On kumma, että jotkut kristityiksi tunnustautuvat taistelevat kamalasti tätä luettua vanhurskautta vastaan.
No, Paulus, taisteletko sinä sitten sellaista vanhurskautta vastaan, joka näkyy jokapäiväisessä elämässä?
Jos vaikkapa työpaikalla jotkut kieroilevat ja valehtelevat (ja sellaista on paljon), niin etkö sinä halua
pysyä rehellisenä, ja olla lähtemättä mukaan kieroiluun? Jos jotkut aina systemaattisesti vetävät kotiinpäin, siis
raha-asioissa, eivätkä anna mitään vaikkapa maailman nälkää näkeville, niin etkö sinä silti halua auttaa
puutteessa olevia? Ja niin edelleen: tällaisia esimerkkejä voisi luetella paljon.
Kyllä vain, Jumala "lukee" uskovat vanhurskaiksi. Mutta myös tekee vanhurskaiksi, kasvattaa vanhurskauteen...
Eivät nämä asiat ole toisensa poissulkevia, vaan ovat yhtä aikaa voimassa olevia. Tarvitaan usko ja teot, teot ja usko.
Tätä "ykseyttä" ei pidä pilkkoa kahteen osaan. Aabrahamille luettiin usko vanhurskaudeksi... mutta millainen usko?
Sellainen joka ilmeni tekoina, kuuliaisuutena.
Miten Jeesus puhui kuulijoilleen? Ei todellakaan mitään uskonnollista kapulakieltä, ei vaikeasti ymmärrettäviä
teologisia käsitteitä, vaan hyvin käytännöllisiä asioita. Ei hengellisyys ole mitään "sunnuntaihengellisyyttä",
vaan väkevästi kiinni käytännön elämässä. Jeesus teki kalastajille nuotion ja tarjosi paistettua kalaa... ja myös
puhui sitä mitä silloin oli opetuslapsille tarpeen puhua.
Tällaista hengellisyyttä minä kaipaan.