Puimatanner
Puimatanner => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Paulus - 13.03.14 - klo:20:54
-
Mielestäni ei ole edes kuvitteelisesti mahdollista, että vapaiden uskosuuntien seurakunnissa, joihin liittyvät henkilökohtaisen uskonratkaisun tehneet, voisi olla suuria määriä jäseniä, jotka eivät edes ole Jumalan lapsia.
Täällä on sivuttu silloin tällöin tätä kysymystä. Tässä ollaan niin merkittävän asian kanssa tekemisissä, että aloitan aiheesta uuden ketjun. Vahvoja mielipiteitäkin on ollut.
Itse olen sillä kannalla, että pelastus on menetettävissä jopa niin, että itse luulee edelleen olevansa pelastettujen joukossa. Arvelen tietäväni ne Raamatun kohdat, joilla tätä pyritään kumoamaan.
Mutta entä sitten ne kohdat, jotka puhuvat toisin? Esim. Gal. 5:4:
"Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta."
Entä sitten Gal. 1:6:
"Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin…"
Ja entä kaikki eksytyksistä varoittavat kohdat? Miksi niitä Raamatussa lainkaan on, jos uskova, Jumalan lapsi, ei voisi joutua pelastuksen ulkopuolelle?
-
Uskon, että Jumala pitää omistaan kiinni ja huolta vahvemmin kuin kukaan ihminen voi koskaan kantaa huolta omasta jumalasuhteestaan. Se tarkoittaa sitä, että uskoa Jumalaan ja koko jumalasuhdetta kannattelee ja ylläpitää Herra itse. Ihminen on hairahtuvainen, mutta Jumala on uskollisesta uskollisin. Jumala aktiivisesti kutsuu väärille poluille eksynyttä lastaan oikealle tielle. Tarvitaan mielestäni tietoinen Herran äänen, toistuva vastustaminen, jopa korvien sulkeminen, että Jumalan lapsi joutuu pois Jumaln yhteydestä. Uskovakin voi paaduttaa itsensä ja tulla kuuroksi Jumalan äänelle. Turhaan ei kehoteta nöyrtymään Jumala väkevän käden alle, sillä se on ihmiselle pelkästään turvaksi ja elämäksi.
-
"Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta,
turmeltumattomaan ja saastumattomaan ja katoamattomaan perintöön, joka taivaissa on säilytettynä teitä varten,
jotka Jumalan voimasta uskon kautta varjellutte pelastukseen,
joka on valmis ilmoitettavaksi viimeisenä aikana.
Sentähden te riemuitsette, vaikka te nyt, jos se on tarpeellista, vähän aikaa kärsittekin murhetta moninaisissa kiusauksissa,
että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa havaittaisiin paljoa kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka kuitenkin tulessa koetellaan, ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä.
Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette nyt häntä näe, ja riemuitsette sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla,
sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen." (1. Piet. 1:3-9)
Tuossa sanotaan mm., että varjellumme pelastukseen Jumalan voimasta,
uskon kautta.
Jumala ei menetä koskaan voimaansa, joten ainoastaan jos ihminen tietoisesti luopuu kerran lahjaksi saamastaan uskosta, hän voi menettää pelastuksen.
Meitä odottaa "katoamaton perintö, joka on taivaissa säilytettynä meitä varten".
Ei Jumala petä meitä eikä tee meitä perinnöttömiksi,
ellemme itse määrätietoisesti luovu uskosta Jeesukseen,
jonka lahjoittaman pelastuksen toivon olemme kerran ottaneet vastaan.
-
Mielestäni pelastusta ei voi menettää vahingossa, vaan kyllä on kyse tietoisesta jumalan hylkäämisestä.
Se että voimme olla harhassa yhdessä saati toisessa asiassa, lankeilemme ja teemme syntiä jatkuvasti, ei vie pelastusta vahingossa. Jos näin olisi, niin silloin me pelastuttaisiin omasta ansiosta.
ja se raamatun paikka 1.Moos 1:1 - Ilm 22:21
-
Jos pitää paikkansa, ettei uskova voi luopua pelastuksesta ikäänkuin "tietämättään", niin Paavalin monet kirjoitukset käyvät käsittämättömiksi:
1.Korinttolaiskirje:
15:1 Veljet, minä johdatan teidät tuntemaan sen evankeliumin, jonka minä teille julistin, jonka te myöskin olette ottaneet vastaan ja jossa myös pysytte
15:2 ja jonka kautta te myös pelastutte, jos pidätte siitä kiinni semmoisena, kuin minä sen teille julistin, ellette turhaan ole uskoneet.
Miksi Raamattu ylipäätään varoittaa eksymyksistä, jos se ei olisi mahdollista? Jos pelastus tulee kuin Manulle illallinen, niin so what? Miksi siitä pitäisi kantaa huolta? Sardeen seurakunta on tullut mainittua jo monta kertaa. Sillä oli elävän nimi, mutta se oli kuollut. Siellä oli ainoastaan muutamia harvoja, jotka saivat Herran hyväksynnän. Tämäkin kohta muuttuu ristiriitaiseksi, ellei oteta tosiasiana, että pelastuksen voi menettää. Luultavasti se suurin osa piti itsestään selvänä, että se oli oikealla tiellä. Olihan seurakunnalla ELÄVÄN nimi. Näin on varmaan tänäkin päivänä.
Ehdotan, että ruvetaan ottamaan selvää siitä, millaista evankeliumia Paavali tarkoitti sanoessaan "jos pidätte siitä kiinni semmoisena, kuin minä sen teille julistin". Miten Paavalin julistamasta evankeliumista voidaan poiketa tuhon tielle?
-
Harhoista ja eksytyksistä kirjoitetut kohdat ovat kirjoitettu uskovien seurakunnille.
On selvää, että niistä tuleekin puhua juuri uskoville. Ne ovat osa Raamatun kokonaisilmoitusta.
Moni ei silti kestä/halua kuulla niistä mitään.
Perkele viihtyy juurii niissä meidän rakkaissa seurakunnissamme. Ymmärrä oikein; ei siksi, että siellä on elävääkin uskoa Jeesukseen, vaan siksi, että hän saisi nieltyä valitutkin, jos mahdollista. Perkeleen ei tarvitse viettää juurikaan aikaa ns. omiensa parissa. Se vihaa Jeesusta ja totuutta. Siksi se haluaa valheen isänä saada totuudessa olevat uskomaan valheeseen.
On naiivia ajatella, että ihminen tietoisesti valitisisi harhan. Eihän se mikään harhautuminen silloin olisi. Meidän lihamme kyllä mieluusti valitsee harhan ja valheen, mutta Jeesuksessa (totuudessa) oleva täytyy houkutella pois asemastaan. Se ei useinkaan tapahdu tiedostaen, vaan juuri tietämättä. Minusta on erittäin vaarallista ajatella, että harhaan ei voi joutua, jos ei tahdo. Valheiden mestari kykenee etsimään meistä niitä heikkouksia, joiden kautta se pystyy ujuttamaan totuuden tilalle valhetta. Jumala pitää meistä kyllä huolta, mutta meidän täytyy tiedostaa vaaran olemassa olo. Muuten emme varmasti kuule Jumalan ääntä, kun Hän varoittaa.
-
Paras lääke on julistaa sanaa, jonka kautta kasvamme pelastukseen ja juurrumme Kristukseen. Ettei kukaan jäisi taipaleelle.
En usko, että Jumala jättää omiaan eksyksiin. Se jo tuli todettuakin. Herra osoittaa itsekullekin valvomattomuuden tilan ja sen syyt. Eri asia on, kuunteleeko ihminen.
-
Paras lääke on julistaa sanaa, jonka kautta kasvamme pelastukseen ja juurrumme Kristukseen. Ettei kukaan jäisi taipaleelle.
En usko, että Jumala jättää omiaan eksyksiin. Se jo tuli todettuakin. Herra osoittaa itsekullekin valvomattomuuden tilan ja sen syyt. Eri asia on, kuunteleeko ihminen.
Joo, harhautuminen ei johdu tietenkään Jumalasta. Harmi, että meillä on "kaverina" liha, joka on liitossa perkeleen kanssa.
Valvominen on pohjimmiltaan sitä, että uskomme säilyy yksin Jeesuksessa Kristuksessa. Se on valvomisen päätarkoitus.
Valvominen ei siis ole vain sitä, että tarkkailee omaa vaellustaan (on se sitäkin), vaan tulee valvoa, että millä perustalla minä seison. Vihollisen suurin motiivi ei ole saada meitä vain lankeamaan lihan haluihin, vaan kokonaan pois Kristus-perustalta.
Minä luotan myös siihen, että Jumala on uskollinen ja Hänen ajatuksensa meitä kohtaan ovat hyvät. Nämä asiat eivät ole ristiriidassa toistensa kanssa. Harhoista ja Kristuksesta pois eksymisestä varoittamisen motiivi ei ole oikeassa oleminen. Jos haluaisin olla oikeassa, niin etsisin kiitollisemman aiheen "julistukselle". Suurin intoni on kuitenkin sanoma rististä. Se on voima. Jumalan voima.
Lisäys: ajattelen myös niin, että jokainen todellista evankeliumia julistava uskova tekee sitä ns. harhoista varoittamista. Se kuuluu pakettiin. Niitä asioita ei voi pyyhkiä Raamatusta pois. Evankeliumi itsessään on ase harhoja vastaan. Kun laki ja evankeliumi julistetaan rohkeasti ja oikein toisistaan erotettuina, niin sellainen julistus antaa jo ihmiselle "kuvan" johon itseään ja tilaansa voi peilata. Kirjoitin jo aiemmin toisessa ketjussa, että harhoista varoittavan on itse ymmärrettävä se erehtymisen vaara. Jumalan hommia täytyy tehdä sopivasti aralla mielellä. Olipa kutsumus sitten mikä hyvänsä. Rohkeasti, mutta Herran edessä arkana ja avoimena. Erehtymisen mahdollisuuden vähättely tai sen tiedostamattomuus ovat otollista maaperää suurelle erehtymiselle.
-
Sain juuri minuutti sitten äitiltäni tekstiviestin. Uskallan paljastaa sen tässä. Viestin sisältö oli:
"Ps. 139: 23-24"
Aika sopivasti sattui käsiteltävään aiheeseen ja tuohon edellisen kirjoitukseni loppuosaan, missä kirjoitin erehtymisen mahdollisuudesta ja sen tiedostamisen tärkeydestä. Siksi ajattelin sen tähänkin nyt laittaa näkyville:
"23 Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni.
24 Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle."
-
Micen kanssa samaa mieltä. Ihmisinä olemme hairahtuvaisia, lankeavia ja erehtyviä. Ja ylpeitä. Onneksi Jumala tietää tuon ja kaiken muunkin meistä ja on voimallinen meissä sanansa mukaan.
-
Kun harhoista puhuu, kohtaa aina vastustusta sillä perusteella, että Jumala pitää omistaan huolen. Se onkin totta, mutta huolenpito tapahtuu tietyin edellytyksin. Tärkein edellytys on rakkaus totuuteen. Ei se, että on rakkaus siihen, mitä minä tai meidän joukkomme pitää totuutena.
Uskovakin voi elää vuosikymmeniä illuusiossa, että kaikki on hyvin, ei mitään hätää. Mutta silti puolet niistä, jotka lähtivät ylkää vastaan, jäivät hääsalin ulkopuolelle.
-
Kun harhoista puhuu, kohtaa aina vastustusta sillä perusteella, että Jumala pitää omistaan huolen. Se onkin totta, mutta huolenpito tapahtuu tietyin edellytyksin. Tärkein edellytys on rakkaus totuuteen. Ei se, että on rakkaus siihen, mitä minä tai meidän joukkomme pitää totuutena.
Uskovakin voi elää vuosikymmeniä illuusiossa, että kaikki on hyvin, ei mitään hätää. Mutta silti puolet niistä, jotka lähtivät ylkää vastaan, jäivät hääsalin ulkopuolelle.
Nimenomaan sen varaan ei voi jäädä huolettomasti, että Jumala pitää huolen.
Siksi tulee sisäistää todella se erehtymisen mahdollisuus. Kuten psalminkirjoittaja sanoo:
23 Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni.
24 Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle.
Rakkaus totuuteen sisältää mielestäni senkin, että myönnämme olevamme erehtyväisiä ja vailla täydellisyyttä. Olemme siis aina riippuvaisia Herrasta ja armostaan. Kaikkeen totuuteen johdattaminenkin sisältää tuon. Ihmisestä ei siis tule koskaan itsessään riittävää edes Jumalan avulla. Jumala auttaa meitä ymmärtämään kuinka paljon tarvitsemmekaan Hänen armoaan, joka Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa on meille annettu. Se on totuus. Kristus on kaikki totuus.
-
Voiko uskova menettää pelastuksen tietämättään?
Jospa itse vastaisin tuohon kysymykseen. Se vastaus on kyllä. En usko, että kukaan hylkää pelastusta tieten tahtoen.
Sellaista kuitenkin tapahtuu, että on eletty jonkinlaisessa tunnelmauskossa ja kun tunteet sitten loppuvat aikanaan, ihminen on tyhjän päällä. Tämä on mielestäni yksi tämän ajan suurimmista vaaroista. Kuka tahansa tämän kokenut saattaa tulla immuniteetiksi kaikelle kristilliselle.
Toinen, luultavasti yhtä suuri vaara on siinä, ettei saa kuulla tervettä opetusta lain ja evankeliumin erosta. Tällainen ihminen saattaa hyvinä päivinä olla tyytyväinen kristillisyyteensä, mutta joutuessaan kohtaamaan oman syntisyytensä, pohja putoaa kertaheitolla ja ihminen kokee olevansa täysin hukassa.
-
Rakkaus totuuteen sisältää mielestäni senkin, että myönnämme olevamme erehtyväisiä ja vailla täydellisyyttä.
Tämänhän kaikki myöntävät ainakin periaatteessa.
Ihmisestä ei siis tule koskaan itsessään riittävää edes Jumalan avulla..
Tämä onkin monelle vaikeampi pala.
Joskus meidän on pudottava tosi korkealta, että ymmärrämme, ettei edes Jumalan armo saa meissä aikaan sitä, että Hänelle kelpaisimme. Joudumme aina turvautumaan siihen armoon, joka on ulkopuolellamme, Jumalan sydämessä.
-
Rakkaus totuuteen sisältää mielestäni senkin, että myönnämme olevamme erehtyväisiä ja vailla täydellisyyttä.
Tämänhän kaikki myöntävät ainakin periaatteessa.
Ihmisestä ei siis tule koskaan itsessään riittävää edes Jumalan avulla..
Tämä onkin monelle vaikeampi pala.
Joskus meidän on pudottava tosi korkealta, että ymmärrämme, ettei edes Jumalan armo saa meissä aikaan sitä, että Hänelle kelpaisimme. Joudumme aina turvautumaan siihen armoon, joka on ulkopuolellamme, Jumalan sydämessä.
Juuri näin.
Kasvu (armon vaikutukset meissä) on hyvästä, mutta sen varaan ei voi tukeutua. Kaikkeen totuuteen kasvaminen on kasvamista riippuvuuteen totuudesta, Kristuksesta.
-
Näin yksinkertaisesti ajatteleva mitä olen, oletan ja uskon että kymmenen neitsyen vertauksessa molemmat viisi luulivat olevansa valmiina, toinen asia tietysti eivätkö ne toiset viisi olleet koskaan olleetkaan muuta kuin luulouskossa.
-
Kaikkeen totuuteen kasvaminen on kasvamista riippuvuuteen totuudesta, Kristuksesta.
Tämä on se vaikein läksy. On paljon luonnollisempaa ymmärtää, että meidät hyväksytään jonkun meissä itsessämme olevan perusteella. Varsinkin, jos se peruste on jotain hengellistä. Siihen on tarjona jos jonkinlaista jippoa Kristuksen tilalle.
-
Näin yksinkertaisesti ajatteleva mitä olen, oletan ja uskon että kymmenen neitsyen vertauksessa molemmat viisi luulivat olevansa valmiina, toinen asia tietysti eivätkö ne toiset viisi olleet koskaan olleetkaan muuta kuin luulouskossa.
Oikeasta uskosta on mielestäni mahdollista lipsahtaa luulouskoon.
Siksi paljon on Raamatussa mainintoja asiasta. Sen ei pitäisi ajaa meitä epätoivoon ja epävarmuuteen, vaan Kristuksen turvalliseen armoon.
-
Näin yksinkertaisesti ajatteleva mitä olen, oletan ja uskon että kymmenen neitsyen vertauksessa molemmat viisi luulivat olevansa valmiina, toinen asia tietysti eivätkö ne toiset viisi olleet koskaan olleetkaan muuta kuin luulouskossa.
Minä uskon, että ne tyhmätkin uskoivat olevansa oikeassa uskossa, lähtiväthän hekin ylkää vastaan. Uskosta osattomalla ei ole tarvetta lähteä ylkää vastaan Miten voimme tietää, olemmeko uskossa, vai luulouskossa? Jos sen voimme selvittää tällä foorumilla, niin tämä ei totisesti ole ollut turhaa vaivannäköä.
-
Oikeasta uskosta on mielestäni mahdollista lipsahtaa luulouskoon.
Suhteellisen pitkän kokemukseni perusteella voin sanoa, että on lukuisa määrä erilaisia menetelmiä, jotka johtavat juuri luulouskoon. Yhteistä niille menetelmille on, että niillä on hengelliseltä kuulostava nimi. Viimeisimpiä villityksiä on jo aiemmin mainittu ylistys. Vanhempia ovat kiittäminen, oikeat rukoukset, Raamatun lukeminen, kymmenysten maksaminen jne.
