Kirjoittaja Aihe: Mitä Jumala meiltä odottaa?  (Luettu 9676 kertaa)

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Mitä Jumala meiltä odottaa?
« Vastaus #15 : 04.04.16 - klo:17:42 »
Yrittäkää edes ???

Huokaus... on tässä yritetty, ihan aikuisen oikeasti, totisin sydämin, tosissaan, periksi antamattomalla pyhällä kiivastuksella ja päättäväisyydellä. Eiköhän tämä kuitenkin tästä, kun laitan koko voimani ja tarmoni peliin. Eikös Jumala sitä juuri odota?

En oikein hallitse noiden hymiöiden käyttöä.
Joskus pitää purra hammasta yhteen ja yrittää sisulla eteenpäin. Kun tarpeeksi lyö päätään seinään, niin asia kirkastuu ja armo yksin tulee kaiken perustaksi.

Aika valaisenvan kuvankin löysin tähän:
« Viimeksi muokattu: 04.04.16 - klo:18:11 kirjoittanut Paulus »
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Oloneuvos

  • Vieras
Vs: Mitä Jumala meiltä odottaa?
« Vastaus #16 : 04.04.16 - klo:18:39 »
Yrittäkää edes ???

Huokaus... on tässä yritetty, ihan aikuisen oikeasti, totisin sydämin, tosissaan, periksi antamattomalla pyhällä kiivastuksella ja päättäväisyydellä. Eiköhän tämä kuitenkin tästä, kun laitan koko voimani ja tarmoni peliin. Eikös Jumala sitä juuri odota?

En oikein hallitse noiden hymiöiden käyttöä.
Joskus pitää purra hammasta yhteen ja yrittää sisulla eteenpäin. Kun tarpeeksi lyö päätään seinään, niin asia kirkastuu ja armo yksin tulee kaiken perustaksi.

Langenneessa ihmisluonnossa on jotain sellaista, että Jumalan armon vastaanottaminen ilman pienintäkään omaa ansiota ei tunnu sopivalta. EI se nyt vaan sovi. Pitäähän meidänkin saada painaa oma Eskon puumerkkimme pelastuksemme perusteisiin. On liian nöyryyttävää tulla ansiottomana, jumalattomana, Herraa vastaan taistelevana ja ottaa armosta vastaan pelastus, jonka Jeesus on hankkinut "oman ruumiinsa uhrilla kertakaikkiaan".

Niin se vaan on ettei tämä Jumalan armo Jeesuksessa tunnu monellekaan yksin riittävän vaan siihen ihminen haluaa lisätä jotain omaansa. Mutta se onkin sitten autuasta, kun armon mittaamaton avaruus alkaa avautumaan syntiselle ja hän panee toivonsa yksin Jeesuksen lunastustyöhön. Tätä asiaa opitaan psalmistan tavoin siellä montun pohjalla: "Syvyydestä minä huudan sinua Herra" ja "Hän tarttui minuun ja nosti minut ylös lokaisesta liejusta". Hän teki sen.

Poissa Taisto

  • Viestejä: 2279
Vs: Mitä Jumala meiltä odottaa?
« Vastaus #17 : 04.04.16 - klo:21:29 »
Vaikea asiahan se on loppujen lopuksi myöntää, että mitään omaa ponnisteluamme ei tarvita,
ja että oma ponnistelumme voi olla vain vahingoksi.

Emme millään haluaisi myöntää, että olemme NIIN kelvottomia.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Mitä Jumala meiltä odottaa?
« Vastaus #18 : 04.04.16 - klo:21:40 »
Vaikea asiahan se on loppujen lopuksi myöntää, että mitään omaa ponnisteluamme ei tarvita,
ja että oma ponnistelumme voi olla vain vahingoksi.

Emme millään haluaisi myöntää, että olemme NIIN kelvottomia.

Hengellinen vararikko on yksi suurimmista siunauksista (ellei suurin), mitä uskova ihminen voi kokea. Mutta senkin takana on Jumala. Hyvin harvoin sen siunauksen saa alkumatkalla, jolloin se johtaa helposti luopumukseen. Voi olla, että kokemus annetaan vasta kymmenien vuosien uskossaolon jälkeen.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Oloneuvos

  • Vieras
Vs: Mitä Jumala meiltä odottaa?
« Vastaus #19 : 05.04.16 - klo:01:05 »
Vaikea asiahan se on loppujen lopuksi myöntää, että mitään omaa ponnisteluamme ei tarvita,
ja että oma ponnistelumme voi olla vain vahingoksi.

Emme millään haluaisi myöntää, että olemme NIIN kelvottomia.

Hengellinen vararikko on yksi suurimmista siunauksista (ellei suurin), mitä uskova ihminen voi kokea. Mutta senkin takana on Jumala. Hyvin harvoin sen siunauksen saa alkumatkalla, jolloin se johtaa helposti luopumukseen. Voi olla, että kokemus annetaan vasta kymmenien vuosien uskossaolon jälkeen.

Totta virkatte veljet. Tai ainakin minulla on tuon suuntaisia kokemuksia. Kyllä tässä ehti vierähtää vuosikymmen, toinen, kolmas ja neljäskin ennen kuin aloin aavistella että olen ihan mahdoton ja täysin kykenemätön elämään pyhää elämää omin voimin pyhän Jumalan edessä. Se oli musertava kokemus (enkä tiedä mitä vielä edessä on), mutta se johti myös aivan uudenlaiseen Kristuksessa tarjotun Jumalan armon avautumiseen. Taisi tulla ripaus armeliaisuutta kanssamatkaajianikin kohtaan, kun huomasin, ettei kukaan heistä ole yhtä suuri pettäjä ja syntinen kuin itse olen.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Mitä Jumala meiltä odottaa?
« Vastaus #20 : 05.04.16 - klo:08:38 »
Kyllä tässä ehti vierähtää vuosikymmen, toinen, kolmas ja neljäskin ennen kuin aloin aavistella että olen ihan mahdoton ja täysin kykenemätön elämään pyhää elämää omin voimin pyhän Jumalan edessä. Se oli musertava kokemus (enkä tiedä mitä vielä edessä on), mutta se johti myös aivan uudenlaiseen Kristuksessa tarjotun Jumalan armon avautumiseen. Taisi tulla ripaus armeliaisuutta kanssamatkaajianikin kohtaan, kun huomasin, ettei kukaan heistä ole yhtä suuri pettäjä ja syntinen kuin itse olen.

Tässä lienee merkittävä syy siihen, miksi yksinkertainen armon evankeliumi ei viehätä suuria joukkoja. Sehän ei tee ketään (ihmistä) suureksi.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Mice

  • Viestejä: 1651
Vs: Mitä Jumala meiltä odottaa?
« Vastaus #21 : 06.04.16 - klo:09:27 »
Yrittäkää edes ???

Juuri sen "yrittämisen" takia vedin oman vastaukseni aina kuolemaan saakka.
Tietysti vähän tahallisestikin sotkin käsityksiä odottaminen ja vaatiminen.

Jumala vaatii lakinsa kautta meiltä lakinsa täydellistä noudattamista ja ennen kaikkea Jumalan itsensä yli kaiken rakastamista. Mutta Jumala taitaa odottaa meiltä sitä, että tunnustamme ettemme pysty siihen.

Silti ajattelen, että tänäkin päivänä Jumala varustaa esim. Lähi-idässä uskovia rakastamaan kuolemaan saakka. Toivon, että me länsimaiset uskovat voisimme oppia heiltä. Emme siis ihannoi vainoja, mutta että emme olisi niin ylimielisiä kaikessa oikeaoppisuudessamme, koska rakkauttamme ei ole koeteltu vielä monenkaan kohdalla kalashnikovin piippu suussa.

Ehkä Jumala odottaa meiltä ennekaikkea  armoonsa tyytymistä ja turvautumista. Olipa edessä mitä tahansa.
« Viimeksi muokattu: 06.04.16 - klo:10:19 kirjoittanut Mice »
Ihmisroska

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Mitä Jumala meiltä odottaa?
« Vastaus #22 : 06.04.16 - klo:10:23 »
Silti ajattelen, että tänäkin päivänä Jumala varustaa esim. Lähi-idässä uskovia rakastamaan kuolemaan saakka. Toivon, että me länsimaiset uskovat voisimme oppia heiltä. Emme siis ihannoi vainoja, mutta että emme olisi niin ylimielisiä kaikessa oikeaoppisuudessamme, koska rakkauttame ei ole koeteltu vielä monenkaan kohdalla kalashnikovin piippu suussa.

