Puimatanner > Laki ja evankeliumi

Missä opetetaan Armosta oikein!

(1/38) > >>

Saldo:
Onko Armolla ehtoja?

Armahtaako Jumala kaikki ihmiset?
Kyllä Jumala armahtaisi, mutta ihminen ei siihen suostu.
Siksikö on lapsikasteen armo, ettei tarvisi suostua? Eli Jumalan pelastussuunnitelma on jumaluusoppineitten mielestä jäännyt 'lyhyeksi' ja sen ensimmäinen ja arvostetuimpia hoksaajia oli Augustinus neljännellä vuosisadalla. Armon kattavuutta on ihmisviisaus lisännyt mm. "sekalainen seurakunta"-opilla, ynnä kahdella armovälineellä, lapsikasteella ja ehtoollisella.

Näitä kahden armovälineen (sakramentin) "haltijoita" pidetään eniten armon ymmärtäjinä ja näin ollen sen totetuttajinakin.

Nk. helluntalaisuudessa ei ole armahtavia sakramenteja. Vaan julistetaan "tehkää parannus ja sen jälkeen kastattakaa itsenne …".

Katolis-luterilainen opetus on  "kastakaa lapsenne, niin perisynti pyyhkiytyy pois". Katolinen opetus vie kastetut tiukasti kirkon pelastavaan yhteyteen ja siihen kuuluu avemarioita ja kuvien kautta kuolleitten palvontaa ja kuvien edessä rukoilua, muunmuassa. Ripittäytymisillä ja eucaristian vietolla on kirkon jäsenet olleet hallinnassa, ynnä kiirastuli jokaisen katolisen "toivona", johon pääsee jokainen katolisen kirkon jäsen, olit elänyt miten tahansa.
Luther vapautti katolisesta systeemistä ja julisti alussa ansiotonta Armoa, joka jokaiselle sen vastaanottavalle kuuluu. Lutherin armojulistus saavutti  todella kaikki ja "yksin uskosta, yksin armosta", tukeutui ainoastaan Raamattuun.

Tänään julistetaan armoa ja nähdään, että helluntalaisuudessa vain Mauri Viksten on sen täysin ymmärtänyt. Näin päätteli kohupoliitikko James Hirvisaarikin kampanioidessaan itseään eduskuntaan, ja liitti Vikstenin kuvan esittelymateriaaliinsa itsestään. Lisäksi on julistuksen omainen lyhyt kertomus kuinka Hirvisaari on ollut kirjeenvaihdossa Viksteenin kanssa. Kysymys on yhdestä kirjeestä puolin ja toisin.

Olen elänyt Vikstenin aikaa  ja olen tietoinen niin hänen armojulistuksestaan kuin muiden helluntaisaarnaajien julistuksesta.  Siksi ihmettelen, mistä tämä Vikstenin julistuksen ja muiden julistuksen välille ero on tehty. Asialla ei ole mitään pohjaa.

Adina:
Tässäkin Sanan paikassa puhutaan teoista ja tekemättä jättämisistä;

Luuk.12:42 Ja Herra sanoi: "Kuka siis on se uskollinen ja ymmärtäväinen huoneenhaltija, jonka hänen herransa asettaa pitämään huolta hänen palvelusväestään, antamaan heille ajallaan heidän ruokaosansa?

43 Autuas se palvelija, jonka hänen herransa tullessaan havaitsee näin tekevän!

44 Totisesti minä sanon teille: hän asettaa hänet kaiken omaisuutensa hoitajaksi.

45 Mutta jos palvelija sanoo sydämessään: 'Herrani tulo viivästyy', ja rupeaa lyömään palvelijoita ja palvelijattaria sekä syömään ja juomaan ja päihdyttämään itseänsä,

46 niin sen palvelijan herra tulee päivänä, jona hän ei odota, ja hetkenä, jota hän ei arvaa, ja hakkaa hänet kappaleiksi ja määrää hänelle saman osan kuin uskottomille.

47 Ja sitä palvelijaa, joka tiesi herransa tahdon, mutta ei tehnyt valmistuksia eikä toiminut hänen tahtonsa mukaan, rangaistaan monilla lyönneillä.

48 Sitä taas, joka ei tiennyt, mutta teki semmoista, mikä lyöntejä ansaitsee, rangaistaan vain muutamilla lyönneillä. Sillä jokaiselta, jolle on paljon annettu, myös paljon vaaditaan; ja jolle on paljon uskottu, siltä sitä enemmän kysytään.

