erosin seiltä joku aika sitten ja etsin edelleen paikkaani. Nyt mietin olenko luopio kun olen totaalisen kyllästynyt seurakuntien touhuihin, enkä keksi mitään paikkaa mihin oikeasti haluaisin mennä. en ole pariin kuukauteen taas käynyt edes missään kokouksessa
Elämässäni oli tilanne, etten käynyt yli kymmeneen vuoteen missään jotain satunnaista tilannetta kuten joulukirkkoa tms. lukuunottamatta. Jotkut pitivät minua luopiona. Itse en itseäni sellaiseksi ole ajatellut. Viimeksi olen käynyt säännöllisesti kokouksissa noin 2v. sitten. Väsähdin silloin totaalisesti ylistystouhuihin - on parempi pysyä uskossa yksinään kuin menettää uskonsa porukassa. Sitä aiemmin kävin toisessa seurakunnassa, mutta siellä taas oli lakihenkinen meininki ja kun lisäksi tuli varoituksia jopa puhujapöntöstä, katsoin parhaaksi väistyä takavasemmalle.
vähän sama olotila on itselläni mutta haaveilen sitlti että joskus löytäisin srk:n jossa rakastetaan toisiamme. ehkä se toteutuu vasta taivaassa.
mutta enemmän pelkään että pensistyn tai rupean taas "pahan puhujaksi" kuten viimeksi kun olin vuosia vain uskottomien seurassa, silloin myös sairastuin ja pelkäsin kuolemaa tosissani
siihen aikaan sattui myös wtc-isku ja olin täysin vakuuttunut että jos olisin ollut "hereillä" olisin tiennyt jotain sellaista olevan tulossa koska
"ei Herra Herra tee mitään ilmoittamatta salaisuuttan palvelijoilleen, profeetoille".
Tuonhan aavistivat Wilkersonin seurakunnassa kun lopettivat kokoukset ja paastosivat ennen kuin isku sitten tapahtui
samoin nyt tulisi olla valveilla kun maailman sota kärkkyy ovella