Kirjoittaja Aihe: Kerran pelastettu, aina pelastettu  (Luettu 17286 kertaa)

Poissa garibaldi

  • Viestejä: 123
Vs: Kerran pelastettu, aina pelastettu
« Vastaus #60 : 16.09.16 - klo:20:54 »
Todella hyvin kirjoitettu.

Poissa crystalvoice

  • Viestejä: 494
Vs: Kerran pelastettu, aina pelastettu
« Vastaus #61 : 16.09.16 - klo:21:40 »
Todella hyvin kirjoitettu.

Kiitos. Nämä mietinnät saattavat minut uskon salaisuuden äärelle.

Siinä ei ole suurempaa ajatuksellista ongelmaa, jos uskon, että minun Jumalan yksinvaikuttavuudesta vapaa tahtoni jollain tavalla, edes vähäisessä määrin, säilyttää uskossa pysymisen kohdallani kuolemaani asti, tai on säilyttämättä, jos päätän hylätä Jumalan (= synergistinen pelastuskäsitys). Mutta siinä on ainakin minulle ajatuksellinen ongelma, jos paitsi uskon syntyminen myös uskon pysyminen tai säilyminen kääntymykseni hetkestä kuolemaani asti on minussa monergistisesti vaikutettua, mutta kuitenkin periaatteessa voin menettää uskoni ja siis myös pelastukseni jossain vaiheessa elämääni, vaikka aluksi olisinkin pelastettu uskoni kautta (myöhemmin siis menettäen uskoni). Silloinhan Jumala olisi päättänyt uudestisynnyttää minut ja vaikuttaa minussa oikean pelastavan uskon, mutta sitten kuitenkin ottanut pelastavan uskon minusta pois (jos pelastava usko on siis aina monergistisesti vaikutettua uskoa).

Näitä olen pohtinut siitäkin syystä, että olen aikoinaan tullut aikuisen oikeasti uskoon, mutta sitten eräässä vaiheessa menettänyt kokonaan pitkäksi aikaa uskoni, jopa uskoni Jumalan olemassaoloon. Entä jos olisin kuollut sinä aikana, kun en edes uskonut Jumalan olemassaoloon? Mutta kun olen palannut uskon tielle, koska Jumala on käsittämättömällä tavalla palauttanut uskoni, niin tulee miettineeksi, onko uskoni ja pelastukseni minun Jumalan vaikutuksesta vapaan tahtoni valinta ollenkaan vai yksin Jumalan vapaan tahdon valinta. Houkuttelevaa olisi uskoa, että Jumala on minut predestinoinut pelastetuksi, ja että en edes voi menettää lopullisesti uskoani. Eli kerran pelastettu, aina pelastettu -oppi vaikuttaa uskottavalta.

Poissa evlutkristitty

  • Viestejä: 553
Vs: Kerran pelastettu, aina pelastettu
« Vastaus #62 : 17.09.16 - klo:07:17 »
crystalvoice   16.09.16 - klo:21:40

Hieno kertomus kristityn ihmisen uskon koetuksista.

1. Sinun varaasi kaiken laitan, / täällä kestä ei mikään muu. / :,:Sinun kanssasi matkaa taitan, / kunnes hämärä laskeutuu. :,:

2. Sinun rakkautesi loistaa / halki synkimmän pimeyden. / :,:Sinä, Jeesus, voit yksin poistaa / syyllisyyteni suuruuden.:,:

3. Sinun kätesi minut johtaa / läpi tuskan ja kauneuden. / :,:Sinun valosi yössä hohtaa, / hoidat kipuni salaisen.:,:

4. Sinun kanssasi kerran lähden, / synnyn kirkkauden maailmaan. / :,:Sinun rakkautesi tähden / elän luonasi ainiaan.:,:

Kunpa Jumala armossaan varjelisi meitä turvautumasta minkäänlaisiin epäjumaliin.
Paholainen on ahkera kauppamies tarjoamaan meille muita pelastusteitä. Joko korvaamaan kokonaan Kristuksen, taikka Kristuksen lisäksi, varmistamaan pelastusta.

xxx

Tämä on suuri salaisuus, miksi toinen pelastuu ja toinen ei pelastu.
MIksi toinen kuolee uskossa, mutta toinen epäuskoisena.

