Puimatanner

Puimatanner => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Lydia - 25.05.14 - klo:19:36

Otsikko: Pyhitys
Kirjoitti: Lydia - 25.05.14 - klo:19:36
Pitkään ollut aihe mielessäni.

Kun Raamattua lukee niin saa kyllä ymmärryksen että paljon pitäisi minukin kohdallani tapahtua.  :-\  :'(

Oletteko muut jo pyhittyneet tarpeeksi?
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Paulus - 25.05.14 - klo:20:26
Pitkään ollut aihe mielessäni.

Kun Raamattua lukee niin saa kyllä ymmärryksen että paljon pitäisi minukin kohdallani tapahtua.  :-\  :'(

Oletteko muut jo pyhittyneet tarpeeksi?

Ainakin alku on hyvä (Hepr. 10:10.)
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: tikli - 25.05.14 - klo:20:28
Het sitte ihan viimeisen päälle ja kokonansa, et ihan pyhitys sormenpäistä valuupi solokenansa, et silleen.  ;D ;D Pystyykö kukkaan parempahan??   ::) Tuskin??    ???

No joo......  ;D Mut ihan itehän sie Lydia kyssyit tuota asiata.  ;D  ;D  ;D

Mutta onneksi on Jumalan armo, joka nostaa ja kantaa
ja Hän on luvannut tällaisen kurjankin viedä perille kerran.

Ja edelleen ja uudelleen laulan:

"Selvemmin nään ja voin ymmärtää,
Golgatan kautta nyt elämää.
Siksi nyt näin, kuljen eteenpäin,
varassa armon ja kiitän näin.
Täytetty on, siinä se on,
elämä ristiltä virrannut on!
Täytetty on, siinä se on!
Jeesuksen sanat näin lausuttu on!
"
Hilja Aaltonen

Siinä on minun pyhitykseni kuin vanhurskautenikin,
täysin ja totaalisesti Hänen varassaan!
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Soltero - 25.05.14 - klo:20:35
Pyhitys on asia, joka perustuu Kristuksen sovitustyöhön, mutta johon liittyy myös ihmisen oma tahto ja pyrkimys hengelliseen kasvuun.

"Koska meillä siis on nämä lupaukset, rakkaani, niin puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa."
(2. Kor. 7:1)
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Paulus - 25.05.14 - klo:20:37
Pyhitys on asia, joka perustuu Kristuksen sovitustyöhön, mutta johon liittyy myös ihmisen oma tahto ja pyrkimys hengelliseen kasvuun.

"Koska meillä siis on nämä lupaukset, rakkaani, niin puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa."
(2. Kor. 7:1)

Vain täydelliset pyhitetään.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Lydia - 25.05.14 - klo:20:39
1 Kor. 10:24 Älköön kukaan katsoko omaa parastaan, vaan toisen parasta.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Soltero - 25.05.14 - klo:20:46
"Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herra." 
(Hepr. 12:14)
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Paulus - 25.05.14 - klo:20:55
"Meidän tulee muistaa, että sydämeemme kylvetty armon evankeliumi saa käytännön elämämme muuttumaan vain siinä suhteessa kuin evankeliumi saa meissä sijaa. Tämä on käsittämätöntä armon sanomaa: olemme täysin hyväksyttyjä ja rakastettuja Jeesuksen sovitustyön tähden, ja tuon saman työn ansiosta Jumalan tahto pääsee käytännön elämässämme esille."

Jaakko Pirttiaho, Armo - kadotettu aarre
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Lydia - 25.05.14 - klo:21:02
Raamattu sanoo että portti on ahdas ja tie kaita joka vie elämään.
Joskus vaan tuntuu tai siis nykyään ettei oikein mitään tarvitse niin nökö nuukaan noudattaa mitä Jumala sanassaan sanoo. Koskee 'pieniä ja suuria' asioita. Kun armo on niin suuri ja synnistä ei oikein iletä puhua juuri mitään.
Ja siten kuljetaankin kuivassa erämaassa kun Jumala ei siunaa syntiä.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Soltero - 25.05.14 - klo:21:10
Tässäkin puhutaan pyhityksestä:

"Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä."  (Room. 12:2)
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Paulus - 25.05.14 - klo:21:14
Raamattu sanoo että portti on ahdas ja tie kaita joka vie elämään.
Joskus vaan tuntuu tai siis nykyään ettei oikein mitään tarvitse niin nökö nuukaan noudattaa mitä Jumala sanassaan sanoo. Koskee 'pieniä ja suuria' asioita. Kun armo on niin suuri ja synnistä ei oikein iletä puhua juuri mitään.
Ja siten kuljetaankin kuivassa erämaassa kun Jumala ei siunaa syntiä.

Mitä kaikkea pitäisi noudattaa sen lisäksi, että elää armossa ja armosta?
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Soltero - 25.05.14 - klo:21:22
Raamattu sanoo että portti on ahdas ja tie kaita joka vie elämään.
Joskus vaan tuntuu tai siis nykyään ettei oikein mitään tarvitse niin nökö nuukaan noudattaa mitä Jumala sanassaan sanoo. Koskee 'pieniä ja suuria' asioita. Kun armo on niin suuri ja synnistä ei oikein iletä puhua juuri mitään.
Ja siten kuljetaankin kuivassa erämaassa kun Jumala ei siunaa syntiä.

Mitä kaikkea pitäisi noudattaa sen lisäksi, että elää armossa ja armosta?


"Koska meillä siis on nämä lupaukset, rakkaani, niin puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa."
(2. Kor. 7:1)

Varmasti jokaisella on omat pimeät juttunsa ja heikkoutensa, jotka hän ja Herra tietää.
Ne ovat niitä lihan ja hengen saastutuksia, joista meitä kehotetaan puhdistautumaan pyhitykseen.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Lydia - 25.05.14 - klo:21:22
Raamattu sanoo että portti on ahdas ja tie kaita joka vie elämään.
Joskus vaan tuntuu tai siis nykyään ettei oikein mitään tarvitse niin nökö nuukaan noudattaa mitä Jumala sanassaan sanoo. Koskee 'pieniä ja suuria' asioita. Kun armo on niin suuri ja synnistä ei oikein iletä puhua juuri mitään.
Ja siten kuljetaankin kuivassa erämaassa kun Jumala ei siunaa syntiä.

Mitä kaikkea pitäisi noudattaa sen lisäksi, että elää armossa ja armosta?

Onko se oikeaa armosta elämistä jos ei tarvitse välittää mitä Raamattu sanoo?
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Helena - 25.05.14 - klo:21:23
Raamattu sanoo että portti on ahdas ja tie kaita joka vie elämään.
Joskus vaan tuntuu tai siis nykyään ettei oikein mitään tarvitse niin nökö nuukaan noudattaa mitä Jumala sanassaan sanoo. Koskee 'pieniä ja suuria' asioita. Kun armo on niin suuri ja synnistä ei oikein iletä puhua juuri mitään.
Ja siten kuljetaankin kuivassa erämaassa kun Jumala ei siunaa syntiä.
Joo, synnin ja maailman kanssa jos tekee kompromisseja ja yrittaä kulkea kahta tietä, on seurauksena tuo.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Helena - 25.05.14 - klo:21:30
Herran Henki näyttää ja osoittaa kasvun ja muuttumisen alueet, kunhan vain haluamme kuulla. Hän muuttaa meitä "kirkkaudesta kirkkauteen".
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Paulus - 25.05.14 - klo:21:31
Onko olemassa jotain, joka varjelee synnistä paremmin kuin armo?
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Lydia - 25.05.14 - klo:21:32
Herran Henki näyttää ja osoittaa kasvun ja muuttumisen alueet, kunhan vain haluamme kuulla. Hän muuttaa meitä "kirkkaudesta kirkkauteen".

Nimenomaan, Pyhä Henki on se joka meitä auttaa näkemään pois pantavaa.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Soltero - 25.05.14 - klo:21:41
"Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se!"  (Room. 6:15)
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Paulus - 25.05.14 - klo:21:52
Onko olemassa jotain, joka varjelee synnistä paremmin kuin armo?

Kaiketi tähän nyt joku voi vastata.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Soltero - 25.05.14 - klo:22:02
Jos armoa ei olisi, ei meillä olisi Kristusta eikä oikeutta pyhitykseen.
Armon kautta meillä on mahdollisuus saada Pyhän Hengen antamaa viisautta ja voimaa taistella syntiä vastaan.

"Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan."  (Hepr. 12:4)
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Lydia - 25.05.14 - klo:22:25
Onko olemassa jotain, joka varjelee synnistä paremmin kuin armo?

Kaiketi tähän nyt joku voi vastata.

Kun on armo, onko niin ettei ole väliä mitä Raamattu sanoo, siitähän tässä kysymys pitääkö ottaa tosissaan Jumalan sana?
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Paulus - 25.05.14 - klo:22:49
Onko olemassa jotain, joka varjelee synnistä paremmin kuin armo?

Kaiketi tähän nyt joku voi vastata.

Kun on armo, onko niin ettei ole väliä mitä Raamattu sanoo, siitähän tässä kysymys pitääkö ottaa tosissaan Jumalan sana?

Olen koettanut saada vastausta siihen, onko olemassa jotain, joka varjelee synnistä paremmin kuin armo. Jos on, miksi sitä ei voi sanoa? Olenko oikeassa, kun tulkitsen tätä vaiteliaisuutta niin, että joidenkin mielestä on jotain, joka varjelee paremmin. Minun mielestäni ei ole.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Lydia - 25.05.14 - klo:22:51
Puhutaan ristiin tai toistemme ohi. :-\
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Soltero - 25.05.14 - klo:22:52
Onko olemassa jotain, joka varjelee synnistä paremmin kuin armo?

Kaiketi tähän nyt joku voi vastata.

Kun on armo, onko niin ettei ole väliä mitä Raamattu sanoo, siitähän tässä kysymys pitääkö ottaa tosissaan Jumalan sana?

Olen koettanut saada vastausta siihen, onko olemassa jotain, joka varjelee synnistä paremmin kuin armo. Jos on, miksi sitä ei voi sanoa? Olenko oikeassa, kun tulkitsen tätä vaiteliaisuutta niin, että joidenkin mielestä on jotain, joka varjelee paremmin. Minun mielestäni ei ole.
Perustelisitko näkemyksesi Raamatulla.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Paulus - 25.05.14 - klo:22:54
Onko olemassa jotain, joka varjelee synnistä paremmin kuin armo?

Kaiketi tähän nyt joku voi vastata.

Kun on armo, onko niin ettei ole väliä mitä Raamattu sanoo, siitähän tässä kysymys pitääkö ottaa tosissaan Jumalan sana?

Olen koettanut saada vastausta siihen, onko olemassa jotain, joka varjelee synnistä paremmin kuin armo. Jos on, miksi sitä ei voi sanoa? Olenko oikeassa, kun tulkitsen tätä vaiteliaisuutta niin, että joidenkin mielestä on jotain, joka varjelee paremmin. Minun mielestäni ei ole.
Perustelisitko näkemyksesi Raamatulla.

Perustelen, mutta vastaukset ensin, please.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Paulus - 25.05.14 - klo:22:55
Puhutaan ristiin tai toistemme ohi. :-\

Ketkä me?
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Lydia - 25.05.14 - klo:23:02
Onko olemassa jotain, joka varjelee synnistä paremmin kuin armo?

Kaiketi tähän nyt joku voi vastata.

Sehän Raamatussa että armo varjelee, mutta ei se pois sulje ihmisen osuutta olla tekemättä tahallaan syntiä minun mielestäni.

edit. Siis Raamatussa on että armo kasvattaa meitä että hylkäämme jumalattomuuden..jne.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Soltero - 25.05.14 - klo:23:04
Onko olemassa jotain, joka varjelee synnistä paremmin kuin armo?

Kaiketi tähän nyt joku voi vastata.

Kun on armo, onko niin ettei ole väliä mitä Raamattu sanoo, siitähän tässä kysymys pitääkö ottaa tosissaan Jumalan sana?

Olen koettanut saada vastausta siihen, onko olemassa jotain, joka varjelee synnistä paremmin kuin armo. Jos on, miksi sitä ei voi sanoa? Olenko oikeassa, kun tulkitsen tätä vaiteliaisuutta niin, että joidenkin mielestä on jotain, joka varjelee paremmin. Minun mielestäni ei ole.
Perustelisitko näkemyksesi Raamatulla.

Perustelen, mutta vastaukset ensin, please.
Olen ilmaissut oman näkemykseni tästä asiasta edellä usemman kerran.
En ymmärrä, miten armo sinänsä varjelee synniltä.
Armoa voi käyttää väärinkin.
Olen laittanut aikaisemmin asiaa käsitteleviä raamatunkohtia.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Lydia - 25.05.14 - klo:23:06
Kun ei juuri synnistä puhuta tänä päivänä, mieluummin armosta ja rakkaudesta voi ikävällä tavalla hämärtyä Jumalan sanan opetukset mikä on todella syntiä. Jos uskalletaan puhua uskovillekin parannussaarnaa ja puhua synnistä varmaan sillä olisi hyvä vaikutus uskovien elämään.


-

Lisään vielä laulun joka alkoi soida mielessäni.

Ei ilman taistelua.

https://www.youtube.com/watch?v=BBur0HYYkYc
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Marjatta - 26.05.14 - klo:07:15
Jospa on niin, kun armo ymmärretään oikein se ei ole esteenä vanhurskaalle, pyhälle elämälle.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Lydia - 26.05.14 - klo:08:44
Mitä enemmän on ihmisessä Pyhää Henkeä sen varmemmin hän haluaa noudattaa Jumalan sanaa ja saa kokea armon ihanuutta.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Paulus - 26.05.14 - klo:10:51
Jospa on niin, kun armo ymmärretään oikein se ei ole esteenä vanhurskaalle, pyhälle elämälle.

Mielestäni juuri tässä on asian ydin. Armoon sisältyy suuri Jumalan salaisuus, ainoastaan hetkittäin saamme siitä pienen välähdyksen. Siksi tarvitsemme armosta jatkuvaa opetusta ja kertausta päivittäin.

Raamatussa on kaksi toisilleen vastakkaista oppia (taas tämä oppi!). Ne ovat laki ja (armon) evankeliumi. Ne ovat kuin kaksi valtakuntaa, joilla on yhteinen rajalinja. Jo pelkkä rajaloukkaus muodostaa riskin joutua toisen valtakunnan valtapiiriin. Lain valtakunta on synnin valtakunta. Johannen kirjoittaa: "Jokainen, joka tekee synnin, tekee myös laittomuuden (=lain alaisuutta!) ; ja synti on laittomuus" (1. Joh. 3:4). Suostuminen syntiin on vakava rajaloukkaus, jolta vältytään karttamalla jo rajavyöhykettäkin!

Armosta etääntyminen johtaa väistämättä lain valtapiiriin ja siten syntiin.

Lain päämäärä on se, että ihminen ymmärtäisi hengellisen kuolleisuutensa ja kykenemättömyytensä Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Tällöin ehdoton armo jää ihmisen ainoaksi mahdollisuudeksi kestää Jumalan edessä.

Lakihenkisyys eli legalismi ei vie tähän "kuolemaan", päinvastoin se antaa valheellisen kuvan siitä, että vain todellinen panostaminen hengellisiin voisi antaa elämän. Nykyjulistus ei käsitykseni mukaan juuri missään opeta tätä, jolloin uskovatkaan eivät ymmärrä lain ja evankeliumin todellista sisältöä. Kuvitellaan, että käskyt ja kiellot varjelevat synniltä, mutta käy juuri päinvastoin, sillä synnin voima on laki (1. Kor. 15:56). Ilman lakia synti on kuollut (Room. 4:15, 5:13, 7:8 ).

Tarvitsisimme aidon armoherätyksen, jossa ihmiset johdettaisiin todellisesti armon syvyyksiin. Se edellyttää sitä, että laki saa tehdä tehtävänsä kaikessa ankaruudessaan, jolloin armokin pääsee esille kaikessa ihanuudessaan.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Helena - 26.05.14 - klo:11:09
Mitä enemmän on ihmisessä Pyhää Henkeä sen varmemmin hän haluaa noudattaa Jumalan sanaa ja saa kokea armon ihanuutta.
Ja ymmärtääkseni sitä kautta, että Herra itse toteuttaa tahtoaan omissaan vaikuttamalla tahtomista ja tekemistä. Jumalan lakia tulee kirjoitettua sydämen lihatauluihin sanan uskossasulautumisen kautta. Se on Pyhän Hengen aikaansaannos, kun seurataan Jeesusta totuudessa.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: tikli - 26.05.14 - klo:11:22
Raamattu puhuu kolmesta eri pyhityksestä, jotka toki jokainen ovat toinen toisiinsa kietoutuneina.

1. Kertakaikkinen pyhitys, jonka me saamme armosta lahjaksi Kristuksen tekemän työn ja ansion kautta.

2. Kilvoittelun kautta tapahtuvaa pyhitystä, eli ns. kilvoitus pyhitystä, kiinni pitämistä siitä, mihin uskon,  josta puhuu mm. 1 Piet. 2

1. Pankaa siis pois kaikki pahuus ja kaikki vilppi ja
ulkokultaisuus ja kateus ja kaikki panettelu,
2. ja halatkaa niinkuin vastasyntyneet lapset sanan väärentämätöntä
maitoa, että te sen kautta kasvaisitte pelastukseen,
3. jos "olette maistaneet, että Herra on hyvä".
9. Mutta te olette "valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä
heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja",
joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa;
10. te, jotka ennen "ette olleet kansa", mutta nyt olette
"Jumalan kansa", jotka ennen "ette olleet armahdetut",
mutta nyt "olette armahdetut".
15. sillä se on Jumalan tahto, että te hyvää tekemällä tukitte
suun mielettömäin ihmisten ymmärtämättömyydeltä -
16. niinkuin vapaat, ei niinkuin ne, joilla vapaus on pahuuden
verhona, vaan niinkuin Jumalan palvelijat.

Ja kun katsomme tuota viimeistä 16 jaetta, se puhuu niistä,
jotka käyttävät armoa väärin, eli käyttävät sitä vapauden ja
vääryyden verhona ja siksi tulee ymmärtää, ettei armo ole
myöskään avain hengelliseen välinpitämättömyyteen ja siihen,
ettei meidän tulisi pyrkiä vaelluksemme ja kilvoituksemmekin
kohdalla pyhitykseen, johon Sana meitä kehoittaa.

3. On lopullinen ja viimein pyhitys, jossa toivo on muuttuu näkemiseksi.

Ja ilman 1. ei voi olla 2. ja ilman näitä ei voi olla 3.!

Ja kuten varmasti jokainen ymmärtää, paras mahodollinen
tilanne on se, että pyrimme siihen, että kaikki ovat ballanssissa
keskenään, sillä jos jotain yksittäistä aluetta nostetaan ylitse
muiden, on hengellinen kasvumme aloittanut heti eräänlaisen
kieroonkasvamisen.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Soltero - 26.05.14 - klo:12:51
Jospa on niin, kun armo ymmärretään oikein se ei ole esteenä vanhurskaalle, pyhälle elämälle.

Mielestäni juuri tässä on asian ydin. Armoon sisältyy suuri Jumalan salaisuus, ainoastaan hetkittäin saamme siitä pienen välähdyksen. Siksi tarvitsemme armosta jatkuvaa opetusta ja kertausta päivittäin.

Raamatussa on kaksi toisilleen vastakkaista oppia (taas tämä oppi!). Ne ovat laki ja (armon) evankeliumi. Ne ovat kuin kaksi valtakuntaa, joilla on yhteinen rajalinja. Jo pelkkä rajaloukkaus muodostaa riskin joutua toisen valtakunnan valtapiiriin. Lain valtakunta on synnin valtakunta. Johannen kirjoittaa: "Jokainen, joka tekee synnin, tekee myös laittomuuden (=lain alaisuutta!) ; ja synti on laittomuus" (1. Joh. 3:4). Suostuminen syntiin on vakava rajaloukkaus, jolta vältytään karttamalla jo rajavyöhykettäkin!

Armosta etääntyminen johtaa väistämättä lain valtapiiriin ja siten syntiin.

Lain päämäärä on se, että ihminen ymmärtäisi hengellisen kuolleisuutensa ja kykenemättömyytensä Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Tällöin ehdoton armo jää ihmisen ainoaksi mahdollisuudeksi kestää Jumalan edessä.

Lakihenkisyys eli legalismi ei vie tähän "kuolemaan", päinvastoin se antaa valheellisen kuvan siitä, että vain todellinen panostaminen hengellisiin voisi antaa elämän. Nykyjulistus ei käsitykseni mukaan juuri missään opeta tätä, jolloin uskovatkaan eivät ymmärrä lain ja evankeliumin todellista sisältöä. Kuvitellaan, että käskyt ja kiellot varjelevat synniltä, mutta käy juuri päinvastoin, sillä synnin voima on laki (1. Kor. 15:56). Ilman lakia synti on kuollut (Room. 4:15, 5:13, 7:8 ).

Tarvitsisimme aidon armoherätyksen, jossa ihmiset johdettaisiin todellisesti armon syvyyksiin. Se edellyttää sitä, että laki saa tehdä tehtävänsä kaikessa ankaruudessaan, jolloin armokin pääsee esille kaikessa ihanuudessaan.
Raamatun mukaan laki ja armo eivät ole toisilleen vastakkaisia "oppeja".

Laki on edelleen voimassa, mutta sen mukaan meitä ei tuomita.

Armo ei silti tarkoita, että ihmisen pahuus, jonka laki paljastaa, olisi hävinnyt jonnekin.
Ihmisen tulee koko ajan taistella pahaa vastaan omassa elämässään ja maailmassa  ja muistaa, että meidät on kutsuttu pyhitykseen (Hepr. 12:14).

 "Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa.

 Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään.

 Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut."  (Matt. 5: 16-18)
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Lydia - 26.05.14 - klo:12:55
Laitan linkin lyhyeen puheeseen joka mielestäni sopii ketjun aiheeseen.

http://www.youtube.com/watch?v=8-9IzZFgVa0
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: tikli - 26.05.14 - klo:13:36
Valtavia ajatuksia oli koko puhe tulvillaan!

Minä uskon ja luotan siihen, että Hän on täyttänyt, tehnyt ja tekee sen, minkä on sanonut ja luvannut ja siksi minäkin uskallan uskoa olevani kaikesta huolimatta pyhitetty, eli erotettu palvelemaan Jumalaa.

En uskalla edes kovin paljon katsella itseeni ja omiin raadollisuuksiini, sillä minä
tiedän varsin hyvin, mitä minussa on ja että minun lihassani ei asu mitään hyvää
ja jos aikani kulutan itseäni katsellen, koen sen olevan sama tilanne, kuin käärme pikkulinnun silmissä aidan alla, jolloin pelastumisen mahdollisuus alkaa tuntua mahdottomalta ja siksi haluan katsoa ensisijaisesti vain Jeesukseen ja Hänen ristiinsä
ja kuulla uudelleen ja uudelleen Jeesuksen sanat: SE ON TÄYTETTY!! silloin minäkin
jaksan ja uskallan oman raadollisuuteni kanssa perille saakka.

Hänen ristintyössään on ainoa turvamme.

Yksi rakkaimpia lauluja:

https://www.youtube.com/watch?v=xJZHbXnZz9o

Katselen ristin uhria tuota,
verensä kallis haavoistaan vuotaa.
Tähteni kärsi Golgatan tiensä,
täyttäen lain Hän kallisti päänsä.
Täytetty käskyt Herran on lain,
armosta synnit anteeksi sain.
Siitä sua kiitän Herrani suur'
autuuden annoit lahjaksi juur'

Kauaksi heitit velkani suuret,
kiittäen käyn sun ristisi juureen.
Siellä saan olla turvissaan aina,
tuntoa synti enää ei paina
Täytetty käskyt Herran on lain,
armosta syntini anteeksi sain.
Siitä sua kiitän Herrani suur'
autuuden annoit lahjaksi juur'

Tänäänkin vielä verensä riittää,
henkeni siitä Jeesusta kiittää
Vapaa saan olla armonsa kautta,
pelastus nostaa, kantaa ja auttaa
Täytetty käskyt Herran on lain,
armosta syntini anteeksi sain.
Siitä sua kiitän Herrani suur'
autuuden annoit lahjaksi juur'.

Kerran kun saan mä juhlihin tulla,
siihen ei yhtään ansioo mulla.
Armoaan kiitän luonansa aina,
matkani vaivat, mieltä ei paina.
Täytetty käskyt Herran on lain,
armosta syntini anteeksi sain,
Siitä sua kiitän Herrani suur'
autuuden annoit lahjaksi juur'.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Helena - 26.05.14 - klo:13:56
Laitan linkin lyhyeen puheeseen joka mielestäni sopii ketjun aiheeseen.

http://www.youtube.com/watch?v=8-9IzZFgVa0
Yksi hieno esimerkki käytännön elämästä, kun Pyhä Henki puhuu ja siitä, kun tätä puhetta halutaan kuulla. Se puhuu ihanasti myös siitä, millainen rakkaudentäyteinen mielenlaatu Jumalalla on vielä uskosta osattomia kohtaan.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: tikli - 26.05.14 - klo:14:01
Vielä sanasta pyhitetty.

Mehän oletamme sen tarkoitavan jotain selliasta, mitä kukaan ei voi itsestään sanoa,
tai jos sanookin, on joko omavanhurskas, itsehyväinen tai pohojalaanen, jolla on yli ymmärryksen käyvä itsetunto.

Mutta todellisuudessahan se tarkoittaa esim. Herralle eroitettu, eli uskova tai jokin muu asia erotetaan Jumalalle.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Soltero - 26.05.14 - klo:14:56
Vielä sanasta pyhitetty.

Mehän oletamme sen tarkoitavan jotain selliasta, mitä kukaan ei voi itsestään sanoa,
tai jos sanookin, on joko omavanhurskas, itsehyväinen tai pohojalaanen, jolla on yli ymmärryksen käyvä itsetunto.

Mutta todellisuudessahan se tarkoittaa esim. Herralle eroitettu, eli uskova tai jokin muu asia erotetaan Jumalalle.
Näin juuri on.

"Mutta te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä."
(1.Kor. 6:11)

Meillä on vapaus valita, elämmekö tuon lahjan varassa vai emme.

"Jos nyt joku puhdistaa itsensä tämänkaltaisista, tulee hänestä astia jaloa käyttöä varten, pyhitetty, isännälleen hyödyllinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmis.

 Pakene nuoruuden himoja, harrasta vanhurskautta, uskoa, rakkautta, rauhaa niiden kanssa, jotka huutavat avuksensa Herraa puhtaasta sydämestä."
(2. Tim. 2:21-22)

Tuossa viimeisen jakeen lopussa meille annetaan myös kehotus elää seurakuntayhteydessä.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Taisto - 26.05.14 - klo:17:29

 Pakene nuoruuden himoja, harrasta vanhurskautta, uskoa, rakkautta, rauhaa niiden kanssa, jotka huutavat avuksensa Herraa puhtaasta sydämestä."
(2. Tim. 2:21-22)

Tuossa viimeisen jakeen lopussa meille annetaan myös kehotus elää seurakuntayhteydessä.
Samalla siinä annetaan laatuvaatimus seurakunnalle.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Paulus - 27.05.14 - klo:05:24
Raamatun mukaan laki ja armo eivät ole toisilleen vastakkaisia "oppeja".

Suosittelen kertauslukemistoksi Solterolle ja muillekin:

http://puimatanner.net/index.php?topic=58.0

Kannattaa lukea ajan kanssa koko ketju, koska katolinen ajattelu on huomaamatta saanut sijaa sydämissämme. Tuo kirjakin kannattaa hankkia, se ei maksa paljoa.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Lydia - 27.05.14 - klo:08:52
Kun luen Raamattua niin sieltä voin lukea Jumalan tahdon minuun nähden ja Pyhä Henki vaikuttaa myös minussa tahtomista koko ajan tarkistaa suuntaa.
En jaksa miettiä katolilaisuuksia. ???
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: tikli - 27.05.14 - klo:09:07
Ja eikö meidän pitäisi uskoa ja luottaa siihen, että Jumala kykenee jokaisen kohdalla viemään alkamansa työn päätökseen.

Minusta juuri laittamasi vanhemman naisihmisen todistus oli hieno esimerkki siitä, että Pyhä Henki kykenee todellakin ohjaamaan Jumalan lasta oikeaan,  kunhan vain luotamme siihen, että Hän sen tekee ja olemme herkällä kuulolla Pyhän Hengen puheelle.

Toki Jumala kykenee meille kovinkin sanoin puhumaan, ellemme vähemällä kuule, mutta sen koettuaan sitä pyrkii kuulemaan vähemmälläkin. :)

Kurjenmiekka toi jossain hyvin esille sitä, miten me voimme pyytä Jumalalta erinäisiä asioita, mutta samalla tulee varautua siihen, kun  Hän alkaa niitä meille opettamaan ja viemään meitä pyytämäämme päämäärää kohti.

Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Paulus - 27.05.14 - klo:10:21
Kun luen Raamattua niin sieltä voin lukea Jumalan tahdon minuun nähden ja Pyhä Henki vaikuttaa myös minussa tahtomista koko ajan tarkistaa suuntaa.
En jaksa miettiä katolilaisuuksia. ???

Jos katsot ympärillesi, niin mistä voit olla vakuuttunut, että kristityt ylipäätään ovat oikeassa suunnassa? Etkö näe kaikkialla merkkejä paremminkin päinvastaisesta? Katolisuus on jokaisessa sisäänrakennettuna, siksi sitä on niin vaikea huomata. Ja vihollinen tietää tämän ja senkin, että kristittyjä asia ei kiinnosta pätkääkään.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Lydia - 27.05.14 - klo:10:29
Kun luen Raamattua niin sieltä voin lukea Jumalan tahdon minuun nähden ja Pyhä Henki vaikuttaa myös minussa tahtomista koko ajan tarkistaa suuntaa.
En jaksa miettiä katolilaisuuksia. ???

Jos katsot ympärillesi, niin mistä voit olla vakuuttunut, että kristityt ylipäätään ovat oikeassa suunnassa? Etkö näe kaikkialla merkkejä paremminkin päinvastaisesta? Katolisuus on jokaisessa sisäänrakennettuna, siksi sitä on niin vaikea huomata. Ja vihollinen tietää tämän ja senkin, että kristittyjä asia ei kiinnosta pätkääkään.

En mieti muuta kuin yritän lukea Raamatusta mitä Jumala odottaa minulta, näen selvästi että Raamattu ei tee tietä kovin laveaksi.
Ja kun katson ympärilleni näen paljon nukkuvia ihmisiä.


Katsoitko muuten tuon puheen tuossa laittamassani linkissä?
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Natanael - 27.05.14 - klo:10:36
Mitä enemmän on ihmisessä Pyhää Henkeä sen varmemmin hän haluaa noudattaa Jumalan sanaa ja saa kokea armon ihanuutta.
Mitä tarkoittaa armon ihanuuden kokeminen? Kun ajelin tänne kivikylään, nopeusvalvontakamera välähti, vaikka mielestäni ajoin reilusti alle nopeusrajoituksen - ehkä siellä oli pikku pätkällä, joku alennettu nopeus, jota en huomannut. No, joka tapauksessa, jos polliisimestari Sisu tai joku muu repii sakkolapun ja saan tiedon armahduksesta, ei minun kokemisillani ole yhtään mitään tekemistä armon kanssa. Armahdus ei edes tapahdu minun luonani, vaan siellä, joka valtaa käyttää. Se, että halusin noudattaa nopeusrajoitusta (lakia) ja navigaattorikin oli käytössä ei mielestäni mitenkään vaikuta siihen, tuleeko armoa vai ei.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Lydia - 27.05.14 - klo:10:42
Armon ihanuuden kokeminen on sitä että on koko ajan armon keskiössä, eikä tarvitse paeta. Ja kun kirjoitin mitä enemmän on Pyhää Henkeä tarkoitin että läheinen vuorovaikutus on mahtavaa Jumalan kanssa.
Pitääks kaikki vääntää rautalangasta.. 8) ::)
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Natanael - 27.05.14 - klo:10:44
Mitä enemmän on ihmisessä Pyhää Henkeä sen varmemmin hän haluaa noudattaa Jumalan sanaa ja saa kokea armon ihanuutta.
Mitä tarkoittaa armon ihanuuden kokeminen? Kun ajelin tänne kivikylään, nopeusvalvontakamera välähti, vaikka mielestäni ajoin reilusti alle nopeusrajoituksen - ehkä siellä oli pikku pätkällä, joku alennettu nopeus, jota en huomannut. No, joka tapauksessa, jos polliisimestari Sisu tai joku muu repii sakkolapun ja saan tiedon armahduksesta, ei minun kokemisillani ole yhtään mitään tekemistä armon kanssa. Armahdus ei edes tapahdu minun luonani, vaan siellä, joka valtaa käyttää. Se, että halusin noudattaa nopeusrajoitusta (lakia) ja navigaattorikin oli käytössä ei mielestäni mitenkään vaikuta siihen, tuleeko armoa vai ei.
Se, saanko tiedon sakottamatta jättämisestä vai en, ei varsinaisesti ole sidoksissa armoon. Jos sellainen annetaan, se on annettu riippumatta siitä saanko tiedon vai en. Jos saan tiedon siitä, minun ei tarvitse elää rangaistuksen pelossa, mutta oikeudelliseen tapahtumaan ei minun tuntemuksillani ei ole vaikutusta. Jos pelkäisin hirmuisesti suurta sakkoa, ajokortin menetystä, vankilatuomiota, mestausta tai maastakarkoitusta, pelollani ei olisi mitään merkitystä tuomion suhteen eli jos vapauttava päätös on olemassa, pelkoni ei aiheuttaisi tuomiota.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Natanael - 27.05.14 - klo:10:52
Armon ihanuuden kokeminen on sitä että on koko ajan armon keskiössä, eikä tarvitse paeta. Ja kun kirjoitin mitä enemmän on Pyhää Henkeä tarkoitin että läheinen vuorovaikutus on mahtavaa Jumalan kanssa.
Pitääks kaikki vääntää rautalangasta.. 8) ::)
Voisit yrittää, koska en ymmärtänyt tuostakaan mitään. Armo on oikeudellinen tapahtuma. Pyhää Henkeä ei voi olla enemmän tai vähemmän, koska Pyhä Henki on persoona. Vuorovaikutus ei kai ole mitenkään Jumalasta kiinni, kun PH on jo sydämessä. Jeesus ei kulje edestakaisin sydämeen ja pois ja taas takaisin.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Lydia - 27.05.14 - klo:10:55
Armon ihanuuden kokeminen on sitä että on koko ajan armon keskiössä, eikä tarvitse paeta. Ja kun kirjoitin mitä enemmän on Pyhää Henkeä tarkoitin että läheinen vuorovaikutus on mahtavaa Jumalan kanssa.
Pitääks kaikki vääntää rautalangasta.. 8) ::)
Voisit yrittää, koska en ymmärtänyt tuostakaan mitään. Armo on oikeudellinen tapahtuma. Pyhää Henkeä ei voi olla enemmän tai vähemmän, koska Pyhä Henki on persoona. Vuorovaikutus ei kai ole mitenkään Jumalasta kiinni, kun PH on jo sydämessä. Jeesus ei kulje edes takaisin sydämeen ja pois ja taas takaisin.

Olen sellaisen ymmärryksen saanut Raamatusta että on ihmisestä itsestään kiinni omalla tahollaan onko paljon täynnä Kristuksen henkeä vai vähän. Kehoitus täyttymään Hengellä osoittaa sekin asian, samoin Stefanus oli täynnä Pyhää Henkeä jne. Se vaatii ajan antamista Jumala suhteelle.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Paulus - 27.05.14 - klo:11:03
Kun luen Raamattua niin sieltä voin lukea Jumalan tahdon minuun nähden ja Pyhä Henki vaikuttaa myös minussa tahtomista koko ajan tarkistaa suuntaa.
En jaksa miettiä katolilaisuuksia. ???

Jos katsot ympärillesi, niin mistä voit olla vakuuttunut, että kristityt ylipäätään ovat oikeassa suunnassa? Etkö näe kaikkialla merkkejä paremminkin päinvastaisesta? Katolisuus on jokaisessa sisäänrakennettuna, siksi sitä on niin vaikea huomata. Ja vihollinen tietää tämän ja senkin, että kristittyjä asia ei kiinnosta pätkääkään.

En mieti muuta kuin yritän lukea Raamatusta mitä Jumala odottaa minulta, näen selvästi että Raamattu ei tee tietä kovin laveaksi.
Ja kun katson ympärilleni näen paljon nukkuvia ihmisiä.


Katsoitko muuten tuon puheen tuossa laittamassani linkissä?

Ehdotan, että unohdat tuon lukutavan, sillä se on lakihenkinen lukutapa. Siis katolinen. Tullaan jälleen siihen tosiasiaan, että Raamatussa on kaksi palastutietä (=oppia!), jotka ovat toisilleen vastakkaiset. Ne ovat laki ja evankeliumi. Toki pelastus on mahdollista myös lain tietä, mutta se ei salli lipsumista, vaan vaatii ehdotonta kuuliaisuutta ja täydellisyyttä.

