Edellä olevista teksteistä mieleen noussutta.
Jer. 31
33 Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.
Jumalan laki, joka pysyy iankaikkisesti, on vanhurskas ja pyhä. Joka tätä lakia rikkoo, tekee laittomuuden eli synnin. Jeesus ainoana maan päällä vaeltaneista oli/on synnitön ja Hän täytti kaiken lain.
Nyt kun aiheena on pyhitys, jo se aiheena ilmaisee, että elämme Uudessa liitossa. Laki ei voinut saada aikaan mitään vanhurskautta, koska lain kautta tulee synnintunto ja laki vain osoittaa, että olemme lainrikkojia. Eikä Vanhan liiton syntiuhritkaan voineet syntejä poistaa, vaan niissä oli ainainen muistutus synneistä.
Uudessa liitossa lain vanhurskaus täytettiin Jeesuksessa, mikä luetaan hyväksemme uskon kautta Häneen. Olemme Kristuksessa täydellisiä ja armon alla, Hengen kuljetettavina. Pukunamme on Kristuksen täydellinen vanhurskaus. Tämän vanhurskauden perusteella ja pysymällä Kristuksessa, Herra itse pyhittää meitä siten, että Jumalan vanhurskas laki ja tahto tulee Pyhän Hengen kautta kirjoitettua sydämiimme, vähitellen ja aina enemmän ja enemmän. Se on toisin sanottuna pyhitystä (elämän vanhurskautta), joka tarkoittaa muuttumista Kristuksen kaltaisuutta kohti.
Uudessa liitossa ei siis enää tavoitella vanhurskautta eikä täydellisyyttä lainnoudattamisen kautta. Siksipä Solteron viesti 165 on lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna samaa asiaa.