Pyhitys

[Marjatta]

Hallitset tosiasiat? Ehkä Soltero saa sen vaikutelman kirjoituksistasi, Paulus.

[Helena]

Paulus, osoitit viestisi toiselle kirjoittajalle, jossa toteat hänellä olevan "lakihenkinen , katolinen lukutapa". Tämä on leimaamista. Samoin viimeinen lause on osoitettu hänelle. Ja olet sitä mieltä, että hänellä on asian suhteen opittavaa.

Enhän minä voi tosiasioille mitään. Riippumatta siitä, kenestä on kysymys. Itse kunkin pitäisi olla kiitollinen siitä, että joku sanoo tosiasioita. Muutoinhan koko keskustelu on täysin arvotonta. Jos joku perustellusti osoittaa, että olen väärässä niin minunhan tulisi olla siitä kiitollinen, vaikka tosiasia tekisikin kipeää.

Et voi tosiasioille mitään? Höpsistä. Kenen tahansa omalle, subjektiiviselle mielipiteelle ei voi koskaan eikä missään antaa tosiasian asemaa. Nyt kun se koskee toista henkilöä, lausuntosi ovat asiattomia. Sinä et voi, eikä kukaan voi määritellä toista ihmistä siinä mielessä, että määritelmä olisi totuus hänestä. Tämä on mielestäni alin alkeiden ensimmäinen asia yleensä, kun vuoropuhelua käydään. Tuonkaltaiset määrittelyt ovat kovin kunniattomia ja tekevät keskusteluista arvottomia. Ja lisäksi tulevat aina sanotuksi toisen henkilön yläpuolelta.

[Paulus]

Paulus, osoitit viestisi toiselle kirjoittajalle, jossa toteat hänellä olevan "lakihenkinen , katolinen lukutapa". Tämä on leimaamista. Samoin viimeinen lause on osoitettu hänelle. Ja olet sitä mieltä, että hänellä on asian suhteen opittavaa.

Enhän minä voi tosiasioille mitään. Riippumatta siitä, kenestä on kysymys. Itse kunkin pitäisi olla kiitollinen siitä, että joku sanoo tosiasioita. Muutoinhan koko keskustelu on täysin arvotonta. Jos joku perustellusti osoittaa, että olen väärässä niin minunhan tulisi olla siitä kiitollinen, vaikka tosiasia tekisikin kipeää.

Et voi tosiasioille mitään? Höpsistä. Kenen tahansa omalle, subjektiiviselle mielipiteelle ei voi koskaan eikä missään antaa tosiasian asemaa. Nyt kun se koskee toista henkilöä, lausuntosi ovat asiattomia. Sinä et voi, eikä kukaan voi määritellä toista ihmistä siinä mielessä, että määritelmä olisi totuus hänestä. Tämä on mielestäni alin alkeiden ensimmäinen asia yleensä, kun vuoropuhelua käydään. Tuonkaltaiset määrittelyt ovat kovin kunniattomia ja tekevät keskusteluista arvottomia. Ja lisäksi tulevat aina sanotuksi toisen henkilön yläpuolelta.

Sinäkin siis kirjoittelet vain mielipiteitäsi, ymmärsinkö oikein?

[Helena]

Paulus, osoitit viestisi toiselle kirjoittajalle, jossa toteat hänellä olevan "lakihenkinen , katolinen lukutapa". Tämä on leimaamista. Samoin viimeinen lause on osoitettu hänelle. Ja olet sitä mieltä, että hänellä on asian suhteen opittavaa.

Enhän minä voi tosiasioille mitään. Riippumatta siitä, kenestä on kysymys. Itse kunkin pitäisi olla kiitollinen siitä, että joku sanoo tosiasioita. Muutoinhan koko keskustelu on täysin arvotonta. Jos joku perustellusti osoittaa, että olen väärässä niin minunhan tulisi olla siitä kiitollinen, vaikka tosiasia tekisikin kipeää.

Et voi tosiasioille mitään? Höpsistä. Kenen tahansa omalle, subjektiiviselle mielipiteelle ei voi koskaan eikä missään antaa tosiasian asemaa. Nyt kun se koskee toista henkilöä, lausuntosi ovat asiattomia. Sinä et voi, eikä kukaan voi määritellä toista ihmistä siinä mielessä, että määritelmä olisi totuus hänestä. Tämä on mielestäni alin alkeiden ensimmäinen asia yleensä, kun vuoropuhelua käydään. Tuonkaltaiset määrittelyt ovat kovin kunniattomia ja tekevät keskusteluista arvottomia. Ja lisäksi tulevat aina sanotuksi toisen henkilön yläpuolelta.

Sinäkin siis kirjoittelet vain mielipiteitäsi, ymmärsinkö oikein?

Ymmärsit oikein. Kaikki keskustelijat kirjoittavat näkemyksiään täällä. Kohdistukoon ne asioihin, ei toisiimme.

[Lydia]

Raamatun tutkiminen ja rukous ovat niitä työkaluja joiden välityksellä voimme rakentua uskossa. Se on sitä Jumalan etsimistä ja myös hänen vanhurskauttaan, sen ohella saamme sitten kaiken muunkin. Ahdistuksissakin voimme olla turvallisella mielellä tietäen että mikään ei ole Jumalalta salassa ja kaikki vaikuttaa niiden parhaaksi jotka Jumalaa rakastavat. Ja voi turvallisella mielellä rukoilla Isä meidän rukousta..tapahtukoon sinun tahtosi.

[Natanael]

Tuossa edellä vastustetaan kiivaasti, jos sanotaan jollakin olevan jonkun tyyppinen käsitys. Onko se pahastikin väärin, jos toisen tekstejä lukiessaan huomaa ja sanoo jollakin olevan luterilaisen, baptistisen, adventistisen, helluntailaisen, uuskarismaattisen, katolisen, metodistisen, lestadiolaisen, muromalaisen, pietistisen jne. vesikastekäsityksen, vanhuskauttamiskäsityksen, henkikastekäsityksen, seurakuntakäsityksen, lopun aikojen käsityksen tai pyhityskäsityksen jne.? Ainahan tuo toinen voi tuoda esille käsityksensä perusteet. Nuo yleisnimitykset antavat vain alkusuuntaa.

[Soltero]

Ihmisten muodostamien uskonnollisten tai hengellisten ryhmittymien käsityksillä ei ole mitään merkitystä.
Kaikilla on jotakin raamatullista ja sen lisäksi ihmistuotosta.

Siksi on turhaa miettiä, minkä "aatteen" mukainen käsitys jollakin toisella on.
Se johtaa vain kiistelyihin.

Tärkeintä on se, että itsellä on sellainen käsitys Jumalasta, uskossa elämisestä ja pelastuksesta, jonka Raamattu opettaa.

[Lydia]

En tunnista että minulla olisi lakihenkinen tapa lukea Raamattua kuten täällä joku kirjoitti.

[Natanael]

Ihmisten muodostamien uskonnollisten tai hengellisten ryhmittymien käsityksillä ei ole mitään merkitystä.
Kaikilla on jotakin raamatullista ja sen lisäksi ihmistuotosta.

Siksi on turhaa miettiä, minkä "aatteen" mukainen käsitys jollakin toisella on.
Se johtaa vain kiistelyihin.

Tärkeintä on se, että itsellä on sellainen käsitys Jumalasta, uskossa elämisestä ja pelastuksesta, jonka Raamattu opettaa.

Miksi kannattaa mistään keskustella? Eiköhän aloiteta laittamaan vain Raamatun jakeita vuoretellen. Aloitettaisiinko VT:stä vai UT:sta?

[Soltero]

Onhan muitakin puheenaiheita kuin toisten hengellisten kotien arvosteleminen.

Myös toisten hengellisten näkemysten arviointi ja määrittely on turhaa (minäkin olen siihen sortunut),
koska kukaan ei muuta noin vaan vakaumustaan, vaikka joku toinen ei siitä pidä.

Oman hengellisen ja muunkin elämän käsittely ja oman perosoonallisuuden rajoissa tapahtuva asioiden jakaminen on aina mielenkiintoisempaa kuin toisten moittiminen.
Sitäkin onneksi tapahtuu foorumilla.

[Natanael]

Moni sanoo, että hänellä on baptistinen vesikasteoppi ja helluntailainen henkikasteoppi ja röyhistää rintaansa.

[Soltero]

Moni sanoo, että hänellä on baptistinen vesikasteoppi ja helluntailainen henkikasteoppi ja röyhistää rintaansa.

Puimatantereella?
En ole huomannut.

[Paulus]

Jos sinun rakkaasi kirjioittelee sulle kirjeitä, ajatteletko että kyllä sen melkein tietää mitä niissä on ei tarvitse lukea kuin joskus kun henki kehoittaa tjms, sen verran on vainua..vai luetko ne kirjeet? 

En mieti muuta kuin yritän lukea Raamatusta mitä Jumala odottaa minulta, näen selvästi että Raamattu ei tee tietä kovin laveaksi.

Otin vielä erilleen nämä kaksi lainausta edellisestä keskustelusta. Tässä tulee esille ne kaksi eri lukutapaa, joilla luemme Raamattua. Tuossa ensimmäisessä kirjoitat rakkauskirjeistä ja niiden lukemisesta. Huomannet itsekin, että sävy näissä viesteissä on erilainen.

Närää aiheutti se, että pidin tuota jälkimmäistä lukutapaa lakihenkisenä (=katolisena).

Jos saan rakkauskirjeen, niin enhän sitä niin lue, että mietin mitä minun odotetaan tekevän ja miten käyttäytyvän. Jos niin tekisin, niin se olisi osoitus siitä, että rakkaussuhde ei toimi pyyteettömästi, vaan että rakastamani henkilö edellyttää minulta tietynlaista toimintaa. Silloin siinä on havaittavissa jonkinlaista uhkaa.

Olen edelleen sitä mieltä, että yleisesti ottaen tässä on tuotu esille kaksi yleistä ja vastakkaista Raamatun lukemistapaa. Toinen tuo esille evankeliumin ilosanoman siitä, mitä Jumala on jo tehnyt puolestani, toinen lukutapa on lakihenkinen, jonka sisältö koostuu siitä, mitä minun tulisi tehdä (Jumalan puolesta) ja millainen olla. Eiköhän tämä nyt selväksi tule?

[Paulus]

En uskaltaisi mennä väittämään kenestäkään tuollaisia, minulle on myös sanottu täällä etten osaa lukea Raamattua. 

Ei kukaan ole väittänyt, ettet osaa lukea Raamattua. Jokainen osaa. Toiset vaan lukevat sieltä enimmäkseen lain (=millainen minun pitää olla ja mitä minun pitää tehdä), Jotkut evankeliumin (mitä puolestani on jo tehty). Ensinmainittu on yleisin lukutapa, koska ihminen ajattelee luonnostaan niin. Ja kummallekin löytyy tuki Raamatusta.

[Paulus]

Onko olemassa jotain, joka varjelee synnistä paremmin kuin armo?

Tähän haasteeseen ei toistaiseksi ole kukaan selkeästi vastannut.

Mikä tällainen "jotain" voisi olla?

Auttaisiko luja päätös olla tekemättä syntiä?