Kirjoittaja Aihe: Pyhitys  (Luettu 44556 kertaa)

Helena

  • Vieras
Vs: Pyhitys
« Vastaus #90 : 28.05.14 - klo:11:19 »
Otsikon aiheeseen liittyvää asiaa ja pohdintaa.

Joh. 12
24 Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää.
25 Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään.
26 Jos joku minua palvelee, seuratkoon hän minua; ja missä minä olen, siellä on myös minun palvelijani oleva. Ja jos joku minua palvelee, niin Isä on kunnioittava häntä.

Room 5
21 että niinkuin synti on hallinnut kuolemassa, samoin armokin hallitsisi vanhurskauden kautta iankaikkiseksi elämäksi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.

Room. 6
16 Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi?
17 Mutta kiitos Jumalalle, että te, jotka ennen olitte synnin palvelijoita, nyt olette tulleet sydämestänne kuuliaisiksi sille opin muodolle, jonka johtoon te olette annetut,
18 ja että te synnistä vapautettuina olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi!
19 Minä puhun ihmisten tavalla teidän lihanne heikkouden tähden. Sillä niinkuin te ennen annoitte jäsenenne saastaisuuden ja laittomuuden palvelijoiksi laittomuuteen, niin antakaa nyt jäsenenne vanhurskauden palvelijoiksi pyhitykseen.
20 Sillä kun olitte synnin palvelijoita, niin te olitte vapaat vanhurskaudesta.
21 Minkä hedelmän te siitä silloin saitte? Sen, jota te nyt häpeätte. Sillä sen loppu on kuolema.
22 Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä.

Tuon mukaan pyhitys on hedelmä, armon hallitessa. Pyhityksen tie on sitä, että seuraamme Jeesusta Hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa osallisuudessa, mikä tarkoittaa tuota Jeesuksen puhumaa nisunjyvän kuoleman ja hedelmän kantamisen tietä. Mitään hedelmää ei voi olla ilman kuolemista. Vanhurskauden hedelmää on alkaen se, kun uudestisyntymässä uskon kautta Jeesukseen saimme syntimme anteeksi ja sen perusteella olemme ”pyhitetyt kertakaikkiaan” ja Kristuksessa täydellisiä. Tällä perustalla voimme kantaa tuota pyhityksen hedelmää seuraamalla Jeesusta ja ”antamalla jäsenemme vanhurskauden palvelijoiksi pyhitykseen”.

Lihan ristillä pitäminen ja vanhan kuolema ei ole niitä yksinkertaisimpia asioita, jotka tuosta vaan ja ongelmitta tapahtuisivat. Paavali tästä kirjoittaa, että liha on Henkeä vastaan ja ettei hän tee sitä mitä tahtoisi. Ja myöntää siksi, että laki on hyvä. Meissä oleva liha on vetämässä aina syntiin ja sitä vihollinen mielellään säestää. Voitto on kuitenkin jo varma, se on saatu Kristuksessa. Siksi mekin voimme Paavalin tavoin vaeltaa voittosaatossa Kristuksessa ja kantaa mukanamme paitsi Hänen kuolemaansa, myös ylösnousemuksen osallisuutta. Taistelu, jota käymme, on Kristuksessa voitettua taistelua.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Pyhitys
« Vastaus #91 : 28.05.14 - klo:12:22 »
Lihan ristillä pitäminen ja vanhan kuolema ei ole niitä yksinkertaisimpia asioita, jotka tuosta vaan ja ongelmitta tapahtuisivat.

Aika monimutkaiselta tuntuu. Olisikohan yksinkertaisempaa pysytellä armon alaisuudessa, koska lailla ei silloin ole mitään sanottavaa (Room. 3:19)? Missä lakia ei ole, siellä ei ole rikkomustakaan (Room. 4:15).
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Soltero

  • Viestejä: 2461
Vs: Pyhitys
« Vastaus #92 : 28.05.14 - klo:12:45 »
Jeesus täytti uhriksi asettumalla lain.
Laki on silti edelleen olemassa, koska sen kautta tulee synnintunto.
Jeesukseen uskovia ei tuomita lain, vaan armon mukaan.
Silti laki on kirjoitettu sydämiimme.

