Ihmiskunnan historia osoittaa syntiinlankeemuksen totuudellisuuden ja karun todellisuuden. Kuuluttiinpa johonkin uskontoon tai oltiin kuulumatta. Olipa periaatteet miten ylväitä tahansa, ne eivät auta kun niitä vastaan räikeästi rikotaan. Paavali varoitti sellaisesta: "teidän tähtenne Jumalan nimi tulee pilkatuksi pakanain seassa"
Eikö kommmunisminkin idea kuulosta armolliselta, jopa rakkaudelliselta:"Kukin tekee kykyjensä mukaan ja saakoon tarpeidensa mukaan", noin vapaasti pelkistettynä.
Miten hyvin se on sitten toteutunut?
Miten hyvin siellä on toisinajattelijoita kohdeltu, ja yhä kohdellaan? Historia uhrien lukumäräällä mitattuna ylittänee kristinuskon valitettavan historian nähden luvut huimasti. Jos kristinuskon piirissä tapahtuneita julmuuksia mitataan kymmenissä tuhansissa (jokainen uhri on liikaa!), kommunismin/ateismin vastaaat luvut lienee kymmenissä miljoonissa. Vai olenko pahasti väärässä?
Olisko siis uskonnottomuus ratkaisuna uskontojen aiheuttamiin ongelmiin? Todellisuus ei oikein siltä näytä. Kuuluttiinpa mihin tahansa ryhmään, syntisyytemme se on joka ongelmat aiheuttaa!
Tuo kaikki osoittaa Raamatun sanan todeksi:
"Miten siis on? Olemmeko me parempia? Emme suinkaan. Mehän olemme edellä osoittaneet, että kaikki, niin hyvin juutalaiset kuin kreikkalaiset, ovat synnin alla, 10. niinkuin kirjoitettu on: "Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan, 11. ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa; 12. kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään"
Karu todellisuus ihmisestä.
Siksi Jeesus tuli ihmiseksi. Että voisi meidät läpeensä turmeltuneet raukat pelastaa. Mikä sen helpompaa kuin kauhistella muiden tekemiä kauheuksia. Entä jos kurkistetaan oman puseromme sisään, salatuimpaan saakka? Mitähän sieltä löytyy? Jos ei ulkoisia paheita olisikaan, miten kateus, panettelu, väärät kuvitelmat, himot, ylpeys, ulkokultaisuus, itsekkyys?
Vai kuvitteleeko joku itse olevansa niin hyvä ja muita parempi, että rohkenee ajatella menevänsä Jumalan eteen ilman Puolustajaa tekemään tiliä elämästään?