Siellä missä armo otetaan vastaan ja koetaan, näkyvät myös armon vaikutukset. Mikä tuossa on vaikeaa ymmärtää?
Tuo lihavoitu on tietysti totta, mutta totta ei ole se, että armo ja armon vaikutukset olisivat yksi ja sama asia. Jos tuota Valen-Senstadin kirjoitusta ei käsitä, niin turhaa ajan haaskausta tämä kirjoittelu taitaa muutoinkin olla. Ehkä joku vieras tästä kuitenkin jotain saa.
Pitäisi olla jokin puolueeton tuomioistuin, mikä ratkaisisi nämä asiat yksi kerrallaan, mutta "hengellisissä" ympyröissä sellainen ei näytä olevan mahdollista.
Näyttää olevan niin, että Jeesus julisti käytännöllistä sanomaa niille jotka pystyivät sen vastaanottamaan = syntisille.
Sen jälkeen kuvaan mukaan ovat astuneet teologit, jotka haluavat selittää kaiken. Enkä tarkoita nyt sitä, että
Paulus olisi "pahis", vaan teologiaahan on harrastettu jo pari vuosituhatta.
Kuinka pitkälle teologiassa ylipäänsä pitäisi mennä? Tarvittaisiinko todella tuomioistuin ratkaisemaan kiistakysymyksiä,
kävisikö siihen vaikkapa teologisen tiedekunnan professorineuvosto?