Lähetysnuorten kanssa oli jossain vaiheessa kaikki tekemisissä. Muttei se mikään Sepon porukka ollut - siis Pehkosen (oli siellä Seppoja, parikin). S. Pehkonen saattoi korkeintaan kirjoittaa jonkun artikkelin Karismaviestiin, muttei Pehkonen koskaan Lähetysnuoria johtanut.
Mutta olet oikeassa siinä, että maaperää valmisteltiin torontolaisuudelle sun muulle jo tuolloin. Kuten sanotaan, kaikki vaikuttaa kaikkeen. Mikään liike ei synny tyhjiössä. Menestysteologia saapui Suomeen jo 80-luvulla ja vaikutti jossain määrin myös Lähetysnuorissa (tuon Mumfordin kirjan julkaisemisen aikoihin). Lähetysnuoret kuitenkin sanoutui siitä virallisesti irti. Tämä kannattaa muistaa. Samalla kannattaa muistaa, että vaikka menestysteologia tunkeutuikin karismaattisuuteen jo 80-luvulla, sen vaikutus oli vielä lievää ja pahimmilta ylilyönneiltä vältyttiin. Täytyy siis nähdä ajan vaikutus. Vaikka karismaattinen liike mädäntyi, se oli kuitenkin alussa (ja vielä 80-luvullakin!) raittiimpaa.
Muuten tuosta kirjasta ja siitä esiin nostamastasi otsikosta sanoisin, että on ihan hyvä ja raamatullinen neuvo olla tulematta Herran eteen ilman kiitosta (jota ylistys on).