Näitä korostetaan eri tavoin eri seurakunnissa. Kun asiaa toistetaan riittävät usein, ne peittäävät alleen sen yhden ja ainoan, jossa meillä on varma pelastuksen toivo: ristiinnaulitun Kristuksen (1. Kor. 2:2)
-
Oikeasta uskosta on mielestäni mahdollista lipsahtaa luulouskoon.
Suhteellisen pitkän kokemukseni perusteella voin sanoa, että on lukuisa määrä erilaisia menetelmiä, jotka johtavat juuri luulouskoon. Yhteistä niille menetelmille on, että niillä on hengelliseltä kuulostava nimi. Viimeisimpiä villityksiä on jo aiemmin mainittu ylistys. Vanhempia ovat kiittäminen, oikeat rukoukset, Raamatun lukeminen, kymmenysten maksaminen jne.
Näitä korostetaan eri tavoin eri seurakunnissa. Kun asiaa toistetaan riittävät usein, ne peittäävät alleen sen yhden ja ainoan, jossa meillä on varma pelastuksen toivo: ristiinnaulitun Kristuksen (1. Kor. 2:2)
En usko että ylistäminen ja muut mainitsemasi asiat vievät luulouskoon josta tässä on puhuttu ja niin ollen he eivät olisi valmiita.
On asioita jotka ovat vakavia syntejä Jumalan edessä, kuolemansyntinä mainitaan anteeksiantamattomuus.
9. Rukoilkaa siis te näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi;
10. tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa;
11. anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme;
12. ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme;
13. äläkä saata meitä kiusaukseen; vaan päästä meidät pahasta,
14. Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi;
15. mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne.
-
Oikeasta uskosta on mielestäni mahdollista lipsahtaa luulouskoon.
Suhteellisen pitkän kokemukseni perusteella voin sanoa, että on lukuisa määrä erilaisia menetelmiä, jotka johtavat juuri luulouskoon. Yhteistä niille menetelmille on, että niillä on hengelliseltä kuulostava nimi. Viimeisimpiä villityksiä on jo aiemmin mainittu ylistys. Vanhempia ovat kiittäminen, oikeat rukoukset, Raamatun lukeminen, kymmenysten maksaminen jne.
Näitä korostetaan eri tavoin eri seurakunnissa. Kun asiaa toistetaan riittävät usein, ne peittäävät alleen sen yhden ja ainoan, jossa meillä on varma pelastuksen toivo: ristiinnaulitun Kristuksen (1. Kor. 2:2)
Unohdin mainita yhden menetelmän, joka taitaa olla hyvin yleinen. Se on kaste. Kuinka moni luottaakaan siihen, että kun on oikein kastettu, niin se viimeistään sinetöi pelastuksemme varmaksi? Toisille se on lapsikaste, toisille ns. uskovien kaste.
-
Oikeasta uskosta on mielestäni mahdollista lipsahtaa luulouskoon.
Suhteellisen pitkän kokemukseni perusteella voin sanoa, että on lukuisa määrä erilaisia menetelmiä, jotka johtavat juuri luulouskoon. Yhteistä niille menetelmille on, että niillä on hengelliseltä kuulostava nimi. Viimeisimpiä villityksiä on jo aiemmin mainittu ylistys. Vanhempia ovat kiittäminen, oikeat rukoukset, Raamatun lukeminen, kymmenysten maksaminen jne.
Näitä korostetaan eri tavoin eri seurakunnissa. Kun asiaa toistetaan riittävät usein, ne peittäävät alleen sen yhden ja ainoan, jossa meillä on varma pelastuksen toivo: ristiinnaulitun Kristuksen (1. Kor. 2:2)
Unohdin mainita yhden menetelmän, joka taitaa olla hyvin yleinen. Se on kaste. Kuinka moni luottaakaan siihen, että kun on oikein kastettu, niin se viimeistään sinetöi pelastuksemme varmaksi? Toisille se on lapsikaste, toisille ns. uskovien kaste.
Vilpittömästi toivoisin, että tästä ei tulisi kastejankkausta.
Minut on kastettu lapsena ja kasvatettu uskomaan Jeesukseen. Tein omat kiemurani maailmassa, mutta Herra oli uskollinen. Nykyisin kuulee väheksyviä juttuja niistä, jotka ovat lapsesta asti uskoneet. Ihan kuin pitäisi tulla uskoon syvältä tai vähintään pystymetsästä. Itsekin matelin ihan tarpeeksi syvällä. Herra oli silti askeleen edellä. Hänen armonsa ei ollut minun napattavissa, vaan se oli edellä. Se odotti jo siellä, kun minulla ei ollut enää mitään.
Minä kuuntelen eniten sitä mitä uskova puhuu Jeesuksesta. En niinkään sitä mitä mieltä on kasteesta. Sallin sen, että jokainen on asiassa varma, vaikka ei oltaisikaan samaa mieltä.
-
Ei ihmisen kannata tuhlata energiaansa ja aikaansa miettimällä päässään eli sielussaan eli lihassaan, onko hän uskossa vai ei.
Asiaa kannattaa tiedustella Jumalalta.
Hän on ainoa, joka tietää vastauksen,
ja Hän vastaa aina rehellisesti ja pyyteettömästi kysyvälle ihmiselle.
-
Ei ihmisen kannata tuhlata energiaansa ja aikaansa miettimällä päässään eli sielussaan eli lihassaan, onko hän uskossa vai ei.
Asiaa kannattaa tiedustella Jumalalta.
Hän on ainoa, joka tietää vastauksen,
ja Hän vastaa aina rehellisesti ja pyyteettömästi kysyvälle ihmiselle.
Tämäkin on vähän miten sen ottaa. Ihan noilla sanoilla en asiaa ilmaisisi. Saamme yhdessä Jumalan kanssa asiaa käydä läpi. Silti Raamattu sanoo:
" Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta."
-
Ei ihmisen kannata tuhlata energiaansa ja aikaansa miettimällä päässään eli sielussaan eli lihassaan, onko hän uskossa vai ei.
Asiaa kannattaa tiedustella Jumalalta.
Hän on ainoa, joka tietää vastauksen,
ja Hän vastaa aina rehellisesti ja pyyteettömästi kysyvälle ihmiselle.
Tämäkin on vähän miten sen ottaa. Ihan noilla sanoilla en asiaa ilmaisisi. Saamme yhdessä Jumalan kanssa asiaa käydä läpi. Silti Raamattu sanoo:
" Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta."
Tuskin meitä kehotetaan tutkimaan omaa uskoamme järjen avulla.
Ainoa varma keino on suostua siihen, että itse Raamatun Herra vastaa kysymykseemme siitä,
olemmeko oikealla tiellä.
Jos alamme etsiä vastausta tuohon äärimmäisen tärkeään kysymykseen joistakin ihmisten kirjoittamista kirjoista, heidän kehittämistään opeista tai omasta psyykestämme,
voimme mennä pahasti harhaan.
-
Ei ihmisen kannata tuhlata energiaansa ja aikaansa miettimällä päässään eli sielussaan eli lihassaan, onko hän uskossa vai ei.
Asiaa kannattaa tiedustella Jumalalta.
Hän on ainoa, joka tietää vastauksen,
ja Hän vastaa aina rehellisesti ja pyyteettömästi kysyvälle ihmiselle.
Tämäkin on vähän miten sen ottaa. Ihan noilla sanoilla en asiaa ilmaisisi. Saamme yhdessä Jumalan kanssa asiaa käydä läpi. Silti Raamattu sanoo:
" Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta."
Tuskin meitä kehotetaan tutkimaan omaa uskoamme järjen avulla.
Ainoa varma keino on suostua siihen, että itse Raamatun Herra vastaa kysymykseemme siitä,
olemmeko oikealla tiellä.
Jos alamme etsiä vastausta tuohon äärimmäisen tärkeään kysymykseen joistakin ihmisten kirjoittamista kirjoista, heidän kehittämistään opeista tai omasta psyykestämme,
voimme mennä pahasti harhaan.
Mulle tule välillä sellainen olo, että sä et edes halua ymmärtää sitä mitä kirjoitetaan.
Luitko varmasti mitä kirjoitin?
Mua turhauttaa se, että ei tule ymmärretyksi. Se on minun lihassani. En voi sille mitään. Anteeksi.
-
Ei ihmisen kannata tuhlata energiaansa ja aikaansa miettimällä päässään eli sielussaan eli lihassaan, onko hän uskossa vai ei.
Asiaa kannattaa tiedustella Jumalalta.
Hän on ainoa, joka tietää vastauksen,
ja Hän vastaa aina rehellisesti ja pyyteettömästi kysyvälle ihmiselle.
Tämäkin on vähän miten sen ottaa. Ihan noilla sanoilla en asiaa ilmaisisi. Saamme yhdessä Jumalan kanssa asiaa käydä läpi. Silti Raamattu sanoo:
" Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta."
Tuskin meitä kehotetaan tutkimaan omaa uskoamme järjen avulla.
Ainoa varma keino on suostua siihen, että itse Raamatun Herra vastaa kysymykseemme siitä,
olemmeko oikealla tiellä.
Jos alamme etsiä vastausta tuohon äärimmäisen tärkeään kysymykseen joistakin ihmisten kirjoittamista kirjoista, heidän kehittämistään opeista tai omasta psyykestämme,
voimme mennä pahasti harhaan.
Mulle tule välillä sellainen olo, että sä et edes halua ymmärtää sitä mitä kirjoitetaan.
Luitko varmasti mitä kirjoitin?
Mua turhauttaa se, että ei tule ymmärretyksi. Se on minun lihassani. En voi sille mitään. Anteeksi.
On ikävää, että sinulle tulee tuollainen olo.
Luen aina kaikki viestit tarkat ennen kuin vastaan niihin.
Kaikki eivät vain voi olla kanssasi kaikesta samaa mieltä.
-
Ei ihmisen kannata tuhlata energiaansa ja aikaansa miettimällä päässään eli sielussaan eli lihassaan, onko hän uskossa vai ei.
Asiaa kannattaa tiedustella Jumalalta.
Hän on ainoa, joka tietää vastauksen,
ja Hän vastaa aina rehellisesti ja pyyteettömästi kysyvälle ihmiselle.
Tämäkin on vähän miten sen ottaa. Ihan noilla sanoilla en asiaa ilmaisisi. Saamme yhdessä Jumalan kanssa asiaa käydä läpi. Silti Raamattu sanoo:
" Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta."
Tuskin meitä kehotetaan tutkimaan omaa uskoamme järjen avulla.
Ainoa varma keino on suostua siihen, että itse Raamatun Herra vastaa kysymykseemme siitä,
olemmeko oikealla tiellä.
Jos alamme etsiä vastausta tuohon äärimmäisen tärkeään kysymykseen joistakin ihmisten kirjoittamista kirjoista, heidän kehittämistään opeista tai omasta psyykestämme,
voimme mennä pahasti harhaan.
Mulle tule välillä sellainen olo, että sä et edes halua ymmärtää sitä mitä kirjoitetaan.
Luitko varmasti mitä kirjoitin?
Mua turhauttaa se, että ei tule ymmärretyksi. Se on minun lihassani. En voi sille mitään. Anteeksi.
On ikävää, että sinulle tulee tuollainen olo.
Luen aina kaikki viestit tarkat ennen kuin vastaan niihin.
Kaikki eivät vain voi olla kanssasi kaikesta samaa mieltä.
Kyse ei ole siitä, että täytyisi olla samaa mieltä. Kyse on siitä, että tulisi ymmärretyksi. Mutta se siitä. Lienen oman näkemyksini aika selvästi tuonut jo esille.
Uskova voi joutua harhaan ja jopa pelastuksen ulkopuolelle. Siksi harhoista varoitetaan Raamatussa.
-
Raamattu ei todellakaan tunne sitä oppia että 'kerran pelastettu aina pelastettu'.
-
Matt. 6:14. Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi;
15. mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne.
Olipa hyvä, että otit esille tämän Raamatun kohdan. Kuinka moni meistä pelastuu, jos pelastuksemme riippuu anteeksiantamisestamme? Vain ne, jotka ovat selvinneet elämässään ilman mainittavia ongelmia. Mutta entä sellainen uskova, jolle on tapahtunut traumaattisia asioita? Joku on saattanut tappaa lapsesi mitä julmimmalla tavalla. Tai olet joutunut itse kidutuksen kohteeksi. Onko pelastumisesi kiinni siitä, annatko tuon teon anteeksi? Olen sitä mieltä, että kukaan meistä ei täytä tuota anteeksiantamisen ehtoa tällaisessa tilanteessa. Mitä Jeesus siis todella tarkoitti?
Yksi Raamatun ymmärtämisen ehtoja on kontekstin eli asiayhteyden huomioonottaminen. Tämä kohta on Jeesuksen vuorisaarnassa ja siinä hän selvittää lain olemusta. Esim. Matt. 5:48 hän sanoo, että "Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on". Vähempi ei siis riitä - lain mukaan. Uskon, että Jeesus selittää lain vaatimusta myös tuossa mainitsemassasi kohdassa anteeksisaamisesta.
On tilanteita, joissa ihminen ei yksinkertaisesti pysty antamaan anteeksi, vaikka kuinka yrittäisi. Jos anteeksiantamattomuus olisi pelastuksen ehto, niin yksikään meistä ei pelastuisi, jos olemme joutuneet em. traumaattisiin tilanteisiin. Koska sovitus kattaa koko maailman synnit, niin siihen kuuluu myös anteeksiantamattomuuden synti. Muutoin evankeliumi ei ole ilosanoma.
Tästäkin meidän tulisi oppia, että lain ja evankeliuminen erottaminen on välttämätöntä Raamatun ymmärtämiseksi oikein. Ja kuten C.F.W. Walther on sanonut, että ilman tätä tietoa Raamattu on suljettu kirja ja jää siksi.
Matt. 19. luku:
19:23 Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa: "Totisesti minä sanon teille: rikkaan on vaikea päästä taivasten valtakuntaan.
19:24 Ja vielä minä sanon teille: helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan."
19:25 Kun opetuslapset sen kuulivat, hämmästyivät he kovin ja sanoivat: "Kuka sitten voi pelastua?"
19:26 Niin Jeesus katsoi heihin ja sanoi heille: "Ihmisille se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista."
-
Matt. 6:
Evankeliumi Matteuksen mukaan 6
1. "Kavahtakaa, ettette harjoita vanhurskauttanne ihmisten nähden, että he teitä katselisivat; muutoin ette saa palkkaa Isältänne, joka on taivaissa.
2. Sentähden, kun annat almuja, älä soitata torvea edelläsi, niinkuin ulkokullatut tekevät synagoogissa ja kaduilla saadakseen ylistystä ihmisiltä. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa.
3. Vaan kun sinä almua annat, älköön vasen kätesi tietäkö, mitä oikea kätesi tekee,
4. että almusi olisi salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle.
5. Ja kun rukoilette, älkää olko niinkuin ulkokullatut; sillä he mielellään seisovat ja rukoilevat synagoogissa ja katujen kulmissa, että ihmiset heidät näkisivät. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa.
6. Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle.
7. Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan.
8. Älkää siis olko heidän kaltaisiaan; sillä teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennenkuin häneltä anottekaan.
9. Rukoilkaa siis te näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi;
10. tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa;
11. anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme;
12. ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme;
13. äläkä saata meitä kiusaukseen; vaan päästä meidät pahasta,
14. Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi;
15. mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne.
Liittyi Isä meidän rukoukseen tuo vakava asia.
-
Tässä tulisi ymmärtää se, että anteeksianto ei ole tunne vaan päätös.
Voimme alistaa tunteemme Jumalan tahdolle sillä tavalla, että päätämme antaa anteeksi, vaikka tunteemme sanovatkin vastaan.
"Isä, haluaisin antaa anteeksi heille jotka ovat minua vastaan rikkoneet, mutta tunne-elämäni tekee siitä vaikeaa ja lähes mahdotonta. Anna anteeksi se, että en pysty tuntemaan anteeksiantoa. Jeesuksen nimessä tätä rukoilen. Aamen."
-
Sitähän se juuri onkin, Jumala näkee tahtomme noudattaa sanaa ja hän on armollinen sen jälkeen meitä kohtaan.
-
Olen monenmonituisia kertoja ollut siinä tilanteessa että olen joutunut valitsemaan.
-
Minusta oleellista ei ole se, että minä valitsin, vaan se, että Jumala on armossaan ilmoittanut tahtonsa.
Haluan siis alistaa valintani Jumalan tahdolle. En halua korostaa omaa valintaani, vaan Herran armoa ja viisautta.
Se ei poista sitä asiaa, että olemme usein valintatilanteessa.
-
Minusta oleellista ei ole se, että minä valitsin, vaan se, että Jumala on armossaan ilmoittanut tahtonsa.
Haluan siis alistaa valintani Jumalan tahdolle. En halua korostaa omaa valintaani, vaan Herran armoa ja viisautta.
Se ei poista sitä asiaa, että olemme usein valintatilanteessa.
Tarkoitan että valitsenko katkeruuden vai anteesiantamisen tai edes halun siihen. Ja olen saanutkin opetella sitä.
-
Jeesus antoi uuden käskyn rakastaa lähimmäistä niinkuin itseä. Siihen ymmärtääkseni liittyy myös kehotus rakastaa ja siunata vihollisia ja esirukous vainoajien puolesta. Kuin myös anteeksiantaminen. Enää ei toteuteta lakia tyyliin sillä silmästä, vaan lain täyttymys onkin rakkaus. Kristus täytti lain ja siksi Hän meissä saa aikaan rakkauden tekoja, joita vastaan ei ole laki.
Kauna ja kostonhalu eivät koskaan ratkaise mitään, vaan elämä voi jatkua vain anteeksiantamukseen pyrkimällä. Tätä uskon Jeesuksen opettavan. Viha ja koston mielialan vallitessa Jumalan rakkaus ei saavuta sydämiämme, emmekä voi olla sen kanavia tässä maailmassa.
-
Minusta oleellista ei ole se, että minä valitsin, vaan se, että Jumala on armossaan ilmoittanut tahtonsa.
Haluan siis alistaa valintani Jumalan tahdolle. En halua korostaa omaa valintaani, vaan Herran armoa ja viisautta.
Se ei poista sitä asiaa, että olemme usein valintatilanteessa.
Tarkoitan että valitsenko katkeruuden vai anteesiantamisen tai edes halun siihen. Ja olen saanutkin opetella sitä.
Joo, juuri noin. Jumalan sanan kautta olemme saaneet ymmärtää, että kannattaa valita anteeksianto, vaikka emme tuntisikaan niin.
-
Jeesus antoi uuden käskyn rakastaa lähimmäistä niinkuin itseä. Siihen ymmärtääkseni liittyy myös kehotus rakastaa ja siunata vihollisia ja esirukous vainoajien puolesta. Kuin myös anteeksiantaminen. Enää ei toteuteta lakia tyyliin sillä silmästä, vaan lain täyttymys onkin rakkaus. Kristus täytti lain ja siksi Hän meissä saa aikaan rakkauden tekoja, joita vastaan ei ole laki.
Kauna ja kostonhalu eivät koskaan ratkaise mitään, vaan elämä voi jatkua vain anteeksiantamukseen pyrkimällä. Tätä uskon Jeesuksen opettavan. Viha ja koston mielialan vallitessa Jumalan rakkaus ei saavuta sydämiämme, emmekä voi olla sen kanavia tässä maailmassa.
Jeesus antoi samalla myös tämän käskyn:
"...rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi"
Rehellisyyden nimissä on sanottava, että en ole tuohon pystynyt. Ja vaikka en kykenekään näkemään muiden ihmisten sisimpään, niin uskallan sanoa, että en ole keneenkään toiseenkaan törmännyt joka olisi tuohon pystynyt.
-
Tässä tulisi ymmärtää se, että anteeksianto ei ole tunne vaan päätös.
Voimme alistaa tunteemme Jumalan tahdolle sillä tavalla, että päätämme antaa anteeksi, vaikka tunteemme sanovatkin vastaan.
"Isä, haluaisin antaa anteeksi heille jotka ovat minua vastaan rikkoneet, mutta tunne-elämäni tekee siitä vaikeaa ja lähes mahdotonta. Anna anteeksi se, että en pysty tuntemaan anteeksiantoa. Jeesuksen nimessä tätä rukoilen. Aamen."
Olen täsmälleen samaa mieltä tuosta, että kyseessä ei ole tunne vaan päästös.
Oleellista on se, että tahdomme antaa anteeksi.
Minulla oli nuorena miehenä vaikea antaa mielessäni anteeksi niille,
jotka olivat kouluaikoina kiusanneet minua. Kun rukoilin, samansisältöisen
rukouksen kuin Mice (mutta eri sanamuodoilla ilmaistuna), niin pystyin
antamaan anteeksi ja melkeinpä saman tien myös koin vapauden sen
asian orjuudesta. Anteeksiantamattomuus on orjuutta.
En ole samaa mieltä kuin Paulus, joka pitää anteeksi antamista lain tekona
tai lain vaatimuksena. Kyseessä on syvempi, koko olemustamme tai
tekisi mieli sanoa: koko olemassaoloamme koskettava asia.
Anteeksiantamaton mieli ikäänkuin sulkee meidät omaan yksityisvankilaamme,
voisi sanoa että omaan yksityiseen helvettiimme. Samalla torjumme myös
Jumalan tarjoaman anteeksiannon itsemme ulkopuolelle. Asia taitaa olla
juuri näin kauhistuttavan yksinkertainen?
-
Ja Jumala näki, että se oli hyvä.
-
Ja Jumala näki, että se oli hyvä.
-
Ja Jumala näki, että se oli hyvä.
-
Jeesus antoi uuden käskyn rakastaa lähimmäistä niinkuin itseä. Siihen ymmärtääkseni liittyy myös kehotus rakastaa ja siunata vihollisia ja esirukous vainoajien puolesta. Kuin myös anteeksiantaminen. Enää ei toteuteta lakia tyyliin sillä silmästä, vaan lain täyttymys onkin rakkaus. Kristus täytti lain ja siksi Hän meissä saa aikaan rakkauden tekoja, joita vastaan ei ole laki.
Kauna ja kostonhalu eivät koskaan ratkaise mitään, vaan elämä voi jatkua vain anteeksiantamukseen pyrkimällä. Tätä uskon Jeesuksen opettavan. Viha ja koston mielialan vallitessa Jumalan rakkaus ei saavuta sydämiämme, emmekä voi olla sen kanavia tässä maailmassa.
Jeesus antoi samalla myös tämän käskyn:
"...rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi"
Rehellisyyden nimissä on sanottava, että en ole tuohon pystynyt. Ja vaikka en kykenekään näkemään muiden ihmisten sisimpään, niin uskallan sanoa, että en ole keneenkään toiseenkaan törmännyt joka olisi tuohon pystynyt.
Et varmaan ole sellaista itsestäsi kuvitellutkaan, vaikka sanotkin nuo sanat rehellisyyden nimissä. Oltaisiin aika pitkällä luulouskon sfääreissä silloin.
-
Tässä tulisi ymmärtää se, että anteeksianto ei ole tunne vaan päätös.
Voimme alistaa tunteemme Jumalan tahdolle sillä tavalla, että päätämme antaa anteeksi, vaikka tunteemme sanovatkin vastaan.
"Isä, haluaisin antaa anteeksi heille jotka ovat minua vastaan rikkoneet, mutta tunne-elämäni tekee siitä vaikeaa ja lähes mahdotonta. Anna anteeksi se, että en pysty tuntemaan anteeksiantoa. Jeesuksen nimessä tätä rukoilen. Aamen."
Olen täsmälleen samaa mieltä tuosta, että kyseessä ei ole tunne vaan päästös.
Oleellista on se, että tahdomme antaa anteeksi.
Minulla oli nuorena miehenä vaikea antaa mielessäni anteeksi niille,
jotka olivat kouluaikoina kiusanneet minua. Kun rukoilin, samansisältöisen
rukouksen kuin Mice (mutta eri sanamuodoilla ilmaistuna), niin pystyin
antamaan anteeksi ja melkeinpä saman tien myös koin vapauden sen
asian orjuudesta. Anteeksiantamattomuus on orjuutta.
En ole samaa mieltä kuin Paulus, joka pitää anteeksi antamista lain tekona
tai lain vaatimuksena. Kyseessä on syvempi, koko olemustamme tai
tekisi mieli sanoa: koko olemassaoloamme koskettava asia.
Anteeksiantamaton mieli ikäänkuin sulkee meidät omaan yksityisvankilaamme,
voisi sanoa että omaan yksityiseen helvettiimme. Samalla torjumme myös
Jumalan tarjoaman anteeksiannon itsemme ulkopuolelle. Asia taitaa olla
juuri näin kauhistuttavan yksinkertainen?
Näin yksinkertainen asia on mielestäni myös. Osaat ilmaista hyvin tämän.
-
Raamattu ei todellakaan tunne sitä oppia että 'kerran pelastettu aina pelastettu'.
Niin, uskosta voi luopua jos itse haluaa. Mutta se ei tapahdu vahingossa siis henkilön itsensä tietämättä, vaikka ymmärrän että sellaisesta oppia "varoittajat" haluavatkin nähdä, koska sehän on johdonmukainen jatko välillä vainoharhaihaiseen suhtautumiseen.
-
Raamattu ei todellakaan tunne sitä oppia että 'kerran pelastettu aina pelastettu'.
Niin, uskosta voi luopua jos itse haluaa. Mutta se ei tapahdu vahingossa siis henkilön itsensä tietämättä, vaikka ymmärrän että sellaisesta oppia "varoittajat" haluavatkin nähdä, koska sehän on johdonmukainen jatko välillä vainoharhaihaiseen suhtautumiseen.
Oliko Paavali vainoharhainen ja oliko hänen huolensa siis täysin turha:
2. Kor. 11. luku:
11:3 Mutta minä pelkään, että niinkuin käärme kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka teissä on Kristusta kohtaan.
11:4 Sillä jos joku tulee ja saarnaa jotakin toista Jeesusta kuin sitä, jota me olemme saarnanneet, tai jos te saatte toisen hengen, kuin minkä olette saaneet, tai toisen evankeliumin, kuin minkä olette vastaanottaneet, niin sen te hyvin kärsitte.
Gal. 1. luku:
1:6 Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin,
1:7 joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin.
1:8 Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu.
1:9 Niinkuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu.
-
Tässä tulisi ymmärtää se, että anteeksianto ei ole tunne vaan päätös.
Voimme alistaa tunteemme Jumalan tahdolle sillä tavalla, että päätämme antaa anteeksi, vaikka tunteemme sanovatkin vastaan.
"Isä, haluaisin antaa anteeksi heille jotka ovat minua vastaan rikkoneet, mutta tunne-elämäni tekee siitä vaikeaa ja lähes mahdotonta. Anna anteeksi se, että en pysty tuntemaan anteeksiantoa. Jeesuksen nimessä tätä rukoilen. Aamen."
Tuo onkin vaikea asia tuo menneiden asioiden anteeksi antaminen. Ja Micellä hyvä neuvo siihen. Minulla tuo anteeksiantaminen on vielä työn alla, ei meinaa joistakin menneistä vuosien takaisista jutuista päästä eroon omassa mielessään. Ja vuosien takaisten juttujen päälle vielä nykyiset jutut. Siinä sitä onkin. Lähes päivittäin tulee jotain, joka pitäisi pystyä antamaan anteeksi.
:-X
-
Yksi keino tuon edellä mainitun rukouksen lisäksi on se, että pyrkii näkemään niitä tilanteita niiden toisten ihmisten silmin, että miten he ne asiat kokivat. Silloin ehkä voi vähän ymmärtää, että heilläkin oli omat syynsä käytökselleen. Ja joissakin tapauksissa on voinut olla kyse ihan väärinkäsityksistäkin ja niiden aiheuttamasta loukkaantumisesta puolin ja toisin.
EDIT: Korjattu kirjoitusvirhe.
-
Olen herännyt rukoilemaan Isä meidän-rukousta, siinä lupaan antaa anteeksi niille jotka oavt minua vastaan rikkoneet. Mitä läheisempi rikkoo, sitä vaikeampaa on päästä yli, asioita pitää aina uudelleen viedä rukouksessa Jumalalle.
Jumala varmaan johdatti minun ymmärrykseeni että Isä meidän-rukous on hyvin tärkeää rukoilla päivittäin.
-
Raamattu ei todellakaan tunne sitä oppia että 'kerran pelastettu aina pelastettu'.
Niin, uskosta voi luopua jos itse haluaa. Mutta se ei tapahdu vahingossa siis henkilön itsensä tietämättä, vaikka ymmärrän että sellaisesta oppia "varoittajat" haluavatkin nähdä, koska sehän on johdonmukainen jatko välillä vainoharhaihaiseen suhtautumiseen.
Oliko Paavali vainoharhainen ja oliko hänen huolensa siis täysin turha:
2. Kor. 11. luku:
11:3 Mutta minä pelkään, että niinkuin käärme kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka teissä on Kristusta kohtaan.
11:4 Sillä jos joku tulee ja saarnaa jotakin toista Jeesusta kuin sitä, jota me olemme saarnanneet, tai jos te saatte toisen hengen, kuin minkä olette saaneet, tai toisen evankeliumin, kuin minkä olette vastaanottaneet, niin sen te hyvin kärsitte.
Gal. 1. luku:
1:6 Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin,
1:7 joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin.
1:8 Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu.
1:9 Niinkuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu.
Ei tuossa Paavali anna tukea sille että salakavalasti uskovan menettäisi pelastuksensa tietämättään ja ilman omaa tahtoaan. Tuossahan ihminen itse kääntyy väärään. Mutta tuolla voidaan ahdista sopivasti ihmisiä väittämällä että he ovat tietämättään matkalla kadotukseen kun eivät usko "varoittajaan".
-
Ilmestyskirja 2:4-5
Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi.
Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta.
Tässä on myös yksi varoitus, joka Raamatusta löytyy. Mitä tämä voisi tarkoittaa?
-
Käsittääkseni ne tyhmätkin neitsyet olivat omasta mielestään matkalla hääjuhlaan. Samoin ne "vuohet" Kuninkaan vasemmalla puolella (Matt. 25:33). Monesta Raamatun kohdasta käy ilmi, ettei luopumus tapahdu useinkaan siten, että "päätänpä nyt jättää koko taivastien".
-
Tuossahan ihminen itse kääntyy väärään. Mutta tuolla voidaan ahdista sopivasti ihmisiä väittämällä että he ovat tietämättään matkalla kadotukseen kun eivät usko "varoittajaan".
Kun ihminen kääntyy "kuuntelemaan seireenejä", niin se tahtuu siksi, että hullaannutaan johonkin muuhun, joka miellyttää ihmistä enemmän kuin raitis ja yksinkertainen evankeliumi. "Varoittajat" ovat usein monien halveksumia, mutta kannattaa muistaa, että samoin olivat merkittävimmätkin varoittajat, Jeesus ja Paavali.
-
Pelastusta ei voi menettää tietämättään, mielestäni. Jumalan Henki kutsuu parannukseen ja pois väärältä tieltä, varoittaa ja kehottaa. Vika on ymmärtääkseni siinä, että ihminen ei kuuntele tätä ääntä.
-
Pelastusta ei voi menettää tietämättään, mielestäni. Jumalan Henki kutsuu parannukseen ja pois väärältä tieltä, varoittaa ja kehottaa. Vika on ymmärtääkseni siinä, että ihminen ei kuuntele tätä ääntä.
Jumalan Henki varoittaa, mutta ihminen voi olla niin hurmaantunut "jostakin uudesta", että alkaa pitää Pyhän Hengen varoitusta vain oman mielikuvituksensa tuotteena. Jossain toisaalla puhuimme siitä, että "liha" rakastaa eksymystä.
-
Jeesus kehotti valvomaan. Hän tietää, mitä ihmisessä on ja että liha on heikko. Runossakin sanotaan, "ei oo leikin ja huvin tie tämä taivainen kilparata, vanha ihminen tarvitsee tuhat ruoskaa ja kuolemata". Jeesuksen seuraaminen on ristin tien kulkemista ja jos siitä kieltäydytään alunperinkin, uskovan kasvu Kristukseen ei pääse toteutumaan ja tilalle tulee korvikkeita. Herra kutsuu kärsivällisesti, mutta monelle itsekieltäymyksen tie on liian epämiellyttävää.
Kaita tie on kuitenkin se tie, joka vie elämään.
-
Jeesus kehotti valvomaan. Hän tietää, mitä ihmisessä on ja että liha on heikko. Runossakin sanotaan, "ei oo leikin ja huvin tie tämä taivainen kilparata, vanha ihminen tarvitsee tuhat ruoskaa ja kuolemata". Jeesuksen seuraaminen on ristin tien kulkemista ja jos siitä kieltäydytään alunperinkin, uskovan kasvu Kristukseen ei pääse toteutumaan ja tilalle tulee korvikkeita. Herra kutsuu kärsivällisesti, mutta monelle itsekieltäymyksen tie on liian epämiellyttävää.
Kaita tie on kuitenkin se tie, joka vie elämään.
Onneksi Jeesus ei opettanut meille, että pelastumme epämiellättävän itsekieltäymyksen kautta.
"Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä." (Matt. 11:30)
"Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys." (Joh. 10:10)
Kaita tie ei aina tarkoita harmaata, ankeaa, hymytöntä, kireää kieltäymystä.
Sellainen ei ole Jeesuksen lupaamaa yltäkylläistä elämää.
Herra opastaa ja kuljettaa jokaista lammastaan tämän taustojen, vammojen, kykyjen ja edellytysten mukaan.
Hän ei ruoski askeesin piiskalla.
-
Kaita tie on kuitenkin se tie, joka vie elämään.
Tuosta tuli mieleeni pieni välikysymys.
Onko ahdas portti kaidan tien alku- vai loppupäässä?
-
Jeesus kehotti valvomaan. Hän tietää, mitä ihmisessä on ja että liha on heikko. Runossakin sanotaan, "ei oo leikin ja huvin tie tämä taivainen kilparata, vanha ihminen tarvitsee tuhat ruoskaa ja kuolemata". Jeesuksen seuraaminen on ristin tien kulkemista ja jos siitä kieltäydytään alunperinkin, uskovan kasvu Kristukseen ei pääse toteutumaan ja tilalle tulee korvikkeita. Herra kutsuu kärsivällisesti, mutta monelle itsekieltäymyksen tie on liian epämiellyttävää.
Kaita tie on kuitenkin se tie, joka vie elämään.
Onneksi Jeesus ei opettanut meille, että pelastumme epämiellättävän itsekieltäymyksen kautta.
"Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä." (Matt. 11:30)
"Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys." (Joh. 10:10)
Kaita tie ei aina tarkoita harmaata, ankeaa, hymytöntä, kireää kieltäymystä.
