Onhan tämäkin keskustelu tietysti jännää, tässä nähdään, miten erilaisia ollaan. Mua tietysti puolestaan yllättää se, että saamani voimakas ja välitön vaikutelma on toisille keskustelijoille jotenkin vieras. Muut eivät ole kokeneet niin. Mutta se ei haittaa mua, toivottavasti myöskään oma vaikutelmani ja sen sanominen ei haittaa ketään.
Hänen mainitsemansa "suurin kipu" (käytti tätä ilmaisua) oli ilmeinen ja selvä. Samoin kertomansa ahdistuksen kokeminen. Asioiden ilmitullessa mielensä kaaos yhdistyneenä unettomuuteen. Sen kokeminen, ettei kelpaa eikä ole hyväksytty ja tämän pohjalta ulkoaohjautuvuuteen ajautuminen. Sen kokeminen, ettei seurakunta voinut häntä auttaa, vaan sieltä ohjattiin kertomansa eheytysliikkeen pariin. Avioliiton solmiminen ja siinä elämisen mahdottomuus. Kuviteltu eheytyminen, että pystyy aviosuhteeseen, luulo, että se oli todellista rakkautta. Sen ymmärtäminen, että on mahdottomuus elää ja "valita oikein" (esim. suhde naisen kanssa) vastoin sitä, mitä todellisuudessa on (homo).
Hän sanoo haastattelussa, että katuu tekojaan ja että vastuu on hänen. Sen, että on tosi pahoillaan aiheuttamastaan tuskasta. Haastattelussa tuli esille koko hänen nuoren elämänsä romahtaminen ja suuri epäonnistuminen. Niin, en tiedä, millä muulla sanalla voisin edes kuvitella tätä kuvaavani, kuin kipu.
Minä ymmärsin, että Tiainen ilmaisi seurakunnan konservatiivisen Raamattu-käsityksen johtavan siihen, että he eivät kykeneet auttamaan häntä ja siksi olivat lähettäneet hänet terapiaan ( mikä on ihmiskonsti yrittää muuttaa ihmistä) Eli uskon että hän on luopunut "konservatiivisesta" Raamatun käsityksestä.
Hän myös käytti termiä "todellinen seksuaalisuuteni".
Eli hän JO alkoi julkisesti puhua "todellisen seksuaalisuuden" puolesta.
Nyt kuuntelen huolellisesti hänen koko osuuden minuutista 2:22 ja tarkistan sen kipu sanan
En löytänyt termiä "kipu" tai "suurin kipu". Mutta sinänsä tää siis on tällä hetkellä täysin epäolennainen juttu.
Itse siis kiinnitän tässä kuten yleensäkin huomion ihmisen ajatteluun mitä hän ilmaisee puheenvuorossaan.
Mutta ilmeisestikin Tiainen on hylännyt "konservatiivisen raamatunkäsityksen". Se tuli selväksi.
Ymmärrän häntä tosi hyvin nuorena ihmisenä. Ja ymmärrän täysin sen prosessin mistä hän kertoo.
Mutta itse ajattelen homoseksuaalisuudesta kuten muistakin synneistä, että se on tosi kiinni ihmisessä. Siksi yleisestikin parannuksen teko, mitä ei edes tapahdu ilman Pyhää Henkeä, on melko harvinaista.
Uskovatkin varmaan tilastollisesti yleisemmin puolustaa omaa syntiään kuin tekee siitä selvää parannusta.
Uskovatkin useimmin puolustavat vihaansa, epäuskoaan, haureellisuutta, tekopyhyyttä jne. jne. useammin kuin tekevät niistä parannusta. Näin siis itse näen asian. Ne tilanteet, missä Herra on johtanut minua tekemään parannusta vihasta ja haureellisuudesta ovat olleet koko maailmaani järkyttäviä kriisejä. Kyllä se on piukassa. Koko olemus oikeuttaa itsessä olevat yllykkeet. Mutta Herra voi saada jalansijaa noissa tilanteissa siten, että kokee olevansa Herran murtama noissa tilanteissa. Eli uskon että Jumalan totuus on yhä.
En tiedä onko minulla enää tästä aiheesta sanottavaa.
Eli Tiainen puhui omasta totuudestaan ja ympäröivien ihmisten totuudesta ja niiden suhteen valehtelemisesta.
Tai siis koko ohjelma puhui tuosta.