Kirjoittaja Aihe: Kerran pelastettu, aina pelastettu  (Luettu 17177 kertaa)

Poissa crystalvoice

  • Viestejä: 494
Vs: Kerran pelastettu, aina pelastettu
« Vastaus #75 : 17.09.16 - klo:23:37 »


Meillä ihmisillä on suuri tarve saada Jumalan ilmoitus taipumaan kaikin osin oman logiikkamme mukaiseksi. Ja silloin joudumme helposti kaikenlaisin selityksin 'pakottamaan' Raamatun opetukset luomaamme muottiin. Mainitut Lut. tunnustuskirjat koettavat kaikin keinoin välttää sitä myöskin tässä valintaa ja predestinaatiota käsittelevässä vaikeassa aiheessa. Se jää arvioitavaksi, onnistuuko se siinä miten hyvin. Siinä kuitenkin käsittääkseni aivan tietoisesti jätetään viemättä asia ihmisen logiikkaa täysin tyydyttävään tulokseen.

Esim. miten sopii yhteen se, että "Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuvat -- ettei kukaan huku". Ja toisaalta myös "valitut ovat sen saavuttaneet, muut ovat paatuneet", "monet ovat kutsutut, harvat valitut". Että pelastus on kokonaan alusta loppuuan Jumalan armoa. Ja kaikki eivät kuitenkaan pelastu. Ja Jumalan sana osoittaa ihmistä vastuulliseksi siihen, jos hän torjuu evankeliumin. Ja evankeliumin vastaaanotaminenkin on kuitenkin kokonaan armoa, koska Jumalan sana sunnyttää uskon.

Synergistinen oppi selvittää helposti nuo 'ristiriidat' ihmisestä lähtevällä valinnalla. Galvinismi taas ehdottomalla kaksinkertaisella predestinaatiolla. Mielestäni kummasskin em. mallissa joudutaan tinkimään Jumalan sanasta ja selittelemään enemmän kuin esim. Ev.lut tunnustuskirat. Vaikka sekään tuskin on täydellinen selitys. Täydellisesti emme voi täällä ajassa tuota selittää tinkimättä jostain kohtaa Jumalan sanasta.



Laatikoimani tekstisi niin suuressa määrin kuin olla ja voi pitää paikkansa. Ihminen, joka vielä luottaa älyynsä väärällä tavalla liikaa, ajattelee, että kaiken uskottavaksi tarjotun on oltava selvää ja täysin ihmisen logiikan mukaista voidakseen olla uskottavaa. Älyynsä yli kaiken luottava ihminen helposti alkaa halveksia kristinuskon sisältöä, joka ei avaudu moniltakaan osin inhimilliselle objektiiviselle järjelle, koska se on täynnä myös arvoituksia tai seikkoja, joista emme vielä voi varmuudella sanoa mitään.

Moni uskonkohta kristinuskossa on yksinkertaisesti uskottava (esim. Pyhä Kolminaisuus ja Jumalan Pojan syntyminen neitseestä) ilman mahdollisuutta järjellä tai inhimillisellä tutkimuksella sen varmistamiseen, että uskottavaksi tarjottu asia on todella niin kuin sen sanotaan olevan. Jeesus yhtä aikaa tosi Jumalana ja tosi ihmisenä on ymmärryksellemme vähintäänkin paradoksi, joka on siis uskottava; järjellä sitä ei voi käsittää. Melkoinen pahennus uskonnollisille ihmisille ja loukkaus ymmärrykselle on ajatus kristitystä ihmisestä yhtä aikaa vanhurskaana ja syntisenä (simul iustus et peccator). Jne.

Mitä enemmän asioita pohtii, sitä helpommaksi käy ihmiselle sanoa aamen Pauluksen profiilin alaosassa näkyvään ajatukseen: "Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus" (Thomas Sowell). Shakespearin Hamletilta löytyy samansuuntainen ajatus niille, jotka kuvittelevat filosofiallaan tai siis ymmärryksellään ammentavansa objektiivisen todellisuuden ikään kuin lähes tyhjiin: "There are more things in heaven and earth, Horatio, Than are dreamt of in your philosophy."
« Viimeksi muokattu: 17.09.16 - klo:23:44 kirjoittanut crystalvoice »

Poissa Jopo

  • Viestejä: 379
Vs: Kerran pelastettu, aina pelastettu
« Vastaus #76 : 18.09.16 - klo:22:06 »
"Miten käy niiden, jotka eivät koskaan ole kuulleet evankeliumia?"

Moni, elleivät kaikki ovat joskus pohtineet tuotakin kysymystä. Onhan Jeesuksen oma sana muut tiet poissulkeva ja johon ihmisen luonnollinen järki voi loukkaantua:"Kukaan ei voi tulla Isän tykö muutoin kuin minun kauttani"

Mahdollista vastausta haettaessa on mielestäni vaarana lähteä sellaisten spekulaatioiden tielle, joissa etäännytään Jumalan ilmoituksesta.

