Jos miettii kertomusta Joonasta, niin siinä on kai yksi näkökulma yhden miehen sotaan.
Ensiksi Joona sai sanan Herralta. En usko, että se tuli yllättäen ja pyytämättä niin kuin eräät paperit ex-pääministerille.
Perimätieto kertoo, että Joona olisi ollut Sarpatin lesken poika. Pitäisinkin todennäköisempänä, että Joona pyysi Jumalaa puhumaan vuosikaudet.
No, sitten kun Herra antoi tehtävän Joonalle, hän lähti ensin Jaafeen, joka oli merenrantakaupunki ja meno varmaan siellä sen mukainen niin kuin satamissa usein on. Sieltä Joona otti laivakyydin päinvastaiseen suuntaan kuin mitkä oli ne koordinaatit, mitkä Jumala hänelle antoi.
Myrskyn tullen jumalattomat merimiehetkin ymmärsivät, että heillä oli matkassa joku, joka ei joukkoon kuulu.
Sitten Joona pyysi kippaamaan itsensä mereen, mutta ei auttanut sekään pakomatkalaiselle.
Lopulta Joona meni saarnaamaan Niiniveen ja piti ilmeisesti aika hyvät saarnat, koska siellä syntyi kaupunginlaajuinen herätys.
Mitäpä Joona siihen?
Hän vihastui Jumalaan: "Sillä minä tiesin, että sinä olet armahtavainen ja laupias Jumala, pitkämielinen ja armosta rikas, ja että sinä kadut pahaa."
Tuon jälkeen Joona meni mököttämään kaupungin ulkopuolelle.
Siellä hän sitten toivotti itselleen kuolemaa sanoen "Parempi on minulle kuolema kuin elämä".
Mitä tästä opimme?
(korjattu kirj. virheitä)