"Eihän yksikään ihminen tule Jumalan edessä vanhurskaaksi lain käskyjä noudattamalla. Lain tehtävänä on opettaa tuntemaan, mitä synti on."  (Room. 3:20)

"Pakanakansatkin, joilla ei ole lakia, saattavat luonnostaan tehdä, mitä laki vaatii. Silloin pakanat, vaikkei heillä lakia olekaan, ovat itse itselleen laki.

Näin he osoittavat, että lain vaatimus on kirjoitettu heidän sydämeensä. Siitä todistaa heidän omatuntonsakin, kun heidän ajatuksensa syyttävät tai myös puolustavat heitä."
(Room. 2: 14-15)

Oikea lakihenkisyys tarkoittaa armosta pelastuvilla sitä, että sydämessämme olevan lain perusteella tiedämme, mikä on syntiä ja mikä ei ole.
Syntiä ei pidä tahallaan tehdä eikä suosia.

Helena

  • Vieras
Vs: Pyhitys
« Vastaus #93 : 28.05.14 - klo:14:04 »
Raamatun tutkiminen ja rukous ovat niitä työkaluja joiden välityksellä voimme rakentua uskossa. Se on sitä Jumalan etsimistä ja myös hänen vanhurskauttaan, sen ohella saamme sitten kaiken muunkin. Ahdistuksissakin voimme olla turvallisella mielellä tietäen että mikään ei ole Jumalalta salassa ja kaikki vaikuttaa niiden parhaaksi jotka Jumalaa rakastavat. Ja voi turvallisella mielellä rukoilla Isä meidän rukousta..tapahtukoon sinun tahtosi.
Jos näitä työkaluja ei käytä, seuraukset puhuvat puolestaan, vaikka monesti syitä aletaan etsiä ihan muualta kuin omasta elämästä.

Helena

  • Vieras
Vs: Pyhitys
« Vastaus #94 : 28.05.14 - klo:14:29 »
Miksi pyhitys on tärkeää? Mitä varten Jumala tekee omissaan pyhittävää työtä? Onko ajatuksia.

Se asia tuli mieleen, että elämänlaatumme paranee puhdistautumisemme myötä. Jumalan vastaiset ajatustottumukset, asenteet ja muut pinttymät ym. ovat esteenä Jeesuksen lupaamalle yltäkylläiselle elämälle. Emme saata olla selvillä lainkaan oman syntisyytemme syvyydestä ja laajuudesta, ennen kuin Pyhä Henki valaisee totuuden itsestämme. Sen kaiken vahingollisuuden ja jäljet, mitä syntielämä on olemukseemme jättänyt syntiä palvellessamme. Ja sen todellisuuden, miten heikkoja ja vajavaisia olemmekaan lihan pyyteitä vastustamaan.

Kun Jumala alkaa näitä käsitellä, se myös tuntuu. Kun savea muovataan, ei se useinkaan ole helppoa kokemista ja olemista. Siinä samalla koemme muutakin Jumalan käden muuttamista, mm. parantumista saamistamme haavoista ja lyönneistä.

Saviastiaamme muokataan myös siksi, että Herra saisi muotoa omissaan ja saisi toteuttaa tahtoaan kauttamme myös toisten, vielä uskosta osattomien pelastumisen hyväksi.

Lydia

  • Vieras
Vs: Pyhitys
« Vastaus #95 : 28.05.14 - klo:15:32 »
Myös se puoli kun Kristuksen Henki asuu uskovassa, Jumala ei halua olla asumuksessa joka on synnin palveluksessa, vaan että uskova voisi elää pyhää elämää ja Jumalan Henki saa sijaa yhä enemmän ja enemmän. Jumala haluaa meidät kokonaan itselleen.  :)  Ja eikö tällainen pyhitykseen pyrkivä, hengessä elävä ole evankelioiva vaikka sanoittakin. Juuri uskoontullut on innokkain ja siitä syystä että sydän on puhdas, matkan varrella pakkaa tulemaan pohjalastia joka ei tuo iloa ja innokkuutta kertoa Jeesuksesta. Siksi on tärkeää pysyä hereillä. :)

Helena

  • Vieras
Vs: Pyhitys
« Vastaus #96 : 28.05.14 - klo:21:38 »
Tulee vielä mieleen sana "älkää olko toisillenne mitään velkaa, kuin että toisianne rakastatte". Jos se nyt yhtään meni oikein ulkomuistista. Jumalan rakkaus on ihmeellinen asia, siitä Paavali kirjoittaa korinttolaisille. Ja tietty muuallakin Raamatussa puhutaan siitä paljon. Niitä lukiessa kokee kaipausta, joka pukeutuu rukoukseksi sen todeksielämisestä. Jumalan rakkaudessa on vastustamaton voima.

Taisto

  • Vieras
Vs: Pyhitys
« Vastaus #97 : 28.05.14 - klo:21:51 »
Lihan ristillä pitäminen ja vanhan kuolema ei ole niitä yksinkertaisimpia asioita, jotka tuosta vaan ja ongelmitta tapahtuisivat.

Aika monimutkaiselta tuntuu. Olisikohan yksinkertaisempaa pysytellä armon alaisuudessa, koska lailla ei silloin ole mitään sanottavaa (Room. 3:19)? Missä lakia ei ole, siellä ei ole rikkomustakaan (Room. 4:15).
Jos pysytään armon alaisuudessa, muistetaan päivittäisessä elämässä että olemme armahdettuja,
niin ehkäpä silloin olemme myös armollisia toisia - ja itseämme - kohtaan.

Tietoisuus armosta vapauttaa meidät tekemään hyviä tekoja?

Helena

  • Vieras
Vs: Pyhitys
« Vastaus #98 : 28.05.14 - klo:21:56 »
Tämä pyhityskin on sitä uskovan elämää, jota eletään todeksi seuratessa Jeesusta. Lyhyesti ilmaistuna jumalasuhde on kunnossa silloin, kun seurataan Jeesusta kaidalla tiellä. Se on valkeneva tie, joka huipentuu siihen, kun olemme kerran perillä. Täällä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, Jumalan sanan kautta. Perillä näemme Jeesuksen kasvoista kasvoihin, saamme nähdä Hänet sellaisena kuin Hän on. Tämä toivo kannustaa meitä matkalaisia.

Lydia

  • Vieras
Vs: Pyhitys
« Vastaus #99 : 28.05.14 - klo:21:58 »
Pyhitys näkyy laupeudessa ja armollisuudessa ja rakastamisessa, siihenhän lopulta sisältyy kaikki.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Pyhitys
« Vastaus #100 : 28.05.14 - klo:22:11 »
Pyhityksessä on merkittävää nähdä oma pyhittymättömyytensä. Aitoa pyhitystä on tuskin ilman sitä. Silloin Jumalan armosta tulee ainoa vaihtoehto. Tämä ei kuitenkaan tarkoita omassa syntisyydessä piehtaroimista, koska syntikysymys hoidettiin Golgatalla.
« Viimeksi muokattu: 28.05.14 - klo:22:14 kirjoittanut Paulus »
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

tikli

  • Vieras
Vs: Pyhitys
« Vastaus #101 : 29.05.14 - klo:07:37 »
Luin tänä aamuna Tiitusta, jossa Paavali opettaa kristityn vaelluksesta, eli pyhitys kilvoituksesta.

Mielenkiintoista oli se, että kun hän puhui vääristä opettajista, jotka ovat kelvottomia hyviin tekoihin, Paavali puhuu näissä yhteyksissä terveestä uskosta ja opista.

Tiit. 1
9. hänen tulee pysyä kiinni opinmukaisessa, luotettavassa sanassa, että olisi kykenevä sekä neuvomaan terveellä opilla että kumoamaan vastaansanojain väitteet.

13. Tämä todistus on tosi; sentähden nuhtele heitä ankarasti, että tulisivat uskossa terveiksi

16. He väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan he hänet kieltävät, sillä he ovat inhottavia ja tottelemattomia ja kaikkiin hyviin tekoihin kelvottomia.

Eli Paavalin kirjeet Tiitukselle kertovat hyvinkin selvästi siitä, että vaikka väittäisimme tuntevamme Jumalan, mutta ellei elämän vaelluksemme ja tekomme olen balanssissa uskomme kanssa, me siten kiellämme Hänet.

Meitä vanhempia naisia :) kehoitetaan nimenomaan opettamaan nuorempia hyviin tekoihin, ettei Jumalan sana tulisi pilkatuksi.

Ts. Jos meillä on oikea suhde armoon, se kasvattaa meitä Jumalan sanan mukaisuuteen, eli terveeseen ja oikeaan oppiin myöskin vaelluksessamme.

Jos eivät tekomme kerron siitä, että armo olisi päässyt meitä missään muodoin kasvattamaan, onko meidän armokäsityksessämme silloin jotain pielessä?

Lisään vielä Tiituksen kirjeiden toiseksi viimeisen jakeen tähän:)
14. Oppikoot meikäläisetkin, tarpeen vaatiessa, harjoittamaan hyviä tekoja, etteivät jäisi hedelmättömiksi.

Tästä pääset suoraan lukemaan nämä kirjeet:

https://www.youtube.com/watch?v=tVbNTNEDX_s
Tässä valmiiksi luettuna RK käännös.

http://www.finbible.fi/UT/Tiitus/Raamattu.htm
Tässä itse luettavaksi.

« Viimeksi muokattu: 29.05.14 - klo:08:06 kirjoittanut tikli »

tikli

  • Vieras
Vs: Pyhitys
« Vastaus #102 : 29.05.14 - klo:07:44 »
Pyhityksessä on merkittävää nähdä oma pyhittymättömyytensä. Aitoa pyhitystä on tuskin ilman sitä. Silloin Jumalan armosta tulee ainoa vaihtoehto. Tämä ei kuitenkaan tarkoita omassa syntisyydessä piehtaroimista, koska syntikysymys hoidettiin Golgatalla.

Eli olet sitä mieltä, että meidän tulee nähdä itsemme täysin pyhittymättöminä, että pyhityksemme olisi aitoa?

Eik tuo ole jonkinlaista itsensä fuskaamista ja Raamatun sanan kieltämistä, kun Raamattu kuitenkin todistaa meille niin paljon siitä, että me olemme kertakaikkiaan pyhitetyt Hänen uhrinsa kautta ja Hänen armonsa kasvattaa meitä pyhitykseen.

Jos siitä huolimatta vaakuttelemme itsellemme, että olemme täysin pyhittymättömiä, me kiellämme silloin Jumalan teot omalla kohdallamme ja sanomme, ettei hän ole kykenevä armonsa kautta pyhittämään meitä?

Minä näen ristisiitaisuutta näiden viestiesi sisällössä.

Puhut paljon Jumalan armosta, mutta jotenkin tuntuu, että kuitenkin kiellät sen merkityksen ja vaikutuksen?

Voisitko siis kertoa ihan omin sanoin, mitä Jumalan armo on Sinun omalla kohdallasi saanut aikaan?

Vai oletko sitä mieltä, ettei Jumalan armo ole saanut mitään aikaan ja siksi olet täysin pyhittymätön?

Poissa Natanael

  • Viestejä: 4474
  • Matkalla
Vs: Pyhitys
« Vastaus #103 : 29.05.14 - klo:09:38 »
Tällä kaverilla on pyhitys jo pitkällä ja hän myös itse tietää sen. 
« Viimeksi muokattu: 29.05.14 - klo:09:46 kirjoittanut KnutL »

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Pyhitys
« Vastaus #104 : 29.05.14 - klo:10:40 »

Eli olet sitä mieltä, että meidän tulee nähdä itsemme täysin pyhittymättöminä, että pyhityksemme olisi aitoa?

En ole tuota mieltä. Mutta jos tiedostan pyhittymiseni ja keskityn pyhänä olemiseen, se ei ole aitoa ja Jumalan vaikuttamaa (vrt. lampaat ja vuohet Matt. 25:31-46).

Eik tuo ole jonkinlaista itsensä fuskaamista ja Raamatun sanan kieltämistä, kun Raamattu kuitenkin todistaa meille niin paljon siitä, että me olemme kertakaikkiaan pyhitetyt Hänen uhrinsa kautta ja Hänen armonsa kasvattaa meitä pyhitykseen.