Mutta palataan asiaan, kunhan olet esim. viikon elänyt rakastaen Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.

Jos tuota Missio Savon linkkiä tarkoitit, niin en ole sitä vielä ehtinyt katsomaan. Toki Missio Savon tilaisuuksissa ole ollut.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Natanael - 27.05.14 - klo:11:05
Tuo 'täyttykää Hengellä' on huono käännös. Parempi olisi sanoa se niin päin, että 'antakaa Hengen täyttää'. Täyteyden esteenä ei ole kuin synti.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Lydia - 27.05.14 - klo:11:07
Kun luen Raamattua niin sieltä voin lukea Jumalan tahdon minuun nähden ja Pyhä Henki vaikuttaa myös minussa tahtomista koko ajan tarkistaa suuntaa.
En jaksa miettiä katolilaisuuksia. ???

Jos katsot ympärillesi, niin mistä voit olla vakuuttunut, että kristityt ylipäätään ovat oikeassa suunnassa? Etkö näe kaikkialla merkkejä paremminkin päinvastaisesta? Katolisuus on jokaisessa sisäänrakennettuna, siksi sitä on niin vaikea huomata. Ja vihollinen tietää tämän ja senkin, että kristittyjä asia ei kiinnosta pätkääkään.

En mieti muuta kuin yritän lukea Raamatusta mitä Jumala odottaa minulta, näen selvästi että Raamattu ei tee tietä kovin laveaksi.
Ja kun katson ympärilleni näen paljon nukkuvia ihmisiä.


Katsoitko muuten tuon puheen tuossa laittamassani linkissä?

Ehdotan, että unohdat tuon lukutavan, sillä se on lakihenkinen lukutapa. Siis katolinen. Tullaan jälleen siihen tosiasiaan, että Raamatussa on kaksi palastutietä (=oppia!), jotka ovat toisilleen vastakkaiset. Ne ovat laki ja evankeliumi. Toki pelastus on mahdollista myös lain tietä, mutta se ei salli lipsumista, vaan vaatii ehdotonta kuuliaisuutta ja täydellisyyttä.

Mutta palataan asiaan, kunhan olet esim. viikon elänyt rakastaen Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.

Jos tuota Missio Savon linkkiä tarkoitit, niin en ole sitä vielä ehtinyt katsomaan. Toki Missio Savon tilaisuuksissa ole ollut.


Mistä muualta voin saada tietää Jumalan tahdon kuin siitä mitä hän on sanassaan mulle ilmoittanut. Jos luen säännöllisesti saan sieltä aina jotakin ravintoa hengelliseen elämääni.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Paulus - 27.05.14 - klo:11:07
Olen sellaisen ymmärryksen saanut Raamatusta että on ihmisestä itsestään kiinni omalla tahollaan onko paljon täynnä Kristuksen henkeä vai vähän. Kehoitus täyttymään Hengellä osoittaa sekin asian, samoin Stefanus oli täynnä Pyhää Henkeä jne. Se vaatii ajan antamista Jumala suhteelle.

Mitä on ajan antaminen Jumala-suhteelle? Eikö kaikki aika ole sitä? Ei minulla ole kahta eri aikaa, toinen itselle ja toinen Jumalalle.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Lydia - 27.05.14 - klo:11:12
Olen sellaisen ymmärryksen saanut Raamatusta että on ihmisestä itsestään kiinni omalla tahollaan onko paljon täynnä Kristuksen henkeä vai vähän. Kehoitus täyttymään Hengellä osoittaa sekin asian, samoin Stefanus oli täynnä Pyhää Henkeä jne. Se vaatii ajan antamista Jumala suhteelle.

Mitä on ajan antaminen Jumala-suhteelle? Eikö kaikki aika ole sitä? Ei minulla ole kahta eri aikaa, toinen itselle ja toinen Jumalalle.

Olisi hyvä eroittaa aikaa rukoukseen, mietiskelyyn, ja Raamatun lukemiseen päivittäin jos mahdollista.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Paulus - 27.05.14 - klo:11:30
Mistä muualta voin saada tietää Jumalan tahdon kuin siitä mitä hän on sanassaan mulle ilmoittanut. Jos luen säännöllisesti saan sieltä aina jotakin ravintoa hengelliseen elämääni.

Sanan lukemista yhtään vähättelemättä haluan ottaa esille toisen näkökulman. Jos ihminen on uudestisyntynyt, hänen sisimmässään asuu Pyhä Henki, eikö niin? Pyhäkoulutermiä käyttäen Jeesus asuu sydämessä (onni, että sain aikoinani käydä pyhäkoulua).

Jeesus itse sanoo tästä Hengestä:
"Hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva." Jeesus on siis Päällikkönä sydämen valtaistuimella. Tämän Päällikön opastuksella pärjää koko ajan, antaapa Hän vihjeitä siihenkin, mitä haluaa kulloinkin meidän tietävän, mitä oppivan ja mitä lukevan. Jos Hän on saanut joskus jonkun henkilön opetettua, niin Hän saattaa käyttää samaa "materiaalia" myös jonkun toisenkin opettamiseen.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Lydia - 27.05.14 - klo:11:49
Mistä muualta voin saada tietää Jumalan tahdon kuin siitä mitä hän on sanassaan mulle ilmoittanut. Jos luen säännöllisesti saan sieltä aina jotakin ravintoa hengelliseen elämääni.

Sanan lukemista yhtään vähättelemättä haluan ottaa esille toisen näkökulman. Jos ihminen on uudestisyntynyt, hänen sisimmässään asuu Pyhä Henki, eikö niin? Pyhäkoulutermiä käyttäen Jeesus asuu sydämessä (onni, että sain aikoinani käydä pyhäkoulua).

Jeesus itse sanoo tästä Hengestä:
"Hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva." Jeesus on siis Päällikkönä sydämen valtaistuimella. Tämän Päällikön opastuksella pärjää koko ajan, antaapa Hän vihjeitä siihenkin, mitä haluaa kulloinkin meidän tietävän, mitä oppivan ja mitä lukevan. Jos Hän on saanut joskus jonkun henkilön opetettua, niin Hän saattaa käyttää samaa "materiaalia" myös jonkun toisenkin opettamiseen.

Jos sinun rakkaasi kirjioittelee sulle kirjeitä, ajatteletko että kyllä sen melkein tietää mitä niissä on ei tarvitse lukea kuin joskus kun henki kehoittaa tjms, sen verran on vainua..vai luetko ne kirjeet?  ;)
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Paulus - 27.05.14 - klo:11:58
Olen sellaisen ymmärryksen saanut Raamatusta että on ihmisestä itsestään kiinni omalla tahollaan onko paljon täynnä Kristuksen henkeä vai vähän. Kehoitus täyttymään Hengellä osoittaa sekin asian, samoin Stefanus oli täynnä Pyhää Henkeä jne. Se vaatii ajan antamista Jumala suhteelle.

Mitä on ajan antaminen Jumala-suhteelle? Eikö kaikki aika ole sitä? Ei minulla ole kahta eri aikaa, toinen itselle ja toinen Jumalalle.

Olisi hyvä eroittaa aikaa rukoukseen, mietiskelyyn, ja Raamatun lukemiseen päivittäin jos mahdollista.

Tuo lihavoitu on kaksipiippuinen juttu, eikä se toimi kaikilla samalla tavalla.

Otan yhden esimerkin. Evankelisena julistajana tunnetuksi tullut C.O. Roseniuskin retkahti äärimmäiseen lakihenkisyyteen juuri tässä asiassa. Hän kirjoittaa kirjassaan Tie rauhaan näin:

"Jos tahdot saada iankaikkisen elämän, sisäisen ihmisesi täytyy saada ravintoa. Jos sinulla ei ole aikaa lukea Jumalan Sanaa, niin sinun on otettava itsellesi aikaa, tapahtukon se sitten yöllä tai päivällä. Sillä vain yksi on tarpeen! Jos et voi tehdä näin, niin voimme etukäteen sanoa, että et kerran pelastu. On aivan sama jos heti lakkaat ajattelemasta taivasta."
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: tikli - 27.05.14 - klo:12:00
Lainaus
antaapa Hän vihjeitä siihenkin, mitä haluaa kulloinkin meidän tietävän, mitä oppivan ja mitä lukevan

Tuskin Pyhä Henki ilmoittelee mitään ohi Jumalan Sanan.

Jos Sanassa sanotaan, että tulee syödä elämän leipää, niin eikö se ole juurikin sitä väärää hengen ilmoitusten etsimistä, jos lähdetään siitä huolimatta odottelemaan hengen ilmoituksia siitä, että pitäisikö sitä nyt kuitenkaan lukea vaiko jotain muuta?

Just tätähän se tämän päivän eksytys on, että ei pidetä jalkoja maassa ja luoteta Jumalan Sanaan, vaan aina tulisi kaikesta selvästäkin Jumalan Sanan kehoituksesta saada erillinen hengen ilmoitus ja ohje?
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Paulus - 27.05.14 - klo:12:16
Taidanpa saada syytteen vielä äärikarismaattisuudestakin! No, siitä minua ei ole vielä aiemmin syytettykään.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Helena - 27.05.14 - klo:12:18
Kun luen Raamattua niin sieltä voin lukea Jumalan tahdon minuun nähden ja Pyhä Henki vaikuttaa myös minussa tahtomista koko ajan tarkistaa suuntaa.
En jaksa miettiä katolilaisuuksia. ???

Jos katsot ympärillesi, niin mistä voit olla vakuuttunut, että kristityt ylipäätään ovat oikeassa suunnassa? Etkö näe kaikkialla merkkejä paremminkin päinvastaisesta? Katolisuus on jokaisessa sisäänrakennettuna, siksi sitä on niin vaikea huomata. Ja vihollinen tietää tämän ja senkin, että kristittyjä asia ei kiinnosta pätkääkään.

En mieti muuta kuin yritän lukea Raamatusta mitä Jumala odottaa minulta, näen selvästi että Raamattu ei tee tietä kovin laveaksi.
Ja kun katson ympärilleni näen paljon nukkuvia ihmisiä.


Katsoitko muuten tuon puheen tuossa laittamassani linkissä?

Ehdotan, että unohdat tuon lukutavan, sillä se on lakihenkinen lukutapa. Siis katolinen. Tullaan jälleen siihen tosiasiaan, että Raamatussa on kaksi palastutietä (=oppia!), jotka ovat toisilleen vastakkaiset. Ne ovat laki ja evankeliumi. Toki pelastus on mahdollista myös lain tietä, mutta se ei salli lipsumista, vaan vaatii ehdotonta kuuliaisuutta ja täydellisyyttä.

Mutta palataan asiaan, kunhan olet esim. viikon elänyt rakastaen Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.
Tässä taas omien kuvitelmien projisointia toiseen kirjoittajaan. Etkö millään voisi malttaa itsesi ja olla leimaamatta? Viimeinen lainattu lause menee ihan överiksi.

Miksi ei riitä se, että puhutaan asioista? Pitääkö aina tölviä toista? Käsityksesi toisesta kirjoittajasta on pelkästään omasi, pidä se siksi vain omana tietonasi.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: tikli - 27.05.14 - klo:12:20
Lydia kirjoittaa:
Lainaus
Mistä muualta voin saada tietää Jumalan tahdon kuin siitä mitä hän on sanassaan mulle ilmoittanut. Jos luen säännöllisesti saan sieltä aina jotakin ravintoa hengelliseen elämääni.

Kiitos Herralle, että meillä on vielä mahdollisuus nauttia Elämän leivästä, ja näin saada Jumalan antamaa opetusta, nuhdetta, ojennusta ja kasvatusta.

2 Tim. 3 -38
16 Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa,
17 että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut.

2 Tim. 3  -92
16 Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään.
17 Näin Jumalan ihmisestä tulee täydellinen ja kaikkeen hyvään kykenevä.

2 Tim. 3 RK
16. Koko Raamattu on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, ja se on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi vanhurskaudessa.
17. jotta Jumalan ihminen olisi täydellinen ja varustautunut kaikkiin hyviin tekoihin.

Room. 15  -92
4 Kaikki, mitä pyhät kirjoitukset sisältävät, on kirjoitettu meille opiksi, jotta saisimme siitä kestävyyttä, lohtua ja toivoa.

Room. 15 -38
4 Sillä kaikki, mikä ennen on kirjoitettu, on kirjoitettu meille opiksi, että meillä kärsivällisyyden ja Raamatun lohdutuksen kautta olisi toivo.

Room. 15 RK
4. Kaikki mikä on ennalta kirjoitettu, on kirjoitettu meille opiksi, että meillä kärsivällisyyden ja Raamatun lohdutuksen kautta olisi toivo.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Helena - 27.05.14 - klo:12:22
Mistä muualta voin saada tietää Jumalan tahdon kuin siitä mitä hän on sanassaan mulle ilmoittanut. Jos luen säännöllisesti saan sieltä aina jotakin ravintoa hengelliseen elämääni.

Sanan lukemista yhtään vähättelemättä haluan ottaa esille toisen näkökulman. Jos ihminen on uudestisyntynyt, hänen sisimmässään asuu Pyhä Henki, eikö niin? Pyhäkoulutermiä käyttäen Jeesus asuu sydämessä (onni, että sain aikoinani käydä pyhäkoulua).

Jeesus itse sanoo tästä Hengestä:
"Hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva." Jeesus on siis Päällikkönä sydämen valtaistuimella. Tämän Päällikön opastuksella pärjää koko ajan, antaapa Hän vihjeitä siihenkin, mitä haluaa kulloinkin meidän tietävän, mitä oppivan ja mitä lukevan. Jos Hän on saanut joskus jonkun henkilön opetettua, niin Hän saattaa käyttää samaa "materiaalia" myös jonkun toisenkin opettamiseen.

Jos sinun rakkaasi kirjioittelee sulle kirjeitä, ajatteletko että kyllä sen melkein tietää mitä niissä on ei tarvitse lukea kuin joskus kun henki kehoittaa tjms, sen verran on vainua..vai luetko ne kirjeet?  ;)
Niinpä. Jumala on antanut sanansa, siitä me elämme.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Helena - 27.05.14 - klo:12:29
Raamattu puhuu kolmesta eri pyhityksestä, jotka toki jokainen ovat toinen toisiinsa kietoutuneina.

1. Kertakaikkinen pyhitys, jonka me saamme armosta lahjaksi Kristuksen tekemän työn ja ansion kautta.

2. Kilvoittelun kautta tapahtuvaa pyhitystä, eli ns. kilvoitus pyhitystä, kiinni pitämistä siitä, mihin uskon,  josta puhuu mm. 1 Piet. 2

1. Pankaa siis pois kaikki pahuus ja kaikki vilppi ja
ulkokultaisuus ja kateus ja kaikki panettelu,
2. ja halatkaa niinkuin vastasyntyneet lapset sanan väärentämätöntä
maitoa, että te sen kautta kasvaisitte pelastukseen,
3. jos "olette maistaneet, että Herra on hyvä".
9. Mutta te olette "valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä
heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja",
joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa;
10. te, jotka ennen "ette olleet kansa", mutta nyt olette
"Jumalan kansa", jotka ennen "ette olleet armahdetut",
mutta nyt "olette armahdetut".
15. sillä se on Jumalan tahto, että te hyvää tekemällä tukitte
suun mielettömäin ihmisten ymmärtämättömyydeltä -
16. niinkuin vapaat, ei niinkuin ne, joilla vapaus on pahuuden
verhona, vaan niinkuin Jumalan palvelijat.

Ja kun katsomme tuota viimeistä 16 jaetta, se puhuu niistä,
jotka käyttävät armoa väärin, eli käyttävät sitä vapauden ja
vääryyden verhona ja siksi tulee ymmärtää, ettei armo ole
myöskään avain hengelliseen välinpitämättömyyteen ja siihen,
ettei meidän tulisi pyrkiä vaelluksemme ja kilvoituksemmekin
kohdalla pyhitykseen, johon Sana meitä kehoittaa.

3. On lopullinen ja viimein pyhitys, jossa toivo on muuttuu näkemiseksi.

Ja ilman 1. ei voi olla 2. ja ilman näitä ei voi olla 3.!

Ja kuten varmasti jokainen ymmärtää, paras mahodollinen
tilanne on se, että pyrimme siihen, että kaikki ovat ballanssissa
keskenään, sillä jos jotain yksittäistä aluetta nostetaan ylitse
muiden, on hengellinen kasvumme aloittanut heti eräänlaisen
kieroonkasvamisen.
Amen. Nostetaanpa tämä hieno teksti.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Paulus - 27.05.14 - klo:12:41
Kun luen Raamattua niin sieltä voin lukea Jumalan tahdon minuun nähden ja Pyhä Henki vaikuttaa myös minussa tahtomista koko ajan tarkistaa suuntaa.
En jaksa miettiä katolilaisuuksia. ???

Jos katsot ympärillesi, niin mistä voit olla vakuuttunut, että kristityt ylipäätään ovat oikeassa suunnassa? Etkö näe kaikkialla merkkejä paremminkin päinvastaisesta? Katolisuus on jokaisessa sisäänrakennettuna, siksi sitä on niin vaikea huomata. Ja vihollinen tietää tämän ja senkin, että kristittyjä asia ei kiinnosta pätkääkään.

En mieti muuta kuin yritän lukea Raamatusta mitä Jumala odottaa minulta, näen selvästi että Raamattu ei tee tietä kovin laveaksi.
Ja kun katson ympärilleni näen paljon nukkuvia ihmisiä.


Katsoitko muuten tuon puheen tuossa laittamassani linkissä?

Ehdotan, että unohdat tuon lukutavan, sillä se on lakihenkinen lukutapa. Siis katolinen. Tullaan jälleen siihen tosiasiaan, että Raamatussa on kaksi palastutietä (=oppia!), jotka ovat toisilleen vastakkaiset. Ne ovat laki ja evankeliumi. Toki pelastus on mahdollista myös lain tietä, mutta se ei salli lipsumista, vaan vaatii ehdotonta kuuliaisuutta ja täydellisyyttä.

Mutta palataan asiaan, kunhan olet esim. viikon elänyt rakastaen Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.
Tässä taas omien kuvitelmien projisointia toiseen kirjoittajaan. Etkö millään voisi malttaa itsesi ja olla leimaamatta? Viimeinen lainattu lause menee ihan överiksi.

Miksi ei riitä se, että puhutaan asioista? Pitääkö aina tölviä toista? Käsityksesi toisesta kirjoittajasta on pelkästään omasi, pidä se siksi vain omana tietonasi.

Tuo viimeinen oli kaikessa ystävyydessä sanottua. Ei ole kysymys leimaamisesta, vaan sen asian toteamista, että kukaan meistä ei täytä mittaa. Toivon kuitenkin, että toisille tosiasiat valkenevat helpommin kuin itselleni. Mutta Jumala kurittaa meitä eri tavoin. Toiset oppivat vähemmästä.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Helena - 27.05.14 - klo:12:51
Paulus, osoitit viestisi toiselle kirjoittajalle, jossa toteat hänellä olevan "lakihenkinen , katolinen lukutapa". Tämä on leimaamista. Samoin viimeinen lause on osoitettu hänelle. Ja olet sitä mieltä, että hänellä on asian suhteen opittavaa.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Soltero - 27.05.14 - klo:13:15
Raamatun mukaan laki ja armo eivät ole toisilleen vastakkaisia "oppeja".

Suosittelen kertauslukemistoksi Solterolle ja muillekin:

http://puimatanner.net/index.php?topic=58.0

Kannattaa lukea ajan kanssa koko ketju, koska katolinen ajattelu on huomaamatta saanut sijaa sydämissämme. Tuo kirjakin kannattaa hankkia, se ei maksa paljoa.
Miksi uskoenelämän perusasiat pitäisi opetella joistakin uskonnollisista kirjoista, joissa ihmiset olettavat asioita?

Jumala ilmoittaa itsensä ja tahtonsa Raamatussa, omassa Sanassaan.
Sana tuli aikanaan lihaksi Jeeesuksessa Kristuksessa.
Olemassaolon ja elämisen perusteet ja uskossa elämisen käytännön toimintatavat on kirjoitettu Raamattuun.

Tietenkin on uskovien kirjoittamia hengellisiä oppaita, joissa he opettavat ja selventävät Raamatun asioita. 
Niitä kannattaa lukea, jos kokee että ne on kirjoitettu Pyhän Hengen opastuksella.
Jumala ohjaa rukoillen kulkevaa ihmistä oikeiden hengellisten lähteiden luo.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Marjatta - 27.05.14 - klo:13:31
Mikä ilo Lydia, kun luet Sanaa ja tutkit, mikä on Jumalan tahto. Sieltähän se löytyy ja Jumalan Henki avaa ymmärryksen käsittämään lukemaasi.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Paulus - 27.05.14 - klo:13:36
Paulus, osoitit viestisi toiselle kirjoittajalle, jossa toteat hänellä olevan "lakihenkinen , katolinen lukutapa". Tämä on leimaamista. Samoin viimeinen lause on osoitettu hänelle. Ja olet sitä mieltä, että hänellä on asian suhteen opittavaa.

Enhän minä voi tosiasioille mitään. Riippumatta siitä, kenestä on kysymys. Itse kunkin pitäisi olla kiitollinen siitä, että joku sanoo tosiasioita. Muutoinhan koko keskustelu on täysin arvotonta. Jos joku perustellusti osoittaa, että olen väärässä niin minunhan tulisi olla siitä kiitollinen, vaikka tosiasia tekisikin kipeää.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Paulus - 27.05.14 - klo:13:39
Tietenkin on uskovien kirjoittamia hengellisiä oppaita, joissa he opettavat ja selventävät Raamatun asioita. 
Niitä kannattaa lukea, jos kokee että ne on kirjoitettu Pyhän Hengen opastuksella.
Jumala ohjaa rukoillen kulkevaa ihmistä oikeiden hengellisten lähteiden luo.

Tätähän juuri olen koettanut tuoda esille, mutta se on tulkittu jotenkin oudosti Raamattu-vastaisuudeksi.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Marjatta - 27.05.14 - klo:13:41
Uskon että tosiasian kertominen otetaan ojennukseksi. Mutta jos näin ei ole, kun toinen sanoo, että sinulla on ojentautumista, niin ei sellaiseen voi lähteä mukaan.


Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Soltero - 27.05.14 - klo:13:41
Paulus, osoitit viestisi toiselle kirjoittajalle, jossa toteat hänellä olevan "lakihenkinen , katolinen lukutapa". Tämä on leimaamista. Samoin viimeinen lause on osoitettu hänelle. Ja olet sitä mieltä, että hänellä on asian suhteen opittavaa.

Enhän minä voi tosiasioille mitään. Riippumatta siitä, kenestä on kysymys. Itse kunkin pitäisi olla kiitollinen siitä, että joku sanoo tosiasioita. Muutoinhan koko keskustelu on täysin arvotonta. Jos joku perustellusti osoittaa, että olen väärässä niin minunhan tulisi olla siitä kiitollinen, vaikka tosiasia tekisikin kipeää.
Vain sinä hallitset tosiasiat?
Meidän muiden on oltava kiitollinen siitä, että kerrot ne meille?
Et voi olla tosissasi.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Lydia - 27.05.14 - klo:13:43
Paulus, osoitit viestisi toiselle kirjoittajalle, jossa toteat hänellä olevan "lakihenkinen , katolinen lukutapa". Tämä on leimaamista. Samoin viimeinen lause on osoitettu hänelle. Ja olet sitä mieltä, että hänellä on asian suhteen opittavaa.

Enhän minä voi tosiasioille mitään. Riippumatta siitä, kenestä on kysymys. Itse kunkin pitäisi olla kiitollinen siitä, että joku sanoo tosiasioita. Muutoinhan koko keskustelu on täysin arvotonta. Jos joku perustellusti osoittaa, että olen väärässä niin minunhan tulisi olla siitä kiitollinen, vaikka tosiasia tekisikin kipeää.

Ota kuitenkin huomioon että se on sinun mielipiteesi, eikä absotuuttinen totuus. Sinun on vaikea tulla mun pään sisään näkemään miten ja millä mielellä luen Raamattua.
Luen siksi että se on minulle hyödyksi enemmän kuin mikään muu mihin käytän aikaani ja Jumala puhuu minulle sanan kautta.
Jos jättää Raamatun luvun ajoiksi, huomaa etteivät ne totuudet ole niin pinnassa. Nykyään uskovat eroavat ja menevät uudelleen avioliittoon muistamatta mitä Raamattu sanoikaan asiasta. Yksi esimerkki josta on tullut aika tavallinen asia.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Paulus - 27.05.14 - klo:13:48
Paulus, osoitit viestisi toiselle kirjoittajalle, jossa toteat hänellä olevan "lakihenkinen , katolinen lukutapa". Tämä on leimaamista. Samoin viimeinen lause on osoitettu hänelle. Ja olet sitä mieltä, että hänellä on asian suhteen opittavaa.

Enhän minä voi tosiasioille mitään. Riippumatta siitä, kenestä on kysymys. Itse kunkin pitäisi olla kiitollinen siitä, että joku sanoo tosiasioita. Muutoinhan koko keskustelu on täysin arvotonta. Jos joku perustellusti osoittaa, että olen väärässä niin minunhan tulisi olla siitä kiitollinen, vaikka tosiasia tekisikin kipeää.
Vain sinä hallitset tosiasiat?
Meidän muiden on oltava kiitollinen siitä, että kerrot ne meille?
Et voi olla tosissasi.

Älä vääristele sanomisiani. Missä olen sanonut, että vain minä hallitsen tosiasiat? Onneksi kuitenkin jotain olen oppinut ja siksi mielelläni jaan oppimaani niillekin, joille se kelpaa.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Marjatta - 27.05.14 - klo:13:56
Hallitset tosiasiat? Ehkä Soltero saa sen vaikutelman kirjoituksistasi, Paulus.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Helena - 27.05.14 - klo:13:59
Paulus, osoitit viestisi toiselle kirjoittajalle, jossa toteat hänellä olevan "lakihenkinen , katolinen lukutapa". Tämä on leimaamista. Samoin viimeinen lause on osoitettu hänelle. Ja olet sitä mieltä, että hänellä on asian suhteen opittavaa.

Enhän minä voi tosiasioille mitään. Riippumatta siitä, kenestä on kysymys. Itse kunkin pitäisi olla kiitollinen siitä, että joku sanoo tosiasioita. Muutoinhan koko keskustelu on täysin arvotonta. Jos joku perustellusti osoittaa, että olen väärässä niin minunhan tulisi olla siitä kiitollinen, vaikka tosiasia tekisikin kipeää.
Et voi tosiasioille mitään? Höpsistä. Kenen tahansa omalle, subjektiiviselle mielipiteelle ei voi koskaan eikä missään antaa tosiasian asemaa. Nyt kun se koskee toista henkilöä, lausuntosi ovat asiattomia. Sinä et voi, eikä kukaan voi määritellä toista ihmistä siinä mielessä, että määritelmä olisi totuus hänestä. Tämä on mielestäni alin alkeiden ensimmäinen asia yleensä, kun vuoropuhelua käydään. Tuonkaltaiset määrittelyt ovat kovin kunniattomia ja tekevät keskusteluista arvottomia. Ja lisäksi tulevat aina sanotuksi toisen henkilön yläpuolelta.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Paulus - 27.05.14 - klo:14:03
Paulus, osoitit viestisi toiselle kirjoittajalle, jossa toteat hänellä olevan "lakihenkinen , katolinen lukutapa". Tämä on leimaamista. Samoin viimeinen lause on osoitettu hänelle. Ja olet sitä mieltä, että hänellä on asian suhteen opittavaa.

Enhän minä voi tosiasioille mitään. Riippumatta siitä, kenestä on kysymys. Itse kunkin pitäisi olla kiitollinen siitä, että joku sanoo tosiasioita. Muutoinhan koko keskustelu on täysin arvotonta. Jos joku perustellusti osoittaa, että olen väärässä niin minunhan tulisi olla siitä kiitollinen, vaikka tosiasia tekisikin kipeää.
Et voi tosiasioille mitään? Höpsistä. Kenen tahansa omalle, subjektiiviselle mielipiteelle ei voi koskaan eikä missään antaa tosiasian asemaa. Nyt kun se koskee toista henkilöä, lausuntosi ovat asiattomia. Sinä et voi, eikä kukaan voi määritellä toista ihmistä siinä mielessä, että määritelmä olisi totuus hänestä. Tämä on mielestäni alin alkeiden ensimmäinen asia yleensä, kun vuoropuhelua käydään. Tuonkaltaiset määrittelyt ovat kovin kunniattomia ja tekevät keskusteluista arvottomia. Ja lisäksi tulevat aina sanotuksi toisen henkilön yläpuolelta.

Sinäkin siis kirjoittelet vain mielipiteitäsi, ymmärsinkö oikein?
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Helena - 27.05.14 - klo:14:09
Paulus, osoitit viestisi toiselle kirjoittajalle, jossa toteat hänellä olevan "lakihenkinen , katolinen lukutapa". Tämä on leimaamista. Samoin viimeinen lause on osoitettu hänelle. Ja olet sitä mieltä, että hänellä on asian suhteen opittavaa.

Enhän minä voi tosiasioille mitään. Riippumatta siitä, kenestä on kysymys. Itse kunkin pitäisi olla kiitollinen siitä, että joku sanoo tosiasioita. Muutoinhan koko keskustelu on täysin arvotonta. Jos joku perustellusti osoittaa, että olen väärässä niin minunhan tulisi olla siitä kiitollinen, vaikka tosiasia tekisikin kipeää.
Et voi tosiasioille mitään? Höpsistä. Kenen tahansa omalle, subjektiiviselle mielipiteelle ei voi koskaan eikä missään antaa tosiasian asemaa. Nyt kun se koskee toista henkilöä, lausuntosi ovat asiattomia. Sinä et voi, eikä kukaan voi määritellä toista ihmistä siinä mielessä, että määritelmä olisi totuus hänestä. Tämä on mielestäni alin alkeiden ensimmäinen asia yleensä, kun vuoropuhelua käydään. Tuonkaltaiset määrittelyt ovat kovin kunniattomia ja tekevät keskusteluista arvottomia. Ja lisäksi tulevat aina sanotuksi toisen henkilön yläpuolelta.

Sinäkin siis kirjoittelet vain mielipiteitäsi, ymmärsinkö oikein?
Ymmärsit oikein. Kaikki keskustelijat kirjoittavat näkemyksiään täällä. Kohdistukoon ne asioihin, ei toisiimme.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Lydia - 27.05.14 - klo:15:50
Raamatun tutkiminen ja rukous ovat niitä työkaluja joiden välityksellä voimme rakentua uskossa. Se on sitä Jumalan etsimistä ja myös hänen vanhurskauttaan, sen ohella saamme sitten kaiken muunkin. Ahdistuksissakin voimme olla turvallisella mielellä tietäen että mikään ei ole Jumalalta salassa ja kaikki vaikuttaa niiden parhaaksi jotka Jumalaa rakastavat. Ja voi turvallisella mielellä rukoilla Isä meidän rukousta..tapahtukoon sinun tahtosi.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Natanael - 27.05.14 - klo:22:26
Tuossa edellä vastustetaan kiivaasti, jos sanotaan jollakin olevan jonkun tyyppinen käsitys. Onko se pahastikin väärin, jos toisen tekstejä lukiessaan huomaa ja sanoo jollakin olevan luterilaisen, baptistisen, adventistisen, helluntailaisen, uuskarismaattisen, katolisen, metodistisen, lestadiolaisen, muromalaisen, pietistisen jne. vesikastekäsityksen, vanhuskauttamiskäsityksen, henkikastekäsityksen, seurakuntakäsityksen, lopun aikojen käsityksen tai pyhityskäsityksen jne.? Ainahan tuo toinen voi tuoda esille käsityksensä perusteet. Nuo yleisnimitykset antavat vain alkusuuntaa.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Soltero - 27.05.14 - klo:22:39
Ihmisten muodostamien uskonnollisten tai hengellisten ryhmittymien käsityksillä ei ole mitään merkitystä.
Kaikilla on jotakin raamatullista ja sen lisäksi ihmistuotosta.

Siksi on turhaa miettiä, minkä "aatteen" mukainen käsitys jollakin toisella on.
Se johtaa vain kiistelyihin.

Tärkeintä on se, että itsellä on sellainen käsitys Jumalasta, uskossa elämisestä ja pelastuksesta, jonka Raamattu opettaa.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Lydia - 27.05.14 - klo:22:41
En tunnista että minulla olisi lakihenkinen tapa lukea Raamattua kuten täällä joku kirjoitti.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Natanael - 27.05.14 - klo:22:55
Ihmisten muodostamien uskonnollisten tai hengellisten ryhmittymien käsityksillä ei ole mitään merkitystä.
Kaikilla on jotakin raamatullista ja sen lisäksi ihmistuotosta.

Siksi on turhaa miettiä, minkä "aatteen" mukainen käsitys jollakin toisella on.
Se johtaa vain kiistelyihin.

Tärkeintä on se, että itsellä on sellainen käsitys Jumalasta, uskossa elämisestä ja pelastuksesta, jonka Raamattu opettaa.
Miksi kannattaa mistään keskustella? Eiköhän aloiteta laittamaan vain Raamatun jakeita vuoretellen. Aloitettaisiinko VT:stä vai UT:sta?
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Soltero - 27.05.14 - klo:23:02
Onhan muitakin puheenaiheita kuin toisten hengellisten kotien arvosteleminen.

Myös toisten hengellisten näkemysten arviointi ja määrittely on turhaa (minäkin olen siihen sortunut),
koska kukaan ei muuta noin vaan vakaumustaan, vaikka joku toinen ei siitä pidä.

Oman hengellisen ja muunkin elämän käsittely ja oman perosoonallisuuden rajoissa tapahtuva asioiden jakaminen on aina mielenkiintoisempaa kuin toisten moittiminen.
Sitäkin onneksi tapahtuu foorumilla.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Natanael - 27.05.14 - klo:23:04
Moni sanoo, että hänellä on baptistinen vesikasteoppi ja helluntailainen henkikasteoppi ja röyhistää rintaansa.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Soltero - 27.05.14 - klo:23:06
Moni sanoo, että hänellä on baptistinen vesikasteoppi ja helluntailainen henkikasteoppi ja röyhistää rintaansa.
Puimatantereella?
En ole huomannut.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Paulus - 28.05.14 - klo:05:33
Jos sinun rakkaasi kirjioittelee sulle kirjeitä, ajatteletko että kyllä sen melkein tietää mitä niissä on ei tarvitse lukea kuin joskus kun henki kehoittaa tjms, sen verran on vainua..vai luetko ne kirjeet?  ;)

Lainaus käyttäjältä: Lydia
En mieti muuta kuin yritän lukea Raamatusta mitä Jumala odottaa minulta, näen selvästi että Raamattu ei tee tietä kovin laveaksi.

Otin vielä erilleen nämä kaksi lainausta edellisestä keskustelusta. Tässä tulee esille ne kaksi eri lukutapaa, joilla luemme Raamattua. Tuossa ensimmäisessä kirjoitat rakkauskirjeistä ja niiden lukemisesta. Huomannet itsekin, että sävy näissä viesteissä on erilainen.

Närää aiheutti se, että pidin tuota jälkimmäistä lukutapaa lakihenkisenä (=katolisena).

Jos saan rakkauskirjeen, niin enhän sitä niin lue, että mietin mitä minun odotetaan tekevän ja miten käyttäytyvän. Jos niin tekisin, niin se olisi osoitus siitä, että rakkaussuhde ei toimi pyyteettömästi, vaan että rakastamani henkilö edellyttää minulta tietynlaista toimintaa. Silloin siinä on havaittavissa jonkinlaista uhkaa.

Olen edelleen sitä mieltä, että yleisesti ottaen tässä on tuotu esille kaksi yleistä ja vastakkaista Raamatun lukemistapaa. Toinen tuo esille evankeliumin ilosanoman siitä, mitä Jumala on jo tehnyt puolestani, toinen lukutapa on lakihenkinen, jonka sisältö koostuu siitä, mitä minun tulisi tehdä (Jumalan puolesta) ja millainen olla. Eiköhän tämä nyt selväksi tule?
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Paulus - 28.05.14 - klo:10:33
En uskaltaisi mennä väittämään kenestäkään tuollaisia, minulle on myös sanottu täällä etten osaa lukea Raamattua.  ??? ::)

Ei kukaan ole väittänyt, ettet osaa lukea Raamattua. Jokainen osaa. Toiset vaan lukevat sieltä enimmäkseen lain (=millainen minun pitää olla ja mitä minun pitää tehdä), Jotkut evankeliumin (mitä puolestani on jo tehty). Ensinmainittu on yleisin lukutapa, koska ihminen ajattelee luonnostaan niin. Ja kummallekin löytyy tuki Raamatusta.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Paulus - 28.05.14 - klo:10:38
Onko olemassa jotain, joka varjelee synnistä paremmin kuin armo?