Miksi toisen usko kestää koetukset, mutta toinen kieltää koetusten tullessa uskonsa. Rebekan kohdussa oli kaksi poikavauvaa, joista toinen oli valittu pelastukseen jo ennen syntymäänsä, ja toista Jumala kertoi vihaavansa. Eesausta polveutui kansa idumealaiset, jotka olivat Kristuksen vihollisia ja surmasivat Kristukseen uskovia. mm. Herodekset polveutuivat Eesausta.

Kun kristittyjen vainot alkoivat ensimmäisellä vuosisadalla, moni uskoon tullut ei kestänyt sitä että henki oli koko ajan vaarassa ja toisia kristittyjä jo tapettiin. Monille kävi niin, että he kielsivät Kristuksen, ja välttyivät näin teloitukselta.

Kerran pelastettu kielsi pelastajansa.  Saiko hän uskosta pois langettuaan armon palata Kasteen armoliittoon? Ehkä sai, ehkä ei.

Pelon tähden Pietarikin kielsi Kristuksen, mutta hän sai armon. 

Juudaskin katui syntiään, mutta "valitsi" toisen tien. Kadotuskin on täynnä katuvaisia.

Lakihenkiset kristityt vetoavat usein katumiseensa ja kerskuvat muille katumuksellaan ja parannuksen teoillaan. Itkun hyrske täyttää rukoushuoneet. Tällaiset kristityt usein kieltävät muilta kristityiltä pelastuksen, pilkkaavat muita Jeesukseen uskovia, milloin mitäkin halveksivia sanoja käyttäen.  Esim. kirkkouskovainen, kuollutuskoinen, omavanhurskas, jne. Jos henkilö on esimerkiksi ev.lut. kirkon pappi, niin hän on tällaisille omaan vanhurskauteensa luottaville kristityille automaattisesti epäuskoinen, jumalaton, ja matkalla kadotukseen. Samoin kaikki muutkin Jeesukseen uskovat, jotka eivät kuulu tähän minun porukkaani.  :-\ 

Aikuisina kastetut leuhkivat kasteestaan lapsina kasteuille ja nimittelevät Pyhää Kastetta vesikasteeksi. Omaa kastetaan he tituleeraavat uskovien kasteeksi. Ikäänkuin ihminen kastettaisiin omaan uskoonsa, - eikä Jeesukseen Kristukseen.

Kristinuskon piirissä on siis varsin monenlaisiin elementteihin uskovia ja luottavia.
Moni kristitty luottaa omaan vanhurskauteensa ja omaan kilvoitukseensa enemmän kuin Kristukseen. Usko Kristukseen ei tällaisille kristityille riitä pelastamaan syntisiä kadotuksesta.

Pyhittyminen ei ole lihan jalostumista. Pyhittyminen on yhä syvenevää synnin ja armon tuntoa. Ihminen itse vähenee ja Kristus hänessä lisääntyy. Vanha (minä itse) kuolee, uusi ihminen Jeesus Kristus tulee sijaan.

Uskoamme koetellaan tulessa, samalla tavalla kun kultaa puhdistetaan. Tai niin kuin jyviä ravistellaan seulassa ja samalla puhalletaan ilmaa joukkoon, jotta kaikki akanat irtoaisivat siitä pois, (nisun jyvä jäisi jäljelle). Jeesus tuo nisun jyvä kuoli siksi, että minä saisin elää. Perintö tulee voimaan vasta perinnönjättäjän kuoltua.

xxxx

2. Tim. 2:8   Muista Jeesusta Kristusta, joka on kuolleista herätetty ja on Daavidin siementä minun evankeliumini mukaan,
2. Tim. 2:9   jonka julistamisessa minä kärsin vaivaa, kahleisiin asti, niinkuin pahantekijä; mutta Jumalan sana ei ole kahlehdittu.

2. Tim. 2:10   Siitä syystä minä kärsin kaikki valittujen tähden, että hekin saavuttaisivat pelastuksen, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, ynnä iankaikkisen kirkkauden.

2. Tim. 2:11   Varma on tämä sana; sillä: jos olemme kuolleet yhdessä hänen kanssaan, saamme myös hänen kanssaan elää;
2. Tim. 2:12   jos kärsimme yhdessä, saamme hänen kanssaan myös hallita; jos kiellämme hänet, on hänkin kieltävä meidät;

2. Tim. 2:13   jos me olemme uskottomat, pysyy kuitenkin hän uskollisena; sillä itseänsä kieltää hän ei saata.

2. Tim. 2:14   Muistuta tästä, ja teroita heille Jumalan edessä, etteivät kiistelisi sanoista, mikä ei ole miksikään hyödyksi, vaan niiden turmioksi, jotka kuulevat.
2. Tim. 2:15   Pyri osoittautumaan Jumalalle semmoiseksi, joka koetukset kestää, työntekijäksi, joka ei työtään häpeä, joka oikein jakelee totuuden sanaa.