Hän hoitaa koko pyhittymiseni (1. Kor. 1:30).


Jos siitä huolimatta vaakuttelemme itsellemme, että olemme täysin pyhittymättömiä, me kiellämme silloin Jumalan teot omalla kohdallamme ja sanomme, ettei hän ole kykenevä armonsa kautta pyhittämään meitä?

Minä näen ristisiitaisuutta näiden viestiesi sisällössä.

Näen pyhityksen. Toisissa. Itsessäni näen pyhittymättömyyden. Kun puhutaan laista, sillä yleensä tarkoitetaan synnin ja kuoleman lakia, jonka alaisuudesta meidät on vapautettu. Ei laittomuuteen, vaan toisen lain alaisuuteen. Sitä kutsutaan Raamatussa elämän hengen laiksi, jumalalliseksi laiksi, vapauden laiksi, kuninkaalliseksi laiksi jne. Tuo jälkimmäinen laki eroaa monessakin mielessä edellisestä. Yksi tärkeä ero on se, että se on paljon tarkempi ja näyttää elämästäni yhä pienempiä syntejä, joita on vielä jäljellä. Tätä voisi verrata siihen, että normaalin viikkosiivouksen jälkeen kotiisi tuodaan hyvin kirkas lamppu, jonka valossa siivotut paikat tarkastetaan ja nähdään, että eihän täällä ole edes yritetty siivota.

Puhut paljon Jumalan armosta, mutta jotenkin tuntuu, että kuitenkin kiellät sen merkityksen ja vaikutuksen?

Jumalan armosta puhuttaessa asia ymmärretään yleensä väärin johtuen siitä, että sekoitetaan toisiinsa armo (Jumalan sydämessä) ja toisaalta armon vaikutukset (meissä). Silloin katse kohdistuu yleensä omaan ja muiden elämään eikä Häneen, joka armahtaa. Toki armolla on vaikutuksensa niin minussa kuin muissakin, mutta en millään tavoin pysty itse puristamaan niitä esiin eikä ole tarpeenkaan. Jumalan armotyö on kertakaikkinen ja lisääntyvä, mutta vaikutukset meissä hitaita.

Voisitko siis kertoa ihan omin sanoin, mitä Jumalan armo on Sinun omalla kohdallasi saanut aikaan?

Ainakin sen olen saanut nähdä, että tarvitsen lisää armoa päästäkseni perille ja että valmista ei tässä ajassa tule.

Vai oletko sitä mieltä, ettei Jumalan armo ole saanut mitään aikaan ja siksi olet täysin pyhittymätön?

Vaikka minutkin on yhdellä ainoalla uhrilla tehty (jo) täydelliseksi, pyhitys on vielä kesken (Hepr. 10:14).

- - -


Tällä kaverilla on pyhitys jo pitkällä ja hän myös itse tietää sen. 

Tuo kuva toi mieleen muistoja vuosien varrelta. Olen tuntenut melkoisen joukon uskovia. Osassa heistä on näkynyt pyhitys, mutta minulle on jäänyt käsitys, että nämä itse ovat olleet autuaan tietämättömiä koko asiasta. On jonkinlainen paradoksi, että nimenomaan pyhitysliikkeet ovat yleensä ennemmin tai myöhemmin kaatuneet juuri pyhityksen puutteeseen.

Toiset ovat omasta mielestään päässeet jo niin pitkälle pyhityksen tiellä, että ovat päivä- jopa viikkokausia eläneet ilman syntiä. Kuitenkin nämä jo pitkälle päässeet ovat kaikesta hengellisestä kuorrutuksesta ja valtaisasta Raamatun tuntemisesta ja sen jakeiden viljelemisestä huolimatta kaikkein piikikkäimpiä ja vaikeimpia lähimmäisiä. Joidenkin "pyhitys" on vain katselemista – ei penkomista – varten. No, ääripäitähän nämä ovat ja erilaisia variaatioita mahtuu väliin yhtä monta kuin on taivaltajaa.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell