Vastavoima:
"Miten voi lähestyä Jumalaa että Hän VARMASTI lähestyy minua ??
nousen keittiö pöydälle ?? vai mitä "
Vaikka Jumalankin pilkka annetaan anteeksi, niin silti pidän vääränä, että tällainen jatkuva rienaus (vain yksi esimerkki) sallitaan ja muilla luetetaan.
En missään tapauksessa kannata ja halua suosia Jumalan pilkkaa. Itse näen - tämä on siis vain oma mielipiteeni, ei foorumin - että Vastiksen välillä turhankin värikkäät ilmaukset ovat jobimaisia epätoivon ilmauksia sille kokemukselle, että Jumala vaikenee.
Siis että Jumala ei puhu, eikä tunnu mitenkään välittävän.
Uskon, että jokaisella uskovalla on samanlaisia lyhyemmän tai pidemmän aikaa kestäviä kokemuksia jossain vaiheessa elämässään.
Kaikki eivät vain sano sitä ääneen varsinkaan silloin kun tilanne on päällä.
Itse asiassa se, että vaikeista asioista usein vaietaan, tekee kokemukset vaikeammaksi.
Jos siihen vielä lisätään se, että toiset uskovaiset, syystä tai toisesta ovat viereltä häipyneet tai tuossa tilanteessa häipyvät, tilanne vain pahenee.
Jos sinä pidemmän aikaa uskossa olleena osaat ohjata ja auttaa, uskon että hän niin kuin kaikki muut täällä ovat kiitollisia.
Minä itse olen kaikkea muuta tyyppiä kuin sielunhoitaja.
Omalta osaltani voin kuitenkin allekirjoittaa vastaavantyyppisen Jumalan vaikenemisen kokemuksen kuin mitä Vastis tuo viesteissään julki.
Omalla kohdallani olen kokenut Jumalan puhuvan vain Raamatun kautta sekä osoittavan valtasuuruuttaan luonnon ihmeellisyyksien avulla.
"Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!"
"Opettakaa minua, niin minä vaikenen; neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt."
"Kun ajattelen: leposijani lohduttaa minua, vuoteeni huojentaa minun tuskaani, niin sinä kauhistutat minua unilla ja peljästytät minua näyillä. Mieluummin tukehdun, mieluummin kuolen, kuin näin luurankona kidun.
Olen kyllästynyt, en tahdo elää iankaiken; anna minun olla rauhassa, sillä tuulen henkäystä ovat minun päiväni.
Mikä on ihminen, että hänestä niin suurta lukua pidät ja että kiinnität häneen huomiosi, tarkastat häntä joka aamu, tutkit häntä joka hetki?
Etkö koskaan käännä pois katsettasi minusta, etkö hellitä minusta sen vertaa, että saan sylkeni nielaistuksi?
Jos olenkin syntiä tehnyt, niin mitä olen sillä sinulle tehnyt, sinä ihmisten vartioitsija? Minkätähden asetit minut maalitauluksesi, ja minkätähden tulin itselleni taakaksi?
Minkätähden et anna rikostani anteeksi etkä poista pahaa tekoani? Sillä nyt minä menen levolle maan tomuun, ja jos etsit minua, niin ei minua enää ole."
"Minun sieluni on kyllästynyt elämään; minä päästän valitukseni valloilleen ja puhun sieluni murheessa, minä sanon Jumalalle: 'Älä tuomitse minua syylliseksi; ilmaise minulle, miksi vaadit minua tilille."