Ehkä Jumala odottaa meiltä ennekaikkea  armoonsa tyytymistä ja turvautumista. Olipa edessä mitä tahansa.

Helppoina aikoina voidaan kerskua rakastamisistamme, mutta tosi paikan tullen olemme tuskin sen kummempia kuin Pietari, joka sadatellen sanoi: "En tunne sitä miestä". Mutta on yksi, joka kuolemankin edessä oli uskollinen loppuun saakka. Ja täysin kelvottomina saamme luottaa Häneen kaikissa olosuhteissa.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Mice

  • Viestejä: 1651
Vs: Mitä Jumala meiltä odottaa?
« Vastaus #23 : 06.04.16 - klo:11:10 »
Silti ajattelen, että tänäkin päivänä Jumala varustaa esim. Lähi-idässä uskovia rakastamaan kuolemaan saakka. Toivon, että me länsimaiset uskovat voisimme oppia heiltä. Emme siis ihannoi vainoja, mutta että emme olisi niin ylimielisiä kaikessa oikeaoppisuudessamme, koska rakkauttame ei ole koeteltu vielä monenkaan kohdalla kalashnikovin piippu suussa.

Ehkä Jumala odottaa meiltä ennekaikkea  armoonsa tyytymistä ja turvautumista. Olipa edessä mitä tahansa.

Helppoina aikoina voidaan kerskua rakastamisistamme, mutta tosi paikan tullen olemme tuskin sen kummempia kuin Pietari, joka sadatellen sanoi: "En tunne sitä miestä". Mutta on yksi, joka kuolemankin edessä oli uskollinen loppuun saakka. Ja täysin kelvottomina saamme luottaa Häneen kaikissa olosuhteissa.

Itsessämme emme ole Pietaria kummempia, mutta ilmeisesti Pietarikin kuitenkin kuoli lopulta uskonsa tähden. Herra oli lähettänyt siinä vaiheessa Henkensä Pietarinkin puolustajaksi. Siksi he kykenivät olemaan todistajina kuolemaan asti. Eivät oman erinomaisuutensa, rakkaudellisuutensa tai minkään inhimillisen ominaisuutensa vuoksi. Herra oli heidän kanssaan, viimeiseen päivään asti. Herralle kunnia, ei ihmiselle.
Ihmisroska

Poissa Jopo

  • Viestejä: 379
Vs: Mitä Jumala meiltä odottaa?
« Vastaus #24 : 06.04.16 - klo:19:27 »
Huokaus... on tässä yritetty, ihan aikuisen oikeasti, totisin sydämin, tosissaan, periksi antamattomalla pyhällä kiivastuksella ja päättäväisyydellä. Eiköhän tämä kuitenkin tästä, kun laitan koko voimani ja tarmoni peliin. Eikös Jumala sitä juuri odota?

Langenneessa ihmisluonnossa on jotain sellaista, että Jumalan armon vastaanottaminen ilman pienintäkään omaa ansiota ei tunnu sopivalta. EI se nyt vaan sovi. Pitäähän meidänkin saada painaa oma Eskon puumerkkimme pelastuksemme perusteisiin. On liian nöyryyttävää tulla ansiottomana, jumalattomana, Herraa vastaan taistelevana ja ottaa armosta vastaan pelastus, jonka Jeesus on hankkinut "oman ruumiinsa uhrilla kertakaikkiaan".

Niin se vaan on ettei tämä Jumalan armo Jeesuksessa tunnu monellekaan yksin riittävän vaan siihen ihminen haluaa lisätä jotain omaansa. Mutta se onkin sitten autuasta, kun armon mittaamaton avaruus alkaa avautumaan syntiselle ja hän panee toivonsa yksin Jeesuksen lunastustyöhön. Tätä asiaa opitaan psalmistan tavoin siellä montun pohjalla: "Syvyydestä minä huudan sinua Herra" ja "Hän tarttui minuun ja nosti minut ylös lokaisesta liejusta". Hän teki sen.
Hieman hämmentäviä vastauksia. Jos ottaisi itseensä, voisipa melkein loukkaantua.

