Kun kuolemme itsellemme, kuoletamme Hengellä lihan tekoja, silloin poistuu esteitä Jumalan Hengen toiminnalta meissä. Mitä enemmän pyhitystä tapahtuu, sitä enemmän Pyhä Henki pääsee hallitsemaan elämäämme. Me emme kanna hedelmää, vaan Kristus meissä Henkensä kautta. Eikä ihminen kuoleta lihan tekoja, vaan senkin saa aikaan Jumalan Henki.
Tämä on siis sitä nisunjyvän kuolemista ja hedelmän kantamista. Ja Jeesuksen kuolemassa ja ylösnousemuselämässä elämistä. Vanhan kuolema luo tilaa uuden elämän kasvulle Kristuksessa, Pyhän Hengen kautta.
Tuossa alkaa olla jo loogisuutta, kun erotetaan erilliseksi lihan kuoleminen ja Pyhän Hengen hedelmä.
Ei tuo tietenkään mitään uutta minullekaan muista yhteyksistä ole. Tässä kohdassa olen ollut jumissa.
Siltikin tuo vielä ihmetyttää tuo yleinen rinnastus: nisunjyvä = liha.
Mikä on se elämä, joka on kuolevassa nisunjyvässä eli lihassa?
Pohdintaa:
Taitaakin olla niin, että on väärin rinnastaa nisunjyvä lihaan.
Liha lienee vain osa nisunjyvää.
Jos ajatellaan, että nisunjyvä onkin ihmisen kokonaisuus (henki, sielu, ruumis) asiaan voisi tulla tolkku.
Fyysinen ruumis maatuu ja se 'liha' kuolee samoin kuin se kylvetty jyvä.
Sielu ja henki jatkavat elämäänsä samoin kuin se elämä, joka kylvetyssä jyvässä oli.
Pyhä Henki, joka elää ihmisen hengessä tuottaa hedelmää.
Jotenkin noin nisunjyvän kuolema voisi olla yhtäpitävä Raamatun kokonaisilmoituksen ja myös loogisuuden näkövinkkelistä.
Hmmm...