka on pelastunut. Tai kuka voi menettää pelastuksen. Toki hän yhdessä kohtaa sanoo ettei ole mitään kadotustuomiota niille jotka Jeesuksessa ovat. Mutta kymmeniä kertoja sanoo päinvastoin että jos teet sitä tai tätä niin et ole pelastunut. Sellaisista uhkauksista tykkää varsinkin seurakuntien johto joka haluaa määrätä alaisiaan.
En sano tätä pahalla mielellä koska olen itse päässyt tästä ylitse. Minua ei enää kiinnosta mitä vallanhimoiset määräilee.
Mietin asiaa lähinnä Paavalin sanojen kautta. Miten edes lukea UTtä kun ei tiedä haukkuuko hän uskovia vai uskottomia.
Eikös siellä jossain sanota jotain "sinä kurja syntinen joka murhaat" ja kirje on seurakunnalle???
Aikamoista tekstiä ja arviota! Pietarikin myönsi Paavalin kirjoitusten olevan paikoin vaikeaselkoisia, mutta tunnusti niiden kuitenkin olevan Jumalan sanaa. Ilmeisesti Lemmikki ei tätä arvoa Paavalin teksteille vielä anna. Minulle jäi käsitys, että hän ei ole päässyt sisäistämään Uuden Testamentin evankeliumia. UT rakentuu merkittäviltä osin Paavalin kirjeiden sisältämiin opetuksiin.
"Lukekaa meidän Herramme pitkämielisyys pelastukseksi, josta myös meidän rakas veljemme Paavali hänelle annetun viisauden mukaan teille on kirjoittanut; niinkuin hän tekee kaikissa kirjeissään, kun hän niissä puhuu näistä asioista, vaikka niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, jota tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon niinkuin muitakin kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen" 2.Piet. 3:15-16.
Ei tämä minulle ainakaan uutta ole, että Paavalin kirjoituksia ja apostolista arvovaltaa vastaan hyökätään ajassamme. Näinhän tehtiin jo hänen eläessäänkin, paljon enemmin nyt tultuamme tämän armotalouskauden iltahetkiin.
"Sanasi kallis kestää,
kun katoo taivas, maa.
Veressä puhdistettu
luonasi turvan ain saa.
Sä palaat, kysy en milloin,
Isä vain tietää sen.
Toivossa kulkuain jatkan
armosta riemuitsen.
Turvallista ja hyvää viikonloppua kaikille lukijoille, mutta erityisesti Lemmikille
-
Olen ajatellut lukea Raamatun läpi, tai oikeastaan osan kuuntelen.
1. Mooseksen kirja, hämmentää jumalan tempoilevaisuus
2- 4 mooseksen kirja hämmentää kuinka despootti jumala on kansaansa kohtaan. Kuinka paljon aikaa nähdään joihin outojen uhrimenojen kertomiseen.
Jatkan kun pääse eteenpäin.
Edellisen kerran luin läpi peruskouluikäsenä tai silloin se jäi kesken, kun aloin voida pahoin.
Uudessa testamentti onkin sitten eri juttu.
-
En rupea kenenkään kanssa riitelemään. Jos ei ymmärrä toisen sanomisia niin sitten ei ymmärrä.
Vaikka Pietari sanoo Paavalilla olevan ymmärrystä ja viisautta niin ei hän kuitenkaan sano, että Paavalin kirjeet ovat Jumalan Sanaa. Muuten teidän täytyisi sanoa myös, että Kalevi Lehtisen kirjeet ovat Jumalan sanaa.
Ehkä muistin väärin itse kirjoittajan koska tämäkin teksti olikin Jaakobin
Jaakobin kirje:
4:1 Mistä tulevat taistelut ja mistä riidat teidän keskuudessanne? Eikö teidän himoistanne, jotka sotivat jäsenissänne?
4:2 Te himoitsette, eikä teillä kuitenkaan ole; te tapatte ja kiivailette, ettekä voi saavuttaa; te riitelette ja taistelette. Teillä ei ole, sentähden ettette ano.
4:3 Te anotte, ettekä saa, sentähden että anotte kelvottomasti, kuluttaaksenne sen himoissanne.
4:4 Te avionrikkojat, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen. >> Jakeen lisätiedot
4:5 Vai luuletteko, että Raamattu turhaan sanoo: "Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan"?
4:6 Mutta hän antaa sitä suuremman armon. Sentähden sanotaan: "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon."
Siinähän Jaakob sanoo että srklaiset tappaa ja himoitsee. Joten onko nuo tappajat ja himoitsijat pelastuneita vai ei. Ja onko siis sallittua tappaa ja silti pelastua.
Paavali muistaakseni sanoo
Roomalaiskirje:
6:1 Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi?
6:2 Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?
Hän siis suosittelee ettemme eläisi synnissä mutta silti jättää arvailun varaan pelastuuko ne, jotka kuitenkaan eivät tottele vaan elävät synnissä kuten Jaakob sanoo "tappavat ja himoitsevat"?
Toki ei tämä mua koska koska en tapa mutta vihaan raiskaajia ja terroristeja joten onko se vihaaminen tappamista?
Vaikka uskovaisetkin suvaitsee terrroristeja ja ovat välinpitämättömiä niiden teurastamista uhreista niin en pysty ryhtymään sellaiseksi suvaitsevaiseksi "rakastajaksi" joka on välinpitämätön lasten raiskaamisia kohtaan.
Mutta koska olen kypsynyt jo sen verran uskossani niin en järkyty vaikka teidän mielipiteenne olisivat mitkä tahansa minusta kuten järkytyin aikanaan teistä missiofoorumilla. joten voitte vapaasti vastata mitä huvittaa.
-
En rupea kenenkään kanssa riitelemään. Jos ei ymmärrä toisen sanomisia niin sitten ei ymmärrä.
Vaikka Pietari sanoo Paavalilla olevan ymmärrystä ja viisautta niin ei hän kuitenkaan sano, että Paavalin kirjeet ovat Jumalan Sanaa. Muuten teidän täytyisi sanoa myös, että Kalevi Lehtisen kirjeet ovat Jumalan sanaa.
Ehkä muistin väärin itse kirjoittajan koska tämäkin teksti olikin Jaakobin
Jaakobin kirje:
4:1 Mistä tulevat taistelut ja mistä riidat teidän keskuudessanne? Eikö teidän himoistanne, jotka sotivat jäsenissänne?
4:2 Te himoitsette, eikä teillä kuitenkaan ole; te tapatte ja kiivailette, ettekä voi saavuttaa; te riitelette ja taistelette. Teillä ei ole, sentähden ettette ano.
4:3 Te anotte, ettekä saa, sentähden että anotte kelvottomasti, kuluttaaksenne sen himoissanne.
4:4 Te avionrikkojat, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen. >> Jakeen lisätiedot
4:5 Vai luuletteko, että Raamattu turhaan sanoo: "Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan"?
4:6 Mutta hän antaa sitä suuremman armon. Sentähden sanotaan: "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon."
Siinähän Jaakob sanoo että srklaiset tappaa ja himoitsee. Joten onko nuo tappajat ja himoitsijat pelastuneita vai ei. Ja onko siis sallittua tappaa ja silti pelastua.
Paavali muistaakseni sanoo
Roomalaiskirje:
6:1 Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi?
6:2 Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?
Hän siis suosittelee ettemme eläisi synnissä mutta silti jättää arvailun varaan pelastuuko ne, jotka kuitenkaan eivät tottele vaan elävät synnissä kuten Jaakob sanoo "tappavat ja himoitsevat"?
Toki ei tämä mua koska koska en tapa mutta vihaan raiskaajia ja terroristeja joten onko se vihaaminen tappamista?
Vaikka uskovaisetkin suvaitsee terrroristeja ja ovat välinpitämättömiä niiden teurastamista uhreista niin en pysty ryhtymään sellaiseksi suvaitsevaiseksi "rakastajaksi" joka on välinpitämätön lasten raiskaamisia kohtaan.
Mutta koska olen kypsynyt jo sen verran uskossani niin en järkyty vaikka teidän mielipiteenne olisivat mitkä tahansa minusta kuten järkytyin aikanaan teistä missiofoorumilla. joten voitte vapaasti vastata mitä huvittaa.
Olet jättänyt Jaakobin kirjeen 4. luvusta pois jakeet, jotka selittävät sen tarkoituksen.
1 "Mistä tulevat taistelut ja mistä riidat teidän keskuudessanne? Eikö teidän himoistanne, jotka sotivat jäsenissänne?
2 Te himoitsette, eikä teillä kuitenkaan ole; te tapatte ja kiivailette, ettekä voi saavuttaa; te riitelette ja taistelette. Teillä ei ole, sentähden ettette ano.
3 Te anotte, ettekä saa, sentähden että anotte kelvottomasti, kuluttaaksenne sen himoissanne.
4 Te avionrikkojat, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen.
5 Vai luuletteko, että Raamattu turhaan sanoo: "Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan"?
6 Mutta hän antaa sitä suuremman armon. Sentähden sanotaan: "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon".
7 Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee.
8 Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te kaksimieliset.
9 Tuntekaa kurjuutenne ja murehtikaa ja itkekää; naurunne muuttukoon murheeksi ja ilonne suruksi.
10 Nöyrtykää Herran edessä, niin hän teidät korottaa."
(Jaak. 4: 1-10)
Luku on hyvin armollinen.
Vaikka uskova olisi kahtaalle häilyvä, maailmaa rakastava, riitelee, kiihkoilee, himoitsee, tekee aviorikoksen ja jopa tappaa, armo kuuluu silti hänellekin.
Synnittömäthän eivät edes tarvitse armahdusta.
Ja armon saa ottaa vastaan, kun luopuu ylpeydestään, vastustaa paholaista ja nöyrtyy Herran edessä.
Se tapahtuu tunnustamalla kurjuutensa, murehtimalla ja itkemällä (siis katumalla).
Syntisen uskovan pitää lähestyä Jumalaa, joka silloin tulee lähelle ja paholainen pakenee.
Syntiensä katuminen eli nöyrtyminen ja armon anominen ovat siis välttämättömiä pelastusta (="korotusta" jakeen 10 mukaan) haluaville.
Aivan samaa Paavali opettaa kirjeissään sanoessaan, että synnissä elämistä ei pidä jatkaa.
-
En rupea kenenkään kanssa riitelemään. Jos ei ymmärrä toisen sanomisia niin sitten ei ymmärrä.
Vaikka Pietari sanoo Paavalilla olevan ymmärrystä ja viisautta niin ei hän kuitenkaan sano, että Paavalin kirjeet ovat Jumalan Sanaa. Muuten teidän täytyisi sanoa myös, että Kalevi Lehtisen kirjeet ovat Jumalan sanaa.
Ehkä muistin väärin itse kirjoittajan koska tämäkin teksti olikin Jaakobin
Jaakobin kirje:
4:1 Mistä tulevat taistelut ja mistä riidat teidän keskuudessanne? Eikö teidän himoistanne, jotka sotivat jäsenissänne?
4:2 Te himoitsette, eikä teillä kuitenkaan ole; te tapatte ja kiivailette, ettekä voi saavuttaa; te riitelette ja taistelette. Teillä ei ole, sentähden ettette ano.
4:3 Te anotte, ettekä saa, sentähden että anotte kelvottomasti, kuluttaaksenne sen himoissanne.
4:4 Te avionrikkojat, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen. >> Jakeen lisätiedot
4:5 Vai luuletteko, että Raamattu turhaan sanoo: "Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan"?
4:6 Mutta hän antaa sitä suuremman armon. Sentähden sanotaan: "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon."
Siinähän Jaakob sanoo että srklaiset tappaa ja himoitsee. Joten onko nuo tappajat ja himoitsijat pelastuneita vai ei. Ja onko siis sallittua tappaa ja silti pelastua.
Paavali muistaakseni sanoo
Roomalaiskirje:
6:1 Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi?
6:2 Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?
Hän siis suosittelee ettemme eläisi synnissä mutta silti jättää arvailun varaan pelastuuko ne, jotka kuitenkaan eivät tottele vaan elävät synnissä kuten Jaakob sanoo "tappavat ja himoitsevat"?
Toki ei tämä mua koska koska en tapa mutta vihaan raiskaajia ja terroristeja joten onko se vihaaminen tappamista?
Vaikka uskovaisetkin suvaitsee terrroristeja ja ovat välinpitämättömiä niiden teurastamista uhreista niin en pysty ryhtymään sellaiseksi suvaitsevaiseksi "rakastajaksi" joka on välinpitämätön lasten raiskaamisia kohtaan.
Mutta koska olen kypsynyt jo sen verran uskossani niin en järkyty vaikka teidän mielipiteenne olisivat mitkä tahansa minusta kuten järkytyin aikanaan teistä missiofoorumilla. joten voitte vapaasti vastata mitä huvittaa.
Olet jättänyt Jaakobin kirjeen 4. luvusta pois jakeet, jotka selittävät sen tarkoituksen.
1 "Mistä tulevat taistelut ja mistä riidat teidän keskuudessanne? Eikö teidän himoistanne, jotka sotivat jäsenissänne?
2 Te himoitsette, eikä teillä kuitenkaan ole; te tapatte ja kiivailette, ettekä voi saavuttaa; te riitelette ja taistelette. Teillä ei ole, sentähden ettette ano.
3 Te anotte, ettekä saa, sentähden että anotte kelvottomasti, kuluttaaksenne sen himoissanne.
4 Te avionrikkojat, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen.
5 Vai luuletteko, että Raamattu turhaan sanoo: "Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan"?
6 Mutta hän antaa sitä suuremman armon. Sentähden sanotaan: "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon".
7 Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee.
8 Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te kaksimieliset.
9 Tuntekaa kurjuutenne ja murehtikaa ja itkekää; naurunne muuttukoon murheeksi ja ilonne suruksi.
10 Nöyrtykää Herran edessä, niin hän teidät korottaa."
(Jaak. 4: 1-10)
Luku on hyvin armollinen.
Vaikka uskova olisi kahtaalle häilyvä, maailmaa rakastava, riitelee, kiihkoilee, himoitsee, tekee aviorikoksen ja jopa tappaa, armo kuuluu silti hänellekin.
Synnittömäthän eivät edes tarvitse armahdusta.
Ja armon saa ottaa vastaan, kun luopuu ylpeydestään, vastustaa paholaista ja nöyrtyy Herran edessä.
Se tapahtuu tunnustamalla kurjuutensa, murehtimalla ja itkemällä (siis katumalla).
Syntisen uskovan pitää lähestyä Jumalaa, joka silloin tulee lähelle ja paholainen pakenee.
Syntiensä katuminen eli nöyrtyminen ja armon anominen ovat siis välttämättömiä pelastusta (="korotusta" jakeen 10 mukaan) haluaville.
Aivan samaa Paavali opettaa kirjeissään sanoessaan, että synnissä elämistä ei pidä jatkaa.
Hyvä vastaus mutta käteen jää silti kysymys : pitääkö meidän olettaa että kristityksi kääntynyt on uskovainen vaikka tappaisi? Minä olen aina ajatellut että kääntymys on valhetta jos silti tappaa. Itse asiassa tämä ei enää ole spekulaatiota koska nyt on näin käynyt kirkon piirissä Porissa.
Eli minun on vain hyväksyttävä että myös uskovat voivat olla himoitsijoita ja tappajia. Vaikka lopullinen pelastuksensa sitten onkin Jumalan kädessä joka tietää sydämen katumiset.
Mutta entä jälleen Paavali joka sanoo jättäneensä jonkun palvelijansa toiseen kaupunkiin koska se "rakastui tähän maailmaan".
Mielestäni tällainen opetus estää ikuisesti olemasta "varma" siitä että itsekään on pelastunut. Koska rajaa ei vedetä edes hengen hedelmiin. Vaikka niistä opetetaan toisella kertaa niin silti "tappaja voi olla uskova". Tai oikeammin hänhän sanoi "te tapatte". Nykykielellä tuo olisi vihapuhetta. Kun kirjoittaa seurakunnalle (minulle joka luen sen) "te tapatte" niin kyllä siinä miettii että kenelle tää teksti oikein on???
-
En rupea kenenkään kanssa riitelemään. Jos ei ymmärrä toisen sanomisia niin sitten ei ymmärrä.
Vaikka Pietari sanoo Paavalilla olevan ymmärrystä ja viisautta niin ei hän kuitenkaan sano, että Paavalin kirjeet ovat Jumalan Sanaa. Muuten teidän täytyisi sanoa myös, että Kalevi Lehtisen kirjeet ovat Jumalan sanaa.
Ehkä muistin väärin itse kirjoittajan koska tämäkin teksti olikin Jaakobin
Jaakobin kirje:
4:1 Mistä tulevat taistelut ja mistä riidat teidän keskuudessanne? Eikö teidän himoistanne, jotka sotivat jäsenissänne?
4:2 Te himoitsette, eikä teillä kuitenkaan ole; te tapatte ja kiivailette, ettekä voi saavuttaa; te riitelette ja taistelette. Teillä ei ole, sentähden ettette ano.
4:3 Te anotte, ettekä saa, sentähden että anotte kelvottomasti, kuluttaaksenne sen himoissanne.
4:4 Te avionrikkojat, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen. >> Jakeen lisätiedot
4:5 Vai luuletteko, että Raamattu turhaan sanoo: "Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan"?
4:6 Mutta hän antaa sitä suuremman armon. Sentähden sanotaan: "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon."
Siinähän Jaakob sanoo että srklaiset tappaa ja himoitsee. Joten onko nuo tappajat ja himoitsijat pelastuneita vai ei. Ja onko siis sallittua tappaa ja silti pelastua.
Paavali muistaakseni sanoo
Roomalaiskirje:
6:1 Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi?
6:2 Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?
Hän siis suosittelee ettemme eläisi synnissä mutta silti jättää arvailun varaan pelastuuko ne, jotka kuitenkaan eivät tottele vaan elävät synnissä kuten Jaakob sanoo "tappavat ja himoitsevat"?
Toki ei tämä mua koska koska en tapa mutta vihaan raiskaajia ja terroristeja joten onko se vihaaminen tappamista?
Vaikka uskovaisetkin suvaitsee terrroristeja ja ovat välinpitämättömiä niiden teurastamista uhreista niin en pysty ryhtymään sellaiseksi suvaitsevaiseksi "rakastajaksi" joka on välinpitämätön lasten raiskaamisia kohtaan.
Mutta koska olen kypsynyt jo sen verran uskossani niin en järkyty vaikka teidän mielipiteenne olisivat mitkä tahansa minusta kuten järkytyin aikanaan teistä missiofoorumilla. joten voitte vapaasti vastata mitä huvittaa.
Olet jättänyt Jaakobin kirjeen 4. luvusta pois jakeet, jotka selittävät sen tarkoituksen.
1 "Mistä tulevat taistelut ja mistä riidat teidän keskuudessanne? Eikö teidän himoistanne, jotka sotivat jäsenissänne?
2 Te himoitsette, eikä teillä kuitenkaan ole; te tapatte ja kiivailette, ettekä voi saavuttaa; te riitelette ja taistelette. Teillä ei ole, sentähden ettette ano.
3 Te anotte, ettekä saa, sentähden että anotte kelvottomasti, kuluttaaksenne sen himoissanne.
4 Te avionrikkojat, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen.
5 Vai luuletteko, että Raamattu turhaan sanoo: "Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan"?
6 Mutta hän antaa sitä suuremman armon. Sentähden sanotaan: "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon".
7 Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee.
8 Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te kaksimieliset.
9 Tuntekaa kurjuutenne ja murehtikaa ja itkekää; naurunne muuttukoon murheeksi ja ilonne suruksi.
10 Nöyrtykää Herran edessä, niin hän teidät korottaa."
(Jaak. 4: 1-10)
Luku on hyvin armollinen.
Vaikka uskova olisi kahtaalle häilyvä, maailmaa rakastava, riitelee, kiihkoilee, himoitsee, tekee aviorikoksen ja jopa tappaa, armo kuuluu silti hänellekin.
Synnittömäthän eivät edes tarvitse armahdusta.
Ja armon saa ottaa vastaan, kun luopuu ylpeydestään, vastustaa paholaista ja nöyrtyy Herran edessä.
Se tapahtuu tunnustamalla kurjuutensa, murehtimalla ja itkemällä (siis katumalla).
Syntisen uskovan pitää lähestyä Jumalaa, joka silloin tulee lähelle ja paholainen pakenee.
Syntiensä katuminen eli nöyrtyminen ja armon anominen ovat siis välttämättömiä pelastusta (="korotusta" jakeen 10 mukaan) haluaville.
Aivan samaa Paavali opettaa kirjeissään sanoessaan, että synnissä elämistä ei pidä jatkaa.
Hyvä vastaus mutta käteen jää silti kysymys : pitääkö meidän olettaa että kristityksi kääntynyt on uskovainen vaikka tappaisi? Minä olen aina ajatellut että kääntymys on valhetta jos silti tappaa. Itse asiassa tämä ei enää ole spekulaatiota koska nyt on näin käynyt kirkon piirissä Porissa.
Eli minun on vain hyväksyttävä että myös uskovat voivat olla himoitsijoita ja tappajia. Vaikka lopullinen pelastuksensa sitten onkin Jumalan kädessä joka tietää sydämen katumiset.
Mutta entä jälleen Paavali joka sanoo jättäneensä jonkun palvelijansa toiseen kaupunkiin koska se "rakastui tähän maailmaan".
Mielestäni tällainen opetus estää ikuisesti olemasta "varma" siitä että itsekään on pelastunut. Koska rajaa ei vedetä edes hengen hedelmiin. Vaikka niistä opetetaan toisella kertaa niin silti "tappaja voi olla uskova". Tai oikeammin hänhän sanoi "te tapatte". Nykykielellä tuo olisi vihapuhetta. Kun kirjoittaa seurakunnalle (minulle joka luen sen) "te tapatte" niin kyllä siinä miettii että kenelle tää teksti oikein on???
Raamatussa kerrotaan 1. Mooseksenkirjasta alkaen ihmisistä.
Heistä jo kaksi ensimmäistä lankesi syntiin (tottelemattomuus, himo, valhe).
Ja tämän poika (Kain) murhasi miehen, veljensä.
Alku ei siis ollut lupaava.
Ja villi meno vain lisääntyi.
Silloin Jumala tuhosi luomansa ihmiset, Nooan perhettä lukuunottamatta.
Jumala antoi jopa kirjalliset ohjeet siitä, miten ihmisten tuli elää.
Niitä ei toteltu, vaan pahuus jatkui.
Juutalaisten ja naapurikansojen historia on täynnä tappoja, murhia, aviorikoksia, epäjumalanpalvontaa jne. Näihin syyllistyivät myös ns. suuret Jumalan miehet, kuten Daavid ja Salomo.
Myöhemmin Jumala lähetti Poikansa kutsumaan kansansa uuteen liittoon perustuvaan valtakuntaan.
Mutta Hänetkin tapettiin.
Ihminen ei ole muuttunut eikä ihmiskunta jalostunut.
Syntien tekeminen on edelleen kiellettyä, ja silti niitä harrastetaan hillittömästi.
Aikanaan annetaan viimeinen tuomio, jolloin synneistä jää kiinni.
Toivoa on ainoastaan niillä, jotka ottavat vastaan elämänsä aikana Jumalan tarjoaman uskon Jeesuksen lunastuskuolemaan ja ylösnousemiseen.
Heidät vapautetaan syytöksistä ja rangaistuksista.
Uusi Testamentti on jatkoa Vanhalle, samaa pelastushistorian jatkoa.
Evankeliumeissa ja opetuskirjeissä kerrotaan Jeesuksen sovitustyöstä.
Niissä Jeesus itse ja Hänen oppilaansa antavat opastusta siihen, miten Jumalan tahdon mukaan eletään ja lopulta pelastutaan.
Missään ei sanota, että Jeesukseen uskovat muuttuisivat synnittömiksi.
Ainoastaan kehotetaan rukoilemaan ja paneutumaan Kirjoituksiin,
jotta pysyisi uskossa eli Pyhän Hengen täyteydessä.
Uskovien synnit ovat usein siistejä salasyntejä, mutta ansaitsevat Jumalan silmissä saman tuomion kuin ihmisnäkemyksen mukaan hurjimmatkin rietastelut.
Ja kaikkein heikoimmat lankeavat myös pahoihin julkisynteihin,
kuten esim. meikäläinen.
Mutta Herran edessä nöyrtyvä, katuva ja parannusta tekevä saa armon,
koska Jeesus on jo sovittanut pahimmatkin teot Isänsä silmissä.
Syntisen uskovan ns. sydämen asenne Jumalan edessä (siis tahto, vilpittömyys, katuminen) on ratkaisevaa, eikä se, montako minkäkin laatuista pahaa tekoa on tehnyt.
Jatkuva Raamatun lukeminen (myös Vanhan Testamentin) ja sen kokonaisuuksien ja johdonmukaisuuksien sisäistäminen opettaa vähitellen,
miten juuri minun kannattaa elää arkipäivässäni.
Jumalan tahto ei ole arvuuttelua ja ristiriitaista, vaan se löytyy pikku hiljaa Raamatusta rukouksen kautta.
Pyhä Henki toimii tiennäyttäjänä.
-
Kiitos. Vastaus on hieno kuten aina yleensäkin mutta kysymykseen ei tule vastausta, joten ehkä ei sitä kannata edes miettiä. Eihän mun tarvii henkilökohtaisesti kuitenkaan niiden tappajien kanssa olla tekemisissä ja vaikka joskus törmäisikin omaan marttyyrikuolemaansa niin senkin kosto jää Jumalan päätettäväksi.