2. Tim. 2:16   Mutta pysy erilläsi epäpyhistä ja tyhjistä puheista, sillä niiden puhujat menevät yhä pitemmälle jumalattomuudessa,
2. Tim. 2:17   ja heidän puheensa jäytää ympäristöään niinkuin syöpä. Niitä ovat Hymeneus ja Filetus,
2. Tim. 2:18   jotka ovat totuudesta eksyneet, kun sanovat, että ylösnousemus jo on tapahtunut, ja he turmelevat useiden uskon.
« Viimeksi muokattu: 17.09.16 - klo:07:27 kirjoittanut evlutkristitty »

Poissa hanski

  • Viestejä: 95
Vs: Kerran pelastettu, aina pelastettu
« Vastaus #63 : 17.09.16 - klo:08:55 »

Luterilaiset Tunnustuskirjat käsittääkseni opettavat, että ihminen voi menettää pelastuksensa eli luterilaiset eivät hyväksy reformoitua "Kerran pelastettu, aina pelastettu" -ajatusta, mutta se ei ole mielestäni sama asia kuin pelastusvarmuuden kieltäminen, mikä puolestaan liittyy siis synergistiseen pelastusoppiin. Sillä voihan luterilainen todeta, että hän nyt tänään on varma autuudestaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, vaikka hän samalla voi mielessään allekirjoittaa ajatuksen, että hän periaatteessa voi luopua uskostaan esim. vuoden päästä? Luterilaiseen ajatukseen pelastusvarmuudesta sisältyy jännä ristiriita, sillä jos kääntymys ja ihmisen pelastus on monergistinen ja luterilaiseen uskoon sisältyy ajatus yksinkertaisesta predestinaatiosta, mutta kuitenkin annetaan ymmärtää, että ihminen voi kääntyä pois uskosta ja menettää pelastuksensa, niin silloin pelastusvarmuus ei voi olla ehdoton, vaikka se tunteen ja ajatuksen tasolla sitä olisi nyt, kun uskon Jeesukseen syntieni sovittajana, sillä samalla voin siis ajatella, että kenties vuoden päästä uskon johonkin muuhun Jeesuksen sijaan, koska en usko "Kerran pelastettu, aina pelastettu" -oppiin, kun olen luterilainen. Mutta miksi Jumala lakkaisi monergistisesti vaikuttamasta pelastuksessa pysymistäni, jos hän kuitenkin on minut uskoon monergistisesti saattanut? (Jos siis voin luopua uskostani, vaikka olen monergistisesti kääntynyt.)

Mielestäni johdonmukaisesti ajateltuna vain "Kerran pelastettu, aina pelastettu" -oppi, jos siihen todella uskoo, antaa täyden pelastusvarmuuden, sillä muussa tapauksessa lopullista varmuutta ei ole.

En ole ketjua kovin hyvin lukenut, mutta kyllä tuossa jotain ehkä on tavoitettu luterilaisesta kokemusmaailmasta. Tuo jännite tulee mielestäni esille myös monissa virsissä. Siis jollain tavalla ajatus siitä, että perillä ei vielä olla ja ihminen on heikko ja lankeava, mutta toisaalta vahva luottamaus siihen, että Jumala ei jätä kesken alkamaansa työtä. Virsi 315 Valvoa mun, Jeesus anna on aika hyvä esimerkki tästä:

Valvoa mun, Jeesus anna
aina ristis juurella
ja niin joka päivä kuolla
synneistäni kaikista.
Suo mun kuolla maailmasta,
kuolla itsestänikin,
että kaiken elämäni
sinulle vain eläisin.

Auta, että ristin tiellä
kuljen askeleissasi.
Eksymästä, horjumasta
estä, Jeesus, jalkani.
Uskoa ja rakkautta,
toivoani lisää myös.
Anna voimaa kilvoitukseen,
täytä alkamasi työs.

Rauhan virran anna vuotaa
sydämeeni kaipaavaan.
Kasvojesi pyhä kuva
paina sieluun loistamaan.
Ääretöntä rakkautta
mihin voisin verrata?
Syvä on se niin kuin meri,
väkevä kuin kuolema.

Ristissäsi, haavoissasi
armon löydän ikuisen.
Kaikki muu on turhaa aivan,
kun vain niitä katselen.
Rakas Jeesus, haavoihisi
minut kätke kokonaan,
kätke siksi, kunnes noudat
minut taivaan kunniaan.

Ehkä tähän liittyy myös ajatus siitä, kun sanotaan että Jumala halajaa kateuteen/mustasukkaisuuteen asti henkeä, jonka on meihin asettanut. Näkisin tämän jotenkin niin, että vaikka periaatteessa pelastuksen menettäminen on mahdollista, niin Jumalan (kiihkeän) rakkauden takia se on kuitenkin hyvin vaikeata. Jumala oli valmis hyvin radikaaliin toimiin ihmisen pelastamiseksi silloin, kun Jeesus uhrasi itsensä ristillä, ja Hän on edelleen jokaisen ihmisen kohdalla valmis radikaaleihinkin ratkaisuihin, jos Hän voi niillä estää ihmisen eksymästä. Otetaan vielä tuo rtunkohta, missä tuosta mustasukkaisesta rakkaudesta puhutaan:

"Te uskottomat! Ettekö tiedä, että rakkaus maailmaan on vihaa Jumalaa kohtaan? Joka tahtoo olla maailman ystävä, asettuu Jumalan viholliseksi. Vai luuletteko, että Raamattu syyttä sanoo: "Mustasukkaisen kiihkeästi hän halajaa henkeä, jonka on meihin pannut"? Mutta vielä suurempi on se armo, jonka hän antaa. Siksi Raamattu sanoo:  "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon. " Taipukaa siis Jumalan alaisuuteen, mutta vastustakaa Paholaista, niin se lakkaa ahdistamasta teitä. Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, synnintekijät, puhdistakaa sydämenne, te kahtaalle horjuvat! Tuntekaa kurjuutenne, surkaa ja itkekää! Kääntyköön naurunne murheeksi, ilonne masennukseksi. Nöyrtykää Herran edessä, niin hän on teidät korottava." Jaak.4:4-10

Poissa evlutkristitty

  • Viestejä: 553
Vs: Kerran pelastettu, aina pelastettu
« Vastaus #64 : 17.09.16 - klo:12:26 »
Lihan tekoja eivät ole vain ne teot, jotka useimmat ihmiset mieltävät lihan teoiksi.
Lihan tekoja on kaikki väärä hengellisyys jonka avulla ihminen pyrkii ansaitsemaan JUmalan armoa ja hyväksyntää. Lihan teko on myös se, että ihminen alkaa luottamaan lihastaan tuleviin singnaaleihin intuitiot ajatukset mieliteot jne. ja rakentaa autuuttaan niiden varaan.

Ykain armosta, yksin uskosta, yksin Kristuksen tähden ei helposti avaudu. Tarvbitaan riittävän monta pankrottia uskon tiellä ennen kun ihminen luopuu omasta pyhyydestään.
Usein kuolevien suusta kuulee sen todistuksen, mikä kristinuskossa on ydin. Usko Kristukseen.

Poissa Jopo

  • Viestejä: 379
Vs: Kerran pelastettu, aina pelastettu
« Vastaus #65 : 17.09.16 - klo:13:12 »
Mutta Jumalan yksinvaikuttavuutta ihmisen kääntymyksessä opettava monergistinen oppi, johon johdonmukaisesti kuuluu ajatus predestinaatiosta (= yksinkertainen tai kaksinkertainen predestinaatio), tekee pelastuksesta vain tiettyjen yksin Jumalan omasta tahdosta käsin valittujen osan. Mutta täydellistä pelastusvarmuutta synergistinen oppi ei tuo mukanaan siihen uskovalle ja sen mukaan elävälle täällä ajallisuudessa.
- -
Luterilaiseen ajatukseen pelastusvarmuudesta sisältyy jännä ristiriita, sillä jos kääntymys ja ihmisen pelastus on monergistinen ja luterilaiseen uskoon sisältyy ajatus yksinkertaisesta predestinaatiosta, mutta kuitenkin annetaan ymmärtää, että ihminen voi kääntyä pois uskosta ja menettää pelastuksensa, niin silloin pelastusvarmuus ei voi olla ehdoton, vaikka se tunteen ja ajatuksen tasolla sitä olisi nyt, kun uskon Jeesukseen syntieni sovittajana, sillä samalla voin siis ajatella, että kenties vuoden päästä uskon johonkin muuhun Jeesuksen sijaan, koska en usko "Kerran pelastettu, aina pelastettu" -oppiin, kun olen luterilainen. Mutta miksi Jumala lakkaisi monergistisesti vaikuttamasta pelastuksessa pysymistäni, jos hän kuitenkin on minut uskoon monergistisesti saattanut? (Jos siis voin luopua uskostani, vaikka olen monergistisesti kääntynyt.)

Mielestäni johdonmukaisesti ajateltuna vain "Kerran pelastettu, aina pelastettu" -oppi, jos siihen todella uskoo, antaa täyden pelastusvarmuuden, sillä muussa tapauksessa lopullista varmuutta ei ole.

Meillä ihmisillä on suuri tarve saada Jumalan ilmoitus taipumaan kaikin osin oman logiikkamme mukaiseksi. Ja silloin joudumme helposti kaikenlaisin selityksin 'pakottamaan' Raamatun opetukset luomaamme muottiin. Mainitut Lut. tunnustuskirjat koettavat kaikin keinoin välttää sitä myöskin tässä valintaa ja predestinaatiota käsittelevässä vaikeassa aiheessa. Se jää arvioitavaksi, onnistuuko se siinä miten hyvin. Siinä kuitenkin käsittääkseni aivan tietoisesti jätetään viemättä asia ihmisen logiikkaa täysin tyydyttävään tulokseen.

Esim. miten sopii yhteen se, että "Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuvat -- ettei kukaan huku". Ja toisaalta myös "valitut ovat sen saavuttaneet, muut ovat paatuneet", "monet ovat kutsutut, harvat valitut". Että pelastus on kokonaan alusta loppuuan Jumalan armoa. Ja kaikki eivät kuitenkaan pelastu. Ja Jumalan sana osoittaa ihmistä vastuulliseksi siihen, jos hän torjuu evankeliumin. Ja evankeliumin vastaaanotaminenkin on kuitenkin kokonaan armoa, koska Jumalan sana sunnyttää uskon.

Synergistinen oppi selvittää helposti nuo 'ristiriidat' ihmisestä lähtevällä valinnalla. Galvinismi taas ehdottomalla kaksinkertaisella predestinaatiolla. Mielestäni kummasskin em. mallissa joudutaan tinkimään Jumalan sanasta ja selittelemään enemmän kuin esim. Ev.lut tunnustuskirat. Vaikka sekään tuskin on täydellinen selitys. Täydellisesti emme voi täällä ajassa tuota selittää tinkimättä jostain kohtaa Jumalan sanasta.

"Ehdoton" pelastusvarmuus.

Universalismissa se lienee vielä ehdottomampi:Ei tarvitse vaivata itseään myöskään ajatuksella kuulunko valittujen joukkoon, koska sen mukaan kaikki ihmiset lopulta pelastuvat.

Onko siis opin perustelu "ehdottomalla" pelastusvarmuudella välttämättä riittävä tai oikea?

Minusta pelastusvarmuus on Jeesuksessa:

"Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää"
"Ääretön meri armoa on Kristuksessa, en luule voivani koskaan käsittää sitä. On myös ääretön määrä syntiä sydämessäni. En usko koskaan täydellisesti voivani käsittää sitä"(Antti Achrenius)

Poissa evlutkristitty

  • Viestejä: 553
Vs: Kerran pelastettu, aina pelastettu
« Vastaus #66 : 17.09.16 - klo:14:34 »
Näin on. Jumala on suurempi kuin me ihmiset. Hänen ajatustensa tasolle me ihmiset emme ikinä ulotu. 1. Kor. 1:25   Sillä Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset, ja Jumalan heikkous on väkevämpi kuin ihmiset.

Ps. 103:8   Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa.

Ps. 103:9   Ei hän aina riitele eikä pidä vihaa iankaikkisesti.
Ps. 103:10   Ei hän tee meille syntiemme mukaan eikä kosta meille pahain tekojemme mukaan.

*) Ps. 103:11   Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät.

Ps. 103:12   Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme.
Ps. 103:13   Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä.
Ps. 103:14   Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.

Poissa crystalvoice

  • Viestejä: 494
Vs: Kerran pelastettu, aina pelastettu
« Vastaus #67 : 17.09.16 - klo:15:47 »


"Ehdoton" pelastusvarmuus.

