Tärkeintä on ettemme yleistä, tai niputa ihmisiä jonkinlaisiksi heidän taustayhteisönsä mukaan.
Suomen ev.lut. kirkossakin on sekä uskovia, että ei uskovia. Jeesuksen käsky on että evankeliumia on julistettava kaikille, ei vain jonkun pärstäkertoimen mukaan. Joku ottaa vastaan evankeliumin, toinen ei. Pitää myös muistaa evankelioidessaan, että tätä tavaraa ei oteta vastaan omin voimin, uskoa ei voi kukaan tehdä itselleen, eikä sitä voi toisillekkaan tehdä tai antaa.
Siemen kylvetään maahan, maan laadusta ja suotuisista tai epäsuotuisista ilmoista sitten riippuu tuleeko jyvästä korsi, vai kuivettuuko se, kantamatta mitään hedelmää. Kylvö voi mennä ihan kiville taikka orjantappuroihin, silloin ei satoa tule. Kristittyinä emme kuitenkaan voi valita että tuota rakastan mutta tuota en, koska Mestarimme opettaa että kaikkia ihmisiä on rakastettava. Ja evankeliumia on julistettava kaikille ihmisille.
Tämä lähimmäisenrakkaus on hyvin vaikeata välillä. Armoa ja anteeksiantamusta on anottava useasti näissä asioissa Kristukselta. Huonompi tilanne on jos ihminen hyväksyy mielessään sen, että saan rakastaa ketä itse haluan, ja hyljätä muut.
On tärkeätä että rakkaudettomuuden syntikin pysyy sytinä. Jeesus kuoli mafiosojenkin puolesta ja sarjamurhaajien, meiltä ei taida onnistua rakastaa sarjamurhaajaa niin, että olisimme valmiit kuolemaan jotta hän pelastuisi. Laki kuitenkin vaatii kaiken tämänkin, jos joku tekojensa kautta kuvittelisi pelastuvansa.
Yhdenkin lainpykälän rikkonut on koko lain rikkonut. Synti on siis tasan 100%. Pieneksi se tekee kun kaikki tämä kirkastuu ihmiselle. - Luulot lähtee. Onneksi on hän joka ottaa vastaan meitä syntisiä ja pesee meitä puhtaiksi verellään.
