Puimatanner
Puimatanner => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Night Owl - 22.10.13 - klo:18:00
-
(jaettu ketjusta Suomen ev.lut. kirkon armonvälineet ja sakramentit) - KnutL
Mitä on sakramentti?
Sakramentti eli mysteerio on ns. pyhä toimitus. Kirkkoisä Augustinuksen määritelmän mukaan sanan yhdistyessä aineeseen syntyy sakramentti. Luther piti varhaiskautenaan myös rippiä sakramenttina. Koska rippiin ei sisälly Augustinuksen määritelmään sisältyvää ainetta, sitä ei myöhemmin luettu sakramentteihin. Se on harmillista, sillä kirkossa on nyt vain kaksi sakramentti.
(http://d94cmd5j.c4-suncomet.com/images/sallamatskua/kolehtihaaveilua_650.jpg)
Paikkakuntani kirkossa ovat kolehtihaavit esillä hyvin näkyvällä paikalla, aivan alttarin viereisellä seinällä. Tuntuisi varsin luontevalta, että kirkossa olisi myös kolehtihaavin sakramentti niiden kahden muun lisäksi. Onhan kolehtihaavissakin ainetta, joten se täyttäisi Augustinuksen määritelmän. Sakramentin pätevyys ei riipu sakramentin aineellisen olomuodon laadusta. Kolehtihaavit ovat muutenkin aina läsnä kirkon jumalanpalveluksissa. Näiden kolehtihaavien kautta maallinen ja hengellinen sulautuvat luontevasti yhteen,
Maalikot eivät voi, tai eivät osaa, jakaa sakramenttia. Ilmeisesti siksi, koska vain tehtävään asetetut papit tietävät oikean sekoitussuhteen. Sakramenttihan syntyy siitä, kun sana yhdistyy aineeseen.
Ystäväni Mateus kertoi harjoittaneensa perunamaan sakramenttia. Hän yhdisti satoa siunaavan rukouksen yhdessä perunansiementen kanssa multaan. Mutta sitten hän totesikin, että eihän se toimikaan kun hän on maallikko. Halusin rohkaistaa häntä ja kerroin, että maallikkokin voi hätätapauksessa jakaa sakramentin jos pappia ei ole saatavilla ja että se toimitus on yhtä pätevä. Toimituksella tulisi olla kaksi todistajaa. Pitää vain muistaa tehdä viipymättä ilmoitus toimituksesta paikallisseurakuntaan.
-
Hyvä idea luoda tästä oma ketju, niin ei huku sinne kirkollisen keskustelun sekaan.
-
Minuun meni tuo Night Owlin sakramenttiopetus aivan täydestä.
Siitä tuli oikein harras olo.
Se on aivan kuin uskontunnustus sinänsä.
Petyinkin, kun kuulin sen olevan mahdollisesti osittain huumoria.
-
Kyllä siinä on aivan oikeaa asiatietoa. Joskus olen tiedustellut tavallisilta kirkonlattian tallaajilta, että tietävätkö he mitä on sakramentti, niin harvalla on ollut yhtään mitään käsitystä asiasta.
On siis hyvä jakaa valistusta ja tietoa tästäkin asiasta.
-
Hengellinen huumori on toki aina paikallaan, mutta henkilökohtaisesti rajani kulkee sakramenttien pilkkaamisessa, koska ne ovat Jeesuksen Kristuksen asettamia pyhiä toimituksia, joissa Jumala sanallaan ja siihen yhdistämillään ulkonaisilla aineilla antaa ja vakuuttaa meille luterilaisille Jeesuksen Kristuksen ansaitseman armon uskolla meille omistettavaksi.
Mielestäni foorumikilvoittelun jaloin muoto onkin kuolettaa lihansa, eikä provosoitua lihan käsivarrella vastailemaan pilkkaajien viesteihin. Jeesus Kristuskin vaikeni pilkkaajiensa edessä.
-
Perimmäisten kysymysten äärellä.
(http://d94cmd5j.c4-suncomet.com/images/2_sakastikuvat/kanssamatkaaja2_03.jpg)
Pappi kulkee rinnallamme läpi elämän, kehdosta hautaa.
Ystävyytemme alkaa ristiäisissä, jossa meidät liitetään kirkon jäseniksi. Tämä ystävyyssiteemme vahvistetaan nuoruuden kynnyksellä Konfirmaatiossa, joka merkitsee vahvistamista.
Kirkko on läsnä jäsentensä elämän suurissa hetkissä, kuten esimerkiksi häissä.
(http://d94cmd5j.c4-suncomet.com/images/2_sakastikuvat/ainaisjasen_650.jpg)
Lopullinen huipentuma on kirkon ainaisjäsenyys.
-
Hengellinen huumori on toki aina paikallaan, mutta henkilökohtaisesti rajani kulkee sakramenttien pilkkaamisessa, koska ne ovat Jeesuksen Kristuksen asettamia pyhiä toimituksia, joissa Jumala sanallaan ja siihen yhdistämillään ulkonaisilla aineilla antaa ja vakuuttaa meille luterilaisille Jeesuksen Kristuksen ansaitseman armon uskolla meille omistettavaksi.