Universalismissa se lienee vielä ehdottomampi:Ei tarvitse vaivata itseään myöskään ajatuksella kuulunko valittujen joukkoon, koska sen mukaan kaikki ihmiset lopulta pelastuvat.

Onko siis opin perustelu "ehdottomalla" pelastusvarmuudella välttämättä riittävä tai oikea?

Minusta pelastusvarmuus on Jeesuksessa:

"Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää"

Olet oikeassa.

Jos en väärin muista, niin jotkut reformoidut ovat aikoinaan etsineet merkkiä tai todistusta omasta Jumalan valitsemana ihmisenä olemisestaan siitä, että heissä on tapahtunut selvä ja silminnähtävä muutos huomattavasti paremmaksi ihmiseksi kuin aikaisemmin, tai jopa siitä, että he ovat menestyneet ulkoisesti maailmassa. Tämä jälkimmäinen piirre valittuna olemisessa (= menestys, joka on seurausta siitä, että Herra on siunannut valittuansa) on menestysteologista ajattelua, jolle Uusi testamentti ei anna aamentansa. Mutta on selvää, että jos Jeesus on kuollut vain valittujen puolesta, merkkiä tai todistusta valittuna olemisesta ja pelastusvarmuutta tulee etsittyä muualta kuin yksin uskosta Jeesukseen. Usko itsessään ei riitä todistukseksi (vastoin Johanneksen kirjeen ajatusta kohdassa 1 Joh. 5:9-12).

On tarkemmin asiaa ajateltuani niin, että jos Jumalan Poika olisi vastoin Uuden testamentin sanaa kuollut vain valittujen puolesta, ja että jos usko Jeesukseen pelastaa vain valitut, niin mistä minä voisin tietää, että juuri minä olen valittu, vaikka uskoisinkin Jeesukseen, jos Jeesus ei ole kuollut kaikkien puolesta? Ei varmaankaan riittäisi yksin uskoni Jeesuksen sovituskuolemaan asiaa ratkaisemaan, jos Jeesus olisi kuollut siis vain valittujen puolesta, sillä nykyinen uskoni voi olla valheellista itsesynnytettyä uskoa tai itsepetosta, koska Kristus ristiinnaulittuna pelastaa vain valitut. Turha on ei-valitun vedota Kristukseen sovittajanaan, jos Jeesus kuoli vain valittujen puolesta. Pitäisikö minun siis alkaa etsiä merkkiä tai todistusta valittuna olemisestani jostain muualta kuin Kristuksesta? Enpä todellakaan sellaiseen hölmöyteen ryhdy.
« Viimeksi muokattu: 17.09.16 - klo:15:55 kirjoittanut crystalvoice »

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6787
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Kerran pelastettu, aina pelastettu
« Vastaus #68 : 17.09.16 - klo:16:52 »
Pitäisikö minun siis alkaa etsiä merkkiä tai todistusta valittuna olemisestani jostain muualta kuin Kristuksesta? Enpä todellakaan sellaiseen hölmöyteen ryhdy.

Olen kertonut siitä, kuinka minusta tuli ratkaisukristitty oltuani jo vuosikymmenet uskon tiellä. Asia liittyy tähänkin keskusteluun. Esim. vastaus 6: http://puimatanner.net/index.php?topic=652.msg24814#msg24814

"Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa", 2. Kor. 5:19. Vain niitä ei ole sovitetttu, jotka eivät kuulu maailmaan.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa crystalvoice

  • Viestejä: 494
Vs: Kerran pelastettu, aina pelastettu
« Vastaus #69 : 17.09.16 - klo:17:31 »


Olen kertonut siitä, kuinka minusta tuli ratkaisukristitty oltuani jo vuosikymmenet uskon tiellä. Asia liittyy tähänkin keskusteluun. Esim. vastaus 6: http://puimatanner.net/index.php?topic=652.msg24814#msg24814



Luin tekstisi. Se oli hyvä. Luther on sanonut, että Jumala saattaa omansa joskus jopa epätoivoisiin ahdistuksiin, jotta he eivät enää turvaisi itseensä, vaan yksin Jumalan kaikkivaikuttavaan armoon. Paavali sai uskovana kokea "pistimen" iskentää, jotta hän riisuuntuisi synnillisestä ylpeydestä tai omavanhurskaudesta (2 Kor. 12:7). Mielestäni pitkälle on päässyt uskova uskontiellään, jos hän tiedostaa tarvitsevansa Jumalan armoa ja apua kirjaimellisesti joka hetki. Ainakin minä olen välittömästi omilla teilläni, jos Jumala ei pidä minusta kiinni. Mihin hyvään minä kykenen ilman Häntä? En yhtään mihinkään.

Uskon, että olet ollut Jumalan lapsi jo ennen toista kääntymystä, jos ilmaisuani voi käyttää tässä yhteydessä.

Poissa crystalvoice

  • Viestejä: 494
Vs: Kerran pelastettu, aina pelastettu
« Vastaus #70 : 17.09.16 - klo:18:16 »
Lihan tekoja eivät ole vain ne teot, jotka useimmat ihmiset mieltävät lihan teoiksi.
Lihan tekoja on kaikki väärä hengellisyys jonka avulla ihminen pyrkii ansaitsemaan JUmalan armoa ja hyväksyntää. Lihan teko on myös se, että ihminen alkaa luottamaan lihastaan tuleviin singnaaleihin intuitiot ajatukset mieliteot jne. ja rakentaa autuuttaan niiden varaan.

Ykain armosta, yksin uskosta, yksin Kristuksen tähden ei helposti avaudu. Tarvbitaan riittävän monta pankrottia uskon tiellä ennen kun ihminen luopuu omasta pyhyydestään.
Usein kuolevien suusta kuulee sen todistuksen, mikä kristinuskossa on ydin. Usko Kristukseen.

Näin se on. Jos ihminen aikuisen oikeasti kykenisi ansaitsemaan pelastuksensa, silloin Kristus olisi turhaan kuollut (Gal. 2:21). Jos ihminen voisi tehdä itsensä eläväksi Jumalan edessä omilla tekemisillään tai hurskaudenharjoituksillaan (vastoin kohtaa Room. 7:10), silloin todellakin Jumalan Poika ei olisi ainoastaan turhaan kuollut, vaan myös turhaan syntynyt tähän maailmaan, turhaan kärsinyt ja ylösnoussut meidän vanhurskauttamisemme tähden (Room. 4:25), sillä jos esim. minä kykenisin tekemään itseni Jumalan edessä vanhurskaaksi ilman uskoa Häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman yksin uskosta (Room. 4:5), niin miksi eivät myös monet toiset? Miksi eivät kaikki, ainakin periaattessa? Kristus olisi siinä tapauksessa kuollut vain niiden puolesta, jotka eivät kykene vanhurskautumaan ilman lahjavanhurskauden vastaanottamista.

Poissa evlutkristitty

  • Viestejä: 553
Vs: Kerran pelastettu, aina pelastettu
« Vastaus #71 : 17.09.16 - klo:18:48 »
Olen iloinnut näistä viime päivinä kirjoitetuista viesteistä. Meille köyhille julistetaan evankeliumia. Ruisleipää Jumalan lapsille.  :)

Matt. 11:4   Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille:

"Menkää ja kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette:
Matt. 11:5   sokeat saavat näkönsä, ja rammat kävelevät, pitaliset puhdistuvat, ja kuurot kuulevat, ja kuolleet herätetään, ja köyhille julistetaan evankeliumia.

Matt. 11:6   Ja autuas on se, joka ei loukkaannu minuun."

Poissa crystalvoice

  • Viestejä: 494
Vs: Kerran pelastettu, aina pelastettu
« Vastaus #72 : 17.09.16 - klo:22:03 »


"Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa", 2. Kor. 5:19. Vain niitä ei ole sovitetttu, jotka eivät kuulu maailmaan.

Laittamasi jakeen luettuani tuli mieleen seuraava kohta:

"Olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten vapahtaja, varsinkin uskovien" (1 Tim. 4:10).

Jumala on siis kaikkien ihmisten vapahtaja, niidenkin pelastaja, jotka eivät usko. Muitakin kohtia Raamatusta voisi ottaa esille.