Paulus:
Tämä on täällä jo toisaalla, mutta kertaus ei liene pahaksi:

Englantilainen julistaja Martyn Lloyd-Jones on sanonut:
"Jos on totta, että missä synti lisääntyy, siinä armo tulee vielä suuremmaksi, onko meidän siis pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi? Parhain tapa koetella, saarnaako pastori Uuden testamentin oppia pelastuksesta on se, että jotkut kuulijat ymmärtävät ja tulkitsevat armon väärin siinä määrin, että yksin armosta tullut pelastus vapauttaa heidät tekemään  mitä tahansa; synnin tekemistä voi jatkaa, koska sen lisääntyessä armokin lisääntyy. Siinä on hyvä mittapuu evankeliumin julistukselle. Jos minun saarnaamiseni ja evankeliumin julistukseni ei altista tälle väärinymmärrykselle, se ei ole evankeliumia."

Lloyd-Jones ei suinkaan yllytä syntiin yhtään enempää kuin Paavalikaan. Otan hieman lisää:

"Salli minun selittää, mitä tarkoitan. Jos saarnataan vanhurskauttamista tekojen kautta, kukaan ei kysy edelläolevan kaltaisia kysymyksiä (Siis, pitääkö meidän synnissä elää, että armo tulisi suureksi?).

Jos saarnataan: 'Jos tahdot olla kristitty ja päästä taivaaseen, pitää sinun lopettaa synnin tekeminen ja tehdä hyviä tekoja. Ja jos teet niin jatkuvasti ja säännöllisesti etkä poikkea niistä, sinusta tulee kristitty ja pääset taivaaseen".

Näin saarnaavaa ihmistä ei koskaan ymmärretä väärin. Kukaan ei tule sanomaan hänelle: 'Pitääkö meidän jatkaa synnissä, että armo suureksi tulisi?"

Kiteytettynä tämän ihmisen sanoma on, että jos jatkat synnin tekemistä, olet kirouksen alainen, ja vain jos lopetat synnin, pelastat itsesi tuholta. Tätä ei voi käsittää väärin… Rooman kirkkoa vastaan ei ole koskaan nostettu syytettä tämän takia, Martti Lutheria vastaan kylläkin…' "

Kun tutustuin Roomalaiskatoliseen katekismukseen (800 sivuinen järkäle), niin olin pudota pieksuiltani kun löysin läheisen yhteyden ylipäätään vapaitten suuntien opin ja katolisen kirkon opin välillä. Molemmat kyllä opettavat, että pelastus on uskosta ja armosta ja Kristuksen tähden. Mutta ei yksin niistä.

Vapaitten suuntein opettajat kiistävät tämän jyrkästi ja vetoavat siihen, ettei heillä palvota Mariaa eikä ole pyhimyksiä ja tämä hämää. Mutta vanhurskauttamisoppi on hyvin samankaltainen. Käytännössä vaaditaan ainakin jonkinlaisia tekoja.

Paulus:

--- Lainaus käyttäjältä: Lydia - 04.11.13 - klo:16:25 ---Viimeinen tuomio
31 "Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. 32 Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. 33 Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. 34 Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. 35 Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. 36 Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.'

37 "Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: 'Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? 38 Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? 39 Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?' 40 Kuningas vastaa heille: 'Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.'

41 "Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen. 42 Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. 43 Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.'

44 "Silloin nämäkin kysyvät: 'Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?' 45 Silloin hän vastaa heille: 'Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.'

46 "Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään."

--- Lainaus päättyy ---

Edelläolevaa luetaan varsin yleisesti kuten "piru Raamattua". Ja siitä nousee oppi, että ihminen ei pelastu yksin armosta, vaan että tekojakin (pelastukseen) tarvitaan. Kuppikunnittain sitten vaihtelee käsitys siitä, mitä tekoja ja kuinka paljon tarvitaan.

Minulle tuo Raamatun kohta puhuu paremminkin siitä, että vanhurskaat eivät ollenkaan olleet tietoisia hyvistä teoistaan päinvastoin kuin ne toiset. Vanhurskailla oli Elämä, joka tuotti (enemmän tai vähemmän) hyviä tekoja. Toisillakin oli hyviä tekoja, mutta ne olivat siinä mielessä tehtyjä, että Jumala hyväksyisi heidät paremmin niiden vuoksi (eikö ole muuten tuttua?). Ja sehän on Jeesuksen uhrin halveksuntaa ja suurta omavanhurskautta.

Charlotte:
Tuolla lakia ja evankeliumia käsittelevässä ketjussa oli esillä C.W.F Waltherin kirja laki ja evankeliumi.

Siinä kirjassa on eräs mielenkiintoinen kohta:

"Lakia on saarnattava suruttomille syntisille ja evankeliumia säikähtyneille syntisille."

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu