Parannuksen tekeminen on ihmiselle luontaista. Ihminen kykenee ehostamaan elämäänsä, tekemällä itsestään muita paremman, kuten: lopettamaan ylensyömisen, tupakoinnin, alkoholin väärinkäyttämisen, siivottoman kielenkäytön. Tässä mielessä parannuksen tekeminen on ihmiselle luontaista, ja ihminen itse jopa kykenee siihen, kun tahdonvoimaa ja halua on tarpeeksi.
Jumalan evankeliumissa ei kuitenkaan parannuksen tekeminen ole tätä. Vaikka homoseksuaali ehytyisi heteroseksuaaliksi, ei se merkitse että hän on vanhurskas Jumalan edessä. Raamatussa toki homoseksuaalisuus on syntiä, josta Jumala vie vapauteen, mutta alistua Jumalan vanhurskauden alle on vielä paljon enemmän, kuin vain ulkonainen muutos.
Palaan tuohon aloitukseen, jossa Room.10:4 sanoo, että Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle joka Häneen uskoo. Tässä on selvä jännite lain loppumisen (päämäärän saavuttamisen), sekä Kristuksen vanhurskauden välillä. Siksi alistuminen ja nöyrtyminen Jumalan vanhurskauden alle liittyy kokonaan oman vanhurskauden pois heittämiseen, jolloin parannuksen tekeminen on paljon syvempää kuin ulkonainen elämän paranteleminen.
Kuten edellä tässä kirjoittelin, ihminen ei itse kykene tähän. Jumalan täytyy tehdä se ihmiselle. Pyhä Henki vain kykenee osoittamaan synnin, vanhurskauden ja tuomion niin, että se johtaa Kristuksen vanhurskauden luo, ei tekopyhään itsensä vanhurskaaksi tekemiseen, ulkonaisen itsensä parantelemisen kautta.
Vapaus synnistä seuraa tätä Jumalan tekoa - sillä siinä Jumalan lain vaatimus ja siitä nouseva rangaistustuomio poistuu, koska Kristus on silloin pelastetulle lain loppu. Elämänvanhurskaus Pyhässä Hengessä on pelastetulle elämää Jumalan armon alla - Kristuksen vanhurskaudessa, jossa Jumalan laki on 100% täytetty.