Tähän haasteeseen ei toistaiseksi ole kukaan selkeästi vastannut.

Mikä tällainen "jotain" voisi olla?

Auttaisiko luja päätös olla tekemättä syntiä?
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Helena - 28.05.14 - klo:11:19
Otsikon aiheeseen liittyvää asiaa ja pohdintaa.

Joh. 12
24 Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää.
25 Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään.
26 Jos joku minua palvelee, seuratkoon hän minua; ja missä minä olen, siellä on myös minun palvelijani oleva. Ja jos joku minua palvelee, niin Isä on kunnioittava häntä.

Room 5
21 että niinkuin synti on hallinnut kuolemassa, samoin armokin hallitsisi vanhurskauden kautta iankaikkiseksi elämäksi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.

Room. 6
16 Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi?
17 Mutta kiitos Jumalalle, että te, jotka ennen olitte synnin palvelijoita, nyt olette tulleet sydämestänne kuuliaisiksi sille opin muodolle, jonka johtoon te olette annetut,
18 ja että te synnistä vapautettuina olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi!
19 Minä puhun ihmisten tavalla teidän lihanne heikkouden tähden. Sillä niinkuin te ennen annoitte jäsenenne saastaisuuden ja laittomuuden palvelijoiksi laittomuuteen, niin antakaa nyt jäsenenne vanhurskauden palvelijoiksi pyhitykseen.
20 Sillä kun olitte synnin palvelijoita, niin te olitte vapaat vanhurskaudesta.
21 Minkä hedelmän te siitä silloin saitte? Sen, jota te nyt häpeätte. Sillä sen loppu on kuolema.
22 Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä.

Tuon mukaan pyhitys on hedelmä, armon hallitessa. Pyhityksen tie on sitä, että seuraamme Jeesusta Hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa osallisuudessa, mikä tarkoittaa tuota Jeesuksen puhumaa nisunjyvän kuoleman ja hedelmän kantamisen tietä. Mitään hedelmää ei voi olla ilman kuolemista. Vanhurskauden hedelmää on alkaen se, kun uudestisyntymässä uskon kautta Jeesukseen saimme syntimme anteeksi ja sen perusteella olemme ”pyhitetyt kertakaikkiaan” ja Kristuksessa täydellisiä. Tällä perustalla voimme kantaa tuota pyhityksen hedelmää seuraamalla Jeesusta ja ”antamalla jäsenemme vanhurskauden palvelijoiksi pyhitykseen”.

Lihan ristillä pitäminen ja vanhan kuolema ei ole niitä yksinkertaisimpia asioita, jotka tuosta vaan ja ongelmitta tapahtuisivat. Paavali tästä kirjoittaa, että liha on Henkeä vastaan ja ettei hän tee sitä mitä tahtoisi. Ja myöntää siksi, että laki on hyvä. Meissä oleva liha on vetämässä aina syntiin ja sitä vihollinen mielellään säestää. Voitto on kuitenkin jo varma, se on saatu Kristuksessa. Siksi mekin voimme Paavalin tavoin vaeltaa voittosaatossa Kristuksessa ja kantaa mukanamme paitsi Hänen kuolemaansa, myös ylösnousemuksen osallisuutta. Taistelu, jota käymme, on Kristuksessa voitettua taistelua.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Paulus - 28.05.14 - klo:12:22
Lihan ristillä pitäminen ja vanhan kuolema ei ole niitä yksinkertaisimpia asioita, jotka tuosta vaan ja ongelmitta tapahtuisivat.

Aika monimutkaiselta tuntuu. Olisikohan yksinkertaisempaa pysytellä armon alaisuudessa, koska lailla ei silloin ole mitään sanottavaa (Room. 3:19)? Missä lakia ei ole, siellä ei ole rikkomustakaan (Room. 4:15).
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Soltero - 28.05.14 - klo:12:45
Jeesus täytti uhriksi asettumalla lain.
Laki on silti edelleen olemassa, koska sen kautta tulee synnintunto.
Jeesukseen uskovia ei tuomita lain, vaan armon mukaan.
Silti laki on kirjoitettu sydämiimme.

"Eihän yksikään ihminen tule Jumalan edessä vanhurskaaksi lain käskyjä noudattamalla. Lain tehtävänä on opettaa tuntemaan, mitä synti on."  (Room. 3:20)

"Pakanakansatkin, joilla ei ole lakia, saattavat luonnostaan tehdä, mitä laki vaatii. Silloin pakanat, vaikkei heillä lakia olekaan, ovat itse itselleen laki.

Näin he osoittavat, että lain vaatimus on kirjoitettu heidän sydämeensä. Siitä todistaa heidän omatuntonsakin, kun heidän ajatuksensa syyttävät tai myös puolustavat heitä."
(Room. 2: 14-15)

Oikea lakihenkisyys tarkoittaa armosta pelastuvilla sitä, että sydämessämme olevan lain perusteella tiedämme, mikä on syntiä ja mikä ei ole.
Syntiä ei pidä tahallaan tehdä eikä suosia.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Helena - 28.05.14 - klo:14:04
Raamatun tutkiminen ja rukous ovat niitä työkaluja joiden välityksellä voimme rakentua uskossa. Se on sitä Jumalan etsimistä ja myös hänen vanhurskauttaan, sen ohella saamme sitten kaiken muunkin. Ahdistuksissakin voimme olla turvallisella mielellä tietäen että mikään ei ole Jumalalta salassa ja kaikki vaikuttaa niiden parhaaksi jotka Jumalaa rakastavat. Ja voi turvallisella mielellä rukoilla Isä meidän rukousta..tapahtukoon sinun tahtosi.
Jos näitä työkaluja ei käytä, seuraukset puhuvat puolestaan, vaikka monesti syitä aletaan etsiä ihan muualta kuin omasta elämästä.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Helena - 28.05.14 - klo:14:29
Miksi pyhitys on tärkeää? Mitä varten Jumala tekee omissaan pyhittävää työtä? Onko ajatuksia.

Se asia tuli mieleen, että elämänlaatumme paranee puhdistautumisemme myötä. Jumalan vastaiset ajatustottumukset, asenteet ja muut pinttymät ym. ovat esteenä Jeesuksen lupaamalle yltäkylläiselle elämälle. Emme saata olla selvillä lainkaan oman syntisyytemme syvyydestä ja laajuudesta, ennen kuin Pyhä Henki valaisee totuuden itsestämme. Sen kaiken vahingollisuuden ja jäljet, mitä syntielämä on olemukseemme jättänyt syntiä palvellessamme. Ja sen todellisuuden, miten heikkoja ja vajavaisia olemmekaan lihan pyyteitä vastustamaan.

Kun Jumala alkaa näitä käsitellä, se myös tuntuu. Kun savea muovataan, ei se useinkaan ole helppoa kokemista ja olemista. Siinä samalla koemme muutakin Jumalan käden muuttamista, mm. parantumista saamistamme haavoista ja lyönneistä.

Saviastiaamme muokataan myös siksi, että Herra saisi muotoa omissaan ja saisi toteuttaa tahtoaan kauttamme myös toisten, vielä uskosta osattomien pelastumisen hyväksi.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Lydia - 28.05.14 - klo:15:32
Myös se puoli kun Kristuksen Henki asuu uskovassa, Jumala ei halua olla asumuksessa joka on synnin palveluksessa, vaan että uskova voisi elää pyhää elämää ja Jumalan Henki saa sijaa yhä enemmän ja enemmän. Jumala haluaa meidät kokonaan itselleen.  :)  Ja eikö tällainen pyhitykseen pyrkivä, hengessä elävä ole evankelioiva vaikka sanoittakin. Juuri uskoontullut on innokkain ja siitä syystä että sydän on puhdas, matkan varrella pakkaa tulemaan pohjalastia joka ei tuo iloa ja innokkuutta kertoa Jeesuksesta. Siksi on tärkeää pysyä hereillä. :)
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Helena - 28.05.14 - klo:21:38
Tulee vielä mieleen sana "älkää olko toisillenne mitään velkaa, kuin että toisianne rakastatte". Jos se nyt yhtään meni oikein ulkomuistista. Jumalan rakkaus on ihmeellinen asia, siitä Paavali kirjoittaa korinttolaisille. Ja tietty muuallakin Raamatussa puhutaan siitä paljon. Niitä lukiessa kokee kaipausta, joka pukeutuu rukoukseksi sen todeksielämisestä. Jumalan rakkaudessa on vastustamaton voima.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Taisto - 28.05.14 - klo:21:51
Lihan ristillä pitäminen ja vanhan kuolema ei ole niitä yksinkertaisimpia asioita, jotka tuosta vaan ja ongelmitta tapahtuisivat.

Aika monimutkaiselta tuntuu. Olisikohan yksinkertaisempaa pysytellä armon alaisuudessa, koska lailla ei silloin ole mitään sanottavaa (Room. 3:19)? Missä lakia ei ole, siellä ei ole rikkomustakaan (Room. 4:15).
Jos pysytään armon alaisuudessa, muistetaan päivittäisessä elämässä että olemme armahdettuja,
niin ehkäpä silloin olemme myös armollisia toisia - ja itseämme - kohtaan.

Tietoisuus armosta vapauttaa meidät tekemään hyviä tekoja?
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Helena - 28.05.14 - klo:21:56
Tämä pyhityskin on sitä uskovan elämää, jota eletään todeksi seuratessa Jeesusta. Lyhyesti ilmaistuna jumalasuhde on kunnossa silloin, kun seurataan Jeesusta kaidalla tiellä. Se on valkeneva tie, joka huipentuu siihen, kun olemme kerran perillä. Täällä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, Jumalan sanan kautta. Perillä näemme Jeesuksen kasvoista kasvoihin, saamme nähdä Hänet sellaisena kuin Hän on. Tämä toivo kannustaa meitä matkalaisia.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Lydia - 28.05.14 - klo:21:58
Pyhitys näkyy laupeudessa ja armollisuudessa ja rakastamisessa, siihenhän lopulta sisältyy kaikki.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Paulus - 28.05.14 - klo:22:11
Pyhityksessä on merkittävää nähdä oma pyhittymättömyytensä. Aitoa pyhitystä on tuskin ilman sitä. Silloin Jumalan armosta tulee ainoa vaihtoehto. Tämä ei kuitenkaan tarkoita omassa syntisyydessä piehtaroimista, koska syntikysymys hoidettiin Golgatalla.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: tikli - 29.05.14 - klo:07:37
Luin tänä aamuna Tiitusta, jossa Paavali opettaa kristityn vaelluksesta, eli pyhitys kilvoituksesta.

Mielenkiintoista oli se, että kun hän puhui vääristä opettajista, jotka ovat kelvottomia hyviin tekoihin, Paavali puhuu näissä yhteyksissä terveestä uskosta ja opista.

Tiit. 1
9. hänen tulee pysyä kiinni opinmukaisessa, luotettavassa sanassa, että olisi kykenevä sekä neuvomaan terveellä opilla että kumoamaan vastaansanojain väitteet.

13. Tämä todistus on tosi; sentähden nuhtele heitä ankarasti, että tulisivat uskossa terveiksi

16. He väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan he hänet kieltävät, sillä he ovat inhottavia ja tottelemattomia ja kaikkiin hyviin tekoihin kelvottomia.

Eli Paavalin kirjeet Tiitukselle kertovat hyvinkin selvästi siitä, että vaikka väittäisimme tuntevamme Jumalan, mutta ellei elämän vaelluksemme ja tekomme olen balanssissa uskomme kanssa, me siten kiellämme Hänet.

Meitä vanhempia naisia :) kehoitetaan nimenomaan opettamaan nuorempia hyviin tekoihin, ettei Jumalan sana tulisi pilkatuksi.

Ts. Jos meillä on oikea suhde armoon, se kasvattaa meitä Jumalan sanan mukaisuuteen, eli terveeseen ja oikeaan oppiin myöskin vaelluksessamme.

Jos eivät tekomme kerron siitä, että armo olisi päässyt meitä missään muodoin kasvattamaan, onko meidän armokäsityksessämme silloin jotain pielessä?

Lisään vielä Tiituksen kirjeiden toiseksi viimeisen jakeen tähän:)
14. Oppikoot meikäläisetkin, tarpeen vaatiessa, harjoittamaan hyviä tekoja, etteivät jäisi hedelmättömiksi.

Tästä pääset suoraan lukemaan nämä kirjeet:

https://www.youtube.com/watch?v=tVbNTNEDX_s
Tässä valmiiksi luettuna RK käännös.

http://www.finbible.fi/UT/Tiitus/Raamattu.htm
Tässä itse luettavaksi.

Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: tikli - 29.05.14 - klo:07:44
Pyhityksessä on merkittävää nähdä oma pyhittymättömyytensä. Aitoa pyhitystä on tuskin ilman sitä. Silloin Jumalan armosta tulee ainoa vaihtoehto. Tämä ei kuitenkaan tarkoita omassa syntisyydessä piehtaroimista, koska syntikysymys hoidettiin Golgatalla.

Eli olet sitä mieltä, että meidän tulee nähdä itsemme täysin pyhittymättöminä, että pyhityksemme olisi aitoa?

Eik tuo ole jonkinlaista itsensä fuskaamista ja Raamatun sanan kieltämistä, kun Raamattu kuitenkin todistaa meille niin paljon siitä, että me olemme kertakaikkiaan pyhitetyt Hänen uhrinsa kautta ja Hänen armonsa kasvattaa meitä pyhitykseen.

Jos siitä huolimatta vaakuttelemme itsellemme, että olemme täysin pyhittymättömiä, me kiellämme silloin Jumalan teot omalla kohdallamme ja sanomme, ettei hän ole kykenevä armonsa kautta pyhittämään meitä?

Minä näen ristisiitaisuutta näiden viestiesi sisällössä.

Puhut paljon Jumalan armosta, mutta jotenkin tuntuu, että kuitenkin kiellät sen merkityksen ja vaikutuksen?

Voisitko siis kertoa ihan omin sanoin, mitä Jumalan armo on Sinun omalla kohdallasi saanut aikaan?

Vai oletko sitä mieltä, ettei Jumalan armo ole saanut mitään aikaan ja siksi olet täysin pyhittymätön?
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Natanael - 29.05.14 - klo:09:38
Tällä kaverilla on pyhitys jo pitkällä ja hän myös itse tietää sen.  (http://www.shellyduffer.com/wp-content/uploads/2013/03/puffer-fish2.jpg)
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Paulus - 29.05.14 - klo:10:40

Eli olet sitä mieltä, että meidän tulee nähdä itsemme täysin pyhittymättöminä, että pyhityksemme olisi aitoa?

En ole tuota mieltä. Mutta jos tiedostan pyhittymiseni ja keskityn pyhänä olemiseen, se ei ole aitoa ja Jumalan vaikuttamaa (vrt. lampaat ja vuohet Matt. 25:31-46).

Eik tuo ole jonkinlaista itsensä fuskaamista ja Raamatun sanan kieltämistä, kun Raamattu kuitenkin todistaa meille niin paljon siitä, että me olemme kertakaikkiaan pyhitetyt Hänen uhrinsa kautta ja Hänen armonsa kasvattaa meitä pyhitykseen.

Hän hoitaa koko pyhittymiseni (1. Kor. 1:30).


Jos siitä huolimatta vaakuttelemme itsellemme, että olemme täysin pyhittymättömiä, me kiellämme silloin Jumalan teot omalla kohdallamme ja sanomme, ettei hän ole kykenevä armonsa kautta pyhittämään meitä?

Minä näen ristisiitaisuutta näiden viestiesi sisällössä.

Näen pyhityksen. Toisissa. Itsessäni näen pyhittymättömyyden. Kun puhutaan laista, sillä yleensä tarkoitetaan synnin ja kuoleman lakia, jonka alaisuudesta meidät on vapautettu. Ei laittomuuteen, vaan toisen lain alaisuuteen. Sitä kutsutaan Raamatussa elämän hengen laiksi, jumalalliseksi laiksi, vapauden laiksi, kuninkaalliseksi laiksi jne. Tuo jälkimmäinen laki eroaa monessakin mielessä edellisestä. Yksi tärkeä ero on se, että se on paljon tarkempi ja näyttää elämästäni yhä pienempiä syntejä, joita on vielä jäljellä. Tätä voisi verrata siihen, että normaalin viikkosiivouksen jälkeen kotiisi tuodaan hyvin kirkas lamppu, jonka valossa siivotut paikat tarkastetaan ja nähdään, että eihän täällä ole edes yritetty siivota.

Puhut paljon Jumalan armosta, mutta jotenkin tuntuu, että kuitenkin kiellät sen merkityksen ja vaikutuksen?

Jumalan armosta puhuttaessa asia ymmärretään yleensä väärin johtuen siitä, että sekoitetaan toisiinsa armo (Jumalan sydämessä) ja toisaalta armon vaikutukset (meissä). Silloin katse kohdistuu yleensä omaan ja muiden elämään eikä Häneen, joka armahtaa. Toki armolla on vaikutuksensa niin minussa kuin muissakin, mutta en millään tavoin pysty itse puristamaan niitä esiin eikä ole tarpeenkaan. Jumalan armotyö on kertakaikkinen ja lisääntyvä, mutta vaikutukset meissä hitaita.

Voisitko siis kertoa ihan omin sanoin, mitä Jumalan armo on Sinun omalla kohdallasi saanut aikaan?

Ainakin sen olen saanut nähdä, että tarvitsen lisää armoa päästäkseni perille ja että valmista ei tässä ajassa tule.

Vai oletko sitä mieltä, ettei Jumalan armo ole saanut mitään aikaan ja siksi olet täysin pyhittymätön?

Vaikka minutkin on yhdellä ainoalla uhrilla tehty (jo) täydelliseksi, pyhitys on vielä kesken (Hepr. 10:14).

- - -


Tällä kaverilla on pyhitys jo pitkällä ja hän myös itse tietää sen.  (http://www.shellyduffer.com/wp-content/uploads/2013/03/puffer-fish2.jpg)

Tuo kuva toi mieleen muistoja vuosien varrelta. Olen tuntenut melkoisen joukon uskovia. Osassa heistä on näkynyt pyhitys, mutta minulle on jäänyt käsitys, että nämä itse ovat olleet autuaan tietämättömiä koko asiasta. On jonkinlainen paradoksi, että nimenomaan pyhitysliikkeet ovat yleensä ennemmin tai myöhemmin kaatuneet juuri pyhityksen puutteeseen.

Toiset ovat omasta mielestään päässeet jo niin pitkälle pyhityksen tiellä, että ovat päivä- jopa viikkokausia eläneet ilman syntiä. Kuitenkin nämä jo pitkälle päässeet ovat kaikesta hengellisestä kuorrutuksesta ja valtaisasta Raamatun tuntemisesta ja sen jakeiden viljelemisestä huolimatta kaikkein piikikkäimpiä ja vaikeimpia lähimmäisiä. Joidenkin "pyhitys" on vain katselemista – ei penkomista – varten. No, ääripäitähän nämä ovat ja erilaisia variaatioita mahtuu väliin yhtä monta kuin on taivaltajaa.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Paulus - 29.05.14 - klo:11:08
Ts. Jos meillä on oikea suhde armoon, se kasvattaa meitä Jumalan sanan mukaisuuteen, eli terveeseen ja oikeaan oppiin myöskin vaelluksessamme.

Jos eivät tekomme kerron siitä, että armo olisi päässyt meitä missään muodoin kasvattamaan, onko meidän armokäsityksessämme silloin jotain pielessä?

Mielenkiintoista  havaita kuinka paljon Paavali painottaa oikeaa oppia. Täällähän koko oppi-sana on koettu kielteisenä. Ja sekin tuossa edellä korostuu, että oikea suhde armoon johtaa terveeseen oppiin. Voidaan sanoa myös toisinpäin: Oikea oppi johtaa aitoon armoon. Toista ei ole ilman toista.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: tikli - 29.05.14 - klo:11:18
Tällä kaverilla on pyhitys jo pitkällä ja hän myös itse tietää sen.  (http://www.shellyduffer.com/wp-content/uploads/2013/03/puffer-fish2.jpg)

Onko se "hänen" itsensä ansiota, vai onko Hänellä suuri ja voimallinen Jumala,
joka on armonsa kautta kasvattanut ja aikaansaanut sen, mitä on luvannut?

Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Helena - 29.05.14 - klo:11:33
Pyhitys näkyy laupeudessa ja armollisuudessa ja rakastamisessa, siihenhän lopulta sisältyy kaikki.
Uskon aivan samoin. Pyhitys on todella sitä, että Jumalasta lähtöisin oleva rakkaudellisuus ja armollisuus saa sijaa ja valtaa meitä enemmän ja enemmän.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: tikli - 29.05.14 - klo:11:38
Paulus kirjoittaa:
Lainaus
Hän hoitaa koko pyhittymiseni (1. Kor. 1:30).

Sitten kuitenkin kirjoittaa:
Lainaus
Näen pyhityksen. Toisissa. Itsessäni näen pyhittymättömyyden.

Eli oletko sitä mieltä, että Jumala on epäonnistunut kohdallasi.

Et kerro vielä tässäkään, mitä armo mielestäsi on, vaikka siitä hyvin paljon puhut:
Lainaus
Ainakin sen olen saanut nähdä, että tarvitsen lisää armoa päästäkseni perille ja että valmista ei tässä ajassa tule.

Uskon, että meistä jokainen Jumalan lapsi tietää tarvitsevansa armoa, mutta mitä armo Sinun mielestäsi on?

Kysyn tätä siksi, koska usein viittaat siihen, että meistä jotkut muut eivät oikein ymmärrä armoa ja olemme lain alla, milloin Raamatun lukuinemme, rukouksinemme tai jollain muulla tavoin.

Eikä tarkoitukseni Paulus ole millään tavoin loukata Sinua, vaan nähdä ja kuulla Sinun käsityksestäsi armosta, koska siitä versus lainalaisuudesta niin paljon puhut?
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Helena - 29.05.14 - klo:12:01
Voiko pyhittymistä havaita itsessään? Edellä olevat puheenvuorot toivat tämän kysymyksen mieleen. Pohdiskelin asiaa ja päädyin myönteiseen kantaan.

- kadehtiva huomaa, ettei enää kadehdikaan
- helposti kiivastuva huomaakin, ettei enää koekaan hermostuvansa tietyissä tilanteissa
- ylpistyvä ja toisia halveksiva näkee Hengen valossa syntinsä ja Jumala voi alkaa muuttaa häntä. Aikojen kuluttua henkilö huomaa muutoksen itsessään.
- väärin kohdeltu pääsee vapaaksi kaunastaan
- hävyttömyyksiä puhuva ja kiroileva lakkaa puhumasta niitä
- ylimielinen asenne väistyy ja henkilö nöyrtyy Jumalan edessä

Ja niin edelleen. Ajan kanssa vähitellen muutosta tapahtuu. Tämä muutos raivaa tietä Jumalan rakkauden ilmitulolle uskovissa.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Paulus - 29.05.14 - klo:12:14
Kuka täällä on kokenut oppi-sanan kieleteisenä?
En ole nähnyt kenenkään kirjoittavan, että sana -oppi- on hänelle kielteinen asia?

En mainitse nimiä, koska en halua mitään banni-uhkaa itselleni. Asia on kenen tahansa tarkistettavissa ketjuja selailemalla.

Ja jälleen mainitset oikean suhteen armoon, mutta et kerro, millainen se oikea suhde armoon on ja mitä armo Sinulle merkitsee?

Armo merkitsee minulle Jumalan asennetta syntistä ihmistä kohtaan. En voi siihen mitään lisätä enkä ottaa pois. Mutta hylätä sen voin esim. lisäämällä siihen jotain omaani.

Kun näitä tekstejäsi luen, minulla tulee sellainen tunnelma, että olet valtavan paljon joutunut olemaan monin eri tavoin vääränlaisten uskovien joukossa, koska Sinulla on paljon huonoja kokemuksia uskovista ja olet paljon nähnyt kaikenlaista kieroutunutta uskovaisuutta, pyhitystä yms.

Ihmettelen tätä, sillä itselläni on hyvin vähän kokemusta tuollaisesta.

Lähes 60 vuosikymmeneen mahtuu yhtä ja toista. Erikseen haluan mainita ne vuodet (yli 15), jollloin olen saanut nähdä "uskovaisuutta sisältäpäin" kristillisillä foorumeilla. Viimemainitut vuodet ovat paljastaneet uskovien raadollisuutta ehkä kaikkein eniten.

En esim. osaa ollenkaan lokeroida ja luokitella ihmisiä vähemmän tai enemmän pyhittyneisiin, enkä oikein tiedä, mitä kaavaa sellaisessa luokittelussa tulisi käyttää ja yleensäkin, miksi minun pitäsi vertailla ihmisten pyhittyneisyyttä, missä mitoissa se on.

Minä uskon, että uskon tie on jokaisen kohdalla kilvoittelua, jossa välillä lankeamme, mutta nousemme jälleen ja koska minulla on aivan täysi työ oman itseni kanssa, ei ole edes aikaa, saatika tarvetta arvioida muiden pyhyyksiä ja pyhittyneisyyksiä.

Minua kyllä ehdit arvioimaan.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Soltero - 29.05.14 - klo:12:17
Tässä sanotaan, mitä tapahtuu, jos aletaan vatvoa ja selitellä Raamatun ulkopuolisia oppeja:

 "Jos joku muuta oppia opettaa eikä pitäydy meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen terveisiin sanoihin eikä siihen oppiin, joka on jumalisuuden mukainen,

 niin hän on paisunut eikä ymmärrä mitään, vaan on riitakysymyksien ja sanakiistojen kipeä, joista syntyy kateutta, riitaa, herjauksia, pahoja epäluuloja,
 alituisia kinastuksia niiden ihmisten kesken, jotka ovat turmeltuneet mieleltään ja totuuden menettäneet ja jotka pitävät jumalisuutta keinona voiton saamiseen."
(1. Tim. 6: 3-5)

Mielestäni ei kannata etsimällä etsiä ihmisten keksimiä monenlaisia oppeja ja arvostella niiden kannattajia.
Jos joutuu tilanteeseen, jossa Pyhä Henki ilmoittaa itselle, että nyt opetetaan vastoin Jumalan Sanaa, asiaan pitää puuttua keskustelemalla ko. opettajan kanssa.

Mutta yleisluontoinen, tuomitseva huitominen oppien viidakossa aiheuttaa ainoastaan riitoja, eikä johda mihinkään.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Lydia - 29.05.14 - klo:12:20
Mielestäni Kristuksen oppi löytyy Raamatusta lukemalla.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Natanael - 29.05.14 - klo:12:21
Tällä kaverilla on pyhitys jo pitkällä ja hän myös itse tietää sen.  (http://www.shellyduffer.com/wp-content/uploads/2013/03/puffer-fish2.jpg)

Onko se "hänen" itsensä ansiota, vai onko Hänellä suuri ja voimallinen Jumala,
joka on armonsa kautta kasvattanut ja aikaansaanut sen, mitä on luvannut?
Olen nähnyt näitä lihallisen mielen turhaan paisuttamia lempeäkatseisia jatkuvasti suu auki olevia pullistelijoita aivan liian paljon. Lajityypilliseen käyttäytymiseen kuuluu pukeutuminen kravattiin ja isokokoisen Raamatun kantaminen sekä parveilu siellä missä otetaan valokuvia tai ns. sopulit liikkuu.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Paulus - 29.05.14 - klo:12:25
Mielestäni Kristuksen oppi löytyy Raamatusta lukemalla.

Raamattu on myös lukemattomien harhaoppien lähde. Mannalaput ovat siinäkin kätevä apuväline.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Lydia - 29.05.14 - klo:12:28
Oikeastaan pyhitysasiassa voi miettiä lähinnä omaa tilaansa  kun emme ole vastuussa suoranaisesti muiden edesottamuksista ellemme ole syyllistyneet heittämään kapuloita toisen eteen, silloin olemme vastuussa teoistamme toisen elämässä välillisesti.
Pyhitystä miettiessäni yksi tärkeimpiä asioita on itselle kuoleminen tai siihen pyrkiminen. Se nisunjyväntie.. Kyllä saatana meitä kiertää ja valehtelee että sulla on oikeus sitä ja tätä, mutta Jumala sanoo ihan muuta.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Paulus - 29.05.14 - klo:12:37
Oikeastaan pyhitysasiassa voi miettiä lähinnä omaa tilaansa  kun emme ole vastuussa suoranaisesti muiden edesottamuksista ellemme ole syyllistyneet heittämään kapuloita toisen eteen, silloin olemme vastuussa teoistamme toisen elämässä välillisesti.
Pyhitystä miettiessäni yksi tärkeimpiä asioita on itselle kuoleminen tai siihen pyrkiminen. Se nisunjyväntie.. Kyllä saatana meitä kiertää ja valehtelee että sulla on oikeus sitä ja tätä, mutta Jumala sanoo ihan muuta.

Väitän, että yritykset itselleen kuolemiseen ja pyhitykseen pyrkiminen ovat käytännössä pahin este itse pyhitykselle. Mitä sitten voisi olla Raamatullinen pyhitykseen pyrkiminen? Mielestäni se on lapsenomaista Kristuksen kaikkivoipaisuuteen luottamista.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Lydia - 29.05.14 - klo:12:38
Oikeastaan pyhitysasiassa voi miettiä lähinnä omaa tilaansa  kun emme ole vastuussa suoranaisesti muiden edesottamuksista ellemme ole syyllistyneet heittämään kapuloita toisen eteen, silloin olemme vastuussa teoistamme toisen elämässä välillisesti.
Pyhitystä miettiessäni yksi tärkeimpiä asioita on itselle kuoleminen tai siihen pyrkiminen. Se nisunjyväntie.. Kyllä saatana meitä kiertää ja valehtelee että sulla on oikeus sitä ja tätä, mutta Jumala sanoo ihan muuta.

Väitän, että yritykset itselleen kuolemiseen ja pyhitykseen pyrkiminen ovat käytännössä pahin este itse pyhitykselle. Mitä sitten voisi olla Raamatullinen pyhitykseen pyrkiminen? Mielestäni se on lapsenomaista Kristuksen kaikkivoipaisuuteen luottamista.


Okei, taidan siirtyä takavasemmalle.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Helena - 29.05.14 - klo:12:44
Oikeastaan pyhitysasiassa voi miettiä lähinnä omaa tilaansa  kun emme ole vastuussa suoranaisesti muiden edesottamuksista ellemme ole syyllistyneet heittämään kapuloita toisen eteen, silloin olemme vastuussa teoistamme toisen elämässä välillisesti.
Pyhitystä miettiessäni yksi tärkeimpiä asioita on itselle kuoleminen tai siihen pyrkiminen. Se nisunjyväntie.. Kyllä saatana meitä kiertää ja valehtelee että sulla on oikeus sitä ja tätä, mutta Jumala sanoo ihan muuta.

Väitän, että yritykset itselleen kuolemiseen ja pyhitykseen pyrkiminen ovat käytännössä pahin este itse pyhitykselle. Mitä sitten voisi olla Raamatullinen pyhitykseen pyrkiminen? Mielestäni se on lapsenomaista Kristuksen kaikkivoipaisuuteen luottamista.
Raamatullisesta pyhityksestä ja siihen pyrkimisestä onkin puhe. Raamatussa pyhitys ja siihen liittyvä "kuuliaisuus vanhurskaudeksi" ovat sitä elämää Kristuksessa, Hänen seuraamistaan kaidalla tiellä. Mukautumista sen Pyhän mukaan, joka on meidät kutsunut, niinkuin Raamattu opettaa. Ihmisen osa on savena taipua Herransa käsissä.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Helena - 29.05.14 - klo:13:00
Mitä sitten voisi olla Raamatullinen pyhitykseen pyrkiminen? Mielestäni se on lapsenomaista Kristuksen kaikkivoipaisuuteen luottamista.
Haluatko kertoa lisää, mitä mielestäsi pyhitys ja siihen pyrkiminen ovat? Siis siitä, mitä ne ovat, ei siitä mitä ne mielestäsi eivät ole.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Paulus - 29.05.14 - klo:13:16
Oikeastaan pyhitysasiassa voi miettiä lähinnä omaa tilaansa  kun emme ole vastuussa suoranaisesti muiden edesottamuksista ellemme ole syyllistyneet heittämään kapuloita toisen eteen, silloin olemme vastuussa teoistamme toisen elämässä välillisesti.
Pyhitystä miettiessäni yksi tärkeimpiä asioita on itselle kuoleminen tai siihen pyrkiminen. Se nisunjyväntie.. Kyllä saatana meitä kiertää ja valehtelee että sulla on oikeus sitä ja tätä, mutta Jumala sanoo ihan muuta.

Väitän, että yritykset itselleen kuolemiseen ja pyhitykseen pyrkiminen ovat käytännössä pahin este itse pyhitykselle. Mitä sitten voisi olla Raamatullinen pyhitykseen pyrkiminen? Mielestäni se on lapsenomaista Kristuksen kaikkivoipaisuuteen luottamista.

Raamatullisesta pyhityksestä ja siihen pyrkimisestä onkin puhe. Raamatussa pyhitys ja siihen liittyvä "kuuliaisuus vanhurskaudeksi" ovat sitä elämää Kristuksessa, Hänen seuraamistaan kaidalla tiellä. Mukautumista sen Pyhän mukaan, joka on meidät kutsunut, niinkuin Raamattu opettaa. Ihmisen osa on savena taipua Herransa käsissä.

Mielestäni tuossa (jälkimmäisessä) lihavoidussa on asian ydin, mikäli sillä tarkoitetaan uskonkuuliaisuutta. Se, mitä ihmisessä sitten tapahtuukaan, on uskonkuuliaisuuden seurausta. Sitä voi sanoa vaikkapa pyhitykseksi, mutta ihminen itse ei sitä saa aikaan, vaan se on Jumalan armon kasvattavaa vaikutusta. Kokonaan (Tiit. 2:11-14).
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Helena - 29.05.14 - klo:14:22
Oikeastaan pyhitysasiassa voi miettiä lähinnä omaa tilaansa  kun emme ole vastuussa suoranaisesti muiden edesottamuksista ellemme ole syyllistyneet heittämään kapuloita toisen eteen, silloin olemme vastuussa teoistamme toisen elämässä välillisesti.
Pyhitystä miettiessäni yksi tärkeimpiä asioita on itselle kuoleminen tai siihen pyrkiminen. Se nisunjyväntie.. Kyllä saatana meitä kiertää ja valehtelee että sulla on oikeus sitä ja tätä, mutta Jumala sanoo ihan muuta.

Väitän, että yritykset itselleen kuolemiseen ja pyhitykseen pyrkiminen ovat käytännössä pahin este itse pyhitykselle. Mitä sitten voisi olla Raamatullinen pyhitykseen pyrkiminen? Mielestäni se on lapsenomaista Kristuksen kaikkivoipaisuuteen luottamista.

Raamatullisesta pyhityksestä ja siihen pyrkimisestä onkin puhe. Raamatussa pyhitys ja siihen liittyvä "kuuliaisuus vanhurskaudeksi" ovat sitä elämää Kristuksessa, Hänen seuraamistaan kaidalla tiellä. Mukautumista sen Pyhän mukaan, joka on meidät kutsunut, niinkuin Raamattu opettaa. Ihmisen osa on savena taipua Herransa käsissä.

Mielestäni tuossa (jälkimmäisessä) lihavoidussa on asian ydin, mikäli sillä tarkoitetaan uskonkuuliaisuutta. Se, mitä ihmisessä sitten tapahtuukaan, on uskonkuuliaisuuden seurausta. Sitä voi sanoa vaikkapa pyhitykseksi, mutta ihminen itse ei sitä saa aikaan, vaan se on Jumalan armon kasvattavaa vaikutusta. Kokonaan (Tiit. 2:11-14).
Eli se nisunjyväntie, johon Lydiakin viittasi, ja jota kuitenkin taisit vastustaa. Ei ole uskonkuuliaisuutta vanhurskaudeksi ilman itselle kuolemista, mielestäni. Eihän kasvattava armo sen enempää kuin pyhityskään ole joitain ilmassa leijuvia asioita, joilla ei olisi kouriintuntuvia kosketuskohtia elämäämme. En nyt sitä tarkoita, että tätä väittäisit. Haluan vain mainita asian. Armoa ja armon vaikutuksia ei voi erottaa toisistaan käytännön tasolla. Jos olemme kohdanneet Jumalan totisen armon ja yhä kohtaamme, sen hedelmä on pyhitys. Ja tästä hedelmästä ainakin on tarkoitus keskustella, mitä se on käytännön elämässämme, kun Herraa seuraamme.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Taisto - 29.05.14 - klo:15:52

Väitän, että yritykset itselleen kuolemiseen ja pyhitykseen pyrkiminen ovat käytännössä pahin este itse pyhitykselle. Mitä sitten voisi olla Raamatullinen pyhitykseen pyrkiminen? Mielestäni se on lapsenomaista Kristuksen kaikkivoipaisuuteen luottamista.
"Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa" (Heb 12).

Raamattu kehottaa pyrkimään pyhitykseen.
Paulus sanoo että "pyhitykseen pyrkiminen ... pahin este itse pyhitykselle."

Entäpä jos uskonvaellus onkin vaeltamista varten, elämistä varten - eikä teologisointia varten?
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Paulus - 29.05.14 - klo:16:06

Väitän, että yritykset itselleen kuolemiseen ja pyhitykseen pyrkiminen ovat käytännössä pahin este itse pyhitykselle. Mitä sitten voisi olla Raamatullinen pyhitykseen pyrkiminen? Mielestäni se on lapsenomaista Kristuksen kaikkivoipaisuuteen luottamista.
"Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa" (Heb 12).

Raamattu kehottaa pyrkimään pyhitykseen.
Paulus sanoo että "pyhitykseen pyrkiminen ... pahin este itse pyhitykselle."

Kts. vastaus 119.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Paulus - 29.05.14 - klo:16:31
Armoa ja armon vaikutuksia ei voi erottaa toisistaan käytännön tasolla.

Olen asiasta täysin eri mieltä. Sallittakoon oheinen lainaus:

"Tavattoman usein armo ja armon vaikutukset sekoitetaan keskenään. Mutta sellainen sekoittaminen on erittäin tuhoisaa uskonelämälle.

Pitäkäämme sen tähden edelleen itsellemme selvänä, että armolla tarkoitamme jotakin, joka on yksinomaan meidän ulkopuolellamme, Jumalan sydämessä ja mielessä, kun taas armon vaikutuksilla tarkoitamme jotakin, joka on yksinomaan meissä, meidän sydämessämme ja mielessämme.

Jos meillä itsellämme on tämä perusero selvänä, ymmärrämme helposti, kuinka kohtalokasta armon ja armon vaikutusten sekoittaminen voi olla. Silloinhan oikeastaan se, mikä on vain Jumalassa, sekoitetaan sen kanssa, mikä on vain meissä. Silloin sekoitetaan keskenään Luoja ja luotu, syy ja seuraus, peruste ja vaikutus. Käytännöllinen seuraus tästä näyttää yleensä olevan, että vähitellen tullaan aivan kykenemättömäksi uskomaan armoon ja sen sijaan omistaudutaan etsimään vain armon vaikutuksia. Siitä tulee yksi itsekeskeisyyden muoto, itsetarkkailun orjuutta, jossa rehellinen ihminen vähitellen kadottaa kaiken lohdun ja rohkeamielisyyden ja vajoaa hengelliseen köyhyyteen ja 'hengellistettyyn' lainorjuuteen."

Olav Valen-Sendstad, Ihminen kohtaa Jumalan. Suomen ev.lut. ylioppilas- ja koululaislähetys.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Paulus - 29.05.14 - klo:16:37
"Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herra." 
(Hepr. 12:14)

Onko täällä joku kieliä hallitseva, joka voisi sanoa kumpaan "sitä" -sana viittaa, pyrkimiseen vai pyhitykseen?
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Natanael - 29.05.14 - klo:16:38
En ymmärrä tuota nisunjyväjuttua. Mikä siinä kuolee? Jos se on liha, mitä se kuollessaan voisi tuottaa? Liha ja läski mätänee maassa. Toisessa vertauksessa kylväjä kylvää siemeniä ja ne tuottavat sadon. Sillä siemenellä ei ole mitään tekemistä sen kanssa mitä ihmisessä on. Mikä on siis tämä nisunjyvä?
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Natanael - 29.05.14 - klo:16:41
"Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herra." 
(Hepr. 12:14)

Onko täällä joku kieliä hallitseva, joka voisi sanoa kumpaan "sitä" -sana viittaa, pyrkimiseen vai pyhitykseen?
Lainaus käyttäjältä: Folkbibeln
14 Sträva efter frid med alla och efter helgelse. Ty utan helgelse kommer ingen att se Herren.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Lydia - 29.05.14 - klo:16:51
En ymmärrä tuota nisunjyväjuttua. Mikä siinä kuolee? Jos se on liha, mitä se kuollessaan voisi tuottaa? Liha ja läski mätänee maassa. Toisessa vertauksessa kylväjä kylvää siemeniä ja ne tuottavat sadon. Sillä siemenellä ei ole mitään tekemistä sen kanssa mitä ihmisessä on. Mikä on siis tämä nisunjyvä?

Oma tahto on hyvä joskus kuolettaa ja siitä voi syntyä suuri siunaus ihmisen elämään, sillä voidaan saada tärkeät ihmissuhteet kuntoon kun lakataan velkomasta ja vaatimasta ja tunnustetaan omat virheet.
Tässä eräs esimerkki.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Helena - 29.05.14 - klo:16:56
Armoa ja armon vaikutuksia ei voi erottaa toisistaan käytännön tasolla.

Olen asiasta täysin eri mieltä.
Oletko sitä mieltä, että Jumala armo (joka on Jumalassa), ei vaikuta mitään konkreettista elämässämme? Sellaista, jonka myös tiedämme olevan armon vaikutusta.

Ja huomio, itse aloit puhua "armon ja sen vaikutusten sekoittamisesta keskenään". Älä vääristele sanomisiani.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Natanael - 29.05.14 - klo:17:05
En ymmärrä tuota nisunjyväjuttua. Mikä siinä kuolee? Jos se on liha, mitä se kuollessaan voisi tuottaa? Liha ja läski mätänee maassa. Toisessa vertauksessa kylväjä kylvää siemeniä ja ne tuottavat sadon. Sillä siemenellä ei ole mitään tekemistä sen kanssa mitä ihmisessä on. Mikä on siis tämä nisunjyvä?

Oma tahto on hyvä joskus kuolettaa ja siitä voi syntyä suuri siunaus ihmisen elämään, sillä voidaan saada tärkeät ihmissuhteet kuntoon kun lakataan velkomasta ja vaatimasta ja tunnustetaan omat virheet.
Tässä eräs esimerkki.
Onko nisun jyvä tuossa vertauksessa siis mielestäsi oma tahto? Jos kylvetään rukiin siemeniä, niistä kasvaa ruista. Miten oman tahdon kuolemisesta voisi jotain muuta syntyä kuin omaa tahtoa?
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Paulus - 29.05.14 - klo:17:21
"Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herra." 
(Hepr. 12:14)

Onko täällä joku kieliä hallitseva, joka voisi sanoa kumpaan "sitä" -sana viittaa, pyrkimiseen vai pyhitykseen?
Lainaus käyttäjältä: Folkbibeln
14 Sträva efter frid med alla och efter helgelse. Ty utan helgelse kommer ingen att se Herren.

Bibliakin näyttää viittaavan pyhitykseen. Ja kuka sitten saakaan pyhityksen aikaan? Ihminen vai Jumala? Jos joku täällä on koettanut pyhittyä, niin haluaisin kuulla kokemuksista.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Paulus - 29.05.14 - klo:17:29
Armoa ja armon vaikutuksia ei voi erottaa toisistaan käytännön tasolla.

Olen asiasta täysin eri mieltä.
Oletko sitä mieltä, että Jumala armo (joka on Jumalassa), ei vaikuta mitään konkreettista elämässämme? Sellaista, jonka myös tiedämme olevan armon vaikutusta.

Ja huomio, itse aloit puhua "armon ja sen vaikutusten sekoittamisesta keskenään". Älä vääristele sanomisiani.

En vääristäkään. Jos suomeksi sanot, ettei  niitä voi erottaa toisistaan, niin mitä se on muuta kuin niiden sekoittamista toisiinsa? Millä kielellä meidän pitäisi puhua, jos suomenkielellä ei tule ymmärretyksi? Ja toisekseen kirjoitin juuri siitä, että armo, joka on Jumalassa, vaikuttaa ihmisessä. Mutta nämä ovat eri asioita.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Helena - 29.05.14 - klo:17:59
Armoa ja armon vaikutuksia ei voi erottaa toisistaan käytännön tasolla.

Olen asiasta täysin eri mieltä.
Oletko sitä mieltä, että Jumala armo (joka on Jumalassa), ei vaikuta mitään konkreettista elämässämme? Sellaista, jonka myös tiedämme olevan armon vaikutusta.

Ja huomio, itse aloit puhua "armon ja sen vaikutusten sekoittamisesta keskenään". Älä vääristele sanomisiani.

En vääristäkään. Jos suomeksi sanot, ettei  niitä voi erottaa toisistaan, niin mitä se on muuta kuin niiden sekoittamista toisiinsa? Millä kielellä meidän pitäisi puhua, jos suomenkielellä ei tule ymmärretyksi? Ja toisekseen kirjoitin juuri siitä, että armo, joka on Jumalassa, vaikuttaa ihmisessä. Mutta nämä ovat eri asioita.
Viestissäni sanoin ymmärtääkseni selvästi, mitä tarkoitan. Eli sitä, kun kohtaamme Jumalan armon ja elämme siinä, siitä seuraa hedelmää. Ei voi olla armon kohtaamista ilman seurauksia. Eli armo ja sen vaikutukset kuuluvat yhteen käytännön elämässämme.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Paulus - 29.05.14 - klo:18:13
Armoa ja armon vaikutuksia ei voi erottaa toisistaan käytännön tasolla.

Olen asiasta täysin eri mieltä.
Oletko sitä mieltä, että Jumala armo (joka on Jumalassa), ei vaikuta mitään konkreettista elämässämme? Sellaista, jonka myös tiedämme olevan armon vaikutusta.

Ja huomio, itse aloit puhua "armon ja sen vaikutusten sekoittamisesta keskenään". Älä vääristele sanomisiani.

En vääristäkään. Jos suomeksi sanot, ettei  niitä voi erottaa toisistaan, niin mitä se on muuta kuin niiden sekoittamista toisiinsa? Millä kielellä meidän pitäisi puhua, jos suomenkielellä ei tule ymmärretyksi? Ja toisekseen kirjoitin juuri siitä, että armo, joka on Jumalassa, vaikuttaa ihmisessä. Mutta nämä ovat eri asioita.
Viestissäni sanoin ymmärtääkseni selvästi, mitä tarkoitan. Eli sitä, kun kohtaamme Jumalan armon ja elämme siinä, siitä seuraa hedelmää. Ei voi olla armon kohtaamista ilman seurauksia. Eli armo ja sen vaikutukset kuuluvat yhteen käytännön elämässämme.

Silti ne ovat kaksi täysin eri asiaa, kuten Valen-Sendstadkin osuvasti kirjoitti. En voi sille mitään, jos asia ei mene perille.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Helena - 29.05.14 - klo:19:02
Armoa ja armon vaikutuksia ei voi erottaa toisistaan käytännön tasolla.

Olen asiasta täysin eri mieltä.
Oletko sitä mieltä, että Jumala armo (joka on Jumalassa), ei vaikuta mitään konkreettista elämässämme? Sellaista, jonka myös tiedämme olevan armon vaikutusta.

Ja huomio, itse aloit puhua "armon ja sen vaikutusten sekoittamisesta keskenään". Älä vääristele sanomisiani.

En vääristäkään. Jos suomeksi sanot, ettei  niitä voi erottaa toisistaan, niin mitä se on muuta kuin niiden sekoittamista toisiinsa? Millä kielellä meidän pitäisi puhua, jos suomenkielellä ei tule ymmärretyksi? Ja toisekseen kirjoitin juuri siitä, että armo, joka on Jumalassa, vaikuttaa ihmisessä. Mutta nämä ovat eri asioita.
Viestissäni sanoin ymmärtääkseni selvästi, mitä tarkoitan. Eli sitä, kun kohtaamme Jumalan armon ja elämme siinä, siitä seuraa hedelmää. Ei voi olla armon kohtaamista ilman seurauksia. Eli armo ja sen vaikutukset kuuluvat yhteen käytännön elämässämme.

Silti ne ovat kaksi täysin eri asiaa, kuten Valen-Sendstadkin osuvasti kirjoitti. En voi sille mitään, jos asia ei mene perille.
Tietenkin ovat eri asioita. Tuo sekoittamisjuttu on omaa juttuasi, jota jostakin syystä yrität ujuttaa toisten kontolle. Ei tainnut olla edes ensimmäinen kerta.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Helena - 29.05.14 - klo:19:12
En ymmärrä tuota nisunjyväjuttua. Mikä siinä kuolee? Jos se on liha, mitä se kuollessaan voisi tuottaa? Liha ja läski mätänee maassa. Toisessa vertauksessa kylväjä kylvää siemeniä ja ne tuottavat sadon. Sillä siemenellä ei ole mitään tekemistä sen kanssa mitä ihmisessä on. Mikä on siis tämä nisunjyvä?
Kannattaa lukea se kohta, siitä asia selviää. Vertaus puhuu Jeesuksen tulosta tähän maailmaan, hänen kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan. Niinkuin toisaalla sanotaan, että Jeesus on leipä, joka on tullut alas taivaasta, antaakseen elämänsä maailman elämän puolesta.

Meitä kehotetaan seuraamaan Jeesusta hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa osallisuudessa, ja sitä, ettemme eläisi itsellemme. Meidän tehtävämme on noudattaa Hänen jälkiään.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Natanael - 29.05.14 - klo:19:17
Armoa ja armon vaikutuksia ei voi erottaa toisistaan käytännön tasolla.

Olen asiasta täysin eri mieltä.
Oletko sitä mieltä, että Jumala armo (joka on Jumalassa), ei vaikuta mitään konkreettista elämässämme? Sellaista, jonka myös tiedämme olevan armon vaikutusta.

Ja huomio, itse aloit puhua "armon ja sen vaikutusten sekoittamisesta keskenään". Älä vääristele sanomisiani.

En vääristäkään. Jos suomeksi sanot, ettei  niitä voi erottaa toisistaan, niin mitä se on muuta kuin niiden sekoittamista toisiinsa? Millä kielellä meidän pitäisi puhua, jos suomenkielellä ei tule ymmärretyksi? Ja toisekseen kirjoitin juuri siitä, että armo, joka on Jumalassa, vaikuttaa ihmisessä. Mutta nämä ovat eri asioita.
Viestissäni sanoin ymmärtääkseni selvästi, mitä tarkoitan. Eli sitä, kun kohtaamme Jumalan armon ja elämme siinä, siitä seuraa hedelmää. Ei voi olla armon kohtaamista ilman seurauksia. Eli armo ja sen vaikutukset kuuluvat yhteen käytännön elämässämme.

Silti ne ovat kaksi täysin eri asiaa, kuten Valen-Sendstadkin osuvasti kirjoitti. En voi sille mitään, jos asia ei mene perille.
Tietenkin ovat eri asioita. Tuo sekoittamisjuttu on omaa juttuasi, jota jostakin syystä yrität ujuttaa toisten kontolle. Ei tainnut olla edes ensimmäinen kerta.
Koska olen ottanut sanallista matsia kanssasi ja tullut samanlaisen tilanteen eteen kuin tässä, ajattelin kysyä onko sinulla mahdollisesti lukihäiriö. Tuossa yllä aivan selvästi osoitat sekoittavasi asiat eli tämä tekstisi siis osoittaa niin: "Armoa ja armon vaikutuksia ei voi erottaa toisistaan käytännön tasolla." On tietysti mahdollista, että ajattelet jotain muuta kuin kirjoitat. Toiset eivät tiedä mitä päässäsi liikkuu, vaan näkevät vain tekstisi.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Natanael - 29.05.14 - klo:19:23
En ymmärrä tuota nisunjyväjuttua. Mikä siinä kuolee? Jos se on liha, mitä se kuollessaan voisi tuottaa? Liha ja läski mätänee maassa. Toisessa vertauksessa kylväjä kylvää siemeniä ja ne tuottavat sadon. Sillä siemenellä ei ole mitään tekemistä sen kanssa mitä ihmisessä on. Mikä on siis tämä nisunjyvä?
Kannattaa lukea se kohta, siitä asia selviää. Vertaus puhuu Jeesuksen tulosta tähän maailmaan, hänen kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan. Niinkuin toisaalla sanotaan, että Jeesus on leipä, joka on tullut alas taivaasta, antaakseen elämänsä maailman elämän puolesta.

Meitä kehotetaan seuraamaan Jeesusta hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa osallisuudessa, ja sitä, ettemme eläisi itsellemme. Meidän tehtävämme on noudattaa Hänen jälkiään.
Ei meidän lihamme kuolema tuota ylösnousemusta emmekä voi mitenkään kulkea samoja jälkiä. Tuo selostuksesi ei millään lailla selventänyt minulle nisunjyvän kuolemaa. Päinvastoin.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Lydia - 29.05.14 - klo:19:26
Siellä missä armo otetaan vastaan ja koetaan, näkyvät myös armon vaikutukset. Mikä tuossa on vaikeaa ymmärtää? 
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Natanael - 29.05.14 - klo:20:06
Siellä missä armo otetaan vastaan ja koetaan, näkyvät myös armon vaikutukset. Mikä tuossa on vaikeaa ymmärtää?
Armo ja armon vastaanottaminen ei ole sama asia niin kuin edellä on yritetty väittää.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Paulus - 29.05.14 - klo:20:11
Siellä missä armo otetaan vastaan ja koetaan, näkyvät myös armon vaikutukset. Mikä tuossa on vaikeaa ymmärtää?

Tuo lihavoitu on tietysti totta, mutta totta ei ole se, että armo ja armon vaikutukset olisivat yksi ja sama asia. Jos tuota Valen-Senstadin kirjoitusta ei käsitä, niin turhaa ajan haaskausta tämä kirjoittelu taitaa muutoinkin olla. Ehkä joku vieras tästä kuitenkin jotain saa.

Pitäisi olla jokin puolueeton tuomioistuin, mikä ratkaisisi nämä asiat yksi kerrallaan, mutta "hengellisissä" ympyröissä sellainen ei näytä olevan mahdollista.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Helena - 29.05.14 - klo:20:14
Lienee KnuL tullut jo selväksi, etten ole tarkoittanut puhua mistään näiden kahden asian sekoittamisesta. Onko se kauhea asia, jos sanoo jotakin siten, että ilmaisu on ehkä epätarkka ja siksi ymmärretään toisin kuin sanoja tarkoittaa?
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Helena - 29.05.14 - klo:20:15
Siellä missä armo otetaan vastaan ja koetaan, näkyvät myös armon vaikutukset. Mikä tuossa on vaikeaa ymmärtää?
Armo ja armon vastaanottaminen ei ole sama asia niin kuin edellä on yritetty väittää.
Jollaista Lydiakaan ei ole sanonut.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Taisto - 29.05.14 - klo:20:15

Väitän, että yritykset itselleen kuolemiseen ja pyhitykseen pyrkiminen ovat käytännössä pahin este itse pyhitykselle. Mitä sitten voisi olla Raamatullinen pyhitykseen pyrkiminen? Mielestäni se on lapsenomaista Kristuksen kaikkivoipaisuuteen luottamista.
"Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa" (Heb 12).

Raamattu kehottaa pyrkimään pyhitykseen.
Paulus sanoo että "pyhitykseen pyrkiminen ... pahin este itse pyhitykselle."

Kts. vastaus 119.
No, tuo vastaus 119 on juuri se mitä tässäkin on lainattu, siis tuo vastaus "Paulus - tänään kello 12:37".
Jotenkin tässä nyt kierretään kehää...

En oikein pääse käsiksi tähän, tuntuu melkeinpä atomien halkomiselta.
Ovatko meidän kaikki tekomme mielestäsi vääriä siksi, että ne ovat ihmisestä lähtöisin?
Onko todellinen usko sitä, että emme tee yhtään mitään, vaan pelkästään pysyttelemme
oikeassa opissa?
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Natanael - 29.05.14 - klo:20:21
Lienee KnuL tullut jo selväksi, etten ole tarkoittanut puhua mistään näiden kahden asian sekoittamisesta. Onko se kauhea asia, jos sanoo jotakin siten, että ilmaisu on ehkä epätarkka ja siksi ymmärretään toisin kuin sanoja tarkoittaa?
Miksi et sitten yksinkertaisesti sano heti, että 'sori, ilmaisin asian huonosti' tms. sen sijaan, että alat puolustamaan sekoittelua? Ei kai se nyt niin kauhea juttu ole perääntyä. Minäkin olen täällä monta kertaa sanonut sekoilleeni joko vahingossa tai vastoin parempaa tietoa.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Taisto - 29.05.14 - klo:20:22
Siellä missä armo otetaan vastaan ja koetaan, näkyvät myös armon vaikutukset. Mikä tuossa on vaikeaa ymmärtää?

Tuo lihavoitu on tietysti totta, mutta totta ei ole se, että armo ja armon vaikutukset olisivat yksi ja sama asia. Jos tuota Valen-Senstadin kirjoitusta ei käsitä, niin turhaa ajan haaskausta tämä kirjoittelu taitaa muutoinkin olla. Ehkä joku vieras tästä kuitenkin jotain saa.

Pitäisi olla jokin puolueeton tuomioistuin, mikä ratkaisisi nämä asiat yksi kerrallaan, mutta "hengellisissä" ympyröissä sellainen ei näytä olevan mahdollista.
Näyttää olevan niin, että Jeesus julisti käytännöllistä sanomaa niille jotka pystyivät sen vastaanottamaan = syntisille.
Sen jälkeen kuvaan mukaan ovat astuneet teologit, jotka haluavat selittää kaiken. Enkä tarkoita nyt sitä, että
Paulus olisi "pahis", vaan teologiaahan on harrastettu jo pari vuosituhatta.

Kuinka pitkälle teologiassa ylipäänsä pitäisi mennä? Tarvittaisiinko todella tuomioistuin ratkaisemaan kiistakysymyksiä,
kävisikö siihen vaikkapa teologisen tiedekunnan professorineuvosto?
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Natanael - 29.05.14 - klo:20:23
Siellä missä armo otetaan vastaan ja koetaan, näkyvät myös armon vaikutukset. Mikä tuossa on vaikeaa ymmärtää?
Armo ja armon vastaanottaminen ei ole sama asia niin kuin edellä on yritetty väittää.
Jollaista Lydiakaan ei ole sanonut.
Ei Lydia, mutta sinä. Sana 'edellä' viittaa aiempiin viesteihin.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Helena - 29.05.14 - klo:20:24
En ymmärrä tuota nisunjyväjuttua. Mikä siinä kuolee? Jos se on liha, mitä se kuollessaan voisi tuottaa? Liha ja läski mätänee maassa. Toisessa vertauksessa kylväjä kylvää siemeniä ja ne tuottavat sadon. Sillä siemenellä ei ole mitään tekemistä sen kanssa mitä ihmisessä on. Mikä on siis tämä nisunjyvä?
Kannattaa lukea se kohta, siitä asia selviää. Vertaus puhuu Jeesuksen tulosta tähän maailmaan, hänen kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan. Niinkuin toisaalla sanotaan, että Jeesus on leipä, joka on tullut alas taivaasta, antaakseen elämänsä maailman elämän puolesta.

Meitä kehotetaan seuraamaan Jeesusta hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa osallisuudessa, ja sitä, ettemme eläisi itsellemme. Meidän tehtävämme on noudattaa Hänen jälkiään.
Ei meidän lihamme kuolema tuota ylösnousemusta emmekä voi mitenkään kulkea samoja jälkiä. Tuo selostuksesi ei millään lailla selventänyt minulle nisunjyvän kuolemaa. Päinvastoin.
Raamatussa se vertaus kuitenkin on, samoin nämä muutkin, joihin viittasin. Jeesuksen seuraamisesta on kyse, "Hän jätti meille esikuvan, että noudattaisimme hänen jälkiään." Varmaan sen ymmärrät, mitä Jeesuksen seuraamisella tarkoitetaan.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Helena - 29.05.14 - klo:20:26
Lienee KnuL tullut jo selväksi, etten ole tarkoittanut puhua mistään näiden kahden asian sekoittamisesta. Onko se kauhea asia, jos sanoo jotakin siten, että ilmaisu on ehkä epätarkka ja siksi ymmärretään toisin kuin sanoja tarkoittaa?
Miksi et sitten yksinkertaisesti sano heti, että 'sori, ilmaisin asian huonosti' tms. sen sijaan, että alat puolustamaan sekoittelua? Ei kai se nyt niin kauhea juttu ole perääntyä. Minäkin olen täällä monta kertaa sanonut sekoilleeni joko vahingossa tai vastoin parempaa tietoa.
Voi voi, kaikki ei tule mieleen aina. En todellakaan ala puolustamaan sekoittelua.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Paulus - 29.05.14 - klo:20:26

Väitän, että yritykset itselleen kuolemiseen ja pyhitykseen pyrkiminen ovat käytännössä pahin este itse pyhitykselle. Mitä sitten voisi olla Raamatullinen pyhitykseen pyrkiminen? Mielestäni se on lapsenomaista Kristuksen kaikkivoipaisuuteen luottamista.
"Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa" (Heb 12).

Raamattu kehottaa pyrkimään pyhitykseen.
Paulus sanoo että "pyhitykseen pyrkiminen ... pahin este itse pyhitykselle."

Kts. vastaus 119.
No, tuo vastaus 119 on juuri se mitä tässäkin on lainattu, siis tuo vastaus "Paulus - tänään kello 12:37".
Jotenkin tässä nyt kierretään kehää...

En oikein pääse käsiksi tähän, tuntuu melkeinpä atomien halkomiselta.
Ovatko meidän kaikki tekomme mielestäsi vääriä siksi, että ne ovat ihmisestä lähtöisin?
Onko todellinen usko sitä, että emme tee yhtään mitään, vaan pelkästään pysyttelemme
oikeassa opissa?

Ei tässä mitään kehän kiertämistä ole. Vika on siinä, ettei kirjoitustani huomioitu kokonaan:

"Väitän, että yritykset itselleen kuolemiseen ja pyhitykseen pyrkiminen ovat käytännössä pahin este itse pyhitykselle. Mitä sitten voisi olla Raamatullinen pyhitykseen pyrkiminen? Mielestäni se on lapsenomaista Kristuksen kaikkivoipaisuuteen luottamista."
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Natanael - 29.05.14 - klo:20:32
En ymmärrä tuota nisunjyväjuttua. Mikä siinä kuolee? Jos se on liha, mitä se kuollessaan voisi tuottaa? Liha ja läski mätänee maassa. Toisessa vertauksessa kylväjä kylvää siemeniä ja ne tuottavat sadon. Sillä siemenellä ei ole mitään tekemistä sen kanssa mitä ihmisessä on. Mikä on siis tämä nisunjyvä?
Kannattaa lukea se kohta, siitä asia selviää. Vertaus puhuu Jeesuksen tulosta tähän maailmaan, hänen kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan. Niinkuin toisaalla sanotaan, että Jeesus on leipä, joka on tullut alas taivaasta, antaakseen elämänsä maailman elämän puolesta.

Meitä kehotetaan seuraamaan Jeesusta hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa osallisuudessa, ja sitä, ettemme eläisi itsellemme. Meidän tehtävämme on noudattaa Hänen jälkiään.
Ei meidän lihamme kuolema tuota ylösnousemusta emmekä voi mitenkään kulkea samoja jälkiä. Tuo selostuksesi ei millään lailla selventänyt minulle nisunjyvän kuolemaa. Päinvastoin.
Raamatussa se vertaus kuitenkin on, samoin nämä muutkin, joihin viittasin. Jeesuksen seuraamisesta on kyse, "Hän jätti meille esikuvan, että noudattaisimme hänen jälkiään." Varmaan sen ymmärrät, mitä Jeesuksen seuraamisella tarkoitetaan.
On se Raamatussa ja joku tarkoitus sillä on, mutta en siis edelleenkään ymmärrä tuota nisunjyväjuttua. Kaikki näkemäni selitykset ontuvat. Jos nisunjyvä kuolemineen on liha, miten siitä voi mitään hyvää kasvaa. Voihan se olla jotain muutakin, mutta en ole muunlaista selitystä nähnyt.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Taisto - 29.05.14 - klo:20:50

Väitän, että yritykset itselleen kuolemiseen ja pyhitykseen pyrkiminen ovat käytännössä pahin este itse pyhitykselle. Mitä sitten voisi olla Raamatullinen pyhitykseen pyrkiminen? Mielestäni se on lapsenomaista Kristuksen kaikkivoipaisuuteen luottamista.
"Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa" (Heb 12).

Raamattu kehottaa pyrkimään pyhitykseen.
Paulus sanoo että "pyhitykseen pyrkiminen ... pahin este itse pyhitykselle."

Kts. vastaus 119.
No, tuo vastaus 119 on juuri se mitä tässäkin on lainattu, siis tuo vastaus "Paulus - tänään kello 12:37".
Jotenkin tässä nyt kierretään kehää...

En oikein pääse käsiksi tähän, tuntuu melkeinpä atomien halkomiselta.
Ovatko meidän kaikki tekomme mielestäsi vääriä siksi, että ne ovat ihmisestä lähtöisin?
Onko todellinen usko sitä, että emme tee yhtään mitään, vaan pelkästään pysyttelemme
oikeassa opissa?

Ei tässä mitään kehän kiertämistä ole. Vika on siinä, ettei kirjoitustani huomioitu kokonaan:

"Väitän, että yritykset itselleen kuolemiseen ja pyhitykseen pyrkiminen ovat käytännössä pahin este itse pyhitykselle. Mitä sitten voisi olla Raamatullinen pyhitykseen pyrkiminen? Mielestäni se on lapsenomaista Kristuksen kaikkivoipaisuuteen luottamista."
Juu, kyllä minä tuon lihavoidun tekstin luin. Se ei vain selvittänyt minulle, mitä tarkoitat.

Jos pyhitykseen pyrkiminen on este pyhitykselle, niin miksi lapsenomaiseen luottamukseen pyrkiminen ei olisi este?
Se, että asia sanotaan eri sanoilla, ei muuta itse asiaa miksikään.

Toisaalta ymmärrän kyllä, että voi olla huonoja esimerkkejä sellaisesta, että joku on
pyrkinyt "itsensä kuolettamiseen" väärällä tavalla ja ehkä mainostanut tekojaan / yritystään.



Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Helena - 29.05.14 - klo:20:58
Kun kuolemme itsellemme, kuoletamme Hengellä lihan tekoja, silloin poistuu esteitä Jumalan Hengen toiminnalta meissä. Mitä enemmän pyhitystä tapahtuu, sitä enemmän Pyhä Henki pääsee hallitsemaan elämäämme. Me emme kanna hedelmää, vaan Kristus meissä Henkensä kautta. Eikä ihminen kuoleta lihan tekoja, vaan senkin saa aikaan Jumalan Henki.

Tämä on siis sitä nisunjyvän kuolemista ja hedelmän kantamista. Ja Jeesuksen kuolemassa ja ylösnousemuselämässä elämistä. Vanhan kuolema luo tilaa uuden elämän kasvulle Kristuksessa, Pyhän Hengen kautta.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Natanael - 29.05.14 - klo:21:11
Kun kuolemme itsellemme, kuoletamme Hengellä lihan tekoja, silloin poistuu esteitä Jumalan Hengen toiminnalta meissä. Mitä enemmän pyhitystä tapahtuu, sitä enemmän Pyhä Henki pääsee hallitsemaan elämäämme. Me emme kanna hedelmää, vaan Kristus meissä Henkensä kautta. Eikä ihminen kuoleta lihan tekoja, vaan senkin saa aikaan Jumalan Henki.

Tämä on siis sitä nisunjyvän kuolemista ja hedelmän kantamista. Ja Jeesuksen kuolemassa ja ylösnousemuselämässä elämistä. Vanhan kuolema luo tilaa uuden elämän kasvulle Kristuksessa, Pyhän Hengen kautta.
Tuossa alkaa olla jo loogisuutta, kun erotetaan erilliseksi lihan kuoleminen ja Pyhän Hengen hedelmä.
Ei tuo tietenkään mitään uutta minullekaan muista yhteyksistä ole. Tässä kohdassa olen ollut jumissa.


Siltikin tuo vielä ihmetyttää tuo yleinen rinnastus: nisunjyvä = liha.
Mikä on se elämä, joka on kuolevassa nisunjyvässä eli lihassa?

Pohdintaa:

Taitaakin olla niin, että on väärin rinnastaa nisunjyvä lihaan.
Liha lienee vain osa nisunjyvää.

Jos ajatellaan, että nisunjyvä onkin ihmisen kokonaisuus (henki, sielu, ruumis) asiaan voisi tulla tolkku.
Fyysinen ruumis maatuu ja se 'liha' kuolee samoin kuin se kylvetty jyvä.
Sielu ja henki jatkavat elämäänsä samoin kuin se elämä, joka kylvetyssä jyvässä oli.
Pyhä Henki, joka elää ihmisen hengessä tuottaa hedelmää.


Jotenkin noin nisunjyvän kuolema voisi olla yhtäpitävä Raamatun kokonaisilmoituksen ja myös loogisuuden näkövinkkelistä.
Hmmm...
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Helena - 30.05.14 - klo:11:14

Eli olet sitä mieltä, että meidän tulee nähdä itsemme täysin pyhittymättöminä, että pyhityksemme olisi aitoa?

En ole tuota mieltä. Mutta jos tiedostan pyhittymiseni ja keskityn pyhänä olemiseen, se ei ole aitoa ja Jumalan vaikuttamaa (vrt. lampaat ja vuohet Matt. 25:31-46).

Eik tuo ole jonkinlaista itsensä fuskaamista ja Raamatun sanan kieltämistä, kun Raamattu kuitenkin todistaa meille niin paljon siitä, että me olemme kertakaikkiaan pyhitetyt Hänen uhrinsa kautta ja Hänen armonsa kasvattaa meitä pyhitykseen.

Hän hoitaa koko pyhittymiseni (1. Kor. 1:30).


Jos siitä huolimatta vaakuttelemme itsellemme, että olemme täysin pyhittymättömiä, me kiellämme silloin Jumalan teot omalla kohdallamme ja sanomme, ettei hän ole kykenevä armonsa kautta pyhittämään meitä?

Minä näen ristisiitaisuutta näiden viestiesi sisällössä.

Näen pyhityksen. Toisissa. Itsessäni näen pyhittymättömyyden
Jumalan sana kehottaa muuttumaan. Ja sanotaan myös, että Jumala muuttaa meitä. Olenkin sitä mieltä, että näemme itsessämme sekä muuttumista tarvitsevia alueita että niitä, joissa Jumala on jo tehnyt muuttavaa työtään. Nämä muuttuneet asiat tuovat ainakin omalla kohdallani suuren kiitosmielen Herraa kohtaan. En usko sitä, että Jumalan aikaansaamat muutokset ovat meiltä itseltämme piilossa. Ja että niiden näkeminen ja aito tiedostaminen johtaisivat oman itsemme ympärillä pyörimiseen.

Vaikutus on minusta päinvastainen, oman kokemukseni pohjalta. Jumalan teoista sekä itsessä että toisissa syntyy aito nöyrä ilo, joka nostaa katseen pois omasta itsestä sekä vahvistaa uskoa suuren Jumalan suuriin mahdollisuuksiin. Siitä syntyy myönteinen kierre: kun katselemme Jeesusta, ilo vain lisääntyy ja opimme tuntemaan Herraa aina vain enemmän ja enemmän. Ja mitä muuta se synnyttää myös, kuin syvää vastarakkautta Jeesukseen ja halua tehdä Hänen hyvä tahtonsa.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Paulus - 30.05.14 - klo:14:02
Hyväksyn vain Raamattuun kirjoitetun Kristuksen opin, en ihmisten Raamatun päälle rakentamia oppeja.

Ei kai Raamatun oppi meidän hyväksymistämme tarvitse, vaan elämistä sen mukaan. Elätkö sen opin mukaan, joka on kirjoitettu Raamatussa esim. Matt. 5:48? Vai pitääkö tuotakin tulkita?
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Soltero - 30.05.14 - klo:14:58
Hyväksyn vain Raamattuun kirjoitetun Kristuksen opin, en ihmisten Raamatun päälle rakentamia oppeja.

Ei kai Raamatun oppi meidän hyväksymistämme tarvitse, vaan elämistä sen mukaan. Elätkö sen opin mukaan, joka on kirjoitettu Raamatussa esim. Matt. 5:48? Vai pitääkö tuotakin tulkita?
Tarkoitin muiden oppien hyväksymättömyydellä sitä, että en opettele mitään Raamatun ulkopuolisia oppeja.

Tietenkin Matt. 5:48
("Olkaa siis te täydelliset, niiin kuin teidän taivaallinen Isännekin täydellinen on.")
koskeee minuakin. 
Sehän on mahdollisimman puhdasta oppia, koska kyse on Jeesuksen itsensä sanoista.

Paavali selittää asiaa:

"Koska meillä siis on nämä lupaukset, rakkaani, niin puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa."
(2. Kor. 7:1)

Jeesus opettaa, millaisiksi meidän tulee muuttua, ja  Paavali antaa siihen mm. tuossa kohdassa käytännön ohjeita.


Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Natanael - 30.05.14 - klo:18:40
Hyväksyn vain Raamattuun kirjoitetun Kristuksen opin, en ihmisten Raamatun päälle rakentamia oppeja.