Mielestäni foorumikilvoittelun jaloin muoto onkin kuolettaa lihansa, eikä provosoitua lihan käsivarrella vastailemaan pilkkaajien viesteihin. Jeesus Kristuskin vaikeni pilkkaajiensa edessä.
Tietääkseni sakramentit ovat syntyneet kirkon toimesta myöhäisempinä vuosisatoina. En löydä Raamatusta sanaa sakramentti.
Ei-luterilaisilla taas ei ole sakramentteja.
-
Muutin otsaketta vastaamaan enemmän teemaa.
-
Tasapuolisuuden vuoksi laitan tähän helluntailaisuuteen liittyvän linkin, jota tosikoiden ei kannata avata.
Varsinaisesti tämä helluntailaisuuteen liittyvä linkki ei edusta tasapuolisuutta tässä tapauksessa kun minun jutuistani on kysymys.
En käy kiistämään. Unohdin, että vastakkain asettelun aika on ohi.
-
En pistä pahakseni, koska foorumin säännöissä sanotaan, ettei saa vetää hernettä nenään. ;)
-
En pistä pahakseni, koska foorumin säännöissä sanotaan, ettei saa vetää hernettä nenään. ;)
Niin se on ehkä sellaista piilotettua omahyväisyyttä ja toisten kirjoittajien mielipiteen halveksumista. :o
-
Tässä vaiheessa lienee hyvä hengähtää ja käydä latautumassa Metsäkirkossa. Metsäkirkko on paikka, jossa on suora yhteys "Yläkertaan" ilman välikäsiä.
(http://d94cmd5j.c4-suncomet.com/images/sallamatskua/fullmoon.jpg)
Suuremman Taiteilijan siveltimenjälkeä
-
Tasapuolisuuden vuoksi laitan tähän helluntailaisuuteen liittyvän linkin, jota tosikoiden ei kannata avata.
Varsinaisesti tämä helluntailaisuuteen liittyvä linkki ei edusta tasapuolisuutta tässä tapauksessa kun minun jutuistani on kysymys.
En käy kiistämään. Unohdin, että vastakkain asettelun aika on ohi.
Minustakin saa ehkä kuvan, että harjoitan vastakkainasettelua.
Kuva on väärä.
Vaikka lähtökohtani ovat luterilaiset (varsinkin Kansanlähetys) ja vaikka olen siirtynyt vähitellen
helluntaipuolelle,
ei pidä paikkaansa, että olisin paiskannut luterilaisen oven selkäni takana kiinni
ja asettunut vain johonkin helluntaileiriin.
Käyn tosin nyt vain helluntaiseurakunnan kokouksissa ja minut on "uskovien upotuskastettu",
mutta en silti näe mitään eroa uudestisyntyneiden uskovien luterilaisten tai
vapaasuntauksellisten välillä.
Tai vaikka ulkoisia käyttäytymiseroja onkin (yhteisöjen kulttuurit), meillä on kaikilla sama perusta elämällä ja
sama tulevaisuuden toivo, usko Jeesuksen Kristuksen lunastustyöhön
ja sen pelastavaan voimaan.
P.S. Tulikohan tämä aivan väärään ketjuun?
-
Soltero, olen iloinen, että kommenttisi tuli tähän ketjuun. Eniten pelkään, että tämä jää autioksi paikaksi, jossa yksin huutelen tyhjille seinille tyhjässä huoneessa.
(http://d94cmd5j.c4-suncomet.com/images/2_sakastikuvat/empty_room_450.jpg)
Tyhjä huone.
-
Tuo kuva voisi olla eräästä pirtistä Pohjois-Hämeessä, jossa asuin lapsena
ja nuorena. Siis en asunut tuollaisessa pirtissä, mutta kylläkin Hämeessä.
Pirtissä asui äidin isän äiti, jota sanottiin Mammaksi.
Mamma oli minulle hyvin läheinen, koska vietin ko. isomummolassa kesiä.
Kuvassa on samanlainen rukki, jolla Mamma kehräsi omista pellavista lankaa.
Tulin kyseisessä talossa (mökki lähinnä) uskoonkin kesällä 1969, mutta en kenenkään
ihmisen vaikutuksesta, vaan lukemalla yksin vintillä
Urho Muroman kirjat "Oletko pelastettu?" ja "Kuinka vaellat?".
-
Kuva on virsirunoilija Simo Korpelan syntymämökistä, joka sijaitsee Kässyksi kutsutussa kolkassa.
Uskoontulostasi tulee mieleen ystäväni Taisto, joka kertoi tulleensa uskoon yksiksensä metsässä kannon nokassa istuskellessaan. Taisto on innokas metsästäjä. Taiston tarina teki minuun suuren vaikutuksen. Itsekin kerran koin hengellisen piristymisen hiihtolenkillä kauniina aurinkoisena kevätpäivänä kun hanki kylpi kirkkaassa auringonvalossa. Koin että "Taivas" otti minuun yhteyttä. Se tuntui suurenmoiselta. Itse asiassa arvostin sitä enemmän kuin, että vastaavaa olisi tapahtunut jossain hengellisessä kokouksessa. Siellä sen olisi ajatellut olevan itsestään selvää, vaikka sekin on tosi hieno juttu. Mutta että keskellä metsää.
