Jos on epävarmuutta pelastuksesta, siinä ei tarvitse pitkään kärvistellä. Tunnustaa syntisyytensä Jumalalle ja uskoo että Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä.
Kuulehan ystäväni pax. Kärvistelyt saattavat (hyvästä neuvostasi huolimatta) jatkua ihmiselämässä vuosikymmeniä. Ehkä vielä "jollakin tasolla" voimme tunnustaa syntisyytemme Jumalalle (ainakin suullamme vaikka sydämemme ei olisikaan mukana), mutta uskoa ei synny omin voimin.
[Seuraavia sanojani en osoita Sinulle Pax vaan puhun yleisellä tasolla asiasta, ettäs älä kiukustu].Hengellinen tai paremminkin uskonnollinen kenttämme vilisee kokouksia, joissa (usein uuvuttavien saarnojen jälkeen) ihmisiä kehoitetaan tunnustamaan syntinsä ja uskomaan Jeesukseen. Monasti ihmisiä kehoitetaan antamaan joku merkki tai tulemaan eteen osoituksena, että tahtovat tulla uskoon. Usein heille julistetaan synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä... Mitä tähän on sanottavaa? Oliko tuossa jotain väärää? No eipä ollut ja kuitenkin, voimme puhua osasia evankeliumista täysin oikein ja perustella saarnamme Raamatun kohdilla, mutta olla täysin väärässä. Aikamme aivan pursuaa tuota "toisen evankeliumin ja toisen jeesuksen julistusta sen toisen hengen vaikutuksesta" ja se tarjotaan aitona ja aitona myös miljoonat ovat sen ajassamme vastaanottaneet. Se on sitä lopun ajan valheherätystä jota Ilmestyskirjan 6:2:ssa kuvattu valkoisella hevosella ratsastaja levittää. Hän on vitsauksista muistaakseni ensimmäinen ja hän saa lähteä liikkeelle voittajana ja voittamaan. Mikä petos: hänellä on voiton seppele päässään ja valkoinen hevonen ratsunaan (viittaavat siis Jeesukseen ja evankeliumiin), mutta sanan miekan sijasta sotaisa jousi. Merkittävää minusta on se, että ratsastaja ei paljasta kasvojaan kuten Jeesus luvussa 19. Lohduttavaa toisaalta se, että Jeesus itse päästää tämän ratsastajan liikkeelle (jae 1), kun ihmiset ovat mielistyneet vääryyteen. Niinpä heidän sydämensäkin täyttää toinen evankeliumi ja toinen Jeesus sekä niiden vaikutuksesta valheellinen pelastusvarmuus.
Kirjoitukseni on varmasti rönsyilevää ja sekavaa, mutta totean vielä, että uskonnollinen maailma on täynnä uskonnolisia kliseitä kuten "Jeesuksen nimessä" ja "veren kautta" yms. Viljellään termejä, joiden merkitystä ei kuulijat ymmärrä (eikä ehkä julistajatkaan). Ei tästä ole montaa päivää, kun eräs uskonsisar kertoi "kätkeytyvänsä veren suojaan" kokouksissa, joissa epäilyttävät uusapostolit ja heidän oppilaansa julistavat "evankeliumia". Kysyin mitä hän tarkoitti tuolla "kätkeytymisellä veren suojaan" ja sain oppitunnin juutalaiselle kansalle määrätystä verensivelystä Egyptissä. Tämä uskonsisar jatkaa käymistä noiden uusapostolien ja profeettojen pitämissä kokouksissa. Hän uskoo olevansa suojattu, vaikka Jeesus varottaa heistä, että "älkää menkö älkääkä uskoko" (Mt. 24:24-26).
Sitten vielä tuosta pelastusvarmuudesta. Sanaahan ei löydy Raamatusta, mutta ajatus kyllä löytyy. Pelastuksemme on varma ja perustuu Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhriin koko ihmiskunnan synnin sovituksena. Hän on uhrannut itsensä viattomana Jumalalle ja saanut aikaan iankaikkisen lunastuksen. Tätä sanan saarnaa kuunnellessa syntyy ihmisessä usko ja hän voi omistaa omakohtaisesti tämän Jumalan armotyön Jeesuksessa Kristuksessa. "Katsoka Minuun ja pelastukaa, te maan ääret kaikki, sillä Minä olen Jumala eikä toista ole". Siellä varmuutemme pelastuksesta ja Jumalan uskollisuudesta horjuu, missä katsomme omia mahdollisuuksiamme ja pyrimme lisäämään jotain omaamme Golgatan täydelliseen työhön. Jumalan pelastustekoon ei saa lisätä ihmisen katumuksia, rukouksia, kilvoittelua, pyhitystä -ei mitään. Pelastusteko tapahtui Jumalan ja Hänen Poikansa välillä ja siksipä tänäänkin "pelastus tulee Jumalalta, joka valtaistuimella istuu ja Karitsalta". Näin minä uskon.