Uskovana on joutunut miettimään, miten käy niiden ihmisten, jotka eivät ole koskaan saaneet kuulla evankeliumia Jeesuksesta. Olen ajatellut, että varmaan Jumala kaikkiviisaana on tietänyt ennalta, miten kukin ihminen olisi reagoinut, jos olisi saanut kuulla pelastussanoman ajallisuudessa eläessään. Jotkut ihmiset ovat siis ehkä voineet pelastua, vaikka ovat uskoneet muihin jumaluuksiin (koska oikea tosi Jumala erityisen ilmoituksensa kanssa ei ole tavoittanut siis monia ihmisiä, niin kuin tiedämme). Mutta miksi Jumala ei ole mahdollistanut sitä, että kaikki ihmiset aina ja kaikkialla olisivat saaneet kuulla evankeliumista maan päällä? Tietenkin voisi uskoa toisaalta siihen, että monille julistetaan ilosanomaa vasta kuoleman jälkeen. Joka tapauksessa se on selvää, ettei Jumala tee yhdellekään ihmiselle vääryyttä. Tuskin Jumalalla on suosikkeja, jotka Hän ikään kuin mielivaltaisesti on valinnut. Mutta jos kaksinkertainen predestinaatio olisi tosiasia, niin silloin tulisi tajuntaan selkeästi ajatus, että Jumala ei yksinkertaisesti rakasta jokaista ihmistä samalla tavoin.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6787
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Kerran pelastettu, aina pelastettu
« Vastaus #73 : 17.09.16 - klo:22:18 »
Uskovana on joutunut miettimään, miten käy niiden ihmisten, jotka eivät ole koskaan saaneet kuulla evankeliumia Jeesuksesta. Olen ajatellut, että varmaan Jumala kaikkiviisaana on tietänyt ennalta, miten kukin ihminen olisi reagoinut, jos olisi saanut kuulla pelastussanoman ajallisuudessa eläessään. Jotkut ihmiset ovat siis ehkä voineet pelastua, vaikka ovat uskoneet muihin jumaluuksiin (koska oikea tosi Jumala erityisen ilmoituksensa kanssa ei ole tavoittanut siis monia ihmisiä, niin kuin tiedämme). Mutta miksi Jumala ei ole mahdollistanut sitä, että kaikki ihmiset aina ja kaikkialla olisivat saaneet kuulla evankeliumista maan päällä? Tietenkin voisi uskoa toisaalta siihen, että monille julistetaan ilosanomaa vasta kuoleman jälkeen. Joka tapauksessa se on selvää, ettei Jumala tee yhdellekään ihmiselle vääryyttä. Tuskin Jumalalla on suosikkeja, jotka Hän ikään kuin mielivaltaisesti on valinnut. Mutta jos kaksinkertainen predestinaatio olisi tosiasia, niin silloin tulisi tajuntaan selkeästi ajatus, että Jumala ei yksinkertaisesti rakasta jokaista ihmistä samalla tavoin.

Tietomme siitä, miten käy niiden, jotka eivät ole koskaan kuulleet evankeliumia, on vajavaista. Koska uskon Jumalan ehdottomaan oikeudenmukaisuuteen, niin ajattelen, että Jumalalla on sellaisia keinoja, joista meille ei ole annettu mitään tietoa. On olemassa merkillisiä rajakokemuksia, joita ei voi tehdä tyhjäksi, mutta josta voi päätellä, että joillekin annetaan mahdollisuus vielä viime hetkillä.

Tästä ei voi eikä saa tehdä oppia, koska tärkeintä on se, että ihminen vastaa Jumalan kutsuun sen kuullessaan jo täällä ajassa. Tässä on yksi rajatilakokemus, mutta se ei saa johtaa ketään siihen ajatukseen, että kyllä minäkin siinä vaiheessa uskon: http://www.sana.fi/sana/haastattelut/arkisto/on_tultava_pieneksi_voidakseen_kokea_suuria
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa crystalvoice

  • Viestejä: 494
Vs: Kerran pelastettu, aina pelastettu
« Vastaus #74 : 17.09.16 - klo:22:42 »
Paulus, kiitos linkistä mielenkiintoiseen tekstiin. Kierkegaard sanoo päiväkirjassaan: "Olisin tuhoutunut, jos en olisi tuhoutunut." Ajatus pitää monien kohdalla paikkansa. Oikeastaan Kierkegaardin ajatus pitää paikkansa kaikkien kristittyjen kohdalla, sillä jos ihminen ei lain kautta kuole pois lain pelastustiestä, eli jos ihminen ei tuhoudu omavanhurskauden saatanallisesta ylpeydestä, kuinka hän voisi uskoa? Jos ihminen ei kuole lain pelastustiestä eli "tuhoudu", niin hän tuhoutuu. En väitä, että Lauri olisi ilman onnettomuutta jäänyt Jeesuksesta osattomaksi, mutta omalla kohdallani toisenlaiset vaikeudet (eivät fyysiset, niin kuin Laurilla) ovat estäneet rakentamasta luottamusta ja pettävää rauhaa ajallisuuden varaan.