-
En voi vastustaa kiusausta kertoa Taiston tarinaa hieman yksityiskohtaisemmin.
Taiston ökytontti
(http://www.fotopete.net/images/sallamatskua/taistontaivasosuuskunta.jpg)
Taisto kertoi maksaneensa elämänsä aikana kirkollisveroja omakotitalon hinnan. Koska Taisto ei käyttänyt, eikä tarvinnut kirkon palveluita ylipäänsäkään, voidaan ajatella, että hänen maksamansa kirkollisvero kohdistui näinollen hautapaikkaan. Taisto oli tavallaan asuntosäästäjä, tosin hieman kolkossa mielessä.
Myöhemmin Taisto luopui tästä kalliilla hankitusta maatilkusta, joka ei järin suuri toki ollut. Neliöhinta vain kohosi älyttömän suureksi.
Koska Taisto ei ollut tehnyt kauppakirjoja eikä lainhuudatusta tontistaan, hän ei voinut myydä sitä edelleen.
Nykyään hän ei ole millänsäkään, vaikka menetti kirkkomaassa sijaitsevan ökytonttinsa. Eikä hän pidä sitä ollenkaan minkään taivasosuuden menettämisenä.
Taisto on nykyään toisinajattelija eikä maksa enään sielunsa lunnaita valtiokirkolle.
Taiston taistojen taustoja
Ehkäpä moni muukin, kuin tämä tarinamme Taisto, on käynyt sisäisiä taistoja tämän mieltä hiertävän ja sielua kalvavan ikuisen kysymyksen äärellä: riittääkö kirkon jäsenyys ja lapsena suoritettu pyhä seremonia, joka papin käden kautta on meille ja meidän lapsillemme suotu, varmistamaan pääsyn iankaikkiseen elämään.
Taisto sisimmässään alkoi epäillä moista aikoinaan. Olihan hän kokenut uskoontulemuksen metsässä kannon nokalla yksiksensä istuskellessaan.
Hän on elävä esimerkki siitä, että papin suorittaman seremonian armollinen vaikutus ei ehkä sittenkään tee meitä automaattisesti taivaskelpoisiksi. Kannattaa myös kiinnittää huomio siihen, että Taiston uskoontulemus tapahtui ilman välikäsiä, jotka vetävät välistä ja siis laskuttavat tästä oletetusta taivasosuudesta.
Taistohan joutui maksamaan tästä oletetusta taivasosuudestaan pitkän pennin elämänsä aikana. Sanoipa hän siihen uponneen kokonaisen omakotitalon hinnan, vaikka Raamattu tyrmää moisen ajatuksen, että rahalla voisi ostaa ikuisen elämän.
Paavali nuhteli Simonia: "Menkööt rahasi sinun kanssasi kadotukseen, koska luulet Jumalan lahjan olevan rahalla saatavissa." Apt.8:20
-
Tuosta tyhjästä huoneesta tuli heti mieleeni eräs toinen tyhjä huone, josta asukas oli lähtenyt, jäi myös keinutuoli ja kukat ikkunalaudalle. Otin siitä huoneesta kuvan ja tein taulun jossa oli värssy:
Oven kahvaan, kynnyspuulle
jäi kaipaus kukkimaan.
Se kuiskaa kysyvän suulle:
- ei erhettä milloinkaan
tee elämän antaja meille -
vaikka tänään tuntuukin niin.
lainasit todella hyvin puhuttelevaa, Hilja Aaltosen runoa, jonka hän kirjoitti muistaakseni Puhakaisen muistolle (olikohan joku saarnaaja, muistelen).
jatkuu vielä pikkusen tuosta kirjoittamastasi:
"..
vaikka tänään tuntuisi niin,
sydän kuitenkin Jumalan teille
jää itkien kiitoksiin."
-
Taivaallinen spektaakkeli
(http://d94cmd5j.c4-suncomet.com/images/sallamatskua/taivaallinen-spektaakkeli.jpg)
Pilvet roikkuivat hyvin matalalla tuona iltana auringonlaskun aikoihin. Erikoinen pilvimuodostelma eli niinsanottu vyörypilvi, vyöryi nopeasti eteenpäin.
Auringon lasku tehosti ilmiön näyttävyyttä. Vaikuttava spektaakkeli, joka oli melko nopeasti ohitse.
Onneksi satuin olemaan liikkeellä juuri oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa kamera mukanani. Muutoin olisin missannut tuon näytelmän.
Kysymyksessä voisi olla vaikka harjoitusylöstempaus. Ne, jotka olivat valmiina ja joiden digi-kameroissa oli virtaa pääsivät ihastelemaan tuota taivaallista näkyä.
Jotkut havahtuivat asiaan vasta myöhemmin ja rupesivat hätäpäissään etsimään kameroitaan ja kyselemään missä on se taivaallinen näky. Silloin oli jo liian myöhäistä ja kaikki oli ohitse. Pimeys oli laskeutunut tienoon ylle eikä valo-showsta ollut enään tietoakaan.