Tuossakin kirjoitetaan ihan oikeita asioita. Siihen ei ole mitään vastaan sanottavaa. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että on vastattu kysymykseen "miten tulla Jumalalle kelvolliseksi". Ei siihen mitä kysyttiin.

Eihän kysymys koskenut millään tavalla sitä, miten tulla Jumalalle kelvolliseksi. Kysymyksessä tähdennettiin mitä Jumala meiltä toivoo "nimenomaan vaelluksen näkökulmasta" katsottuna. Ei kai kukaan hiemankin armon evankeliumia tuntemaan oppinut kuvittele vaelluksellaan tulevansa Jumalalle kelvolliseksi? Tai ansaitsevansa sillä jotain Jumalan edessä? Että vaelluksemme vaikuttaisi jotenkin vanhurskauttamiseemme?

Koska vain ja ainoastaan Kristuksen vanhurskaus ja pyhyys kestää Jumalan edessä. Ja sen saamme ottaa vastaan yksin armosta, uskon kautta. Miten ikinä voisimme siihen täydelliseen lahjaksi saatuun vanhurskauteen jotain lisätä omilla yrittämisillämme, ponnisteluillamme, vaelluksellamme?

Jos vanhurskaus, tai edes osa sitä, voitaisiin saada lain, tekojen, omien ponnistelujen kautta, sillä osoitettaisiin, ettei Kristuksen uhri olisikaan riittävä. Että sitä pitäisi täydentää. Miten voisimme omat saastaiset riepumme laittaa Kristuksen täydellisen puhtaan valkoisen vanhurskauden vaatteen päälle, ikäänkuin lisäksi?

Antaessaan kirjeissään paljon kehoituksia seurakunnille, miten Jumalan lasten tulee vaeltaa, ei Paavalikaan tietysti tarkoita sitä, että siinä olisi kysymys vanhurskautamisesta. Miten tulla kelvolliseksi Jumalan edessä. Vaan miten olisi oikein elää Jumalan lapsena. Sivuutammekohan sen osan Paavalin kirjeistä liian kevyesti?

Itse kysymykseen ehkä myöhemmin enemmän. Tässä vaiheessa yksi keskeinen kohta jota voi miettiä.

"Niin kuin siis olette ottaneet vastaan Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa hänessä. Juurtukaa häneen, rakentukaa hänessä ja vahvistukaa uskossa"(Kol.2)
"Ääretön meri armoa on Kristuksessa, en luule voivani koskaan käsittää sitä. On myös ääretön määrä syntiä sydämessäni. En usko koskaan täydellisesti voivani käsittää sitä"(Antti Achrenius)

Oloneuvos

  • Vieras
Vs: Mitä Jumala meiltä odottaa?
« Vastaus #25 : 10.04.16 - klo:21:36 »

Tuossakin kirjoitetaan ihan oikeita asioita. Siihen ei ole mitään vastaan sanottavaa. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että on vastattu kysymykseen "miten tulla Jumalalle kelvolliseksi". Ei siihen mitä kysyttiin.

Eihän kysymys koskenut millään tavalla sitä, miten tulla Jumalalle kelvolliseksi. Kysymyksessä tähdennettiin mitä Jumala meiltä toivoo "nimenomaan vaelluksen näkökulmasta" katsottuna. Ei kai kukaan hiemankin armon evankeliumia tuntemaan oppinut kuvittele vaelluksellaan tulevansa Jumalalle kelvolliseksi? Tai ansaitsevansa sillä jotain Jumalan edessä? Että vaelluksemme vaikuttaisi jotenkin vanhurskauttamiseemme?

Kuulehan Jopo. Jumala tuntee meidät. Uskaltaisinko sanoa, ettei Hän toivo toivottomalta mitään muuta kuin pysymistä sillä pelastuksen kalliolla, jolle Hän on hukkuvan nostanut ja jolla tulimme kelvollisiksi ja jolla pysymme kelvollisina. Tässä mielessä takaisin alkuun ja ristille. Paavali oli pitkälle kilvoitellut mies, mutta "vaelluksensa näkökulmasta katsottuna" hän sanoi loppuun asti kerskaavansa vain Jeesuksen Kristuksen rististä. Näin se menee ja pelastus on meitä lähempänä nyt kuin silloin, kun uskoon tulimme. Pelastusta kun on "monen sorttista".