Sellainen ei ole Jeesuksen lupaamaa yltäkylläistä elämää.
Herra opastaa ja kuljettaa jokaista lammastaan tämän taustojen, vammojen, kykyjen ja edellytysten mukaan.
Hän ei ruoski askeesin piiskalla.
Raamatussa itsekieltäymys ei ole piiskaa eikä askeesia, vaan lihan kuollettamista. Eli ihan sitä uskovan perusarkea Jeesuksen seurassa, tiellä joka valkenee valkenemistaan aina sydänpäivään saakka.
-
Selvennöksenä totean vielä, että Jeesuksen soveliasta kestä kantava ja yltäkylläistä elämää elävä uskova elää kaikenaikaa itsekieltäymyksessä.
-
Selvennöksenä totean vielä, että Jeesuksen soveliasta kestä kantava ja yltäkylläistä elämää elävä uskova elää kaikenaikaa itsekieltäymyksessä.
Olen aivan eri mieltä.
Ei ihmisen tarvitse kieltää minuuttaan ja persoonallisuuttaan, jos on uskossa.
Kaikenlaista hiomista ja jatkuvaa opiskelua Jeesuksen seurassa eläessä tietysti on, mutta
ei pelkkää itsekieltäymystä.
-
Selvennöksenä totean vielä, että Jeesuksen soveliasta kestä kantava ja yltäkylläistä elämää elävä uskova elää kaikenaikaa itsekieltäymyksessä.
Olen aivan eri mieltä.
Ei ihmisen tarvitse kieltää minuuttaan ja persoonallisuuttaan, jos on uskossa.
Kaikenlaista hiomista ja jatkuvaa opiskelua Jeesuksen seurassa eläessä tietysti on, mutta
ei pelkkää itsekieltäymystä.
Raamattu kun puhuu lihan kuolettamisesta ja sen ristillä pitämisestä, eihän se tarkoita lainkaan minuuden eikä persoonallisuuden kieltämistä. Ei sinne päinkään. Eihän persoonallisuutta ole tarkoitus kieltää. Päinvastoin Jumalan tarkoitus on, että olisimme aitoja persoonallisuuksia.
-
Selvennöksenä totean vielä, että Jeesuksen soveliasta kestä kantava ja yltäkylläistä elämää elävä uskova elää kaikenaikaa itsekieltäymyksessä.
Olen aivan eri mieltä.
Ei ihmisen tarvitse kieltää minuuttaan ja persoonallisuuttaan, jos on uskossa.
Kaikenlaista hiomista ja jatkuvaa opiskelua Jeesuksen seurassa eläessä tietysti on, mutta
ei pelkkää itsekieltäymystä.
Raamattu kun puhuu lihan kuolettamisesta ja sen ristillä pitämisestä, eihän se tarkoita lainkaan minuuden eikä persoonallisuuden kieltämistä. Ei sinne päinkään. Eihän persoonallisuutta ole tarkoitus kieltää. Päinvastoin Jumalan tarkoitus on, että olisimme aitoja persoonallisuuksia.
Juu, näin asia on.
-
Miksi olit äsken ihan eri mieltä...
-
Miksi olit äsken ihan eri mieltä...
Luulin sinun tarkoittavan itsensäkieltäymyksen tiellä itsensä kieltämisen tietä.
Silloin kun ovat kysymyksessä näin samankaltaiset termit,
joilla kuitenkin tarkoittaa aivan eri asioita, kannattaisi varmaankin selittää, mitä niillä siis varsinaisesti tarkoittaa.
-
Raamattu ei todellakaan tunne sitä oppia että 'kerran pelastettu aina pelastettu'.
Niin, uskosta voi luopua jos itse haluaa. Mutta se ei tapahdu vahingossa siis henkilön itsensä tietämättä, vaikka ymmärrän että sellaisesta oppia "varoittajat" haluavatkin nähdä, koska sehän on johdonmukainen jatko välillä vainoharhaihaiseen suhtautumiseen.
Oliko Paavali vainoharhainen ja oliko hänen huolensa siis täysin turha:
2. Kor. 11. luku:
11:3 Mutta minä pelkään, että niinkuin käärme kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka teissä on Kristusta kohtaan.
11:4 Sillä jos joku tulee ja saarnaa jotakin toista Jeesusta kuin sitä, jota me olemme saarnanneet, tai jos te saatte toisen hengen, kuin minkä olette saaneet, tai toisen evankeliumin, kuin minkä olette vastaanottaneet, niin sen te hyvin kärsitte.
Gal. 1. luku:
1:6 Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin,
1:7 joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin.
1:8 Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu.
1:9 Niinkuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu.
Ei tuossa Paavali anna tukea sille että salakavalasti uskovan menettäisi pelastuksensa tietämättään ja ilman omaa tahtoaan. Tuossahan ihminen itse kääntyy väärään. Mutta tuolla voidaan ahdista sopivasti ihmisiä väittämällä että he ovat tietämättään matkalla kadotukseen kun eivät usko "varoittajaan".
Samaa mieltä, sillä tokihan Pyhä Henki uudestisyntyneessä ihmisessä varoitta väärästä tiestä.
Eri asia on sitten se, onko ihminen valmis kuuntelemaan Pyhän Hengen ääntä.
Kun riittävän monta kertaa sulkee korvansa kuulemasta, Pyhä Henki vaikenee ja viimein poistuu ihmisestä.
Mutta jos ihminen ei usko Pyhään Henkeen ja siihen, että se vielä tänäänkin puhuu ja toimii, niin silloinhan ei ole uskallusta myöskään kuunnella Hänen puhettaan.
-
Mutta jos ihminen ei usko Pyhään Henkeen ja siihen, että se vielä tänäänkin puhuu ja toimii, niin silloinhan ei ole uskallusta myöskään kuunnella Hänen puhettaan.
Nykyään esiintyy paljon tuota epäuskoa Pyhää henkeä kohtaan.
On uskovia, jotka määrittävät mielessään eli siis lihassaan ne rajat joissa Jumalan tulee toimia, jotta Jumalan toiminta olisi uskottavaa. Nämä ihmisen asettamat rajat ovat yleensä jotenkin sovinnollisia ja Jumalan tulisi toimia tietyissä hyväksyttävissä rajoissa.
Mutta yleensä Pyhä henki toimiikin ihmismielen kannalta arvaamattomalla tavalla ja silloin nämä "rajoittajat" loukkaantuvvat ja jopa katkeroituvat. Ja alkaa vuosikymmeniä kestävä vihamielisyys kaikkea Pyhän hengen toimintaa vastaan.
Saman ilmiön kohtaamme parantumisissa. Kun ihminen rukoilee jonkun vammautetun taikka sairaan puolesta, niin hän jotenkin itse määrittää sen parantumistavan ja aikataulun. Ja jos ei sitten parannakaan sillä tavalla kuin ihminen määrää eikä ihmisen määräämässä aikataulussa, niin taas seuraa joskus syväkin katkeruus tätä esirukoilijaa kohtaan.
Kristinuskossa tulee muistaa, että Jumala määrää tavat ja aikataulut miten toimii ja ihmisen osa tässä on vain rukous ja hyväksyntä ja usko siihen että Jumala jokatapauksessa kuulee rukouksemme ja vastaa AINA tähän rukoukseemme - tavalla taikka toisella sillä aikataululla minkä on päättänyt. Amen
-
Näinhän se on, että me ihmiset niin mielellämme supistamme Suuren Jumalan, meidän pienten ihmisten kokoiseksi Jumalaksi, koska emme kykene ymmärtämään mittasuhteitaan, niiden syvyyttä, korkeutta, leveyttä ja laajuutta.
Ja kun Sana sanoo, "niin kuin uskot, niin sinulle tapahtuu", eipä sitten mikään ihme, ettei mitään tapahdu. :D
Siksi tulisikin aina rukoilla, että "Tapahtukoon Herra Sinun tahtosi..." sillä uskoa emme voi itse itseemme luoda,
mutta kun annamme kaikessa kaiken vallan Jumalalle, Hän saatta jopa yllättää meidät kaikkivoipaisuudellaan.
-
Jospa sinä olisit kylmä tai palava, mutta kun olet penseä olen oksentava sinut suustani. Olisiko tuossa jotakin joka sopii niihin tyhmiin neitsyeisiin. Pikkuhiljaa luisuttu pois.
Lainasin tämän tuolta kymmenen neitsyen ketjusta tähän, koska tuo lihavoitu liittyy kiinteästi tähän aiheeseen. Täällä lienee käsiteltykin asiaa, mutta en ehtinyt vielä lukea kaikkea.
-
Olen hieman sitä mieltä jos rakkaus kylmenee ja lopulta kuolee jää jäljelle uskonnollisuus ja sillä ei pitkälle pötkitä.
-
Olen hieman sitä mieltä jos rakkaus kylmenee ja lopulta kuolee jää jäljelle uskonnollisuus ja sillä ei pitkälle pötkitä.