Ei kai Raamatun oppi meidän hyväksymistämme tarvitse, vaan elämistä sen mukaan. Elätkö sen opin mukaan, joka on kirjoitettu Raamatussa esim. Matt. 5:48? Vai pitääkö tuotakin tulkita?
Tarkoitin muiden oppien hyväksymättömyydellä sitä, että en opettele mitään Raamatun ulkopuolisia oppeja.

Tietenkin Matt. 5:48
("Olkaa siis te täydelliset, niiin kuin teidän taivaallinen Isännekin täydellinen on.")
koskeee minuakin. 
Sehän on mahdollisimman puhdasta oppia, koska kyse on Jeesuksen itsensä sanoista.

Paavali selittää asiaa:

"Koska meillä siis on nämä lupaukset, rakkaani, niin puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa."
(2. Kor. 7:1)

Jeesus opettaa, millaisiksi meidän tulee muuttua, ja  Paavali antaa siihen mm. tuossa kohdassa käytännön ohjeita.
Sinulla lipsahti tuossa joukkoon Raamatun ulkopuolinen oppi. Ei Jeesus opettanut tuossa mitään muuttumisesta täydelliseksi. Yrität vesittää Jeesuksen sanoja. Jeesus edellytti, että pitää olla täydellinen.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Natanael - 30.05.14 - klo:19:51
Jos uskova, nähtyään tuon Jeesuksen käskyn, ei heti ala olla täydellinen, muodostaa jonkun muun opin. Ei tuota täydellisyys - käskyä kukaan pysty noudattamaan. Jokainen selittää sen jotenkin. Se selittäminen on oppia. Selittämisen voi tehdä oikein tai väärin tai sisältäen osittain molempia. Useimmiten ainakin vähän väärin. Vaikka selittämisensä tekisi Raamatunkin avulla, se on silti sellaista oppia, jossa puutteellinen ihminen on mukana eli lopputulos on epätäydellinen. Väitän, että kannattaa tutkia mitä toiset uskovat asioista ajattelevat. Ainahan ei tarvitse päätyä samoihin ajatuksiin, mutta aina voi oppia jotakin. Jos ei muuta, niin tietämään joukon vääriä oppeja ja ajatuskulkuja, joita kannattaa varoa.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Lydia - 30.05.14 - klo:20:11
Kristuksessa ollaan täydelliset, mutta se ei sulje sitä pois ettemmekö joudu/saa tehdä parannusta kaiken aikaa kun huomaamme että teemme vastoin Jumalan tahtoa. Ja kun näin toimimme eli haluamme valkeudessa elää niin Jeesuksen Kristuksen veri puhdistaa meidät kaiken aikaa synnistä. Olemme Jumalan edessä täydelliset.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Natanael - 30.05.14 - klo:20:19
Kristuksessa ollaan täydelliset, mutta se ei sulje sitä pois ettemmekö joudu/saa tehdä parannusta kaiken aikaa kun huomaamme että teemme vastoin Jumalan tahtoa. Ja kun näin toimimme eli haluamme valkeudessa elää niin Jeesuksen Kristuksen veri puhdistaa meidät kaiken aikaa synnistä. Olemme Jumalan edessä täydelliset.
Tuo on tietynlainen oppi. Selität suoran käskyn joksikin muuksi. Olen kyllä samaa mieltä tuosta, mutta nyt olikin kyse siitä, onko oppeja olemassa vai ei ja miten niihin suhtaudutaan - kieltämällä niiden olemassaolon vai hyväksymällä, että niitä on ja, että siksi niitä tulee tutkia ja arvioida.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Helena - 30.05.14 - klo:20:22
Kristuksessa ollaan täydelliset, mutta se ei sulje sitä pois ettemmekö joudu/saa tehdä parannusta kaiken aikaa kun huomaamme että teemme vastoin Jumalan tahtoa. Ja kun näin toimimme eli haluamme valkeudessa elää niin Jeesuksen Kristuksen veri puhdistaa meidät kaiken aikaa synnistä. Olemme Jumalan edessä täydelliset.
Näinpä juuri. Jumala tietää mitä tekoa olemme, Hän muistaa meidät tomuksi. Valvovaa, aralla tunnolla sanan suhteen elävää ei voi kukaan syyttää, koska Jumala on se joka vanhurskauttaa.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Paulus - 30.05.14 - klo:21:58
Sinulla lipsahti tuossa joukkoon Raamatun ulkopuolinen oppi. Ei Jeesus opettanut tuossa mitään muuttumisesta täydelliseksi. Yrität vesittää Jeesuksen sanoja. Jeesus edellytti, että pitää olla täydellinen.

Olen tästä täysin samaa mieltä. Vuorisaarna käy täysin käsittämättömäksi ellei ymmärrä, että siinä Jeesus opettaa lakia. Täydellisyyden vaatimuskin kuuluu siihen. Samoin tämä: "Sentähden, kaikki mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille."

Lakia ei ole annettu sovellettavaksi, vaan noudatettavaksi. Ja jos joku ei sitä jostain syystä noudata, hän on lain rikkoja. Laki edellyttää täydellisyyttä, ei jotain sinne päin.

Jos tämä on jonkun mielestä oppia, niin voin vakuuttaa, että se oppi on raamatullista.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Adina - 31.05.14 - klo:11:23
On hyvä lukea tarkkaan mitä tekstissä todella halutaan sanoa. Itse luin
erästä jaetta pitkään eri käsityksessä, kunnes huomasin että yksi sana olikin
aavistuksen erilailla kirjoitettu ja silloin sisältökin muuttui ::)
Joskus vaan on liikaa vauhtia, lukiessakin.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Paulus - 31.05.14 - klo:12:04
Tuli vielä semmoinen asia mieleen, että kristinuskon totuudet eivät löydy enemmistöpäätöksillä. Voi olla paikoitellen niinkin surkeasti, että 99% "kristityistä" on pöpelikössä ja vain 1% oikealla tiellä. Siksi tarvitaan jatkuvaa suunnan tarkistusta. Opitonta kristinuskoa ei ole edes olemassa. Ja se oikea on löydettävissä, jos on nöyryyttä. Edellisen johdosta voi tehdä sen johtopäätöksen, ettei vastakkainasettelua voi lainkaan välttää mikäli johtotähtenä on totuus ja sen löytäminen.

Edellisellä en suinkaan tarkoita sitä, että mikä tahansa harha veisi oitis kadotukseen. Haittaa siitä kuitenkin aina on.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Helena - 31.05.14 - klo:12:17
Edellä olevista teksteistä mieleen noussutta.

Jer. 31
33 Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.

Jumalan laki, joka pysyy iankaikkisesti, on vanhurskas ja pyhä. Joka tätä lakia rikkoo, tekee laittomuuden eli synnin. Jeesus ainoana maan päällä vaeltaneista oli/on synnitön ja Hän täytti kaiken lain.

Nyt kun aiheena on pyhitys, jo se aiheena ilmaisee, että elämme Uudessa liitossa. Laki ei voinut saada aikaan mitään vanhurskautta, koska lain kautta tulee synnintunto ja laki vain osoittaa, että olemme lainrikkojia. Eikä Vanhan liiton syntiuhritkaan voineet syntejä poistaa, vaan niissä oli ainainen muistutus synneistä.

Uudessa liitossa lain vanhurskaus täytettiin Jeesuksessa, mikä luetaan hyväksemme uskon kautta Häneen. Olemme Kristuksessa täydellisiä ja armon alla, Hengen kuljetettavina. Pukunamme on Kristuksen täydellinen vanhurskaus. Tämän vanhurskauden perusteella ja pysymällä Kristuksessa, Herra itse pyhittää meitä siten, että Jumalan vanhurskas laki ja tahto tulee Pyhän Hengen kautta kirjoitettua sydämiimme, vähitellen ja aina enemmän ja enemmän. Se on toisin sanottuna pyhitystä (elämän vanhurskautta), joka tarkoittaa muuttumista Kristuksen kaltaisuutta kohti.

Uudessa liitossa ei siis enää tavoitella vanhurskautta eikä täydellisyyttä lainnoudattamisen kautta. Siksipä Solteron viesti 165 on lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna samaa asiaa.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Helena - 31.05.14 - klo:12:23
Fil. 2
1 Jos siis on jotakin kehoitusta Kristuksessa, jos jotakin rakkauden lohdutusta, jos jotakin Hengen yhteyttä, jos jotakin sydämellisyyttä ja laupeutta,
2 niin tehkää minun iloni täydelliseksi siten, että olette samaa mieltä, että teillä on sama rakkaus, että olette sopuisat ja yksimieliset
3 ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne
4 ja että katsotte kukin, ette vain omaanne, vaan toistenkin parasta.
5 Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli,

Olisiko se pyrkimistä pyhitykseen, kun näiden sanojen valossa näkee itsensä syntiseksi ja rukoilee Herralta muuttumisen armoa?
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Kurjenmiekka - 31.05.14 - klo:15:27
"Koska meillä siis on nämä lupaukset, rakkaani, niin puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa."
(2. Kor. 7:1)

-- tämä löytyi ketjun ensimmäiseltä sivulta ja tässä on ydin.

en jaksa ketjua lukea mutta tuossa selvästi kehoitetaan siihen mitä me itsekin odotamme eksyttäjiltä eli jos ovat oikeasti uskossa niin parannuksen tekoa varten heidän pitäisi tehdä juuri se mitä tuossa sanotaan !

--lopettaa meuhkaaminen ja ilmiöiden perässä juokseminen , henkien manifestaatioista luopuminen jne

............... vai kuinka ?

Jos taas eivät ole edes uskossa niin heidän pitäisi antaa Jeesuksen oikeasti pelastaa itsensä pahan vallasta .

Mutta silti vaikuttaa kyllä siltä että pyhitys on jotain oikeaa asiaa vaikka joillakin tuntuu olevan kummia lausuntoja kaikkea vastaan  :-\
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Natanael - 01.06.14 - klo:22:50
Tästä ketjusta on poistettu kymmenkunta viestiä -KnutL

Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Natanael - 01.06.14 - klo:23:00
Lainaus käyttäjältä: Matt. 5:48
Olkaa siis te täydelliset, niiin kuin teidän taivaallinen Isännekin täydellinen on.


Tuon jakeen lukutavasta on perustavaa laatua olevia erilaisia käsityksiä.


Jos tuon lukee täsmälleen niin kuin se on kirjoitettu eli, että tulee 'olla täydellinen', jokainen itselleen rehellinen joutuu toteamaan, että se on täysin mahdotonta.
Tällöin kuvaan astuu käsitys laista ja evankeliumista ja niiden erottamisesta.


Jos tuon jakeen lukee niin, että se tarkoittaa, että 'tulee täydelliseksi' jonain päivänä, mielestäni vesitetään sen tarkoitus, mutta tällöin voidaan väistää oppi lain ja evankeliumin erottamisesta.


Se, miten tuon jakeen sisältö käsitetään, johtaa myös erilaiseen käsitykseen pyhityksestä.


(kumpikin em. tarkoittamani ajattelutapa hyväksyy uskoontulossa tapahtuvan täydellisen pyhityksen)
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Soltero - 01.06.14 - klo:23:01
Tuli vielä semmoinen asia mieleen, että kristinuskon totuudet eivät löydy enemmistöpäätöksillä. Voi olla paikoitellen niinkin surkeasti, että 99% "kristityistä" on pöpelikössä ja vain 1% oikealla tiellä. Siksi tarvitaan jatkuvaa suunnan tarkistusta. Opitonta kristinuskoa ei ole edes olemassa. Ja se oikea on löydettävissä, jos on nöyryyttä. Edellisen johdosta voi tehdä sen johtopäätöksen, ettei vastakkainasettelua voi lainkaan välttää mikäli johtotähtenä on totuus ja sen löytäminen.

Edellisellä en suinkaan tarkoita sitä, että mikä tahansa harha veisi oitis kadotukseen. Haittaa siitä kuitenkin aina on.
Tarkoitatko sitä, että vain 1% uudestisyntyneistä Jeesukseen uskovista pelastuu eli ovat oikealla tiellä?
99% Jeesuksen lauman jäsenistä on kuitenkin oikeasti Saatanan voittamia, koska eivät ole kyenneet löytämään oikeaa oppia?
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Natanael - 01.06.14 - klo:23:05
Tuli vielä semmoinen asia mieleen, että kristinuskon totuudet eivät löydy enemmistöpäätöksillä. Voi olla paikoitellen niinkin surkeasti, että 99% "kristityistä" on pöpelikössä ja vain 1% oikealla tiellä. Siksi tarvitaan jatkuvaa suunnan tarkistusta. Opitonta kristinuskoa ei ole edes olemassa. Ja se oikea on löydettävissä, jos on nöyryyttä. Edellisen johdosta voi tehdä sen johtopäätöksen, ettei vastakkainasettelua voi lainkaan välttää mikäli johtotähtenä on totuus ja sen löytäminen.

Edellisellä en suinkaan tarkoita sitä, että mikä tahansa harha veisi oitis kadotukseen. Haittaa siitä kuitenkin aina on.
Tarkoitatko sitä, että vain 1% uudestisyntyneistä Jeesukseen uskovista pelastuu eli ovat oikealla tiellä?
99% Jeesuksen lauman jäsenistä on kuitenkin oikeasti Saatanan voittamia, koska eivät ole kyenneet löytämään oikeaa oppia?

käytin vähän suurennuslasia..
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Soltero - 01.06.14 - klo:23:15
Tuli vielä semmoinen asia mieleen, että kristinuskon totuudet eivät löydy enemmistöpäätöksillä. Voi olla paikoitellen niinkin surkeasti, että 99% "kristityistä" on pöpelikössä ja vain 1% oikealla tiellä. Siksi tarvitaan jatkuvaa suunnan tarkistusta. Opitonta kristinuskoa ei ole edes olemassa. Ja se oikea on löydettävissä, jos on nöyryyttä. Edellisen johdosta voi tehdä sen johtopäätöksen, ettei vastakkainasettelua voi lainkaan välttää mikäli johtotähtenä on totuus ja sen löytäminen.

Edellisellä en suinkaan tarkoita sitä, että mikä tahansa harha veisi oitis kadotukseen. Haittaa siitä kuitenkin aina on.
Tarkoitatko sitä, että vain 1% uudestisyntyneistä Jeesukseen uskovista pelastuu eli ovat oikealla tiellä?
99% Jeesuksen lauman jäsenistä on kuitenkin oikeasti Saatanan voittamia, koska eivät ole kyenneet löytämään oikeaa oppia?

käytin vähän suurennuslasia..

Siis joissain valtioissa on noin vakava tilanne?
Tai yksittäisissä kirkoissa tai herätysliikkeissä?
Vai tarkoitatko "kristityillä" nimikristittyjä kulttuurikristittyjä?
Eiväthän he ole uskossakaan, eivätkä siis Raamatun mukaan pelastu.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: tikli - 02.06.14 - klo:06:58
Edellä olevista teksteistä mieleen noussutta.

Jer. 31
33 Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.

Jumalan laki, joka pysyy iankaikkisesti, on vanhurskas ja pyhä. Joka tätä lakia rikkoo, tekee laittomuuden eli synnin. Jeesus ainoana maan päällä vaeltaneista oli/on synnitön ja Hän täytti kaiken lain.

Nyt kun aiheena on pyhitys, jo se aiheena ilmaisee, että elämme Uudessa liitossa. Laki ei voinut saada aikaan mitään vanhurskautta, koska lain kautta tulee synnintunto ja laki vain osoittaa, että olemme lainrikkojia. Eikä Vanhan liiton syntiuhritkaan voineet syntejä poistaa, vaan niissä oli ainainen muistutus synneistä.

Uudessa liitossa lain vanhurskaus täytettiin Jeesuksessa, mikä luetaan hyväksemme uskon kautta Häneen. Olemme Kristuksessa täydellisiä ja armon alla, Hengen kuljetettavina. Pukunamme on Kristuksen täydellinen vanhurskaus. Tämän vanhurskauden perusteella ja pysymällä Kristuksessa, Herra itse pyhittää meitä siten, että Jumalan vanhurskas laki ja tahto tulee Pyhän Hengen kautta kirjoitettua sydämiimme, vähitellen ja aina enemmän ja enemmän. Se on toisin sanottuna pyhitystä (elämän vanhurskautta), joka tarkoittaa muuttumista Kristuksen kaltaisuutta kohti.

Uudessa liitossa ei siis enää tavoitella vanhurskautta eikä täydellisyyttä lainnoudattamisen kautta. Siksipä Solteron viesti 165 on lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna samaa asiaa.

Eipä tuohon ole mitään lisäämistä.
 
Kristus itse tekee tuota työtä meissä, että tuo sydämiimme kirjoitettu laki sulautuisi meissä lihaksi ja tulisi käytäntöön, mutta me päätämme siitä, pysymmekö Hänen työpöydällään, eli suostummeko siihen, mitä Hän elämässämme ja kohdallamme tekee, vai olemmeko jatkuvasti kampeamassa jonkin oman oivalluksemme innoittamina pois Hänen muovaavista käsistään.

Mauri Viksten on ilmaissut asian näin:
"Jumala aikaansaa meissä pyhityksen, mutta meidän tehtävämme on elää ja toteuttaa sitä omassa arjessamme ja siihen Jumala ei meitä pakota."

Eli ei pyhitys ole mitään niin absraktia, etteikö sillä ole käytännön elämän kanssa mitään tekemistä, vaan Sana antaa meille selvän tiedon siitä, mitä se on, kuten tässä Kurjenmiekan esille nostamassa Raam.kohdassa tuodaan julki:

"Koska meillä siis on nämä lupaukset, rakkaani, niin puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa." (2. Kor. 7:1)
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Paulus - 02.06.14 - klo:13:09
Tuli vielä semmoinen asia mieleen, että kristinuskon totuudet eivät löydy enemmistöpäätöksillä. Voi olla paikoitellen niinkin surkeasti, että 99% "kristityistä" on pöpelikössä ja vain 1% oikealla tiellä. Siksi tarvitaan jatkuvaa suunnan tarkistusta. Opitonta kristinuskoa ei ole edes olemassa. Ja se oikea on löydettävissä, jos on nöyryyttä. Edellisen johdosta voi tehdä sen johtopäätöksen, ettei vastakkainasettelua voi lainkaan välttää mikäli johtotähtenä on totuus ja sen löytäminen.

Edellisellä en suinkaan tarkoita sitä, että mikä tahansa harha veisi oitis kadotukseen. Haittaa siitä kuitenkin aina on.
Tarkoitatko sitä, että vain 1% uudestisyntyneistä Jeesukseen uskovista pelastuu eli ovat oikealla tiellä?
99% Jeesuksen lauman jäsenistä on kuitenkin oikeasti Saatanan voittamia, koska eivät ole kyenneet löytämään oikeaa oppia?

käytin vähän suurennuslasia..

Siis joissain valtioissa on noin vakava tilanne?
Tai yksittäisissä kirkoissa tai herätysliikkeissä?
Vai tarkoitatko "kristityillä" nimikristittyjä kulttuurikristittyjä?
Eiväthän he ole uskossakaan, eivätkä siis Raamatun mukaan pelastu.

Asiaa käsiteltiin täällä jo aiemmin. Siksi kaivoin vanhan tekstin esille:

Ei kai sellaisella asialla ole merkitystä, minkä nimiseen seurakuntaan kukin kuuluu.
Vaikka jotkut tälläkin foorumilla jakavat nykyiset seurakunnat Ilmestyskirjan 2. ja 3. luvuissa oleviin raamatullisiin seurakuntiin erilaisine vikoineen ja tuomioineen, minä en usko, että niin voidaan tehdä.

Kenelläkään ihmisellä ei ole kykyä eikä oikeutta arvioida, onko jokin nykyinen uskonsuunta tai seurakuntaryhmittymä esim. Sardeksen tai Laodikean kaltainen.
Ilmestyskirjassahan on kysymys Johanneksen aikanaan saamasta profetiasta, jonka toteutumisajasta emme tiedä.

Tuosta lihavoidusta olemme eri mieltä. Jonkin verran asiaa tutkittuani olen tullut tulokseen, että Laodikean ja Sardeen seurakunnat olivat olemassa olevia Vähä-Aasian seurakuntia ja Johannes sai Seurakunnan Päältä ohjeet viesteihin, mitkä heille piti kirjoittaa.

Mitä siihen väitteeseen tulee, ettei kenelläkään ihmisellä ole kykyä tai oikeutta arvioida seurakuntia ja niiden toimintaa, niin väite on vähintäänkin outo. Tulisi vain iloisesti vastaanottaa kaikki harha-opettajat Hetzogia myöten. Torontolaisuus opetti (toivottavasti) monia seurakuntia ja uskovia valvomaan, ettei kaikki jälleen tule vastaan muodossa tai toisessa. Nykyisin on vaikeaa löytää seurakuntaa, jossa ei ole vieläkin merkkejä torontolaisuuden harhoista, mutta joka ei ole niistä kokonaan sanoutunut irti.

90-luvulla oli monia seurakuntia, joissa torontosiunaus (=lue kirous) otettiin lähes 100-prosenttisesti vastaan. Niitä, jotka eivät tätä hyväksyneet kohdeltiin varsin kovakouraisesti ja monet saivat lähteä seurakunnistaan, eikä vieläkään ole takaisin kutsuttu! On siis täysin perusteltua sanoa, että 99% voi olla täysin harhateillä. Tällä en tietenkään ota kantaa pelastuskysymykseen, koska Jumala on pitkämielinen ja armollinen ja saattaa hoitaa asian tavalla tai toisella itse kunkin kohdalla.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Soltero - 02.06.14 - klo:15:05
Tuli vielä semmoinen asia mieleen, että kristinuskon totuudet eivät löydy enemmistöpäätöksillä. Voi olla paikoitellen niinkin surkeasti, että 99% "kristityistä" on pöpelikössä ja vain 1% oikealla tiellä. Siksi tarvitaan jatkuvaa suunnan tarkistusta. Opitonta kristinuskoa ei ole edes olemassa. Ja se oikea on löydettävissä, jos on nöyryyttä. Edellisen johdosta voi tehdä sen johtopäätöksen, ettei vastakkainasettelua voi lainkaan välttää mikäli johtotähtenä on totuus ja sen löytäminen.

Edellisellä en suinkaan tarkoita sitä, että mikä tahansa harha veisi oitis kadotukseen. Haittaa siitä kuitenkin aina on.
Tarkoitatko sitä, että vain 1% uudestisyntyneistä Jeesukseen uskovista pelastuu eli ovat oikealla tiellä?
99% Jeesuksen lauman jäsenistä on kuitenkin oikeasti Saatanan voittamia, koska eivät ole kyenneet löytämään oikeaa oppia?

käytin vähän suurennuslasia..

Siis joissain valtioissa on noin vakava tilanne?
Tai yksittäisissä kirkoissa tai herätysliikkeissä?
Vai tarkoitatko "kristityillä" nimikristittyjä kulttuurikristittyjä?
Eiväthän he ole uskossakaan, eivätkä siis Raamatun mukaan pelastu.

Asiaa käsiteltiin täällä jo aiemmin. Siksi kaivoin vanhan tekstin esille:

Ei kai sellaisella asialla ole merkitystä, minkä nimiseen seurakuntaan kukin kuuluu.
Vaikka jotkut tälläkin foorumilla jakavat nykyiset seurakunnat Ilmestyskirjan 2. ja 3. luvuissa oleviin raamatullisiin seurakuntiin erilaisine vikoineen ja tuomioineen, minä en usko, että niin voidaan tehdä.

Kenelläkään ihmisellä ei ole kykyä eikä oikeutta arvioida, onko jokin nykyinen uskonsuunta tai seurakuntaryhmittymä esim. Sardeksen tai Laodikean kaltainen.
Ilmestyskirjassahan on kysymys Johanneksen aikanaan saamasta profetiasta, jonka toteutumisajasta emme tiedä.

Tuosta lihavoidusta olemme eri mieltä. Jonkin verran asiaa tutkittuani olen tullut tulokseen, että Laodikean ja Sardeen seurakunnat olivat olemassa olevia Vähä-Aasian seurakuntia ja Johannes sai Seurakunnan Päältä ohjeet viesteihin, mitkä heille piti kirjoittaa.

Mitä siihen väitteeseen tulee, ettei kenelläkään ihmisellä ole kykyä tai oikeutta arvioida seurakuntia ja niiden toimintaa, niin väite on vähintäänkin outo. Tulisi vain iloisesti vastaanottaa kaikki harha-opettajat Hetzogia myöten. Torontolaisuus opetti (toivottavasti) monia seurakuntia ja uskovia valvomaan, ettei kaikki jälleen tule vastaan muodossa tai toisessa. Nykyisin on vaikeaa löytää seurakuntaa, jossa ei ole vieläkin merkkejä torontolaisuuden harhoista, mutta joka ei ole niistä kokonaan sanoutunut irti.

90-luvulla oli monia seurakuntia, joissa torontosiunaus (=lue kirous) otettiin lähes 100-prosenttisesti vastaan. Niitä, jotka eivät tätä hyväksyneet kohdeltiin varsin kovakouraisesti ja monet saivat lähteä seurakunnistaan, eikä vieläkään ole takaisin kutsuttu! On siis täysin perusteltua sanoa, että 99% voi olla täysin harhateillä. Tällä en tietenkään ota kantaa pelastuskysymykseen, koska Jumala on pitkämielinen ja armollinen ja saattaa hoitaa asian tavalla tai toisella itse kunkin kohdalla.

En voi mitenkään ymmärtää enkä uskoa, että kenelläkään ihmisellä olisi kykyä ja oikeutta tuomita 99% Jeesuksen seurakunnista väärässä oleviksi, harhaoppisiksi.
Tällainen ihminen korottaa itsensä Jumalan rinnalle ja ottaa Hänen valtuutensa.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Paulus - 02.06.14 - klo:15:20
En voi mitenkään ymmärtää enkä uskoa, että kenelläkään ihmisellä olisi kykyä ja oikeutta tuomita 99% Jeesuksen seurakunnista väärässä oleviksi, harhaoppisiksi.
Tällainen ihminen korottaa itsensä Jumalan rinnalle ja ottaa Hänen valtuutensa.

Et kai tarkoita, että seurakunta, joka kutsuu esim. Herzogin, olisi täysin terve tai että luterilaista seurakuntaa ei saisi arvioida?
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Paulus - 02.06.14 - klo:15:28
Voi olla paikoitellen niinkin surkeasti, että 99% "kristityistä" on pöpelikössä ja vain 1% oikealla tiellä.

En siis väitä, että on, vaan voi olla.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: tikli - 02.06.14 - klo:15:29
Lainaus
90-luvulla oli monia seurakuntia, joissa torontosiunaus (=lue kirous) otettiin lähes 100-prosenttisesti vastaan. Niitä, jotka eivät tätä hyväksyneet kohdeltiin varsin kovakouraisesti ja monet saivat lähteä seurakunnistaan, eikä vieläkään ole takaisin kutsuttu!

Miksihän minä en ole törmännyt moiseen toronttolaisuuteen ollenkaan,
enkä ole koskaan sellaista hyväksynyt ja siitä huolimatta ei ole koskaan
kohdeltu kovakouraisesti seurakunnissa, puhumattakaan, että olisi laitettu
pois mistään seurakunnasta?

Onko Sinut Paulus erotettu vanhimpien toimesta seurakunnastasi vai oletko itse päätänyt erota / lähteä?
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Soltero - 02.06.14 - klo:15:46
En voi mitenkään ymmärtää enkä uskoa, että kenelläkään ihmisellä olisi kykyä ja oikeutta tuomita 99% Jeesuksen seurakunnista väärässä oleviksi, harhaoppisiksi.
Tällainen ihminen korottaa itsensä Jumalan rinnalle ja ottaa Hänen valtuutensa.

Et kai tarkoita, että seurakunta, joka kutsuu esim. Herzogin, olisi täysin terve tai että luterilaista seurakuntaa ei saisi arvioida?
Ei minun mielestäni ihmisen asia ole esittää tuomitsevia määritelmiä kokonaisista seurakunnista.
Ainoastaan sellaisista seurakunnassa kuulemistaan opetuksista, jotka kokee rukouksessa Pyhän Hengen ilmoittavan harhaopeiksi, pitää keskustella opetuksen antajan kanssa.

Mutta joidenkin uskovien seurakuntien julkinen väittäminen kokonaan harhaoppisiksi (jopa 99% niistä) on mielestäni äärimmäistä hengellistä ylpeyttä.
Sellainenhan ei johda mihinkään muuhun kuin riitoihin ja hajaannukseen.

Eiväthän kaikki luterilaisetkaan seurakunnat ole harhaoppisia, jos seurakunnassa opetusta ja jumalanpalvelusta johtava mies on elävässä uskossa oleva, uudestisyntynyt Jumalan lapsi, jolle Raamattu on korkeampi auktoriteetti kuin kirkon johdon määräykset.

Olen ymmärtänyt, että kirkon sisällä on mahdollista melko pitkälle noudattaa Jumalan Sanan mukaista opetusta ja toimintaa, kunhan ei joissakin määrätyissä yksityiskohdissa riko kirkolliskokousten yms. käskyjä.
Siksi luterilaisen kirkon seurakuntia ei voi määritellä yleisesti harhaoppisiksi, vaikka näkeekin kirkon sisällä (kuten sen ulkopuolellakin) olevan Raamatulle vierasta toimintaa.
Kaikki pitää arvioida tapaus kerrallaan ja mielestäni pitää vakavasti puuttua vain sellaisen seurakunnan tilanteeseen, johon itse kuuluu tai jota hyvin lähellä on.

Yleinen hengellisen maailman ylimmäksi oppimestariksi julistautuminen on mielestäni hyvin outoa.

Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Tarck Aili J.A. - 02.06.14 - klo:16:58
Nyt tarvittaisiin vähän malttia ja huolellisuutta tekstien lukemiseen. Täällä ei ole väitetty, että kaikista uskovista 99% olisi harhassa.  Alunperin teksti kuului, että  "PAIKOITELLEN 99% kristityistä on pöpelikössä", joka mielestäni viittaa johonkin uuskarismaattiseen seurakuntaan.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Natanael - 02.06.14 - klo:19:45
Ainoastaan sellaisista seurakunnassa kuulemistaan opetuksista, jotka kokee rukouksessa Pyhän Hengen ilmoittavan harhaopeiksi, pitää keskustella opetuksen antajan kanssa.

Luuletko tosissasi, että tämä harhaopin opettaja mieltänsä muuttaisi keskustelun jälkeen? Eiväthän edes helluntaikirkkolaiset seurakuntien hajottajat usko yhtään mitään, vaikka olisi olemassa oikeuden päätös. Tutkailepa esim. Porin tilannetta. Pitäisikö keskustelun jälkeen jättää srk suden haltuun vai olisiko parempi, vaikkapa saada edes yksi seurakuntalainen suojaan?
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Paulus - 02.06.14 - klo:19:46

Miksihän minä en ole törmännyt moiseen toronttolaisuuteen ollenkaan,
enkä ole koskaan sellaista hyväksynyt ja siitä huolimatta ei ole koskaan
kohdeltu kovakouraisesti seurakunnissa, puhumattakaan, että olisi laitettu
pois mistään seurakunnasta?

Mitä tekisit, jos seurakunnassasi meno olisi tätä:

20-vuotisten kunniaksi... Pieni videopätkä torontokokouksesta: http://www.youtube.com/watch?v=xCeVZ6e2T0E

Jos ei joku tullut sellaisessa koskaan käyneeksi, niin tuossa pääsee vähän tunnelmaan.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Soltero - 02.06.14 - klo:19:52
Ainoastaan sellaisista seurakunnassa kuulemistaan opetuksista, jotka kokee rukouksessa Pyhän Hengen ilmoittavan harhaopeiksi, pitää keskustella opetuksen antajan kanssa.

Luuletko tosissasi, että tämä harhaopin opettaja mieltänsä muuttaisi keskustelun jälkeen? Eiväthän edes helluntaikirkkolaiset seurakuntien hajottajat usko yhtään mitään, vaikka olisi olemassa oikeuden päätös. Tutkailepa esim. Porin tilannetta. Pitäisikö keskustelun jälkeen jättää srk suden haltuun vai olisiko parempi, vaikkapa saada edes yksi seurakuntalainen suojaan?
Miten suoritat tuon seurakuntalaisten suojaan saattamisen käytännössä?
Miten vedät heidät pois suden hallusta?
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Paulus - 02.06.14 - klo:19:58
Nyt tarvittaisiin vähän malttia ja huolellisuutta tekstien lukemiseen. Täällä ei ole väitetty, että kaikista uskovista 99% olisi harhassa.  Alunperin teksti kuului, että  "PAIKOITELLEN 99% kristityistä on pöpelikössä", joka mielestäni viittaa johonkin uuskarismaattiseen seurakuntaan.

Tarkentaisin vieläkin sanottua hieman:

"Voi olla paikoitellen niinkin surkeasti, että 99% "kristityistä" on pöpelikössä ja vain 1% oikealla tiellä. Siksi tarvitaan jatkuvaa suunnan tarkistusta."

Siis kutakuinkin sama tilanne kuin Ilmestyskirjan Sardeen ja Laodikean seurakunnissa. Mutta niillekin tarjottiin vielä parannuksen mahdollisuutta. Prosentteja ei mainita, mutta Sardeessa oli "muutamia harvoja nimiä, jotka eivät olleet tahranneet vaatteitaan." Vähä-Aasian seurakunnat olivat lähes "alkuseurakuntia", joissa tilanne oli osittain kovin huono. Tuskinpa tilanne tänään on kovinkaan paljoa parempi.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Natanael - 02.06.14 - klo:20:02
Ainoastaan sellaisista seurakunnassa kuulemistaan opetuksista, jotka kokee rukouksessa Pyhän Hengen ilmoittavan harhaopeiksi, pitää keskustella opetuksen antajan kanssa.

Luuletko tosissasi, että tämä harhaopin opettaja mieltänsä muuttaisi keskustelun jälkeen? Eiväthän edes helluntaikirkkolaiset seurakuntien hajottajat usko yhtään mitään, vaikka olisi olemassa oikeuden päätös. Tutkailepa esim. Porin tilannetta. Pitäisikö keskustelun jälkeen jättää srk suden haltuun vai olisiko parempi, vaikkapa saada edes yksi seurakuntalainen suojaan?
Miten suoritat tuon seurakuntalaisten suojaan saattamisen käytännössä?
Miten vedät heidät pois suden hallusta?
Toimintamahdollisuuksia on kaksi: Kammeta harhaopin puhuja pihalle tai kehottaa seurakuntalaisia ulos. Tietenkin kaikki riippuu harhaopista. Torontolaisuustyyppisesta harhasta ulos heti ennen kuin menee mielenterveys tai usko. Jonkun naispastorityyppisen jutun muuttumiseen voisi antaa hieman aikaa. Kymmenysopit ja vastaavat vie vain rahat.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Paulus - 02.06.14 - klo:20:17
Miten suoritat tuon seurakuntalaisten suojaan saattamisen käytännössä?
Miten vedät heidät pois suden hallusta?

Mikäli on asiastaan varma, niin tulee laittaa itsensä likoon, vaikka se onkin varsin epäkiitollista hommaa. Kun seurakuntaan tulee tämmöinen tilanne, niin jonkun on otettava vastuuta, vaikka ei olisi inhimillistä arvovaltaakaan. Jeesus sanoi, että jokainen istutus, joka ei ole Taivaallisen Isän istuttama, on revittävä juurineen pois.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Soltero - 02.06.14 - klo:20:18
Ainoastaan sellaisista seurakunnassa kuulemistaan opetuksista, jotka kokee rukouksessa Pyhän Hengen ilmoittavan harhaopeiksi, pitää keskustella opetuksen antajan kanssa.

Luuletko tosissasi, että tämä harhaopin opettaja mieltänsä muuttaisi keskustelun jälkeen? Eiväthän edes helluntaikirkkolaiset seurakuntien hajottajat usko yhtään mitään, vaikka olisi olemassa oikeuden päätös. Tutkailepa esim. Porin tilannetta. Pitäisikö keskustelun jälkeen jättää srk suden haltuun vai olisiko parempi, vaikkapa saada edes yksi seurakuntalainen suojaan?
Miten suoritat tuon seurakuntalaisten suojaan saattamisen käytännössä?
Miten vedät heidät pois suden hallusta?
Toimintamahdollisuuksia on kaksi: Kammeta harhaopin puhuja pihalle tai kehottaa seurakuntalaisia ulos.
Voiko ketään hengellistä puhujaa tai opettajaa "kammeta pihalle" muuten kuin henkilökohtaisella nuhtelulla sen jälkeen, kun ainakin kaksi tai kolme uskovaa on selkeästi saanut rukoustaistelussa varmuuden siitä, että kyseessä on harhaoppinen?

Ehkä juuri niin toimitkin.
Muutenhan kysymys on vain mielipiteiden erilaisuudesta kyseisen opettajan kanssa,
eikä silloin voi vaatia, että toisen on lopetettava opetuksensa,
koska ei siitä itse pidä.

Tietysti seurakuntalaisia voi varoittaa, mutta eivät he varmasti "lähde ulos", elleivät ensin itse vakuutu, että ovat kuuntelemassa väärää opetusta.

Jotenkin tulee mieleen, että eikö tärkeämpää olisi tarjota seurakuntalaisille oikeaa, raamatullista opetusta ja sitä kautta saada heidät johdatettua myönteisellä tavalla oikealle tielle?

Jos ei itse ole opettaja, pitää tietysti ainakin osoittaa harhautetuille vaihtoehtoinen paikka tai seurakuntayhteys, jossa opetus on oikeaa.
Mikä sellainen muuten on?
Muutenhan harhaanjohdetut jäävät harhailemaan tyhjän päälle, ja löytävät pian taas uuden, mahdollisesti jäleen harhassa olevan julistajan.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Paulus - 02.06.14 - klo:21:02
Jotenkin tulee mieleen, että eikö tärkeämpää olisi tarjota seurakuntalaisille oikeaa, raamatullista opetusta ja sitä kautta saada heidät johdatettua myönteisellä tavalla oikealle tielle?

Jos seurakunta ehtii saada tuntuman uuteen "meininkiin", niin vanha evankeliumi on liian vähän semmoiselle porukalle. Terveen evankeliumin julistaja saa porttikiellon ja meno sen kun villiintyy. Näin se on mennyt monin paikoin ja menee helposti yksi sukupolvi ennen kuin mitään merkittävää parannusta saadaan aikaiseksi. Siinä ajassa jokunen seurakunta ehtii kokonaan tuhoutua.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Taisto - 02.06.14 - klo:21:04

Voiko ketään hengellistä puhujaa tai opettajaa "kammeta pihalle" muuten kuin henkilökohtaisella nuhtelulla sen jälkeen, kun ainakin kaksi tai kolme uskovaa on selkeästi saanut rukoustaistelussa varmuuden siitä, että kyseessä on harhaoppinen?

Oletko todella sitä mieltä, että pitää saada ensin "rukoustaistelussa varmuus"?
Eiköhän Sana useimmiten riitä, ja sen rinnalla terve järkikin on käyttökelpoinen työkalu.

Eräs suomalainen helluntaisaarnaaja vetosi kerran kuulijoihin sillä, että hän itse on
"rukoillut enemmän kuin teistä kukaan" asiassa, jossa oli kyseessä toisen saman seurakunnan
saarnaajan työsuhteen lopettaminen (erimielisyyksien / ristiriitojen vuoksi).
Onkohan tämä oikea tapa hoitaa asioita ... eikö olisi parempi esittää asiaperusteita,
Sanaan vedoten?

Mistä voi tietää, onko joku rukoillut enemmän kuin toiset? Ja millä perusteella jonkun
toisen rukoukset ovat parempia kuin toisten, ja kelpaavat siis paremmin päätöksenteon
perustaksi?
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Paulus - 02.06.14 - klo:21:08

Voiko ketään hengellistä puhujaa tai opettajaa "kammeta pihalle" muuten kuin henkilökohtaisella nuhtelulla sen jälkeen, kun ainakin kaksi tai kolme uskovaa on selkeästi saanut rukoustaistelussa varmuuden siitä, että kyseessä on harhaoppinen?

Oletko todella sitä mieltä, että pitää saada ensin "rukoustaistelussa varmuus"?
Eiköhän Sana useimmiten riitä, ja sen rinnalla terve järkikin on käyttökelpoinen työkalu.

Rukoustaistelu kuulostaa hurskaammalta ja toimii paremmin, jos pitää saada "hengelliset" omalle puolelle.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Taisto - 02.06.14 - klo:21:15

Voiko ketään hengellistä puhujaa tai opettajaa "kammeta pihalle" muuten kuin henkilökohtaisella nuhtelulla sen jälkeen, kun ainakin kaksi tai kolme uskovaa on selkeästi saanut rukoustaistelussa varmuuden siitä, että kyseessä on harhaoppinen?

Oletko todella sitä mieltä, että pitää saada ensin "rukoustaistelussa varmuus"?
Eiköhän Sana useimmiten riitä, ja sen rinnalla terve järkikin on käyttökelpoinen työkalu.

Rukoustaistelu kuulostaa hurskaammalta ja toimii paremmin, jos pitää saada "hengelliset" omalle puolelle.
Aivan niin. Ja silloin ei tarvita muita perusteluja.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Natanael - 02.06.14 - klo:21:16

Voiko ketään hengellistä puhujaa tai opettajaa "kammeta pihalle" muuten kuin henkilökohtaisella nuhtelulla sen jälkeen, kun ainakin kaksi tai kolme uskovaa on selkeästi saanut rukoustaistelussa varmuuden siitä, että kyseessä on harhaoppinen?

Oletko todella sitä mieltä, että pitää saada ensin "rukoustaistelussa varmuus"?
Eiköhän Sana useimmiten riitä, ja sen rinnalla terve järkikin on käyttökelpoinen työkalu.

Eräs suomalainen helluntaisaarnaaja vetosi kerran kuulijoihin sillä, että hän itse on
"rukoillut enemmän kuin teistä kukaan" asiassa, jossa oli kyseessä toisen saman seurakunnan
saarnaajan työsuhteen lopettaminen (erimielisyyksien / ristiriitojen vuoksi).
Onkohan tämä oikea tapa hoitaa asioita ... eikö olisi parempi esittää asiaperusteita,
Sanaan vedoten?

Mistä voi tietää, onko joku rukoillut enemmän kuin toiset? Ja millä perusteella jonkun
toisen rukoukset ovat parempia kuin toisten, ja kelpaavat siis paremmin päätöksenteon
perustaksi?
Olikohan tuo sama joka saatuaan syytteen synnintekemisestä, meni katumuspenkkiin tekemään parannusta? Jälkeenpäin sitten sanoi, että pakkohan hänen oli mennä seurakunnan yhtenäisyyden vuoksi - ei siis oikeasti  katumuksen häivääkään. Kakkossaarnaaja erotettiiin laittomasti (myös työsopimuksen kannalta) ja synnistä nuhdellut vanhimmistoveli erotettiin vanhimmistosta.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Taisto - 02.06.14 - klo:21:21

Voiko ketään hengellistä puhujaa tai opettajaa "kammeta pihalle" muuten kuin henkilökohtaisella nuhtelulla sen jälkeen, kun ainakin kaksi tai kolme uskovaa on selkeästi saanut rukoustaistelussa varmuuden siitä, että kyseessä on harhaoppinen?

Oletko todella sitä mieltä, että pitää saada ensin "rukoustaistelussa varmuus"?
Eiköhän Sana useimmiten riitä, ja sen rinnalla terve järkikin on käyttökelpoinen työkalu.

Eräs suomalainen helluntaisaarnaaja vetosi kerran kuulijoihin sillä, että hän itse on
"rukoillut enemmän kuin teistä kukaan" asiassa, jossa oli kyseessä toisen saman seurakunnan
saarnaajan työsuhteen lopettaminen (erimielisyyksien / ristiriitojen vuoksi).
Onkohan tämä oikea tapa hoitaa asioita ... eikö olisi parempi esittää asiaperusteita,
Sanaan vedoten?

Mistä voi tietää, onko joku rukoillut enemmän kuin toiset? Ja millä perusteella jonkun
toisen rukoukset ovat parempia kuin toisten, ja kelpaavat siis paremmin päätöksenteon
perustaksi?
Olikohan tuo sama joka saatuaan syytteen synnintekemisestä, meni katumuspenkkiin tekemään parannusta? Jälkeenpäin sitten sanoi, että pakkohan hänen oli mennä seurakunnan yhtenäisyyden vuoksi - ei siis oikeasti  katumuksen häivääkään. Kakkossaarnaaja erotettiiin laittomasti (myös työsopimuksen kannalta) ja synnistä nuhdellut vanhimmistoveli erotettiin vanhimmistosta.
Saattaapa olla sama tapaus. En tosin ole kuullut tuosta katumuspenkki-asiasta enkä vanhimmistoveljen
erottamisesta, mutta itse kävin siinä vaiheessa enää hyvin vähän ko. seurakunnan tilaisuuksissa.
On voinut siitä syystä hyvinkin jäädä nämä asiat näkemättä ja kuulematta
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Paulus - 02.06.14 - klo:21:33

Voiko ketään hengellistä puhujaa tai opettajaa "kammeta pihalle" muuten kuin henkilökohtaisella nuhtelulla sen jälkeen, kun ainakin kaksi tai kolme uskovaa on selkeästi saanut rukoustaistelussa varmuuden siitä, että kyseessä on harhaoppinen?

Oletko todella sitä mieltä, että pitää saada ensin "rukoustaistelussa varmuus"?
Eiköhän Sana useimmiten riitä, ja sen rinnalla terve järkikin on käyttökelpoinen työkalu.

Rukoustaistelu kuulostaa hurskaammalta ja toimii paremmin, jos pitää saada "hengelliset" omalle puolelle.
Aivan niin. Ja silloin ei tarvita muita perusteluja.

Unohdin yhden, tärkeän asian. Jos kertoo taistelleensa rukouksessa kiistanalaisen asian puolesta, niin se pitää kertoa ääni väristen.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Natanael - 02.06.14 - klo:22:36

Voiko ketään hengellistä puhujaa tai opettajaa "kammeta pihalle" muuten kuin henkilökohtaisella nuhtelulla sen jälkeen, kun ainakin kaksi tai kolme uskovaa on selkeästi saanut rukoustaistelussa varmuuden siitä, että kyseessä on harhaoppinen?

Oletko todella sitä mieltä, että pitää saada ensin "rukoustaistelussa varmuus"?
Eiköhän Sana useimmiten riitä, ja sen rinnalla terve järkikin on käyttökelpoinen työkalu.

Eräs suomalainen helluntaisaarnaaja vetosi kerran kuulijoihin sillä, että hän itse on
"rukoillut enemmän kuin teistä kukaan" asiassa, jossa oli kyseessä toisen saman seurakunnan
saarnaajan työsuhteen lopettaminen (erimielisyyksien / ristiriitojen vuoksi).
Onkohan tämä oikea tapa hoitaa asioita ... eikö olisi parempi esittää asiaperusteita,
Sanaan vedoten?

Mistä voi tietää, onko joku rukoillut enemmän kuin toiset? Ja millä perusteella jonkun
toisen rukoukset ovat parempia kuin toisten, ja kelpaavat siis paremmin päätöksenteon
perustaksi?
Olikohan tuo sama joka saatuaan syytteen synnintekemisestä, meni katumuspenkkiin tekemään parannusta? Jälkeenpäin sitten sanoi, että pakkohan hänen oli mennä seurakunnan yhtenäisyyden vuoksi - ei siis oikeasti  katumuksen häivääkään. Kakkossaarnaaja erotettiiin laittomasti (myös työsopimuksen kannalta) ja synnistä nuhdellut vanhimmistoveli erotettiin vanhimmistosta.
Saattaapa olla sama tapaus. En tosin ole kuullut tuosta katumuspenkki-asiasta enkä vanhimmistoveljen
erottamisesta, mutta itse kävin siinä vaiheessa enää hyvin vähän ko. seurakunnan tilaisuuksissa.
On voinut siitä syystä hyvinkin jäädä nämä asiat näkemättä ja kuulematta
Siellä oli monet tarinat vielä senkin jälkeen. Pöytäkirjaväännöksiä. Näennäisäänestyksiä. Muka vioittunut kokousäänite (jonka sitten kävin kopioimassa ja laittamassa jakoon). Lähdin kohta sen jälkeen, kun tämä saarnamies alkoi puhua pöntöstä seurakunnan hajottajista. Seuraukset olivat sellaiset, että srk:n jäsenet alkoivat karttaa minua. Kadulla vastaan tullessa joku siirtyi toiselle puolelle tietä, lounasruokalassa toinen ei vastannut tervehdykseeni, vaikka itse tervehdin aina nähdessäni, kotikaupungissa ja Venäjän puolellakin minua sanottiin luopioksi jne. Puhuin viime vuonna ko. hlön kanssa puhelimessa. Hän kielsi jyrkästi puheensa, kun kerroin seurauksista. En ollut ainoa silloin maisemaa vaihtanut.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Natanael - 02.06.14 - klo:23:07

Voiko ketään hengellistä puhujaa tai opettajaa "kammeta pihalle" muuten kuin henkilökohtaisella nuhtelulla sen jälkeen, kun ainakin kaksi tai kolme uskovaa on selkeästi saanut rukoustaistelussa varmuuden siitä, että kyseessä on harhaoppinen?

Oletko todella sitä mieltä, että pitää saada ensin "rukoustaistelussa varmuus"?
Eiköhän Sana useimmiten riitä, ja sen rinnalla terve järkikin on käyttökelpoinen työkalu.

Eräs suomalainen helluntaisaarnaaja vetosi kerran kuulijoihin sillä, että hän itse on
"rukoillut enemmän kuin teistä kukaan" asiassa, jossa oli kyseessä toisen saman seurakunnan
saarnaajan työsuhteen lopettaminen (erimielisyyksien / ristiriitojen vuoksi).
Onkohan tämä oikea tapa hoitaa asioita ... eikö olisi parempi esittää asiaperusteita,
Sanaan vedoten?

Mistä voi tietää, onko joku rukoillut enemmän kuin toiset? Ja millä perusteella jonkun
toisen rukoukset ovat parempia kuin toisten, ja kelpaavat siis paremmin päätöksenteon
perustaksi?
Olikohan tuo sama joka saatuaan syytteen synnintekemisestä, meni katumuspenkkiin tekemään parannusta? Jälkeenpäin sitten sanoi, että pakkohan hänen oli mennä seurakunnan yhtenäisyyden vuoksi - ei siis oikeasti  katumuksen häivääkään. Kakkossaarnaaja erotettiiin laittomasti (myös työsopimuksen kannalta) ja synnistä nuhdellut vanhimmistoveli erotettiin vanhimmistosta.
Saattaapa olla sama tapaus. En tosin ole kuullut tuosta katumuspenkki-asiasta enkä vanhimmistoveljen
erottamisesta, mutta itse kävin siinä vaiheessa enää hyvin vähän ko. seurakunnan tilaisuuksissa.
On voinut siitä syystä hyvinkin jäädä nämä asiat näkemättä ja kuulematta
Siellä oli monet tarinat vielä senkin jälkeen. Pöytäkirjaväännöksiä. Näennäisäänestyksiä. Muka vioittunut kokousäänite (jonka sitten kävin kopioimassa ja laittamassa jakoon). Lähdin kohta sen jälkeen, kun tämä saarnamies alkoi puhua pöntöstä seurakunnan hajottajista. Seuraukset olivat sellaiset, että srk:n jäsenet alkoivat karttaa minua. Kadulla vastaan tullessa joku siirtyi toiselle puolelle tietä, lounasruokalassa toinen ei vastannut tervehdykseeni, vaikka itse tervehdin aina nähdessäni, kotikaupungissa ja Venäjän puolellakin minua sanottiin luopioksi jne. Puhuin viime vuonna ko. hlön kanssa puhelimessa. Hän kielsi jyrkästi puheensa, kun kerroin seurauksista. En ollut ainoa silloin maisemaa vaihtanut.
Jos olisin ollut silloin nykyisessä ymmärryksessä ja rohkeudessa, olisin ottanut pyhityksestä selvän. Turhanpäiväisen herran pelon vuoksi sadoittain seurakuntalaisia on tullut haavoitetuiksi, pois ajetuiksi tai saatu inhoamaan kaikkea uskovaisuuteen liittyvää. Mielestäni pyhitys ymmärretään väärin, kun se laitetaan tarkoittamaan alistumista joidenkin narsististen, omaa egoaan pönkittävien tai jopa rikollisten ihmisten mielivallalle seurakunnissa. Sanotaan, että Herra hoitaa. Miksi Herra ei voisi hoitaa asioita järjenkäytön ja asioihin tarttumisen kautta?
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Natanael - 03.06.14 - klo:00:12
Ainoastaan sellaisista seurakunnassa kuulemistaan opetuksista, jotka kokee rukouksessa Pyhän Hengen ilmoittavan harhaopeiksi, pitää keskustella opetuksen antajan kanssa.

Luuletko tosissasi, että tämä harhaopin opettaja mieltänsä muuttaisi keskustelun jälkeen? Eiväthän edes helluntaikirkkolaiset seurakuntien hajottajat usko yhtään mitään, vaikka olisi olemassa oikeuden päätös. Tutkailepa esim. Porin tilannetta. Pitäisikö keskustelun jälkeen jättää srk suden haltuun vai olisiko parempi, vaikkapa saada edes yksi seurakuntalainen suojaan?
Miten suoritat tuon seurakuntalaisten suojaan saattamisen käytännössä?
Miten vedät heidät pois suden hallusta?
Toimintamahdollisuuksia on kaksi: Kammeta harhaopin puhuja pihalle tai kehottaa seurakuntalaisia ulos.
Voiko ketään hengellistä puhujaa tai opettajaa "kammeta pihalle" muuten kuin henkilökohtaisella nuhtelulla sen jälkeen, kun ainakin kaksi tai kolme uskovaa on selkeästi saanut rukoustaistelussa varmuuden siitä, että kyseessä on harhaoppinen?

Ehkä juuri niin toimitkin.
Muutenhan kysymys on vain mielipiteiden erilaisuudesta kyseisen opettajan kanssa,
eikä silloin voi vaatia, että toisen on lopetettava opetuksensa,
koska ei siitä itse pidä.

Tietysti seurakuntalaisia voi varoittaa, mutta eivät he varmasti "lähde ulos", elleivät ensin itse vakuutu, että ovat kuuntelemassa väärää opetusta.

Jotenkin tulee mieleen, että eikö tärkeämpää olisi tarjota seurakuntalaisille oikeaa, raamatullista opetusta ja sitä kautta saada heidät johdatettua myönteisellä tavalla oikealle tielle?

Jos ei itse ole opettaja, pitää tietysti ainakin osoittaa harhautetuille vaihtoehtoinen paikka tai seurakuntayhteys, jossa opetus on oikeaa.
Mikä sellainen muuten on?
Muutenhan harhaanjohdetut jäävät harhailemaan tyhjän päälle, ja löytävät pian taas uuden, mahdollisesti jäleen harhassa olevan julistajan.
Olet aika sinisilmäinen. Leipäpapit ovat todellisuutta vapaissa suunnissakin. Monessa paikassa on myös pastoreina sellaisia, joiden ei ikinä olisi pitänyt ko. hommiin ryhtyä, vaikka olisivatkin alussa olleet vilpittömiä uskovia, mutta ovat olleet aivan väärällä tiellä saarnaamaan alkaessaan. Valta ja palkkaraha voivat myös turmella tai niiden menetyksen uhka. Myös vanhimpien valinta on usein valtapyrkimyksiä. Vanhimmistoa täydennettäessä valitaan samanmielisiä ja vahvistetaan omia asemia. Niistä kuvioista on pyhitys kaukana, vaikka seurakunnille vakuutellaan hurskaana monenmoista. Eräs pastori kertoili, että häntä oli kutsuttu useampaankin seurakuntaan, olikohan peräti viiteen paimeneksi ja kaikissa oli oikein profetiat vakuutena. Hän itse oli sitä mieltä, että noista profetioista ainakin neljä oli vääriä. Tietääkseni ei mennyt sinne viidenteenkään paikkaan. Joopa joo. Olisin iloisesti yllättynyt, jos joskus näkisin jotain oikeasti hengellistä toimintaa.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Paulus - 03.06.14 - klo:04:49
Jos olisin ollut silloin nykyisessä ymmärryksessä ja rohkeudessa, olisin ottanut pyhityksestä selvän.

Käsitykseni mukaan pyhityksestä (tai paremminkin pyhittymättömyydestä) selvän ottaminen vienee aikaa kymmenisen minuuttia.


Sanotaan, että Herra hoitaa. Miksi Herra ei voisi hoitaa asioita järjenkäytön ja asioihin tarttumisen kautta?

Käytännön sovellutus tästä on, että herrat hoitavat…
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Natanael - 03.06.14 - klo:10:53
Onko tähän kenelläkään kommentteja?

Lainaus käyttäjältä: Matt. 5:48
Olkaa siis te täydelliset, niiin kuin teidän taivaallinen Isännekin täydellinen on.


Tuon jakeen lukutavasta on perustavaa laatua olevia erilaisia käsityksiä.


Jos tuon lukee täsmälleen niin kuin se on kirjoitettu eli, että tulee 'olla täydellinen', jokainen itselleen rehellinen joutuu toteamaan, että se on täysin mahdotonta.
Tällöin kuvaan astuu käsitys laista ja evankeliumista ja niiden erottamisesta.


Jos tuon jakeen lukee niin, että se tarkoittaa, että 'tulee täydelliseksi' jonain päivänä, mielestäni vesitetään sen tarkoitus, mutta tällöin voidaan väistää oppi lain ja evankeliumin erottamisesta.


Se, miten tuon jakeen sisältö käsitetään, johtaa myös erilaiseen käsitykseen pyhityksestä.


(kumpikin em. tarkoittamani ajattelutapa hyväksyy uskoontulossa tapahtuvan täydellisen pyhityksen)
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Mice - 03.06.14 - klo:11:30
Mulla on siihen sellainen kommentti, että Isän Jumalan pyhyys ja täydellisyys ajaa minut jatkuvasti uskoni alkajan jalkojen juureen. Jos puhutaan täydellisyydestä, voin katsoa vain Jeesukseen. En minä, vaan se täydellisyys minussa. Se ulkopuolelta tullut. Se lahjaksi annettu. Se sydämeeni asumaan tullut.

Hän on täydellisyys. Minä olen "en mitään" ja häviävä.

Kuitenkin liian usein minä olen liian hallitseva ja asetun savimajan pomoksi. Onneksi todellinen Herra muistuttaa ja se taas ajaa minut viestini ensimmäisen virkkeen ääreen.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Paulus - 03.06.14 - klo:11:31
Ensin pitää olla täydellinen pyhitys (Jumalan edessä). Vasta sitten alkaa prosessi, jossa meitä pyhitetään (ihmisten edessä). Hepr. 10:14.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Soltero - 03.06.14 - klo:12:31
Ensin pitää olla täydellinen pyhitys (Jumalan edessä). Vasta sitten alkaa prosessi, jossa meitä pyhitetään (ihmisten edessä). Hepr. 10:14.
Eihän se nyt näin ole.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Paulus - 03.06.14 - klo:12:39
Ensin pitää olla täydellinen pyhitys (Jumalan edessä). Vasta sitten alkaa prosessi, jossa meitä pyhitetään (ihmisten edessä). Hepr. 10:14.
Eihän se nyt näin ole.

Kerrotko sitten kuinka se on?
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Soltero - 03.06.14 - klo:12:47
Ensin pitää olla täydellinen pyhitys (Jumalan edessä). Vasta sitten alkaa prosessi, jossa meitä pyhitetään (ihmisten edessä). Hepr. 10:14.
Eihän se nyt näin ole.

Kerrotko sitten kuinka se on?

Viittaamasi Hepr. 10:14:

"Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään."

Eihän siinä puhuta mitään ihmisten edessä pyhittymisestä.
Eikä meidän tarvitse itse pyhittyä edes Jumalan edessä, koska meidät pyhäksi tekevä uhri on jo annettu puolestamme.

Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Paulus - 03.06.14 - klo:13:25
Ensin pitää olla täydellinen pyhitys (Jumalan edessä). Vasta sitten alkaa prosessi, jossa meitä pyhitetään (ihmisten edessä). Hepr. 10:14.
Eihän se nyt näin ole.

Kerrotko sitten kuinka se on?

Viittaamasi Hepr. 10:14:

"Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään."

Eihän siinä puhuta mitään ihmisten edessä pyhittymisestä.
Eikä meidän tarvitse itse pyhittyä edes Jumalan edessä, koska meidät pyhäksi tekevä uhri on jo annettu puolestamme.

Pyhä pyhittyköön edelleen. Mitä se tarkoittaa?
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Soltero - 03.06.14 - klo:14:32
Ensin pitää olla täydellinen pyhitys (Jumalan edessä). Vasta sitten alkaa prosessi, jossa meitä pyhitetään (ihmisten edessä). Hepr. 10:14.
Eihän se nyt näin ole.

Kerrotko sitten kuinka se on?

Viittaamasi Hepr. 10:14:

"Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään."

Eihän siinä puhuta mitään ihmisten edessä pyhittymisestä.
Eikä meidän tarvitse itse pyhittyä edes Jumalan edessä, koska meidät pyhäksi tekevä uhri on jo annettu puolestamme.

Pyhä pyhittyköön edelleen. Mitä se tarkoittaa?
Se tarkoittaa varmaan uskonelämästään ja vaelluksestaan huolehtimista, Herran teillä kulkemista.

"Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea."  (2. Piet. 1:10)

Lankeaminen tarkoittaa kai tässä yhteydessä lankeamista pois uskosta.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Taisto - 03.06.14 - klo:16:57
Ensin pitää olla täydellinen pyhitys (Jumalan edessä). Vasta sitten alkaa prosessi, jossa meitä pyhitetään (ihmisten edessä). Hepr. 10:14.
Mitä tarkoitat sillä, että ensin pitää olla täydellinen pyhitys? Eikö se ole uskoontulosta alkaen
Jumalan silmissä niin?

Mitä uskovan pitää odottaa tai saavuttaa, ennenkuin mainitsemasi prosessi voi alkaa?
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Natanael - 03.06.14 - klo:17:06
(http://www.esse.fi/kuvat/esse-2273-1cf474df7507708a0b7790ec3e659421.jpg?v=1396882058)
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Taisto - 03.06.14 - klo:17:13
Siellä oli monet tarinat vielä senkin jälkeen. Pöytäkirjaväännöksiä. Näennäisäänestyksiä. Muka vioittunut kokousäänite (jonka sitten kävin kopioimassa ja laittamassa jakoon). Lähdin kohta sen jälkeen, kun tämä saarnamies alkoi puhua pöntöstä seurakunnan hajottajista. Seuraukset olivat sellaiset, että srk:n jäsenet alkoivat karttaa minua. Kadulla vastaan tullessa joku siirtyi toiselle puolelle tietä, lounasruokalassa toinen ei vastannut tervehdykseeni, vaikka itse tervehdin aina nähdessäni, kotikaupungissa ja Venäjän puolellakin minua sanottiin luopioksi jne. Puhuin viime vuonna ko. hlön kanssa puhelimessa. Hän kielsi jyrkästi puheensa, kun kerroin seurauksista. En ollut ainoa silloin maisemaa vaihtanut.
Jos olisin ollut silloin nykyisessä ymmärryksessä ja rohkeudessa, olisin ottanut pyhityksestä selvän. Turhanpäiväisen herran pelon vuoksi sadoittain seurakuntalaisia on tullut haavoitetuiksi, pois ajetuiksi tai saatu inhoamaan kaikkea uskovaisuuteen liittyvää. Mielestäni pyhitys ymmärretään väärin, kun se laitetaan tarkoittamaan alistumista joidenkin narsististen, omaa egoaan pönkittävien tai jopa rikollisten ihmisten mielivallalle seurakunnissa. Sanotaan, että Herra hoitaa. Miksi Herra ei voisi hoitaa asioita järjenkäytön ja asioihin tarttumisen kautta?
Sinulla on ollut raskaita vaiheita noiden tapahtumien (tai tuon yhden narsistin?) vuoksi...
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Taisto - 03.06.14 - klo:17:20
Käsitykseni mukaan pyhityksestä (tai paremminkin pyhittymättömyydestä) selvän ottaminen vienee aikaa kymmenisen minuuttia.
Kertoisitko lyhyesti, millä menetelmällä sen saa selville?
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Natanael - 03.06.14 - klo:17:30
Käsitykseni mukaan pyhityksestä (tai paremminkin pyhittymättömyydestä) selvän ottaminen vienee aikaa kymmenisen minuuttia.
Kertoisitko lyhyesti, millä menetelmällä sen saa selville?

Jonkinlainen pyhityksen mittari on se, kuinka uskova suhtautuu toisenlaisen oppikäsityksen omaaviin uskoviin.


Uskonratkaisu
Vesikaste
Pyhän Hengen kaste
Paikallisseurakunta
..
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Paulus - 03.06.14 - klo:17:38
Käsitykseni mukaan pyhityksestä (tai paremminkin pyhittymättömyydestä) selvän ottaminen vienee aikaa kymmenisen minuuttia.
Kertoisitko lyhyesti, millä menetelmällä sen saa selville?

Taidanpa pitää omana tietonani. Joku saattaisi pilata koko jutun kokeilemalla.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Paulus - 03.06.14 - klo:17:41
Ensin pitää olla täydellinen pyhitys (Jumalan edessä). Vasta sitten alkaa prosessi, jossa meitä pyhitetään (ihmisten edessä). Hepr. 10:14.
Mitä tarkoitat sillä, että ensin pitää olla täydellinen pyhitys? Eikö se ole uskoontulosta alkaen
Jumalan silmissä niin?

Mitä uskovan pitää odottaa tai saavuttaa, ennenkuin mainitsemasi prosessi voi alkaa?

Mielestäni tuo em. jae kertoo sen aika tyhjentävästi. Ei siihen ole lisättävää. Ja kertoo senkin, ettei pyhitys siedä "omaa hikeä".
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Natanael - 03.06.14 - klo:17:42
Siellä oli monet tarinat vielä senkin jälkeen. Pöytäkirjaväännöksiä. Näennäisäänestyksiä. Muka vioittunut kokousäänite (jonka sitten kävin kopioimassa ja laittamassa jakoon). Lähdin kohta sen jälkeen, kun tämä saarnamies alkoi puhua pöntöstä seurakunnan hajottajista. Seuraukset olivat sellaiset, että srk:n jäsenet alkoivat karttaa minua. Kadulla vastaan tullessa joku siirtyi toiselle puolelle tietä, lounasruokalassa toinen ei vastannut tervehdykseeni, vaikka itse tervehdin aina nähdessäni, kotikaupungissa ja Venäjän puolellakin minua sanottiin luopioksi jne. Puhuin viime vuonna ko. hlön kanssa puhelimessa. Hän kielsi jyrkästi puheensa, kun kerroin seurauksista. En ollut ainoa silloin maisemaa vaihtanut.
Jos olisin ollut silloin nykyisessä ymmärryksessä ja rohkeudessa, olisin ottanut pyhityksestä selvän. Turhanpäiväisen herran pelon vuoksi sadoittain seurakuntalaisia on tullut haavoitetuiksi, pois ajetuiksi tai saatu inhoamaan kaikkea uskovaisuuteen liittyvää. Mielestäni pyhitys ymmärretään väärin, kun se laitetaan tarkoittamaan alistumista joidenkin narsististen, omaa egoaan pönkittävien tai jopa rikollisten ihmisten mielivallalle seurakunnissa. Sanotaan, että Herra hoitaa. Miksi Herra ei voisi hoitaa asioita järjenkäytön ja asioihin tarttumisen kautta?
Sinulla on ollut raskaita vaiheita noiden tapahtumien (tai tuon yhden narsistin?) vuoksi...

Onhan sitä monenlaisia vaiheita ollut. En taida tässä ketjussa enemmälti kertoa.

Irrallaan olossa on se hyvä puoli, että pystyy katsomaan asioita selkeämmin eikä ole enää sidottu siihen mitä muut ajattelevat.

En peilaa enää asioita 'mitä toiset seurakuntalaiset jostain ajattelevat', vaan 'joskus mitä Jumala ajattelee' useimmiten kuitenkin minkä oikeaksi näen.
Jos en näe oikeita asioita oikeiksi tai näen vääriä oikeiksi, sitten vika on keskeneräisyydessä tai ketjun aiheeseen liittyen pyhityksessä.

Pidän parempana sitä, että miettimättä tekisin jotain oikein kuin, että tekisin jotain siksi, että minun tarvitsee tehdä tai siksi, että olen uskovainen tai siksi, että muuten joku pahastuu.
Omasta mielestäni olen pitkälti päässyt sellaisesta ajatuksesta, että minun tarvitsisi olla jotain sellaista toisten tahtomaa mitä en oikeasti ole.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: otav otah - 03.06.14 - klo:18:00
Ensin pitää olla täydellinen pyhitys (Jumalan edessä). Vasta sitten alkaa prosessi, jossa meitä pyhitetään (ihmisten edessä). Hepr. 10:14.
Eihän se nyt näin ole.

Kerrotko sitten kuinka se on?

Viittaamasi Hepr. 10:14:

"Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään."

Eihän siinä puhuta mitään ihmisten edessä pyhittymisestä.
Eikä meidän tarvitse itse pyhittyä edes Jumalan edessä, koska meidät pyhäksi tekevä uhri on jo annettu puolestamme.

Pyhä pyhittyköön edelleen. Mitä se tarkoittaa?
Se tarkoittaa varmaan uskonelämästään ja vaelluksestaan huolehtimista, Herran teillä kulkemista.

"Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea."  (2. Piet. 1:10)

Lankeaminen tarkoittaa kai tässä yhteydessä lankeamista pois uskosta.

Ilm. 22;11: "Vääryyden tekijä tehköön edelleen vääryyttä, ja joka on saastainen, saastukoon edelleen, ja joka on vanhurskas, tehköön edelleen vanhurskautta, ja joka on pyhä, pyhittyköön edelleen."

Alkutekstissä ei ole näitä verbejä ollenkaan.
Kysymys on siitä, mitä me olemukseltamme olemme nyt, sitä me tulemme myös olemaan. Jos olemme nyt vääriä, olemme sitä huomennakin. Jos olemme nyt saastaisia, niin sellaisena pysymme, ja jos olemme vanhurskaita (Kristuksessa), niin saamme olla sitä edelleen.

Käsittääkseni tämä tarkoittaa sitä, että lopun ajan lähetessä muutoksen mahdollisuus pienenee, ja lopulta kokonaan poistuu sitä mukaa kun Pyhä Henki vetäytyy pois. Ihmiskunta on tehnyt valintansa, ja jää Jumalan tuomiolle joko täydellisesti saastaisina tai täydellisesti pyhinä (pyhitettyinä Jeesuksen veressä).
Tämä korostaa myös siis sitä pyhyyttä, mikä on kokonaan Kristuksessa saatu yhdellä kerralla ja täydellisenä silloin, kun Pyhä Henki vaikutti meissä sen, että meille kelpasi katsoa Jumalan armoa Kristuksessa.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Natanael - 03.06.14 - klo:18:08
Lainaus käyttäjältä: Young's literal
he who is unrighteous--let him be unrighteous still, and he who is filthy--let him be filthy still, and he who is righteous--let him be declared righteous still, and he who is sanctified--let him be sanctified still:

Lainaus käyttäjältä: KJV
11 He that is unjust, let him be unjust still: and he which is filthy, let him be filthy still: and he that is righteous, let him be righteous still: and he that is holy, let him be holy still.

Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Taisto - 03.06.14 - klo:18:42
Käsitykseni mukaan pyhityksestä (tai paremminkin pyhittymättömyydestä) selvän ottaminen vienee aikaa kymmenisen minuuttia.
Kertoisitko lyhyesti, millä menetelmällä sen saa selville?

Taidanpa pitää omana tietonani. Joku saattaisi pilata koko jutun kokeilemalla.


Ensin pitää olla täydellinen pyhitys (Jumalan edessä). Vasta sitten alkaa prosessi, jossa meitä pyhitetään (ihmisten edessä). Hepr. 10:14.
Mitä tarkoitat sillä, että ensin pitää olla täydellinen pyhitys? Eikö se ole uskoontulosta alkaen
Jumalan silmissä niin?

Mitä uskovan pitää odottaa tai saavuttaa, ennenkuin mainitsemasi prosessi voi alkaa?

Mielestäni tuo em. jae kertoo sen aika tyhjentävästi. Ei siihen ole lisättävää. Ja kertoo senkin, ettei pyhitys siedä "omaa hikeä".

Sinä se et paljon kysymyksiin vastaile :-X
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Taisto - 03.06.14 - klo:18:46

Omasta mielestäni olen pitkälti päässyt sellaisesta ajatuksesta, että minun tarvitsisi olla jotain sellaista toisten tahtomaa mitä en oikeasti ole.
Olet pääsyt hyvälle tielle :)
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Taisto - 03.06.14 - klo:18:49
Mielestäni tuo em. jae kertoo sen aika tyhjentävästi. Ei siihen ole lisättävää. Ja kertoo senkin, ettei pyhitys siedä "omaa hikeä".
Ehkä pyhitys ei edellytä omaa hikeä lähtökohdakseen. Mutta kyllä se hikeä aiheuttaa.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Soltero - 03.06.14 - klo:18:55
Mielestäni tuo em. jae kertoo sen aika tyhjentävästi. Ei siihen ole lisättävää. Ja kertoo senkin, ettei pyhitys siedä "omaa hikeä".
Ehkä pyhitys ei edellytä omaa hikeä lähtökohdakseen. Mutta kyllä se hikeä aiheuttaa.
Nin se on.
"Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan."
(Hepr. 12:4)
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Natanael - 03.06.14 - klo:19:52

Omasta mielestäni olen pitkälti päässyt sellaisesta ajatuksesta, että minun tarvitsisi olla jotain sellaista toisten tahtomaa mitä en oikeasti ole.
Olet pääsyt hyvälle tielle :)
No jaa, nyt on ongelma se, että itse tahdon tai luulen tahtovani sellaisia, jota en itse oikeasti ole, enkä koskaan itsessäni tule olemaan. Kun oikein tarkkaan itseänsä tutkii, huomaa, että haluaa monenmoista, mitä ei oikeasti edes tahdo.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Mice - 03.06.14 - klo:20:05
Ja monesti ihminen luulee tietävänsä mitä muut haluaisi meidän olevan.
Välttämättä kukaan ei ole sanonut mitään, mutta me olemme luulossamme varmoja. Silloin ovat tunteet ja ymmärrys menneet ristikkäin. Ja heikko ihminen uskoo tunteidensa luulotelmia.

Tietysti aina on olemassa myös ihmisiä, jotka haluavat "vapauttaa" meidät olemaan heidänlaisiaan. Heidän pieneen maailmaansa ei mahdu moninaisuutta ja he itse toimivat portinvartioina totuuteen.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Taisto - 03.06.14 - klo:21:10

Omasta mielestäni olen pitkälti päässyt sellaisesta ajatuksesta, että minun tarvitsisi olla jotain sellaista toisten tahtomaa mitä en oikeasti ole.
Olet pääsyt hyvälle tielle :)
No jaa, nyt on ongelma se, että itse tahdon tai luulen tahtovani sellaisia, jota en itse oikeasti ole, enkä koskaan itsessäni tule olemaan. Kun oikein tarkkaan itseänsä tutkii, huomaa, että haluaa monenmoista, mitä ei oikeasti edes tahdo.
Jäin hetkeksi miettimään tuota viimeistä virkettäsi "haluaa monenmoista, mitä ei oikeasti edes tahdo".
Aika pian huomasin, että sama täällä.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Taisto - 03.06.14 - klo:21:14
Ja monesti ihminen luulee tietävänsä mitä muut haluaisi meidän olevan.
Välttämättä kukaan ei ole sanonut mitään, mutta me olemme luulossamme varmoja. Silloin ovat tunteet ja ymmärrys menneet ristikkäin. Ja heikko ihminen uskoo tunteidensa luulotelmia.

Tietysti aina on olemassa myös ihmisiä, jotka haluavat "vapauttaa" meidät olemaan heidänlaisiaan. Heidän pieneen maailmaansa ei mahdu moninaisuutta ja he itse toimivat portinvartioina totuuteen.
Niin, jotkut sanelevat meille mitä pitäisi olla ja tehdä.
Englanniksi sanella = dictate, sanelija = dictator = diktaattori tai itsevaltias. Hmm...
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Paulus - 03.06.14 - klo:21:22
Mielestäni tuo em. jae kertoo sen aika tyhjentävästi. Ei siihen ole lisättävää. Ja kertoo senkin, ettei pyhitys siedä "omaa hikeä".
Ehkä pyhitys ei edellytä omaa hikeä lähtökohdakseen. Mutta kyllä se hikeä aiheuttaa.

Hepr. 14. Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään.
15. Todistaahan sen meille myös Pyhä Henki; sillä sanottuaan:
16. "Tämä on se liitto, jonka minä näiden päivien jälkeen teen heidän kanssaan", sanoo Herra: "Minä panen lakini heidän sydämiinsä ja (minä) kirjoitan ne heidän mieleensä";
17. ja: "heidän syntejänsä ja laittomuuksiansa en minä enää muista".

Tuosta luulisi selviävän, kuka on tämä "minä", joka pitää huolen pyhityksestä. Ihmisen omat pyhittymisyrityset ovat enimmäkseen haitaksi.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Taisto - 03.06.14 - klo:22:31
Mielestäni tuo em. jae kertoo sen aika tyhjentävästi. Ei siihen ole lisättävää. Ja kertoo senkin, ettei pyhitys siedä "omaa hikeä".
Ehkä pyhitys ei edellytä omaa hikeä lähtökohdakseen. Mutta kyllä se hikeä aiheuttaa.

Hepr. 14. Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään.
15. Todistaahan sen meille myös Pyhä Henki; sillä sanottuaan:
16. "Tämä on se liitto, jonka minä näiden päivien jälkeen teen heidän kanssaan", sanoo Herra: "Minä panen lakini heidän sydämiinsä ja (minä) kirjoitan ne heidän mieleensä";
17. ja: "heidän syntejänsä ja laittomuuksiansa en minä enää muista".

Tuosta luulisi selviävän, kuka on tämä "minä", joka pitää huolen pyhityksestä. Ihmisen omat pyhittymisyrityset ovat enimmäkseen haitaksi.
Tarkoitin sitä, että Jumalan teot elämässämme aiheuttavat hikeä. Varsinkin silloin kun Hän tavalla
tai toisella johtaa meidät tilanteeseen jossa ymärrämme selvästi oman kehnoutemme. Avun tarve on
silloin suuri, pakottaen meidät aivan todella "syvältä huutamaan" Jumalan apua. Se on tilanne,
jossa "hikeä pukkaa". Tällaiset kokemukseni saivat minut kommentoimaan tuota mainitsemaasi
hiki-detaljia.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Paulus - 04.06.14 - klo:08:10
Mielestäni tuo em. jae kertoo sen aika tyhjentävästi. Ei siihen ole lisättävää. Ja kertoo senkin, ettei pyhitys siedä "omaa hikeä".
Ehkä pyhitys ei edellytä omaa hikeä lähtökohdakseen. Mutta kyllä se hikeä aiheuttaa.

Hepr. 14. Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään.
15. Todistaahan sen meille myös Pyhä Henki; sillä sanottuaan:
16. "Tämä on se liitto, jonka minä näiden päivien jälkeen teen heidän kanssaan", sanoo Herra: "Minä panen lakini heidän sydämiinsä ja (minä) kirjoitan ne heidän mieleensä";
17. ja: "heidän syntejänsä ja laittomuuksiansa en minä enää muista".

Tuosta luulisi selviävän, kuka on tämä "minä", joka pitää huolen pyhityksestä. Ihmisen omat pyhittymisyrityset ovat enimmäkseen haitaksi.
Tarkoitin sitä, että Jumalan teot elämässämme aiheuttavat hikeä. Varsinkin silloin kun Hän tavalla
tai toisella johtaa meidät tilanteeseen jossa ymärrämme selvästi oman kehnoutemme. Avun tarve on
silloin suuri, pakottaen meidät aivan todella "syvältä huutamaan" Jumalan apua. Se on tilanne,
jossa "hikeä pukkaa". Tällaiset kokemukseni saivat minut kommentoimaan tuota mainitsemaasi
hiki-detaljia.


No, nyt ollaan jo paljon lähempänä toisiamme. Tuosta omasta kehnoudesta puhuttaessa on joskus semmoinen kaiku, että moni siitä mielellään "kerskuu" (en viittaa Sinuun), mutta entä sitten, kun vuosikymmeniä uskossa ollut löytää itsestään jotain niin pahaa, että kauhistuu omaa itseään? Se on ehkä tuo tilanne, jota tarkoitit.

Joskus uskovakin tarvitsee sellaisen pilallaolemisen kokemisen, ennenkuin armo kirkastuu (todella) ainoaksi vaihtoehdoksi. Sen jälkeen ei enää juuri muusta halua tietääkään eikä muusta puhua (1. Kor. 2:2).
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Taisto - 04.06.14 - klo:17:01
mutta entä sitten, kun vuosikymmeniä uskossa ollut löytää itsestään jotain niin pahaa, että kauhistuu omaa itseään? Se on ehkä tuo tilanne, jota tarkoitit.
Juuri sitä tarkoitin. Tätä kauhistumista taitaa useimmiten tulla vasta vuosien tai vuosikymmenien uskossa olemisen jälkeen.
Kauhistumista siitä, mitä nyt olen, tai siitä mitä kauheaa olen aiemmin elämässä tehnyt vaikka samalla olen luullut tekeväni oikein.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Paulus - 04.06.14 - klo:17:31
mutta entä sitten, kun vuosikymmeniä uskossa ollut löytää itsestään jotain niin pahaa, että kauhistuu omaa itseään? Se on ehkä tuo tilanne, jota tarkoitit.
Juuri sitä tarkoitin. Tätä kauhistumista taitaa useimmiten tulla vasta vuosien tai vuosikymmenien uskossa olemisen jälkeen.
Kauhistumista siitä, mitä nyt olen, tai siitä mitä kauheaa olen aiemmin elämässä tehnyt vaikka samalla olen luullut tekeväni oikein.

Arvelen, että Jumala suuressa armossaan hallitsee tätäkin aluetta. Jos tätä kauhistumista tapahtuisi heti uskoontulon jälkeen, silloin luopuminen koko uskosta olisi hyvin todennäköistä. Ajattelu, että eihän minusta ole siihen, saisi vallan.

Mutta varttuneelle uskovalle kauhistuminen aiheuttaa väistämättä sisäisen kriisin. Selviytymiskeinot voisi jakaa karkeasti kahteen. Toinen on koko asian vähätteleminen ja painaminen taka-alalle. Sillä on kuitenkin paaduttava vaikutus.

Toinen on sen asian rehellinen myöntäminen, että itsessäni olen syntinen, kurja ja kadotettu. Jälkimmäinen kokemus on kuitenkin arvokas ja saa uskovan armollisemmaksi muita kohtaan.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Helena - 08.06.14 - klo:10:57
Edellä olevista teksteistä mieleen noussutta.

Jer. 31
33 Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.

Jumalan laki, joka pysyy iankaikkisesti, on vanhurskas ja pyhä. Joka tätä lakia rikkoo, tekee laittomuuden eli synnin. Jeesus ainoana maan päällä vaeltaneista oli/on synnitön ja Hän täytti kaiken lain.

Nyt kun aiheena on pyhitys, jo se aiheena ilmaisee, että elämme Uudessa liitossa. Laki ei voinut saada aikaan mitään vanhurskautta, koska lain kautta tulee synnintunto ja laki vain osoittaa, että olemme lainrikkojia. Eikä Vanhan liiton syntiuhritkaan voineet syntejä poistaa, vaan niissä oli ainainen muistutus synneistä.

Uudessa liitossa lain vanhurskaus täytettiin Jeesuksessa, mikä luetaan hyväksemme uskon kautta Häneen. Olemme Kristuksessa täydellisiä ja armon alla, Hengen kuljetettavina. Pukunamme on Kristuksen täydellinen vanhurskaus. Tämän vanhurskauden perusteella ja pysymällä Kristuksessa, Herra itse pyhittää meitä siten, että Jumalan vanhurskas laki ja tahto tulee Pyhän Hengen kautta kirjoitettua sydämiimme, vähitellen ja aina enemmän ja enemmän. Se on toisin sanottuna pyhitystä (elämän vanhurskautta), joka tarkoittaa muuttumista Kristuksen kaltaisuutta kohti.

Uudessa liitossa ei siis enää tavoitella vanhurskautta eikä täydellisyyttä lainnoudattamisen kautta. Siksipä Solteron viesti 165 on lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna samaa asiaa.

Eipä tuohon ole mitään lisäämistä.
 
Kristus itse tekee tuota työtä meissä, että tuo sydämiimme kirjoitettu laki sulautuisi meissä lihaksi ja tulisi käytäntöön, mutta me päätämme siitä, pysymmekö Hänen työpöydällään, eli suostummeko siihen, mitä Hän elämässämme ja kohdallamme tekee, vai olemmeko jatkuvasti kampeamassa jonkin oman oivalluksemme innoittamina pois Hänen muovaavista käsistään.

Mauri Viksten on ilmaissut asian näin:
"Jumala aikaansaa meissä pyhityksen, mutta meidän tehtävämme on elää ja toteuttaa sitä omassa arjessamme ja siihen Jumala ei meitä pakota."

Eli ei pyhitys ole mitään niin absraktia, etteikö sillä ole käytännön elämän kanssa mitään tekemistä, vaan Sana antaa meille selvän tiedon siitä, mitä se on, kuten tässä Kurjenmiekan esille nostamassa Raam.kohdassa tuodaan julki:

"Koska meillä siis on nämä lupaukset, rakkaani, niin puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa." (2. Kor. 7:1)
Tästä tuli vielä mieleen tämä Jaakobin sana. Niinkuin Tikli totesi, tämän Pyhä Henki tekee meissä itsekussakin, jos haluamme kuulla ja kuunella mitä sana ja Henki puhuvat. Jotta sana saisi aikaan sen, jota varten Jumala on sanansa antanut.

Jaak. 1
21 Sentähden pankaa pois kaikki saastaisuus ja kaikkinainen pahuus ja ottakaa hiljaisuudella vastaan sana, joka on teihin istutettu ja joka voi teidän sielunne pelastaa.
22 Mutta olkaa sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita, pettäen itsenne.
23 Sillä jos joku on sanan kuulija eikä sen tekijä, niin hän on miehen kaltainen, joka katselee kuvastimessa luonnollisia kasvojaan;
24 hän katselee itseään, lähtee pois ja unhottaa heti, millainen hän oli.
25 Mutta joka katsoo täydelliseen lakiin, vapauden lakiin, ja pysyy siinä, eikä ole muistamaton kuulija, vaan todellinen tekijä, hän on oleva autuas tekemisessään.
26 Jos joku luulee olevansa jumalanpalvelija, mutta ei hillitse kieltään, vaan pettää sydämensä, niin hänen jumalanpalveluksensa on turha.

Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Paulus - 08.06.14 - klo:16:41
Aito pyhitys on aina Jumalan työtä. Siksi kaiken maailman pyhitysliikkeet ovat ajaneet karille ja tulevat ajamaan. Mutta kuinka Jumala sitten pyhittää ihmistä, joka on monin tavoin vajaa ja syntinen? Hän käyttää siihen armoa ja kuria.

Hepr. 12:10 sanoo tämän asian lyhyesti ja ytimekkäästi: "…mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään."

Armon kasvattavasta (ja pyhittävästä) vaikutuksesta Paavali kirjoittaa Tiit. 2:11-14.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: tikli - 09.06.14 - klo:06:52
Edellä olevista teksteistä mieleen noussutta.

Jer. 31
33 Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.

Jumalan laki, joka pysyy iankaikkisesti, on vanhurskas ja pyhä. Joka tätä lakia rikkoo, tekee laittomuuden eli synnin. Jeesus ainoana maan päällä vaeltaneista oli/on synnitön ja Hän täytti kaiken lain.

Nyt kun aiheena on pyhitys, jo se aiheena ilmaisee, että elämme Uudessa liitossa. Laki ei voinut saada aikaan mitään vanhurskautta, koska lain kautta tulee synnintunto ja laki vain osoittaa, että olemme lainrikkojia. Eikä Vanhan liiton syntiuhritkaan voineet syntejä poistaa, vaan niissä oli ainainen muistutus synneistä.

Uudessa liitossa lain vanhurskaus täytettiin Jeesuksessa, mikä luetaan hyväksemme uskon kautta Häneen. Olemme Kristuksessa täydellisiä ja armon alla, Hengen kuljetettavina. Pukunamme on Kristuksen täydellinen vanhurskaus. Tämän vanhurskauden perusteella ja pysymällä Kristuksessa, Herra itse pyhittää meitä siten, että Jumalan vanhurskas laki ja tahto tulee Pyhän Hengen kautta kirjoitettua sydämiimme, vähitellen ja aina enemmän ja enemmän. Se on toisin sanottuna pyhitystä (elämän vanhurskautta), joka tarkoittaa muuttumista Kristuksen kaltaisuutta kohti.

Uudessa liitossa ei siis enää tavoitella vanhurskautta eikä täydellisyyttä lainnoudattamisen kautta. Siksipä Solteron viesti 165 on lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna samaa asiaa.

Eipä tuohon ole mitään lisäämistä.
 
Kristus itse tekee tuota työtä meissä, että tuo sydämiimme kirjoitettu laki sulautuisi meissä lihaksi ja tulisi käytäntöön, mutta me päätämme siitä, pysymmekö Hänen työpöydällään, eli suostummeko siihen, mitä Hän elämässämme ja kohdallamme tekee, vai olemmeko jatkuvasti kampeamassa jonkin oman oivalluksemme innoittamina pois Hänen muovaavista käsistään.

Mauri Viksten on ilmaissut asian näin:
"Jumala aikaansaa meissä pyhityksen, mutta meidän tehtävämme on elää ja toteuttaa sitä omassa arjessamme ja siihen Jumala ei meitä pakota."

Eli ei pyhitys ole mitään niin absraktia, etteikö sillä ole käytännön elämän kanssa mitään tekemistä, vaan Sana antaa meille selvän tiedon siitä, mitä se on, kuten tässä Kurjenmiekan esille nostamassa Raam.kohdassa tuodaan julki:

"Koska meillä siis on nämä lupaukset, rakkaani, niin puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa." (2. Kor. 7:1)
Tästä tuli vielä mieleen tämä Jaakobin sana. Niinkuin Tikli totesi, tämän Pyhä Henki tekee meissä itsekussakin, jos haluamme kuulla ja kuunella mitä sana ja Henki puhuvat. Jotta sana saisi aikaan sen, jota varten Jumala on sanansa antanut.

Jaak. 1
21 Sentähden pankaa pois kaikki saastaisuus ja kaikkinainen pahuus ja ottakaa hiljaisuudella vastaan sana, joka on teihin istutettu ja joka voi teidän sielunne pelastaa.
22 Mutta olkaa sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita, pettäen itsenne.
23 Sillä jos joku on sanan kuulija eikä sen tekijä, niin hän on miehen kaltainen, joka katselee kuvastimessa luonnollisia kasvojaan;
24 hän katselee itseään, lähtee pois ja unhottaa heti, millainen hän oli.
25 Mutta joka katsoo täydelliseen lakiin, vapauden lakiin, ja pysyy siinä, eikä ole muistamaton kuulija, vaan todellinen tekijä, hän on oleva autuas tekemisessään.
26 Jos joku luulee olevansa jumalanpalvelija, mutta ei hillitse kieltään, vaan pettää sydämensä, niin hänen jumalanpalveluksensa on turha.

Ajattele, vasta nyt huomasin, että tuo Vikstenin "lausuntohan" on näinkin täysin  Jumalan Sanaa mukaeleva. :)

Olen tuota ajatustaan kantanut aina mukanani ja kokenut sen olevan hyvinkin totta kokonaisvaltaisessa Raamatun sanomassa, mutta en ole koskaan ikäänkuin huomannut, tai jostain syystä se on mennyt vain ohi, että sille on näinkin sanatarkka vastine Raamatussa.

Ja jälleen kerran sisimpäni ihastuu Jumalan Sanan sulautumisesta meidän arkeemme, eli siitä, miten se pitää yhtä konkreettisen elämän kanssa ja myöskin siitä, miten Jumala lähettää omiensa kautta ihania Sanan oivalluksia meille.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: kimble - 11.01.21 - klo:19:34
Jos olette huomanneet niin monet Raamatun tosiasiat ovat menneessä aikamuodossa,,kuten: Ne jotka Hän on vanhurskauttanut ne Hän on myös pyhittänyt ja jotka Hän on pyhittänyt ne Hän on myös kirkastanut..Kaikki nämä ovat Kristuksessa ON.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Soltero - 12.01.21 - klo:00:19
Näin on.  Jeesus on jo suorittanut lunastuksen, josta seuraa pyhitys ja pelastus.
Ihmisten ponnistukset, kilvoittelut ja pyhittäytymiset eivät ole aina turhia,
jos niiden ymmärtää pohjautuvan ainoastaan Jeesuksen kautta vuodatettuun armoon.
Mutta kaikki eivät sellaisiin kykene, ja silti Herran armo ja rakkaus hoitaa, kasvattaa ja ohjaa perille asti.

"Hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään."
(Hepr. 10:14)
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: crystalvoice - 23.02.21 - klo:08:10
Aito pyhitys on aina Jumalan työtä. Siksi kaiken maailman pyhitysliikkeet ovat ajaneet karille ja tulevat ajamaan. Mutta kuinka Jumala sitten pyhittää ihmistä, joka on monin tavoin vajaa ja syntinen? Hän käyttää siihen armoa ja kuria.

Hepr. 12:10 sanoo tämän asian lyhyesti ja ytimekkäästi: "…mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään."

Armon kasvattavasta (ja pyhittävästä) vaikutuksesta Paavali kirjoittaa Tiit. 2:11-14.

Onko mielestäsi kristillisessä mielessä oikein opettaa, että laki kasvattaa uskoon (Gal. 3:23-25)? Miten selittäisit asian rippikoululaiselle? Miten selittäisit rippikoululaiselle kohdan Gal. 2:19, joka kuuluu samaan aiheeseen?

Seuraako ajallisesti siitä, kun ihminen on jättänyt legalistisen "pelastustien" jälkeensä ja uskon kautta ottanut vastaan Jumalan armon, että opetus armosta ja Pyhä Henki uskovassa vaikuttavat pyhitystä eli Jumalan mielen mukaista elämää, jota ihmisen pyrkimys lain mukaiseen elämään ei saavuttanut? Jos laki kasvattaa uskoon, se kasvattaa käsittääkseni sellaiseen uskoon, jonka kohde tai sisältö on Jumalan armo. Laki ei kristillisessä mielessä nähdäkseni kasvata sellaiseen pyhyyteen, joka saavutettaisiin ilman uskoa armoon, jos ihminen oikein ponnistelisi pyrkien saavuttamaan pyhän elämän ideaalin. Ihmisen turmeltuneen luonnon tähden pyrkimys Jumalan lain mukaiseen tai pyhään elämään ei saavuta päämäärätavoitettaan (esim. Room. 7:9-10 ja 1 Kor. 15:56b).

Jos tai kun pyhitykseen kuuluu myös kuritus, niin onko mielestänne kristillisessä mielessä väärin opettaa, että armo tai oikea opetus armosta myös kurittaa? Armoon kuuluva kuritus olisi paradoksi, sillä kurittamista tai "ruoskimista" (vrt. Hepr. 12:6) ei yleensä liitetä ajatukseen rangaistuksesta tai tuomiosta vapauttamiseen tai armahtamiseen. Ainakin käsittääkseni vilpitön usko siihen, että on nimenomaan armosta pelastettu ja että uskovanakin elää joka päivä nimenomaan armon alla, pitää kurissa sitä ihmismielen ylpeää osaa, joka ei suostu elämään armahdetun asemassa. Niin kauan kuin ihminen elää muiden ihmisten tai Jumalan silmissä armon alla tai armahdetun asemassa, hän ei ole käsittääkseni järkisyillä oikeutettu ylpeilemään. Irrationaalisesti voi ylpeillä oman päänsä sisällä, mutta se on eri asia kuin se, että muiden edessä armahdettuna olisi ansainnut jotain, jolla ylpeillä. Jos armon alla eläminen kuuluisi vain uskovan ihmisen hengellisen taipaleen alkuun, voisi ehkä jostain ylpeillä, kun alkutaival on ohi. Miksi ylipäänsä ylpeillä tai missä mielessä ylpeillä? Millä tavalla jonkinlainen ylpeily kuuluisi hyvään elämään tai edistäisi sitä?

Jos ihminen nimenomaan armon alla eläessään todella ansaitsisi jotain, jonka varassa hän voisi pitää itseään erinomaisena tai poikkeuksellisen hyvänä ihmisenä, josta muutkin voisivat ottaa mallia, se olisi varmaan aika paradoksaalista ansaitsemista, kun synnin tähden eläisi samaan aikaan kuitenkin armon alla. Vaikka tekisikin jotain kiitosta ansaitsevaa, mikä järki olisi siinä, jos ylpeilisi hyvyydellään, tai millä tavalla se ylpeily johtaisi entistä parempaan elämään? Ei sellainen ylpeily ainakaan itsessään tai sinänsä käsittääkseni millään tavalla ainakaan edistäisi muiden hyvinvointia. Jos jotkut muut ihmiset kuitenkin innostuisivat tekemään enemmän hyvää muille nähtyään jonkun ihmisen hyvin perustein ansainneen kunniaa ja kiitosta tai ylpeilyn aihetta, se olisi räikeällä tavalla sellaista hyvän tekemistä, jonka todellisena päämäärätavoitteena olisi pyrkijöiden oma kunnia tai status. Vaikea nähdä sellaista innokasta pyrkimystä erikoislaatuisena tai jumalallista kunniaa ansaitsevana pyrkimyksenä. Ihmiset luonnostaan pyrkivät nostamaan statustaan muiden edessä tavalla tai toisella. Ei siinä pyrkimyksessä ole mitään jaloa tai ihailua tai kiitosta synnyttävää sinänsä.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: sandia - 25.02.21 - klo:17:48
Lainaus
Onko mielestäsi kristillisessä mielessä oikein opettaa, että laki kasvattaa uskoon (Gal. 3:23-25)? Miten selittäisit asian rippikoululaiselle? Miten selittäisit rippikoululaiselle kohdan Gal. 2:19, joka kuuluu samaan aiheeseen?

Tuossa crystalvoicen ensimmäinen kysymys ylläolevassa viestissä.

Mielestäni on oikein opettaa, että laki kasvattaa uskoon.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Paulus - 25.02.21 - klo:19:06
Huomasin, että keskustelussa on (minullekin) esitetty kysymyksiä, joihin en ole vastannut. Ehkä johtuu pitkälti iästäni, ettei ole paukkuja selvittää asioita, kuten joskus aiemmin.

Mutta voin antaa pari osoitetta, joista vastauksia löytyy. Tosin niissäkin on tavattoman paljon lainauksia eri lähteistä. Mutta pääosin olen yhtynyt sanottuun:
http://www.kristitynfoorumi.fi/UskvaiEvank.pdf
https://kristitynfoorumi.fi/armoonkoti.pdf
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: sandia - 25.02.21 - klo:21:38
Vastaan crystalvoicen viestiin pätkittäin, jotta käytän tarpeeksi aikaa kunkin kappaleen ajatuksen löytämiseen.

Tässä hänen toinen kokonaisuutensa, mikä on jatkoa edelliselle.
Lainaus
Seuraako ajallisesti siitä, kun ihminen on jättänyt legalistisen "pelastustien" jälkeensä ja uskon kautta ottanut vastaan Jumalan armon, että opetus armosta ja Pyhä Henki uskovassa vaikuttavat pyhitystä eli Jumalan mielen mukaista elämää, jota ihmisen pyrkimys lain mukaiseen elämään ei saavuttanut? Jos laki kasvattaa uskoon, se kasvattaa käsittääkseni sellaiseen uskoon, jonka kohde tai sisältö on Jumalan armo. Laki ei kristillisessä mielessä nähdäkseni kasvata sellaiseen pyhyyteen, joka saavutettaisiin ilman uskoa armoon, jos ihminen oikein ponnistelisi pyrkien saavuttamaan pyhän elämän ideaalin. Ihmisen turmeltuneen luonnon tähden pyrkimys Jumalan lain mukaiseen tai pyhään elämään ei saavuta päämäärätavoitettaan (esim. Room. 7:9-10 ja 1 Kor. 15:56b).

Juu mielestäni se menee noin.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: crystalvoice - 25.02.21 - klo:22:58
Moni on kokenut päässeensä vapaaksi legalistisesta "pelastustiestä" tullessaan vakaumukseen, jossa ajatellaan ja uskotaan siihen, että Jumalan armo Jeesuksessa Kristuksessa yksin pelastaa uskovan ilman lain tekoja; mutta ei se monestikaan merkitse sitä, että uskova ei olisi enää koskaan legalististen ponnistusten alainen tai lainkaan lakihenkisyyden lumoissa. Monella on varmasti omakohtaista kokemusta tästä.

Jos en väärin muista, Paulus on jossain täällä maininnut omasta kokemuksestaan. Hän sai jo vuosia uskossa eläneenä jollain radikaalilla tavalla kokea ja ymmärtää, ettei hän täytä mittaa, ja se ilmeisesti sai hänet juurtumaan pysyvästi evankeliumiin.

Jos kuolee lain välityksellä pois laista (Gal. 2:19), se nähdäkseni edellyttää oikeaa käsitystä laista ja syvällistä ymmärrystä omasta kykenemättömyydestä täyttää sitä (uskovanakaan).
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: sandia - 26.02.21 - klo:00:13
Se "armon uudessa tilassa" eläminen on niin uutta ihmiselle ja tavallaan inhimillisen ajattelun vastaista, vaikka todella vapauttavaa ja eheyttävää kun sitä alkaa näkemään.

Koskapa siellä taustalla siis piiloittaa rakkaus mitä ei tarvitse ansaita.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Paulus - 26.02.21 - klo:10:06
Moni on kokenut päässeensä vapaaksi legalistisesta "pelastustiestä" tullessaan vakaumukseen, jossa ajatellaan ja uskotaan siihen, että Jumalan armo Jeesuksessa Kristuksessa yksin pelastaa uskovan ilman lain tekoja; mutta ei se monestikaan merkitse sitä, että uskova ei olisi enää koskaan legalististen ponnistusten alainen tai lainkaan lakihenkisyyden lumoissa. Monella on varmasti omakohtaista kokemusta tästä.

Jos en väärin muista, Paulus on jossain täällä maininnut omasta kokemuksestaan. Hän sai jo vuosia uskossa eläneenä jollain radikaalilla tavalla kokea ja ymmärtää, ettei hän täytä mittaa, ja se ilmeisesti sai hänet juurtumaan pysyvästi evankeliumiin.

Jos kuolee lain välityksellä pois laista (Gal. 2:19), se nähdäkseni edellyttää oikeaa käsitystä laista ja syvällistä ymmärrystä omasta kykenemättömyydestä täyttää sitä (uskovanakaan).

Olen vuosien mittaan kertonut omasta pilallemenemiskokemuksestani, jota pidän vieläkin arvossa. Se herätti aikoinaan närää joissakin ikäänkuin kokemukseni olisi malli toisillekin. Itselleni se kuitenkin avasi oven armokäsitteen "päivittämiseen". Juuri uskoontulleelle sellaista kokemusta ei juuri anneta, koska se vie helposti uskosta luopumiseen.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: crystalvoice - 26.02.21 - klo:13:19
Moni on kokenut päässeensä vapaaksi legalistisesta "pelastustiestä" tullessaan vakaumukseen, jossa ajatellaan ja uskotaan siihen, että Jumalan armo Jeesuksessa Kristuksessa yksin pelastaa uskovan ilman lain tekoja; mutta ei se monestikaan merkitse sitä, että uskova ei olisi enää koskaan legalististen ponnistusten alainen tai lainkaan lakihenkisyyden lumoissa. Monella on varmasti omakohtaista kokemusta tästä.

Jos en väärin muista, Paulus on jossain täällä maininnut omasta kokemuksestaan. Hän sai jo vuosia uskossa eläneenä jollain radikaalilla tavalla kokea ja ymmärtää, ettei hän täytä mittaa, ja se ilmeisesti sai hänet juurtumaan pysyvästi evankeliumiin.

Jos kuolee lain välityksellä pois laista (Gal. 2:19), se nähdäkseni edellyttää oikeaa käsitystä laista ja syvällistä ymmärrystä omasta kykenemättömyydestä täyttää sitä (uskovanakaan).

Olen vuosien mittaan kertonut omasta pilallemenemiskokemuksestani, jota pidän vieläkin arvossa. Se herätti aikoinaan närää joissakin ikäänkuin kokemukseni olisi malli toisillekin. Itselleni se kuitenkin avasi oven armokäsitteen "päivittämiseen". Juuri uskoontulleelle sellaista kokemusta ei juuri anneta, koska se vie helposti uskosta luopumiseen.

Mistä mahdollisesti niiden ihmisten kohdalla johtuu uskonmenetys, jotka tiedostavat melko nopeasti uskoontulonsa jälkeen, että ovat tavalla tai toisella sangen raadollisia? Monista lehdistä olen aikoinaan lukenut henkilökohtaisia todistuksia siitä, että uskoontulo muutti radikaalisti elämää siinä mielessä, että pahat tavat tai synnit jäivät taakse (tai vähintään "syntielämä"). Hengellisissä kokouksissa muistan kuulleeni vastaavankaltaisia todistuksia. Jos joku nuori uskova vielä sangen tietämättömänä ja kokemattomana uskovana vertaa omaa elämäänsä edellä mainittuihin todistuksiin, hän voi kokea ahdistavan ristiriidan, joka voi aiheuttaa epäilyksiä uskon(non) väitteiden totuudellisuudesta.

Joillakin uskovilla voi olla hyvin negatiivisia kokemuksia muista uskovista ja myös itsestään uskovana, mutta koska heidän kristillinen ajatusmaailmansa tai teologiansa ei opeta uskoontulemisen yhteydessä tapahtuvasta radikaalista muutoksesta (uudestisyntymisestä) ja pyhityksestä siinä mielessä, että synti häviäisi jokapäiväisestä elämästä hyvin radikaalilla tavalla, heidän uskonsa kestää. Miikka Ruokanen vaikuttaa olevan yksi heistä. Ruokanen 31 vuotta sitten julkaistussa Ydinkohdat-kirjassaan:

Lainaus
"Kristitty ei milloinkaan muutu olemukseltaan paremmaksi. Hänen tahtonsa ei voi millään merkittävällä tavalla uudistua. Kristitty on aina »samanaikaisesti syntinen ja vanhurskas» (Luther), ja tällaisena hän pysyy koko elämänsä ajan. Hän on täydellisesti vanhurskas ja pyhä, koska hänessä asuva Kristus on tämä täydellisyys. Mutta samanaikaisesti hän on täysin radikaalisti syntinen, jonka elämää leimaa kauttaaltaan itsekkyys, ylpeys ja ahneus ja joka voi milloin tahansa syyllistyä mitä hirveimpään lankeemukseen.

Joskus tuntuu, että juuri uskovat ovat kaikkein ahneimpia, itserakkaimpia, omahyväisimpiä ja riitaisimpia ihmisiä maan päällä. Ehkäpä Jumalan käsittämättömään armoon kuuluu pelastaa juuri ne, jotka ovat kaikkein perkeleellisimpiä (vrt. Perkele = riidankylväjä) ja siksi itsessään kaikkein kelvottomimpia ihmisiä.
 
Suhteessa evankeliumiin kristittyjen elämällä on negatiivinen mainosarvo: jos Kristukseen pitäisi uskoa sen nojalla, millaisia uskovat ovat, tulisi minusta ainakin hetipaikalla ateisti."

(Miikka Ruokainen: Ydinkohdat. 1990, 146)
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: sandia - 26.02.21 - klo:16:58
Crystalvoice, tuossa menet pieleen. Käänteisesti:
Lainaus
Joillakin uskovilla voi olla hyvin negatiivisia kokemuksia muista uskovista ja myös itsestään uskovana, mutta koska heidän kristillinen ajatusmaailmansa tai teologiansa ei opeta uskoontulemisen yhteydessä tapahtuvasta radikaalista muutoksesta (uudestisyntymisestä) ja pyhityksestä siinä mielessä, että synti häviäisi jokapäiväisestä elämästä hyvin radikaalilla tavalla, heidän uskonsa kestää

Kenellä muka on sellainen kristillinen ajatusmaailma ja teologia, että synti häviäisi jokapäiväisesta elämästä radikaalilla tavalla?

Ei ainakaan Raamattu niin opeta. Minullakaan ei ole sellaista kristillistä ajatusmaailmaa, että noin kävisi.
Eli mistä tuon vetäisit? Ei opeta Paavali tuolla tavalla, eikä Jeesus. Eli mistä tuon sitten yhtäkkiä vetäisit?

Ei ihmisyys muutu uskoon tultua.
Se mikä on muuttunut on että ihminen on uudestisyntynyt. Hän totaalisesti pelastunut kadotukselta, tuomilta. Hänestä on tullut Jumalan lapsi. Hänessä asuu Pyhä Henki, joka kykenee johtamaan ihmistä enemmän ja enemmän totuuteen itsestään Jumalan sanan valossa.

Tähän uskonkäsitykseen mahtuu myös se kummallisena ja ristiriitaisena pitämäsi ajatus, että armossa elämiseen voi kuulua myös kuritus. Siinä mielessä että ei Jumala laita uskovaa johonkin kummalliseen kuplaan, missä hyvyys ja rakkaus ympäröi häntä ja hän ei koe inhmillisen elämän kolhuja. Useinhan ns. KURITUS on juuri elämässä koetut pahatkin tilanteet.

Tää kaikki on aivan selvää uskoon tulleelle ihmiselle ajattelisin. Pyhä Henki opettaa uskovaa ja johtaa totuuteen.
Mutta aivan selvästi kautta koko Raamatun tulee esille että uskova on jokaisessa kohtaamassa tilanteessa valinnan paikalla sen suhteen hyväksyy jonkin asian Jumalan sallimana vai päättääkö, että nyt riitti, otan kyllä asiat omaan käteeni. Siinä usein käy niin, joko pienissä, keskikokoissa tai isoissa asioissa, että ihminen päättää vastaan itse pahaan hyväksi näkemällään tavalla. Usein siihen valintaan sisältyy syntiä ja epäuskoa. Ei Jumala sitten pelasta omaansa sellaisten valintojenkaan seurauksista, vaan luonnolliset seuraukset sattuvat uskoon aivan samalla tavalla kuin eiuskovaan.

Uskovalla on myös joukko omasta inhimillisesta ajatuksestaan lähteviä ennakko-oletuksia elämän suhteen. Aina nää oletukset eivät ole yhtäpitäviä Raamatun kanssa. Joskus uskova mielessään laittaa Jumalan ikäänkuin oman sanotaan vaikka oikeuskäsityksensä raameihin. Tuossa voi käydä pahasti, jos tilanteet eivät tulekaan vastaamaan ennakkokäsityksiä siitä miten nyt tulisi asioihin mennä.

Jobin kirja on tästä oiva esimerkki.

Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: crystalvoice - 26.02.21 - klo:18:43
Crystalvoice, tuossa menet pieleen. Käänteisesti:
Lainaus
Joillakin uskovilla voi olla hyvin negatiivisia kokemuksia muista uskovista ja myös itsestään uskovana, mutta koska heidän kristillinen ajatusmaailmansa tai teologiansa ei opeta uskoontulemisen yhteydessä tapahtuvasta radikaalista muutoksesta (uudestisyntymisestä) ja pyhityksestä siinä mielessä, että synti häviäisi jokapäiväisestä elämästä hyvin radikaalilla tavalla, heidän uskonsa kestää

Kenellä muka on sellainen kristillinen ajatusmaailma ja teologia, että synti häviäisi jokapäiväisesta elämästä radikaalilla tavalla?

Ei ainakaan Raamattu niin opeta. Minullakaan ei ole sellaista kristillistä ajatusmaailmaa, että noin kävisi.
Eli mistä tuon vetäisit? Ei opeta Paavali tuolla tavalla, eikä Jeesus. Eli mistä tuon sitten yhtäkkiä vetäisit?

Ei ihmisyys muutu uskoon tultua.
Se mikä on muuttunut on että ihminen on uudestisyntynyt. Hän totaalisesti pelastunut kadotukselta, tuomilta. Hänestä on tullut Jumalan lapsi. Hänessä asuu Pyhä Henki, joka kykenee johtamaan ihmistä enemmän ja enemmän totuuteen itsestään Jumalan sanan valossa.

Tähän uskonkäsitykseen mahtuu myös se kummallisena ja ristiriitaisena pitämäsi ajatus, että armossa elämiseen voi kuulua myös kuritus. Siinä mielessä että ei Jumala laita uskovaa johonkin kummalliseen kuplaan, missä hyvyys ja rakkaus ympäröi häntä ja hän ei koe inhmillisen elämän kolhuja. Useinhan ns. KURITUS on juuri elämässä koetut pahatkin tilanteet.

Tää kaikki on aivan selvää uskoon tulleelle ihmiselle ajattelisin. Pyhä Henki opettaa uskovaa ja johtaa totuuteen.
Mutta aivan selvästi kautta koko Raamatun tulee esille että uskova on jokaisessa kohtaamassa tilanteessa valinnan paikalla sen suhteen hyväksyy jonkin asian Jumalan sallimana vai päättääkö, että nyt riitti, otan kyllä asiat omaan käteeni. Siinä usein käy niin, joko pienissä, keskikokoissa tai isoissa asioissa, että ihminen päättää vastaan itse pahaan hyväksi näkemällään tavalla. Usein siihen valintaan sisältyy syntiä ja epäuskoa. Ei Jumala sitten pelasta omaansa sellaisten valintojenkaan seurauksista, vaan luonnolliset seuraukset sattuvat uskoon aivan samalla tavalla kuin eiuskovaan.

Uskovalla on myös joukko omasta inhimillisesta ajatuksestaan lähteviä ennakko-oletuksia elämän suhteen. Aina nää oletukset eivät ole yhtäpitäviä Raamatun kanssa. Joskus uskova mielessään laittaa Jumalan ikäänkuin oman sanotaan vaikka oikeuskäsityksensä raameihin. Tuossa voi käydä pahasti, jos tilanteet eivät tulekaan vastaamaan ennakkokäsityksiä siitä miten nyt tulisi asioihin mennä.

Jobin kirja on tästä oiva esimerkki.

Viittasin tekstissäni sillä ajatuksella, että synti häviäisi hyvin radikaalilla tavalla elämästä, niihin todistuspuheisiin, joista olen aikoinaan lukenut ja kuullut, en Raamattuun enkä oikeaoppiseen kristilliseen teologiaan enkä myöskään kaikkiin vastauskoontulleisiin kristittyihin tai kaikkien uskovien todistuspuheisiin.

Sillä puolestaan, että kuritus ei kuuluisi nimenomaan armoon, en viitannut samalla siihen, ettei kuritus kuuluisi muista syistä uskovan elämään. Mutta sitä kuritusta en yhdistä armoon tai armonsanomaan itsessään tai sinänsä. Kun esim. saatanan enkeli ruoski Paavalia (2 Kor. 12:7) tai kun jokin sairaus ruoskii jotain toista uskovaa, jotta synti ei pääsisi valloilleen ("etten ylpeilisi" kaksi kertaa, 2 Kor. 12.7), siinä ei ole mielestäni kyse siitä, että julistus armosta saisi sen ruoskimisen aikaan. (Eri asia on, että muut tahot voivat vainota tai "kurittaa" armonjulistajaa.)

Se, että syntejä ei lueta kadotustuomioksi ihmiselle (= armo ihmisen kohdalle), ei tarkoita mielestäni Raamatun valossa sitä, että ihmistä kuitenkin kuritettaisiin nimenomaan armon avulla tai että armon tai anteeksiantamuksen julistukseen kuuluisi, että uskovan tulee kärsiä nimenomaan siitä syystä, että hän saa syntinsä anteeksi eli armon omalle kohdalleen. Ajatus armosta kurittaa ihmisen farisealaista mieltä, joka haluaa ansaita jollain tavalla oman pelastuksensa ja saada kunniaa uskonkilvoituksestaan itselleen, mutta en ajattelisi Raamatun valossa, että kaikki kuritus uskovan elämässä on laskettava nimenomaan armon syyksi tai siitä johtuvaksi.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: sandia - 26.02.21 - klo:20:07
Monien kokemus on että, jokin synti tai jotkut synnit lähtevät pois uskoon tullessa. Jotkut heti vapautuvat alkoholismista, toiset vapautuvat rikoksien tekemisestä tai jostain muusta vanhasta tavasta mikä on ollut erityisen tuhoava. Se siis ei tarkoita että ihmisen syntisyys eliminoituu ihmisestä.

Armon ja kurituksen suhteesta ajattelen, että on todella armoa että Herra sallii kurituksen omaisia kokemuksia.
Tämä perustuu siihen, että Roomalaiskirjeen 1. luvussa on että Jumala HYLKÄSI syntisen ihmisen hänen oman mielensä valtaan tekemään...mitä tahansa.
Eli tuomio voi esiintyä tuollaisena näennäisenä vapautena tehdä mitä vain ilman että omatunto varoittaa.

Näen länsimaisen kulttuurin tuosta käsin. Ihmiset näkevät itsensä niin hirveän vapaiksi tekemään mitä tahansa ja vihaavat sitä että joku ehdottaa, että on olemassa normisto, tai Jumalan laki mikä ilmoittaa meille synnin.
Siksi näen tämänhetkisen kulttuuritilanteen länsimaissa hyvin pimeänä.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: crystalvoice - 26.02.21 - klo:21:09
Kun luen Paavalin ajatuksia Korinttilaiskirjeestä (2 Kor. 12. luku) ja Roomalaiskirjeen luvusta 7, minun on helppo muodostaa niiden pohjalta aika pessimistinen teologinen ihmiskäsitys. Jos Paavalin syntistä luontoa piti pitää aisoissa ankarien kärsimysten välityksellä, jotta hän ei tekisi syntiä ("etten ylpeilisi", 2 Kor. 12:7), teen siitä johtopäätöksen, että ilman "rusikointia" hän olisi ollut hyvin ylpeä ihminen, luultavasti monenlaista tuhoa (ainakin kristillishengellisessä mielessä) aikaansaanut ihminen.

Vaikuttaa näkökulmastani siltä, ettei Paavalin uudestisyntynyt luonto ollut voimallisempi kuin hänen ylpeä tai syntinen luontonsa (vrt. Gal. 5:17). Millä tavalla Paavalia (tai jotakuta toista uudestisyntynyttä) ihmistä voisi tästä johtuen sanoa hyväksi ihmiseksi? En tietenkään väitä tai anna ymmärtää, että monien tai kaikkien kristittyjen mielestä uudestisyntynyt ihminen olisi hyvä ihminen tai uudestisyntymisensä tähden voittopuolisesti syntistä luontoaan vahvempi ihminen. Useat rikolliset ovat tekemättä rikoksia vain sen tähden, että heidät on pakotettu kahleisiin tai kärsimyksiin telkien taakse. Jos Paavalia ei olisi pidetty kärsimyksin "kahleissa" (2 Kor. 12:7), olisiko hänessä uudestisyntyneenä ihmisenä ilmennyt ilman "rusikointia" jotain radikaalisti erilaista kuin monessa rikollisessa, jotka ovat paenneet vankilasta?
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: sandia - 26.02.21 - klo:22:07
Kun luen Paavalin ajatuksia Korinttilaiskirjeestä (2 Kor. 12. luku) ja Roomalaiskirjeen luvusta 7, minun on helppo muodostaa niiden pohjalta aika pessimistinen teologinen ihmiskäsitys. Jos Paavalin syntistä luontoa piti pitää aisoissa ankarien kärsimysten välityksellä, jotta hän ei tekisi syntiä ("etten ylpeilisi", 2 Kor. 12:7), teen siitä johtopäätöksen, että ilman "rusikointia" hän olisi ollut hyvin ylpeä ihminen, luultavasti monenlaista tuhoa (ainakin kristillishengellisessä mielessä) aikaansaanut ihminen.

Vaikuttaa näkökulmastani siltä, ettei Paavalin uudestisyntynyt luonto ollut voimallisempi kuin hänen ylpeä tai syntinen luontonsa (vrt. Gal. 5:17). Millä tavalla Paavalia (tai jotakuta toista uudestisyntynyttä) ihmistä voisi tästä johtuen sanoa hyväksi ihmiseksi? En tietenkään väitä tai anna ymmärtää, että monien tai kaikkien kristittyjen mielestä uudestisyntynyt ihminen olisi hyvä ihminen tai uudestisyntymisensä tähden voittopuolisesti syntistä luontoaan vahvempi ihminen. Useat rikolliset ovat tekemättä rikoksia vain sen tähden, että heidät on pakotettu kahleisiin tai kärsimyksiin telkien taakse. Jos Paavalia ei olisi pidetty kärsimyksin "kahleissa" (2 Kor. 12:7), olisiko hänessä uudestisyntyneenä ihmisenä ilmennyt ilman "rusikointia" jotain radikaalisti erilaista kuin monessa rikollisessa, jotka ovat paenneet vankilasta?

Millä perusteella mm.Paavalia voisi sanoa ns. hyväksi ihmiseksi.
Sitä ehkä pitäisi tiedustella niiltä ihmisiltä, joiden kanssa hän oli läheisesti tekemisissä.

Minunkin "hyvyyttäni" tai sen puutetta olisi kai parasta tiedustella puolisoltani ja 3 lapseltani.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: crystalvoice - 26.02.21 - klo:23:31
Kun luen Paavalin ajatuksia Korinttilaiskirjeestä (2 Kor. 12. luku) ja Roomalaiskirjeen luvusta 7, minun on helppo muodostaa niiden pohjalta aika pessimistinen teologinen ihmiskäsitys. Jos Paavalin syntistä luontoa piti pitää aisoissa ankarien kärsimysten välityksellä, jotta hän ei tekisi syntiä ("etten ylpeilisi", 2 Kor. 12:7), teen siitä johtopäätöksen, että ilman "rusikointia" hän olisi ollut hyvin ylpeä ihminen, luultavasti monenlaista tuhoa (ainakin kristillishengellisessä mielessä) aikaansaanut ihminen.

Vaikuttaa näkökulmastani siltä, ettei Paavalin uudestisyntynyt luonto ollut voimallisempi kuin hänen ylpeä tai syntinen luontonsa (vrt. Gal. 5:17). Millä tavalla Paavalia (tai jotakuta toista uudestisyntynyttä) ihmistä voisi tästä johtuen sanoa hyväksi ihmiseksi? En tietenkään väitä tai anna ymmärtää, että monien tai kaikkien kristittyjen mielestä uudestisyntynyt ihminen olisi hyvä ihminen tai uudestisyntymisensä tähden voittopuolisesti syntistä luontoaan vahvempi ihminen. Useat rikolliset ovat tekemättä rikoksia vain sen tähden, että heidät on pakotettu kahleisiin tai kärsimyksiin telkien taakse. Jos Paavalia ei olisi pidetty kärsimyksin "kahleissa" (2 Kor. 12:7), olisiko hänessä uudestisyntyneenä ihmisenä ilmennyt ilman "rusikointia" jotain radikaalisti erilaista kuin monessa rikollisessa, jotka ovat paenneet vankilasta?

Millä perusteella mm.Paavalia voisi sanoa ns. hyväksi ihmiseksi.
Sitä ehkä pitäisi tiedustella niiltä ihmisiltä, joiden kanssa hän oli läheisesti tekemisissä.

Minunkin "hyvyyttäni" tai sen puutetta olisi kai parasta tiedustella puolisoltani ja 3 lapseltani.

Mielestäni Paavalia ei voi sanoa hänen omien itsetunnustustensa valossa (esim. Room. 7. luku ja 2 Kor. 12:7) hyväksi ihmiseksi siitä syystä, että mielestäni oikeasti hyvää ihmistä ei tarvitse rusikoida tai pitää aisoissa kärsimyksillä, jotta hän ei ylpeilisi tai tekisi syntiä tai toimisi väärin. Rikollisen toiminnan ulkoisen ilmenemisen aisoissa pitäminen kuritushuoneessa tai vankilassa varmistaa rikoksettomuuden. Rikollisten "hyvyys" johtuu ulkoisesta estämisestä. 2 Kor. 12:7 kohdassa mielestäni synnin ilmeneminen estetään myös ulkoisen voiman pakolla.

Kohta 1 Kor. 9:27 antaa ymmärtää, että Paavali joutui itseään tai jumalatonta luontoaan omasta puolestaankin kurittamaan ja masentamaan, jottei ylpeilisi tai tekisi syntiä. Jos Paavali olisi luonnostaan tai pelkästään uudestisyntymisen nojalla sinänsä pysynyt oikealla tiellä, hän ei olisi tarvinnut rusikointia ulkopuoleltaan ja omasta toimestaan. Viimeksi mainittu kohta (1 Kor. 9:27) ei anna asiayhteydessään ymmärtää, että häntä samalla rusikoitiin saatanan enkelin toimesta, jotta hän ei ylpeilisi. En tiedä, miten kohdat 1 Kor. 9:27 ja 2 Kor. 12:7 saisi sopimaan yhteen. Jos kohdassa 1 Kor. 9:27 olisi taustalla myös juuri silloin koettu ankara ja tuskallinen saatanan enkelin aiheuttama rusikointi, hänen ei varmaankaan olisi tarvinnut lisäksi omasta toimestaan pitää jumalatonta luontoaan kurissa masentamalla tai kurittamalla sitä.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: sandia - 27.02.21 - klo:00:05
 Mielestäni on hyvin yleisinhimillistä että jokin erikoinen kokemus minkä kauttaa ikäänkuin saa paljon uutta ymmärrystä, tosi helposti niin sanotusti nousee hattuun.
Paavali ilmeisesti oli hyvin tietoinen tästä ja ajatteli että jos hänelle käy niin, hän ei voi palvella Herraa evankeliumin levittämisessä.

Tarvitseeko mielestäsi Paavalia luonnehtia "hyväksi ihmiseksi"?

Siellä synti keskustelussa luonnehdin syntiä termillä pahuus, vaikka se kuulostanee melko rankalta arvioilta.
Mutta Raamatun valossa asia on näin.
Eli joo Paavalin omassa syntisessä olemuksessa oli pahuus kuten meidän kaikkien.

Ei hän itsekään varmaan olisi mieltänyt itseään "hyväksi ihmiseksi.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: crystalvoice - 27.02.21 - klo:01:18
Mielestäni on hyvin yleisinhimillistä että jokin erikoinen kokemus minkä kauttaa ikäänkuin saa paljon uutta ymmärrystä, tosi helposti niin sanotusti nousee hattuun.
Paavali ilmeisesti oli hyvin tietoinen tästä ja ajatteli että jos hänelle käy niin, hän ei voi palvella Herraa evankeliumin levittämisessä.

Tarvitseeko mielestäsi Paavalia luonnehtia "hyväksi ihmiseksi"?

Siellä synti keskustelussa luonnehdin syntiä termillä pahuus, vaikka se kuulostanee melko rankalta arvioilta.
Mutta Raamatun valossa asia on näin.
Eli joo Paavalin omassa syntisessä olemuksessa oli pahuus kuten meidän kaikkien.

Ei hän itsekään varmaan olisi mieltänyt itseään "hyväksi ihmiseksi.

Mielestäni Paavali vaikuttaa paljon enemmän luottamusta herättävältä kuin jotkut narsistiset uskonnolliset johtajat, jotka ovat antaneet itsestään pyhän ja jalon kuvan muille, vaikka todellisuus on ollut silloin jotain muuta "näyttämön" takana ja on paljastanut joskus myöhemmin selviä väärinkohteluita, varkauksia tai muuta. Muistan esim. yhden nimeltä mainitsemattoman vapaiden suuntien tilaisuuksissa liikkuneen hengellisen johtohahmon, joka yhdessä kirjassaan, jonka luin, näkökulmastani antoi itsestään kuin pyhimysmäisen kuvan. Niissä puheissa, jotka kuuntelin, hän toi esille jatkuvasti niitä ihmeellisiä asioita, joita hänen elämässään oli hänen mukaansa tapahtunut. (Pidin monia väitteitänsä täysinä valheina.) En ihmettele, jos jotkut häneen uskoneet tai hänestä lumoutuneet ahdistuivat, jos vertasivat omaa kilvoitustaan siihen kuvaan, minkä kyseinen johtaja antoi omasta hengellisestä elämästään. En myöhemmin ihmetellyt, kun tuli ilmi skandaali, joka paljasti ei niin hurskaita asioita tästä johtajasta.

Jokaisessa ihmisessä on sytykkeitä mitä hirvittävimpiin asioihin, ajattelen todistusaineiston valossa. Kansanmurhia tutkineet ovat todenneet, että monet raakoja julmuuksia tehneet ovat olleet ihan tavallisia ihmisiä. Ei tarvitse olla siis psykopaatti kyetäkseen tietyissä olosuhteissa mitä kamalimpiin hirvittävyyksiin.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: crystalvoice - 28.02.21 - klo:01:34
Aika lailla positiivisen käsityksen ihmisen pyhityksestä maan päällä saa ortodoksisen kirkon monista teksteistä, esim. moniosaisesta Filokaliasta. Kun olen joskus verrannut idän kirkon käsityksiä joihinkin uskonpuhdistukseen liittyviin teologisiin ajatuksiin, on tullut mieleen ajatus, onko kyse enää sellaisista uskoista, jotka molemmat ovat viime kädessä samaan kristinuskoon kuuluvia.

Alla yksi esimerkki Filokaliasta, joka mielestäni on toiveita antava pyhityksen suhteen. Onko asia mielestänne niin kuin alla sanotaan, vai lisäisittekö siihen jotain, jolloin vasta voisitte ajatukset hyväksyä, vai oletteko kokonaan tai osittain eri mieltä?

Lainaus
"Koska olemme oman itsemme herroja, on omassa vallassamme olla lankeamatta, kun himot viettelevät meitä pahoihin tekoihin. Jos siis haluamme, voimme elää Jumalan tahdon mukaan...

Sinun omasta tahdostasi riippuu, joudutko himojen orjuuteen vai pysytkö vapaana alistumatta himojen ikeeseen. Sillä Jumala on antanut sinulle vapaan tahdon. Ja se, joka voittaa lihan himot, saa katoamattoman seppeleen. Sillä jollei himoja olisi, ei olisi hyveitäkään eikä liioin voitonseppeleitä, jotka Jumala antaa ansioiden mukaan."

(Filokalia 1. 1981, 29)
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: Paulus - 28.02.21 - klo:11:39
Suosittelen tähän hieman kertausta:
http://puimatanner.net/index.php?topic=888.msg32897#msg32897
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: sandia - 28.02.21 - klo:15:33
Aika lailla positiivisen käsityksen ihmisen pyhityksestä maan päällä saa ortodoksisen kirkon monista teksteistä, esim. moniosaisesta Filokaliasta. Kun olen joskus verrannut idän kirkon käsityksiä joihinkin uskonpuhdistukseen liittyviin teologisiin ajatuksiin, on tullut mieleen ajatus, onko kyse enää sellaisista uskoista, jotka molemmat ovat viime kädessä samaan kristinuskoon kuuluvia.

Alla yksi esimerkki Filokaliasta, joka mielestäni on toiveita antava pyhityksen suhteen. Onko asia mielestänne niin kuin alla sanotaan, vai lisäisittekö siihen jotain, jolloin vasta voisitte ajatukset hyväksyä, vai oletteko kokonaan tai osittain eri mieltä?

Lainaus
"Koska olemme oman itsemme herroja, on omassa vallassamme olla lankeamatta, kun himot viettelevät meitä pahoihin tekoihin. Jos siis haluamme, voimme elää Jumalan tahdon mukaan...

Sinun omasta tahdostasi riippuu, joudutko himojen orjuuteen vai pysytkö vapaana alistumatta himojen ikeeseen. Sillä Jumala on antanut sinulle vapaan tahdon. Ja se, joka voittaa lihan himot, saa katoamattoman seppeleen. Sillä jollei himoja olisi, ei olisi hyveitäkään eikä liioin voitonseppeleitä, jotka Jumala antaa ansioiden mukaan."

(Filokalia 1. 1981, 29)

Luonnollisestikaan en välttämättä ota ihmisten kirjoituksia totuuksina, on sitten kyse kenestä tahansa. En siis lähde oletuksesta että joku Filokalia millään tavalla on totta. Tai ei totta.
Mutta ainahan sitä voi arvioida ja pohtia jonkun toisen ihmisen ajatuksia.

Minäkin ajattelen kuten tuossa on : JOS  ihminen haluaa.

Harvoin ihminen tekee omaa tahtoan vastaan.
Mutta tuossa tuo JOS on erittäin kriittinen sana.

En minäkään usko, että kukaan tahtonsa vastaisesti tekee syntiä.

Tämä lähenee taas kerran työtäni siinä suhteessa että pohdin sitä miten rikollinen selittää itselleen tekonsa. Hän usein sanoo: "se ei ollut minä", tai "en mä oo sellainen" tai "mä en ajatellut mitään tekiessäni sitä, se vaan tapahtui"

Ajattelen että kun uskovakin tekee syntiä, hän lähtee tuosta samasta lähtökohdasta, eli siis ei ota vastuuta omasta tekemisestään. Uskova tosin usein oikeuttaa synnin hieman erilaisilla selityksillä riippuen tietty myös mistä synnistä on kyse. Esim. aviorikos selittettäneen usein RAKKAUDELLA, vaikka se on selvästi Jumalan sanan valossa RAKKAUDETON teko. Mutta ei se uskovaa useinkaan häiritse.

 Tästä johtuu se että aito syntien katuminen, siis parannuksen teko on melko harvinaista.

Ajattelen että ihminen tekee parannuksen vasta kun hyväksyy, että syntinen teko on syntiä ja että hän itse valitsi tekonsa eikä siis voi syyttää ketään toista hitusen vertaa.


Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: crystalvoice - 01.03.21 - klo:01:17
Aika lailla positiivisen käsityksen ihmisen pyhityksestä maan päällä saa ortodoksisen kirkon monista teksteistä, esim. moniosaisesta Filokaliasta. Kun olen joskus verrannut idän kirkon käsityksiä joihinkin uskonpuhdistukseen liittyviin teologisiin ajatuksiin, on tullut mieleen ajatus, onko kyse enää sellaisista uskoista, jotka molemmat ovat viime kädessä samaan kristinuskoon kuuluvia.

Alla yksi esimerkki Filokaliasta, joka mielestäni on toiveita antava pyhityksen suhteen. Onko asia mielestänne niin kuin alla sanotaan, vai lisäisittekö siihen jotain, jolloin vasta voisitte ajatukset hyväksyä, vai oletteko kokonaan tai osittain eri mieltä?

Lainaus
"Koska olemme oman itsemme herroja, on omassa vallassamme olla lankeamatta, kun himot viettelevät meitä pahoihin tekoihin. Jos siis haluamme, voimme elää Jumalan tahdon mukaan...

Sinun omasta tahdostasi riippuu, joudutko himojen orjuuteen vai pysytkö vapaana alistumatta himojen ikeeseen. Sillä Jumala on antanut sinulle vapaan tahdon. Ja se, joka voittaa lihan himot, saa katoamattoman seppeleen. Sillä jollei himoja olisi, ei olisi hyveitäkään eikä liioin voitonseppeleitä, jotka Jumala antaa ansioiden mukaan."

(Filokalia 1. 1981, 29)

Luonnollisestikaan en välttämättä ota ihmisten kirjoituksia totuuksina, on sitten kyse kenestä tahansa. En siis lähde oletuksesta että joku Filokalia millään tavalla on totta. Tai ei totta.
Mutta ainahan sitä voi arvioida ja pohtia jonkun toisen ihmisen ajatuksia.

Minäkin ajattelen kuten tuossa on : JOS  ihminen haluaa.

Harvoin ihminen tekee omaa tahtoan vastaan.
Mutta tuossa tuo JOS on erittäin kriittinen sana.

En minäkään usko, että kukaan tahtonsa vastaisesti tekee syntiä.

Tämä lähenee taas kerran työtäni siinä suhteessa että pohdin sitä miten rikollinen selittää itselleen tekonsa. Hän usein sanoo: "se ei ollut minä", tai "en mä oo sellainen" tai "mä en ajatellut mitään tekiessäni sitä, se vaan tapahtui"

Ajattelen että kun uskovakin tekee syntiä, hän lähtee tuosta samasta lähtökohdasta, eli siis ei ota vastuuta omasta tekemisestään. Uskova tosin usein oikeuttaa synnin hieman erilaisilla selityksillä riippuen tietty myös mistä synnistä on kyse. Esim. aviorikos selittettäneen usein RAKKAUDELLA, vaikka se on selvästi Jumalan sanan valossa RAKKAUDETON teko. Mutta ei se uskovaa useinkaan häiritse.

 Tästä johtuu se että aito syntien katuminen, siis parannuksen teko on melko harvinaista.

Ajattelen että ihminen tekee parannuksen vasta kun hyväksyy, että syntinen teko on syntiä ja että hän itse valitsi tekonsa eikä siis voi syyttää ketään toista hitusen vertaa.

Kuinkahan moni rikollinen tai tietoisesti pahaa tehnyt on selittämisen sijaan uskaltanut todeta itselleen ja muille, että on tehnyt tietoisesti väärin? Jos moni ei uskalla todeta edes itselleen sitä, että on tietoisesti ja omasta tahdosta tehnyt pahaa, se johtuu varmaan siitä, että on ilmeisesti sangen tuskallista tiedostaa ja tunnustaa itselleen olevansa paha tai kärsimystä muille aiheuttava, vaikka kukaan ulkopuolinen ei sitä ominaisuutta tiedostaisi.

Mielestäni Paavalin kuvauksen ihmisen sisäisestä ristiriitaisuudesta Roomalaiskirjeen luvussa seitsemän voisi tulkita paikoin eräänlaiseksi selittelyksi, vaikka siinä tunnustetaankin, että pahaa on tehty. Luvussa sanotaan: sitä hyvää, mitä ihminen tahtoo, hän ei tee, vaan sitä pahaa, mitä hän ei tahdo, hän tekee. Jos pahan tekeminen on siis tavallaan tahdonvastaista ("sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen", 7:19), ihminen on ikään kuin osittain viaton. Mielestäni voisi olla rehellisempää sanoa: sitä hyvää, mitä en tahdo, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä minä tahdon, minä teen, kuin sanoa "sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen" (7:19). Toki ihminen voi tiettyinä hetkinä (ennen lankeemusta) haluta elää vapaana lankeemuksista, mutta sinä hetkenä, kun hän alkaa langeta, ei ole mielestäni rehellistä sanoa, että sitä hyvää, mitä lankeava tahtoo (esim. tehdä lankeamisen sijaan jotain muuta), lankeava ei tee, vaan sitä pahaa, mitä lankeava ei tahdo (lankeaminen), hän tekee. Jos näin näet joku "vilpittömästi" langetessaan toteaisi, hänen "tahdottomuutensa" lankeamiseen ja "tahtonsa" johonkin jaloon sen sijaan ei vaikuttaisi lainkaan uskottavalta.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: sandia - 01.03.21 - klo:15:51

Kuinkahan moni rikollinen tai tietoisesti pahaa tehnyt on selittämisen sijaan uskaltanut todeta itselleen ja muille, että on tehnyt tietoisesti väärin? Jos moni ei uskalla todeta edes itselleen sitä, että on tietoisesti ja omasta tahdosta tehnyt pahaa, se johtuu varmaan siitä, että on ilmeisesti sangen tuskallista tiedostaa ja tunnustaa itselleen olevansa paha tai kärsimystä muille aiheuttava, vaikka kukaan ulkopuolinen ei sitä ominaisuutta tiedostaisi.

Mielestäni Paavalin kuvauksen ihmisen sisäisestä ristiriitaisuudesta Roomalaiskirjeen luvussa seitsemän voisi tulkita paikoin eräänlaiseksi selittelyksi, vaikka siinä tunnustetaankin, että pahaa on tehty. Luvussa sanotaan: sitä hyvää, mitä ihminen tahtoo, hän ei tee, vaan sitä pahaa, mitä hän ei tahdo, hän tekee. Jos pahan tekeminen on siis tavallaan tahdonvastaista ("sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen", 7:19), ihminen on ikään kuin osittain viaton. Mielestäni voisi olla rehellisempää sanoa: sitä hyvää, mitä en tahdo, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä minä tahdon, minä teen, kuin sanoa "sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen" (7:19). Toki ihminen voi tiettyinä hetkinä (ennen lankeemusta) haluta elää vapaana lankeemuksista, mutta sinä hetkenä, kun hän alkaa langeta, ei ole mielestäni rehellistä sanoa, että sitä hyvää, mitä lankeava tahtoo (esim. tehdä lankeamisen sijaan jotain muuta), lankeava ei tee, vaan sitä pahaa, mitä lankeava ei tahdo (lankeaminen), hän tekee. Jos näin näet joku "vilpittömästi" langetessaan toteaisi, hänen "tahdottomuutensa" lankeamiseen ja "tahtonsa" johonkin jaloon sen sijaan ei vaikuttaisi lainkaan uskottavalta.

Seksuaalirikolliskuntoutus on siitä mielenkiintoinen että juuri tuohon ensimmäisen kappaleesi tilanteeseen pyritään. Eli motivoidaan henkilö olemaan juuri ensisijaisesti itselleen rehellinen siitä mitä teki, sen motiiveista ja myös siitä vahingosta minkä on tuottanut uhrille ja monille muille.
Ihmeellistä kyllä se toimii melko usein. Varsinkin nuorten parissa. Aikuiset tuppaavat jäämään itsesääliin ja toisten syyttelyyn paljon useammin.
Mutta on hieno nähdä miten nuori ottaa vastuun itsestään ja sitä kautta itse asiassa alkaa samaan tervettä hallinnan tunnetta oman elämän suhteen.

Mielestäni hieman oikaisit kulmia tuossa analysoidessani Paavalin kirjoitusta Roomalaiskirjeen 7. luvussa. Ikäänkuin lähdet oletuksesta että Paavalin olisi pitänyt tunnustaa että ihminen on paha sillä tavalla että VAIN haluaa pahaa ja vain ehkä kiusauksen hetkellä omatunto hieman kolkuttaa.
Arkikokemus ei mielestäni puolla tuollaista ihmistulkintaa. Minäkään en sitä tarkoittanut vaikka sanoin suoraan että synti on pahuutta. Eli en näe Paavalin tuossa selitttelevän itseään.

Hän sen sijaan ottaa esille sen tosiasian, että ihminen haluaa nähdä itsensä HYVÄNÄ. On sitten kysymys rikollisesta tai siivosyntisestä ja kumpikin kyllä tiedostaa missä se oikea menee.

Uskovalla on sen lisäksi uusi luomus millä on kyky jopa rakastaa Jumalaa. Uskon että Paavali viittaa siihen ja siis puhuu itsestään uudestisyntyneenä joka yhä näkee "pahan riippuvan itsessään kiinni". Tuo on suoraan Paavalin oma kuvaus itsestään tuossa tekstissä mihin viittasit. Room. 7:21.

Eli uskovan tilanne on hieman erilainen siinä mielessä että uusi luomus hänessä todella rakastaa Jumalan tahtoa.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: crystalvoice - 01.03.21 - klo:16:49
Olen samaa mieltä, että moni ihminen haluaa nähdä itsensä hyvänä.

Se seikka, että moni ihminen haluaa nähdä itsensä hyvänä, ei sinänsä vielä tarkoita, että hänen itsearvionsa olisi uskottava tai ehdottomasti oikea. Moni rikollinenkin haluaa nähdä itsensä hyvänä (monia eri selityksiä, joita käsitelty toisessa viestiketjussa viime vuoden loppupuolella), kun tekee "hyvien" tai "oikeamielisten" selitysten varjolla pahaa tai kärsimystä aiheuttavaa muille ja pyrkii lisäksi säilyttämään "oikeamielisen" aseman ainakin oman rikollisyhteisönsä silmissä. Moni kansanmurhiin osallistunut on tehnyt tuhoisaa jälkeä nimenomaan siinä uskossa, että on toiminut oikeamielisesti.

Moni ihminen ei ole huolissaan ainoastaan hyvästä maineesta tai käsityksestä itsestään muiden edessä, vaan pyrkii omissa silmissäänkin pitämään hyvän tai oikeamielisen käsityksen itsestään. Sellaiset ihmiset, joilla ei ole ollut minkäänlaista tarvetta ja huolta säilyttää itsestään hyvää moraalista käsitystä itsestään, ovat usein joutuneet syrjityiksi tai tapetuiksi muiden toimesta jo varhaisissa ihmisyhteisöissä, koska heillä ei ole ollut sisäistä "säätäjää", joka olisi estänyt heitä toimimasta sosiaalisesti epäkorrektilla tavalla.

Nykyajan maailma on täynnä hyveiden signalointia. Se on keino stimuloida serotoniinia, joka liittyy ajatukseen oman sosiaalisen statuksen kohoamisesta muiden silmissä. Yhteisöjä, joilla on erilaisia käsityksiä siitä, mikä on oikea tai hyvä tai hyveellinen suhtautuminen asioihin, on lukuisia. Jos jollakulla nykyään elävällä ei olisi mitään tarvetta olla minkään pienenkään yhteisön silmissä millään tavalla arvostettava tietynlaisen hyvänä pidetyn ajatusmaailman, käyttäytymisen tai näkemysten johdosta, tai jos hän ei kokisi mitään tarvetta olla hyväksytty minkään yhteisön silmissä eikä kokisi mistään, mitä sattuu haluamaan, vaikka se olisi yhteisöllisesti kiellettyä tai tuomittavaa, minkäänlaista pahaa oloa, hän voisi varmaan helposti joutua syrjityksi ja eristetyksi muusta maailmasta, tai tapetuksi.
Otsikko: Vs: Pyhitys
Kirjoitti: crystalvoice - 01.03.21 - klo:17:17
Uskon, että Paavalin kuvaama ihminen (Roomalaiskirjeen luvussa 7) haluaa hyvää, mutta antautuessaan paheen tai pahan valtaan hän ei tietoisesti halua sinä hetkenä hyvää, vaan vain sitä, mihin hän lankeaa ja mistä hän siinä hetkessä nauttii. Tästä syystä en pidä kohtaa "sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä minä en tahdo, minä teen" (7:19) oikeana, jos se sovelletaan siihen ajalliseen hetkeen, kun ihminen nauttii paheesta tai vääryydestä tai tekee jotain sopimatonta. Uskoisin, että usea, joka nauttii synnistä synnintekohetkellä, nauttii siitä juuri siitä syystä, ettei sitä nautintohetkeä ole "pilaamassa" tai tekemässä mahdottomaksi ahdistava tietoisuus siitä, ettei sitä synnintekemistä "oikeasti" tai tavallaan tahdokaan tai että se on tuomittavaa.