Pidättyväisyys voisi olla viisasta tuossa kohtaa. Muuten evankeliumin ydin - pelastus armosta, uskon kautta, Kristuksen tähden - saattaa hämärtyä. Tai ettei se olisikaan ainoa vaihtoehto. Spekulaationa on joskus kuullut sanottavan esim. 'Kunhan toimii rehellisesti sen valon mukaan mitä on - - yrittää parhaansa - - on vilpitön jne.'

Tai ajatellaan, että kuoleman jälkeen voisi olla toinen mahdollisuus evankeliumia ennen kuulemattomille. Viitaten esim. pariin Pietarin kirjeiden kohtaan. Eli ei olisikaan niin ehdottoman tärkeää viedä evankeliumia kaikille Jeesuksen käskyn mukaan. Koska jokatapauksessa annettaisiin toinen mahdollisuus, ellei evankeliumia ole kuultu. Jumala voi kaikkivaltiaana toki tehdä mitä tahtoo. Mutta onko Hän sanassaan sellaisesta jotain selkeästi ilmoittanut? Mielestäni ei. Joten emme voi varmuudella niin ajatella, saatika opettaa. Miten Hän sitten tuonkin asian on järjestänytkään, varmaa on, että hän tekee siinä oikein.

Meidän on pidettävä kiinni ja esillä sitä, minkä Jeesus itse suoraan sanoo:"Kukaan ei voi tulla Isän tykö muutoin kuin minun kauttani". Hän kehoittaa julistamaan evankeliumia kaikille luoduille. Ja lupaa:"Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen". Siinä on evankelimin ihanuus. Ja sen torjumisen vakavuus.

Itselleni seuraava Raamatun kohta on antanut vastauksen tai ainakin hiljentänyt niitä uteliasuudesta nousevia kysymyksiä, joista ei suoraa ilmoitusta ole:

"Se, mikä on salassa, se on Herran, meidän Jumalamme; mutta mikä on ilmoitettu, se on meitä ja meidän lapsiamme varten ikuisesti"(5.Moos.29:29)

Siinä mitä meille on ilmoitettu riittää enempi kuin tämän elämän ajaksi opettelemista. Raamatun 1500 sivua! Ja saadaan jättää sellaiset asiat, joista ei suoraa ilmoitusta ole, Jumalan haltuun. Jumala ei ole luvannut vastata jokaiseen mieleemme tulevaan uteliaisuudesta nousevaan kysymykseen.
"Ääretön meri armoa on Kristuksessa, en luule voivani koskaan käsittää sitä. On myös ääretön määrä syntiä sydämessäni. En usko koskaan täydellisesti voivani käsittää sitä"(Antti Achrenius)

Poissa crystalvoice

  • Viestejä: 494
Vs: Kerran pelastettu, aina pelastettu
« Vastaus #77 : 27.09.16 - klo:19:22 »
Voisi vielä miettiä vapaa tahto -aihetta. Onko ihmisellä Jumalan yksinvaikuttavuudesta irrallista aikuisen oikeasti omaa vapaata tahtoa suhteessa omaan pelastukseensa? Jos ei ole, seuraa siitä nähdäkseni loogisesti, että predestinaatio ja monergismi on tosiasia. Jos joku ei pelastu, syy siihen on Adamin lankeemus ja se, että Jumala ei ole halunnut pelastaa ihmistä vaikuttamalla hänessä pelastavaa uskoa ja uudestisyntymisen (nehän ovat yhtäaikaisia tapahtumia, sillä samalla hetkellä, kun ihminen on uskomassa ensimmäisen kerran, hän on samalla uudestisyntynyt). Tai sitten, jos yksin Adamia ja Eevaa ei voi syyttää, niin jokainen Adamin jälkeläinen on jollain mystisellä tavalla ollut osallinen omalla vapaalla tahdollaan Adamin lankeemukseen, ja saanut sen asiosta kadotustuomion ansaitusti osakseen.

On ihan järkevää ajatella, että millainen on puu, sellaisia ovat hedelmät. Riippuu olennon olemuksesta, millaisia teot ovat. Jumala on täysin hyvä olemukseltaan eli Hän on täysin kykenemätön valitsemaan pahaa. Jumalankaan valinnat eivät siis ole absoluuttisen vapaita tai riippumattomia siitä, minkälainen olento laadultaan tai juuriltaan on.

Väitän, että ihminen voi tehdä, mitä hän haluaa (jos ei ole ulkoista estettä), mutta hän ei voi haluta tai valita, mitä hän haluaa. Valinnan tekijä ei luo valitsijaa (siis itseään) tiettyine ajatusrakennelmineen tietyn luonteenpiirteen kanssa; valitsija ei luo itseään impulsseineen, pyrkimyksineen tai motiiveineen. Täysin vapaa tahto on silkkaa mielikuvitusta. Jos ihmisen tahto olisi täysin vapaa, silloin pitäisi olettaa, että ihminen voisi valita mielivaltaisesti ihan päinvastaisia asioita yhtä luontevasti, vapaasti, helposti ja milloin tahansa, ilman että mikään motiivi ihmisen sisältä käsin vääjäämättä saisi ihmisen valitsemaan niin kuin hän valitsee sellaisena ihmisenä kuin hän luonnostaan tai "sydämestään" on.
« Viimeksi muokattu: 27.09.16 - klo:19:28 kirjoittanut crystalvoice »