Aina nousee uusia aiheita, joita olisi hyvä käsitellä. Miten voin estää rakkauteni kylmenemisen? Entä miten vältän uskonnollisuuden, koska se on syvällä minussa ja kaikissa muissakin?
-
Olen hieman sitä mieltä jos rakkaus kylmenee ja lopulta kuolee jää jäljelle uskonnollisuus ja sillä ei pitkälle pötkitä.
Aina nousee uusia aiheita, joita olisi hyvä käsitellä. Miten voin estää rakkauteni kylmenemisen? Entä miten vältän uskonnollisuuden, koska se on syvällä minussa ja kaikissa muissakin?
Raamattu kehoittaa täyttymään Hengellä ja valvomaan. Mitä enemmän esimerkiksi jaksaa lukea Raamattua pysyy kartalla, muutoin alkaa vain mielessä tarpeen tullen pyöriä jakeet jotka ovat mieleisiä.
-
Mitä enemmän esimerkiksi jaksaa lukea Raamattua pysyy kartalla, muutoin alkaa vain mielessä tarpeen tullen pyöriä jakeet jotka ovat mieleisiä.
Mitenkähän ne selviävät, joilla ei ole Raamattua edes omalla kielellä? Sitä paitsi kristikunta on ollut ilman Raamattua suurimman osan ajastaan. En oikein jaksa enää uskoa tuohon "hartiavoimakristilisyyteen". Mielestäni on paljon parempi, että ymmärtää ydinasiat - ja kunnolla.
-
Jätit aika merkittävän loppuosan lauseesta pois tai siis jätit tummentamatta, sillä siinä on tavallaan se fokus.
-
Jätit aika merkittävän loppuosan lauseesta pois tai siis jätit tummentamatta, sillä siinä on tavallaan se fokus.
Esitit sen negatiivisessa mielessä. Minulle ne ovat positiivinen asia, jopa niin, että niiden muutamien varassa voi vaikka kuolla. Meillä on nähtävästi erilaiset fokukset. Minulle Raamatun lukeminen ei ole itseisarvo, vaan evankeliumin ytimen ymmärtäminen.
-
En ole itse huomannut että Pyhä Henki puhuisi ja vaikuttaisi enemmän missään muussa tilanteessa kuin juuri siinä että luen Jumalan sanoja ihmisille Raamatusta, hän avaa ja ottaa sieltä asioita jotka ravitsevat ja hoitavat, saavat aikaan halua parannukseen jne, toki Hän puhuu muutoinkin.
Minusta juuri tuo liittyy valvomiseen.
-
En ole itse huomannut että Pyhä Henki puhuisi ja vaikuttaisi enemmän missään muussa tilanteessa kuin juuri siinä että luen Jumalan sanoja ihmisille Raamatusta, hän avaa ja ottaa sieltä asioita jotka ravitsevat ja hoitavat, saavat aikaan halua parannukseen jne, toki Hän puhuu muutoinkin.
Minusta juuri tuo liittyy valvomiseen.
Totta. "Sinun sanasi on jalkaini lamppu ja valkeus minun teilläni." Tämä on ihana totuus.
-
Näinhän se on ja tätähän on täällä jo käsiteltykin, että pysyäkseen hengissä, oli se sitten fyysistä tai hengellistä hengissä pysymistä, tulee ruokailla.
Ja miten uskova ihminen voi ollenkaan vähätellä Sanan nauttimista, kun Jeesus on itse sanonut, että Hänen Sanansa ovat Henki ja Elämä!
Joh. 6
63. Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä.
Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä.
-
Joo. Raamatunluku ja rukous eivät kumpikaan ole pakkopaita.
-
Joo. Raamatunluku ja rukous eivät kumpikaan ole pakkopaita.
Tietynlaisen opetuksen seurauksena kummastakin voi tulla pakkopaita. Ja monesta muusta "hengellisestä". Kirjoittaa nimim. Kokemusta on.
-
Jumala on aktiivisesti eksyttämässä ihmisiä, jumalalle ei mikään ole mahdotonta.
2.Tessalonikalaiskirje:
2:11 Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen
-
Jumala on aktiivisesti eksyttämässä ihmisiä, jumalalle ei mikään ole mahdotonta.
2.Tessalonikalaiskirje:
2:11 Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen
Mitä tarkoittaa tuo sentähden?Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää, niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä, tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen.
Monet sanovat, että se joka pidättää 'laitonta' ilmestymästä olisi srk. Voisiko pidättäjä olla edes jonkunmoinen määrä rakkautta totuuteen?
-
Se joka pidättää laitonta on srk oppi oli yksi avain perustelu perinnehelluntailaisten salainen tempaus opille. Kun tosiuskovat temmataan, niin laiton pääsee valtaan.
-
Se joka pidättää laitonta on srk oppi oli yksi avain perustelu perinnehelluntailaisten salainen tempaus opille. Kun tosiuskovat temmataan, niin laiton pääsee valtaan.
En tiedä kenen oppi tuo on alkujaan. Jatko sellaiselle opille on kuitenkin se, että vihan aikana voi pelastua vain oman verensä kautta. (Kuulen nyt kiivaita vastaväitteitä.) Olen kuullut, että vihan ajasta pelastutaan vain marttyyriuden kautta ja sehän tarkoittaa oman veren kautta pelastumista. Mielestäni jo pelkästään tuo kumoaa kaksivaiheisen tempausopin.
-
Se joka pidättää laitonta on srk oppi oli yksi avain perustelu perinnehelluntailaisten salainen tempaus opille. Kun tosiuskovat temmataan, niin laiton pääsee valtaan.
En tiedä kenen oppi tuo on alkujaan. Jatko sellaiselle opille on kuitenkin se, että vihan aikana voi pelastua vain oman verensä kautta. (Kuulen nyt kiivaita vastaväitteitä.) Olen kuullut, että vihan ajasta pelastutaan vain marttyyriuden kautta ja sehän tarkoittaa oman veren kautta pelastumista. Mielestäni jo pelkästään tuo kumoaa kaksivaiheisen tempausopin.
Marttyyrit ovat niitä joita ei ole temmattu siinä ensimmäisenä tempauksessa kun eivät ole "tehneet täyttä totta" elämässä tai ajatelleet syntisiä asioita kun tosiuskovat temmattu. Heillä on sitten kehitetty tälläinen takaportti, että pitää kieltäytyä pedon luvusta yms. hässäkkää, varmaankin nykyisin sirusta.
-
Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää, niin silloin ilmestyy tuo laiton
Past. A. Simojoen mielestä pidättäjä on evankeliumi. Sen julkinen julistaminen ja esillä pitäminen ja srk:n kokoontumiset tehdään mahdottomiksi. Srk painuu maan alle. Kr-usko säilyy pienessä piirissä, mutta suurin osa väestä ei tiedä Jlan sanasta mitään, kuten Neukkulassa.
Jlan sanan poistumisen myötä häviää tietoisuus oikeasta ja väärästä, etiikasta ja moraalista. Sitä mukaa nousee pahuus esiin.
-
Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää, niin silloin ilmestyy tuo laiton
Past. A. Simojoen mielestä pidättäjä on evankeliumi. Sen julkinen julistaminen ja esillä pitäminen ja srk:n kokoontumiset tehdään mahdottomiksi. Srk painuu maan alle. Kr-usko säilyy pienessä piirissä, mutta suurin osa väestä ei tiedä Jlan sanasta mitään, kuten Neukkulassa.
Evankeliumi ja rakkaus totuuteen lienevät aika läheistä sukua toisilleen.
-
Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää, niin silloin ilmestyy tuo laiton
Past. A. Simojoen mielestä pidättäjä on evankeliumi. Sen julkinen julistaminen ja esillä pitäminen ja srk:n kokoontumiset tehdään mahdottomiksi. Srk painuu maan alle. Kr-usko säilyy pienessä piirissä, mutta suurin osa väestä ei tiedä Jlan sanasta mitään, kuten Neukkulassa.
Tuo näyttäisi nykyisen kehityksen valossa todennäköiseltä. Viimeaikojen homojutut viittaavat siihen, että Raamattua ei tulevaisuudessa saa julkisesti edes lukea kaikilta osin. Pieni porukka, joka pitää hirveää ääntä, pitää siitä huolen.
-
Evankeliumi ja rakkaus totuuteen lienevät aika läheistä sukua toisilleen.
Niin voinee sanoa. Pidättäjäksi voi siten ajatella myös seurakunnan, sillä sehän Jlan sanaa ja totuutta esillä pitää.
Historiallisella tulkinnalla tästä on erilainen, Tess.-kirjeen valtiolliseen / poliittiseen tilanteeseen liittyvä ymmärrys pidättäjästä. Se oli valto / hallinto, joka esti Rooman keisaria pääsemästä rajoittamattomaan valtaan. En muista tarkemmin.