Kaikki mietiskely lopulta johtuu vain siitä jääräpäisestä toiveesta että maanpäällinen elämä voisi joskus muuttua paremmaksi. Mutta toki tiedän senkin ettei sitä ole luvattu joten siitäkin on turha keskustella.....
Raskainta on miettiä miksi Jumala katsoo tuhansia vuosia tätä sadismia ja Paavali kumppaneineen kovasti saarnasi että Jeesus tulee pian. Mutta kaikki sadat uskovien sukupolvet ovat turhaan luulleet elävänsä viimeisiä päiviä ja Jeesuksen tulevan pian. Meilläkin on maailman loppu koko ajan nenän edessä mutta ei kukaan voi tietää jos se kuitenkin tulee vasta tuhannen vuoden kuluttua. (=sadismi jatkuu vielä tuhat vuotta)
Tiedän vastauksen tähänkin "emme odota maailman loppua vaan Jeesusta". Jos on ollut 30 vuotta uskossa niin lienee jo kuullut kaikki mahdolliset vakiovastaukset.
Joka tapauksessa minä kykenen uskomaan Jumalan hyvyyteen ja rakkauteen vain lukiessani VT.tä. Jos luen UT:tä niin eteen laitetaan vain loputtomasti ehtoja ja vaatimuksia suhteessa ties kehen joita ei edes elämässäni ole. Miksi mun pitäisi luulla että se on Jumalan sanaa? Kun jatkuvasti srkssa törmää eksyttäjiin tai syntisiin tai mielenterveysongelmaisiin niin kuka enää voi sanoa että Jumala toimii siellä? En sano tätä siksi että arvostelen kyseisiä sairauksia tai vajavaisuuksia vaan jos ei Jumala kerran toimi niin kuinka srklaiset voi väittää mitään Jumalan Sanasta? Eikö se ole ylimielistä puhua Jumalan puolesta asioista joita ei tapahdu srkssa? Miten se poikkeaa satuilusta?
Siis jos on nykyään eksyttäjiä pilvin pimein niin kuinka voimme luottaa että UTssä ei olisi väärennöksiä?
Kun joku sanoo "heidän hedelmistään te tunnette heidät" ja toinen sanoo "te tapatte". Niin kuka luulee että jälkimmäiset ovat uskovia? Jos ensimmäinen lause on totta?
Ehkä tämä ongelma on tullut eteeni koska en koskaan uskonut ihmisiä jotka sanovat että "Raamattu on ristiriitainen".
Nyt itse näen miksi se on ristiriitainen. Ainoa ratkaisu jonka näen tässä on että Jaakob puhuu ihmisille jotka eivät vielä ole uudesti syntyneet. Oli se sitten totta tai ei niin päätän nyt näin ajatella. Miten se päätös poikkeaa toisten teikäläisten päätöksistä , ei mitenkään. Kukin kuitenkin päättää omia ajatuksiaan ja sitten kertoo niitä toisille totuuksina.
-
Olen lueskellut Lemmikin viestiä. Ehkä vastaan kun saan siitä paremmin kuvan. Siinä on kai niin paljon ajatusta, että pitää pohtia huolellisesti.
Mielestäni tuo nimimerkki Lemmikin viesti on niin sekava, ettei siitä pääse perille, en ainakaan minä. En ota nyt kantaa Lemmikin kirjoituksen alkuosaan, mutta sanon jotain tuosta loppuosasta, jossa hän arvioi apostoli Paavalia.
Siispä kysyn miksi nykyään tykätään pitää Paavalia Jumalan Sanan kirjoittajana? Johtuuko se siitä samasta mitä maalliset johtajat tkee eli vallasta? Paavalihan kirjoittaa paljon toiminta ohjeita joita on toteltava. Usein hänen kirjoituksistaan ei saa edes selvää kuka on pelastunut. Tai kuka voi menettää pelastuksen. Toki hän yhdessä kohtaa sanoo ettei ole mitään kadotustuomiota niille jotka Jeesuksessa ovat. Mutta kymmeniä kertoja sanoo päinvastoin että jos teet sitä tai tätä niin et ole pelastunut. Sellaisista uhkauksista tykkää varsinkin seurakuntien johto joka haluaa määrätä alaisiaan.
En sano tätä pahalla mielellä koska olen itse päässyt tästä ylitse. Minua ei enää kiinnosta mitä vallanhimoiset määräilee.
Mietin asiaa lähinnä Paavalin sanojen kautta. Miten edes lukea UTtä kun ei tiedä haukkuuko hän uskovia vai uskottomia.
Eikös siellä jossain sanota jotain "sinä kurja syntinen joka murhaat" ja kirje on seurakunnalle???
Aikamoista tekstiä ja arviota! Pietarikin myönsi Paavalin kirjoitusten olevan paikoin vaikeaselkoisia, mutta tunnusti niiden kuitenkin olevan Jumalan sanaa. Ilmeisesti Lemmikki ei tätä arvoa Paavalin teksteille vielä anna. Minulle jäi käsitys, että hän ei ole päässyt sisäistämään Uuden Testamentin evankeliumia. UT rakentuu merkittäviltä osin Paavalin kirjeiden sisältämiin opetuksiin.
"Lukekaa meidän Herramme pitkämielisyys pelastukseksi, josta myös meidän rakas veljemme Paavali hänelle annetun viisauden mukaan teille on kirjoittanut; niinkuin hän tekee kaikissa kirjeissään, kun hän niissä puhuu näistä asioista, vaikka niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, jota tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon niinkuin muitakin kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen" 2.Piet. 3:15-16.
Ei tämä minulle ainakaan uutta ole, että Paavalin kirjoituksia ja apostolista arvovaltaa vastaan hyökätään ajassamme. Näinhän tehtiin jo hänen eläessäänkin, paljon enemmin nyt tultuamme tämän armotalouskauden iltahetkiin.
"Sanasi kallis kestää,
kun katoo taivas, maa.
Veressä puhdistettu
luonasi turvan ain saa.
Sä palaat, kysy en milloin,
Isä vain tietää sen.
Toivossa kulkuain jatkan
armosta riemuitsen.
Turvallista ja hyvää viikonloppua kaikille lukijoille, mutta erityisesti Lemmikille
kiitoksia, nyt vasta huomasin toivotuksesi. :)
Ehkä ymmärrät että yhtä vähän kuin sinä ymmärrät minun monimutkaisia selityksiäni, niin yhtä vähän minä ymmärrän Paavalin monimutkaisia selityksiä. Siksi luen mieluummin VTtä jossa Jumala itse puhuu eikä tarvii välikäden selittäjäksi Paavalia. ::)
-
Joka tapauksessa minä kykenen uskomaan Jumalan hyvyyteen ja rakkauteen vain lukiessani VT.tä.
Omituista "hyvyyttä" ja "rakkautta". Olen nyt Jerikon valloituksen kohdalla ja mietin tätä omituista jumalaa.
-
Niin siis mikä sinua siinä noin kovasti mietitytti?
-
Niin siis mikä sinua siinä noin kovasti mietitytti?
VT:n jumala on kyllä hirveen outo tapaus monessa tapauksessa, ailahteleva ja verenhimoinen. Loukaantuu helposti kuten 1. sam 13:7 - jossa kaikki lupaukselle Saulille romutettiin vähäpätöisen jutun takia.
Olen nyt toisessa samuelin kirjassa.
-
Niin siis mikä sinua siinä noin kovasti mietitytti?
VT:n jumala on kyllä hirveen outo tapaus monessa tapauksessa, ailahteleva ja verenhimoinen. Loukaantuu helposti kuten 1. sam 13:7 - jossa kaikki lupaukselle Saulille romutettiin vähäpätöisen jutun takia.
Olen nyt toisessa samuelin kirjassa.
Miten niin vähäpätöinen juttu?
Saul romutti kaiken sen mitä oli säädetty silloisesta jumalanpalveluselämästä.
Lisäksi luvussa 15 näkyy hänen sydämensä ajatukset.
"Olen tehnyt syntiä. Mutta suo minulle tässä kansani vanhimpien ja kaikkien israelilaisten edessä kuitenkin se kunnia, että palaat minun kanssani, jotta voin heittäytyä maahan Herran, sinun Jumalasi, eteen!"
Pyytääkö sellainen henkilö, joka kokee tehneensä syntiä itselleen kunniaa?
-
Tosikko. Tämä on vähän huono vertaus, mutta menköön.
Meidän kykymme ymmärtää jumalaa on kuin 10 kg kaalia yrittäisi litran kattilaan.
Jos Jumala on kaikkivaltias kaiken luoja. Ihminenkö kykenisi häntä ymmärtämän ja luotaamaan.
Ja me olemme vielä synnin turmelemia järjen ja moraalin osalta.
-
Niin siis mikä sinua siinä noin kovasti mietitytti?
VT:n jumala on kyllä hirveen outo tapaus monessa tapauksessa, ailahteleva ja verenhimoinen. Loukaantuu helposti kuten 1. sam 13:7 - jossa kaikki lupaukselle Saulille romutettiin vähäpätöisen jutun takia.
Olen nyt toisessa samuelin kirjassa.
Miten niin vähäpätöinen juttu?
Saul romutti kaiken sen mitä oli säädetty silloisesta jumalanpalveluselämästä.
Lisäksi luvussa 15 näkyy hänen sydämensä ajatukset.
"Olen tehnyt syntiä. Mutta suo minulle tässä kansani vanhimpien ja kaikkien israelilaisten edessä kuitenkin se kunnia, että palaat minun kanssani, jotta voin heittäytyä maahan Herran, sinun Jumalasi, eteen!"
Pyytääkö sellainen henkilö, joka kokee tehneensä syntiä itselleen kunniaa?
Kertoo enemmän vain jumalan tavasta toimia, tai sitten kyse oli Samuelin vallankäytöstä, jolla saatiin itselle mieleinen hallitsija. Jumalan armottomuus ja ailahtevaisuust tulee siiin. Nämä kertomukset valitun kansan tekemistä kansamurhista ei ole kyllä mieltä ylentäviä.
Sinänsä tuolla 15 luvussa tuli nettievankelistojen yksi lenmpijakeista kun he hakevat omille mielipiteilleen...
-
Tosikko. Tämä on vähän huono vertaus, mutta menköön.
Meidän kykymme ymmärtää jumalaa on kuin 10 kg kaalia yrittäisi litran kattilaan.
Jos Jumala on kaikkivaltias kaiken luoja. Ihminenkö kykenisi häntä ymmärtämän ja luotaamaan.
Ja me olemme vielä synnin turmelemia järjen ja moraalin osalta.
Ihan hyvä vertaus.
-
Niin siis mikä sinua siinä noin kovasti mietitytti?
VT:n jumala on kyllä hirveen outo tapaus monessa tapauksessa, ailahteleva ja verenhimoinen. Loukaantuu helposti kuten 1. sam 13:7 - jossa kaikki lupaukselle Saulille romutettiin vähäpätöisen jutun takia.
Olen nyt toisessa samuelin kirjassa.
Miten niin vähäpätöinen juttu?
Saul romutti kaiken sen mitä oli säädetty silloisesta jumalanpalveluselämästä.
Lisäksi luvussa 15 näkyy hänen sydämensä ajatukset.
"Olen tehnyt syntiä. Mutta suo minulle tässä kansani vanhimpien ja kaikkien israelilaisten edessä kuitenkin se kunnia, että palaat minun kanssani, jotta voin heittäytyä maahan Herran, sinun Jumalasi, eteen!"
Pyytääkö sellainen henkilö, joka kokee tehneensä syntiä itselleen kunniaa?
Kertoo enemmän vain jumalan tavasta toimia, tai sitten kyse oli Samuelin vallankäytöstä, jolla saatiin itselle mieleinen hallitsija. Jumalan armottomuus ja ailahtevaisuust tulee siiin. Nämä kertomukset valitun kansan tekemistä kansamurhista ei ole kyllä mieltä ylentäviä.
Sinänsä tuolla 15 luvussa tuli nettievankelistojen yksi lenmpijakeista kun he hakevat omille mielipiteilleen...
Veikkaan, että tuolla asenteella Raamattu ei aukea sinulle. Toivottavasti olen väärässä.
Jos eteeni tulee Raamatusta vaikea kohta, rukoilen ja pyydän, että Jumala avaisi ymmärrykseni käsittämään mitä siinä sanotaan.
Joskus asiaan tulee heti oivallus, joskus parin viikon kuluessa, kun asiaa mielessäni pohdin tai tutkin miten toiset ovat asian ymmärtäneet.
Aika usein käy niin, että huomaan tekeväni vääriä kysymyksiä eli toisin sanottuna kyseinen kohta ei ole tarkoitettu opetukseksi siihen asiaan mitä aluksi luulen sen käsittelevän.
Joskus jotkut kohdat jäävät vuosiksi ihmetyttämään. Jotkut eivät selviä ehkä koskaan täällä maan päällä.
-
Niin siis mikä sinua siinä noin kovasti mietitytti?
VT:n jumala on kyllä hirveen outo tapaus monessa tapauksessa, ailahteleva ja verenhimoinen. Loukaantuu helposti kuten 1. sam 13:7 - jossa kaikki lupaukselle Saulille romutettiin vähäpätöisen jutun takia.
Olen nyt toisessa samuelin kirjassa.
Niin Samuelin kuninkuus loppui siihen. Huomasit varmaan ekassa Samuelin luvussa mielenkiintoisen jutun, että israelilaiset vaatimalla vaativat kuninkaan itselleen, koska kaikilla muillakin kansoilla oli kuningas? Jumala suostui heidän vaatimukseensa ja antoi heille heidän mielensä mukaisen kuninkaan. Hän EI itse ollut suunitellut antaa israelilaiseille kuningasta, koska he olivat valittu olemaan pappiskansa jonka AINOA kuningas oli Herra.
Se ei kuitenkaan toiminut kovin hyvin israelilaisten synnin takia. Minkä yhtenä ilmiönä oli että he kapinoivat tätä vastaan ja halusivat olla niin kuin kaikki muut kansat.
Mutta tästähän varmaan jo luit, koskapa kerrot olevasi jo 2. Samuelin kirjassa :)
Huomasit varmaan senkin, että jostain ihmeen syystä Herra suostui siis tuohon ja antoikin heille sitten kuninkaan joka NÄYTTI tosi hyvältä kuninkaalta.
Ja kansa iloitsi kun heillä oli niin komee ja pitkä kuningas 8)
Kumma juttu, mutta siitä alkaa se miten Saulin hylkäämisen jälkeen Herra valitsee kansallaan OMAN SYDÄMENSÄ MUKAISEN KUNINKAAN, Daavidin, joka oli Jeesuksen, kuninkaiden kuninkaan esi-isä.
Eiks oo ihmeellistä, Mutta siis varmaan olet jo tästäkin lukenut 2. Samuelin kirjassa.
Itse EN näe tässä Jumalan oikuttelua vaan hänen iankaikkisen pelastussuunnitelmansa.
Nyt on kuningas, joka tarjoaa sinullekin Jumalan lapseutta, oikeutta Jumalan valtakuntaan.
-
miksi nykyään tykätään pitää Paavalia Jumalan Sanan kirjoittajana?
Kato kun nykyinen Raamatun kaanoni on Jumalan sanaa. Miksi? No kun se vaan on niin, take it or leave it. Niin se vaan on. Sun pitää vaan uskoa se. Ei näitä asioita kannata järjellä ajatella. Sun pitää vaan hajottaa maahan järjen päätelmät.
-
Olen lukenut 2.Samuelin kirjaa ja jäin miettimään niitä seurauksia mitä Jumala salli Daavidin elämään sen jälkeen kun Daavid oli tappanut Urian ja ottanut tämän vaimon vaimokseen. Daavid kyllä katui syntiään, mutta sillä oli silti pitkävaikutteisia ja draamaattisia seurauksia hänen elämässään.
Tänä päivänä Daavidin maine olisi mennyttä loppuelämäksi #metoo-höykytyksessä ja hän olisi Haagin tuomioistuimessa syytettynä. Daavid olisi linnassa lusimassa elinkautista tai paria riippuen maasta. USA:ssa hän olisi lopun ikäänsä linnassa tai kenties sähkötuolissa.
Nipotetaanko nykyään turhasta, jos Daavid oli kaikesta huolimatta Jumalan mielen mukainen mies?
-
Niinpä niin.
VT:n Jumala on väkivaltainen ja julma ja tekee mitä tekee, kysymättä ihmisten mielipiteitä. Ei sovi sellainen sivistyneen ja hyvän ihmisen pirtaan.
Mutta entäs sitten UT:n Jeesus, joka tulee luoksemme heikkona ja ottaa päällensä syntimme ja häpeämme ja ansaitsemamme rangaistuksen. Hän on ihan liian lepsu, kun ei osaa pitää edes puoliaan vaikka sanoo olevansa Jumalan Poika.
Ei kelpaa aikamme ihmisille VT:n eikä UT:n Jumala. Siksi etsimmekin Jumalaa ja Kristusta sisältämme. Se vaatii kyllä kirjoitetun Jumalan Sanan hylkäämistä, mutta onhan ympärillämme pilvin pimein uusapostoleja joilla on uutta ja tuoretta Jumalan ilmoitusta. Jumala on saamaton ja syyllinen (napsauta kuvaa niin tulee selkeämmäksi, otaksun).
(https://thumbs2.imgbox.com/2c/f6/hGTIfEKG_t.jpg) (http://imgbox.com/hGTIfEKG)
-
Miksi Jumala sallii ihmisten vielä elää ja typerehtiä tällä pallolla? En voi kuin ihmetellä. Mutta joku viisaus siinäki asuu sitten. Itse olisin jo pyyhkinyt saastan pois, mutta oma moraalini onkin syntieni tahraamaa. Eikä oikeus- ja armokäsitykseni ole ollenkaan Jumalan tasolla. Hämmästyttää Jumalan pitkämielisyys.
-
Jumalalla on täysi oikeus Luojana tehdä mitä parhaaksi näkee kättensä töille. Tämä on minun jumalakäsitykseni lähtökohta. Jumala Kaikkivaltiaana ja Luojana. Sen päälle suureksi hämmästyksekseni on sitten piirretty kuva armahtavasta Jumalasta kädet levällään, joka henkensä menettämiseen asti on valmis kärsimään minun hulluuttani.
Sinä lyhykäisyydessä oma omituinen kokemukseni.
-
Olen lukenut 2.Samuelin kirjaa ja jäin miettimään niitä seurauksia mitä Jumala salli Daavidin elämään sen jälkeen kun Daavid oli tappanut Urian ja ottanut tämän vaimon vaimokseen. Daavid kyllä katui syntiään, mutta sillä oli silti pitkävaikutteisia ja draamaattisia seurauksia hänen elämässään.
Tänä päivänä Daavidin maine olisi mennyttä loppuelämäksi #metoo-höykytyksessä ja hän olisi Haagin tuomioistuimessa syytettynä. Daavid olisi linnassa lusimassa elinkautista tai paria riippuen maasta. USA:ssa hän olisi lopun ikäänsä linnassa tai kenties sähkötuolissa.
Nipotetaanko nykyään turhasta, jos Daavid oli kaikesta huolimatta Jumalan mielen mukainen mies?
Heh. En oikein osaa vastata tuohon.
-
Niin siis mikä sinua siinä noin kovasti mietitytti?
VT:n jumala on kyllä hirveen outo tapaus monessa tapauksessa, ailahteleva ja verenhimoinen. Loukaantuu helposti kuten 1. sam 13:7 - jossa kaikki lupaukselle Saulille romutettiin vähäpätöisen jutun takia.
Olen nyt toisessa samuelin kirjassa.
Miten niin vähäpätöinen juttu?
Saul romutti kaiken sen mitä oli säädetty silloisesta jumalanpalveluselämästä.
Lisäksi luvussa 15 näkyy hänen sydämensä ajatukset.
"Olen tehnyt syntiä. Mutta suo minulle tässä kansani vanhimpien ja kaikkien israelilaisten edessä kuitenkin se kunnia, että palaat minun kanssani, jotta voin heittäytyä maahan Herran, sinun Jumalasi, eteen!"
Pyytääkö sellainen henkilö, joka kokee tehneensä syntiä itselleen kunniaa?
Kertoo enemmän vain jumalan tavasta toimia, tai sitten kyse oli Samuelin vallankäytöstä, jolla saatiin itselle mieleinen hallitsija. Jumalan armottomuus ja ailahtevaisuust tulee siiin. Nämä kertomukset valitun kansan tekemistä kansamurhista ei ole kyllä mieltä ylentäviä.
Sinänsä tuolla 15 luvussa tuli nettievankelistojen yksi lenmpijakeista kun he hakevat omille mielipiteilleen...
Veikkaan, että tuolla asenteella Raamattu ei aukea sinulle. Toivottavasti olen väärässä.
Jos eteeni tulee Raamatusta vaikea kohta, rukoilen ja pyydän, että Jumala avaisi ymmärrykseni käsittämään mitä siinä sanotaan.
Joskus asiaan tulee heti oivallus, joskus parin viikon kuluessa, kun asiaa mielessäni pohdin tai tutkin miten toiset ovat asian ymmärtäneet.
Aika usein käy niin, että huomaan tekeväni vääriä kysymyksiä eli toisin sanottuna kyseinen kohta ei ole tarkoitettu opetukseksi siihen asiaan mitä aluksi luulen sen käsittelevän.
Joskus jotkut kohdat jäävät vuosiksi ihmetyttämään. Jotkut eivät selviä ehkä koskaan täällä maan päällä.
Ei se ole kyse asenteesta. Tässä on kyse että luen/kuuntelin raamattua niin kuin se on kirjoitettu. Voihan nuo tarinat nähdä voittajien historiankirjoituksena, vertauskuvina tai vain opetuksina. Mutta lukemalla noita vt kansanmurha tarinoita, on vaikea kääntää valkeaa puhtaaksi. Vaikka vertauskuvassa voisi olla ylevä pahan vastainen taistelu. Useissa kertomuksissa tulee myös esiin se että tapetaan edellisen kuninkaan suku, tietenkin siellä päin hyväksyttävän perinteen, verikoston pelon takia.
nyt 2. kuninkaiden kirja
-
Niinpä niin.
VT:n Jumala on väkivaltainen ja julma ja tekee mitä tekee, kysymättä ihmisten mielipiteitä. Ei sovi sellainen sivistyneen ja hyvän ihmisen pirtaan.
Mutta entäs sitten UT:n Jeesus, joka tulee luoksemme heikkona ja ottaa päällensä syntimme ja häpeämme ja ansaitsemamme rangaistuksen. Hän on ihan liian lepsu, kun ei osaa pitää edes puoliaan vaikka sanoo olevansa Jumalan Poika.
Ei kelpaa aikamme ihmisille VT:n eikä UT:n Jumala. Siksi etsimmekin Jumalaa ja Kristusta sisältämme. Se vaatii kyllä kirjoitetun Jumalan Sanan hylkäämistä, mutta onhan ympärillämme pilvin pimein uusapostoleja joilla on uutta ja tuoretta Jumalan ilmoitusta. Jumala on saamaton ja syyllinen (napsauta kuvaa niin tulee selkeämmäksi, otaksun).
(https://thumbs2.imgbox.com/2c/f6/hGTIfEKG_t.jpg) (http://imgbox.com/hGTIfEKG)
Vt jumala väkivaltainen despootti ja Ut kertoo kuinka hän uhraa poikansa, mutta Ut kertoo enemmän kuinka jumala rakastaa. En yhtään ihmettele miksi vt tarinat haluttaisiin unohtaa.
-
Niin siis mikä sinua siinä noin kovasti mietitytti?
VT:n jumala on kyllä hirveen outo tapaus monessa tapauksessa, ailahteleva ja verenhimoinen. Loukaantuu helposti kuten 1. sam 13:7 - jossa kaikki lupaukselle Saulille romutettiin vähäpätöisen jutun takia.
Olen nyt toisessa samuelin kirjassa.
Niin Samuelin kuninkuus loppui siihen. Huomasit varmaan ekassa Samuelin luvussa mielenkiintoisen jutun, että israelilaiset vaatimalla vaativat kuninkaan itselleen, koska kaikilla muillakin kansoilla oli kuningas? Jumala suostui heidän vaatimukseensa ja antoi heille heidän mielensä mukaisen kuninkaan. Hän EI itse ollut suunitellut antaa israelilaiseille kuningasta, koska he olivat valittu olemaan pappiskansa jonka AINOA kuningas oli Herra.
Se ei kuitenkaan toiminut kovin hyvin israelilaisten synnin takia. Minkä yhtenä ilmiönä oli että he kapinoivat tätä vastaan ja halusivat olla niin kuin kaikki muut kansat.
Mutta tästähän varmaan jo luit, koskapa kerrot olevasi jo 2. Samuelin kirjassa :)
Huomasit varmaan senkin, että jostain ihmeen syystä Herra suostui siis tuohon ja antoikin heille sitten kuninkaan joka NÄYTTI tosi hyvältä kuninkaalta.
Ja kansa iloitsi kun heillä oli niin komee ja pitkä kuningas 8)
Kumma juttu, mutta siitä alkaa se miten Saulin hylkäämisen jälkeen Herra valitsee kansallaan OMAN SYDÄMENSÄ MUKAISEN KUNINKAAN, Daavidin, joka oli Jeesuksen, kuninkaiden kuninkaan esi-isä.
Eiks oo ihmeellistä, Mutta siis varmaan olet jo tästäkin lukenut 2. Samuelin kirjassa.
Itse EN näe tässä Jumalan oikuttelua vaan hänen iankaikkisen pelastussuunnitelmansa.
Nyt on kuningas, joka tarjoaa sinullekin Jumalan lapseutta, oikeutta Jumalan valtakuntaan.
Tosikko, en huomannut sinun antaneen palautetta tähän vastaukseeni.
Tuntuu siltä että ajat omaa ajatteluketjua läpi välittämättä tosiasioista.
-
Niin siis mikä sinua siinä noin kovasti mietitytti?
VT:n jumala on kyllä hirveen outo tapaus monessa tapauksessa, ailahteleva ja verenhimoinen. Loukaantuu helposti kuten 1. sam 13:7 - jossa kaikki lupaukselle Saulille romutettiin vähäpätöisen jutun takia.
Olen nyt toisessa samuelin kirjassa.
Niin Samuelin kuninkuus loppui siihen. Huomasit varmaan ekassa Samuelin luvussa mielenkiintoisen jutun, että israelilaiset vaatimalla vaativat kuninkaan itselleen, koska kaikilla muillakin kansoilla oli kuningas? Jumala suostui heidän vaatimukseensa ja antoi heille heidän mielensä mukaisen kuninkaan. Hän EI itse ollut suunitellut antaa israelilaiseille kuningasta, koska he olivat valittu olemaan pappiskansa jonka AINOA kuningas oli Herra.
Se ei kuitenkaan toiminut kovin hyvin israelilaisten synnin takia. Minkä yhtenä ilmiönä oli että he kapinoivat tätä vastaan ja halusivat olla niin kuin kaikki muut kansat.
Mutta tästähän varmaan jo luit, koskapa kerrot olevasi jo 2. Samuelin kirjassa :)
Huomasit varmaan senkin, että jostain ihmeen syystä Herra suostui siis tuohon ja antoikin heille sitten kuninkaan joka NÄYTTI tosi hyvältä kuninkaalta.
Ja kansa iloitsi kun heillä oli niin komee ja pitkä kuningas 8)
Kumma juttu, mutta siitä alkaa se miten Saulin hylkäämisen jälkeen Herra valitsee kansallaan OMAN SYDÄMENSÄ MUKAISEN KUNINKAAN, Daavidin, joka oli Jeesuksen, kuninkaiden kuninkaan esi-isä.
Eiks oo ihmeellistä, Mutta siis varmaan olet jo tästäkin lukenut 2. Samuelin kirjassa.
Itse EN näe tässä Jumalan oikuttelua vaan hänen iankaikkisen pelastussuunnitelmansa.
Nyt on kuningas, joka tarjoaa sinullekin Jumalan lapseutta, oikeutta Jumalan valtakuntaan.
Tosikko, en huomannut sinun antaneen palautetta tähän vastaukseeni.
Tuntuu siltä että ajat omaa ajatteluketjua läpi välittämättä tosiasioista.
Samuel oli asettanut kaksi poikaansa kansan johtajiksi, eli tuomareiksi, mutta he olivat kelvottomia. Muuten olisimme saaneet tutustua Samuelin jälkeläisten kuningaskuntaan.
Saulilla oli edellytykset kuninkaaksi, olihan hän rikkaasta ja mahtavasta suvusta. Jumalan mielestä Saul oli paras vaihtoehto, eihän muuten hän olisi valinnut häntä kuninkaaksi. "Näettekö, millaisen miehen miehen Herra on valinnut? Koko Israelissa ei ole hänen vertaistaan." julisti Samuel jumalan tahtoa.
Jumala oli armollisempi Daavidin hairahduksille, mutta se on eri tarina.
-
Edellä on kirjoittajilla menneet Eelin, Samuelin ja Daavidin elämät sekaisin.
Tai ehkä ei Samuelin poikien kohdalla.
Eelin ja Samuelin pojat oli poikenneet oikealta tieltä.
-
Tässä mielestäni hyvä kirjoitus Saulista.
http://www.liisijokiranta.fi/avaimiaosio/ohjradiossa_11.htm
-
Niin siis mikä sinua siinä noin kovasti mietitytti?
VT:n jumala on kyllä hirveen outo tapaus monessa tapauksessa, ailahteleva ja verenhimoinen. Loukaantuu helposti kuten 1. sam 13:7 - jossa kaikki lupaukselle Saulille romutettiin vähäpätöisen jutun takia.
Olen nyt toisessa samuelin kirjassa.
Niin Samuelin kuninkuus loppui siihen. Huomasit varmaan ekassa Samuelin luvussa mielenkiintoisen jutun, että israelilaiset vaatimalla vaativat kuninkaan itselleen, koska kaikilla muillakin kansoilla oli kuningas? Jumala suostui heidän vaatimukseensa ja antoi heille heidän mielensä mukaisen kuninkaan. Hän EI itse ollut suunitellut antaa israelilaiseille kuningasta, koska he olivat valittu olemaan pappiskansa jonka AINOA kuningas oli Herra.
Se ei kuitenkaan toiminut kovin hyvin israelilaisten synnin takia. Minkä yhtenä ilmiönä oli että he kapinoivat tätä vastaan ja halusivat olla niin kuin kaikki muut kansat.
Mutta tästähän varmaan jo luit, koskapa kerrot olevasi jo 2. Samuelin kirjassa :)
Huomasit varmaan senkin, että jostain ihmeen syystä Herra suostui siis tuohon ja antoikin heille sitten kuninkaan joka NÄYTTI tosi hyvältä kuninkaalta.
Ja kansa iloitsi kun heillä oli niin komee ja pitkä kuningas 8)
Kumma juttu, mutta siitä alkaa se miten Saulin hylkäämisen jälkeen Herra valitsee kansallaan OMAN SYDÄMENSÄ MUKAISEN KUNINKAAN, Daavidin, joka oli Jeesuksen, kuninkaiden kuninkaan esi-isä.
Eiks oo ihmeellistä, Mutta siis varmaan olet jo tästäkin lukenut 2. Samuelin kirjassa.
Itse EN näe tässä Jumalan oikuttelua vaan hänen iankaikkisen pelastussuunnitelmansa.
Nyt on kuningas, joka tarjoaa sinullekin Jumalan lapseutta, oikeutta Jumalan valtakuntaan.
Tosikko, en huomannut sinun antaneen palautetta tähän vastaukseeni.
Tuntuu siltä että ajat omaa ajatteluketjua läpi välittämättä tosiasioista.
Samuel oli asettanut kaksi poikaansa kansan johtajiksi, eli tuomareiksi, mutta he olivat kelvottomia. Muuten olisimme saaneet tutustua Samuelin jälkeläisten kuningaskuntaan.
Saulilla oli edellytykset kuninkaaksi, olihan hän rikkaasta ja mahtavasta suvusta. Jumalan mielestä Saul oli paras vaihtoehto, eihän muuten hän olisi valinnut häntä kuninkaaksi. "Näettekö, millaisen miehen miehen Herra on valinnut? Koko Israelissa ei ole hänen vertaistaan." julisti Samuel jumalan tahtoa.
Jumala oli armollisempi Daavidin hairahduksille, mutta se on eri tarina.
Tuo on sun ideaasi. Ei Raamatussa ollut mitään viitteitä Samuelin suvun kuninkuudesta.
-
Samuel ymmärsi sen hengellisen ongelman mikä oli siinä että israelilaiset halusivat kuningasta.
-
24 Ja Samuel sanoi kaikelle kansalle: "Näettekö, kenen Herra on valinnut; sillä ei ole hänen vertaistansa koko kansan joukossa". Niin koko kansa riemuitsi huutaen: "Eläköön kuningas!"
Noin Raamatussa lukee, mutta se, että joku on valittu, ei tarkoita, että kaikki olisi ok.
Tuossahan sanotaan vain, että Saul oli muuhun kansaan nähden parempi. Vertailukohta ei ollut häävi.
Toisekseen, vaikka Saulin sydämen asenne olisi aluksi ollut oikea, se ei tarkoita sitä, että niin olisi myöhemmin.
Aiemmin tulee esille mitä Jumala ajatteli:
7 Niin Herra sanoi Samuelille: "Kuule kansan ääntä kaikessa, mitä he sinulle sanovat; sillä sinua he eivät ole pitäneet halpana, vaan minut he ovat pitäneet halpana olemaan heidän kuninkaanansa.
8 Niinkuin he aina siitä päivästä, jona minä johdatin heidät tänne Egyptistä, tähän päivään asti ovat tehneet, kun ovat hyljänneet minut ja palvelleet muita jumalia, aivan niin he tekevät nyt sinullekin.
9 Kuule siis heidän ääntänsä. Kuitenkin varoita heitä vakavasti ja ilmoita heille, mitkä oikeudet on kuninkaalla, joka on heitä hallitseva."
-
24 Ja Samuel sanoi kaikelle kansalle: "Näettekö, kenen Herra on valinnut; sillä ei ole hänen vertaistansa koko kansan joukossa". Niin koko kansa riemuitsi huutaen: "Eläköön kuningas!"
Noin Raamatussa lukee, mutta se, että joku on valittu, ei tarkoita, että kaikki olisi ok.
Tuossahan sanotaan vain, että Saul oli muuhun kansaan nähden parempi. Vertailukohta ei ollut häävi.
Toisekseen, vaikka Saulin sydämen asenne olisi aluksi ollut oikea, se ei tarkoita sitä, että niin olisi myöhemmin.
Aiemmin tulee esille mitä Jumala ajatteli:
7 Niin Herra sanoi Samuelille: "Kuule kansan ääntä kaikessa, mitä he sinulle sanovat; sillä sinua he eivät ole pitäneet halpana, vaan minut he ovat pitäneet halpana olemaan heidän kuninkaanansa.
8 Niinkuin he aina siitä päivästä, jona minä johdatin heidät tänne Egyptistä, tähän päivään asti ovat tehneet, kun ovat hyljänneet minut ja palvelleet muita jumalia, aivan niin he tekevät nyt sinullekin.
9 Kuule siis heidän ääntänsä. Kuitenkin varoita heitä vakavasti ja ilmoita heille, mitkä oikeudet on kuninkaalla, joka on heitä hallitseva."
Ymmärrän kokonaisuuden niin, että Jumala salli sen mitä israelilaiset vänkäsivät: kuninkaan mikä kansan mielestä NÄYTTI tosi makeelta kuninkaalta.
Se tulee selvästi esille kun lukee koko jutun.
Vastakohtana oli sitten se kun Daavidia valittaessa sanotaan että ihmiset näkevät ulkomuodon mutta Herra näkee sydämen.
-
Tästä se juttu alkaa.
Anna meille kuningas meitä johtamaan, niinhän muillakin kansoilla on." 6 Samuel pahastui kovin siitä, että he pyysivät häneltä kuningasta johtajakseen. Hän rukoili Herraa, 7 mutta Herra vastasi hänelle: "Tee niin kuin he pyytävät. Eivät he ole hylänneet sinua vaan minut, kun eivät enää halua pitää minua kuninkaanaan.
[/color]1. Sam 8:5-7.
Jumala neuvoi Samuelia varoittamaan kansaa tietyistä seurauksista kun tulee maallinen kuningas. Lähinnä siis kuninkaan vallan käyttö ja jopa hyväksikäyttö.
Mutta kansa vastasi siihen: "Ei, kuningas meidän täytyy saada! 20 Vasta silloin me olemme muiden kansojen veroisia, kun oma kuninkaamme hallitsee meitä, käy edellämme ja johtaa sotiamme."
Samuelin kerrottua Jumalalle mitä kansa oli sanonut Jumala vastasi hänelle:
22 Herra vastasi Samuelille: "Tee niin kuin he tahtovat. Anna heille kuningas.
Tuossa varmaan on oikea paikka puhua sallimuksesta vs. Jumalan tahdosta.
-
Aatteleppa kun suomalaisetkin halusivat kuningasta joskus. He halusivat kuninkaakseen saksalaisen. Aika noloa. Olisivat edes halunneet suomalaisen kuninkaan.
Eihän tää nyt mitenkään aiheeseen liity, mutta tulipahan vaan mieleen. On se kuitenkin hyvä, että ei tullut kuningasta. Sellaisesta olisi vaikea päästä eroon, jos se ei osoittautuisikaan hyväksi kuninkaaksi.
-
Niin. Ehkä suomalaisillakin oli sama ajattelu, että halutaan samaa mitä naapurissa. ???
-
Edellä on kirjoittajilla menneet Eelin, Samuelin ja Daavidin elämät sekaisin.
Tai ehkä ei Samuelin poikien kohdalla.
Eelin ja Samuelin pojat oli poikenneet oikealta tieltä.
Joskus ne kieltämättä menee.
Mutta sinänsä koko israelin kansan pelastustarina on kyllä täynnä käänteitä, lähinnä luopumista jumalasta ja sen jälkeistä alamäkeä. Nytkään israelin kansaa ei voi väittää kovinkaan laki uskovaiseksi, joten näemmekö vielä kerran juutalaiset pois omasta maastaan.
-
Niin siis mikä sinua siinä noin kovasti mietitytti?
VT:n jumala on kyllä hirveen outo tapaus monessa tapauksessa, ailahteleva ja verenhimoinen. Loukaantuu helposti kuten 1. sam 13:7 - jossa kaikki lupaukselle Saulille romutettiin vähäpätöisen jutun takia.
Olen nyt toisessa samuelin kirjassa.
Niin Samuelin kuninkuus loppui siihen. Huomasit varmaan ekassa Samuelin luvussa mielenkiintoisen jutun, että israelilaiset vaatimalla vaativat kuninkaan itselleen, koska kaikilla muillakin kansoilla oli kuningas? Jumala suostui heidän vaatimukseensa ja antoi heille heidän mielensä mukaisen kuninkaan. Hän EI itse ollut suunitellut antaa israelilaiseille kuningasta, koska he olivat valittu olemaan pappiskansa jonka AINOA kuningas oli Herra.
Se ei kuitenkaan toiminut kovin hyvin israelilaisten synnin takia. Minkä yhtenä ilmiönä oli että he kapinoivat tätä vastaan ja halusivat olla niin kuin kaikki muut kansat.
Mutta tästähän varmaan jo luit, koskapa kerrot olevasi jo 2. Samuelin kirjassa :)
Huomasit varmaan senkin, että jostain ihmeen syystä Herra suostui siis tuohon ja antoikin heille sitten kuninkaan joka NÄYTTI tosi hyvältä kuninkaalta.
Ja kansa iloitsi kun heillä oli niin komee ja pitkä kuningas 8)
Kumma juttu, mutta siitä alkaa se miten Saulin hylkäämisen jälkeen Herra valitsee kansallaan OMAN SYDÄMENSÄ MUKAISEN KUNINKAAN, Daavidin, joka oli Jeesuksen, kuninkaiden kuninkaan esi-isä.
Eiks oo ihmeellistä, Mutta siis varmaan olet jo tästäkin lukenut 2. Samuelin kirjassa.
Itse EN näe tässä Jumalan oikuttelua vaan hänen iankaikkisen pelastussuunnitelmansa.
Nyt on kuningas, joka tarjoaa sinullekin Jumalan lapseutta, oikeutta Jumalan valtakuntaan.
Tosikko, en huomannut sinun antaneen palautetta tähän vastaukseeni.
Tuntuu siltä että ajat omaa ajatteluketjua läpi välittämättä tosiasioista.
Samuel oli asettanut kaksi poikaansa kansan johtajiksi, eli tuomareiksi, mutta he olivat kelvottomia. Muuten olisimme saaneet tutustua Samuelin jälkeläisten kuningaskuntaan.
Saulilla oli edellytykset kuninkaaksi, olihan hän rikkaasta ja mahtavasta suvusta. Jumalan mielestä Saul oli paras vaihtoehto, eihän muuten hän olisi valinnut häntä kuninkaaksi. "Näettekö, millaisen miehen miehen Herra on valinnut? Koko Israelissa ei ole hänen vertaistaan." julisti Samuel jumalan tahtoa.
Jumala oli armollisempi Daavidin hairahduksille, mutta se on eri tarina.
Tuo on sun ideaasi. Ei Raamatussa ollut mitään viitteitä Samuelin suvun kuninkuudesta.
Ei ollut. Se jäi toteutumatta, koska Samuelin omat pojat olivat epäkelpoja jo heidän tuomarin toimissaan. Samuel oli merkittävä vallankäyttäjä, jolla oli jumalallinen mandaatti.
Eihän VT voi lukea kirjamellisesti, koska muuten päätyy hassuihin johtopäätöksiin jumalan toimista...
-
Aatteleppa kun suomalaisetkin halusivat kuningasta joskus. He halusivat kuninkaakseen saksalaisen. Aika noloa. Olisivat edes halunneet suomalaisen kuninkaan.
Eihän tää nyt mitenkään aiheeseen liity, mutta tulipahan vaan mieleen. On se kuitenkin hyvä, että ei tullut kuningasta. Sellaisesta olisi vaikea päästä eroon, jos se ei osoittautuisikaan hyväksi kuninkaaksi.
Ei eurooppalaiset kuninkaat ole tainneet tupsahtaa tyhjiöstä, vaan ne ovat olleet edellisten kuninkaiden ja mahtimiesten sukulaisia tai lähipiiriä. Oliko sellaista sata vuotta sitten suomessa?