Kirjoitit: "Ei kai kukaan hiemankin armon evankeliumia tuntemaan oppinut kuvittele vaelluksellaan tulevansa Jumalalle kelvolliseksi? Tai ansaitsevansa sillä jotain Jumalan edessä? Että vaelluksemme vaikuttaisi jotenkin vanhurskauttamiseemme?"

Kunpa tuo pitäisikin paikkansa, mutta kun harvoin pitää. Jos emme petä itseämme (jota varsin helposti teemme) niin huomaamme petollisen sydämemme rakentavan omiin ansioihin Jeesuksen sovitustyön rinnalle. Rakennusaineet voivat kulkea mukana salakavalasti oikeaan armonevankeliumiin kätkeytyneenä, terveenä oppina, onnistuneena kilvoitteluna ja ties vaikka minä.

Jumala varmasti odottaa, että otamme vastaan sen ilmoituksen, joka on 1.Kor. 1:29-30, Ef. 2:10 ja Room. 11:36. Lainaan kohdat tähän alle, vaikka ilmeisesti osaamme ne ulkomuististakin.

Hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi, että kävisi, niinkuin kirjoitettu on: "Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra".

Me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.

Hänestä ja hänen kauttansa ja häneen on kaikki; hänelle kunnia iankaikkisesti! Amen.

Poissa Jopo

  • Viestejä: 379
Vs: Mitä Jumala meiltä odottaa?
« Vastaus #26 : 15.04.16 - klo:00:16 »
Tietenkin voitaisiin vastata niinkin yksinkertaisesti: Mitä nyt hyppyselliseltä savea voitaisiin odottaa? Ei paljoa.

Mielestäni evankeliumin alkeetkin oppineen tulee periaatteesa "tietää", ettei vaelluksella voida ansaita pelastusta Jumalan edessä. Ettei se vaikutta vanhurskauttamiseen. Tai muuten saatu opetus on vierasta evankeliumia. Jos jo "teoria" menee tuossa kohtaa vinoon, miten käykään käytännön eämän?

Käytännössä tuon totuuden ja uskon eläminen todeksi on eri asia. Siksikin on mielestäni tärkeä pohtia pelastuksen perustuksen ohella, miten armahdettuna Jumalan lapsena käytämme tämän meille annetun ajan. Mitä Jumala meiltä odottaa - ja mitä varsinkaan ei!

Ei tässä ole kysymys, että "kerskaisimme" mistään muusta kuin Jeesuksen rististä. Varsinkaan vaelluksestamme!

Ite olen tullut kääntymykseen voimakkaan synnin ja arvottomuuden tunnon siivittämänä. Mitkään neuvot "vilpittömästä" syntien tunnustamisesta ja "hylkäämisestä" - ikään kuin armon saamisen ehtona - ei tuonut rauhaa, vaan ahdistusta. Samoin "kokosydämisen ratkaisun" vaatimukset. Ei minusta ollut mihinkään sellaiseen. Jos armo saataisiin vasta noiden ehtojen jälkeen, olisin hukassa. Ei minusta ole uskovaiseksi. Uskon asiat kuuluu vain vilpittömille, kokosydämisille ratkaisun tekijöille. Ei minulle. Teki mieli laittaa hanskat tiskiin ja koettaa unohtaa koko juttu. Jumala ei unohtanut.

Sain käsiini kirjan "Sovitus Kristuksessa". Jossa tuotiin ihmisen syntisyyden juuria esiin. "Parhaimpiakin ihmisen tekoja tahraa väärä vaikutin". "Pelastus ei ole teoista. Ei uskosta ja teoista. Vaan yksin uskosta. Se on armosta. Tai sitten ei ole pelastusta ollenkaan" (muistinvaraisia lainauksia)

Liityttyäni silloiseen seurakuntaan aluksi kaikki oli selvää. Mutta siellä alkoi tulla vastaan opetusta joka alkoi hämärtää evankeliumia. Puheet joissa lakia ja evankeliumia sekoitettiin, sai parhaat kiitokset useimmilta. Kysyttäessä pelastuksen perusteita, vastaus oli periaateessa oikea: Armosta, Kristuksen tähden, uskon kautta. Usein kuitenkin käytännön julistuksessa armon sanan perään tuli määreitä - "mutta, kunhan vain" jne. Alkoi ahdistaa.

Sain käsiini Lutherin Galatalaiskirjeen selityksen. Se oli lääkettä. Pikkuhiljaa kypsyin ja rohkaistuin jättämään silloisen seurakunnan. Lain ja evankeliumin tehtävien erottaminen on yksi niitä keskeisiä asiaoita, joita olen halunnut siitä lähtien opetella.

Ehkä tuon taustanikin vuoksi, näen tärkeänä myös kysymyksen miten meidän tulisi Jumalan armahtamina lapsina elää. Paavali ei kerskannut muusta kuin Jeesuksen rististä. Samaa hän toivoo kaikilta muiltakin. Silti hän ei jätä antamatta lukuisia neuvoja. Paavalin kirjeitä selaamalla selviää kuinka paljon sellaista opetusta on. Mikä niissä opetuksissa on oleellisinta? Mihin noissa opetuksissa olisi oikein keskittyä, ettei sitä sivuutettaisi ja varsinkaan, ettei evankeliumia vesitettäisi ehdollisuudella tai jälkivaatimuksilla?


"Ääretön meri armoa on Kristuksessa, en luule voivani koskaan käsittää sitä. On myös ääretön määrä syntiä sydämessäni. En usko koskaan täydellisesti voivani käsittää sitä"(Antti Achrenius)

Oloneuvos

  • Vieras
Vs: Mitä Jumala meiltä odottaa?
« Vastaus #27 : 15.04.16 - klo:07:00 »
Tietenkin voitaisiin vastata niinkin yksinkertaisesti: Mitä nyt hyppyselliseltä savea voitaisiin odottaa? Ei paljoa.

Mielestäni evankeliumin alkeetkin oppineen tulee periaatteesa "tietää", ettei vaelluksella voida ansaita pelastusta Jumalan edessä. Ettei se vaikutta vanhurskauttamiseen. Tai muuten saatu opetus on vierasta evankeliumia. Jos jo "teoria" menee tuossa kohtaa vinoon, miten käykään käytännön eämän?

Käytännössä tuon totuuden ja uskon eläminen todeksi on eri asia. Siksikin on mielestäni tärkeä pohtia pelastuksen perustuksen ohella, miten armahdettuna Jumalan lapsena käytämme tämän meille annetun ajan. Mitä Jumala meiltä odottaa - ja mitä varsinkaan ei!

Ei tässä ole kysymys, että "kerskaisimme" mistään muusta kuin Jeesuksen rististä. Varsinkaan vaelluksestamme!

Ite olen tullut kääntymykseen voimakkaan synnin ja arvottomuuden tunnon siivittämänä. Mitkään neuvot "vilpittömästä" syntien tunnustamisesta ja "hylkäämisestä" - ikään kuin armon saamisen ehtona - ei tuonut rauhaa, vaan ahdistusta. Samoin "kokosydämisen ratkaisun" vaatimukset. Ei minusta ollut mihinkään sellaiseen. Jos armo saataisiin vasta noiden ehtojen jälkeen, olisin hukassa. Ei minusta ole uskovaiseksi. Uskon asiat kuuluu vain vilpittömille, kokosydämisille ratkaisun tekijöille. Ei minulle. Teki mieli laittaa hanskat tiskiin ja koettaa unohtaa koko juttu. Jumala ei unohtanut.

Sain käsiini kirjan "Sovitus Kristuksessa". Jossa tuotiin ihmisen syntisyyden juuria esiin. "Parhaimpiakin ihmisen tekoja tahraa väärä vaikutin". "Pelastus ei ole teoista. Ei uskosta ja teoista. Vaan yksin uskosta. Se on armosta. Tai sitten ei ole pelastusta ollenkaan" (muistinvaraisia lainauksia)

Liityttyäni silloiseen seurakuntaan aluksi kaikki oli selvää. Mutta siellä alkoi tulla vastaan opetusta joka alkoi hämärtää evankeliumia. Puheet joissa lakia ja evankeliumia sekoitettiin, sai parhaat kiitokset useimmilta. Kysyttäessä pelastuksen perusteita, vastaus oli periaateessa oikea: Armosta, Kristuksen tähden, uskon kautta. Usein kuitenkin käytännön julistuksessa armon sanan perään tuli määreitä - "mutta, kunhan vain" jne. Alkoi ahdistaa.

