Puimatanner > Laki ja evankeliumi

Uskoon ilman kastetta

(1/188) > >>

Magda-sisko:
Tulin uskoon 1983 - nyt siitä on 35 vuotta - ja usko on riittänyt tähän asti. Olen kokenut uudestisyntymisen, ja usko tuntuu kasvavan kaiken aikaa yhä enemmän tuottaen hedelmää. Uskoon tultuani menin uskovien kasteelle. Kokonaisvaltaisen edistymiseni huomaan, kun mietin itseäni esimerkiksi parikymmnentä vuotta sitten.

Toivon että tähän vastaavat Ev.Lut. Kirkon jäsenet, jotka uskovat että vain pyhässä kasteessa saa uskon armon: miten on mahdollista että tulin uskoon, vaikka minua ei ole vauvana kastettu?

Natanael:
Laitoin tämän kasteketjun pysyväksi ja lukitsin toisen.

http://puimatanner.net/index.php?topic=126.0

Ajatus on siis, että kastekeskustelut keskitetään yhteen ketjuun.

Mice:
Luterilaisena vastaan, että Martti opetti myös uskon syntymistä sanan kautta:

Roomalaiskirjeen luennosta:
"Usko on Jumalan työ meissä. Se muuttaa ja uudesti synnyttää meidät... ...Tämä tapahtuu niin, että ihminen kuulee evankeliumin sanan, jota ei ole ilmoitettu ja julistettu inhimillisestä järjestä ja tahdosta, vaan Pyhästä Hengestä. Kun hän sydämestään uskoo tämän, silloin Jumala synnyttää hänet uudesti."

Itse en epäile ollenkaan etteikö ihminen voisi tullaa uskoon, jos ei ole lapsena kastettu. Eihän esim. lähetystyössä olisi mitään järkeä jos uskossa ei voi olla, tai uskovaksi tulla muut kuin lapsena kastetut. Ja Raamattukaan ei tue sellaista näkemystä.

Osa luterilaisista korostaa nimenomaan kastetta, enkä itsekään sitä väheksy, mutta osa ymmärtää asian vähän laajemmin.

Usko ja sen syntyminen on jossain määrin aina ihmiselle mysteeri, koska usko ei ole ihmisestä lähtöisin, vaan Jumalan lahja. Siksi en itse näe oikeaksi tehdä uudestisyntymästä liian "matemaattista" yhden mallin "lakia".

Osa ei pidä minua edes luterilaisena, koska käsitän asiat näin. Mutta sillä ei ole minulle oikeastaan mitään merkitystä. En turvaa pelastuksen suhteen luterilaisuuteen, vaan Jeesuksen ristintyöhön.

Itse koen olleeni oikeastaan koko elämäni uskossa, mutta vei yli 20v. aikaa että aloin suullani julkisesti tunnustamaan uskoani. En muista sellaista aikaa, etten olisi uskonut, että ihminen pelastuu vain Jeesuksen kautta. Tarvitsin silti sen voimakkaan ja kivuliaankin Jumalan kutsun, että rohkenin luovuttaa ja tuoda julki, että uskon Poikaansa.

Olen kuvannut sitä nyrkkeilyotteluna, missä Jumala ahdisti minut kehän kulmaukseen ja antoi mahdollisuuden luovuttaa, kun en enää kestänyt sitä moukarointia. Sisäinen paine kävi sietämättömäksi ja Jumala järjesti asiat niin, että minut konkreettisesti haettiin pois maailman riennoista missä ahdistuneena mukana olin. Kerron siitä ehkä joskus toiste, mutta erikoinen kokemus oli sekin. Siitä ei kauaa mennyt kun polvillani huusin etten enää jaksa elää ilman, että saan tunnustaa uskoani Jeesukseen avoimesti.

Toisten mielestä tulin uskoon siinä hetkessä kun polvistuin ja huusin Herran puoleen. Toisten mielestä palasin siinä kasteessa saamaani armoon, mikä on Jeesuksessa Kristuksessa. Oma kokemus on se, että uskoin jo, mutta aloin elämään uskoani todeksi tunnustamalla sitä julkisesti ja hakeutumalla uskovien yhteyteen.

Kastevääntöihin en lähde mukaan. En ole ollenkaan kiinnostunut lähestymään asiaa sitä kautta. Uskovia sukulaisia, kavereita ja tuttavia on sekä lapsena, aikuisena ja molemmilla tavoilla kastettuja. Tulen kaikkien heidän kanssa toimeen, joten en koe tarpeelliseksi enää liiemmin kiistellä asiasta foorumeillakaan.

Paulus:

--- Lainaus käyttäjältä: Mice - 26.05.18 - klo:16:34 ---Luterilaisena vastaan, että Martti opetti myös uskon syntymistä sanan kautta:

Roomalaiskirjeen luennosta:
"Usko on Jumalan työ meissä. Se muuttaa ja uudesti synnyttää meidät... ...Tämä tapahtuu niin, että ihminen kuulee evankeliumin sanan, jota ei ole ilmoitettu ja julistettu inhimillisestä järjestä ja tahdosta, vaan Pyhästä Hengestä. Kun hän sydämestään uskoo tämän, silloin Jumala synnyttää hänet uudesti."
--- Lainaus päättyy ---

Ihmettelen vähän tätä, kun usein kuulee papin sanovan, että se ja se on otettu kasteessa Jumalan lapseksi. Kenen lapsia sitä ennen ovat olleet, ei ainakaan perkeleen?

Mutta mennäkseni itse kasteasiaan ja siihen milloin kaste pitäisi suorittaa? Jos ajatellaan, että kaste pitää suorittaa siinä vaiheessa, kun ihminen on otollisimmillaan Jumalalle, niin ei ole muita vaihtoehtoja kuin lapsikaste.

Ja toinen kysymys. Miksi kaste pitäisi suorittaa, siksikö, että ihminen on Jumalan lapsi vaiko siksi, että hänestä tulisi Jumalan lapsi? Ja milloin hänestä tulee Jumalan lapsi? Silloin kun hän saa Pyhän Hengen, Room. 8:9. Alussa kastettiin molempia, mutta pääsääntöisesti niitä, jotka eivät vielä olleet saaneet Pyhää Henkeä, ts. eivät vielä olleet uudestisyntyneet. Ottivat kasteen syntien anteeksisaamiseksi.

Nyt jään odottamaan kivitystä. Kummaltakin puolen. Mutta antaa tulla vaan.

peneriktus16:
Kaste Jeesukseen erotti ihmiset julkisesti pois vanhasta elämästä.  Itse en voi ymmärtää kasteen pelastavuutta muutoin kuin jos on kääntynyt aiemmin. 

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu