On olemassa sellainen synergistinen oppi, jossa mielestäni hiukan ristiriitaisesti kiistetään ihmisen ansiot Jumalan edessä kokonaan, mutta kuitenkin opetetaan, että ihmisen ja Jumalan tahto toimivat yhteistyössä ihmisen pelastukseksi. Kyseisessä synergistisessä opissa painotetaan ihmisen omaa Jumalan yksinvaikuttavuudesta irrallista ja vapaata tahtoa, joka voi kääntyä halutessaan pois Jumalasta kokonaan. Tällaisessa opissa tai hengellisyydessä ei ymmärretä lakia ja evankeliumia luterilaisella tavalla, josta johtuen ahdistuneisuutta absoluuttista täydellisyyttä ja ihmiseltä mahdottomia vaativan lain alla ei ole havaittavissa tällaiseen oppiin uskovien keskuudessa, sillä eivät he alun alkaenkaan ajattele ansaitsevansa Jumalan edessä omilla teoillaan mitään, ja he painottavat Jumalan armoa, joka kumoaa täydellisyyden vaatimuksen, joka ilmenee esim. Jaakobin sanoissa: Joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhdessä kohtaa, on syypää kaikissa kohdin (Jaak. 2:10). Mutta sitä korostetaan, että Jumalan tehtävä on armon antaminen ja ihmisen osuus on armon vastaanottaminen ja sen säilyttäminen, tai ihmisen tehtävänä on läpi elämänsä suostumus siihen, että Jumala saa vaikuttaa ihmisessä niin tahtomista kuin tekemistä, jotta Jumalan hyvä tahto tapahtuisi (Fil. 2:13). Kyseisellä synergistisellä opilla, jolla viittaan ortodoksisen kirkon oppiin, saadaan ratkaistua yksinkertaiseen tai kaksinkertaiseen predestinaatioon liittyvä ongelma, joka tulee siitä, että toisaalta Uusi testamentti antaa ymmärtää, että Jumala tahtoo aikuisen oikeasti kaikkien ihmisten pelastuvan, mutta toisaalta jos Paavalia on uskominen, ja Paavalia tulkitaan luterilaisella tavalla esim. kohdassa Room. 8:29-30, niin vain predestinoidut kääntyvät ja pelastuvat, eli vain ne ihmiset, joissa Jumala yksinvaikuttavasti eli monergistisesti vaikuttaa kääntymyksen (muut jäävät pelastuksen ulkopuolelle). Jos ortodoksien tapaan jokaisen ihmisen vapaa tahto Jumalan edessä oletetaan, ja siihen liitetään Jumalan universaali pelastustahto, niin silloin Jumala ei ole "puolueellinen", sillä kirjaimellisesti kaikki voivat tulla osallisiksi pelastuksesta. Mutta Jumalan yksinvaikuttavuutta ihmisen kääntymyksessä opettava monergistinen oppi, johon johdonmukaisesti kuuluu ajatus predestinaatiosta (= yksinkertainen tai kaksinkertainen predestinaatio), tekee pelastuksesta vain tiettyjen yksin Jumalan omasta tahdosta käsin valittujen osan. Mutta täydellistä pelastusvarmuutta synergistinen oppi ei tuo mukanaan siihen uskovalle ja sen mukaan elävälle täällä ajallisuudessa.
Luterilaiset Tunnustuskirjat käsittääkseni opettavat, että ihminen voi menettää pelastuksensa eli luterilaiset eivät hyväksy reformoitua "Kerran pelastettu, aina pelastettu" -ajatusta, mutta se ei ole mielestäni sama asia kuin pelastusvarmuuden kieltäminen, mikä puolestaan liittyy siis synergistiseen pelastusoppiin. Sillä voihan luterilainen todeta, että hän nyt tänään on varma autuudestaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, vaikka hän samalla voi mielessään allekirjoittaa ajatuksen, että hän periaatteessa voi luopua uskostaan esim. vuoden päästä? Luterilaiseen ajatukseen pelastusvarmuudesta sisältyy jännä ristiriita, sillä jos kääntymys ja ihmisen pelastus on monergistinen ja luterilaiseen uskoon sisältyy ajatus yksinkertaisesta predestinaatiosta, mutta kuitenkin annetaan ymmärtää, että ihminen voi kääntyä pois uskosta ja menettää pelastuksensa, niin silloin pelastusvarmuus ei voi olla ehdoton, vaikka se tunteen ja ajatuksen tasolla sitä olisi nyt, kun uskon Jeesukseen syntieni sovittajana, sillä samalla voin siis ajatella, että kenties vuoden päästä uskon johonkin muuhun Jeesuksen sijaan, koska en usko "Kerran pelastettu, aina pelastettu" -oppiin, kun olen luterilainen. Mutta miksi Jumala lakkaisi monergistisesti vaikuttamasta pelastuksessa pysymistäni, jos hän kuitenkin on minut uskoon monergistisesti saattanut? (Jos siis voin luopua uskostani, vaikka olen monergistisesti kääntynyt.)
Mielestäni johdonmukaisesti ajateltuna vain "Kerran pelastettu, aina pelastettu" -oppi, jos siihen todella uskoo, antaa täyden pelastusvarmuuden, sillä muussa tapauksessa lopullista varmuutta ei ole.