Sain käsiini Lutherin Galatalaiskirjeen selityksen. Se oli lääkettä. Pikkuhiljaa kypsyin ja rohkaistuin jättämään silloisen seurakunnan. Lain ja evankeliumin tehtävien erottaminen on yksi niitä keskeisiä asiaoita, joita olen halunnut siitä lähtien opetella.

Ehkä tuon taustanikin vuoksi, näen tärkeänä myös kysymyksen miten meidän tulisi Jumalan armahtamina lapsina elää. Paavali ei kerskannut muusta kuin Jeesuksen rististä. Samaa hän toivoo kaikilta muiltakin. Silti hän ei jätä antamatta lukuisia neuvoja. Paavalin kirjeitä selaamalla selviää kuinka paljon sellaista opetusta on. Mikä niissä opetuksissa on oleellisinta? Mihin noissa opetuksissa olisi oikein keskittyä, ettei sitä sivuutettaisi ja varsinkaan, ettei evankeliumia vesitettäisi ehdollisuudella tai jälkivaatimuksilla?

Hyvin kirjoitit. Emme ole lainkaan eri linjoilla. Minulla on vain tapa korostaa sitä tosiasiaa, ettei Jumala vaadi meiltä mitään ennen kuin on antanut meille jotain. Uskoa Hän kyllä 'vaatii' -ilman uskoa on mahdotonta vaeltaa Jumalan yhteydessä- mutta sekin syntyy meissä Jumalan vaikutuksesta ("Se on Jumalan teko, että uskotte", sanoi Jeesus).

Tahtoisin kirjoittaa palstalla enemmän, mutta tällä havaa sairaudet vievät voimia ja varsinkin puheluihin vastaamiset aikaa. Foorumin kirjoituksiin paneutuminen jää vähemmälle. Rakentavia kirjoituksia täältä kyllä löytyy... Turvallista ja Jumalan siunaamaa viikonvaihdetta Sinulle ja kaikille lukijoille.  :)

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Mitä Jumala meiltä odottaa?
« Vastaus #28 : 15.04.16 - klo:07:19 »
Ollaan perimmäisten kysymysten äärellä. Eiköhän ole niin, että jokainen Jumalan lapsi joutuu painiskelemaan näiden kanssa omassa elämässään. Ihmisluonnolle on vaikeaa omaksua puhdas armo - se ei ole ainoastaan vaikeaa, vaan mahdotonta. Vain Jumala voi sen vaikuttaa, kilvoituksemme ydin on pysyä armossa. Armon sanoma on vallankumouksellinen ja todellinen armon julistus sisältää riskin, että joku laittaa ranttaliksi kuvitellen, että armon varassa voi elää miten tahansa.

On kuitenkin hyvä pitää jatkuvasti mielessä se, että synnin suosiminen armon varassa johtaa ennen pitkää lain alaisuuteen ja siten siis pois armosta. Siinä on nähtävissä sielunvihollisen sormi. Se koettaa tehdä kaikkensa, että saisi uskovan edes hivenen tekemään armon varjolla syntiä. Juoni rakentuu siihen "tekniikkaan", että uskova alkaa suosia pikkuhiljaa vääryyttä. Myöhemmin se muuttaa taktiikkaa ja sanoen, ettei armo enää sinulle kuulu. Siitä onkin sitten leikki kaukana.

On kuitenkin muistettava, että armo kasvattaa pois synnistä (Tiit. 2:11-14). Laki toimii päinvastoin (Room. 4:15).
« Viimeksi muokattu: 15.04.16 - klo:12:59 kirjoittanut Paulus »
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Mitä Jumala meiltä odottaa?
« Vastaus #29 : 22.04.16 - klo:21:09 »
Uskonkuuliaisuuden katolinen määritelmä. Tuntuuko tutulta?
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell