Jopolla tosi hyvä tiivistys asiasta.
Voimaan liittyen mietiskelin vähän tuota tässäkin ketjussa esillä ollutta korinttolaiskirjeen kohtaa: "Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna." Heti tämän jälkeen Paavali jatkaa: "Ja ollessani teidän tykönänne minä olin heikkouden vallassa ja pelossa ja suuressa vavistuksessa, ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista, ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan."1.Kor.2:3-4.
En tiedä, miten Bill Johnson selittäisi tuon kohdan. Hänellä on käsittääkseni joku sellainen tulkinta Paavalin lihassa olleeseen pistimeen liittyen, että hyväksyessään pistimen, Paavali julistikin "toisenlaista evankeliumia", josta oli antanut varoituksen, että sellaista ei saa ottaa vastaan, vaikka hän itse sellaista jossain kohtaa julistaisi. Tuossa korinttolaiskirjeen kohdassa nyt kuitenkin Paavali toteaa, että ollessaan heikkouden vallassa, pelossa ja suuressa vavistuksessa, hänen saarnansa osoittivat Henkeä ja voimaa, eikä suinkaan "toista evankeliumia".
Luin myös edellistä lukua, ja siellä huomio kiinnittyi siihen, kuinka tärkeää Paavalille oli kiinnittää uskovien katseet yksin Jeesukseen ja romuttaa välittömästi kaikenlainen henkilönpalvonta, jos sellainen nosti päätään: "Sillä Kloen perheväeltä olen saanut teistä kuulla, veljeni, että teillä on riitoja keskuudessanne. Tarkoitan sitä, että yksi teistä sanoo:"Minä olen Paavalin puolta", toinen: "Minä Apolloksen", joku taas: "Minä Keefaan", joku vielä: "Minä Kristuksen." Onko Kristus jaettu? Ei kaiketi Paavali ole ristiinnaulittu teidän edestänne? Vai oletteko te kastetut Paavalin nimeen?"1.Kor.1:11-13 Jotenkin tuntuu niin erilaiselta näiden nykypävän mainioden apostolien toiminta. Vaikka eipä ole taaskaan mitään uutta auringon alla - olihan jo Paavalillakin omat "mainiot" tai "isoiset" apostolit seuranaan.